maanantai 27. elokuuta 2018

Ylistyslaulu pellavaöljymaalille! // Linseed Oil Paint; Just Love it!



Uskokaa tai älkää: torpalla on aloitettu viimein sisämaalaustyöt! Maalaustyö etenee hitaasti, mutta varmasti. Syynä on toisaalta ympäröivät tekijät - toisaalta itse maali. Kumpaakaan en kuitenkaan vaihtaisi pois; en siis perhettä lapsineen - enkä pellavaölymaalia.

Tässä pieni ylistyspuhe pellavaöljymaalille - ja kuvia tuvasta, jonka maalaus on kesken, mutta tulevan tunnelman voi jo aistia.



Pellavaöljymaalin ylistyspuhe alkaa siis tästä. Eikä ole sponsoroitu.

1) Maali imeytyy puuhun. Eikä muodosta niin sanottua kelmua tai kuorta - eikä varsinkaan sitä muovikuorta. Koska maali imeytyy puuhun, on maalaaminen aivan erilaista kuin ... noh, puhutaan tässä nyt vaikka tämän aikakauden maaleista. Maalia hangataan puuhun ja maali imeytyy; ei siis sivelyä puun pinnalle vaan imeyttämistä puuhun.

2) Koska maali imeytyy puuhun, tunnet maalauksen jälkeen vielä puun. Lattialauta on esimerkiksi aivan erituntoinen jalan alla, jos lattian on maalannut pellavaöljymaalilla yhteen kertaan (joka riitti kaupunkikodin ullakolla) kuin esimerkiksi Uulan tai Betoluxin maalilla kahteen kertaan. Kaikkia näitä olen siis käyttänyt.

3) Ensimmäinen kerros on paras kerros - ja yleensä jätän maalauksen siihen varsinkin, jos pääsen maalaamaan puhdasta, maalaamatonta puuta. Eli kun maalaat ensimmäisen kerran hyvin ja tarkasti, ei toista kerrosta enää tarvita! Kovaa kulutusta kokevat ja kosteudelle altistuvat pinnat maalaan kuitenkin kahdesti; esimerkiksi pöytätaso tuvan keittiössä - ja ikkunat kahteen kertaan.

4) Maalipinta kuluu kauniisti, kun maali on imeytynyt puuhun. Ei siis lastuina vaan kaunista ajan patinaa sitä mukaa kun itse puu kuluu. Ja siksi sopii erityisen hyvin vanhaan taloon.

5) Maalipinta on yhden kerroksen jälkeen himmeä, toisen kerroksen jälkeen kiiltelee jonkin verran - mutta kuluessaan muuttuu himmeämmäksi. Tykkään siis himmeästä, jos jäi epäselväksi.

6) Yhdestä sävystä ja maalipurkista on moneksi. Ostimme useamman vuotta sitten lattiamaalit kaupunkikotimme ullakon lattian maalaukseen. Noita maaleja käytämme edelleen: nyt torpan tuvan seinissä, kiinteissä kalusteissa ja listoissa. Kaikissa on samaa maalia: sävyttämätöntä valkoista ja vihreää umbraa - eri sekoitussuhteissa. Maalin hankinta kirpaisee kerran ja paljon, mutta sen jälkeen maali riittää ja on siis todellakin yllättävän riittoisaa - varsinkin, jos yksi maalikerros riittää. Ja kaikki uudet maalisävyt tuvassa ovat siis samasta purkista, eli vihreää umbraa. En oikein meinaa itsekään uskoa tätä todeksi näitä kuvia katsellessa.




Ja mikäpä olisi täydellistä? Ei edes pellavaöljymaali. Pellavaöljymaalin miinukset:

1) Haisee ihan hirmuisesti. Ja suhteellisen kauan myös. Nukkua ei voi samassa tilassa useampaan viikkoon. Eikä kannata ihan hirveästi oleillakaan. Seurannaisvaikutuksena me siis nukumme eri kerroksessa suljettujen ovien takana. Arkea pystytään kuitenkin pyörittämään tuvassakin - kunhan ikkunat ovat auki, mikä on mahdollista vielä tähän vuodenaikaan.

