tiistai 28. kesäkuuta 2016

Mielialat lautaselta, osa IV // Stop of blowing the nose



Kuukausi uudella ruokavaliolla, ja tuntemukset olivat osin jopa epäuskottavat. Huomasin esimerkiksi yksi ilta, että en ole niistänyt enää ties kuinka moneen päivään. Tätä ennen minulla oli aina nenäliina matkassa ja niistin tuon tuostakin. Eihän sitä itse huomaa, mutta kun pikkuveijarimme alkoi kaivaa paitani sisältä tai taskuistani papereita ja leikki niistävänsä (leikki, joka toistui ja toistui), heräsin ensi kertaa tilanteeseen: Niistän kyllä varmaan harvinaisen paljon.

Samaan aikaan, kun kissa saapui taloon, loppui minulla niistäminen. Pelkäsin kissaa hankittaessa, että saattaisin olla allerginen. Tämän testin valossa en tainnut olla.

Ilmavaivat olivat jo tipotiessään. Maha toimi hyvin ja suolistokin sen tarkemmin erittelemättä. Nälkää en kokenut enää, vaan osasin syödä oikeita määriä ja ilmeisesti se alkoi sulaakin elimistössä kuten piti. Suorastaan ihmeellistä.

Vietin maaliskuun pääosin kotona irtisanomisen jälkeen, mikä helpotti syömisiä; pystyi vaikuttamaan ruuan sisältöön harvinaisen hyvin. Emme käyneet kylässä juurikaan, ja jos vierailuja tuli join vain kahvit ja yleensä ilman maitoa. Kotiin tultua oli usein kova nälkä. Opin ottamaan kassiini mukaan pähkinäpussin. Tästä poikkeuksena Jonnan luona kyläily; Jonna osasi sattuneesta syystä kysyä ruokarajoitteitani ja niin hän loihti meille ihanat tarjoiltavat ja ihan meidän molempien masuille sopivat.

Torpalla tein useamman kerran juustoisen parsa-kukkakaali-paprikapaistoksen (vähensin tästäkin reseptistä huomattavasti kerman ja juuston määriä). Opin käyttämään laktoositonta koskenlaskijaa kasviskeitoissa (tässä perunan korvasin muilla kasviksilla). Äitini puolestaan toi meille tullessaan yksi viikonloppu ihanan kaurajauhoista valmistetun marjapiirakan. Ruuanlaitto ja leivonta eivät tuntuneet enää niin vaikealle. Kasvisliemet ja muut valmissekoitukset korvasin aina omilla, ns. puhtailla, mausteilla. Kotona ollessa oli aikaakin, joten mikäs siinä; leivoin ja kokkasin ilomielin!

Palmusunnuntaina muut puputtivat pääsiäismunia. Minä katsoin vierestä, ja otin tarvittaessa kaapista laktoositonta tummaa suklaata ja vedin sitä naamariin kyllä jo enemmänkin kuin levyllisen viikossa.

Uusi ruokavalio alkoi olla peruskauraa, mikä näkyy myös ajankohdan kuvavalikoimassa; ei yhtään kuvaa ruuasta tai ruuan laitosta - saati keittiöstä. Valitsin näin ollen kuvan kissasta; vertauskuvana niistämisen loppumiselle...!

After one month of new diet I noticed  that I do not blow my nose all the time. This was nice to notice, because we got cat at the same time, and I was afraid of being allergic to cats. The fear was pointless! My stomach felt good - and I felt good too. 




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




2 kommenttia:

  1. Hih, oli siinä kyllä vähän enemmän pohtimista kun vain oman "listan" kanssa.;) Mä kyllä niin peukutan tolle sun niistämättömyydelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin, mutta kun oli tarpeeksi haastetta, ei minun luonne pystynyt antamaan periksikään ;) Haasteita rakastava luonne! :D

      Ja kyllä on niin kivaa, ettei tarvi niistää K O K O ajan!

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!