lauantai 29. lokakuuta 2016

Alapohjan korjaus, osa 5 // Repairing the Base Floor, part 5

Pitkästä aikaa alapohjan korjauksesta päivitys; sen kunniaksi, että olen itse lasten kanssa poissa torpalta ja on vapaa-aikaa muuhunkin kuin alapohjan korjaukseen sekä muihin torpparin syystöihin - mistä huomaan kyllä niin nauttivani, joten äänen vireessä en tunnusta mitään valitukseen viittaavaa.

Viime kerran päivityksestä onkin jo lähes kaksi kuukautta aikaa, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että emme olisi tehneet mitään asian eteen. Päinvastoin; tehty on kahta viikonloppua lukuun ottamatta kaikki viikonloput elo-lokakuun välillä sekä syysloman muutamat päivät. Monta kertaa on tuntunut, että lapsiperheessä aikaa ei vain ole tällä hetkellä tähän - ja tämä on yksinkertaisesti liikaa meidän tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. MUTTA jälleen kerran kiitän blogia; katsoin edellisen kerran tilannetta, ja katsoin viime viikonlopun kuvia - ja kyllä, edistytty on paljonkin. Hyvä tästä tulee - varmasti! Kunhan jaksaa vain olla kärsivällinen...

Tästä seuraa siis alapohjan korjauskertomukselle jatkoa. Seuraavissa kuvissa todisteet lecasorasta, jota levitettiin maan päälle levitetyn harson päälle melkoiset kerrokset. Lecasoran kärrääminen ja levittäminen ei sinällään ollut mahdoton homma. Kevyttä tavaraa kun on, mutta päivä siinä meni kuitenkin kahdelta mieheltä.

Lecasoran tarkoituksena on estää kosteuden nousu talon rakenteisiin. Hienosti sanottuna lecasora toimii tässä kapillaarikatkona.






Lecasoran levityksen jälkeen sahattiin laudanpätkiä. Monta, monta pätkää. Koska pedantteja ollaan, piti lautojen tietenkin olla täsmällisen mittaiset suhteessa reunoihin, ja siinä sitten mitattiin ja juostiin sahalla ja taas mitattiin ja juostiin sahalla - mikään kun ei ole suoraa vanhassa talossa ja siten samanmittaista. Mutta hyvä tuli, vaikka liian tarkkaa työtäkin voisi sanoa tehtäneen.

Näitä lautoja sahattiin useampi viikonloppu, eikä tämä tarkoita 8-tuntisiakaan työpäiviä, vaan hetkiä, joita pystyttiin hyödyntämään toisen ollessa lasten kanssa tai lasten nukkuessa.





Laudoituksen valmistuttua mies vietti syyslomansa ilmansulun eli paperoinnin parissa. Paperoinnin tarkoituksenahan on, ettei tuuli pääse puhaltelemaan alapohjaan ja muodostamaan mahdollisia kylmäsiltoja. Paperina käytettiin vastikään markkinoille tullutta, muovitonta Paavo Perinneilmansulkupahvia. Paperointi hoidettiin ilman mitään liitoksia pitkin suikalein, millä vältettiin liimojen ja teippien käyttö. En itse varsinkaan teipeistä oikein perusta, koska jotenkin epäilyttää niiden kestävyys ajan ja kosteuden kanssa. Rimat puristettiin pitämään papereita kasassa. Ruuveja ja nauloja. Sellaista nikkarointia ja askartelua, joka sekin ottaa aikansa.

MUTTA: valmista tuli!




Paperoinnin jälkeen tilattiin paikalle puhalluskalusto kera miehistön. Selluvillan sijasta päätettiin viime hetkellä vaihtaa eriste selluvillasta Huntonin puukuitueristeeseen. Ajatuksena, ettei se varmasti allergisoi ja eristeenä muistuttaa enemmän alkuperäistä suunnitelmaa sahapuru-kutterilastu-eristeestä, johon ei taas haluttu lähteä sen heikomman lämmöneristävyyden takia.





