torstai 12. heinäkuuta 2018

Sähköt vanhaan tyyliin // Old-fashioned electricity



Talvella saatiin viimein sähköt asennettua torppaan. Sähköjen suunnittelu tehtiin tarkkaan, sillä halusimme posliiniset pistokkeet, katkaisijat ja jakorasiat - ja niiden hinta on suhteellisen suuri muovisiin verrattuna. Ainakin tähän asti sähkösuunnittelu on tuottanut hyvää tulosta, eikä yhtään jatkojohtoa ole jouduttu käyttämään - paitsi siellä, missä sähköjä ei vielä uusittu, eli kuistilla ja ullakolla.



Tässä muutama kuva sähkötöistä, joita en ehtinyt talven kiireissä teille jakamaan. Posliiniset sähkötarvikkeet tilasimme Domus Classicalta. MPML-asennuskaapelia (metallivahvisteinen) käytettiin niillä paikoin, kun sähköt kulkevat pinnassa; muualla (listojen alla) käytettiin vahvistamatonta MMJ-asennuskaapelia. Kaapelit kiinnitettiin seiniin y-kiinnikkein. Sähkötarvikkeet maksoivat ilman alennuksia vähän alle 950 euroa. Onneksi saimme keskittämällä vähän alennuksia. Näillä tarvikkeilla saamme sähköt vielä vedettyä kuistiinkin, jonka sähkötyöt odottavat vielä alapohjan remontin tekemistä.

Sähkömies kytki sähköt noin kuudessa tunnissa. Sähkömiehen kuluja säästi huomattavasti se, että mies kiinnitti johdot jo etukäteen seinille ja kaiversi posliinisiin koneisiin sähkövientireiät. Sähkömiehen tehtäväksi jäi näin vain kytkeä sähköt. Sivuhuomatutuksena sanottakoon, että posliinin kaiverrus oli raastavaa ja haastavaa hommaa. Sähkömiehen jättämistä veren pisaroista päätellen kytkeminenkään ei ollut mitään lasten leikkiä.

Pinnat ovat edelleen maalaamatta ja seinät tapetoimatta. Vanhan talon kunnostaja on oppinut, että moni muu asia menee kiireellisyydellään sisämaalauksien edelle - varsinkin kesällä. Ja talvella pellavaöljymaaleilla maalaaminen on haastavaa hajujen takia.

Keväälle suunniteltu maalaustyö siirrettiin siis syksylle - ja jos ei syksyllä, siirretään se taas ensi keväälle tai ensi kesään. Vaikka kaipaan toki vaaleampia pintoja, olen jo tähänkin tyytyväinen. Ja katsellessani pojan touhuja, mietin, että on ehkä jopa viisaampaa viimeistellä pinnat vasta, kun ymmärrystä on enemmän esimerkiksi siihen, että seiniin ei kuulu piirrellä eikä pinkopahveja kuulu repiä seiniltä alas...

Ajan kansssa sitä on myös huomannut, mitä kaikkea kannattaa vielä tehdä ennen kuin alkaa maalailemaan. Tällä hetkellä mieltä kaihertaa hormeihin sivelty lateksimaali - samoin lateksimaalit kattopaneeleissa kammareiden puolella. Pitäisikö siis vielä vähän hioa ja rapsuttaa ennen kuin ryhtyy uutta maalaamaan? Mies on myös sitä mieltä, että väliovien lateksit pitää rapsuttaa pois. Itse jättäisin sen työn vielä tekemättä; kiireellisempiäkin kun olisi tarjolla, vaikka ymmärrän, että ovissa tuo lateksipinta näkyy vähän jopa räikeästi; pinta on niin erilainen kuin pellavaöljymaalissa. Väri on kuitenkin pitkälti sama kuin mitä se tulee olemaan myös jatkossa; okrankeltainen.

Voi, osaattekohan ymmärtää, kuinka paljon odotankaan, että pääsen maalaamaan?!?


Mies muuten rakensi ensimmäisessä kuvassa näkyvän avohyllykön ihan itse. Piirreltiin yhdessä ensin paperille kannattimien profiilit ja siitä se sitten poran terillä ja pistosahalla hienot profiilit väänsi - ilman sen hienompia laitteita. Vanhoista lattialaudoista hyllyt, ja nyt ne on siinä. Hänestä on tullut taitava; ylpeä emäntä kiittää!

Viimeinen kuva kertoo ehkä parhaiten siitä keskeneräisyydestä, mikä torpassa vielä vallitsee. Osa seinistä pitäisi pinkopahvittaa - ja edellisetkin vielä viimeistellä, maalausta olisi vielä kovin paljon - ja tuon leivinuuninkin "liikkeitä" seuraamme tarkasti. Toivon mukaan ei jouduta uusimaan sentään torpan uuneja jalustoineen sekä hormeja ennen maalaukseen ryhtymistä. Vanhan talon kanssa eläminen on välillä jännittävää - mutta myös antoisaa!



Old-fashioned electricity has been installed and everything works now well! We need still some paint and wallpapers - but all well be comleted in time, and old house really needs that time.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Permakulttuurin vesilähteillä // Water Solutions in a Dry Graden



Kuun ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisuudesta kirjoittavia bloggaajia julkaisee postauksen siitä, miten erilaiset omavaraisuuteen liittyvät hankkeet ja suunnitelmat etenevät. Niin siis minäkin. Edelliset postaukset aiheeseen liittyen löydät täältä, ja jutun lopusta löydät linkit muiden bloggajien aihetta koskeviin postauksiin.

