keskiviikko 30. marraskuuta 2016

DIY Adventtikynttelikkö // DIY Advent Candelabra



Toivoin mieheltäni pikkujoululahjaa. Salaa toivoin vielä suurempaa lahjaa. Sain kummatkin!

Sain adventtikynttelikön, jonka hän tekaisi antamani kuvan perusteella. Aivan ihana, ja sopii niin täydellisesti torpan nykyiseen tunnelmaan!

Ja toinen, salainen toiveeni. Että joisimme adventtikahvit pirtissä, edeltävänä viikonloppuna löydetyn uuden (vanhan) pirttipöydän äärellä. Ja niin teimme!

Emäntä oli vähintääkin onnensa kukkuloilla; istuimme pirtin pöydän äärellä, alla oli tukeva lattia, torpan tuoksu oli terve, joululaulut soivat, lapset söivät piparia ja emäntä sekä isäntä hörppivät kahvia yhden adventtikynttilän loisteessa.

Hui, kuulostaapa hienolle! Ja sitä se olikin.

Samaisena päivänä korjasimme hieman remontointisuunnitelmaa. Kerron tästä kuitenkin tarkemmin seuraavissa postauksissa. Mutta sen kerron, että päätettiin pikkasen himmata.



Mutta nyt ripustamaan joulukalenteria seinälle. Vinkkinä sinullekin, jos tänään ihan viime tingassa alat haaveilemaan itse tehdystä kalenterista, kerron vinkin. Perinteeksi muodostunut joulukalenterimme ripustetaan jälleen tänään portaikkoon.

Kalenteriin tarvitset vain:

24 kirjekuorta
24 pyykkipoikaa
ohutta köyttä
kaksi naulaa
tussi - tai numerotarrat 1-24


Parasta joulukalenterissa on se, että tontut tuovat kirjekuoriin aina kyseisenä päivänä kirjelapun (eli äidin tai isän ei tarvitse valmistella ja keksiä kaikkia 24 luukkua yhdeltä istumalta). Kalenteria saatetaankin käydä kurkkimassa useamman kerran päivässä. Kun lappu viimein löytyy kalenterista, voi lapussa lukea esimerkiksi:


Joulupukki kertoi, että hän ei ole saanut vielä kirjettä teiltä. Pitäisikö sellainen kirjoittaa tänään ja sujauttaa postiin?

Arvatkaapa: otimme kuvan teistä kesällä! Löydätte kuvan kirjastohuoneesta piilotettuna jonkun pehmeän alle; löydättekö sen?

Kuulkaa, kun meillä on vähän pimeää tuolla pihalla. Pystyisitteköhän laittamaan meille enemmän jouluvaloja, jotta näkisimme paremmin hiippailla pihamaalla?

Joulumuori muistutti, että nyt on hyvä aika leipoa pipareita, ja alusti teille taikinan valmiiksi. Toimme sen teille; löydätte sen jääkaapista! Nyt vain leipomaan; eikö?

Toimme teille pari jouluista kuvaa, jotka on maalattu Korvatunturin maisemista. Niistä puuttuu vain värit. Voisitte värittää ne ja ripustaa sitten vaikka huoneenne oviin?

Eipä ole maassa juuri lunta! Mitä jos toivoisimme sitä vähän lisää askartelemalla lumihiutaleita ikkunoihin? Tai mitä jos te auttaisittekin meitä siinä? Olisi Joulupukilla helpompi päästä aattona lapsien luo!


Lisäksi päätin, että adventteina lapset löytävät pikkuiset paketit, joista löytyy hyödyllisiä lahjoja, kuten sisätossut, uusi pipo - tai jokin kirppislöytö, kuten jouluinen kirja. Nämä ovat itselleni se haastavin osa kalenterissa, sillä aikaa ei ole viime aikoina juuri ollut kierrellä kaupoissa tai kirppareilla, enkä tohdi ostaa mitään, mikä on vähän sinne päin. Toivottavasti aika riittää kuitenkin muutamaan kauppareissuun ainakin tässä jo tämän viikon aikana!

Ja vinkkinä: asiaa helpottaakseni jätän vanhat laput aina kirjekuoriin paikalleen, jolloin voin luntata sieltä jotain sopivaa, jos muuten en keksi mitään juuri sillä hetkellä! Ja jos mitään muuta ei keksi, on kaappiin ostettu jo paperikarkkipussi. Yksi karkki per lapsi piiloon jonnekin taloon, ja tonttujen vihjeiden perusteella niitä sitten etsitään tovi - ja herkutellaan tovi!

Onko teillä tapana tehdä joulukalenteria? Onko kivoja vinkkejä ns. aineettomiin yllätyksiin? Yhdessä tekemistä tai puuhailua? Ideoita otetaan vastaan!



DIY Advent candelabra and DIY christmas calendar 
(including every day different messages from Christmas elfs)!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


tiistai 29. marraskuuta 2016

Kammareiden remonttikertomus, osa III // Renovation of Bedrooms in Summer Home, Part III




Mies kysäisi tässä edellispäivänä, että millä värillä me maalataan torpan kammareiden lattiat - ja panelit sekä listat. Jaa-a. Miten olin unohtanut kammarit kokonaan? Tupaa vain suunnitellut, vaikka olisihan se parasta maalata kaikki pinnat kerralla, sillä pellavaöljymaalin käryn kanssa eloa on ikävä pitkittää. Lisäksi haasteena pellavaöljyn hidas kuivuminen, mikä aiheuttaa haasteita lasten uteliaiden pikkukätösten kanssa.

