tiistai 29. elokuuta 2017

Sisustussuunnittelua // Interior Design



Olen tarttunut itseäni niskasta kiinni, ja napannut kiinni langasta, jota ole haparoiden tavoitellut tässä useamman vuoden, pääosin tiedostamatta - osin tiedostaen.

Joskus useampia vuosia sitten googletin, minkälaisia sisustussuunnittelun koulutusmahdollisuuksia Suomessa on. Tulin lopputulemaan, että vaihtoehtoja on ammattikoulusta lähtien aina korkeakouluun asti. Kotikaupungista ei löytynyt kuitenkaan yhtään mielekästä vaihtoehtoa. Huokaisin helpotuksesta; minulla on jo kuitenkin hyvä koulutus, ja näin intohimo säilyy varmasti intohimona, eikä siihen paadu. Mutta kuinka kävikään?



Muutama vuosi takaperin huomasin, että Turussa oli alettu järjestään Sisustusakatemian sisustussuunnittelun kursseja. Tutkin tarjontaa, mutta ei; maksullista - ja ei, en kyllä jaksa juuri nyt.

Mutta niin ne tipat muodostavat lopulta virran, joka vie mukanaan. Tänä syksynä oli sellainen tunne, että nyt kaipaan vaihtelua ja uutta haastetta elämään. Leipätyöni on virkamiesmäistä, lankojen järjestelyä ja kiinni pitämistä. Konsulttivuosien jälkeen huomasin kaipaavani suunnittelua, ideointia, visiointia - ja enemmän kauniita asioita ja ehkä myös enemmän tarttumapintaa tavallisen ihmisen arkeen, kun leipätyössäni tarttumapinta on lähinnä muiden virkamiesten ja politiikkojen suuntaan.



Ja niin asiasta keskusteltiin, ja sain mieheltäni parhaimman joululahjan ikinä; yhdessä päätimme käyttää yhteisiä rahojamme - ja yhteistä aikaamme - ja ilmoittauduin Sisustusakatemian sisustussuunnittelu-kurssille. Edessä on vuoden projekti - mahdollisesti kahdenkin, jos en kykene kaikkia harjoitustöitä koostamaan työn ohessa ensimmäisen vuoden aikana. Opetus tapahtuu pääsääntöisesti iltaisin ja viikonloppuisin, joten työn ja kurssin yhteensovittamisen pitäisi ainakin teoriassa onnistua.

Olen innoissani; saan aivan takuulla uusia idoita niin kotimme viimeistelyyn kuin torpan sisustamiseen. Toki vuosien varrella on kokemusta ja näkemystä tullut, mutta että ammattilaiset ovat neuvomassa sinua ja ohjaamassa harjoitustöitäsi. On opintoja muun muassa valaistuksesta, pinnoista, erilaisista materiaaleista - ja ohjelmista sekä piirrustustekniikoista, joilla suunnitelmia havainnollistaa. Suorastaan kutkuttavaa, sillä eihän siinä voi muuta kuin kehittyä ja saada uusia ideoita!



Tähän asti olen hakenut elämässäni uusia sisustussuunnittelukohteita hankkimalla aina uuden kodin - tai viimeisimpänä vapaa-ajan kodin. Nyt kuitenkin tuntuu, että en jaksa olla aina elämässä näiden toteutusten keskellä, jatkuvassa keskeneräisyydessä. Toisin sanoen: ehkä niitä suunnittelukohteita voisi löytyä myös muilta - ja ehkä minulla voisi olla heille jotain annettavaa? Ken sen tietää. Vuosi kertoo varmasti paljon. Pessimisti sisälläni toteaa tähän, että Suomi on pullollaan wanna bee sisustussuunnittelijoita. Optimisti sisälläni toteaa, että tartu unelmiin. Eivät ne ehkä vie juuri sinne, minne aluksi ajattelit - mutta uskon, että jotain ne antavat. Vähintäänkin uusia virikkeitä aina toukokuulle asti, kunnes kurssi loppuu.



Blogissani viime vuosi on ollut sisustuksen ja kauniiden asioiden osalta hieman hiljaisempi. Torpalla on rakennettu pohjia ja rakenteita, joiden päälle sisustus tuo sen viimeisen silauksen. Samoin torpan pihamaalla aika on mennyt ns. pohjien rakenteluun; tulokset alkavat näkyä vasta vuosien kuluttua, kun kasvit kasvavat. Kotona puolestaan kaikki on seisonut, sillä energia on käytetty kuiviin torppaa ja sen pihamaata kunnostaessa. Sivulauseista olette varmasti huomanneet välillä sen syvän huokauksen, kun mietin pintojen viimeistelyä - ja milloin siihen vaiheeseen pääsemme.