Ja näihin kuviin ja tunnelmiin korjaustoimenpiteissä jäätiin viime viikolla. Mies parhaillaan paperoi torpalla lattiaa - nyt siis eristeen yläpuolelta - ja sen jälkeen tiedossa ovat viimein lattialaudat. Tässäkään työvaiheessa ei mennä kuitenkaan sen helpoimman kaavan mukaan, vaan käytetään vanhoja lautoja, joista osa kaipaa osakseen korjauksia ja pontit vähintääkin pesua (toisin sanoen lian skrapaamista) vuosisadan lioista. Mutta hiljaa hyvä - ei vaan paras - tulee! Eiks joo?

Repairing the base floor has continued throughout the autumn. Finally we have windbreak paper there! Finally we have insulation there, which is made by wood fiber (by Hunton) - and under the insulation we have windbreak paper (Paavo Perinneilmansulkupahvi, which do not contain any plastic).




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


torstai 13. lokakuuta 2016

Nauti nyt! // Mirror on the Wall




Aloin viime kuussa kirjoittaa 101 tavoitetta elämälleni. Huomasin pyöritteleväni paljon ajatuksia sen ympärillä, miten voisin nauttia yhä enemmän arjesta? Ottaa pienistäkin hetkistä ilon irti?

Huomaan, kuinka herkästi sitä tekee asioita mentaliteetilla, että tämäkin on nyt tehtävä ja tekemisestä tulee yhtä suorittamista. Varsinkin nyt huomaan sen, kun olen päättänyt yrittää toimia toisin: miettien, mitä missäkin hetkessä on hyvää - pyrkien nauttimaan myös arjen välttämättömistä hommista.

Nauttia nyt tiskaamisesta? Ensimmäinen reaktio todellakin on: no ei varmasti. Mutta kun se on tehtävä, miksen löytäisi siitä asioita, joista voisin nauttia?

Tiskatessa voin vaikka miettiä hetken omia asioita, ja kivoja asioita - vaikka haaveilla?

Kuvissa näkyy pieni, mutta suuri ihme, josta nautin nyt päivittäin. Iso peili on nimittäin kiinni seinässä. Enää ei tarvitse pelätä sen kaatumista lasten päälle - eikä viritellä kaatumista estäviä kasoja peilin ympärille. Monesti tällaiset pienet keskeneräiset asiat juuri ahdistavat, ainakin minun mieltä - ja nyt viime kuussa vein välillä väen vängälläkin niitä eteenpäin; tauluja ja peilejä ripustettiin seiniin, kaapeista tyhjennettiin joutavia tavaroita, kirjahylly siivottiin sinne kerääntyneistä tavaroista, ja vaikka mitä. Mieli on jo paljon sopuisampi kotona ollessa.

Huomaan, että kodin sekasorto vaikuttaa siis minuun paljonkin - ja siksi päätinkin puuttua siihen ensin. Useampi viikko oltiin siivoamatta, kun siivoamiseen tarvittu aika käytettiin järjestelyyn. Mutta se kannatti; nyt on mukavampi siivota, kun saa sen jälkeen aikaiseksi myös siistiltä näyttävän kodin! Toki järjestely on edelleen kesken. Nyt hengitellään hetki, ja rykäistään taas uudestaan, kun on kerätty voimia uuteen koitokseen!




The mirror is hanging on the wall! It is a little miracle - and I am so happy about that. 

Little things - lot of happiness!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Takkasetti häälahjaksi // Fireplace set in wedding present


Siinä ne ovat. Niitä etsittiin, ja kun löydettiin, kauhistuttiin. Hintaa nimittäin. Jätettiin hyllylle, ja tuumattiin, että mietitäänpä vielä. Jatkettiin etsimistä, mutta samanvertaisia ei vain löydetty mistään. Lopulta toivottiin häälahjaksi. Ei saatu, mutta saatiin rahaa. Ja sitten tehtiin päätös: ostetaan ne itse, häälahjaksi häälahjaksi saaduilla rahoilla!