Niinpä sain sairaspäiviini iloa, kun mietin mielessäni ja netin äärellä makuukammareiden tulevaa tunnelmaa ja pintoja. Asiaa miettiessäni hoksasin, että viime syksynä aloitin kertomuksen kammareiden remontoinnista. Jatkanpa siis sitä. Kammareiden lähtötilanteen löydät siis tästä ja seinien paneloinnin sekä pinkopahvituksen tästä. Sitten palattiinkin muutama askel taaksepäin, ja purettiin lattia ja korjattiin alapohja, myös näiden kammareiden alapuolelta, ja alapohjan korjauksesta löydät kaikki vaiheet tästä.

Näissäkin huoneissa lähdetään toki siitä, että pyritään kunnioittamaan perinteitä mahdollisuuksien mukaan - ja onkimaan kätköistä niitä pintoja, joita huoneissa on joskus ollutkin. Mutta aloitetaan kuitenkin ensimmäisestä realiteetista.

Meillä jäi kaupunkikodin ullakon remontista jäljelle vihreä umbra -sävyistä pellavaöljymaalia suhteellisen paljon (maali on siis todella riittoisaa), joten ajattelimme, että käytämme sen pois näissä kahdessa kammarissa. Näin ollen tuvasta tulisi enemmän sinertävän harmaa - kammareista vihertävän harmaita.

Vihertävän harmaa kuulostaa aika kamalalle, joten selvennän todellista väriä ohjaten teidät esim. tähän postaukseen, jossa näkyy kyseinen värisävy. Eli kyseessä on aikalailla vain harmaa, mutta kyseisen värin rinnalle ei kovin hyvin sovi esim. vaaleanpunaiseen tai persikkaan taittavat värit, mikä näkyy hyvin esim. meidän makuuhuoneessa. Tai no, kyllähän se väri menettelee, mutta selvästi harmaat, siniset ja vihertävät sävyt taittavat paremmin - kuten esimerkiksi pojan huoneen vihertävä tapetti todistaa. Ympäröivät värit vihreän umbran rinnalla määrittelevät siis aika vahvastikin, mille värille itse vihreä umbra näyttää.

No, eksyttiin vähän aihepiiristä. Vihertävää harmaata tukee värimaailma, joka löytyi torpan toisesta kammarista ennen kuin lähdimme repimään (nyyh) kauniita tapetteja alas.

Vihreää sävyä löytyy myös lattialaudoista - mutta niiden alta pilkistää myös sinisempi puoli, mikä näkyy yllä olevassa kuvassa parhaiten. Tämä pikkuisen kaihertaa mieltäni, ja mietin, pitäisikö sittenkin laittaa siniseen taittavaa väriä lattioihin.

Tällä hetkellä mietiskelen kuitenkin vaihtoehtoa, jossa kammareiden värimaailma perustuu vihreään umbraan niin, että lattioissa väri on vahvimmillaan ja ylöspäin mentäessä värit vaalenevat. Tapeteissa tuotaisiin sitten sinistä sävyä, mahdollisesti kera vihreän mukaan. Hyviä vaihtoehtojahan tähän löytyy runsain mitoin Tapettitehtaan sivuilta. Esimerkiksi sinisen sävyiset juhannusruusuniittyleinikki tai ruusutarha voisivat sopia huoneisiin.


Lattioissa vihreää umbraa sekoitettaisiin valkoiseen pohjamaaliin näin ollen suhteessa 1:1, samoin jalkalistassa. Rintapanelissa sävy saisi vaalentua niin, että suhde olisi 1:2. Ja tämä on vain suunnitelma. Maalatessa huomaa sävyn parhaiten, joten voi olla, että suhteita vaalennetaan.

Kattoa kammareissa ei tarvitse, taikka pysty maalaamaan. Katot on maalattu edeltävän omistajan toimesta lateksimaalilla, emmekä ala poistamaan maalia. Annamme olla ja halkeilla - joku päivä sitten, kun on elämässä enemmän aikaa, voimme korjata sisäkatonkin paremmaksi.

Myös pönttöuuni on maalattu jollain kalustemaalilla edeltävän omistajan toimesta. Öljymaalia se ei ole lohkeilusta päätellen. Sitäkään emme lähde kuitenkaan tässä kohtaa korjaamaan. Menee näin hyvin siihen asti, kunnes maali on lokeillut niin heikkoon kuntoon, että silmät vaativat kohennusta.

Kammareissa meillä on vanhoja listoja tallella niin oviin kuin ikkunoihin - osa löydettiin vintin uumenista, osa oli jo paikoillaan. Ne siis asennamme maalauksen jälkeen takaisin seinille - ja se on sitten siinä.

Paitsi ennen tapetointia: meidän tulee viimeistellä pinkopahvitus! Edelleen siellä repsottaa muutama kohta, josta kerroinkin viime syksynä. Lisäksi muutamia suikaleita tulee lisäillä naulauspaikkoihin, joita listat eivät peitä. Tässä kevään mittaan pääsemme siis viimein senkin asian kanssa toivon mukaan maaliin!



