maanantai 26. joulukuuta 2016

Ruuhkavuosien Joulu // Christmas Time


Tämä joulu tuli suunnittelematta - ja tuntui myös, että tekemättä asian eteen - juuri mitään. Tokihan me tehtiin, mutta paljon sellaista, mikä ei kuulu varsinaisiin jouluvalmisteluihin. Syksy todisti sen, että kun terveys pettää, sitä osaa asettaa asioita taas uuteen - ja ehkä juuri siihen oikeaan tärkeysjärjestykseen. Olen ollut enemmän ja vähemmän kipeänä lokakuusta asti, joten jossain vaiheessa sitä vain toivoi, että olisin jouluna terve ja voisimme vain olla yhdessä. Ja että meillä olisi torpassa lattia jalkojen alla.

Toiveeni toteutui. Olen ollut suhteellisen terve joulupyhät - ja olemme saaneet olla yhdessä lähes kaikkien lähimmäisten kanssa. Saimme myös nauttia torpan joulutunnelmasta lattian lämmittäessä jalkoja allamme! Ja on muuten uskomattoman lämmin lattia, kun ottaa huomioon, että olemme vanhassa talossa, jossa on vanhat lautalankut lattialla. Näyttää vanhalle, mutta toimii kuin uusi!

Toivoin myös, että minulle ei ostettaisi lahjoja, sillä en jaksanut itse niiden kanssa ahertaa kuten viime vuosina. Lahjan ostaminen kun on itselle ehkä vähän hankalampaa kuin suuremmalle osalle kuluttajista. Haluan ostaa sellaista, mille on todella tarve, sekä sellaista, joka on suurella varmuudella valmistettu hyvissä oloissa ja laadukkaista materiaaleista. Mielellään suomalaista, sillä haluan samalla tukea lähellä ahertavaa kansaa. Monesti tämä tietää arvokkaampia lahjoja - mutta olenkin sitten ostanut mielummin kerralla ja kunnolla - ja sitten välillä hypännyt jotkut juhlat lahjojen suhteen kokonaan yli. Välillä tilanne kipuaa siihen pisteeseen, että ollaan ilman tarvittavaa hyödykettä pitkäänkin. Mutta kun sen löytää, voi löydöstä olla entistäkin onnellisempi!

Viime aikoina olen turvautunut usein lahjakortteihin, joilla lahjansaajat ovat saaneet kasvo- tai jalkahoidon tai jonkin kulttuurielämyksen, sillä tuntuu, että niin monella on jo kaikkea, mitä todella tarvitsee. Tänä vuonna menin vielä pidemmälle; pistin itseni ja perheeni likoon. Tarjosin Konmari-apua vanhemmilleni ja appivanhemmille metsänistutusapua koko perheen voimin. Ainakin itse tykkäisin, jos joku ihan kirjaimellisesti tarjoaisi meille apuaan - ja saisimme samalla puuhata yhdessä läheisten kesken. Me toki olemme sitä apua saaneet ilman kirjoitettua sanaakin. Ehkä nyt on kuitenkin meidän vuoro antaa apua?



Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Strömsössä. Kaikki paitsi mieheni osti tai teki minulle lahjan. Toki maltillisesti, mikä oli hyvä asia - ja kaikki tuli myös tarpeeseen. Sähköuunia emme saaneet ikinä asennettua oikein, joten teimme joulueväät hitaasti, mutta varmasti leivinuunissa. Pataleivästä sain suhteellisen rapeakuorista ja porkkalaatikon valmistus kesti vuorokauden. Kuusi kannettiin yhden yön jälkeen ulos, sillä huomasin todellakin olevani sille allerginen. Lisäksi perheeseemme rantautui influenssa, minkä takia pitkään odotettu Tapaninpäivän vierailu jäi minulta ja tyttäreltä välistä. Ja osa joulumuistamisista odottaa edelleen autossa. Pahinta kenties tälle äidille oli, että kamerakin unohtui matkasta, ja osa joulupyhistä vietettiin kameratta; ajatelkaa!