Kuukausi sitten kirjoittelin kuivuudesta. Voisin jatkaa lähes samoin sävelin: on kuivaa, mutta on kyllä ollut hieno kesäkin. Kauneus alkaa kuitenkin käpertyä kuivuuden alle. Kirsikkapuissa näkyy keltaisia lehtiä, omenapuut tiputtelevat raakileita alas - ja kasvimaa kituuttelee, eikä osa siemenistä ole vieläkään itänyt. Kulunut kuukausi on ollut kesästä nauttimista, mutta samalla on mietitty kuumeisesti, miten saisimme kasvimaalle, ja yleisestikin pihalle enemmän vettä - taivaalta kun sitä tuntuu tulevan kovin harvakseltaan ja silloinkin riittää kastelemaan vain pintamaan. Ajattelin siis kirjoittaa tänään näistä: mitä olemme tehneet ja mitä suunnitelleet. Veikkaamme, että kun olemme saaneet nämä kaikki tehtyä, vettä tulee koko loppukesän - kaatamalla - mutta ehkä nämä auttavat sitten jonain muuna vuonna, kun olemme samanmoisten ongelmien äärellä.

Veden suhteen olemme torpalla juomavettä lukuun ottamatta omavaraisia. Mieleen ei oikeastaan tulisikaan liittyä kunnan vesijohtoverkostoon, koska pihassa on kaivo ja tarvittavan juomaveden voimme kantaa kaupungista. Asia, joka on jäänyt roikkumaan, on kaivon veden laadun testaaminen - eli voisiko sitä jopa juoda. Jospa se olisi tämän syksyn tehtävälistalla. Mutta siis: pihan, kasvimaan ja puutarhan kasteluveden suhteen olemme sadeveden ja kaivoveden varassa. Olemme myös kantoveden varassa; meillä ei ole ollut paineellista vettä tähän asti, joten aika alkeellisilla menetelmillä kitkutetaan. Ja tätä kirjoitusta kirjoitellessani huomasin, että elelemme ja tavoittelemme veden suhteen torpalla asioita, jotka ovat permakulttuurille tyypillisiä. Niistä siis seuraavassa lisää.


Alkuun esittelenkin torppamme moderneimman teknologian, ja tästä olen jo vinkannut aiemminkin. Vinkkaanpa kuitenin vielä kerran, sillä ainoa paikka, jossa kastelu toimii ja kasvit kasvavat, ovat tomaattialtaat. Siellä Blumat-kastelujärjestelmä toimii kiitettävästi edelleen; antura huomaa heti, kun multa kuivaa ja alkaa tiputtaa vettä maahan. Navetan seinän takana on iso sininen tynnyri, joka on täytetty tänä kesänä vasta kerran. Tynnyri on korkeammalla kuin itse istusaltaat, joten sillä taataan, että tynnyreissä lähtevissä johdoissa on vettä koko ajan saatavilla. Ensimmäinen tomaatti on ehkä lautasella lähipäivinä, josta olen tietenkin supertyytyväinen ja superylpeä!



Torpalta aikoinaan löydetyt tynnyrit sekä yksi myöhemmin ostettu on valjastettu rännien alle niihin paikoin, kun niitä on vielä sallittu. Päätalon ympäriltä olemme tynnyrit ottaneet pois, koska täyttyessään pärkivät helposti talon seinälle - mutta piharakennusten osalta tynnyrit ovat kovassa käytössä ja uusia rännivirityksiä on rakennettu.

Aitan ränniä en tahdo kuitenkaan viritykseksi kutsua. Näyttää ehkä vähän asiaan kuulumattomalle, mutta harmaantuessaan puusta rakennettu ränni sopii mitä parhaiten aitan vanhaan olemukseen. Muutenkin täytynee tässä kohtaa varoittaa teitä lukijoita: emme ole mitenkään huomioineet näissä vielä visuaalista puolta. Jeesus-teippiä on siellä täällä, putkiviritykset ovat suorastaan karmivia - ja nuo siniset saavit eivät nyt vain voi olla kauniita. Mutta visuaalisen puolen hoitaminen onkin sitten toinen juttu - ja toisen postauksen aihe. Koittakaa siis kestää - ja toki otamme hyviä vinkkejä vastaan, miten te olette naamioineet hienot vesijärjestelmät osaksi puutarhaa.



Viime viikon perjantaille lupasi aluksi kovaa sadetta. Tulin tämän lupauksen siivittämänä tuomaan miehen lapsineen torpalle - ajatuksena, että mies virittelee uusia rännejä ja käy ostamassa naapurilta suuren vesisäiliön yhden rännin alle. Ja niin tehtiin.

Aina ei käy kuitenkaan aivan kuten suunniteltu: vesisäiliön hakureissulla puhkesi autosta rengas - ja toisekseen ns. ylimääräinen rännipaikan tynnyri oli kaatunut yön aikana (emme saaneet yhtään lisävettä versus aiempaan tämän takia) - ja kolmanneksi vettä ei tullutkaan sitä luvattua, vaan nekin tynnyrit, jotka saivat vettä, jäivät tosiaan aika vajaiksi.

Kuinkahan paljon olisi saatu vettä 200 eurolla, joka nyt menisi renkaisiin?, puuskahdin.  Paljon - mutta päätimme, ettemme laita sitä 200 euroa edes renkaisiin. En päässyt joka tapauksessa aamulla lähtemään töihin, joten mies hoksasi alkukauhistelun jälkeen, että vanhat talvirenkaat ovat vielä navetassa; niistä nastat pois, ja saisimme uudet renkaat tilalle. Sitten toki hajosi tunkkikin, ja kaikkinensa olimme ilman autoa kolme päivää. Kaupunkilaisena ymmärsin ensimmäistä kertaa, että maaseudulla kakkosauto voi olla tarpeellinen ihan tällaisiakin hetkiä ajatellen.