Kammareissa kohtaamme samat haasteet kuin tuvan kanssa; tilat ovat erittäin pienet. Toisaalta näissä huoneissa ei onneksi ole sitä haastetta, että pitää päättää jo nyt jotain kiinteistä kalusteista tai vesijohtojen paikoista. Alla oleva kuva, joka on piirretty mututuntumalla ulkomuistiin ja valokuviin perustuvalla mittakaavalla kertoo tilanteen hyvin. Kammareihin mahtuu kyllä nukkumaan ja kaapeillekin löytyy vähän tilaa, mutta ei juuri muulle.

Löysimme viime talvena vanhan kerrossängyn, jolla saimme lasten kammariin vähän myös tilaa leikeille ja askarteluille. Vanhempien kammarissakin mietin vaihtoehtoa, että laitettaisiin kokoontaitettava vanhan ajan pirtin sohva/sänky huoneeseen. Mutta: luulenpa, että sänky jäisi liian usein kokoamatta kasaan, joten voi olla, että jätämme tämän suunnitelman toteuttamatta. Paitsi jos ratkaisu olisi sellainen, että se olisi nätti myös auki ollessaan? Silloin sen voisi koota vain vaikka, jos vieraita olisi tulossa sadesäällä tai talvisaikaan enemmän kylään? Ideoita otetaan vastaan!

Täällä minä siis kynttilän valon loisteessa piirtelen pohjapiirroksia. Kuulostaa ehkä luksukselle sairastelulle, mutta eihän tämä ole sitä. Puolitoista viikkoa sairastellut, enkä ole päässyt koko sinä aikana liikkumaan. Olo on sekä heikko että vetelä. Mutta ajattelen positiivisesti niin paljon kuin se vain tässä tilanteessa on mahdollista - ja nautin hiljaisuudesta sekä kynttilän loimusta ympärilläni. Kiitos muuten edellisen postauksen tsempeistä; näinhän se tosiaan on! Sieltä muutkin noukkimaan ideat, jos joulustressi meinaa nostaa päätään!

Toivottavasti tauti ei ole iskenyt kovin moneen teistä. Nyt on siis viimeistään hyvä aika kaivaa pakkasesta kesän marjasatoa, ja tehdä power-juomia pöpöjä vastaan. Puhe mistä puute: nokka kohti keittiötä.

P.S. Postaus kirjoitettu viime viikolla, julkaistu vasta nyt. Johtuen muutoin koituvasta postaustulvasta, joka toivon mukaan päättyi viime viikkoon. Toiveissa siis, että olen nyt pitkän aikaa aivan terve - ja voin keskittyä mielummin tekemiseen kuin unelmointiin!










I am planning the interior of the bedrooms at our farmhouse.


Blue tone in the wall papers. Something like juhannusruusu, niittyleinikki or ruusutarha.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 24. marraskuuta 2016

Joulukuu saapuu! // It's soon December!





Hei. Olen sairas. Olen kipeä. Ollut nyt jo yli kaksi viikkoa, mutta nyt vasta ensi kertaa sairastan flunssaa pois useamman päivän putkeen leväten oikeasti. Kun töissä ei ole tuuraajia, sitä tuntee itsensä liiankin tärkeäksi. Huomasin kuitenkin, että tämä tauti ei lähdekään sillä, että en pysähdy. Nyt on siis pysähdytty, ja kulutettu sohvaa.

Pikkuisen painaa mieltä lähestyvä joulu. Joulukalenterit, joululahjat, jouluruuat - joulun ohjelma, joulupukki. Joulukortitkin! Olin suunnitellut lumisia kuvia torpan portailta, mutta missä lumi? Missä talven ihmemaa? Samalla olen miettinyt torpan remontin etenemistä. Tällä kunnollahan se ei etene. Pian on minun vuoroni työmaalla, sillä maalattavaa riittää: sisäkatot, leivinuuni, panelit, lattiat, sisäovet, kaikki maalattava ja suurimmassa osassa vielä melkoisesti pohjatyötäkin tehtävänä. Ja tietenkin, kun on halvalla saatu, pitää pirtin pöytää, kaatoallasta sekä pirtin uutta kaappiakin kunnostaa.






Hui! En saisi siis miettiä kaikkea tulevaa. Joulu tulee, kun on tullakseen. Päätin juuri, että taidan miettiä nyt jokaisen tekemisen kohdalla, missä aita on matalin ja menen sieltä. Satsaan sitten ensi vuonna joulun tunnelmaan kodissa ja torpassa enemmän, samoin ruokiin ja lahjoihin. Tänä vuonna nautin edellisen vuoden joulukuvista kodistamme - ja muiden ihanien blogien tarjonnasta. Nautin siitä tärkeimmästä, eli rauhoittumisesta ja yhdessä olosta. Ja jos nyt jokusen koristeluidean nappaan näistä vanhoista joulukuvista; ne kun on helposti tehtävissä, kun on jo kerran ne testannut hyviksi? Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tämä on lupaus: minä yritän!

Kuvat siis viime vuosilta, jolloin oli aikaa valmistella vaikka mitä. Kaikki jouluaiheiset blogini postaukset löytyvät tästä. Tänä vuonna en sitten lupaakaan suuria joulunumeroita; kunhan tästä tokenen, kaikki ylimääräinen vapaa-ajan energia keskittyy varmasti maalaushommiin, jotka tarvittaessa laajenevat kalusteiden ja yhden vielä kunnostettavan ikkunan osalta tänne kaupunkiinkin. Katsotaan, miten emännän käy!






