torstai 17. elokuuta 2017

Uutta kasvimaata sekä harju- ja olkiviljelmiä // New Garden Plots



Viime talvena hurahdin omavaraisemman elämän tavoitteluun, ja tänä kesänä oli sitten näytön paikka! No miten kävi? Tiiviisti ja ytimekkäästi: tuumasta toimeen! Tämän kesän keskeisenä tavoitteena oli saada omasta maasta enemmän satoa. Tarvittiin siis lisää kasvimaapinta-alaa ja uusia kasvu-alustoja - ja lopulta syntyi myös yllättäviä kokeiluja; harju- ja olkiviljelmiä nimittäin.

Seuraavassa lisää näistä puuhista:



Kasvimaata lähdettiin laajentamaan keväällä perunoille, yrteille ja mansikoille viime kesänä rakennetun kasvimaan kylkeen. Viisaana ihmisinä olisimme peittäneet kyseiset alueet muovilla viime vuonna ja tukahduttaneet rikkaruohojen kasvun näin - mutta ensin tietämättömyyttämme ja sitten hätäisinä ihmisinä kuokimme kovaa maata kevätauringossa ja nypimme rikkaruohoja maasta sen, mitä jaksoimme. Mies rakensi istutusalueille kehikot navetasta löytyneistä laudoista, minkä jälkeen multaa kärrättiin monta kuormaa kasvimaa-altaisiin. Multa tilattiin vielä ulkopuolelta (mutta kuitenkin läheltä paikalliselta toimijalta), mikä oli omavaraisuuden kannalta se heikoin lenkki; seuraavat kasvimaalaajennukset pyritään sitten tekemään oman maan antimista.



Kasvimaan käytävät peitettiin ensin sanomalehdillä, sen jälkeen puuhakkeella (sekin tilattuna, mutta läheltä paikalliselta tuottajalta) sekä niin sanottu pääkäytävä vanhoilla tiiliskivillä, jotka olivat olleet kasattuna pihan perukoilla ties kuinka kauan. Yhteen tiileen oli painettu vuosiluku 89 tai 68. Naapurimme arveli, että 89 on se oikea ja viittaa vuoteen 1889, jolloin pihapiirin ensimmäistä taloa on ryhdytty rakentamaan, mutta joka on sittemmin purettu.

Tiilien väliin (ja itse asiassa allekin) oli koko kesän tavoite saada hiekkaa, mikä olikin se haasteellisin lenkki. Maillamme ei ole hiekka-alueita, ja hiekkakaupoissa ei tullut shoppailtua. Onneksi avasimme loppukesästä suumme naapurille, joka tuumasi, että voi tuoda hiekkaa kauhallisen pihalle ohimennessään - omilta mailtaan. Jes! Vastapalveluksena tuumimme, että hän voi käydä puolisonsa kanssa ilomielin poimimassa viinimarjoja pihaltamme; niitä kun oli enemmän kuin omat pakastimet antoivat myöten. Ja niin saimme viimein elokuussa kasvimaan rakennettua loppuun.






Toukokuun toisella puoliskolla kasvimaan laajennus oli siinä määrin valmis, että pääsimme istuttamaan perunat ja kuukausimansikan taimet. Pikkuhiljaa täydensin myös yrttilaatikon taimia, ja lapsille rakennettiin oma kasvimaa porkkanoille, herneille, salaateille sekä kukille.





Viime vuoden kasvimaalle istutin herneitä, salaattia, perinteistä ja punaista sipulia, punajuurta, porkkanaa, pinaattia, vihannesportulakkaa, mustajuurta, tilliä, kehäkukkaa sekä härkäpapua. Näistä kasvimaan kasveista vain kuukausimansikat ja timjamin esikasvatin. Salviaa ostin pari tainta valmiina kaupasta, ja kesällä huomasin, että edellisen vuoden salviakin oli onnistunut talvehtimaan. Ruohosipulit siirsin kukkamaalta yrttimaalle. Kaikki muut pistin siemeninä suoraan maahan; muuten onnistui, muttei loppujen yrittien osalta. Ensi vuonna siis viisastuneena esikasvatan kaikki yrtit, joista haluan satoakin.





Lisäksi istutin minttuja ja mäkimeiramia ruukkuihin; näistä osan sain anopilta suoraan taimina ja osan ostin kaupasta itse. Näiden ruukkuistutusten kanssa olen vielä vähän mietteissäni; mintut ja mäkimeirami ovat kovia leviämään, mutta jos en istuta niitä maahan, saanko niitä säilymään talven yli. Istutuspaikan pitäisi siis toisin sanoen olla jossain muualla kuin tällä kasvimaalla, jos haluan jotain muutakin kasvimaalla tulevaisuudessa kasvattaa. Onko teillä kokemusta ruukkuyrttien talvehdittamisesta? Näiden lisäksi pistin kesäkuun alussa ruukkuihin auringonkukan siemeni - suoraan ruokakaapista. Elokuun puolivälissä joudun toteamaan, että epäonnistuin. Alusta taisi olla liian vähäravinteinen ja kuiva.