Ehkä tulevana vuonna alkaa viimein tapahtua myös pintojen osalta. Ainakin olemme päättäneet, että kaupunkikotimme ns. näkyvimmät kohdat viimeistellään tänä syksynä - ja kannustimena olen luvannut eräälle lahjakkaalle valokuvaajalle, että hän pääsee kuvaamaan kotiamme - ja kenties saa myytyä jutun lehteen. Kyllähän tuohon merkkipaaluun pitää siis listat olla kunnossa ja rakennusluvissa kaupungin leimat päällä - eikös joo?

Että tällaista! Ja kuvituksena torppamme sisäpintoja; paikat alkavat olla sähkötöitä lukuun ottamatta valmiita viimeistelyyn: pinkopahvitusta, ehkä lumppupaperia, tapetointia, maalausta ja listoja. Näihin siis uusia virikkeitä kurssilta, ja katsotaan, miten viime vuonna hahmottelemilleni suunnitelmille käy!




Something new and interesting is going to happen soon;I will begin interior design studies this autumn! We'll see after studies, what kind of interior will form in our farm house. The ground work is soon done; after that we can finally paint, hang wallpapers and decor these rooms. Sounds so nice!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


keskiviikko 23. elokuuta 2017

Haaste nimeltä sadonkorjuu // The Harvesting Plan

Kun aika on. Niin että milloinhan se on? Ensimmäistä kertaa elämässäni katson kasvimaata sillä silmällä. Eli että mitähän tästä tulee - ja milloin minun pitää näitä alkaa kerätä ja nostaa maasta? Ja mitähän minä näistä sitten teen? Ja kuinkahan paljon tämä sitten vie aikaa? Ja kuinka paljon ruokaa lopulta saan säilöön - vai menevätkö kaikki toukkien tai meidän suihin ennen kuin - se aika on.

Tarvitaan suunnitelma, tarkemmin ottaen sadonkorjuusuunnitelma, johon otan mielellään myös teiltä vinkkejä vastaan.



Herneversot kasvoivat ensin hirveästi korkeutta, sitten alkoi näkyä palkoja, ja muutama ehdittiin syödä - ennen kuin joku vihreä ikävä toukka iski. Ja söi paitsi herneiden lehdet myös "kiinnityslonkerot" ja yksi päivä huomasin, että tuuli oli kaatanut osan herneistä alas - osan vielä kitkutellessa tuessa jotenkuten. Ymmärrän: tälle se aika tuli jo. Syödään suoraan se, mitä pystyy riutuneena tuottamaan, mutta säilöntään ei riitä kyllä herneen hernettä.

Herneestä sivuhuomatutuksena: Voitin Jovelan arvonnassa keväällä lilapalkoherneitä, ja laitoin ne käsiini saatuani niin hyvään jemmaan, että poikamme löysi ne vasta viime viikolla; olivat olleet hyvässä säilössä repun syvässä sivutaskussa. No, toivon mukaan herneet säilyvät ensi vuoteen ja sitten uusi yritys. Ja toivomus, ettei mitkään toukat vie seuraavaa satoa ei vihreiltä eikä liloilta herneiltä.

Salaatti kasvoi ensin hädintuskin ollenkaan - sitten kasvoi niin, että sitä käytettiin noin puolitoista kuukautta salaatteihin. Sitten kasvoivat jo niin korkeaksi, että muuttuivat kitkeriksi. Elokuun alussa, siis liian myöhään, kun salaatit alkoivat kasvattaa korkeutta, yritin uusintakylvöä, mutta elokuun toisella puolella ymmärsin: se uusintakylvön aika olisi ollut jo paljon aiemmin.

Pinaatti. Outo kasvi. Jos nyt suoraan sanon, en tykännyt - tai sitten en onnistunut. Lehdet jäivät kovin vähäisiksi ja pinaatti alkoi kukkia todella aikaisin - siis siinä määrin, että en juuri ehtinyt niitä pinaatteja kerätä ennen kukintaa, kun ei ollut juuri kerättävää. Tein yhden ruuan koko rivistä; alkukesästä poimin lehtiä sieltä täältä salaatteihin. Mikähän meni mönkään? Vai syytänkö vain kuivaa kesää?



Vihannesportulakka. Sain vinkin tästä kasvista täältä blogin kautta (kiitos ilmiantajalle!), ja täytyy sanoa: tästä tykkäsin! Maukas ns. pienen pieni, rapea salaatti, joka ei kärsinyt sateista ja kasvoi toki hitaasti - mutta varmasti - tuoden satoa heinäkuun puolivälistä ainakin näin syksyn korville asti. Määrällisesti en tässäkään onnistunut kovin hyvin - mutta laadullinen tulos oli kiitettävä!