These Pictures are from last years. This year Christmas time will be quite busy because of the renovation in our farm house. But maybe I use some ideas from last years' decorations; these are easy (once proved) and quite quickly to carry out! 

You will find all my Christmas posts from here.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Tuvan vanhan tunnelman palauttaminen // Dreaming of old atmosphere in the Farm House


Postaus sisältää ennen julkaisemattomia kuvia tuvan alkuperäisestä värimaailmasta; hui....! Sekä suunnitelmia siitä, miten tupaan saadaan palautettua vanhaa tunnelmaa.

Mutta sitä ennen: iso kiitos kaikille edelliseen postaukseeni kommenteille! Annoitte arvokkaita vinkkejä - ja parasta, että kyseenalaistittekin suunnitelmiani! Niiden johdosta teinkin lopulta pohjapiirroksesta toisen vaihtoehdon. Kyseisessä vaihtoehdossa on skafferi ja jääkaappi skafferin ulkopuolella, ja uusissa luonnoksissa mittasuhteidenkin pitäisi olla jo lähellä todellisuutta.

Seuraavassa siis vaihtoehto 2 luonnosteltuna:






Vielä ei ole päätetty, kumpi on se vaihtoehto, johon päädytään, mutta onneksi skafferi ei ole välttämätön toteuttaa heti - eli voimme mutustella vielä asiaa. Jos muitakin kiinnostaa lukijoiden lähettämät kivat vinkit, joita sain pohjapiirrokseen, kurkkaa tästä lisää!

Sen verran tilannetietoja pakko paljastaa, että löysimme todella edullisesti kaatoaltaan sekä tuvan pöydän, jotka sopivat kummatkin täydellisesti vanhan tuvan tunnelmaan ja ovat kokonsa puolestakin oikein passeleita. Ehkä huomaatte; olen todellakin innoissani! Vielä puuttuu uusi ikkuna karmeineen, mutta jospa sekin tästä pian löytyy.

Mutta nyt enemmän tuvan pintojen suunnittelua; värejä, kalusteita, maaleja ja tapetteja... Oih, ihanaa! Värimaailmassa ja materiaaleissakin ammennamme hyvin perinteisistä lähtökohdista. Ja seuraavassa ajatukset ylhäältä alaspäin - sillä tämä taitaa olla toteuttamisjärjestyskin.



Katto: Tuvassa on onneksi olemassa vanha ja hyväkuntoinen panelikatto. Sisäkatto on ollut vaaleanvihreän värinen aikoinaan tuvassa. Kammareista puolestaan ollaan löydetty sinisen sävyä kattopaneleista, joten voi olla, että tuvassakin väri on voinut olla aikoinaan siniseen taittava - maalattu sitten myöhemmin vihertäväksi. Näiden päälle on sitten maalattu valkoisella maalilla uusi pinta - mutta tuvan puolella poisrevityn loisteputkivalaisimen alta katon väri on suorakulmion alueelta tällä hetkellä vihreä, aika likaisen vihreä. Jotain on siis tehtävä katolle.

Ensimmäinen ajatukseni on ollut maalata katto valkoiseksi - hieman harmaaseen taittavaksi, mitä väri tälläkin hetkellä on. Toinen vaihtoehto olisi tuo vaalea vihreä. Mutta, mutta: enpä ole juuri vihreitä kattoja viime aikoina nähnyt. Kuinkahan matalaksi tuvan tunnelma muotoutuisi tuollaisen värin seurauksena? Varsinkin, kun seuraava kerros alaspäin tulee olemaan suhteellisen tumma, sillä...




...aiomme jättää tuvassa hirret osin näkyville. Hirsiä on osin veistetty edellisen omistajan toimesta, mikä ei ehkä ole minun silmissäni se paras mahdollinen tilanne - mutta mahdollisesti hirsiä käsitellään hieman tummemmiksi. Löytyykö teiltä vinkkejä käsittelystä, joka ei muodostaisi kosteuden siirtymistä estävää kerrosta?

Tai sitten annamme ajan hoitaa hirsien tummenemisen. Taitaa mennä kyllä meidän ikä siihen hommaan - mutta hitaastihan se hyvä tulee, heh!

Väliseinä tuvassa on laudoitettu, eikä lauta ole kovin kaunista omiin silmiini. Siksi ajattelimmekin laittaa seinään lumppupaperia rintapanelin yläpuolelle. Kivaa päästä kokeilemaan sellaistakin pintaa!

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, on meillä katon rajassa listat valmiina. Ne ovatkin ainoat listat tuvassa, jotka ovat tällä hetkellä paikoillaan, ja siellä saavat olla tästedeskin.



Tuvassahan oli rintapanelit seinässä ennen kuin ryhdyimme korjaamaan alapohjaa. Panelit oli revittävä pois, jotta saimme lattialaudat irti ehjinä. Nyt haluamme panelit kuitenkin takaisin, sillä alaosan hirret ovat osin erittäin rumia ja lahovaurioiden takia kuopat hirsissäkin tulevat olemaan aikamoiset juuri alimpien hirsien osalta - ja toisaalta maalatun panelin puhtaanapito on huomattavasti helpompaa. Itse olisin yrittänyt saada samoja paneleita takaisin paikalleen, mutta miehen mielestä nämä ovat saunapanelia. En ryhdy kiistelemään tästä asiasta varsinkaan sen jälkeen, kun mies lupasi hyödyntää vanhat panelit myöhemmin navettaan tulevan verstaan seinien verhoilussa.