Mutta takaisin asiaan: Tuon ison tynnyrin ajatuksena on, että viritämme siitä vesijohdon ja ajatelkaa, että voisimme suihkutella vettä tämän jälkeen kasvimaalle. Siis ei kastelukannuja - vaan suihku! Se olisi melkoinen edistysaskel näille torppareille! Juuri tällä hetkellä mies on ostoksilla, kun saimme renkaat alle. Tarvitsemme siis enää sitä vettä tynnyriin tarpeellisten osien hankinnan jälkeen.

Tälle viikolla on luvattu sadetta taas, ja elämme kuin suomalaiset ennen lauantain lottoarvontaa. Nyt jos ei koskaan! Tulevaa vesisadetta ajatellen olemme tehneet taas uusia suunnitelmia. Saunan pesuvedet purkautuvat tällä hetkellä rinteeseen. Niiden alle laitateen vielä säiliö - ja tuolla vedellä kastellaan ainakin puut ja kukkapenkit. Lisäksi keittiössä on nykyään ylimääräinen ämpäri, johon kaadetaan kaikki lähes puhdas vesi, esim. vihannesten pesussa käytössä ollut vesi - ja ämpärin täytettyä kiikutetaan vesi jonkun hedelmäpuun juurelle. Kolmanneksi, päärakennuksen ränneissä oleva mekanismi (yllä oleva kuva) otettaneen nyt kuitenkin käyttöön; pärskiköön, sillä tämä kesä myös kuivattaa. Pieniä puroja, mutta suuria virtoja monistettuna useammalle päivälle.


Mutta on myös suurempia suunnitelmia; nimittäin pieni lampi! Kyllä luitte oikein. Olemme ehkä vähän hulluja, mutta kun vihkiydymme asiaan, todella vihkiydymme siihen. Lampi tulee yllä olevassa kuvassa näkyvään paikkaan, johon virtaa navetan katon toisen puolikkaan kaikki vesi sekä pihan kaikki salaojien vedet eli nykyisen ojan paikalle perunapellon vierelle. Meillä on ylimääräinen pressu, jonka virittelemme paikalle - ja kiven pyörittelijöihin vihkiytyneinä ei ole homma eikä mikään pyöritellä muutama kivi tuohon tulevan lammen ympärille vettä patoamaan.

Toinen vähän suurempi ja työläämpi suunnitelma on koota myös navetan toisen katon puolen vesi talteen. Tarvitemme kuitenkin vähän lisää rännitarvikkeita sekä uuden vesisäiliön tai uutta pressua - sekä useampia työtunteja, jotta tämä suunnitelma saadaan toteutettua. Haaveissani on kuitenkin laakea lampi navetan taakse, joka jäätyy kivasti talven tullen ja tarjoaa lapsille talvisin luistinradan omasta pihapiiristä. Se on ehkä ensi keväänä toteuttevien listoilla - mutta on se kyllä kiva olla suunnitelmia - ja visioida!

Ja niin: jos ei vettä taivaalta ala kuulua, on meillä vielä se yksi kaivo - ja tilan vanha kaivo, joka on jäänyt oman rajamme toiselle puolen. Kauniisti pyytämällä voimme kenties saada tuon pihapiirin ulkopuolisen kaivon väliaikaisesti käyttöömme, jos ei muu auta. Mutta ehkä kuitenkin toivon niitä sateita ja vähemmän pyyntöjä naapurilta, joka tuntuu auttavan meitä jo ihan koko ajan. Viimeksi eilen toimitti meille tunkin. Mietin tämän jälkeen, mistähän sanonta Pitäkää tunkkinne! tulee? Meillä ei onneksi siihen äänensävyyn puhuttu - vaan oltiin erittäin onnellisia ja iloisia ja toisiamme auttavia tunkkeinemme päivinemme.

Kaivoa varten saimme lahjoituksena isovanhempien pihamaalta ylimääräiseksi jääneen pumpun. Elämme siis mullistusten aikoja - ja olemme siirtymässä hyvinkin moderniin aikaan - jos tekniikka vain suostuu pelaamaan.

Että tällaisia. Olemmekohan ainoita, jotka ovat painiskelleet samojen asioiden äärellä viime kesäkuun? Katso, mitä muille omavaraisuutta tavoitteleville bloggajille kuuluu näin keskikesän parhaimman lämpöaallon aikaan:

Harmaa torppa
Riippumattomammaksi
Villa Koira
Maatiaiskanasen elämää
Rakkautta ja maan antimia
Korkeala
Korpikiven tupa


We have had very, very dry spring and summer here in Southwest Finland. We have no municipal tap water systems here in farm house. So we are very dependent on rain and well waters. We collect the rain water from roofs nowadays via water barrels, but now we are planning to do two ponds in the places, where the waters from cow house's roofs runs and will run. There will be much to do - but the result will be rewarding!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




maanantai 25. kesäkuuta 2018

Vinkkivitosia TV:n äärelle // Lovely TV programs




Ajattelin huikata, jos jostain syystä on jäänyt huomaamatta. YLE:llä, Ruudussa ja Katsomossa on nyt tarjolla monta huippua samaan aikaan; ainakin itse ihmettelen, miten kaiken ehdin katsoa kaiken. Ja kenties nämä vinkit tarjoavat pelastuksen naisille, jotka tuskailevat miesten jalishuumaa seuraavan kuukauden. Tablet-laite tai tietokone siis vain päälle, sohvalle, hyvä asento ja omat ohjelmat rullaamaan:

Talot huokuvat historiaa, Kekseliäs nikkari, Puutarhaperjantai ja Unelmakodit; ensimmäisenä mielestäni paras, mutta muihinkin olen kovin tykästynyt. Vähän enemmän huumoria löytyy puolestaan sarjoista Putkiremontti sekä Remonttipiiskuri.

