tiistai 7. kesäkuuta 2016

Mielialat lautaselta, osa II // New diet





Ensimmäinen viikko on ehkä pahin? Analyysista seuraavan päivän aamuna tartuin toimeen; kauppaan olisi lähdettävä ja ostettava sellaista, jota saisin nyt syödä. Aloin googlettaa reseptejä, ja kirjoitin tuskissani listaa raaka-aineista, joita voisin käyttää etenkin leivän leipomisessa. Lähdin listan kanssa kauppaan - kahteen kauppaan, ja kiersin hyllyjä ja tuskailin ajan kulua. Kysyin myyjältä apua, joka ei ollutkaan myyjä vaan apulainen, enkä saanut apua.

Lähdin lopulta kotiin ilman psylofolia tai mitä ihmeen ilmanantoainetta olikin. Ostin jauhosekoituksen, jossa oli kaikki. Ostin myös maissihiutaleita, hirmuisesti erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Ostin riisiproteiinia ja raakasuklaata. Ostin laktoositonta suklaata, laktoositonta maitoa, laktoositonta jugurttia, laktoositonta raejuustoa, laktoositonta rahkaa, laktoositonta ruokakermaa ja laktoositonta fetajuustoa; kaikki ilman laktoosia, kun ennen nämä olin ostanut osin vähälaktoosisina. Perunat jätin ostamatta, mutta sen sijaan ostin pari parsakaalia, pari bataaattia, kilon porkkanoita ja muutaman kilon punajuuria. Niin ja ostin kauraleipiä; leipiä, jotka oli tehty vain kaurajauhoista, ja joissa ei ollut edes kuorrutteena ruishiutaleita. Niitä etsin lopulta myyjän kanssa; ja Porin Leivän Superkaura-leipä oli lopulta Prisman ainoa leipä, joka sopi minulle - lukuun ottamatta kalliimpia gluteenittomia leipiä. Ostin appelsiinimehua ja päärynöitä.

Muuten ostoslista oli jokseenkin samanlainen kuin ennenkin. Broilerin rintafileitä, muutama paketti jauhelihaa, kirjolohta, kaurahiutaleita, laktoositonta juustoa, appelsiineja ja sipuleita.

Mies kysyi heti kotiin tultuani, kuinka paljon meni rahaa. Normisti meillä on mennyt viikon ruokaostoksiin noin 120 euroa, ja siihen päälle olen tehnyt ehkä 30 euron edestä lähikaupassa ostoksia. Nyt meni noin 120 euroa ja toiseen kauppaan noin 40 euroa. Lisäksi käytiin myöhemmin viikolla lähikaupassa, jossa ostokset tekivät noin 20 euroa. Meni siis muutaman kympin enemmän kuin yleensä - mutta ostin toisaalta raaka-aineita, jotka kestävät useamman viikon, ja esimerkiksi riisiproteiini useamman kuukauden, joten ei niin paljon, kuin olisin pelännyt!

Raaka-aineista tein mm. parsakaalipaistosta, siemennäkkäreitä, porkkana-bataattilohkoja ja gluteenitonta vehnäleipää pakkauksen ohjeiden mukaan.



Ensimmäisen viikon pahin haaste oli siis kenties ymmärtää, mitä saan syödä ja mitä en. Päätin jättää yksinkertaisuuden vuoksi ruokavaliosta kaikki ns. valmistuotteet ihan leikkeleitä, pikkuleipiä ja mausteliemiä myöten pois. En vain jaksa tutkia kaikkia tuoteselostuksia siltä varalta, että siellä sitten onkin jokin aromivahvenne, jota en saa syödä.

Luulin, että vehnäherkkujen poisjättäminen olisi tuottanut enemmänkin haasteita. Vaan ei tehnyt; ostin laktoositonta suklaata, ja söin palan sitä kahvin yhteydessä. Ensimmäisenä työpäivänäkin minua koeteltiin; työkaveri oli leiponut runebergin torttuja. Osasin aavistaa, etteivät ole minun herkkuja, mutta kysyin varmuuden vuoksi, mistä ne on tehty. Vehnäjauhojahan niissä tietenkin oli, joten jätin syömättä. Kiitos tahdonlujuuteni, minun ei edes tehnyt pahaa. Olin päättänyt jättää kaikki sellaiset aineet pois, jotka tekevät minulle pahaa - joten miksi tuntisin pahaa mieltä siitä, etten saa syödä minulle pahaa tekevää ruokaa/herkkua? Muut siis söivät - minä en. Söin muistaakseni appelsiinia, jonka olin ottanut kotoa mukaan.

Ensimmäisinä päivinä tunsin nälkää todella usein. Tunsin myös väsymystä. Armotonta väsymystä. Haukottelin, milloin missäkin edes huomaamatta asiaa. Ensimmäisinä päivinä minulla oli myös todella paljon ilmavaivoja. Mutta sitten ne loppuivat. Siis lähes kokonaan. Olin aivan että täh?

