tiistai 19. tammikuuta 2016

Sisäinen voima // New lamp in library room






Eräänä päivänä: En minä ole tällainen. En halua olla. Ärsyynnyin pienistä, mitättömistä asioista. Pahoitin mieleni vieläkin pienemmistä asioista. Puhuin selän takana. Itkin selän takana. Ja voin entistä pahemmin, kun mietin omaa käytöstäni. Oravanpyörä.

Pelästyin omaa käytöstäni. Miksi? Niin, miksi? Tiesin, että kaikki asiat eivät ole tällä hetkellä parhain päin, ja tiesin, että pahoin voivat ja epävarmat ihmiset käyttäytyvät monesti... Niin: juuri niin kuin itse käyttäydyin. Mutta näiden kahden seikan yhdistäminen ei ollut helppoa. Helppoa henkisesti. Hyväksyä, että se olenkin nyt minä.

Tämä on osa omaa selviytymistyötäni. Kirjoittaa asiasta. Enkä pelkää kirjoittaa tätä teillekään. Uskon, että en ole tämän tunteen kanssa yksin. Vastoinkäymiset ovat osa elämää, osa meitä, ja ne kasvattavat. Otan tämän siis kasvuna.

Tiedän, että voimalla hyvin en käyttäytyisi huonosti; ainakaan siinä määrin kuin viime aikoina. Poistamalla huonoa mieltä aiheuttavat tekijät elämässäni voisin siis paremmin. Tässä tilanteessa en kuitenkaan pysty tekemään sitä ihan noin vain.

Toki monessa tilanteessa auttaa jo se, että asettaa tavoitteet ja miettii keinoja, miten päästä kohti tavoitetta. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin, ettei ole voimia suuriin tekoihin. Pitäisi ensin päästä herraksi tämänhetkisen tilanteen kanssa.

On siis mietittävä jotain muuta keinoa. Hyväksyä se, että elämään kuuluu ainakin väliaikaisesti asioita, jotka eivät ole mieleesi, mutta ei anna niille kuitenkaan valtaa? Yrittää keskittyä niihin asioihin, jotka ovat hyvin? Ammentaa voimaa asioista, joiden tiedät tuovan sinulle voimaa ja hyvää mieltä?



Poimin kirjahyllystä tänään pitkästä aikaa Jenny Belitz-Henriksonin kirjan Sisäinen voima. Kirjassa on monta hyvää ajatusta parempaan arkeen, ja tsemppaavia ajatuksia juuri tällaisiin kipuilutilanteisiin. Tunnen saavani voimaa kirjasta; jollain ihmeellisellä tavalla. Kai se niin vain on, että ihminen tarvitsee voimaannuttavia sanoja ja ajatuksia välillä elämäänsä. Ennen niitä ajatuksia ammennettiin varmaan enemmän Raamatusta ja Jumalanpalveluksista. Nyt enemmän tällaisista voimaannuttavista elämän oppaista? Ja muista henkisen kasvun kursseista?

Kysynkin tähän loppuun vinkkejä; olette varmasti tekin olleet joskus vaikeassa tilanteessa. Mistä olette saaneet voimaa? Mikä on auttanut? Mikä saa sen pahan mielen pois mielestä? Kaikki voimaannuttavat kommentit ilahduttavat varmasti!

Koti on minulla voimaannuttava paikka, ja kodin laittaminen tuo hyvän mielen. Joskus auttaa kummasti, kun siivoaa pojan päiväunien aikaan edes yhden huoneen kuntoon. Ja ottaa kenties sieltä muutaman räpsyn. Ja kirjoittaa blogijutun. Näin tein tällä kertaa. Jos vain ehdin, palaan kirjan pariin vielä tämän jälkeen - ennen kuin Pikku Kakkonen ja pojan päiväunet loppuvat.

Kuvat kirjastohuoneesta, jossa komeilee saamani joululahja; uusivanha jalkavalaisin! Kaunis ja niin sopii juuri tuohon nurkkaan. Eikö?



Santa Claus brought me new (actually old) lamp at Christmas! The lamp is from antique store, and works well. It fits perfectly in our library room - or what do you think? 