Joulupäivän iltapäivänä mieleni valtasi kuitenkin mahdoton onnen tunne. Sanoin miehelleni, että tämä on varmasti ollut paras joulupäivä ikinä. Sille tuntui. Olimme päivän vain perheen kesken torpalla, eikä kiire ollut minnekään. Poika leikki uusilla leluillaan, minä välillä kokkasin, välillä ulkoilin ja välillä hoidin tytärtä - ja mieskin sai vierailla kuntosalillaan. Ainoa harmistus oli tosiaan tytär, joka joutui makaamaan sängyn pohjalla, vaikka teki sen kyllä todella urheasti. Mietin mielessäni, että johtuiko tämä onnen tunne siitä, että en ollut asettanut itselleni paineita ja tavoitteita?Siitä, että lahjat olivat itselleni tänä vuonna enemmänkin sivuosassa - ja yhdessäolo pääosassa? Vai siitä, että minusta oli vihdoin tullut aikuinen?


Postauksen alkuun laitoin ne Joulun ihanimmat otokset; viimeinen kuva kertonee siitä toisesta todellisuudesta. Vielä on paljon tehtävää, jotta saamme tuvan tavarat paikoilleen, veden valumaan, valon liikkumaan ja touhut pyörimään joustavasti. Skafferi on kuitenkin jo teon alla, ikkunat ja kaatoallas odottavat navetassa, ja suunnitelmat kirkkaana mielessä. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen.

Nyt miettimään, miten peseydyttäisiin tyttären kanssa ilman saunan lämmittämistä, sillä miesväki on reissussa, enkä tohdi kuumeista potilasta jättää yksin sisälle. Kenties lämmitän puuhellassa meille vähän vettä ja teemmekin pikapesun tuvan puolella? Ja jos pikkupotilas simahtaa uudelleen, jää aikaa korjattujen ikkunoiden viimeistelyyn - ja pääsemme asentamaan ne puolen vuoden jälkeen viimein paikalleen! Se olisikin hienoa se!

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava joulu - ja tulevalle vuodelle löytyy jo kivoja asioita tavoiteltavaksi? Joulutoivotukset jäivät tänä vuonna kiireiden vuoksi toivottamatta, joten toivotankin nyt jo hyvissä ajoin kaikkea hyvää uuteen vuoteen 2017! Omasta asenteestahan se lopulta on kiinni, mitä kaikkea hyvää näkee ympärillään - ja sitä on lopulta todella paljon - eikö?




Christmas days in our Farm house were nice; just being together with family! 
Last picture shows our next operation; kitchen needs yet something?




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


maanantai 12. joulukuuta 2016

Rintapanelit seinään // Chest Paneling the Walls





Edeltänä viikonloppuna pääsimme viimein tekemään uuttakin pintaa. Aikaa oli kulunut alapohjan remontin aloittamisesta lähes viisi kuukautta. Eipä olisi uskonut tätä, kun työhön ryhdyttiin!

Lauantaina kävimme hakemassa lähisahalta helmiponttipanelit. Helmet tehtiin toiveittemme mukaisesti hyvin pieninä ja siroina niin, että ne muistuttavat nyt kylmästä eteisestä löytynyttä vanhaa helmiponttipanelia. Muutoin torpasta ei ole helmiponttipanelia löytynytkään.

Ennen panelointia lahot osat hirsista jyrsittiin pois, hirret imuroitiin ja hirsien väleihin ja lahokohtiin sullottiin selluvillaa. Selluvillat kiinnitettiin liisteröimällä sanomalehtiä seiniin itse tehdyllä vehnäliisterillä. Samalla sanomalehti vähentää kylmän ilman virtauksien mahdollisuuksia seinien vierellä - ja toimii tuulisuojanakin. Tähän työvaiheeseen meni kahdelta ihmiseltä noin kahdeksan tuntia.

Seuraavana päivänä mies pääsi paneloimaan minun maalatessa leivinuunia. Panelointi päätettiin tehdä lopulta suoraan hirteen niiltä osin kuin se olisi mahdollista (seinät vinot joka suuntaan, mikä aiheuttaa tietenkin haasteita tällaiseen käsittelyyn). Näin panelin ja hirren väliin ei synny kylmäsiltoja ja panelointi ei nouse kovin paljon hirsiseinästä ulos. Tällä tavalla ikkunoiden sekä ovien listat saadaan nätimmin istutettua osaksi seinäpintaa - eikä niiden yläpuolelle, kuten edellisen remontin yhteydessä oli tehty.