Keltaiset ja punaiset sipulit. Oi voi; nämä kasvoivat ja hyvin! Hyödynsin heinäkuun alusta asti aluksi sipulin versoja ja myöhemmin itse sipuleita. Ja niin: näitä on neljä riviä ja tuottivat hyvin, eli näitä pitäisi riittää sadonkorjuuseen asti. Kiirettä minulla ei kuitenkaan ollut ennen kuin instagrammissa huomasin yhden jos toisenkin korjanneen jo sipulisatoa talteen. Iski hätä: nytkö se aika on? Googletin ja ymmärsin, että kun sipulin versot alkavat kaatuilla ja ns. lakastua, se aika on. Inahdin mielessäni: oliko valkosipulien aika sitten jo heinäkuussa? Ne nimittäin kaatuivat ja lakastuivat jo silloin. Nyt tallustelin siis kiireen vilkkaa valkosipuleita korjaamaan, mutta kävipä hassusti; ne versot olivat sinne jo hävinneet! Kuokin maata parhaani mukaan, ja muutamat valkosipulit löysinkin. Mutta ei: ei näistä kyllä valkosipulettejä letitelty. Käytettiin viikossa ruokiin ja viime viikonloppuna jo kaipailin valkosipulia, jota olisi pitänyt jo ostaa kaupasta.

Päätin, että muille sipuleille en soisi samaa kohtaloa. Otin mallia Jovelasta, ja nostettiin metallisen verkon päälle sipuleita aurinkoon kuivumaan. Ehtivät siinä kuitenkin vain vuorokauden olla, kun jo satoi. Juoksin kiireen vilkkaa kantaen sipulit saunan eteiseen samaisen häkkyrän päälle kuivumaan. Nyt kotona mietin, että sinne jäivät. Homehtuvatkohan nyt siellä, sillä ilma ei kyseisessä tilassa kierrä hirveästi? Onneksi sipulisatoa jäi vielä maahan, joten meillä on vielä toinen tilaisuus näyttää taitomme. Kuivatuksen seuraava vaihe onkin sitten kysymysmerkki; kääriäkö ne vanhoihin, risoihin sukkahousuihin, kuten Jovelassa tehtiin - vai mitä? Ja riittääkö torpan sisätila näiden kuivumiselle? Lattialämmityksen hyödyntämisestä olen myös lukenut, samoin saunasta. Pannuhuonetta meillä ei ole, joten se on unohdettava keinovalikoimasta.



Porkkanat. Porkkanoiden harvennus ei ole mun juttu - tai sitten se kuivuus. Porkkanat ovat lähteneet vasta nyt elokuussa kasvamaan, ja nyt pikkuporkkanoita on myös napsittu maasta ruokiin ja naposteltavaksi harvennusmielessä. Yksi rivi ei kuitenkaan riitä mihinkään, jos kasvutahti säilyy näin maltillisena ja tyssää kylmiin keleihin. Ensi vuonna: paljon enemmän porkkanaa - ja paljon enemmän harvennusta - ja pliis, sitä vesisadetta myös välillä!



Punajuuret. Nämä alkoivat kasvattaa kokoaan heinäkuun lopulla, ja alkavat olla nyt kiitettävän kokoisia! Näistä voi jopa saada satoa - ja mietittävä säilöntää. Kesän aikana on vahvistunut ajatus, että sadon säilönnän tulee olla tässä elämäntilanteessa mahdollisimman helppoa. Aluksi mietin etikkapunajuurien laittoa. Varasuunnitelmana on kuitenkin punajuurien kypsennys ja soseuttaminen pakastimeen valmiiksi annoksiksi käytettäväksi esim. punajuurikeittoon tai -laatikkoon, sillä helpommalla pääsisin näin. Katsotaan, millainen kiire on siis punajuurien noston aikaan. Ja kysymys kuuluukin: milloinhan näiden aika on? Luin juuri, että juuri ennen pakkasten tuloa - ja ovat maukkaimmillaan golf-pallon kokoisina. Tätä lukiessa mietin siis: se aika alkaa pian olla käsillä. Viimeistään parin viikon päästä syyskuun alussa. Maakellarikin on vaihtoehto punajuurien säilyttämiselle, mutta tällä aikataululla voi käydä niin, että maakellarin hiiren mentävää aukkoa ei ehditä tukkimaan. We'll see!

Mustajuuri. Aivan uusi tuttavuus. Vielä olen vain katsellut, miten hennot ovat sen versot ja toivonut parasta. Lisälannoituksen olen unohtanut ja nyt ymmärrän, että mustajuurien ympärillä oleva maa olisi hyvä peittää syksyn tullen naateilla. Sadonkorjuu on lukemani perusteella vasta myöhemmin syksyllä, juuri ennen maan routaantumista. Näitä voisi säilyttää joko maakellarissa hiekan seassa tai sitten pakastaa ryöpättynä. Talvella näistä voisi keittää vaikka mustajuurikeittoa tai lehtikaali-mustajuuri-keittoa, joista löytyy eri variaatioita netin ihmeellisestä maailmasta. Katsotaan, saadaanko juuria keiton keittämiseen!