Samalla, kun uudistamme panelit, voimme nostaa paneloinnin korkeutta hieman - tavoitteena  saada ne ulottumaan noin 160 centtimetrin korkeudelle, paremmin aikakauden perinteitä kunnioittaen.



Nyt tilalle tulee siis uutta panelia, mutta tietenkin mahdollisimman hyvin torpan tyyliin sopivaa. Torpassa ei ole juuri käytetty helmipanelia, mutta sitäkin enemmän sileämpää mallia (yllä kuvassa). Nyt mietimme, yritämmekö löytää näitä - vai otammeko sittenkin helmipanelia. Torpassa paljon käytetty paneli on harvinaisempaa - ja aika korutonta. Mutta katsotaan!

Kun panelit on löydetty, tulee ne jo pohjamaalata. Viime kerralla kerroinkin, että kimröökin harmaa tuntuisi tällä hetkellä kivalla sävylle - ja muistuttaa torpasta jo aiemmin löytyneitä sävyjä. Meillä on iso peltiastia puolillaan Antiikkiverstaan valkoista maalia, johon siis sekoittelemme sopivalla suhteella värisävyä ja näillä näkymin juuri tuota kimröökin harmaata.

Samaa pellavaöljymaalia voidaan käyttää niin katon paneleissa, seinäpaneleissa, seinän vierustalle rakennettavissa penkeissä sekä skafferissa että sitten lopuksi myös lattiassa niin, että värisävyt tummuvat alaspäin - ja vaalenevat ylöspäin. Myös listoissa voi hyödyntää samoja sävyjä, jalkalistoista ylöspäin nekin vaaleten. Kuten ennen vanhaan on tehty. Ja säästyy muuten rahaa, kun ei kerry vanhoja maalipurkkeja nurkkiin!



Leivinuunin ja puuhellan pinta on mielestäni ihan hirveä. En osaa tykätä, en sitten millään, joten nämä maalataan ihan varmasti. Pelti ei ole ihan lempparimateriaalia tässä kohteessa, mutta koska pellin irroittaminen todennäköisesti aikaansaisi suuremman projektin, olemme päättäneet maalata pellit valkoiseksi (titaani-sinkkivalkoinen pellavaöljymaali). Jäljittelee sitten hyvin tai huonosti vanhoja slammattuja uunikokonaisuuksia. Joku kaunis päivä toivon, että puuhellan päälle saadaan rakennettua vanhanaikainen huuva - ja leivinuunin päälle jokin rakennelma. Tavoitteena olisi saada höskä näyttämään enemmän siltä, että se on rakennettu 1900-luvun alussa kuin vuosisadan puolivälissä.

Tuvan jalkalistat tullaan vaihtamaan samanlaisiksi kuin mitä kammareissa oli paikoillaan. Vanhat listat oli revitty pois edeltävän remontin yhteydessä, eivätkä olleet vanhan mallin mukaiset. Ikkunalistat oli myös vaihdettu, mutta ne oli teetetty vanhan mallin mukaan. Ne voimme näin ollen hyödyntää; maalata vain ja hyvä tulee.

Kuvitin tämän jutun vuosi sitten vappuna otetuilla kuvilla. Enpä ole tainnut näitä sisustuskuvia jostain kumman syystä jakaa täällä blogissa aiemmin... Kuvista näkyy hyvin myös mittasuhteet, ja varsinkin alla olevasta kuvasta huomaan, että päätyseinän ikkuna on listoineen huomattavasti suurempi kuin piirtämäni pohjapiirros antaa näyttää.


Kuvista näkee myös sen, että kovin oli sisustus tumma. Huomasin itse asiassa joka kerta, kun tulimme torpalta takaisin kotiin, kuinka kaupunkikodin vaaleus toi itselleni paremman mielen. En tiedä, voivatko ympäröivät tummat sävyt oikeasti olla vain joillekin ihmisille liikaa. Tai kirjavat sävyt, kuten punainen ja tumman vihreä rinta rinnan? Vuoden kestänyt kokeilu osoitti joka tapauksessa ainakin itselleni, että turhaan emme ole sisustaneet kaupunkikotiamme vaalein sävyin. Toki tummaakin on, mutta jos tumma on vallitseva, en sopeudu. En sitten millään. Hassua ja jotenkin turhamaista - enpä voi muuta sanoa.

Vanhat keittiönkaapit olivat yläkaappia lukuun ottamatta kovin hiirien syömät ja kovin-kovin likaiset. Kokonsa puolesta ne eivät myöskään sopineet uuteen suunnitelmaan. Sain kovasti kehuja keittiöstä aikoinaan teiltäkin, kun torppa ostettiin, mutta oma silmäni ei vain ole kyseisen aikakauden suurin ihailija. Kaapit kuitenkin kunnostetaan aivan varmasti vielä joku päivä, ja kaapit saavat uuden tehtävän joko verstaassa - tai sitten aitassa, josta tulee joku päivä lasten valtakunta.

P.S. Tuleeko teille tästä uusia ideoita mieleen? Jokaisesta kommentista taas äärionnellinen!










Our farm house interior was quite dark and the colours didn't work together. Now I am dreeming of old style atmospere with grey/blue colours, high chest panels, zink white oven and rag paper on board wall. What do you think about my plans?


