torstai 19. tammikuuta 2017

Kanalan ympäristön kohennus // Improving The Henhouse Surroundings



Kanalan ympäristö koki viime kesänä melkoisen muodonmuutoksen. Keväällä aloitimme mustaherukkapensaista, jotka löysimme risukasojen seasta. Tästä kerroinkin vuosi sitten keväällä. Ryteiköt siistittiin, rikkaruohot revittiin juurineen irti, levitettiin marjapensaille hevosenlantaa, sitten sanomalehtikerroksia, ja niiden päälle haketta. Saimme kauniin kaaren marjapensaista kanalan aurinkoiselle sivustalle. Kaaren sisäpuolelle istutin raparpereja, lehtikaalta, persiljaa, timjamia sekä salaattia sijoittaen ne vanhoihin puulaatikoihin.






Keväällä leikkasimme myös kanalan lähellä olevaa omenapuuta, joka lähtikin alkukesästä kukkimaan kauniisti. Vanhat työkaverini muistivat minua keväällä myös ihanalla lahjalla; antoivat perheellemme perheomenapuun, jossa on jokaiselle yksi omenalajike. Mietin hetken jos toisenkin, minne sen sijoittaisin, mutta sitten keksin kanalan ympäristön. Perheomenapuu pääsi kanalan läheisyyteen, josta oli vaivihkaa muodostunut varsinainen hyötytarhakeskittymä! Perheomenapuun istutuksen myötä kunnossapidettävä, niitettävä alue laajeni taas useilla neliöillä.

Kun sitten kaivinkone saapui paikalle, tuumasimme, että nyt jos koskaan voimme muokata kanalan ympäristöä niin, että vesi ei enää seiso siellä - ja voisimme kylvää häälahjaksi saamamme niittysiemenet kanalan kahdelle toiselle sivustoille. Ja niin kävi kaivinkone muokkaamassa aluetta niin, että laskut toimivat nyt moitteettomasti.






Yllä olevasta kuvasta huomaa, että vielä on tehtävää; reunat jäivät edelleen kovin epätasaisiksi ja kasvamaan puuta jos puskaakin. Itse niityn kanssa meillä ei valitettavasti tainnut onnistua. Maa kyllä käännettiin maansiirtokoneen ansiosta melkein kaikkialta, mutta rikkakasvien juuria oli silti kaikkialla. Lisäksi kanalan ympäristöön on päässyt leviämään elämänlanka. Elämänlanka yhdessä ohdakkeiden kanssa; ou-nou! Mutta miten olisi lampaat? Ehkä ensi kesänä tuolla niityllä tallustelee lampaita, ja sitten syksyllä kokeilemme uudestaan niittysiemenien kanssa, joita on onneksi vielä toinenkin pussillinen jäljellä. Terveisiä siis Elinalle perheineen; yritys on edelleen kova saada lahjanne juurtumaan!

Jos teillä siellä jollain on hyviä vinkkejä, miten päästä eroon ohdakkeista ja elämänlangoista, olen ihan hirveän tyytyväinen. Yhden vinkin tosin tiedän: nypi ne juurineen irti. Voin kertoa, en pysty. Mutta pystyisivätköhän lampaat viemään elon noilta ikäviltä rikkakasveilta. Tiedättekö?

Ja seuraavassa vielä tilanne ennen tätä kaikkea puurtamista. Välillä on todella hyvä muistuttaa itseään siitä, mistä on lähdetty, sillä näitäkin kuvia katsellessani voin sanoa: olen tyytyväinen!

Ryteikön keskeltä löytyi omenapuu. Kuva keväältä 2015.
Ryteikkö kanalan läheisyydessä kesällä 2015. Kuvassa näkyvä puu lahosi liitoksistaan kesken häävalmistelujen, ja syystä se siis kaadettiin. Juurakko alkoi kuitenkin versoa jo samana kesänä uutta puskaa, ja syksyllä saimme naapurin avustuksella maansiirtokoneen paikalle vetämään puun juurineen pois. Myös muuta ryteikköä on raivattu alas paljon tämän kuvan ottamisen jälkeen.


Kanalan edusta kesällä 2015. Kallistukset ovat vahvasti kohti kanalaa ja kanalan seinän kunto myös sen mukainen.
Kanalan pääty ennen kuin lähdimme perkaamaan paikkaa, keväällä 2016. Tässä kohdassa kasvaa siis nykyään puoliympyrässä mustaviini- ja punaviinimarjapensaita ja keskellä olevissa laatikoissa muuta satoa!






.
We improved the henhouse surrounding last spring and summer. The last four pictures show the situation before - and the first ones after. We found one apple tree and many berry bushes there - and planted one apple tree and some other eatable vegetables there.


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

6 kommenttia:

  1. Voi vitsit, mutta ihan jo näin silmissäni lampaat käppäilemässä kaikessa rauhassa kanalan kulmilla. Olis ihan täydellisen idyllistä :)

    Elämänlanka on kyllä vihoviimeinen. Ei meinaa voimat riittää sen repimiseen edes ilman juuria, kun takertuu kaiken ympärille niin tiukasti.

    Tuli ihanan keväinen fiilis näistä kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin; jospa ne haaveet tänä kesänä toteutuisivat <3 ja elämänlanka pitäisi kieltää lailla! ;)

      Poista
  2. Meidän kasvimaa oli täynnä ohdakkeita ja tuntuu että viime kesänä vasta olin vienyt voiton (revin juurineen). Jos alue on iso, niin eihän niitä sieltä revi hullukaan.;)
    Nyt kun mietin ohdaketilannetta pellon puolella, niin lampaat kyllä syö ne, mutta... Ohdakkeet on niin kauan poissa silmistä, kun lampaat hoitaa. Jotkut rikkakasvit on kyllä simmosia pirulaisia!
    Nään jo silmissäni niityn kukkineen ja kyllähän sen onnistumiseen on pakko löytyä keino!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Eilen muuten näin sellaisen klipin olikohan Pohjoisen puutarhoissa -ohjelmasta, jossa alue peitettiin mustalla muovilla ja siellä alla rikkakasvit kuolivat ... ainakin osin. Enkä tiedä, miten toimii ohdakkeiden kanssa. Repiminen juurineen on kyllä vaihtoehto, mutta pitäisi varata koko kesä sitten siihen rojektiin ;D

      Poista
  3. Elämänlanka on kyllä vihon viimeinen kasvi, ja niin sitkeä... ihana tuo perheomenapuu😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, valitettavasti. Mutta onneksi iloisiakin asioita, kuten tuo perheomenapuu <3

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!