2) Kuivuu hitaammin kuin tämän päivän maalit. Etenkin toinen kerros. Ensimmäinen kerros voi kuivua näillä keleillä päivässäkin, jos alla ei ole toista maalia. Eli kuivumisaika on suhteellista: jos maalaat vain kerran maalipuhtaalle pinnalle, ei kokonaisaika maalaukselle ole niinkään miinusta. Mutta yritin nyt kuitenkin vähän negistellä.



Vielä on tuvassa maalattavaa, ja lattia maalattaneen sitten myöhemmin. Viikonloppuna aloimme valmistelemaan jo lasten huoneen maalausta, minkä tulokset näkyvät viimeisimmässä kuvassa. Muovimaali hormin pinnassa ei ollut aivan sitä, mitä pitäisi. Lisäksi hormi vaatii paikkausta paikoin, joten päätimme tehdä asiat ehkä taas vaikeimman kautta - ja poistimme laastin kokonaan muurin pinnalta. Seuraavaksi mies poistaa muovimaalit myös katosta, sitten hän korjaa ja slammaa muurin pinnat - ja lopuksi minä pääsen viimeistelemään maalauksin huonetta kuntoon. Niin ja se pinkopahvitus ja tapetointi toki sitten jossain vaiheessa, mutta täytyy jo tästäkin vaiheesta iloita - ja tallentaa nämä tunnelmat bloginkin puolelle!

Oletteko te käyttäneet pellavaöljymaalia? Ja jos olette, kertokaa toki mitä merkkiä? Olemme käyttäneet tähän asti kahta erilaista, mutta kuulisin mielellään ilman pohjustusta siitä, mitä me käytimme - mitä te olette käyttäneet ja mitä siitä tykänneet? Paljastan ehkä sitten kommenteissa, mitkä ovat ne meidän käyttämät tuotteet.

We have finally started painting. We use only natural paints in the farm house. The first paintings have been done with linseed oil paints. I just love it! It's lasting, it's natural, its structure has natural feeling - and i like how it looks like. At first the price may seem to be expensive, but it is so lasting and sometimes one layer can enough - that I think it can bee even cheaper! So: I recommend, expecially in old houses!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 6. elokuuta 2018

Sadon korjuun suunnittelua villasukat jalassa // Planning Harvesting Wings on the Feet



Enpä olisi kuukausi sitten uskonut, että elokuun alussa istun villasukat jalassa torpan tuvassa ja ihmettelen, millä ihmeen aikaa ehdin hoitaa kaiken sadon korjuun, joka näyttää ryöpsähtäneen silmille yhtä nopeasti ja voimakkaasti kuin loppukesän ukkoskuurotkin ryöpsähtivät. Mutta tässä siis ollaan, ja nyt kuukauden ensimmäisenä maanantaina on jälleen aika summata yhdessä muiden bloggaajien kanssa, miten kullakin on sujunut omavaraisuuden saralla.

Kuukausi sitten kerroinkin, miten kuivuus koetteli meitä, ja suunnitelmissa oli jos jonkinlaista viritystä, jotta saisimme sadeveden talteen. Viritykset kannattivat, sillä ilman niitä kasvimaamme olisi taatusti kuivunut kuivaksi koppuraksi. Pieni lampi, vesisäiliö, uudet rännit ja uudet saavit; kaikki ne saimme täyteen niinä muutamana hassuna päivänä, jolloin torpan mailla satoi. Valitettavasti tämäkään ei riittänyt, mutta onneksi saimme torpan vanhan kaivon käyttöön. Kaivo sijaitsee siis nykyään naapurin puolella, mutta saimme nostaa sieltä vettä luvan kanssa. Kaivo oli vanha kunnon hirsirakenteinen kaivo. Ihastuin siihen täysin, ja muutaman kuvan jaoinkin siitä Instagram-tililläni. Kastelimme sade- ja kaivovesillä muutamaa hassua iltaa lukuun ottamatta joka ilta kaikki istutukset läpi. Mahdoton homma, varsinkin kastelukannulla. Loppukuusta saimme onneksi appiukolta saadun sähköpumpun viritettyä, joten kasvimaa saatiin suihkutettua, ja homma nopeutui edes jonkin verran. Näinä hetkinä mietin kyllä kieltämättä, onko tässä sitten yhtään mitään järkeä.