Huomasin ensimmäisellä viikolla myös mieleni ailahtelevan vähemmän. En tiedä, johtuiko se tahdosta - ja uskosta, että uusi ruokavalio nyt auttaa minua. Mutta jotenkaan en usko sitäkään, sillä olin kyllä tätä ennen yrittänyt harjoittaa hermojani milloin milläkin tavalla - onnistumatta siinä näinkään hyvin. Toki hermostuin välillä - mutten niin paljon kuin ennen. Ehkä olin vain niin väsynyt ja nuutunut uudesta ruokavaliosta, etten olisi jaksanut edes hermostua.

Loppuviikosta opin suurentamaan ruoka-annoksiani. Huomasin, että saan syödä ruokaa todellakin paljon verrattuna aiempaan, kun en saanut energiaa kekseistä ja muista herkuista (pois lukien tumma suklaa, jota meni viikon aikana yksi levyllinen).

Viikon aikana jouduin perumaan lounastreffit ja muuttamaan ne kahvittelutreffeiksi. Ymmärsin nimittäin, etten mitenkään pysty pysymään lounasravintoloiden ruokien raaka-aineiden perässä - ja kehtauskynnys mennä noin 30 raaka-ainetta sisältävän listan kanssa kokin puheille tuntui liian suurelle. Kahvitreffit saatiin sovittua, ja onneksi minulla oli maailman paras työkaveri työpaikalla, joka söi kanssani eväitä lounaalla. Omien eväiden syöminen ei siis todellakaan ollut minulle uusi juttu, mutta ravintoloiden täysdissaaminen oli.

Mietin myös häälahjaksi saamaamme Pinellan lahjakorttia, ja toivoin, että kesällä lista olisi edes vähän lyhyempi, jotta ehtisimme käyttää sen ennen kortin vanhenemista. Mietin myös tulevia perhejuhlia ja vierailuja; pitäisikö minun vain kiltisti kieltäytyä kaikesta ja ottaa omat eväät mukaani?

Pieniä murheita maailman kriisien keskellä, totesin. Viikon umpeutuessa huomasin joka tapauksessa parannusta, joten olin onnellinen ja tyytyväinen; ei tästä ainakaan haittaa tulisi olemaan!





One week with new diet was quite tough - but I survived and felt after week hopeful! I learner to cook and bake new kind of foods and learned lot of new nutrients.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

7 kommenttia:

  1. Oletpa ollut sissi, minä olisin varmaan lyönyt hanskat tiskiin jo tuon kauppareissun aikana. Toivottavasti ruokavaliosta on hyötyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauan olen varmaan siirtänyt tätä ongelman ratkaisua eteenpäin, että on tahdonlujuus kasvanut ;) Kyllä siitä on ollut hyötyä, paljon!

      Poista
  2. Laktoosittomilla ja gluteenittomilla tuotteilla on hintaa todella paljon. Niiden hintoja saisi mielestäni laskea koska on hyvin yleistä nykypäivänä että joka toinen niitä joutuu ostamaan / syömään.
    Niinhän se on, että se ensimmäinen viikko voi uuden ruokavalion kanssa olla hieman takkuavaa. Vie aikaa ennen kuin vatsa tottuu mutta sen jälkeen kiittää. Vai mitenkä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja mekin käymme vain kerran viikossa kaupassa. Kerralla enemmän ja pakkaseen, selvää säästöä. Ei tarvitse joka päivä juosta lapsen kanssa kaupassa. Saman verran meilläkin viikon ostoksiin menee rahaa. :)

      Poista
    2. Niinpä; minäkin koen kaupassa käynnin vain rasitteena ;) Varsinkin gluteenittomat tuotteet ovat kyllä hinnoissaan! Onneksi kaurasta tehdään jo jauhoja ja vaikka mitä; huojentaa vähän kustannuksissa :)

      Poista
  3. Mä olin ekat kuukaudet niin niuho, etten syönyt edes sellaista vehnää josta oli gluteiini poistettu.:D Mä en tiedä miten se tässä menee, mutta käsittääkseni vehnäherkkyys on eri kuin gluteiiniherkkyys.(?)
    Oli miten oli, sinnikkyys ja itsekuri kyllä palkitaan!:)
    Pieni oravanpyörä tästä "itsensä parantamisesta" kyllä tulee. Mulla alkoi ihmeelliset jännekivut ja esim.treenien jälkeisenä päivänä podin krapulaa?? Noh, nyt kun suolisto taas toimii, niin rasvahappojen määrä ei riittänyt uusille soluille. Onneksi helpotus löytyi kalanmaksaöljystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin.. Mietin, että se väsymyskin oli varmaan seurausta juuri näistä muutoksista elimistössä ja suolistossa! Mullekin muuten painotettiin, että kannattaa syödä kalanmaksa- tai pellavaöljytabletteja.

      Hauska lukea noita ajatuksia helmikuulta; kaikki tuntui niin vaikealle, mutta kyllä sitä loppujen lopuksi aika nopeasti oppi uusille tavoille :)

      Niin ja tuo vehnä. Huomasin itsekin, ettei gluteiiniton vehnä ollut hyväksi, ja lopetin sen syömisen. Vaikka periaatteessa minä en ollut vehnätärkkelykselle herkkä. Eli on vielä tuolloin leipomani leivät pakkasessa ;)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!