Neljä vuotta kohennettiin siis tulta puutikuilla, jotka lyhenivät aina kevättä kohden kärventäen lopussa sormia. Neljä vuotta kipattiin tuhkia uuneista margariinipurkeilla. Sitten vuosi etsittiin paikkaa, mihin kiinnittää nämä. Hienot koukutkin ostettiin. Lopulta ehdotin, että laitetaan norminaulat hirsiseinään ja sinne kiikkumaan. Ja siinä ne nyt ovat! 

Jos joku teistä tykästyy, löytyy näitä Antiikkiverstas Wilmasta. Ovat ruotsalaista käsityötä. Suomalaista etsittiin se neljä vuotta, muttei onnistanut. Onneksi synnyinmaastani löytyi makuuammunnan sopiva tekijä; muutoin olisimme varmasti edelleen ilman tällaisia modernin mukavuuksia...! 

Pakko tähän loppuun todeta, että tänään jos joskus tunnen olevani superäiti: Olen käynyt töissä, hoitanut mielestäni tärkeitäkin ja itselle isoja asioita alta pois. Sieltä olen pyöräillyt nopeasti päiväkotiin, ottanut lapset mukaan ja juossut linja-autoon. Sitten on kävelty lasten ja rattaiden kanssa neuvolaan. Neuvolassa hoidettu kummankin lapsen vuositarkastukset. Siinä välissä poika on kakannut vaippaan ripulit, ja ripulit on korjattu "väliajalla" (aikana, jolloin piti täyttää lomake johonkin kriisiaikaan liittyen... Muistankohan nimen oikein...). Ilman vaihtovaippaa jatkettu vuositarkastusta kera rokotteiden. Sitten juostu lasten kanssa vaippakaupoille, ja toivottu, ettei pissat tule housuun. Sitten laitettu vaipat kahvilan pöydän äärellä pojan huutaessa pullan perään. On nautittu isot pullakahvit keskustan kahvilassa, jossa jännitysmomentin synnytti poika, joka tahtoi syödä korvapuustia lusikalla. Siitä on kävelty rattailla (kaksi lasta yhden lapsen rattaissa) pari kilometriä kotiin vauhdilla - välillä takkia, huivia ja neuletta pois riisuen. Päästy kotiin ajoissa. Lämmitetty ruoka mikrossa. Syöty. On siivottu jäljet. Piirrelty lasten kanssa 10 minuuttia. Puettu tanssipuku tytölle päälle ja sitten ulkovaatteet. Isä tullut töistä suoraan ja napannut lapset mukaan, ja lähteneet sitten tanssiin. Sitten olen laittanut pyykit koneeseen. Ai niin, unohdin: tässä välissä ehti tippua kakkaa myös vessan matolle, eli siksi tähän päälle pyykit. Sitten laitettu tiskit koneeseen - ja loput tiskattu.

Sitten huokaisin. Otin palan suklaata, ja päätin: nyt viimeistelen tämän blogijutun ja lähetän maailmalle - muutaman muiston kera tästäkin päivästä. Ruuhkavuodet! Jes. Nämä ovat varmasti niitä. Ja näinä hetkinä sitä voi ja pitää nauttia kymmenestäkin minuutista, jonka voi istua ja olla vain.

Seuraavaksi lähden vanhempainiltaan.  Alkaa itseasiassa seitsemän minuutin päästä. Onni on päiväkoti, joka on lähellä kotia... Ja sitten odottaa lasten kylvetys, iltapalat ja nukkumaanmeno.

Huokaisen: olenpa huomenna onnekas, kun voin olla koko päivän töissä! Vaikka oli tämäkin päivä hyvää täynnä. Olen vain vähän väsyneempi työpäivän jälkeen - kuin tällaisen päivän. Osaako joku samaistua tilanteeseen? Toivottavasti en ole yksin...!


Our new fireplace set. Handmade in Sweden. What do you think? I think it is perfect!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!