Kanalan viljelmille istutin anopilta saatuja monivuotisia valkosipulin alkuja sekä keväällä siemenestä kasvatettuja lehtikaalin taimia. Ruohosipulia riitti myös kanalan laatikoihin. Anopilta sain yllätykseksi myös maa-artisokan juurikkaita, joille ei meinattu millään keksiä sijoituspaikkaa. Lopulta, osin hetken mielijohteesta, ajattelin kokeilla Strömsöstä oppia saaneena olkiviljelmää, mutta mukautettuna. Strömsössä laitettiin siis vain perunan alut maanpinnalle, sitten olkia paksu kasa päälle - ja kas: siitä alkoivat perunat kasvaa. Vaan eipä onnistunut maa-artisokan kanssa - tai tämän tunarin kanssa. Alkukesästä olkiviljelmä oli kaunis; loppukesästä varsinainen rikkaruohomeri. En kuitenkaan lannistunut, vaan ajattelin kokeilla ensi vuonna uudestaan maa-artisokkaa kyseisessä paikkaa - mutta tällä kertaa ilman olkia.







Toukokuussa yksi sunnuntai vierähti kevyesti tomaattien kanssa; mies rakensi aitasta puretusta isosta viljalaatikosta pienemmät istutuslaatikot, minkä jälkeen ladoimme laatikoiden pohjalle salaojaksi kiviä. Sitten leikkasin vanhoista lakanoista laatikoihin suojat (estämään mullan valuminen kivien väliin), ja sitten multaa ja hevosenkakkaa. Sunnuntai oli jo vierähtämässä iltakahdeksaan, kun istutin koko kevään kasvattamiani taimia laatikoihin ja lasten nukkumaanmenon jälkeen lähdimme vielä virittämään tomaateille köysitukia sekä harsoa päälle.

Kyseisinä yön tunteina mietin pari kertaa, että kyllähän tähän omavaraisuuden tavoitteluun menee pikkuisen aikaa; kevään omavaistyöt alkoivat syödä tämän emännän voimia. Mutta viikko lepoa ja taas jaksoi. Viikon päästä viritimme tomaateille kastelujärjestelmän paikalleen, mikä oli erittäin palkitsevaa! Tämän jälkeen tomaatit porskuttelivat pitkälti omalla tahdillaan; välillä kävin heittämässä nokkosvettä tai kahvinpuruja multaan, liian harvoin muistin napsasta varkaita varsista ja välillä nostin harsoa ylös - kunnes sitten kesäkuun loppupuolella uskalsin luopua harsosta kokonaan. Kesäkuu oli varsin kylmä. Heinäkuun loppupuolella viritin uudet köydet myös osalle varkaista; olivat varkain kasvatteneet niin hienot haarat kukkineen ja raakileineen, että eihän niitä voinut repiä pois.



Suunnittelemattomin uutuus pihamaallamme oli harjuviljelmä, joka syntyi vähän kuin vahingossa. Olimme kasanneet edellisen kesän ja talven aikana risuja ja lahoa puuta kasaan saunan taakse, ja keväällä tutustuin netin ihmeellisessä maailmassa harjuviljelyyn, ja idea alkoi muhia päässäni; lahoava puu ja risukasa vapauttaisi kasveille kuin ilmaiseksi energiaa, joten miksei sitä siis hyödynnettäisi? Ja niin keväällä puita kaadettiin penkereen ympäriltä tuomaan lisävaloa risukasaan - ja kasa laajeni; mukaan pistettiin myös puiden lehtiä ja kannettiin lisää lahoavaa puuta - ja lopulta multaa niin paljon kuin vain jaksoin kärrätä = toisin sanoen liian vähän.

Opin kesän aikana, että harju oli liian jyrkkä tai siinä oli liian vähän multaa taikka vettä sitovaa ainesta. Kuiva kevät ja alkukesä sai aikaan sen, että penkereelle istuttamani avomaan kurkut kuolivat kokonaan. Kesä- ja järttikurpitsat kyllä jäivät eloon, mutta satoa ne ryhtyivät tuottamaan vasta elokuun puolella, kun saimme enemmän sateita. Kannulla kastelu ei riittänyt näille. Opin myös, että ruohosilppu oli valtavan hyvä juttu penkereelle levitettynä - mutta kuivana kesänä sitäkään ei juuri ollut saatavilla; vasta elokuussa tämäkin tilanne parani. Loppukesästä viritin penkereelle myös niin sanotut lautaportaat, jotka porrastivat pengertä ja pidättivät ehkä osaltaan vettä penkereessä paremmin kuin aiemmin oli tehnyt. Lannoitetta olisi kannattanut myös lisätä useammin, mutta unohdin; siellä saunan takana piilossa kun oli.







