tiistai 23. syyskuuta 2014

Setting of Black, Red, White and Glass

Täällä vietettiin viikonloppuna tytön synttäreitä. En ole tästä ylpeä, mutta rehellisesti sanottuna kattaus ja kakku syntyivät viime hetken "materiaaleista": mitä nyt kaapista löytyi. Mutta sellainen olen; alan aina viime hetkellä valmistautua H-hetkeen ja sellaisissa hetkissä luovuuteni ilmeisesti parhaimpana kukoistaakin.

Olen jokseenkin kateellinen niille monille bloggareille, jotka suunnittelevat omien lapsiensa synttäreitä viikkokaupalla ja askartelevat kaiken maailman ihania koristeita ja nimikylttejä kutsuille - ja tietenkin leipovat kakkuja ja herkkuja moneen lähtöön. Mutta summa summarum: uskon, että minunkaltaisia on muitakin, joten toivottavasti seuraava kuvakollaasi antaa hieman lohtua myös näille viime hetken mammoille; kyllä tekin saatte varmasti ihanat kekkerit aikaiseksi!




Kun vielä sunnuntai-aamupäivällä maalailin paneleita ullakolla, muistin Lorun viirin, jonka voisin ripustaa ikkunalle. Ja siitä syntyivätkin synttärien päävärit - ja tytön nukkuessa kokosin kemut kasaan. Vieraiden jo odotellessa pöytään pääsyä räpsin vielä muutaman kuvan aikaansaannoksesta - eli hiukan viime tippaan meni, mutta ei pahasti!

Väriteemaan sopivia servettejä löytyi laatikosta; hyvä, että tulivat viimein käyttöön, sillä näitä on jemmailtu ainakin viisi vuotta jos ei kauemminkin. Pienenä haasteena väriteeman kanssa oli astiasto, sillä pöydän äärelle piti saada mahtumaan yli 10 henkeä ja yli 10 hengen kahviastiasto minulla olisi ollut vain keltaisena. Ei auttanut kuin kollaasia kokomaan väriteeman ympärille ja lisäksi otin lasi-pelastuskortin käyttöön; mm. glögilasit pääsivät osaksi kattausta ja toimivat siis aivan hyvin myös kahvimukeina!




Sunnuntai-aamulla leivotusta kääretortusta kokosin linnan; Teippitarhasta aikoinani hankkimista teipeistä sekä hammastikuista askartelin teeman väriset liput - ja karkkipussista mustaa ja punaista linnan muureihin!

Iittalan Kastehelmeä on kertynyt kiva kokoelma, vaikka olenkin ollut jokseenkin suivaantunut, kun huomasin ensimmäisen kerran, että valmistusmaa ei ollutkaan enää Suomi vaan jossain Aasiassa. Sitä toivoisi, että edes korkealla laadulla kilpailleet suomalaiset brändit uskaltaisivat pysyä Suomessa - ja kilpailla laadulla ja designilla, ei hinnalla. Tämä siis ihan vain sivujuonteena... Tykkään näistä edelleen, vaikka välillä vihlaiseekin.


Ja tottakai lasten kutsuilla lapsille täytyy olla arvoisensa lasit; Nappe-lasit! Nappe-lasit on valmistettu kierrätetyistä pilttipurkeista ja Suomessa. Ylpeänä voin kertoa, että omistan tällaisia laseja kaksi kappaletta ja kumpikin näistä pääsi mukaan juhlapöytään. Näitä voisi olla enemmänkin tulevina vuosina, kun lapsimäärä juhlapöydän äärellä kasvaa. Mustavalkoinen kukkalautanen on vanha kirppislöytö - ja näitäkin pääsi juhlapöytään kaikki kaksi omistamaani kappaletta.



Vieraita osaa nauratti, kun huomasivat, että istuivat paikalle, jossa odotti musta muovimuki. Mitä siinä nauramaan; teemavärin mukaista vai mitä…? No joo, kaikki eivät miellä muovimukeja niin juhlaviksi, enkä minäkään tätä ennen.

Servettejä etsiessäni löysin äitini aikoinaan tekemät servettipidikkeet, joita olen käyttänyt jouluisin - mutta hei, teeman väriset, eli niistäkin kaikki kuusi kappaletta pääsi mukaan juhlapöytään.

Taika-astiastosta nappasin pöytään mukaan kaapista punaisen ja valkoisen mukin. Ja laatikosta servettejä etsiessäni löysin myös ilmapalloja; ja kuin tilauksesta mustia ja valkoisia. Äitini oli toki sitä mieltä, että nyt on turhan synkkää. Pelastuksena tilanteeseen himohamstraajan kätköistä löytyi punaista silkkinarua; eli sillä vähän väriä palloihin mukaan - ja näytti muuten aika paljon arvokkaammalle kuin esim. tavallinen kalastajalanka. Vaikka tosiasiassa kaikki narut on siis vanhoista lahjakääreistä kerättyjä, eli eivät nyt niin arvokkaita kuitenkaan.

Ja siinä se sitten oli; paitsi, että tytön mummu toi mukanaan pihamaaltaan kokoamansa riemunkirjavan kukkakimpun, jonka minun äitini tietenkin ihastuksissaan kantoi heti juhlapöytään! Tämä äiti täsmällisyys koki hetkelliset kauhun hetket - mutta tajusi kokonaisuuden nähtyään, että kimppuhan oli oikein hyvä; toi juuri kivan piristysruiskeen muuten aika kurinalaiseen värimaailmaan.