Härkäpavut. Jes: näissä onnistuin! Härkäpavut ovat tuottaneet satoa, ja elokuun alussa keräsin jo ensimmäisen pikkusatsin talteen - ja viime viikonloppuna toisen! Turvauduin säilömisessä 3-5 minuutin keittämiseen ja sitten pistin pakkaseen. Helppoa ja vaivatonta. Talven varalle olen suunnitellut etenkin paahdettuja härkäpapuja - ja niitä voisin tehdä jo nyt syksyllä - jos siis vain ehtisin.



Perunat. Laitoimme maahan sekä Timoa että Sikliä. Sato oli niukka, mutta toisaalta: riitti noin kuukaudeksi ruuan laittoon suoraan maasta kattilaan ja ruokapöytään. Ei siis mahdottoman huono, mutta olisi voinut olla parempikin. Tähän luulen syynä olleen kuivuuden; koko kesänä ei satanut juuri ollankaan - ja kun satoi, suuri koivu perunamaan yläpuolella esti sateen tulon itse perunamaalle. Huomasin tämän erään sateen jälkimainingeissa; viereisellä kasvimaalla multa oli aivan märkää, mutta perunamaalla rutikuivaa. Ei siis tarvetta kellarisäilytykselle - mutta tarvetta olisi suuren koivun kaatamiselle. To Do listalle uutta tekemistä.

Kesäkurpitsa. Viime vuonna saimme tätä monta kiloa, mutta tämän vuoden harjuviljelykokeilu tuotti sen verran heikot olosuhteet, että kurpitsasato on tähän mennessä ollut: yksi kappale. Kyseinen kappale on saanut osakseen tarkkaa huolta ja vaalimista, ja nököttää tällä hetkellä jääkaapissa odottamassa hellää käsittelyä. Ajattelin tehdä siitä köyhän miehen kurkkusalaattia viime syksyn onnistunutta ohjetta hieman muunnellen. Ja toivon kovasti lämmintä syksyä ja jatkokasvua pienenpienille kesäkurpitsan aluille harjun reunalla!



Lehtikaali. Sato on ollut kohtuullinen, vaikka enemmänkin olisi mennyt, jos olisi ollut, mitä kerätä. Opin viime vuodesta jättää harson suojaksi, jottei näitäkin toukat vie. Tänä vuonna satoa on saatu siitä syystä enemmän, mutta kuivuus on ollut näidenkin kirosana. Ja myönnän: olen unohtanut näitäkin lannoittaa. Lehtikaalista on tehty sipsejä, paistettu pannulla lisukkeeksi ja käytetty mukana broilerikeitossa. Jos vain mustajuuret kehittyvät, suunnitelmissa on testata lehtikaali-mustajuuri-keittoa tätä ohjetta muunnellen (meillä ei käytetä mitään mausteliemikuutioita, joten usein reseptit ovat muunneltuja juuri tästä syystä). Yhteenvetona: lehtikaali on erittäin hyvää, ja ensi vuonna yritän kyllä parhaani, että tätä saataisiin enemmän! Jos jotain säilöttäväksi jää, pistän pakkaseen Luomulaakson ohjeita käyttäen.

Tomaatit. Viime kerralla jo näistä mainitsinkin. Tomaatit ovat tuottaneet yllättävän hyvin satoa. Voin siis suositella Potattomaatti-lajiketta, jos tavoitteena on saada aikaista satoa ilman kasvihuonetta. Tähän asti sato on mennyt salaatin mukana, leivän päällä ja hedelmänä suoraan suuhun, ja otaksun, että kovin suurta säilöntätarvetta näistä ei synny. Jos kuitenkin onni lykästää, ajattelin keittää tomaattikastiketta pakastimeen ja käyttää näitä sitten talvella ruuanlaittoon aina tarvittaessa. In my dreams.

Jättikurpitsa. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. Vielä ovat kovin pieniä nämä, kun lupasivat näiden olevan 50 cm halkaisijaltaan ja painavan 25-50 kiloa! Harjuviljelmä sekä kuivuus tässä pääsyylliset; otaksun. Myös lannoitus on saattanut unohtua liian monta kertaa. Pieniä alkuja olisi vaikka kuinka, mutta tokko ehtivät kasvaa lopulliseen mittaansa ennen pakkasia. Mutta jos ihme tapahtuu, voin hyödyntää näitä syksyn tullen padoissa, leivonnaisissa ja keitoissa - ja kenties saan irvisteleviä halloween-kurpitsoja myös portin pieleen. Toiveena siis edelleen: oikein lämmin, sopivasti sateinen ja pitkä syksy!

Tässä tällä kertaa suunnitelmaa. Jatkan seuraavilla kerroilla hedelmien, marjojen, yrttien, kehäkukan ja villivihannesten parissa. Tätä listaa kun lukee, luulisi meillä enemmänkin riittävän syötävää perheelle, myös talven varaksi - mutta ollaan aika suursyömäreitä. Elelty kesä siis toisin sanoen kuin viimosta päivää.