Jossain vaiheessa talvea oli olo, ettei minulle ole mitään katsottavaa televisiosta - ja nyt sitä on sitten yllin kyllin. Täytyy kuitenkin luottaa, että YLE lähettää nämä vielä uudestaan talvella Areenan kautta. Talvisin tiskaushetket torpalla ovat minulla aikaa, jolloin syvennyn samalla katsomaan jotain kivaa sarjaa. Näin aurinkoisina kesäpäivinä tiskaan kuitenkin mielummin pihalla lasten kanssa, ulkoilmasta nautiskellen. Jos niitä sateisia päiviä kuitenkin ilmaantuu, ja tiskikasa odottaa, on ohjelmavaranto näille hetkille taattu!


Meidän perhe ei harrasta mitään maksullisia netflixejä tai muuta hömpötystä. Mennään niillä, mitä tarjotaan valtion verovaroilla ja mainostuotoilla - ja ollaan tyytyväisiä, kun pienestä padin ruudusta voi katsella ohjelmia netin kautta milloin itselle vain sopii.

Ja muutama kuvituskuva torpan kuistilta ja pihamaalta; paras kukkaloisto on takanapäin - mutta onneksi perennoista löytyy vielä kukkijoita, samoin kuin ruusuista ja niittykukista! Ja parasta on, kun kukkia voi poimia myös sisälle; tuosta noin vaan saa pienen ripauksen kauneutta muuten kovin keskeneräiseen tupaan.






If I watch TV, it has to bee teaching reality or news. Now there are many programs at the moment I like - some of them are Finnish - but some of them are Swedish and some Norwegian (Talot huokuvat historiaa, Kekseliäs nikkari, Puutarhaperjantai, Unelmakodit, Putkiremontti and Remonttipiiskuri).

For example I can not watch sports; rather I do sports. Grazy me.

Are there someone, who is thinking like me? And yes, there was a time, when I watched also un-teaching programs, but it was a time, I really had time, called leisure time.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Torpparin Potager // Farm House style Potager




Tänä vuonna päätin toteuttaa kasvimaan vähän fiinimpänä, kun pottumaa siirrettiin kanalan äärelle. Syntyipotager, mutta torpparin tyyliin. Vanhoja tiilejä, kompostimultaa, kierrätettyä lautaa ja harvennettuja puunrankoja tolpiksi. Ja kaikki kasvit siemeninä maahan - eikä mitään turhaa esikasvatusta. Kasvimaahan on laajentunut ja kehittynyt tässä viimeisen kahden vuoden aikana siksi, mitä se tänä päivänä on.

Kasvimaan viime ja edellisvuoden turinoita pääset lukemaan tarkemmin garden plot -tunnisteen kautta. Kasvimaan keskellä hassusti pönöttävä kanto tulee olemaan joku kaunis päivä pöydän jalka. Nyt se on kärpäspesäsäke kera mahdottoman määrän koivun mahlaa, joka olisi ollut toki meidänkin hyödynnettävissä. Mutta ei tällä kertaa: voi ajan rajallisuus sentään...








Enää tarvittaisiin vettä, jotta koko komeus pääsisi oikeuksiinsa. Huomiseksi sitä on onneksi luvattu; toivon mukaan kastelisi maan oikein kunnolla.

Viime vuonna istuttamani kuukausimansikat tuottavat jo satoa - ja saunan vierustalla kasvava rohtosuopayritti pukkaa hyvää kasvustoa. Tänä vuonna, jos vain aikaa piisaa, yritän saada rohtosuovasta vähän pesuainetta testiin. Viime vuonna jäi vain hyväksi haaveeksi. Kasvimaalta nousee hassusti myös muutamia yksittäisiä lehvästöjä; ne ovat viime vuoden mustajuuria, jotka itse asiassa alkoivat tänä viikonloppuna kukkimaan. Ovat silti edelleen syötäviä; säästellään näitä, sillä kasvavat kovin hitaasti, mutta ovat melkein parasta herkkua, mitä kasvimaa on meille tähän asti tuottanut!



Puutarhan parhain kukinta on takana päin - mikä tuntuu hassulle; viikkoa ennen juhannusta jo! Mutta toivon mukaan tämä tietää aikaistumpaa marja-, hedelmä- ja sienisatoa; olisi toisin sanoen pidempi syksyn keruuaika tiedossa.




Potager + farm house = Farm House style Potager!
Built from recycled materials and waiting now same water to come. 
This summer has been very warm, but at the same time very dry. 
Plants need very badly water - and potager too.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Valaistus vanhan puutaloyhtiön pihalle // Lightning Plan for an old yard



Pääsin suunnittelemaan vanhan puutaloyhtiön pihan valaistusta. Taloyhtiön puutalon julkisivu on asemakaavassa suojeltu, joten valaistustakin suunnitellessa on hyvä huomioida talon tyyli sekä historia.

Esittelin alustavia ajatuksia taloyhtiön kokouksessa jo menneellä viikolla. Alustavasta suunnitelmasta ja vaihtoehtojen tarkastelusta tuli niin kivaa palautetta, että ajattelin vilauttaa muutaman otteen suunnitelmasta täälläkin.


Suunnittelun pohjalle kokosin inspiraatiokollaasin, josta tässäkin pieni ote. Taloyhtiön vanha aita oli valaistuksen ohella tiensä päässä, minkä takia huomioin myös aidan uusimisen suunnitelmassa. Vanha valurautainen aita, köynnöskasvit, mukulakivikadut ja lyhtymäiset valaisimet sopivat suunniteltuun miljööseen parhaimmalla mahdollisella tavalla - ja onneksi myös taloyhtiön väki oli asiasta samaa mieltä.




Kokosin suunnitelman pohjalle vaihtoehtoja - niin ulkonäöllisiä kuin hinnallisiakin. Vaihtohdot Pallas ja Milano ovat Konstsmiden valmistamia, ja valaisimia on saatavilla ihan perusrautakaupoista.