Mutta nyt elokuun kynnyksellä kasvimaalla suorastaan rehottaa! Kesäkurpitsat, avomaan kurkut ja jättikurpitsat ovat viimein aloittaneet kasvunsa kurpitsakummussa. Herneet kypsyivät kuin varkain. Punajuuret ovat jo liiankin suuria. Porkkanaakin näyttää tulevan - hitaasti mutta varmasti. Sipuliakin tulee kiitettävästi. Samoin härkäpapu on aloittanut kasvunsa. Tomaatin raakileita on kunnioitettavasti. Valkosipuli on kasvattanut vauvoja, itse syötävää emme kuitenkaan saaneet juurikaan tälle vuodelle. Kivipeltoon perustamani yrttimaa on sekin herännyt eloon. Alkukesästä istutettu viiniköynnös kasvattaa rypäleitä. Omenapuut notkuvat myös omenia, ja ampiaisten kanssa kisailemme, kuka pääsee apajille ensin. Ja mikä ihmeellisintä: viinimarjapuskat ovat täynnä marjoja. Marjoja on poimittu jo mahdottomasti - ja niitä on syöty mahdottomasti - ja niitä on vielä mahdottomasti poimimatta!



Salaattia on syöty joka päivä. Pinaattia on nautittu tuoreeltaan myös salaateissa, tomaatteja nautittu heinäkuun puolivälistä lähtien pieninä annoksina - ja avomaan kurkkuakin saatu salaattiin. Kuukausimansikoita on napsittu salaattiin mukaan, ja osa laitettu pakkaseen talteen. Kirsikat on napsittu suoraan suuhun ja viimeiset koottu purkkeihin tuliaisiksi reissuun lähtiessämme. Omenoita on nautittu välipaloina suoraan puusta - ja välillä pistetty myös salaattiin mukaan. Perunapellolta on saatu potut useampaan ruokaan - ja suurin osa on vielä kokonaan nostamatta.



Enpä siis olisi uskonut kuukausi sitten! Nyt kun sadon eteen on todella tehty töitä, on tahto kova myös hyödyntää sato. Seuraavassa siis suunnitelmaa tulevaan sadon korjuuseen, joka on osin alkanut, mutta suurelta osin se on kuitenkin vasta edessä.

Perunat, porkkanat, salaatit, pinaatit, mustajuuret, lehtikaalit: nostetaan maasta sitä mukaa kuin syödään.

Punajuuret: suuremmat järkäleet keitän etikkapunajuuriksi, pienemmät säilön kellariin. Jos vinkkejä hyvästä kellarisäilytyksestä (hiekka, turve, ilman?), otan mielellään ajatuksianne vastaan!

Sipulit: annetaan kasvaa vielä tovi. Kuivataan muutama päivä aurinkoisella seinustalla ja letitetään sitten sisälle kuivumaan. Sipuleista osa on myös kukkinut. Ovatko nämä sitten sipulien vauvoja - samoin kuin valkosipuliltakin saimme vauvoja?



Herneet: osa syötiin, suurin osa pakastettiin ryöppäyksen jälkeen. Osa myös kuivatettiin tulevaa satoa ajatellen.

Härkäpavut: Vinkkejä kaivataan! Hyviä reseptejä etenkin! Muutoin ryöppään ja pakastan.