Suunnitelmat muuttuivat myös siltä osin, että päätimme laittaa panelit seinään sekä rakentaa skafferin suoraan maalaamattomista paneleista. Aluksihan meillä oli tarkoitus pohjamaalata panelit, mistä kerroinkin edellisessä postauksessa. Näin ollen annammekin panelien vetäytyä paikallaan seinissä oman aikansa, ja kenties sitten kesän kynnyksillä ryhdyn vasta laajempiin maalautöihin. Puuhan elää, mikä voi näkyä myöhemmin siinä, että panelien liitoskohdissa tuleekin näkyviin maalaamaton pinta. Ratkaisemme tämän ongelman sitten sutimalla lisää maalia tarvittaessa myöhemmin paikkoihin, joissa puupinta alkaa pilkistellä.





Miksi päädyimme paneloimaan "hienot" hirsiseinät? Kysymys herää varmasti, jos et ole lukenut tätä postausta, jossa kerron muutenkin enemmän tavoitteista palauttaa vanha tunnelma tupaan. Käy siis lukemassa se, jos ihmetyttää, mutta sanottakoon tässä lyhyesti, että hirsiseinät olivat erittäin epätasaiset, lahoja kohtia siellä täällä, eristeet hirsien välissä sitä sun tätä ja puisia paikkapaloja siellä täällä. Kaikkea sellaista, mitä kameran kauniit kuvakulmat eivät paljasta - ja joiden puhtaanapito pienten lasten perheessä on ihan oma haasteensa.

Panelointi jäi vielä kesken, koska skafferin rakentaminen tuli "vastaan". Tulossa on siis siltäkin saralta jutustelua toivon mukaan lähiaikoina.

Pakko tässä lopuksi mainita, että käryttelin kuitenkin viime viikonloppuna ihan pienesti sisällä. Käryttelin - siis maalasin leivinuuniin ja puuhellaan ensimmäisen maalikerroksen. Leivinuunin peseminen oli sellainen urakka, että sitä en suostuisi tekemään toiste ihan heti - ja ruosteinen sekä jotenkin hapettunut peltipinta tuntui imevän kaiken lian liian helposti itseensä. Tästä projektista kuitenkin lisää, kun olen päässyt siinä näkyvämpiin tuloksiin, mutta niin innoissani työn tuloksista olen, että seuraavassa vielä pieni kurkkaus tämän hetken vaiheeseen! Mitä tykkäät? Minä ainakin aivan valtavasti!





We installed the chest panels on the walls last weekend. I am going to paint those next spring. I also started to paint the fireplace. I think it looks great - although it is not even ready yet.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 8. joulukuuta 2016

Vanhat lautalankut paikallaan! // Old wooden floor is finally installed!



Nyt ollaan päivitystahdissa vähän jäljessä. Kaksi viikkoa sitten saimme nimittäin jotain todella hienoa  valmiiksi, johon viittasinkin sivulauseessa viime postauksessa. Miehet saivat nimittäin ensimmäisenä adventtina viimeisetkin lattialankut paikalleen! Tai no melkein viimeiset, mutta siitä jäljempänä. Tärkeintä on tosiaan, että meillä on nyt lattia torpassamme, mikä tuntuu vähintäänkin luksukselle useamman kuukauden lattiamattoman kauden jälkeen!

Lattialaudat ovat siis vanhoja. Irrotettiin ne yläpohjan remontin ensimmäisessä vaiheessa, josta kerroin enemmän tässä postauksessa. Laudat saatiin lähes ehjinä irti. Laudat, jotka hajosivat, olivat pääosin korjattavissa ja paikattavissa; puukitti on tässä hyvä pelastus. Muutama uusi (vanha) lauta käytettiin; nämä saatiin ystävälliseltä naapuriltamme, joka oli purkanut ne omasta talostaan aikoinaan.

Mies rakensi muutaman tarkistusluukun alapohjaan, jotka ovat pieniltä osin vielä kesken. Lisäksi yksi lauta odottaa tarkempaa sovittelua leivinuunin vierellä. Sen verran lattia muuttui uudelleen asennuksen myötä, että lautaa tarvittiin enemmän kuin mitä sitä oli purettaessa. Syynä oli se, että laudat saatiin nyt tiiviimmin asennettua suhteessa toisiinsa - ja toinen syy lienee se, että seinät ovat eläneet ulospäin jonkin verran, jolloin sisäpinta-ala on kasvanut. Naapurin lattialaudat pelastivat tämän tilanteen hyvin.

Kammareiden lattialautojen väri on erittäin kaunis; harmaan sininen, enkä hentoisi niitä maalata. Lautoja on kuitenkin osittain veistetty ja laudoissa on suuriakin reikiä naulojen poistojen myötä + paikkalaudat ovat aivan erivärisiä kuin aiemmat laudat. Lisäksi lattialautojen maalin pinta on niin kulunutta, että laudat pikemminkin imevät lian itseensä kuin hylkisivät likaa. Näin ollen: ne maalataan, mutta....