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!






sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Vanha Waldheim ruokailuhuoneessamme // Old Waldheim in our Dining Room



Periaatteessa tämä ei ollut heräteostos. Olen jostain syystä itse aina unelmoinut vanhasta pianosta ruokailuhuoneessamme. Olen unelmoinut, että itse osaisin soittaa sellaista. Joskus olen miettinyt, että opettelen itse soittamaan. Tyttären täyttäessä vuoden ostimme hänelle lahjaksi pienoismallin haaveistani, ja jossain alisopuskassa kai toivoin, että tytär innostuisi pianon soittamisesta - ja äiti saisi nauttia pianon soinnuista kotonaan joku päivä tyttären soittamana, tai jopa oppia siinä rinnalla itse soittamaan.



Unelmat ovat yhteisiä. Jos mies olisi perustellut asian hulluuden minulle, olisin varmasti ennemmin tai myöhemmin luopunut siitä. Mies kuitenkin innostui itsekin asiasta - sillä lailla pikkuhiljaa ja huomaamatta. Sitten viime viikolla hän näytti ilmoituksen netissä. Halvalla lähtisi. Turkoosi piano. Toimiva, ja ihan lähellä.

Minun tehtäväksi jäi päättää, lähetänkö viestin ja lähdemmekö katsomaan tuota kapistusta. Päätöksentekoon meni alle minuutti. Seuraavana päivänä olimme katsomassa tuota imelän väristä vehjettä. Sovimme kaupat, ja sitten ihmettelimme, mihin se mahtuu kotona, sillä mittoja ei tietenkään hoksattu kysyä - ja miten me saamme sen kotiin. Asioita, joita niin paljon arvostan miehessäni. Haaveet eivät kaadu pikkuisiin käytännön ongelmiin, heh!





Kaikki järjestyi. Piano on nyt meillä. Se ei ole läheskään sellainen, josta olin alunperin unelmoinut; musta, kiiltävä tai vanhanaikaisen sekä arvokkaan oloinen. Eikä kukaan osaa soittaa sitä. Mutta kaikki tykkäävät pimputtaa sitä. Ja se sopii jotenkin ihmeellisellä tavalla ruokailuhuoneeseen, josta on huomaamatta muotoutumassa erilaisten tyylien välinen suloinen sekamelska. Olemme ostaneet viimeisen neljän vuoden aikana vanhoja kalusteita erittäin monta, ja jokaisella kalusteella on edelleen tärkeä rooli kotonamme - eli ovat käytössä. Jokaisen kohdalla - siis jokaisen kohdalla - olemme ostoshetkellä todenneet, että tämä vaatii vain vähän laittoa ja maalia / suojaa pintaansa. Ja jokaisen kohdalla voi tänä päivänä todeta, että yhtäkään näistä kalusteista ei ole kunnostettu tähän päivään mennessä, ainakaan loppuun asti...!



Kehityksen tuloksen voisi ajatella olevan suhteellisen erikoinen. Mutta ihme kyllä tänä aamuna varsinkin tätä uusinta turkoosia tulokastamme katsoessani totesin: Joko silmäni ovat tottuneet - tai sitten tämä vain jostain ihmeellisestä syystä näyttää toimivan?! Mies toki mietti illalla, minkä väriseksi piano maalataan - vai poistetaanko maalit pinnasta ja palautetaan alkuperäiseen väriinsä. Minä siihen naurahdin: No, onneksi meillä on aikaa miettiä sitä väriä.  Tällä menolla menee vuosia ennen kuin päästään tekemään jotain niin joutavaa kuin kalusteiden maalausta. Ja siinä välissä meidän silmätkin taitaa tottua koko väriin. Eli maalataankohan me sitä oikeasti ikinä!?






Niin tai näin. Instagrammissa ja sukulaisilta sain jo väristä paljon positiivisia kommentteja, ja näitä kuvia katsellessani voin sanoa, että silmien on näköjään helppo tottua väriin. Vaikeampi minun on ollut tottua siihen, että meillä on peilipiironki ilman peiliä. Pieni, mutta sitäkin suuremmalta tuntuva asia saada hoidettua. Mutta joku päivä sitten sekin on tehty, ja voi iloita siitä peilistä sitten entistäkin tunteikkaammin - eikö?

Niin ja tavoitteita pitää olla elämässä! Nyt yksi salainen tavoite tai haave on saavutettu; seuraava tavoite onkin soittaa Myrskyluodon Maijaa tämän pianon äärellä! Veikkaanpa, että menee eläkeikään ennen kuin pääsen tavoitteeseen - mutta niitä pidemmän tähtäimen tavoitteitahan minä juuri muutama kuukausi sitten kaipailin elämälleni. Nyt on siis 101 tavoitetta täydentynyt yhdellä, jo julkilausutulla ja pitkäaikaisella tavoitteella. Katsotaan, miten muorin käy!

Osaako joku siellä päässä soittaa pianoa? Entä Myrskyluodon Maijaa? Kuinkahan utopistisen tavoitteen asetin juuri elämälleni...?



We bought new, actually about 70 years old, Waldheim piano. It is in our dining room now. I have dreamed of old, black, glossy piano for a long time. Now I have piano, but it is turquoise - and not so bling-bling?! Still I like it. Now my target is to play Myrskyluodon Maija at the piano one day - one very long distance target to my life, I would say! 