Kesäkurpitsat: Teen jälleen kerran köyhän miehen kurkkusalaattia. Syödään myös uuniruokien yhteydessä syksyn tullen sitä mukaa kuin kypsyvät. Emme ole siis nauttineet vielä yhdestäkään kesäkurpitsasta tänä kesänä.

Avomaan kurkut: Suolakurkkuja, oi niin haluaisin! Osa on jo syöty ja tullaan syömään salaateissa ja leivän päällä.



Jättikurpitsat: Keitot syksyn tullen, osa keitetään ja soseutetaan pakkaseen. Kuoret säästetään koristeiksi. Lisäaikaa kurpitsojen säilömiseen saadaan laittamalla kurpitsat kellariin odottamaan pyhäinpäivää. Syksy on yhtä sadon korjuuta, joten tämä lisäaika on varmasti tarpeen, jos vain jättikurpitsat ehtivät kasvaa.

Kuukausimansikat, puna- ja mustaviinimarjat, karviaiset: Poimittu, puhdistettu ja pakastettu pakasterasioihin jo osin. Syödään kovaa vauhtia aamu-, väli- ja iltapalojen yhteydessä. Tuliaisina ovat olleet mieluisia - ja loput pakastetaan puhdistamattomina pakastepusseihin ja tehdään mehuiksi ensi kesän tullen - kuten tänäkin kesänä tein viime kesän marjoista. Kesällä mehua joka tapauksessa kuluu!

Vadelmat: Vadelmien osalta meillä oli tänä vuonna selkeästi välivuosi. Satoa ei tullut kuivuuden takia juuri ollenkaan. Karhunvadelmat ovat kypsymässä, joten jos niissä onnistutaan, saadaan ehkä pari rasiaa niitä pakkaseen.

Kesä- ja syysomenat: syödään sitä mukaa, kuin tarvitaan. Kun ilmat kylmenee, voi jo leivinuuniinkin pistää tulen ja tekaista omenapaistosta tai -piirakkaa. Suurimman osan kuitenkin tulen soseuttamaan talven varalle. Omenalohkotkin näyttävät unohtuvan pakastimeen (edellisen vuoden lohkot vielä käyttämättä), joten soseet taitavat olla meidän juttu!

Talviomenat: Näiden varalle olen ostanut pari uutta puulaatikkoa entisten korien ja pahvilaatikoiden lisäksi. Säilötään ne siten syksyn ja talven varalle. Omenoita ei pysty säilyttämään samassa kellarissa kaikkien muiden säilöttävien kanssa, joten osan säilömme todennäköisesti ullakkohuoneissa, jotka viilenevat syksyn tullen - osan kaupunkikotimme kellarissa. Torpan kellariin pääsevät näin ollen kurpitsat, punajuuret ja perunat. Vieraamme suosittelivat talviomenoiden kuivattamista. Mietin, miten saisin sen tehtyä kevyesti ilman kuivuria. Jos vinkkejä tähän, otan mielellään vastaan. Onko teistä joku kokeillut omanaviipaleiden kuivaamista ns. naruilla?

Tomaatit: Viime syksynä kävi samoin kuin tänä syksynä tullee käymään. Tomaatit kypsyivät vain pieneltä osin kesällä - ja suurimmilta osin jäivät ulkona kasvulaatikoissa kypsymättä. Pakkasten varalle kokosin viime syksynä raa'aksi jääneet tomaatit pahvilaatikoihin, jotka jätin pienesti raolleen ja laitoin laatikon hieman viileämpään paikkaan kuin huoneilma (meillä skafferi). Jos halusin, että tomaatit kypsyvät nopeammin syötäväksi, pistin joukkoon omenan ja nostin huoneilmaan kypsymään. Oikein makoisia tomaatteja saimme vielä syyskuun loppupuolellakin näillä menetelmin. Valitettavasti sato ei riittänyt tomaattisoseiden tekoon, vaan söimme ne ihan vain salaateissa ja leivän päällä. Mutta hyvä asia sekin tietenkin. Näillä hyväksi koetuilla menetelmillä siis tulevaankin syksyyn tomaattien suhteen.