Ja vielä: kaikki hyväksi koetut vinkit enemmän kuin tervetulleita. Olette ihania, kun kommentoitte juttujani. Ja vinkkinä muuten: Instagram päivittyy minulla suhteellisen paljon tiheämmin kuin blogi, joten jos haluat vähän reaaliaikaisempia kuulumisia, pistäydy tällä sivulla - aina tarpeen tullen - hih!



The harvesting time is getting closer. We need a plan, how to store the harvest. But when thinking about this problem, I noticed, there is quite easy solution. We eat so much - and on the other hand the harvest is so little because the dry summer, that there are hardly any peas, salads, spinach, carrots, beetroots, black salsifies, onions, broad beans, pumpkins or kale to store. 

Let's see, how this is going to happen: many hours to work or just many hours to eat?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


torstai 17. elokuuta 2017

Uutta kasvimaata sekä harju- ja olkiviljelmiä // New Garden Plots



Viime talvena hurahdin omavaraisemman elämän tavoitteluun, ja tänä kesänä oli sitten näytön paikka! No miten kävi? Tiiviisti ja ytimekkäästi: tuumasta toimeen! Tämän kesän keskeisenä tavoitteena oli saada omasta maasta enemmän satoa. Tarvittiin siis lisää kasvimaapinta-alaa ja uusia kasvu-alustoja - ja lopulta syntyi myös yllättäviä kokeiluja; harju- ja olkiviljelmiä nimittäin.

Seuraavassa lisää näistä puuhista:



Kasvimaata lähdettiin laajentamaan keväällä perunoille, yrteille ja mansikoille viime kesänä rakennetun kasvimaan kylkeen. Viisaana ihmisinä olisimme peittäneet kyseiset alueet muovilla viime vuonna ja tukahduttaneet rikkaruohojen kasvun näin - mutta ensin tietämättömyyttämme ja sitten hätäisinä ihmisinä kuokimme kovaa maata kevätauringossa ja nypimme rikkaruohoja maasta sen, mitä jaksoimme. Mies rakensi istutusalueille kehikot navetasta löytyneistä laudoista, minkä jälkeen multaa kärrättiin monta kuormaa kasvimaa-altaisiin. Multa tilattiin vielä ulkopuolelta (mutta kuitenkin läheltä paikalliselta toimijalta), mikä oli omavaraisuuden kannalta se heikoin lenkki; seuraavat kasvimaalaajennukset pyritään sitten tekemään oman maan antimista.



Kasvimaan käytävät peitettiin ensin sanomalehdillä, sen jälkeen puuhakkeella (sekin tilattuna, mutta läheltä paikalliselta tuottajalta) sekä niin sanottu pääkäytävä vanhoilla tiiliskivillä, jotka olivat olleet kasattuna pihan perukoilla ties kuinka kauan. Yhteen tiileen oli painettu vuosiluku 89 tai 68. Naapurimme arveli, että 89 on se oikea ja viittaa vuoteen 1889, jolloin pihapiirin ensimmäistä taloa on ryhdytty rakentamaan, mutta joka on sittemmin purettu.

Tiilien väliin (ja itse asiassa allekin) oli koko kesän tavoite saada hiekkaa, mikä olikin se haasteellisin lenkki. Maillamme ei ole hiekka-alueita, ja hiekkakaupoissa ei tullut shoppailtua. Onneksi avasimme loppukesästä suumme naapurille, joka tuumasi, että voi tuoda hiekkaa kauhallisen pihalle ohimennessään - omilta mailtaan. Jes! Vastapalveluksena tuumimme, että hän voi käydä puolisonsa kanssa ilomielin poimimassa viinimarjoja pihaltamme; niitä kun oli enemmän kuin omat pakastimet antoivat myöten. Ja niin saimme viimein elokuussa kasvimaan rakennettua loppuun.






Toukokuun toisella puoliskolla kasvimaan laajennus oli siinä määrin valmis, että pääsimme istuttamaan perunat ja kuukausimansikan taimet. Pikkuhiljaa täydensin myös yrttilaatikon taimia, ja lapsille rakennettiin oma kasvimaa porkkanoille, herneille, salaateille sekä kukille.





Viime vuoden kasvimaalle istutin herneitä, salaattia, perinteistä ja punaista sipulia, punajuurta, porkkanaa, pinaattia, vihannesportulakkaa, mustajuurta, tilliä, kehäkukkaa sekä härkäpapua. Näistä kasvimaan kasveista vain kuukausimansikat ja timjamin esikasvatin. Salviaa ostin pari tainta valmiina kaupasta, ja kesällä huomasin, että edellisen vuoden salviakin oli onnistunut talvehtimaan. Ruohosipulit siirsin kukkamaalta yrttimaalle. Kaikki muut pistin siemeninä suoraan maahan; muuten onnistui, muttei loppujen yrittien osalta. Ensi vuonna siis viisastuneena esikasvatan kaikki yrtit, joista haluan satoakin.