Ja niin olin taas salaa mielessäni tyytyväinen lopputulemaan. Ei kukaan mitään kattauksesta sanonut - tai kehunut. Kakkua kyllä kehuttiin. Mutta tälle äidille on kuitenkin tärkeää, että juhlapöytä näyttää kauniille. Ja jostain jutuista vain pitää pitää kiinni. Eikö? Ja mikä parasta; tällä kertaa kaikki tapahtui ilman stressiä - ja siitä mieheni oli superylpeä!

Minkälaisia juhlien järjestelijöitä sieltä toisesta päästä löytyy? Olenko ainoa, joka ei ala suunnittelemaan kutsuja monta viikkoa aiemmin? Ja te, joilla energiaa riittää monta viikkoa; miten se toimii? Vinkkejä, miten minäkin onnistuisin sellaisessa edes joskus…!?

* * * * *

We celebrated our daughters birthday on sunday. I'm the last moment -person; this time also. Practically I arranged the party on the last morning by baking the swiss roll and during the daughters nap, when I combined the cake to look like a castle and the setting, which originated from the colors of Loru's pennant. Because we do not have black-white-red colored setting, I collected containers from glogg cups, trip containers, Iittala's Magic Forest cups and Tuut Design's Nappe glasses. We have also Iittala's  Kastehelmi containers quite lot, which matched well in the setting! 

When I had everything ready, our grand mum came and brought flowers with her - a nosegay in many different colors! One moment I was like "iiiik", when my mum setted flowers on table - but finally this nosegay was however perfect; it stimulated the setting just the right way! 

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Pregnancy Clothes




En olisi ikinä uskonut, että olisin joku päivä mukana Turun Sanomien Muoti-liitteessä ja vieläpä kuvien kera! Jos jotain tästä opimme, älä sano ikinä: ei ikinä! Sain kuitenkin mahdollisuuden tuoda sivustollani mukana olevien yritysten tuotteita esille Varsinais-Suomen suurimmassa maakuntalehdessä, joten enhän voinut kieltäytyä. Ja jos joku tämän jutun perusteella suuntaa ostoksensa vaikka kerrankin henkkamaukan sijaan AstuButiikkiin.fi-sivustolle - tai muihin ekologisesti ja eettisesti toimiviin, suomalaisiin putiikkeihin, olen jo voittanut - vähintään hyvän mielen itselleni.

Jutussa kerroin omia kokemuksiani raskauden aikaisesta vaatetuksesta. Jokainen raskaana oleva kokee vaatetuksen varmasti erilailla. Minulla mukavuus on noussut pääosaan. Inhoan housuja, jotka puristavat - tai joiden vatsaresorit valuvat mahan alle. Ja pahimpia ovat olleet keinokuituiset vaatteet, joita tehdään ihmeen paljon juuri raskaana oleville; ilmeisesti siksi, että kestävät venytystä. Mutta voi kauheus, että ovat ahdistavia - varsinkin kesällä ja helteillä!

Itselleni mukavimmat ja budjetille sopivimmat vaatteet raskauden aikana olen löytänyt suomalaisilta pieniltä designmerkeiltä sekä kirpputorilta. Varsinaisia raskaina oleville tarkoitettuja vaatteita en ole ostanut itse yhtäkään tämän raskauden aikana, sillä kaipaan vaatteille pidempää ikää kuin puoli vuotta. Edellisen raskauden aikana ostin yhdet housut, mutta siitä tuohtuneena jätin nekin tällä kertaa väliin; juurikin siksi, etteivät pysyneet kunnolla jalassa ja näyttivät parin pesun jälkeen jo todella kuluneille.

Eli mitä sitten olen käyttänyt viimeisen puoli vuotta, kun maha on pakostakin jo pullottanut ulos normivaatteista? Mekkoja (mm. Ideamekko, Tiina Talvikki, Mirka Pukine), M-koon (normaalisti olen XS/S-kokoinen) puuvillapaitoja (kirpputorilta), legginsejä (venymistä ja useita pesuja ovat parhaiten kestäneet Pipsan bambusta valmistetut mustat leggarit - suosittelen) sekä jonkin verran kirpputorilta ostettuja strech-farkkuja (M/L-koko) ja siskolta perittyjä äitiyshousuja (joissa en ole kuitenkaan ikinä viihtynyt). Kotioloissa olen legginssien lisäksi käyttänyt gollage- tai salihousuja. Vöiden kanssa olen voinut "muunnella" vaatteiden ja etenkin mekkojen kokoa. Mirka Pukineen Arja-tunikassa myös napit ovat helpottaneet pienentämään ja suurentamaan mekkoa tarpeen tullen.

Syksyn myötä käyttöön ovat tulleet etenkin hihat ja neuletakit, joissa mahan voi jättää suosiolla ulkopuolelle; suosikkina Ululain alpakan villasta neulotut hihat. Ja takkina olen käyttänyt Mirka Pukineen, muistaakseni jo neljä vuotta sitten ostamaani A-linjaista takkia, jossa helmat leviävät sitä mukaa, kun masu kasvaa - erittäin kätevää...! Kenkien osalta olen suosinut viime viikkoihin asti läppösiä, sillä kumartaminen ja varsinkin narujen sitominen on haastavaa. Mutta nyt syysilmojen myötä olen ottanut vanhat kangaskengät käyttöön, joissa sivussa olevat napit ovat valmiina auki - ja vedän ne näin ollen vain jalkaani. Eivät ole ergonomiset puoleksi auki ollessaan, mutta raskaana en muutoinkaan ole pystynyt juuri kävelemään pidempiä matkoja supistelujen takia, joten ovat toimineet minulla näin hyvin. Saappaita en saa enää jalkaani, mikä harmittaa, sillä etenkin mekkojen kanssa olisi nyt kiva käyttää juuri niitä saappaita!