Domus Classican valurautaiset valaisinvaihtoehdot toin mukaan suunnitteluun, jos taloyhtiö haluaa varmasti aikaa kestäviä valaisimia pihapiiriinsä. Aidoista toin tässä vaiheessa mukaan lähinnä osviittaa liittyen hintaluokkaan sekä eri tyyleihin. Nämä kuvassa näkyvät valmisaidat löytyivät Viron puolelta Aldedmanin valikoimasta.

Suunnittelutyö tarkentuu vielä jatkossa, joten katsotaan, minkälainen lopullinen suunnitelma tulee olemaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että suunnittelutyö on antoisaa ja inspiroivaa! Toivottavasti saan pian taas jotain uutta haastetta suunnittelurintamalla!

Mitä tykkäätte suunnitelmasta? Ja onko teillä hyviä kokemuksia suomalaisista valurautaisten valaisimien sekä rautaisten aitojen valmistajista? Jos on, otan mielellään kaikki hyvät vinkit vastaan!




I have planned the lightning of old yard with an old protected building. The plannig has been inspiring; hopefully I get soon more soma planning things to do!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kuivuutta, muttei kurjuutta! // Sunny days!





Maalis- ja huhtikuussa osallistuin omavaraisuutta käsittelevien bloggaajien yhteispostaussarjaan. Toukokuun postaus jäi väliin kevätkiireiden vuoksi, mutta nyt ajattelin todella nopeasti kirjoittaa teille kuulumisia tästä aiheesta.

Vaikka aikaa on kulunut kaksi kuukautta, tuntuu, että kerrottavaa on kovin vähän. Suoritin keväällä opintoni loppuun ja sairastelin pitkän pätkän kera lasten, joten aikaa ja jaksamista näille asioille ei yksinkertaisesti ollu. Maaliskuussa sain tomaatin siemenet itämään, ja sen jälkeen vasta toukokuussa pistin seuraavat siemenet esikasvatukseen. Saapui erittäin kaunis ja lämmin toukokuu, josta olemme nauttineet täysin siemauksin.

Yhtään vesitippaa ei ole kuitenkaan torppamme maille tipahtanut taivaalta viimeisen kuukauden aikana, joten jossain vaiheessa kiittelin omia kiireitäni. Pieniä hentoja taimia ei voi näin kuivaan maahan edes istuttaa, joten onni on, että ovat niin pieniäkin vielä. Istuttaminen on siksi käytännössä mahdotonta, ettemme ole kastelemassa niitä joka päivä - ja toisaalta tuntuu, ettei vesikään riittäisi kaivossa jokapäiväiseen kasteluun.

Joten tässä ollaan! Kotona on ikkunanlauta vielä pullollaan taimia, ja ainoastaan tomaatin taimet on saatu kasvatusaltaisiin, kiitos automaattisen kuivuuteen reagoivan kastelujärjestelmän. Blumat-kastelujärjestelmä on ollut erittäin hyvä - jollei täydellinen näihin olosuhteisiin. Kastelee, mutta hyvin säästeliäästi, joten ehkä kaivon vesi riittää ainakin tomaateille tänä kesänä.

Jos olisimme tämän sadon varassa, kurjaa varmasti olisi. Tällainen kevät pistää tietenkin miettimään, kuinka hiuskarvan varassa sitä olisi, jos eläisi näiden antimien varassa. Koska kuitenkaan hengenhätä ei odota meitä, olen kiltisti vain katsonut, kun maa ympärillä kuivuu - ja toisaalta, kuinka joka puolella kukkii, on niin lämmin - ja on niin kaunista! Kolme viikkoa sitten pistettiin perunat maahan (perustettiin suunnitelmista poiketen perinteinen perunamaa kanalan yhteyteen) ja pistettiin kasvimaalle sipulit ja juurekset, herneet ja salaatit kasvamaan. Siemenet eivät ole läheskään kaikki edes itäneet, joten sato voi olla todella huono. Mutta kuten sanoin: tähän emme onneksi kuole, vaikka pahalle tämä tuntuu suuremmassa mittakaavassa.

Ja varsinkin, jos tämä on tulevaisuutta: jos ilmaston vaihtelut, epävarmuus ja ääritilanteet lisääntyvät tällä tavalla. Toivottavasti ei.


Kukintojen perusteella meille on tulossa paljon hedelmiä ja marjoja. Lisäksi kukkakimppuja on hyödynnetty omasta maasta ja raparperista sekä syreenistä olisi voinut tehdä vaikka mitä. Samoin nokkosesta ja vuohenjuuresta.

Täytyy kuitenkin myöntää, että en ehtinyt. Toisaalta olen ahminut tietoa ja oppinut paljon tämänkin kevään aikana villikasvien ja puutarhakasvien hyödyntämisestä; ehkä koittaa vielä se päivä, kun ehdin niitä laittaa käytäntöönkin.





Katsotaan seuraavan kerran heinäkuun alussa, onko satoa tullut vai veikö kuivuus kaiken. Tästäkin huolimatta, katsotaan asiaa positiiviselta kannalta: pitkästä aikaa olemme saaneet nauttia kesäisistä päivistä - eikä ole tarvinnut lähteä etelän maihin lämpöä etsimään. Omavaraisuutta sekin!?

Käyhän kurkkaamassa myös, mitä muille kuuluu:

Maatiaiskanasen elämää 
Korpikiven tupa
Kiireetön elämä
Olipa kerran arki
Rakkautta ja maan antimia
Riippumattomammaksi 
Korkeala 
Villa Koira





Sunny happy days!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kaikki kukkii! // Everywhere blossoms!