Yhteenvetona: Tekemistä riitti kevään päiville, kun näitä rakenneltiin ja monia kasveja esikasvatettiin. Tekemistä riitti myös kesäksi; alkukesästä kastelua niin vaan paljon. Perunat ja yrittimaan päätin jättää kastelematta, ja kuivuuttaan riutuivat kesän yli jotenkuten. Kasvimaan keskellä kasvava vanha koivu ei varmasti helpottanut asiaa, joten se lienee seuraavaksi kaatolistalla.

Lopussa kuitenkin kiitos seisoi: ruokaa omasta maasta! Salaattia, perunaa, ruohosipulia, valkosipulia, lehtikaalia ja pinaattia ensimmäisenä - myöhemmin tomaattia, basilikaa, kesäkurpitsaa, sipulia, porkkanaa ja punajuurta. Kyllä oli emännällä ylpeä olo kaikeasta saavuttamastaan!

Kesän aikana heräsin myös uuteen todellisuuteen; omavaraistavoittelun seurauksena ruokien suunnittelu ja ruokatarpeiden keruu kasvimaalta oli vierähtänyt lähes täysin minun hartioilleni - ja samalla huomasin, että miehen tehtävät oli yhä vahvemmin niitä perinteisiä miehen tehtäviä. Hetken ahdisti - mutta sitten ymmärsin jotain mahtavaa: minusta olikin todella kivaa suunnitella ruokia, joiden tarpeet keräsin pääosin omasta maasta ja jotka ihan itse myös tein. Vähemmän hauskaa se oli silloin, kun lapset nyrpistelivät neniään - mutta onneksi mies muisti aina kehua. Ja toisaalta: myönnettävä on, että mies vain on monin kerroin taitavampi käyttämään vasaraa, sahaa ja nauloja.

Tässä siis ollaan; perinteisten työnjakojenkin äärellä. En tiedä, olenko tästä niin ylpeä, mutta erittäin onnellinen olen siitä, että sain uuden kipinän ruuan laittoon - ja ruoka oli jopa lähes aina hyvää. Ja se on paljon se!





We built new garden plots this summer, tried ridge cultur and used straws in garden plots - and got finally more harvest than last summer. Quite a success! We will see, what kind of situation is waiting us in autumn; how much there will be food to bottle!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesäpuutarha (+ kesäkuulumisia) // The Summer Garden










Elämäni pisin kesäloma on pian loppusuoralla. Kornia, sillä ajattelin, että tänä kesänä jos jonain voisi olla aikaa bloginkin päivittämiseen reaaliajassa. Mutta päätin päivittää sitten, kun sille tuntuu, eikä sille vain tuntunut koko kesänä. Olen nauttinut kesästä, auringosta, vapaista päivistä, pienistä kotimaan retkistä, puutarhasta, puuhastelusta, ruuanlaitosta - ja ennen kaikkea perheestä. On ollut niin mahtavaa olla lasten kanssa koko kesä; ikään kuin olisi pitkästä aikaa taas päässyt lähelle omia lapsiaan, aidosti. Tämän huomattuani ymmärsin, että viime talvi oli liian rankka. Ensi talvena jostain on nipistettävä, jotta aikaa ja energiaa jäisi lapsille enemmän.

Mutta itse asiaan: Tänään, ensimmäistä kertaa koko kesän aikana, vettä sataa ulkona kaatamalla, sisällä ei ole kiireisiä askareita, mitä tehdä. Nyt tuli viimein se hetki, kun avasin bloggerin päivittääkseni kuulumisia. Sitten menikin ajatukset mutkalle, kun aloin miettiä, mistä aloittaisin. Kesällä on tehty ja tapahtunut vaikka mitä, joten yhteen postaukseen en saa kuin riipauksen kaikesta tapahtuneesta.

Kuvia katsellessa päätin napata muutamia kesäkuvia puutarhasta teille katseltavaksi, ja kertoa tässä lomassa, mitä kesällä muun muassa tapahtui - ja joista sitten kerron teille enemmän toivon mukaan talven pimeinä päivinä.