Kuvissa minulla on päällä Tiina Talvikin mekko (vasemmalla) ja Ideakorun Ideamekko (oikealla). Lisäksi vasemmalla kuvassa näkyy Oliinan ja Mirka Pukineen mekko sekä kirppislöytömekko, jonka joku on itse ommellut.

* * * * *

I was interviewed by Turun Sanomat - newspaper about pregnancy clothes. The story was published this week; funny to see itself in newspaper!

Every woman has certainly her own opinion about pregnancy clothes; I told anyway my own. I have appreciated comfortably and long age of clothes - I think it's too expensive to buy especially new clothes only to pregnancy time. And that's why I have used dresses and tunics made of natural fibre, leggins and belts. Natural fibre because I think, I feel it is hot almost all the time! I have also used much knitted jackets - and now when it's getting colder A-model jacket too, which gives the baby bell to grow and grow…

The clothes I have bought on pregnancy time is mainly from flea markets and little finnish design companies like IdeamekkoTiina TalvikkiMirka Pukine and Ululai.

In the pictures above you see dresses made by IdeamekkoTiina Talvikki, Oliina and Mirka Pukine.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Dear Things

Sain Marjaanalta Pilviraitti-blogista haasteen listata seitsemän rakkainta esinettä. Haasteeseen vastaaminen on tällä hetkellä suht haastavaa, kun puolet omaisuudestamme on pakattu laatikoihin, laukkuihin ja varastoihin yläkerran remontin tieltä - mutta päätin vastata haasteeseen hyödyntämällä viime vuosien kuvavarastoa. Kuvat koottuani huomaan, että rakastan varsinkin kaikkea isoa ja vanhaa..?

I got challenge from Marjaana / Piviraitti -blog to list seven dearest thing to me. Because half of our possession is packed nowadays because of the renovation, I decided use here old pictures to show the things I love in our home.




Tästä kuvasta löytyy kaksi rakkaintani; vanhempien syntymäni aikoihin ostama plyysisohva. Tällä sohvalla, jos jollain on tunnearvoa. Tällä sohvalla on vietetty monta lapsuuden hetkeä. Ja minusta se on myös kaunis. Sohva sai odottaa yli 10 vuotta vanhempieni varastossa sitä päivää, kun minulla on koti, jonne tämän saan mahtumaan. Nyt sellainen on, ja onneksi mieheni tykkää myös tästä - ja näin sohva pääsi jatkamaan palvelusuraansa!

Kuvasta löytyy myös minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen sisustusostos; nimittäin tuo lammas. Lammas ostettiin Tallinnasta ihan meidän seurustelun alkuaikoina; kun muut raahasivat laivasta ulos kaljakeissejä - me raahattiin tätä. Välillä saa itkeä - ja välillä nauraa itselleen. 

Miksi ostimme lampaan? Ollaan mietitty sitä ostoksen jälkeen ja myönnetty; taustalla oli se, että olimme netissä ihailleet vanhaa maatilaa, jossa lampaat pihamaalla olisivat täydentäneet haavekuvan täydelliseksi. No, emme muuttaneet kuitenkaan maalle lammasfarmareiksi, vaikka mahtava kohtalo sekin olisi varmasti ollut!

Old plush sofa, which my parents bought, when I got born - including many memories. And the sheep, which is our first decoration thing bought together with my man.



Meillä suvussa on valitettavasti ollut perinteenä polttaa kaikki vanha. Mitä turhaan säästämään, kun voi ostaa marketista uutta lastulevyä. Huomaatte varmasti ikävän kaiun tekstissäni, sillä tämä on surettanut minua niin monta kertaa. Tämän vanhan lipaston/pesukommuutin kuitenkin sain napattua ennen kuin se tuhottiin. Rahallista arvoa tällä laudoista rakennetussa lipastossa ei varmasti ole, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän. 

Tämän äärellä äitini on nuorena tyttönä pessyt talon tiskejä, ja monta vuotta se on seissyt mummolan pirtissä. Viimeisimmät vuodet mummolan navetassa palvellen työkalujen säilytyksessä - ja nyt viimeiset 10 vuotta ollut minun matkassani. Tämä on nähnyt lähes kaikki opiskelijaboxit, kuten myös ensimmäiset "omat" kodit - iloineen ja suruineen.

Old chest of drawers from my grandma's


Keinutuoli; tästä on tullut rakas esine nopeasti parissa vuodessa. Tässä on tuuditettu, imetetty ja lohdutettu jo monta kertaa esikoistamme. Ja pian keinutuoli pääsee jälleen uudestaan tuudittamaan vauvaa. Keinu on vanha ja natisee kovasti; mutta se on minusta juuri oikea ääni vanhalle keinulle.

Keinu saatiin miehen enolta, joka oli saanut keinun osana mökkikauppaa. Keinun päälle kokosimme äitini kanssa isoäidin neliöistä pehmuste. Olin virkannut näitä neliöitä joskus sinkkuaikoina ajatuksena tehdä näistä jokin päiväpeitto. Kesken jäi, ja myöhemmin neliöistä tulikin pehmuste; ei ihan täysin minun nykyiseen makuun, mutta tunnearvo tässäkin voitti!

Rocking chair from cottage of man's uncle. Many nice memories already now from the chair with our child!




Tästä kuvasta löytyy monta rakasta. Mutta koska nyt rajattiin haku seitsemään, kohdistan katseeni taka-alalle ja siellä kahteen vanhaan matkalaukkuun. Matkalaukut ovat vanhempien komeroista saatuja; palvelleet pitkään ihan matkoilla mutta tänä päivänä vaatteiden säilytyksessä. Tunnearvoa niissäkin, käytännöllisiä ja kauniitakin minun silmääni.