_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



24 kommenttia:

  1. Kuulostaa valitettavan tutulta :) Tämä elämänvaihe vaan on yksinkertaisesti raskas. Jotenkin itsestä tuntuu, että ei saisi valittaa, kun on niin ihanat lapset ja kaikkea muutakin hyvää siunaantunut itselle niin paljon. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että elämä on joskus raskasta ja kyllä sen saa sanoa ääneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jotenkin huojentavaa kuulla, että muillakin pienten lasten äideillä väsymys aiheuttaa samankaltaisia tunteita. Vaikka toisaalta tuntuu tyhmälle; pitääkö sen olla näin? Mutta ehkä tämä on ensimmäinen askel, kun tunnustaa tilanteen; näkee itsensä vähän kuin ulkopuolisin silmin ja ymmärtää, että jotain olisi hyvä tehdä :)

      Poista
  2. Kodin laittaminen on minullekin ollut monena vaikeana hetkenä se pelastava oljenkorsi. Pienet remonttiprojektit, esim. huoneen seinien maalaus on useasti saanut ajatukset pysymään sopivasti maan pinnalla ja kiinni tässä hetkessä. Samalla itse talosta on tullut erityisen tärkeä, lähes kuin yksi perheenjäsenistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta; itselle mieleisen asian tekeminen auttaa. Ja mikä parasta, jos saa nättiä aikaan ja rakentaa siinä samalla itselleen ja perheelleen turvapesää <3 Kiva kuulla sinusta Kaisa, ja aivan ihastuttava taito sinulla käsissä (kävin blogiasi ihastelemassa)!

      Poista
  3. Kyllä se on minulla puhuminen, joka auttaa! Tässä alku vuonna on ollut yksinerittäin ikävä asia ja välien rikkoutuminen, ilmeisesti pysyvästi, veljeni kanssa, puhuminen ja puhuminen. Niiden hyvien asioiden muistaminen, joita elämässä kuitenkin on. Kaivoin jopa muistikirjan esille, jotta voisin laittaa niitä hyviä asioita ylös, niitä voi sitten huonoina päivinä lukea! Joistakin kirjoista saa myös voimaa ja uusia ajatuksia uusien näkökulmien kera! Pitkä lenkki koirien kanssa, mielellään metsässsä tuo myös ajatuksiin raikkautta ja auttaa unohtamaan niitä voimia kuluttavia ajatuksia, tai ainakin järjestämään niitä uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia, ja täytyy myöntää, että tällä kertaa en ole ehkä puhunut asiasta tarpeeksi. Tuntuu, ettei sille ole aikaa; aika ystävien kanssa niin vähäistä ja miehenkin kanssa kovin vähäistä. Ruuhkavuosien haaste tämäkin. Ehkä siksi tartuinkin kirjoittamiseen. Etenkin tuo ulkoilu auttaa minulla; ja jos oisi metsää tässä lähellä, siellä minäkin samoilisin varmasti. Eilen juuri huomasin jokivarressa kävellessäni, että asiat jotenkin kummasti näyttivät jo paremmalle, ja sai jopa mietittyä ratkaisuja ongelmaan.

      Kiitos ihanista vinkeistä Anu; tuo muistikirja pitäisi ottaa vielä käyttöön <3

      Poista
  4. Tuttua minullekin!Kun on päivät pitkät lasten kanssa ja ajatuksiensa kanssa niin pienet asiat tuppaa kasvamaan suuriksi möykyiksi mieliin..Ja kun elämässä on asioita joille ei voi mitään niinkuin esikoisen mahdollinen kehitysvammaisuus...minä uskon että kaikella on joku tarkoitus ja näitten "haasteiden"on tarkoitus opettaa meille jotain tästä elämästä ja toivottavasti me vain huomaamme mitä se on...ja nämä blogit on osoittautunut mulle tosi tärkeäksi voimavaraksi tähän tilanteeseen että siitä kiitän kyllä että avaat meille elämääsi ja siten autat meitäkin!��Voimia!P.S.Itke jos itkettää se voi auttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Piia. Se on kyllä niin totta, että yksin asioita ei saisi liikaa pyörittää mielessään, sillä möykkyjä niistä lopulta tulee, eikä se tee hyvää ainakaan. Olen myös samaa mieltä, että vaikeat asiat elämässä kasvattavat; nyt olin jotenkin siirtänyt tämän positiivisen kannan sivulle. Hyvä, että muistutit <3

      Tuli todella lämmin mieli, kun kerroit, että voin jopa kirjoituksillani auttaa muita. Mikä sen hienompaa <3 Otetaan haasteista siis kaikki ilo ja opettavaisuus irti; eihän sitä tiedä, mitä kaikkea hienoa ne vielä tuovat elämäämme!