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 10. marraskuuta 2016

Pikkuruisen blogin pitäjän ajatuksia // Little Joys from this Autumn



Tällä viikolla huushollimme on vallannut flunssakierre, ja ehdin pitkästä aikaa kirjoittamaan blogiin sanan jos toisenkin lasten nukkuessa - ja oman kunnon ollessa nollassa. Päivitystahti blogissa on vääjäämättä hidastunut sen jälkeen, kun aloitin 5-päiväisen työviikon uusissa töissä. Arki on ollut erittäin hektistä; töissä on kiire ja iltaisin sekä viikonloppuisin vieläkin mahtavampi häslinki.

Olen jopa miettinyt, miten ihmeessä jaksan vielä useamman vuoden tätä ruljanssia sekoamatta! Sisäistä voimaa kulutetaan päivittäin, ja mielessä listataan aina vähän väliä asioita, jotka ovat hyvin. Lisäksi liikuntaa, tavoitteena ainakin seitsemän tuntia unta yössä ja mielekästä tekemistä silloin tällöin - ja vielä olen säilynyt suhteellisen selväjärkisenä, joten älkää huolehtiko enempää.

Kiireen keskellä tietenkin blogipäivitykset jäävät toiseksi, mutta en kuitenkaan luovuta. Blogi tuo iloa arkeeni - ja on tärkeä harrastus minulle. Lisäksi on niin mahtavaa kuulla ajatuksianne, ja saada aina välillä jopa uusia seuraajiakin pikkuruiseen blogiini. Iloitsin salaa mielessäni niin paljon, kun lukukerrat paukkuivat yli sadan tuhannen. Heh, kun isoissa blogeissa kävijöitä on päivittäin tuo määrä!








On kuitenkin hienoa jakaa asioita ja tapahtumia teidän kanssanne. Ja tykkään siitä, että tämä on pientä ja täysin omaehtoista. Ei mainoksia sivussa, yläpalkissa, eikä lopussa. Mainostan asioita vain ja ainoastaan, kun todella siltä tuntuu - ja harvoin saamatta siihen mitään palkkiota itselleni. Minua ei velvoiteta mihinkään - ja teen tätä vain omasta sydämestäni: kun sille tuntuu.

Ja niin varmasti tekin: seuraatte tätä blogia ihan vain siksi, kun sille tuntuu tai koette saavanne täältä jotain? Se on hienoa se tässä kaiken kaupallisen ja osin joskus liiankin pinnallisen maailman keskellä. Kiitos siis tässä kohtaa teille kaikille, jotka käytte täällä - ja jopa jätätte puumerkkinne kommenttiboxiin! Olette tärkeä suola tässä sopassa!


Tästä kiitoksena päätin kirjoittaa tämän blogipostauksen siis vain tämän asian ympärille - ja kuvittaa tekstin kuvilla, joiden perässä oletan monen jalkautuneen myös blogini lukijaksi; välillä niitä kauniitakin kuvia kodistamme ja sisustuksesta. Huomaan, että minulta jää tällaiset kuvat nykyään helposti julkaisematta; tuntuvat jotenkin pinnallisille - näyttää nyt vain, kuinka hienoa on. Mielummin jaan nykyään ajatuksia ja vinkkejä - toki siinä rinnalla myös iloiten kauniista asioista.

Olen siis osittain kasvanut sisustusbloggaajasta joksikin muuksi. Onko se sitten elämäntapaa tai ajatusmaailmaa, jota haluan täällä enemmän jakaa? Kenties. Mutta olen edelleen kauniista asioista nauttiva - joten tarvitsen itsekin kauniita asioita ja ihania tunnelmia ympärilleni jaksaakseni arjessa eteenpäin. Eli kyllä minä niitäkin täällä tulen jakamaan vielä niiden rosoisten raksakuvien rinnalla.

Enkä nytkään pysty ihan pysymään kauniissa kuvissa, vaan kerronpa teille kuvien kera kolme asiaa:

1. Olen tänä syksynä kuivannut ensimmäiset yrttini. Kakluunin äärellä se onnistui - ja etenkin timjamit muodostivat yhdessä ohuen köyden kanssa varsin suloisen kokonaisuuden. Niputin yrtit hyvin pieniin nippuihin, jolla vältin niiden homehtumisen. Kakluunin juurella käy myös luontaisesti viima, ja välillä on ollut kovinkin lämmintä, joten kuivumiselle on ollut ilmeisesti suotuisat oltavat. Tänään päätin sairaspäivän kunniaksi tehdä yhden urakan: kerään yrtit säilöön - ja pääsevät seuraavaksi käyttöön!

2. Kuvien kautta myös ilmainen mainosisku kaunista lakaisuharjaa etsivälle. Tämä Sweeper & Funnel -harjasetti taipuu hyvin siivoukseen, ehkä liiankin hyvin (hyvin taipuisat jouhet), mutta kaunis on! Saimme sen häälahjaksi toiveittemme mukaisesti, ja käytössä on ollut kovasti. Miinuspuolena täytyy todeta, että kaunis nahkainen riipusnauha irtosi harjasta lähes samantien, eikä me sitten saatu sitä naulattua takaisin, joten hävinnyt on.