Kuvasta löytyy myös miehelleni rakas esine; vanha säästöpossu, joka on peritty hänen isoisältään. Aivan mahtava mielestäni - vai mitä tykkäät? 

My parents' old suitcases, which storage nowadays clothes.





Tästä kuvasta löytyy ihan ensimmäinen ikioma kalusteostokseni; nimittäin mäntyinen kirjoituspöytä. Ostin sen yläaste-ikäisenä omaan uuteen huoneeseeni. Pöytä on kulkenut mukanani lähes kaikki kotini; minne se nyt vain on mahtunut. Muutama vuosi takaperin mäntyinen pöytä sai uuden mustan värin - oikein kiiltävän mustan - ja nyt vimeiset pari vuotta pöytä oli kirjastohuoneessamme toimien kotitoimistona. 

Nyt viimekertaisesta blogipostauksesta huomaatte, että pöytä on siirtynyt eteiseen ja toiminee seuraavaksi hoitotasona, kunnes selätämme remontin ja saamme kalusteet takaisin omille paikoilleen.

My very first furniture, which I bought itself; wooden writing desk. I bought this already when I was about 13 years old - and still this is useful and dear to me. The color has changed and also desk's home many time! 



Ja tämä; en tiedä, voiko enää kakluunia luokitella esineeksi vai onko se rakenne - mutta tämä on niin rakas ja niiiiin kaunis, että pakkohan tämä oli lisätä listaan mukaan! En tiedä, kuinka kova ikävä voi tulla, jos joskus muutamme pois tästä kodista ja kakluuni jää - mutta onneksi olen ottanut tästä ihan mahdottoman pläjäyksen kuvia, joita voin sitten katsella ikävissäni..!

Kakluuni on talomme ikäinen eli yli 100 vuotta. Viime keväänä muurari korjasi hieman tulipesää ja sillä saatiin jälleen lisää ikää uunille. Talvisin tässä poltellaan joka päivä puita; kesäisin toimii enemmän kaunistuksena.

Kuva on viime joululta; kolmas adventti näemmä menossa.

Our over 100 year old fireplace; it is so beautiful and also useful during winters.





Minulle oman ruokapöydän osto oli kuin merkki aikuisuuden alusta. Tämä oli ensimmäinen ruokapöytä, jonka ostin. Opiskeluaikoina istuin kimppakämpissä "muiden" pöydillä, mutta takaisin Turkuun muutettuani oli minulla edessä ihan ihkaoman kodin sisustus - ja sinne tarvittiin tietenkin ruokapöytä. Löysin tämän massiivipuisen pöydän silloisesta keskustan kirpparilta; pöydän päällä oli liina ja pöydän päällys täynnä posliiniesineitä. Hintaa ei löytynyt, ja ajattelin itse, ettei pöytä siis ole myytävänä. Siskoni kuitenkin nappasi myyjää hihasta ja kysyi hintaa. Seurasi puhelu kirpparin omistajalle, joka sanoi hinnaksi 50 euroa. Muistan edelleen sen hetken; "...50 euroa tästä massiivipuisesta pöydästä…" Annoin rahat tiskiin ja soitin isän apuun. Isä oli kauhuissaan, minkä rotiskon olin itselleni taas ostanut, mutta kun hän alkoi nostamaan pöytää, muuttui äänen paino: "Tämä taitaakin olla ihan hyvästä puusta…" ja siis hyvä ostos! Ja on palvelullut sen jälkeen jo neljässä kodissa ruokapöytänä, enkä hevin tästä luovu.

My very first dining table. I bought this, when I was 24 years old and felt so adult; having own dining table at my very first own apartment!



Lopuksi kuva vielä tuoreimmasta rakkaudesta, joka ei mahtunut 7 listaan, mutta pönttöuuni kera kahden rakkaan ihmisen oli pakko laittaa vielä jutun loppuun; kruunaahan tämä kuva tämän jutun täydellisesti!

Tästä pönttöuunista varsinkin mies haaveili pitkään ja kun siihen viimein saatiin ensimmäinen tuli, oli tunne mahtava. Tytärkin on tässä sivussa tykästynyt tulisijoihin ja elävään tuleen; on aina mukana uunin lämmityksessä ojentamalla lisää puita ja kantamalla jakkaraa uunin äärelle.

Näin se rakkaus tiettyihin asioihin varmasti periytyy?

Lastly picture our new / old fireplace, which is very dear to us already now; bringing family together when warming it during wintertime. At the picture we are warming this fireplace very first time.


Olen lukenut seuraavia blogeja jo useamman vuoden, mutta ehtinyt kovin vähän kommentoida heidän juttujaan viime vuosien kiireiden keskellä. Siksi ajattelinkin, että nyt samalla voin kertoa näille bloggareille, että edelleen luen mielellään heidän blogejaan - ja muun muassa heiltä olisi kiva kuulla, mitkä ovat heidän rakkaita esineitään:

Vaniljahouse
Mäkisen kauppa
Keski.
Erican vaaleita unelmia
Allidaalia
Päärynäpuun alla
SisustEllen

Ja viime vuoden kuin ihan viime viikkoinakin olen tutustunut myös uusiin blogeihin, osin tänne ilmestyneiden uusien lukijoidenkin kautta, mikä on ollut ihanaa! Mielelläni kuulen siis myös muiden lukijoitteni rakkaista esineistä, joten laittakaa kommenttiboksiin viestiä, mikäli otatta haasteen vastaan! Käyn sitten kurkkaamassa, mikä teille on rakasta ja kallisarvoista!

torstai 18. syyskuuta 2014

Considering Customer






Tänä aamuna näitä Design Paletin saunan laudeliinoja ja saunatyynyä katsellessani olin tyytyväinen. Kauan siinä meni - mutta kannatti. Ollaan asuttu saunallisessa kodissa jo kolme vuotta, mutta en vain ole löytänyt niitä oikeanlaisia laudeliinoja saunaan. Tai no, vuosi sitten mietin jo, että löysinköhän - ja vuoden tosiaan vatkasin näiden hankintaa. Viime viikonloppuna kiikutin viimein nämä kotiin!