      Poista
  5. Mulla on välillä käynnissä ihan sama oravanpyörä. Ärsyyntyy vaan lisää omasta ärsyyntyvyydestä! Mulla on kyllä lähes aina sillon tärkeä asia pielessä, se ruoka. Se vaikuttaa ihan äärest paljon henkiseen hyvinvointiin! On kaksi muutakin asiaa, jotka auttaa akuuttiin ärsytykseen; Lenkkeily ja koiran harjaaminen!:D Toi harjaaminen on oikeesti ihan tosi rauhottavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh; täytyy hommata nyt se koira - asap!! No ei, en kai nyt saa lupaa, mutta ruokavalio; se ois mulla kyllä varmasti se heikko lenkki. Sun pitäisi tehdä joskus blogijuttu ja kertoa omista opeista siinä suhteessa. Olen itse ihan liian kauan elänyt "mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti, halvasti ja mukavasti" toteutettavaa ruokavaliota. Toki siinä määrin terveellisesti, että käytän tosi vähän mitään eineksiä - mutta pelkään, että ravinnearvot eivät ole läheskään aina kohdillaan. Vinkit olisivat siis kullan arvoisia <3 Ja kiitos myötäymmärryksestä; oravanpyörä on kyllä ihan peestä!

      Poista
  6. Elämä on ajoittain jos nyt sanotaan niin erittäin julma. Se kohtelee julmasti ja pienessä hetkessä voi tapahtua mitä vaan. Itseäni auttaa suuresti siivoaminen tai musiikki. Nämä kaksi yhdessä on myös täydellinen combo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja unohdin tyystin hehkuttaa tuota valaisin. Oih, se on täydellinen <3

      Poista
    2. Kokeilin eilen ruuan laittoa ja musiikkia; sekin toimi :) Ja kiitos; valaisin on kyllä niin hieno!

      Poista
  7. Minulla auttaa puhuminen, tiedän että olen onnekas kun on ihania ystäviä joille puhua <3 Toinen mikä helpottaa on urheilu, etenkin lenkkeily luonnossa on rentouttavaa.

    Ihmiset käyttytyy välillä niin uskomattomalla tavalla. Joskus sitä ei vaan käsitä vaikka kuinka asiaa pyörittelee, että mikä saa ihmisen käyttäytymään tietyllä tavalla. Olen vähän sellainen että pohdiskelen vähän liikaakin näitä asioita ja saan siitä itselleni huonon fiiliksen.

    Tsemppiä Sinne! <3 P.s valaisin on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta; puhuminen auttaa monesti. Joskus, ja tässä tapauksessa tuntuu juuri sille, että menee vain valittamisen ja jankuttamisen puolelle. Olen vähän siis kyllästynyt jo itsekin asian jauhamiseen, kun en saa kuitenkaan ratkaisua aikaan. Mutta ehkä nyt keskityn todella ratkaisukeskeiseen puhumiseen; ehkä se auttaisi?

      Ja olen muuten ihan samanlainen mielen pahoittaja kuin sinäkin; toisaalta pitää ottaa se vahvuutena - ja vaikka kasvaa itse paremmaksi ihmiseksi :)

      Kiitos ajatuksistasi ja tsempeistä <3

      Poista
  8. Ihan mielettömän upea koti teillä! Ja mitä kuvia, oooh!
    Ja kirjoitit tosi viisaasti. Eka askelhan on se, että tunnistaa tilanteen, omat tavat toimia ja sitten ymmärtää pysähtyä. Sehän on eka askel alkaa toimia.
    Joskus on helppoa, joskus on vaikeaa, sitähän se elämä on. Itseä lohduttaa vaikeina hetkinä tietoisuus siitä, että kaikki menee ohi. Kaikki tunteet, kaikki tilanteet, kaikki tapahtumat ainakin jollain lailla muuttavat muotoaan eivätkä ikuisesti pysy samanlaisina. Välillä raskaiden haasteiden hetkellä on auttanut sekin, kun on lopulta luovuttanut, lakannut taistelemasta, antautunut. Oon ihan kirjaimellisesti nostanut kädet ilmaan ja sanonut, että hyvä on, anna tulla vain. Lakkaan pistämästä hanttiin. Ja silloin homma on alkanut usein ratketa ja tunnetilat helpottua.
    Kiitos sulle tästä postauksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Jenny! Olin aivan häkeltynyt, kun kommentoit kirjoitustani. Mutta kommentointisi ehkä vahvistikin juuri ajatusta siitä, että olet yksi meistä, etkä "se suuri kirjailija meidän yläpuolella". Siksi ajatuksiisi ja kirjoituksiisi onkin kenties niin paljon helpompi samaistua - ja ottaa niitä ns. itseensä.