Tämä kesä oli siinä määrin erilainen, että meillä ei ollut pakottavan suuria remontteja tehtäväksi, mutta teimmehän me silti paljon. Puutarhassa kasvimaata laajennettiin melkoisesti, muutamaa kukkapenkkiä muokattiin, maata tasoiteltiin muiden projektien lomassa ja etenkin kanalan ympäristöä siistittiin. Lapsille rakennettiin viimein leikkimökki aittaan, ja tupa sai uuden ikkunan. Sisäpinnoissakin päästiin eteenpäin, kun paneleita, listoja ja sähköjohtoja asennettiin paikoilleen aina tilaisuuden tullen.

Yksi suunniteltu toimenpide jäi tekemättä: kuistin alapohjan korjaus. Ymmärsimme, että siihen eivät resurssimme tänä kesänä riittäisi, ja projekti venyisi väkisinkin syksyyn. Viime syksystä viisastuneena päätimme siirtää kyseisen projektin siis kokonaan ensi kesäksi.



Kesä on ollut meillä erittäin kuiva. Kun muualla on satanut, tänne on vain luvannut sadetta. Sadepäivistä emme ole siis kärsineet, mutta kasvimaan kasvit ovat kärsineet sateettomuudesta. Hienot suunnitelmani omavaraisemmasta kesästä kosahtivat osin tähän kuivuuteen; salaattiakin aloimme saada omasta maasta vasta kesäkuun loppupuolella, ja perunoita saimme odottaa hyvinkin heinäkuun puoliväliin. Vasta nyt elokuun alussa porkkanat alkavat kasvaa kokoa, eikä punajuurista ole uskaltanut haaveillakaan. En ole kertaakaan tehnyt edes kesäkeittoa, sillä ajattelin, että saan tehdä sitä sitten enemmänkin kuin tarpeeksi, kun ainekset saadaan omasta maasta.






Enemmän omavaraisuutta on kuitenkin harjoitettu kuin milloinkaan aikaisemmin; pohjalta on tässä suhteessa palkitsevaa ponnistaa! Toukokuussa tein nokkoskeittoa, ja kesän mittaan olen kuivannut nokkosta talteen nuorista versoista. Keväällä sekä alkukesästä hyödynsin erityisesti vuohenputkea; aivan ihanaa muun muassa leivän päällä! Ruohosipulia olen hyödyntänyt alkukesästä asti; samoin raparperia, josta tein tarjottavaa vieraille ja mehua lapsille.

Heinäkuussa maasta alkoi saada salaattia, pinaattia, perunoita, tomaatteja, sipuleita ja herneitä; aivan mahtavia ihan vain sellaisinaan. Lehtikaalisato on ollut myös antoisa, kun olen varjellut kaalia koko kesän harson alla. Lehtikaalia on paistettu pannulla lisäkkeeksi kera sipulin ja paahdettu uunissa sipseiksi. Välipalaksi on nautittu reilut viikon päivät kirsikoita, ja aivan viimeisinä päivinä on saatu myös viinimarjoja ja vadelmia jugurtin ja puuron joukkoon. En ole edelleenkään saanut suunnitelmaa aikaan tulevan sadon säilömiseksi, joten siitäkin sitten postausta myöhemmin.



Tänä kesänä olen myös lukenut enemmän kuin monena viime kesänä yhteensä. Kirjallisuus on ollut kovin tieto- ja hyvinvointipainotteista, mutta se ei ole haitannut; kun jokin asia kiinnostaa, ei tietokaan tuota tuskaa! Parhaimmaksi kirjaksi listaisin Unelma omavaraisuudesta -kirjan; täynnä kiinnostavia ideoita ja tärkeää tietoa, jota olen imenyt täysin siemauksin. Rentouttavaa lukemista olen saanut Hygge - Hyvän elämän kirjasta. Olen oppinut tuntemaan itseäni taas asteen enemmän tätä lukiessani - ja ymmärtänyt, että ei ole aivan outoa, jos tykkää olla kotona, laittaa kotia ja viettää aikaa suhteellisen pienen, mutta sitäkin tärkemmän ihmisjoukon ympäröimänä. Kolmas kiinnostava kirja on vielä luvun alla; nimittäin Unelmahommissa-kirja. Herättelevä ja innostava opus, joka kannustaa miettimään uraansa uudelta kannalta. Jopa kadehdittavia ajatuksia ja sellaista rohkeutta, jota itse itsestäni välillä kaipaisin. Toisaalta tunnistan, että olen tällä hetkellä kovin ruuhkaisen elämäntilanteen keskiössä; kaikkeen ei heti kykene, mutta aina on tärkeää haaveilla ja asettaa itselleen jotain tavoitteita - kuten kyseisessä kirjassakin todetaan.

Nämä tällä kertaa; seuraavalla kerralla kohdennetummin sitten jostain projektista tai sadon korjuusta!








The summer in our farm house garden was beautiful - and gave us some food also to eat. More about our summer project later, when I have more time to sit inside. The rain just ended; time to go back outside!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!