Mitä tykkäät? Minä ainakin aivan valtavasti!!

Välillä harkitseva käytökseni ostamisessa oikein harmittaa; varsinainen jahkaaja! Mutta toisaalta harkitsevaisuuteni ansiosta missaan nopeasti ohi menevät muoti-ilmiöt - ja säästän näin rahaa sekä tietenkin luontoa. Ja toisaalta sen mitä ostan, varmasti kestää enkä kyllästy siihen.

Ja nyt voin erittäin ylpeänä esitellä näitä; laskosteltuna ruokailuhuoneemme pöydälle… Ihan vain siksi, että saunamme on aivan tupaten täynnä tavaraa evakossa ullakon remontin tieltä. Vielä saan siis odottaa näiden laudeliinojen ja saunatyynyjen asettamista lauteille. Mutta kun on kolme vuotta odottanut, jaksaa varmasti odottaa vielä muutaman kuukauden?

Tähän harkitsevaan ostoskäyttäytymiseen liittyen olen koonnut toista postausta, sillä sain haasteen esitellä 7 rakkainta esinettäni teille lukijoille. Postauksesta tulette huomaamaan, että - todella - tässä taloudessa jos jotain hankitaan, sitä myös käytetään ja pitkään. Mutta siitä kenties lisää huomenna!

Ihanaa viikonlopun odotusta sinulle! Täällä odottavat siivoukset ja viikonloppuna kattopanelien maalausta; jee!

P.S. Design Paletin tuotteita pääset tilaamaan vielä AstuButiikkiin.fi-sivuston kautta: klik! Ja Design Paletin kotisivuille pääset tästä: klik!

After three years I finally found these; sauna linen with sauna pillow. I am maybe too consider customer, but when I buy I really need and like my buyings. 

I found Design Palet's sauna clothes over an year ago, but not until now I bought these. Although my behavior sometimes annoys me, it is maybe finally a good thing; I do not fall in quickly changing fashion phenomenons and save money - and of course the nature at same time!

Now: I'm just in love with these sauna clothes! What do you think about these? If you like too, check more Design Palet's products from AstuButiikkiin.fi-website: klik - works until the end of the October. Design Palet's homepage you find here: klik!

tiistai 16. syyskuuta 2014

To Do List Before The Baby Comes!



Laskettuun aikaan on enää vajaa kuukausi, ja To do -listalla vielä monta asiaa, jotka pitäisi saada hoidettua ennen kuin lapsi puskee maailmaan…! Päätin valokuvata suurimmat tekemättömät työt - ihan vain itsellekin muistoksi; tuntuu kenties myöhemmin mahtavammalle näitä katsellessa, kun työt on suoritettu? Vai mitenköhän meidän käy…?

Kuvat laitoin kauneus- en tärkeysjärjestykseen; ja ensimmäisenä on vanhojen pönttöuunin kuorien maalaus. Maalikin on jo ostettu viime talvena Domus Classikasta, mutta vielä maalipurkki odottaa avaajaansa. Samoin pönttöuunin ympäristön lattialaudat pitäisi sahata, asentaa ja maalata.

Mutta vanhassa talossa on yksi hyvä puoli: näihinkin vajeisiin silmä tottuu. Jossain repsottaa aina, ja nyt saa repsottaa tässä vielä hyvän tovin, sillä monta tätäkin tärkeämpää tehtävää on edessä.

Tämä tehtävä on ollut täysin minun hartioillani; nimittäin vauvavalmistelut. Varmistaa, että kotoa löytyy kaikki tulevalle pienokaiselle ja paikat ovat valmiina vastaanottamaan häntä. Väliaikaratkaisuna vauvan hoitopöytä sijoitetaan eteiseen - ja vieläpä näin ylevälle kirjoituspöydän tasolle! Ihan vain siksi, ettei saatu kirjoituspöytää mahtumaan minnekään muualle, ja tässä vessan ja vesipisteen läheisyydessä hoitopöydän on hyvä olla. Hoitopöydältä puuttuu vielä monta asiaa, kuten hoitotaso/pehmuste, mutta pyykit ja vaipat on onneksi jo pesty ja viikattu kauniisti kaappeihin ja laatikoihin!




Tämä To do -lista on ollut pääosin puolestaan miehen ja suvun miesten hartioilla. Kuvista voitte päätellä jo paljon; yläkerran makuuhuoneet, vessa ja vaatehuone ovat vielä hyvinkin kesken. Seuraavaksi olisi luvassa uusien kattoikkunoiden ympäri kulkevien rakenteiden rakentaminen, seinien hiominen ja tasoitus - ja sitten kattopanelien maalaus, asennus ja maalaus uudestaan.

Juuri viikonloppuna tuumin, että suurin osa suomalaisista tekisi kattojenkin pintaremontoinnin helpommin; ostaisi vain valmista mdf-panelia valkoisena ja asentaisi ne paikalleen. Me kuitenkin ostettiin panelit puisina Ypäjältä, jossa ne olivat lojuneet jo tovin sivussa odottamassa parempia aikoja - eli saatiin ne halvalla, mutta kovin likaisina ja useat rikki menneinä... Eli sahausta, lajittelua, pesua ja maalausta luvassa ennen kuin saadaan yhtäkään panelia kattoon asetetuksi.