Tällä kertaa lyhyestä virsi - mutta todella kaunis! Tallensin sunnuntaina torppamme kukkaloistoa, joka on suorastaan huikea! En muista tällaista toukokuuta ikinä nähneeni, sillä lähes kaikki tuntuu joko kukkivan - tai jo kukkineen. Tuskastuneena aloin lopulta miettimään, mikä on vielä kukkimatta - ja onneksi, onneksi, on vielä niitäkin. Tässä kohtaa astuu esille erityisesti se haikeus, se syvä haikeus, kun torpalta on lähdettävä kaupunkiin ja laatii mielessään jo hätäsuunnitelmia, josko jonain arki-iltana kuitenkin ennättäisi torpalle ajelemaan. Toivossa elän yhä - mutta viimeistään sitten viikonloppuna pääsen kukkivan puutarhan pariin.




Meidän kukkaloiston takanahan on käytännössä torpan mailta löytyneet perennat ja pensaat - tai sitten sukulaisten ja tuttavien puutarhoista saadut perennat. Emme ole ostaneet torpan pihalle edelleenkään yhtään perennaa kaupan hyllyltä. Se ei vain jotenkaan tunnu oikealle ratkaisulle. Perinteinen vanha puutarha rakentuu pikkuhiljaa niillä keinoin kuin se on ennen vanhaankin rakentunut; lahjoituksin ja vaihdannan kautta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uusia tulokkaita ei olisi tullut puutarhaan; olen niin kiitollinen etenkin anopilleni ja äidilleni, kuinka paljon he ovat tuoneet meille vanhoja perennoja. Häälahjaksi, synttärilahjoiksi ja tuliaisiksi olemme saaneet etenkin hedelmäpuita. Ainoa, mitä olemme ostaneet täysin uusina, ovat pensasmustikan taimet, kaksi luumupuuta sekä kaksi viiniköynnöstä. Pensasmustikat puput söivät viime talvena suihinsa, joten mietin, ovatko ne oikeita kasvivalintoja kuitenkaan tähän pihamaahan. Samoin viinimarjaköynnökset kuivuivat sijoilleen johtuen viime kesän kuivuudesta.







Torpan pihalta löytyy edelleen kukkia, joita yritän pelastaa kukkapenkkeihin. Uusin havaintoni on rohtoimikkä, jonka luulin olevan jokin rikkakasvi; sitä kun kasvoi kanalan ympäristössä valtoimenaan. Toinen havainto on lemmikki; sekin kovasti leviävä, mutta oikein sijoitettuna oikein ihana kaunistus pihamaalla. Tätä kevättä ennen pihamaalta on löytynyt pikkuhiljaa mm. kuvissa näkyvät syreenit, kevätvuohenjuurietvuorenkilvet ja koivuangervot (?) - ja paljon muuta, mutta nämä mainitut ja kuvatut olivat juuri nyt kukassa.




Äidiltäni sain kurjenpolvea isojen kivien juureen, unikkoa sekä särkyneen sydämen. Miehen työkaverilta saimme puolestaan ihastuttavan tulikellukan, jota anoppi täydensi syntymäpäivälahjaksi kaupasta ostetuilla taimilla, sekä ihastuttavan herkän arovuokon.





Etenkin syreenit ja kevätvuohenjuuret jaksavat ihastuttaa juuri nyt. Omena- ja kirsikkapuiden kukinta meni niin äkkiä ohi, ettei niitä juuri ehditty nähdä. Samoin torpan perintönä saadut kevään sipulikasvit kukkivat sellaisella vauhdilla, ettei niistä juuri kuviakaan otettu - mutta nautittiin kuitenkin se pieni hetki.

Kiitos teille edelliseen postaukseeni liittyen; jokainen onnentoivotus on suuri ilo sydämelleni, sillä opintojen loppuunsaattaminen oli itselleni suuri juttu - ja asia, josta olin jo unelmoinut pidemmän aikaa. Sitäkin mahtavammalle se sitten tuntui, kun sai paperit ja todistukset käteen!

Ihania kesäpäiviä teille!



Summer time is here. Everywhere blossoms and everything comes and goes so quickly. I have enjoyed so much. Happy sommer time to you too!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 24. toukokuuta 2018

Valmista tuli! // The interior design plan is ready!







Oman ajan se otti, muutaman lisäkilon se kerrytti ja hajamielisyyttä se aiheutti. Mutta mikä tärkeintä: paljon se opetti ja suomalaiseen mielenlaatuun jopa hämmentävän hienot arvioinnit se synnytti.

Sisustusakatemian sisustussuunnitteluopinnot on nyt siis suoritettu, kaikki harjoitustyöt ja lopputyö tehty, sisustusalaa kahlattu etenkin ekologisista lähtökohdista monenmoista tuntia, todistus saatu ja lopputyöstäkin saatu kunniakkaat palautteet! Näiden pohjalta voin siis ponnistaa kohti seuraavia tavoitteita.

Konkreettisin tavoite lienee torpan kuntoon saattaminen suunnitelman mukaisesti; sitähän lähdin ensisijaisesti kurssilta hakemaan. Toissijaisena tavoitteena oli hakea ammattia niille harmaille vuosille, kun pää ei enää pysy mukana virkamiestöiden tahdissa. Toisaalta nyt tuntuu, että mahdankohan jaksaa odottaa vanhusikään asti? Eli myönnän: mielessä on jo nyt uusia juttuja, joita voisin jo nyt tehdä päivätyön lomassa - ja tästä kiitos kurssilta saadun palautteen, niin opettajilta kuin sisustuksen sielunsiskoiltakin!




Lukijana et varmaan ylläty, jos suunnitelmat liittyvät ekologisiin ja pitkäikäisiin ratkaisuihin sisustuksessa, vanhoihin taloihin ja perinteisiin menetelmiin ja materiaaleihin. Koulua käydessä ja harjoitustöitäni esitellessä huomasin, että osaamiseni kiinnostaa - ja siitä halutaan kuulla enemmän. Ja mikä parasta: minä niin nautin siitä, kun voin auttaa muita tekemään ekologisempia ratkaisuja. Ja minä niin ahmin tämän alan kirjallisuutta sekä uusimpia tutkimuksia!