      Pistän muhimaan ajatuksesi; varmasti. Olen jo tyytyväinen siitä, mitä olen tässä vähän ajan sisällä saanut itsessäni aikaan, vaikka kimpaantumiset ja huonotuulisuudet välillä lannistavatkin. Mutta kuten olet monesti kirjoittanut; se on normaalia, eikä mikään tapahdu hetkessä - ei varsinkaan käytös- ja ajatusmallien muuttaminen.

      Kiitos sinulle, ihan hirmuisesti <3

      Poista
  9. Sisustaminen, musiikki, kirjoittaminen ja lenkkeily. Siinä mun selviytymiskeinot. Vuodenvaihteessa löysin kirjan Rakkauden periaate (kirj. Alexander Loyd), jonka avulla sain useita pysyviä muutoksia elämääni. Googlaappa, on todella mielenkiintoinen kirja! Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiva kun jätit ajatuksiasi (ensimmäistä kertaa?)! Minun pitää tutustua tuohon kirjaan; kiitos vinkistä! Ja kaikkea hyvää myös sinulle Riikka <3

      Poista
    2. Ekaa kertaa taisin kommentoida, aika vasta löysin blogisi. Olisinko Pömpelin kautta tänne eksynyt. Olen huomannut, että usein vanhan talon omaavilla on samanlaisia ajatuksia ja intressejä muutenkin elämässä, eli lukulistoille menee ihana blogisi. Unohdin mainita blogit voimavarana elämässäni. Minulle ne antavat todella paljon; tykkään kun se on niin henkilökohtainen genre ja ruutujen siellä puolen on todella taitavaa porukkaa. Kiitos kaunis <3!

      Poista
  10. Moi. Vähän myöhässä, mutta... Kolmen lapsen (väsyneenä) äitinä mua auttaa herkut(!!!), lepo, ystävät, liikunta ja joku kiva lasten kanssa yhdessätekeminen. Kun ne onn balanssissa (eikä ole mitään pms:sää) niin vn hyvin. tokihan lapsiperhearjessa on haasteellista järjestää tämä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla sinusta Iiris; mahtavaa saada kuulla ajatuksia ihan uusiltakin lukijoilta! Totta, tuo kaiken järjestely niin, että ehtii kaikkea tehdä - se on ehkä juuri se haaste minullakin tällä hetkellä. Mutta parempaan suuntaan ollaan menossa, kun saatiin arkiaskarreet kalenteriin; siitä on hyvä lähteä liikkeelle, ja jo nyt tuntuu toiveekkaammalle :)

      Poista
  11. Itselläni on aikoinaan ollut hetkiä, kun tuntuu, että tekisi mieli repiä palasiksi kaikki mitä on saavuttanut.
    On ollut kuukausikaupalla huonompia aikoja, jolloin tuntuu, että tiettyjen asioiden eliminoiminen omasta elämästä olisi ainoa tie tasapainoon ja hyvinvointiin.

    Kaikille ihmisille auttavat eri asiat. Minulle auttaa sopiva sekoitus itseen käpertymistä ja hiljentymistä sekä ystävien kanssa loputtomia keskusteluja kävelylenkkeineen. Ja aika. Aika on ihmeellinen asia. Vaikkei sillä hetkellä uskoisi, niin aika muuttaa kaikkea. Ihmisiä, tilanteita ja tunteita.
    On totta, että onni olisi voinut aikoinaan löytyä helpommin päästämällä jostain irti. Minä valitsin kuitenkin kiinni pitämisen..ja olen siitä onnellinen. Olen onnellinen.

    Joskus solmut voivat toki olla niin suuria, ettei mikään muu, kuin radikaali toiminta auta. Täytyy kerätä voimia ja puhtia tehdä ratkaisuja ja toimia niiden viitoittamaa tietä.

    Annatpa pölyn laskeutua ja tilanteen tasaantua tai alatpa kerätä voimia toimia kohti muutosta, niin voimia ja halauksia sinulle arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Ilona hyvistä ajatuksistasi <3

      Aika on kyllä hyvä lääke monessa tilanteessa - ja sitä kautta kärsivällisyys. Olen itse myös aika jääräpäinen ihminen, ja luovuttaminen tuntuu monesti viimeiselle vaihtoehdolle, mutta joskus se voi olla jopa vahvuus nostaa kädet pystyyn ja antaa olla. Tässä tilanteessa en pysty edelleenkään antaa olla - kerään ensin voimia ja yritän, ja sitten voin heittää hanskat tiskiin, jos niikseen käy. Onpahan ainakin yrittänyt!

      Lämpimät kiitokset sinulle, ja ihanaa reissun jatkoa (kai sitä kuukautta on vielä jäljellä; aika menee niin nopeaa, ettei perässä pysy ;)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!