Ja kyllä; tämä To do -lista ei tule valmistumaan vauvan tuloon mennessä - myönnetty on.






Ja tämäkin sitten vielä; merkittävin eikä missään nimessä vähäisin tehtävä To do -listalla; kasvattaa tätä mahaa ja vauvaa sen sisällä sekä pitää itsensä hyvissä voimin ajatellen tulevaa synnytystä. Välillä tuntuu, että ratkean - ja miten ihmeessä ihmisen kroppa tällaista kestää! Mahan kasvamiseen liittyen To do -listalla olisi etenkin se nukkuminen ja lepääminen, mikä on kuitenkin minulle kenties se vaikein tehtävä; en oikein malta, kun mietin, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Ja levon puute kostautuu huonona olona etenkin aamuisin. Nyt olen oksennellut kaksi viikkoa, ja varautunut siihen, että sama meno jatkuu loppuun asti.

Mahan kasvuun liittyen To do -listalla on myös sairaalareissuun valmistautuminen; sairaalakassikin pitäisi pakata - ja valmistautua myös itse vauvan tuloon; mm. hankkimalla useammat kankaiset liivisuojat. Viime kerralta viisastuneena en edes yritä kertakäyttöisiä, sillä iho ei tykännyt niistä ollenkaan - ja olivat hiostavia. Myllymuksuilta löytyisi kivoja kestosuojuksia; eikö?

Huomaan kuitenkin, että en ole viisastunut ensimmäisestä raskaudesta tippaakaan tässä mielessä; edelleen asetan itseni ja oman hyvinvointini To do -listan loppupäähän huomaamattani.

Kyllä, yritän muuttaa tapani - vaikka heti muistan, mitä kaikkea tältä listalta vielä puuttuu - mitä ei voinut kuvata; mm. tyttären tulevat syntymäpäiväjuhlat… Mutta yritän.

* * * * *

The baby is coming soon, but there are still so much to do on the To do -list. The biggest issues is listed above with the pictures:

1) painting the old fireplace,
2) prepering for the baby; for example the nursing board is still waiting many things to come,
3) the renovation of the attic; there are so much to do, but I know; this do not finish before the baby's coming,
4) and of course growing the baby bell and the baby; the biggest and the most important issue - and so difficult in these circumstances, when you would need to rest, but at the same time you know how much there is thing to do...

torstai 11. syyskuuta 2014

Last Autumn





Eilen päätin viimein ottaa niskasta kiinni kuvien teettämisen kanssa: Teetä kaksi kuvaa per kuukausi siitä lähtien, kun tyttö syntyi, etteivät se nyt varmasti jää tekemättä. No, ensimmäisten kuukausien osalta vielä jotenkin pysyin kahden rajoissa, mutta sen jälkeen määrä alkoi kasvaa. Mutta sain työn tehtyä, ja nyt odottelen innolla kuvia postista! No toisaalta, kauhulla, sillä sitten kuvat pitäisi laittaa albumiin...

Kuvia selaillessani etenkin tämän syksyisen päivän otokset veivät mennessään; ihana aurinkoinen syyspäivä vuosi sitten syyskuun lopulla. Tyttö vielä niin pienen näköinen. Söpöt äitinsä aikoinaan käyttämät villavaatteet päällä. Lorun sydänpallo vierellä. Koiramme vielä mukana menossa. Takan äärellä polttopuut odottamassa pirtin lämmittämistä. Mummun rappusillemme kiikuttamat kurpitsat sekä vaahteran oksat tuomassa ihanaa syksyistä tunnelmaa.

Ennen inhosin syksyä, mutta tytön syntymä muutti kaiken. Ehkä ensimmäinen syksy elämässäni, joka oli täynnä kaikkea ihanaa ja uutta. Oli aivan ihanan aurinkoinen elo-syyskuu. Sitä odotuksen ihmetystä, valmistautumista, silloinkin remontin tekemistä, jne.

Tässä syksyssä on ollut kenties enemmän murheen aiheita kuin kaksi vuotta sitten, mutta silti paljon myös iloja, joista suurin on varmasti juuri toisen lapsen odotus. Milloin tulet? Millainen olet? Mille sinä tunnut? Tykkäätkö sinä meistä? Oletko samanlainen kuin siskosi vai jotain aivan muuta? … ja miten me pärjätään sun kanssa?

Ihanan aurinkoinen syysaamu tämäkin; juuri sopiva lähteä pyörällä salille ja tehdä siellä jumppaliikkeitä ison mahan kanssa. Helpottaa nimittäin selkäkipuun. Ja mikä parasta tässä aamussa; en oksentanut ja heräsinkin virkeänä hyvin nukuttujen yöunien jälkeen! Ihanaa syyspäivää myös sinulle!

Kuvissa ruokailuhuone kera pääosin vanhojen, kierrätettyjen kalusteiden. Tunnearvoakin mukan; maitokanisteri on miehen isoisän tilalta ja keinu hänen enonsa vanha. Räsymattoja ja Lorun sydänpallo. Ulkoportailla mummun pihamaalla kasvanut kurpitsa ja vaahteran oksa. Vanhaa kalustusta myös portailla; naapurin papalta jäänyt penkki sekä kirpparilta löytynyt ruostunut vanha lyhty. Kuvat viime syyskuulta 2013. 