3. Onnistuin juurruttamaan ja kasvattamaan keväällä Monalta saamani perinteiset pelargoniat - ja nyt ne talvehtivat täällä meillä kaupunkikodissa. Kesällä ja alkusyksystä väriloisto oli vanhoissa pelargonioissani valtaisa - nyt kukat ovat jo kuivuneet, ja varsin tylsän näköisiä. Mutta ensi kesän väriloistoa odotellessa päätän jaksaa katsoa noita karahkoja muutamat talvikuukaudet - ja keskitän ne vaikka ullakon makkariin kaikki seuraavaksi; eivät sitten häiritse visuaalista silmää ihan joka huoneessa. Perinteisesti olen hoitanut pelargonioita talvisin erittäin huonosti - ja se on ollut hyvä; ovat säilyneet aina seuraavaan kesään, jolloin hoitoa on ryhdytty jälleen tehostamaan, kuten aiemmin aiheesta kirjoitinkin.

Seuraavassa postauksessa esittelenkin teille meidän uusimman hankinnan; turkoosin pianon, josta vilautinkin jo kuvaa eilen instagrammissa! Aika veikeä, eikö?







In the pictures my little joys from this autumn: perennial geraniums, drying herbs and beautiful Sweeper & Funnel -brush set from Finnish Design Shop. 

And thank you dear readers of being there! 


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Alapohjan korjaus, osa 6 // Repairing the Base Floor, part 6



Sunnuntaina lähdimme torpalta pitkästä aikaa jotenkin todella onnellisina. Huojentuneina. Luulisi, että jotain isompaakin olisi tapahtunut, ja isoahan olikin tapahtunut - meidän näkökulmasta. Olimme saaneet nimittäin yli 10 lautaa lattiaan! Valmista (tai no maalausta ja pientä paikkailua vaille valmista) lattiapintaa; viimein! Noin neljä kuukautta oli takana. Kuukauden urakka oli venynyt neljän kuukauden urakaksi, eikä vieläkään loppua näkynyt - mutta jotain pintaa sentään!

Seuraavassa tiivistetysti viime viikkojen edistysaskeleet. Edeltävällä kerralla jäätiin siis siihen, kun alapohjaan oli pumpattu puukuitueristeet; viime kerran näkymiä pääset katsomaan tarkemmin tästä. Tämän jälkeen mies vietti torpalla muutaman päivän, ja saikin paljon aikaan. Ensimmäiseksi hän tamppasi eristeet. Näkymä ennen paperointia oli seuraavanlainen:



Sitten vuorossa oli tuulensuojapaperin kiinnittäminen. Tässäkin käytimme muovitonta Paavo perinneilmansulkupaperia. Paperit mies liisteröi yhteen Tapettitalon vanhanajan selluloosaliisterillä, jonka olemme ostaneet aikoinaan kaupunkikodin tapetointia varten; riittoisaa tavaraa. Liisteröinnillä vältimme teippien käytön, mutta haasteeksi mainittakoon, että liisteriä pystyi käyttämään vain lämpimässä - eli torppa piti saada lämpimäksi ennen työskentelyn aloittamista.




Mies paperoi ahkerasti ylhäisessä yksinäisyydessään alapohjan lauantain ja sunnuntain aamupäivän aikana. Turhia taukoja ei tainnut viettää, sillä jäivät makkaratkin paistamatta nuotiolla. Välillä nauramme omia suunnitelmiamme, sillä suunnitelmamaailmassa ehdimme tekemään ihan uskomattomia tekoja - kuten paistaa nyt makkarat nuotion äärellä. Reaalimaailmassa huomaat, kun pimeä saapuu, sauna on lämmittämättä, vesi kantamatta kaivosta, nälkä kurnii mahassa ja työt vielä kesken. Mutta onneksi osaamme suhtautua näihin asioihin huumorilla - viimeistään seuraavana päivänä!

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten jo lattialautojen vuoro! Isovanhemmat tulivat auttamaan, ja isoisä oli jo kantamassa lattialautoja suoraan aitasta sisälle. Mutta eihän me niin helpolla tätäkään työvaihetta käydä läpi; 100 vuotta vanhojen lautojen väliin kun on kertynyt suhteellisen paksut kerrokset likaa, jotka on hyvä rapsuttaa pois ennen asentamista. Lisäksi kevyt hionta, ja päästiin pinnallekin kertyneistä lioista ja vanhoista maalitahroista eroon.



Kammareiden puoleisten lautojen puhdistus tuntui suhteellisen vaivattomalle. Tuvan lattialaudat olivatkin haastavampia, sillä lattiaa oli pintaremontoitu kymmenisen vuotta sitten niin, että uudet pakkelit, hionnan jämät ja uudet maalit olivat sitoneet liat suht jämäkästi kiinni lautojen väliin. Mutta kunnon puristusotteella ja maalinpoistoraspilla siitäkin tuntui selviävän. Noin kolmasosan sain putsatuksi juuri tuvan laudoista sillä välin, kun mies ja appiukko asensivat lautoja paikoilleen sunnuntain aikana.

Ja tässä: sitä (melkein) valmista pintaa, joka sai niin meidät hymyilemään viikonlopun päättyessä. Nämä jos jotkut ovat niitä ilon ja onnistumisen hetkiä vanhaa rakennusta korjatessa - kun viimein saa jotain näkyvää aikaan!

Ensi viikonloppu meneekin isänpäivää viettäessä. Näyttää kenties utopistiselle, että viettäisimme joulun torpalla - mutta toki ihmeitäkin tapahtuu. Katsotaan, miten käy!







Yes, we have some floor in our farm house now! It's not maybe ready until Christmas - but maybe until Easter? We use the old, original, floorboards, which is not easier but certainly it is ecologic and traditional way to fix old house!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!