Lisäksi istutin minttuja ja mäkimeiramia ruukkuihin; näistä osan sain anopilta suoraan taimina ja osan ostin kaupasta itse. Näiden ruukkuistutusten kanssa olen vielä vähän mietteissäni; mintut ja mäkimeirami ovat kovia leviämään, mutta jos en istuta niitä maahan, saanko niitä säilymään talven yli. Istutuspaikan pitäisi siis toisin sanoen olla jossain muualla kuin tällä kasvimaalla, jos haluan jotain muutakin kasvimaalla tulevaisuudessa kasvattaa. Onko teillä kokemusta ruukkuyrttien talvehdittamisesta? Näiden lisäksi pistin kesäkuun alussa ruukkuihin auringonkukan siemeni - suoraan ruokakaapista. Elokuun puolivälissä joudun toteamaan, että epäonnistuin. Alusta taisi olla liian vähäravinteinen ja kuiva.



Kanalan viljelmille istutin anopilta saatuja monivuotisia valkosipulin alkuja sekä keväällä siemenestä kasvatettuja lehtikaalin taimia. Ruohosipulia riitti myös kanalan laatikoihin. Anopilta sain yllätykseksi myös maa-artisokan juurikkaita, joille ei meinattu millään keksiä sijoituspaikkaa. Lopulta, osin hetken mielijohteesta, ajattelin kokeilla Strömsöstä oppia saaneena olkiviljelmää, mutta mukautettuna. Strömsössä laitettiin siis vain perunan alut maanpinnalle, sitten olkia paksu kasa päälle - ja kas: siitä alkoivat perunat kasvaa. Vaan eipä onnistunut maa-artisokan kanssa - tai tämän tunarin kanssa. Alkukesästä olkiviljelmä oli kaunis; loppukesästä varsinainen rikkaruohomeri. En kuitenkaan lannistunut, vaan ajattelin kokeilla ensi vuonna uudestaan maa-artisokkaa kyseisessä paikkaa - mutta tällä kertaa ilman olkia.







Toukokuussa yksi sunnuntai vierähti kevyesti tomaattien kanssa; mies rakensi aitasta puretusta isosta viljalaatikosta pienemmät istutuslaatikot, minkä jälkeen ladoimme laatikoiden pohjalle salaojaksi kiviä. Sitten leikkasin vanhoista lakanoista laatikoihin suojat (estämään mullan valuminen kivien väliin), ja sitten multaa ja hevosenkakkaa. Sunnuntai oli jo vierähtämässä iltakahdeksaan, kun istutin koko kevään kasvattamiani taimia laatikoihin ja lasten nukkumaanmenon jälkeen lähdimme vielä virittämään tomaateille köysitukia sekä harsoa päälle.

Kyseisinä yön tunteina mietin pari kertaa, että kyllähän tähän omavaraisuuden tavoitteluun menee pikkuisen aikaa; kevään omavaistyöt alkoivat syödä tämän emännän voimia. Mutta viikko lepoa ja taas jaksoi. Viikon päästä viritimme tomaateille kastelujärjestelmän paikalleen, mikä oli erittäin palkitsevaa! Tämän jälkeen tomaatit porskuttelivat pitkälti omalla tahdillaan; välillä kävin heittämässä nokkosvettä tai kahvinpuruja multaan, liian harvoin muistin napsasta varkaita varsista ja välillä nostin harsoa ylös - kunnes sitten kesäkuun loppupuolella uskalsin luopua harsosta kokonaan. Kesäkuu oli varsin kylmä. Heinäkuun loppupuolella viritin uudet köydet myös osalle varkaista; olivat varkain kasvatteneet niin hienot haarat kukkineen ja raakileineen, että eihän niitä voinut repiä pois.



Suunnittelemattomin uutuus pihamaallamme oli harjuviljelmä, joka syntyi vähän kuin vahingossa. Olimme kasanneet edellisen kesän ja talven aikana risuja ja lahoa puuta kasaan saunan taakse, ja keväällä tutustuin netin ihmeellisessä maailmassa harjuviljelyyn, ja idea alkoi muhia päässäni; lahoava puu ja risukasa vapauttaisi kasveille kuin ilmaiseksi energiaa, joten miksei sitä siis hyödynnettäisi? Ja niin keväällä puita kaadettiin penkereen ympäriltä tuomaan lisävaloa risukasaan - ja kasa laajeni; mukaan pistettiin myös puiden lehtiä ja kannettiin lisää lahoavaa puuta - ja lopulta multaa niin paljon kuin vain jaksoin kärrätä = toisin sanoen liian vähän.