* * * * *

Pictures from last year autumn at our home. I found those yesterday, and the feeling was so nice, that I decided to share those also here. Sun is shining, firewoods waiting to warm our home, the daughter is so young, wearing her mum's old woolen clothes on Loru's hearth-ball next to her, our dog is still alive and the pumpkin is there on stairs with the maple branch. Nice atmosphere I think!

In the pictures our dining room with old, recycled furnitures. Old carpets and Loru's hearth-ball. On the stairs big pumpkin and maple branch from grandmum's garden. Pictures are taken on September 2013. 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Mum's guilt



En ole varmasti ainoa äiti, joka tuntee syyllisyyttä, kun jättää lapsensa itkevänä päiväkotiin. Ja miten se tuntuu silti - jopa nyt kauheammalle kuin ensimmäisinä kertoina? Ja mitä järkeä tässä on varsinkin, kun lähden takaisin kotiin; en töihin - en tekemään mitään välttämätöntä?

Voin kuitenkin myöntää, etten olisi paras mahdollinen äiti hänelle kotonakaan, vaan pahoinvoiva ja väsynyt. En jaksaisi leikkiä lattialla, sillä mahaa ja selkää särkisi hetken kuluttua. Makaisin vieressä ja yrittäisin olla mukana. Jossain vaiheessa tyttö eilenkin totesi: "Äiti menee tuonne nukkumaan", ja laittoi tyynyn valmiiksi pääni alle sohvalle ja haki peiton päälleni.

Ja kun kuuleman mukaan tyttö kuitenkin lopulta on kiltisti tarhassa ja leikkii. Ja koen, että 2-vuotias lapsi kaipaa jo enemmän muidenkin lasten seuraa.

Kuinkahan kauan tätä kestää? Siellä lukijoissa varmasti on samoja kokemuksia? Miten kestätte sen?

Kuvassa Belovedin kakkulapio; valmistettu uushopeisesta lusikasta. Tilasin kakkulapioon sanan äiti ja annoin sen ensimmäisenä äitienpäivänäni itselleni lahjaksi; onnellisena siitä, että olin viimein äiti.

* * * * *

I am not surely the only mother in the world, who feels guilt, when she is leaving her child to kindergarten although the child starts to cry. But why it feels every time harder? Even if I know, that everything is ok with her there; only when I am leaving, she cries. And even if I know, she has nicer things to do there than here at home with sick feeling mum. I'm just wondering, how long does this take? And how do you other mums survive from this?

In the picture the cake server by Beloved; material from old spoon of nickel silver. I ordered this with the word Äiti (means mum) and gave it for myself as a present on my very first mum's day; happy whit the fact, that I finally was a mum.

tiistai 9. syyskuuta 2014

The First Day of Parental Leave


Tänään olen virallisesti vanhempainvapaalla. Nyt saan siis ihan virallisesti nukkua yöt huonosti, voida pahoin, tuntea voimattomuutta ja väsymystä - valmistautua tulevaan lapseen. Täytyy myöntää, että näiden kuukausien aikana olen ollut jälleen kerran äärimmäisen kateellinen heille, jotka eivät kärsi raskauden aiheuttamista vaivoista. Mutta toisaalta; yksi yö luin vau.fi -sivuilta, että pahoinvoivat äidit synnyttävät keskimäärin terveempiä lapsia... Ehkä olenkin siis onnekas!

Tänään ilmoitan myös julkisesti, että AstuButiikkiin.fi-sivusto jää tauolle lokakuun jälkeen. Julkistaminen jännittää minua - on jännittänyt aina siitä lähtien, kun tein päätökseni. Toivon mukaan asiakkaat, ja tietenkin yritykset, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä, ymmärtävät tilanteen.

Ensimmäinen vanhempainvapaapäivä alkoi varmasti niin kuin varmaan kuuluikin. Heräsin noin klo 3 yöllä, minkä jälkeen pyörin sängyssä ja lopulta selailin netissä Lähiömutsin kirjoituksia. Tuskailin, kuinka seuraavana päivänä taas väsyttäisi. Selkä oli kipeä ja vatsa äärimmäisen pinkeänä. Sitten oksensin, ja mietin, että nytkö aamupahoinvoinnit ovat siirtyneet yöhön.

Aamulla heräsin herätyskelloon väsyneenä. Söin aamupalan, vaikka tunsin, ettei ruoka välttämättä pysyisi vatsassa. Tyttö heräsi, ja kun ryhdyin pesemään hampaita, oksensin aamupalan ulos. Tyttö tuumasi: "äidillä paha olo".

Pahinta kenties aamussa oli kuitenkin, kun vein tytön päiväkotiin. Toinen viikko päiväkodissa ja tyttöä jännittää edelleen jäädä sinne. Aamulla en meinannut saada häntä ylös sängystä; käpertyi vain peiton alle. Kun oltiin kävelemässä päiväkodille, tuli vessahätä tavoitteena tietenkin päästä takaisin kotiin. Ja kun lähdön hetki tuli, tytön itku oli niin äidin mieltä murtava.

Huonovointisena, väsyneenä ja itkuisena palasin takaisin kotiin, ja mietin, miksi juuri tänään, kun olin päättänyt julkistaa AstuButiikkiin.fi -sivustonkin tauolle. Ja uusi blogikin vaatisi vielä hiontaa, ennen kuin haluaisin sitä julkaista. Ja sataakin!