Nyt kevätkuukausien puristuksesta sen verran kaikkensa antaneena saanen luvan hetken hengähtää. Nautin saapuneesta kesästä ja toivon mukaan pääsen sutimaan myös maalia torpan seinien pintaan. Ja siinä samalla prosessoin sitten varmasti myös tulevaisuuden suunnitelmia!

Välillä todella vain pitää uskaltaa hypätä pois mukavuusalueelta. Ainakin tässä tapauksessa se kannatti; väsymyksestä huolimatta olen onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Minä tein sen!





.
I have finally completed studies in interior design! At the same time the interior design plan from our farmhouse was finished, because it was my final assigment. I feel great now! 

What next? We'll see. One thing is however certain: Now I really know, what colors the walls will look like. That's for sure - after these months!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Sisustussuunnittelua: kuistin tyylikartta // Interior Design: Farmhouse Interior Style Map

Torpan sisustussuunnittelun viimeinen tila - mutta sitäkin merkittävämpi kuitenkin; kuisti, jonka kautta käydään sisälle torppaan. Kuistin tyylikartta ammentaa värinsä kaikessa yksinkertaisuudessaan vanhasta. Komerosta löytyi nimittäin paneelit, jotka oli maalattu kimröökinharmaalla - ihan tuolla 100 prosenttisella sävyllä. En taida kuitenkaan lähteä ihan niin tummalle tielle, mutta sinistä maailmaa joka tapauksessa - ja jälleen ripuaksella keltaokraa, jota tulee välioveen.





















Kuistin osalta on vaarana, että kaikista pinnoista tulee liian uusia, sillä niin seinät kuin ovet, ikkunat, lattiat, listat ja portaatkin kaipaavat väriä yllensä. Toisaalta kuisti on niin kovan kulutuksen alla, että tokkopa se tällä perheellä kauan säilyy uudenkarheana, joten näillä mennään!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



maanantai 16. huhtikuuta 2018

Sisäistä ja ulkoista terveyttä? // Natural Cosmetics I recommend



Takana yli viikko sairastamista. Tai voisi melkein sanoa, takana talvi sairastamista. Edelleen on olo erittäin heikko, eikä kirjoittaminenkaan ota oikein luonnistuakseen. Mutta ajattelin yrittää, sillä nyt ovat teidänkin neuvot kultaa kalliimmat!

Ihminen, joka ottaa jokaisen pienen ja ison pöpön sairastaakseen, alkaa olla jo kovin tympääntynyt tilanteeseen. Ihminen, joka ei juo viinaa, eikä polta tupakkaa, vaan syö mielestään terveellisesti, liikkuu useamman kerran viikossa ja ainoaksi paheekseen miettii mielessään kahvin ja tumman suklaan kera kahvihetken. Sellaisesta ihmisestä tämä on vain niin väärin; miksi juuri minä sairastan ihan koko ajan?

Mitä elämäntapamuutoksia tässä siis pitäisi tehdä, jotta elämä kääntäisi vähän terveemmän vaihteen päälle? Lääkärin mukaan hengitysteiden limakalvot ovat nyt niin ärtyneet, että palautumiseen tarvittaisiin puoli vuotta - toisin sanoen puoli vuotta sairastamatta. Sen jälkeen olisi taas vastustuskyky kunnossa.

Yksi asia, minkä tiedän varmasti: nukun nykyään aivan liian vähän. Tähän olen päättänyt puuttua. Ennen lapsia tarvitsin unta vähintään kahdeksan tuntia yössä, mutta viime vuosina unimäärä on vähentynyt noin seitsemään tuntiin; liian usein vieläkin vähempään. Lapsiperheelliselle työssäkäyvälle tämä on ollut lähes pakon sanelemaa; tunnit eivät tunnu riittävän kaikkeen muuten. Terveyden nimissä nyt on kuitenkin jostain luovuttava, jotta unelle jäisi enemmän aikaa. Vielä en ole keksinyt, mitä se jokin on, josta luovun.

Lisäksi aikaa pitäisi kenties olla enemmän ihan vain sellaiseen turhaan, jota kutsutaan rentoutumiseksi. En tiedä, mistä senkin ajan löydän - vai olisiko niin, että rentoudun kuitenkin parhaiten kyykkimällä puutarhassa tai heiluttamalla maalisutia...?

Toinen asia, mikä mietityttää mieltäni kovasti, on nykyisen työni kuormittavuus - ja jollain tasolla henkinen painolasti. Tunnen välillä suorastaan tukahtuvani kaiken työn ja sille asetettujen haasteiden alla. Positiivinen vire uupuu liian usein; sen sijaan kehitys menee täysin vastoin tavoiltua suuntaa. Vaikka pidän tehtävistäni työssä paljon, koen silti uupuvani. Eikä se varmasti auta terveydentilassakaan; psyykkisellä hyvinvoinnilla kun on varmasti vaikutusta myös fyysiseen hyvinvointiin.

Kolmas asia, mikä on koko talven kolkutellut ja varmasti vaikuttanut hyvinvointiini, on työpaikan sisäilma. Syksyllä mittaukset osoittivat sisäilmaongelmat, minkä seurauksena talossa on koko talven kestänyt ilmastointikanavien puhdistus - tai itse puhdistus kesti kolme kuukautta, mutta yllättävän kauan kesti päästä asiassa liikkeelle. Huomasin jo syksyllä, etten kärsi olla työpaikalla kuin pari tuntia, kun poskionteloissa alkaa tuntua paineen tunnetta. Syy-seuraus-suhde tässä näyttää ilmeiselle, mutta miten todistaa se - ja mitä tehdä nyt asian kanssa? Ilmastointiröörit on puhdistettu työpaikalla, ja minun pitäisi uskaltaa paikan päälle töihin. Tähän asti olen saanut tehdä siis etätöitä niin paljon kuin mahdollista; kokoukset ja palaverit olen sinnitellyt työpaikalla monesti ikävin seurauksin. Arvatkaa jännittääkö paluu työpaikan jakkaralle - varsinkin, kun vastustuskyky influenssa-B:n jälkeen on todennäköisesti olematon...?