Viimeksi viittasinkin suunnitelmien muutokseen. Päätimme nimittäin siirtää maalaushommat keväälle. Aluksi meillä oli siis tarkoitus pohjamaalata seinille tulevat panelit ja maalata katot, uuni sekä lattiat, mutta sitten aloimme miettiä pellavaöljymaalin käryjä, pitkien panelien maalausta ja kuivatusta pienen torpan tiloissa sekä talvipakkasia; ikkunoita ei paljon pidettäisi auki.

Muutos suunnitelmiin oli siinäkin määrin mieleinen, että nyt pystymme katkaisemaan remontointiurakan hetkeksi - ja pääsemme torpalle joulun viettoon! Toki keskeneräisyyden keskelle, mutta asuttavan keskeneräisyyden. Siinä on vissi ero: lattia jalkojen alla on aika jees - ja eristeetkin erittäin ihania talven pakkasilla...!

Näinä viikkoina olemme tehneet myös viimeiset suurimmat hankinnat torpalle. Löysimme vanhan pirtin pöydän läheiseltä kirpputorilta. Tori.fi -sivuilta löysimme puolestaan vanhan kaatoaltaan sekä vanhan kaapin uuden ikkunan alle. Itse uusi (vanha) ikkunakin on löydetty karmeineen navetta.com -sivustolta, mutta kyseinen paketti odottaa vielä aikaa, jolloin ehdimme sen hakemaan.

Ihan itsestään nämä löydöt eivät ole tulleet eteen, mutta verrattain nopeasti kaikki löysimme, kun haut laitettiin aktiivisesti päälle. Näistä löydöistä enemmän tulevissa postauksissa, kun pääsevät paikoilleen. Pirtin pöytä on jo käytössä - ja siitä väyläytinkin kuvan jo viime kerran postauksessa, jos satuitte huomaamaan! Alla vielä pöytä - ja lattialautaa pirtin puolelta. Väri pirtin puolella ei ole niin mieleinen kuin kammareiden puolella. Lisäksi pirtin puolella lattialaudat on tasoitettu hiomakoneella, mikä on vienyt niistä vanhaa viehätysvoimaa mennessään. Mutta: onneksi kammareissa pyöristyneesti kuluneet laudat ovat säilyneet!

Nyt sitten on onneksi mietintäaikaa: miettiä, mikä se kammareiden värimaailma tulee olemaan. Yritetäänkö jäljittää vanhaa sinertävää sävyä vai käytetäänkö varastoista löytyvää vihreää umbraa (käytännössä harmaata) maalia. Näistä kammareiden värimaailman kinkkisistä haasteista kirjoittelin tässä postauksessa.

Nyt voinen muuten todeta, että alapohjan korjausta koskevat postaukset loppuvat tähän. Kaikki alapohjan korjauksesta, aina lattialautojen irrottamisesta asti löydät tunnisteella base floor, jos joku muukin siellä on samojen haasteiden äärellä. Voinen myös sanoa, että korjaus ei ollut teknisesti vaikea, mutta vei aikaa. Korjaus ei myöskään ollut rahallisesti suuri satsaus, mutta jälleen kerran vei sitäkin enemmän aikaa. Käytimme mahdollisuuksien mukaan vanhaa ja kierrätettyä, mikä vähensi kustannuksia - ja teimme itse sekä isovanhempien avustuksella. Kustannuksia olisi pienentänyt huomattavasti, jos olisimme jättäneet suurtehoimuroinnin väliin; siitä kun ei ollut sanottavaa hyötyäkään meille.

Lopputulos oli myös onnistunut. Lattia on ollut nyt parin viikon kokemuksen perusteella huomattavasti lämpimämpi kuin ennen - ja sitä myötä sisäilma kaikkinensa tuntuu lämpimämmälle. Haju on myös kaikonnut. Pieni tuoksahdus tuli vanhojen lattialautojen myötä takaisin, mutta otaksun, että se häviää maalauksen ja elämisen myötä. Voin siis suositella alapohjan korjausta, jos sellaista suunnittelet - mutta ehkä en kahden pienen lapsen vanhemmille. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Huokaus ja naurahdan: Voi meitä!




We have the floor - finally, after five long mouths! Repairing the base floor took its time - but now the floor is warm - and there is not such a smell than before. We are happy, actually very happy!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!