Päätin tehdä jotain mieltä piristävää. Uuden blogin viilaamiset voisin tehdä myöhemminkin; sehän on nyt harrastus eikä työ. Lähdin väsymyksestä ja huonovointisuudesta huolimatta salille. Tuli jo parempi mieli. Siihen päälle vielä pyörittelin söpöjä vauvan vaatteita pyykkinaruilta laatikoihin. Päätinpä vielä pukea päälleni jotain kivaa, ja ottaa muutaman kuvan tästä päivästä myös muistoksi. Mirka Pukineen Arja-tunika, kevyt meikki ja söpöjen vauvan vaatteiden järjestely uudelle "hoitopöydälle" piristivätkin kummasti mieltä!

Ja kun hain tytön iltapäivällä takaisin päiväkodista, kuulin, että hän oli ollut jälleen niin kiltisti ja reipas. Ja aurinko alkoi paistaa. Kenties tämä oli siis sittenkin oikein hyvä "Ensimmäinen vanhempainvapaan päivä"…?

Kuvissa Mirka Pukineen Arja-tunika; tilaa kasvavalle masulle, ja selän sekä helman nappien ansiosta myös mahdollista säätää kokoa. Lisäksi palvelee kivasti myös vauvan tulon jälkeen, sillä olkapäillä nappikiinnitys helpottaa myös imetyshommia! Edessä olevaan taskuun saa sujautettua myös kännykän. Arja-tunika, kuten muutkin Mirka Pukineen vaatteet on pääosin kierrätysmateriaaleista Suomessa valmistettuja. Tykkään kovasti; lämmin myös talvella ja erittäin mukava päällä! 


* * * * *

Today is my first day of parental leave; so now it is ok to feel week and tired. I have to admit, that I am jealous to mothers, who do not suffer any way from the pregnancy. But at one night I read from vau.fi -website, that nauseated mothers get on average healthier children than others. So maybe I am just the lucky one!

The first day of parental leave started maybe just the way, it should start. I woke about 3 am at night, did not get sleep, aching back, hard stomach and finally I throw up. At morning I throw up again and felt very tired. Daughter did not help the feeling, when I left her to kindergarten; she cried and my heart was to break. And I had decided to publish just today, that I am going to set the AstuButiikkiin.fi -website to pause after October; why just today?

But then I decided to do something - just for me and my well being. I got to gym, and after that I dressed nice tunic by Mirka Pukine on - and decided to take few memorial pictures from this moment! At afternoon I took daughter from kindergarten and heard that everything had gone well. And noticed, that after rainy day the sun started to shine.

So maybe this was finally very nice "First day of parental leave"…!

In the pictures: Mirka Pukine and Arja-tunic: space to grow and works also well when brestfeeding! / Mirka Pukine and Arja-tunic: recycling material, made in Finland, warm and very nice to wear!

Old Chest of Drawers




Ostettiin tämä vanha lipasto keväällä ajatuksena laittaa se uuteen yläkerran vessaan. Käytännöllisyyden kaipuu - lapset tämän äärellä pesemässä käsiään - ja suunnitelmat menivät uusiksi. Nyt suunnittelen mahdollisimman matalaa ja lapsiystävällistä tasoa (ideoita kokoan juuri parhaillaan Pinterestiin; klik!). Nyt mietitään, mitä tälle tehdään; vai annetaanko olla vain näin. Alaosa on lahonnut ja lipasto lepää jo sen takia kellallaan - eli jotain ainakin tarvisi tehdä.

* * * * *

We bought this old chest of drawers last spring; the idea was to locate it to our new toilet upstairs. Now plans have changed; target is to have washbasin as low as possible - as easy as possible to children (ideas to new bathroom on Pinterest Board; klik!Now we are wondering, what to do whit the chest? Base is partly rotten, and that's why the chest stands askew - so something we anyway have to do.

lauantai 6. syyskuuta 2014

New Bedroom




Keväällä alkanut remontti piti valmistua viimeistään vauvan tuloon. Viime viikonloppuna myönsin viimein, ettei näin tule sitten millään käymään. Kevään ja kesän nukuimme väliaikaisesti patjojen päällä - milloin missäkin huoneessa. Viime viikonloppuna päätin viimein sisustaa kodin kuntoon - niin, että koti tuntuisi jälleen kodille! Kirjastohuoneesta tuli väliaikainen makuuhuone, ja kyllä tuntui ensimmäinen yö luksukselle; kuin hotellissa olisi nukkunut! Korkean katon alla pönttöuunin lämmössä… Ja vauvankin kehto pedattiin valmiiksi!

* * * * *

We started renovation at spring and the target was to finish it by the baby's birth. Last weekend I accepted finally, that we won't manage to do it. The spring and the summer we slept on mattresses, when in the cellar - when in the dining room. Last weekend I decided to decorate finally our home to look and feel like home - although the renovation is unfinished. Our library came our new / temporary bed room! The first night felt so amazing here; like in the hotel! Under the high ceiling and next to the heating fireplace… The baby got also his/her bed - ready to sleep!

tiistai 2. syyskuuta 2014

We are waiting for you baby!

Eilen eräs nainen luuli, että laskettu aikani on vähintäänkin parin viikon sisällä, kun näki mahani! Eh-hei; vielä saamme toivottavasti odottaa sinua pienoista vielä paljon kauemmin.

Isosiskosi on joka tapauksessa innoissaan ja haluaisi jo nähdä sinut. Samoin hän harjoittelee jo sinun nukuttamista, syöttämistä ja hoitamista; ja välillä tuumaa vain, että otetaan vauva pois masusta. Ei jaksaisi odottaa.

* * * * *

Yesterday one lady thought, that I am getting birth in few weeks, when she saw my stomach! No away; hopefully we are waiting for you little one much longer.

Your sister is however so excited to see you and is already training to nurse the baby. Impantient too; she could already take you off out of mum's stomach.

So simple it could be...