Neljäs asia, mikä edelleen haittaa, on vatsa. Vatsa toimii huomattavasti paremmin, kun olen jättänyt laktoosin ja vehnän ruokavaliosta. Jos rehellisiä ollaan, ei se kuitenkaan edelleenkään toimi niin hyvin kuin pitäisi. Olen pikkuhiljaa talven aikana siirtynyt maidottomien tuotteiden käyttäjäksi. Eilen päätin lopettaa loppujenkin maitotuotteiden syömisen ainakin vähäksi aikaa - ja katsoa, miten se vaikuttaa. Jugurtille ja juustolle pitäisi löytää nyt korvaajat ravinnossa. Ja hyvä kalkkitabletti ottaa käyttöön? Onko vinkkejä, mitä tässä tilanteessa tulisi erityisesti huomioida?



Jos sinulla on hyviä vinkkejä, miten pysytte terveinä ja parannatte vastustuskykyänne, olisin kaikista pienistäkin vinkeistä kiitollinen. Ja onko siellä kohtalontovereita - tai sellaisia, jotka ovat olleet samassa tilanteessa, mutta selvinneet?

Vastavinkiksi heitän kehiin teille luonnonkosmetiikkavinkkini. Olen nyt käyttänyt noin kolme vuotta ainoastaan luonnonkosmetiikkaa, joten ammennan näistä kokemuksista tähän nyt parhaimmat.

Paras löytö on varmasti Limepop-verkkokauppa. Kauppa myy kaikenlaisia tarvikkeita itsetehtyyn luonnonkosmetiikkaan. Kaupassa myytäviä kasvivesiä ja -öljyjä voi kuitenkin käyttää ihan myös sellaisenaan. Tykkään näistä erityisesti siksi, että näiden valmistusprosessi on suhteellisen lyhyt, mikä vähentää tuotteen elinkaaren aikana synnyttämiä päästöjä. Tuotteet ovat myös puhtaasti omaa itseään ilman lisäaineita, väriaineita tai hajusteita. Puhtaita ja moni vieläpä luomua. Itse käytän tällä hetkellä kamomillavettä kasvovetenä ja ruusumarjaöljyä kasvoihin iltaisin - sekä aamuisin sävyttävän aurinkovoiteen alla.

Sävyttävä aurinkovoide, Laboratoires de Biarritz, on toiseksi paras löytöni. Käytän tätä nykyään läpi vuoden, myös talven pimeimmät kuukaudet, sillä on vain helpompi, kun putellit käyttää loppuun kerralla ja tämä putelli on kovin riittoisa. Talvisin laitan voiteen alle öljyn, mutta kesällä tämä riittää ihan itsekseen suojaamaan kasvoja. Kärsin muutama vuosi sitten kasvoissa maksaläiskistä, eivätkä muut aurinkosuojat riittäneet estämään näiden syntyä aina kesäisin. Tämä voide on kuitenkin riittänyt! Tuotteen myötä olen myös luopunut meikkivoiteista kokonaan. Aineen luo opasti viime keväänä minut Biodellyn osaava henkilökunta. Tuota kyseistä kivijalkamyymälää Turun keskustan kupeessa (jolla on verkkokauppakin) voin täydestä sydämestä suositella kaikille - varsinkin niille, jotka ovat tekemässä ensi askeleitaan luonnonkosmetiikan saralla. Kaupasta saa erittäin hyviä neuvoja ja vinkkejä, ja välttää tekemästä turhia ostoksia.

Nestemäisistä pesuaineista olemme luopuneet kokonaan; palasaippua toimii hiusten, vartalon sekä käsien pesussa. Palasaippua on riittoisaa, ja ekologinen vaihtoehto jo senkin takia, ettei siihen ole sekoitettu valmiiksi vettä. Tuntuu varsin turhalle maksaa vedestä, ja aiheuttaa suurempia kuljetuskustannuksia vain veden takia; kun sen voi ihan itsekin tehdä kastelemalla kädet tai hiukset ja hankaamalla saippuaa niihin.

Kasvoilla en ole uskaltanut käyttää vielä palasaippuaa. Paras pesumaito kasvoille on ollut Mia Höytöltä. Nykyinen Naturativ on ihan ok, mutta en tykkää tuoksusta. Jos tuoksua on, pitäisi se tuoksua luonnolliselle - ei vaahtokarkille, kuten tämä tekee...!

Limepopin tuotteet ovat keskimääräistä edullisempia luonnonkosmetiikkamarkkinoilla. Halvalla saa myös tuotteita, joita löytyy ihan elintarvikeliikkeiden hyllyltä - tai puutarhasta. Tänä talvena tein ensimmäistä kertaa itse kehäkukkaöljyä - ja kenties ensi kesänä jotain uutta taas. Intoa riittäisi, mutta tässäkin aika tulee herkästi vastaan, jolloin on parempi kääntyä kaupan hyllyjen puoleen kuin polttaa itsensä loppuun. Tulee varmasti aika, jolloin aikaa on myös oman kosmetiikan keittelyyn!

Jos teillä on kivoja luonnonkosmetiikkavinkkejä, otan niitä myös tietenkin mielellään vastaan!




I have used natural cosmetics now for the last three years. Few tips I have to give you: 

Plant waters works as toners. Plant waters in Limepop -shop!
Vegetable oils - works also on the skin!
The tinted sunscreen, Laboratoires de Biarrit, works also as a foundation - all round the year!
Piece of soaps; why pay for water?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!