Opin kesän aikana, että harju oli liian jyrkkä tai siinä oli liian vähän multaa taikka vettä sitovaa ainesta. Kuiva kevät ja alkukesä sai aikaan sen, että penkereelle istuttamani avomaan kurkut kuolivat kokonaan. Kesä- ja järttikurpitsat kyllä jäivät eloon, mutta satoa ne ryhtyivät tuottamaan vasta elokuun puolella, kun saimme enemmän sateita. Kannulla kastelu ei riittänyt näille. Opin myös, että ruohosilppu oli valtavan hyvä juttu penkereelle levitettynä - mutta kuivana kesänä sitäkään ei juuri ollut saatavilla; vasta elokuussa tämäkin tilanne parani. Loppukesästä viritin penkereelle myös niin sanotut lautaportaat, jotka porrastivat pengertä ja pidättivät ehkä osaltaan vettä penkereessä paremmin kuin aiemmin oli tehnyt. Lannoitetta olisi kannattanut myös lisätä useammin, mutta unohdin; siellä saunan takana piilossa kun oli.







Yhteenvetona: Tekemistä riitti kevään päiville, kun näitä rakenneltiin ja monia kasveja esikasvatettiin. Tekemistä riitti myös kesäksi; alkukesästä kastelua niin vaan paljon. Perunat ja yrittimaan päätin jättää kastelematta, ja kuivuuttaan riutuivat kesän yli jotenkuten. Kasvimaan keskellä kasvava vanha koivu ei varmasti helpottanut asiaa, joten se lienee seuraavaksi kaatolistalla.

Lopussa kuitenkin kiitos seisoi: ruokaa omasta maasta! Salaattia, perunaa, ruohosipulia, valkosipulia, lehtikaalia ja pinaattia ensimmäisenä - myöhemmin tomaattia, basilikaa, kesäkurpitsaa, sipulia, porkkanaa ja punajuurta. Kyllä oli emännällä ylpeä olo kaikeasta saavuttamastaan!

Kesän aikana heräsin myös uuteen todellisuuteen; omavaraistavoittelun seurauksena ruokien suunnittelu ja ruokatarpeiden keruu kasvimaalta oli vierähtänyt lähes täysin minun hartioilleni - ja samalla huomasin, että miehen tehtävät oli yhä vahvemmin niitä perinteisiä miehen tehtäviä. Hetken ahdisti - mutta sitten ymmärsin jotain mahtavaa: minusta olikin todella kivaa suunnitella ruokia, joiden tarpeet keräsin pääosin omasta maasta ja jotka ihan itse myös tein. Vähemmän hauskaa se oli silloin, kun lapset nyrpistelivät neniään - mutta onneksi mies muisti aina kehua. Ja toisaalta: myönnettävä on, että mies vain on monin kerroin taitavampi käyttämään vasaraa, sahaa ja nauloja.

Tässä siis ollaan; perinteisten työnjakojenkin äärellä. En tiedä, olenko tästä niin ylpeä, mutta erittäin onnellinen olen siitä, että sain uuden kipinän ruuan laittoon - ja ruoka oli jopa lähes aina hyvää. Ja se on paljon se!





We built new garden plots this summer, tried ridge cultur and used straws in garden plots - and got finally more harvest than last summer. Quite a success! We will see, what kind of situation is waiting us in autumn; how much there will be food to bottle!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesäpuutarha (+ kesäkuulumisia) // The Summer Garden










Elämäni pisin kesäloma on pian loppusuoralla. Kornia, sillä ajattelin, että tänä kesänä jos jonain voisi olla aikaa bloginkin päivittämiseen reaaliajassa. Mutta päätin päivittää sitten, kun sille tuntuu, eikä sille vain tuntunut koko kesänä. Olen nauttinut kesästä, auringosta, vapaista päivistä, pienistä kotimaan retkistä, puutarhasta, puuhastelusta, ruuanlaitosta - ja ennen kaikkea perheestä. On ollut niin mahtavaa olla lasten kanssa koko kesä; ikään kuin olisi pitkästä aikaa taas päässyt lähelle omia lapsiaan, aidosti. Tämän huomattuani ymmärsin, että viime talvi oli liian rankka. Ensi talvena jostain on nipistettävä, jotta aikaa ja energiaa jäisi lapsille enemmän.

Mutta itse asiaan: Tänään, ensimmäistä kertaa koko kesän aikana, vettä sataa ulkona kaatamalla, sisällä ei ole kiireisiä askareita, mitä tehdä. Nyt tuli viimein se hetki, kun avasin bloggerin päivittääkseni kuulumisia. Sitten menikin ajatukset mutkalle, kun aloin miettiä, mistä aloittaisin. Kesällä on tehty ja tapahtunut vaikka mitä, joten yhteen postaukseen en saa kuin riipauksen kaikesta tapahtuneesta.

Kuvia katsellessa päätin napata muutamia kesäkuvia puutarhasta teille katseltavaksi, ja kertoa tässä lomassa, mitä kesällä muun muassa tapahtui - ja joista sitten kerron teille enemmän toivon mukaan talven pimeinä päivinä.










Tämä kesä oli siinä määrin erilainen, että meillä ei ollut pakottavan suuria remontteja tehtäväksi, mutta teimmehän me silti paljon. Puutarhassa kasvimaata laajennettiin melkoisesti, muutamaa kukkapenkkiä muokattiin, maata tasoiteltiin muiden projektien lomassa ja etenkin kanalan ympäristöä siistittiin. Lapsille rakennettiin viimein leikkimökki aittaan, ja tupa sai uuden ikkunan. Sisäpinnoissakin päästiin eteenpäin, kun paneleita, listoja ja sähköjohtoja asennettiin paikoilleen aina tilaisuuden tullen.

Yksi suunniteltu toimenpide jäi tekemättä: kuistin alapohjan korjaus. Ymmärsimme, että siihen eivät resurssimme tänä kesänä riittäisi, ja projekti venyisi väkisinkin syksyyn. Viime syksystä viisastuneena päätimme siirtää kyseisen projektin siis kokonaan ensi kesäksi.



Kesä on ollut meillä erittäin kuiva. Kun muualla on satanut, tänne on vain luvannut sadetta. Sadepäivistä emme ole siis kärsineet, mutta kasvimaan kasvit ovat kärsineet sateettomuudesta. Hienot suunnitelmani omavaraisemmasta kesästä kosahtivat osin tähän kuivuuteen; salaattiakin aloimme saada omasta maasta vasta kesäkuun loppupuolella, ja perunoita saimme odottaa hyvinkin heinäkuun puoliväliin. Vasta nyt elokuun alussa porkkanat alkavat kasvaa kokoa, eikä punajuurista ole uskaltanut haaveillakaan. En ole kertaakaan tehnyt edes kesäkeittoa, sillä ajattelin, että saan tehdä sitä sitten enemmänkin kuin tarpeeksi, kun ainekset saadaan omasta maasta.






Enemmän omavaraisuutta on kuitenkin harjoitettu kuin milloinkaan aikaisemmin; pohjalta on tässä suhteessa palkitsevaa ponnistaa! Toukokuussa tein nokkoskeittoa, ja kesän mittaan olen kuivannut nokkosta talteen nuorista versoista. Keväällä sekä alkukesästä hyödynsin erityisesti vuohenputkea; aivan ihanaa muun muassa leivän päällä! Ruohosipulia olen hyödyntänyt alkukesästä asti; samoin raparperia, josta tein tarjottavaa vieraille ja mehua lapsille.

Heinäkuussa maasta alkoi saada salaattia, pinaattia, perunoita, tomaatteja, sipuleita ja herneitä; aivan mahtavia ihan vain sellaisinaan. Lehtikaalisato on ollut myös antoisa, kun olen varjellut kaalia koko kesän harson alla. Lehtikaalia on paistettu pannulla lisäkkeeksi kera sipulin ja paahdettu uunissa sipseiksi. Välipalaksi on nautittu reilut viikon päivät kirsikoita, ja aivan viimeisinä päivinä on saatu myös viinimarjoja ja vadelmia jugurtin ja puuron joukkoon. En ole edelleenkään saanut suunnitelmaa aikaan tulevan sadon säilömiseksi, joten siitäkin sitten postausta myöhemmin.



Tänä kesänä olen myös lukenut enemmän kuin monena viime kesänä yhteensä. Kirjallisuus on ollut kovin tieto- ja hyvinvointipainotteista, mutta se ei ole haitannut; kun jokin asia kiinnostaa, ei tietokaan tuota tuskaa! Parhaimmaksi kirjaksi listaisin Unelma omavaraisuudesta -kirjan; täynnä kiinnostavia ideoita ja tärkeää tietoa, jota olen imenyt täysin siemauksin. Rentouttavaa lukemista olen saanut Hygge - Hyvän elämän kirjasta. Olen oppinut tuntemaan itseäni taas asteen enemmän tätä lukiessani - ja ymmärtänyt, että ei ole aivan outoa, jos tykkää olla kotona, laittaa kotia ja viettää aikaa suhteellisen pienen, mutta sitäkin tärkemmän ihmisjoukon ympäröimänä. Kolmas kiinnostava kirja on vielä luvun alla; nimittäin Unelmahommissa-kirja. Herättelevä ja innostava opus, joka kannustaa miettimään uraansa uudelta kannalta. Jopa kadehdittavia ajatuksia ja sellaista rohkeutta, jota itse itsestäni välillä kaipaisin. Toisaalta tunnistan, että olen tällä hetkellä kovin ruuhkaisen elämäntilanteen keskiössä; kaikkeen ei heti kykene, mutta aina on tärkeää haaveilla ja asettaa itselleen jotain tavoitteita - kuten kyseisessä kirjassakin todetaan.

Nämä tällä kertaa; seuraavalla kerralla kohdennetummin sitten jostain projektista tai sadon korjuusta!








The summer in our farm house garden was beautiful - and gave us some food also to eat. More about our summer project later, when I have more time to sit inside. The rain just ended; time to go back outside!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!