Yrtit: Tiedän, että näissä minun olisi pitänyt jo osin toimia - mutta kesän helteet veivät kaikki voimani ja intoni näiden suhteen. Mintun lehtiä on kuitenkin käytetty sellaisenaan tuoreena teehen. Kivipeltoon perustamani yrttimaa tuottaa hyvin etenkin persiljaa, joten se pitää saada talteen. Oletteko te pakastaneet vai kuivanneet persiljat? Monivuotisen timjamin ajattelin säilyttää sellaisenaan - jos selviäisi näin paremmin talven yli. Vai onko teillä vinkkejä tämän suhteen? Siemenestä kasvattamani laventeli ja iisoppi ovat kovin pieniä vielä, joten mietin, josko kaivaisin ne maasta ylös ja talvettaisin sisällä. Onnistuisikohan? Sisäikkunoilla kasvaneet basilikat eivät oikein ole ottaneet kasvaakseen. Joko niillä on ollut liian kuumaa tai kuivaa - tai lannoitteet ovat olleet huonot (kahvin porot). Basilikaa saadaan toki sitäkin säilöön, mutta vain pienet määrät. Yrtit kuivatan pääosin katon rajassa roikkuen. Kuivurit eivät tunnu olevan minun juttu; sähkön käyttö tällaiseen tuntuu jotenkin hölmöltä - tai sitten oma kuivurini vain on niin tehoton, ettei hommassa ole sen takia järkeä.



Luonnon antimet: mustikkasato oli täällä kovin surkea, eikä jaksaminen riittänyt metsässä samoiluun. Muutama litra mustikoita saatiin pakastimeen ja lapset saivat suut mustikkaisiksi muutaman metsäretken yhteydessä. Kokemukset olivat tässä suhteessa siis arvokkaampia kuin itse sato. Toivon mukaan syksyn tullen metsän antimet paranevat. Kanervan kukintoja poimin ainakin omasta metsästä vielä talveksi talteen teejuomiin - ja puolukoita olisi myös kiva saada. Sienestämään en ole vieläkään oppinut, enkä usko, että tuleva syksy tuo minulle niin paljon aikaa, että sitä ehtisin opetella - joten sen jätän suosiolla tuleviin syksyihin.

Muut työt: Syksyn tullen odottaa myös monta muuta työtä. Muun muassa isot kasat klapeja pitää saada sisälle, risukasat viimein siistittyä ja kuistin alapohjatyöt viimeisteltyä. Kesän aikana on siis myös rempattu torppaa, mutta tästä lisää toisella kertaa.


Huh, tekemistä siis riittää. Ei muuta kuin hommiin siis. Vielä yksi viikko lomaa jäljellä, joten voinette arvata, minkä parissa se viikko vietetään. Toivotaan viileämpiä päiviä - kuten tämä tämän päiväinen, jotta meillä kaikilla muillakin sadon korjaajilla olisi paremmat oltavat näinä päivinä. Ja siitä puheen ollen; jos sinua kiinnostaa, miten muilla bloggajilla heinäkuu on vierähtänyt, käypä kurkkaamassa seuraavat postaukset:





The garden plots are finally full of harvest! Now it's time to harvest. 
A lot to do - but on the other hand also a lot to eat!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



torstai 12. heinäkuuta 2018

Sähköt vanhaan tyyliin // Old-fashioned electricity



Talvella saatiin viimein sähköt asennettua torppaan. Sähköjen suunnittelu tehtiin tarkkaan, sillä halusimme posliiniset pistokkeet, katkaisijat ja jakorasiat - ja niiden hinta on suhteellisen suuri muovisiin verrattuna. Ainakin tähän asti sähkösuunnittelu on tuottanut hyvää tulosta, eikä yhtään jatkojohtoa ole jouduttu käyttämään - paitsi siellä, missä sähköjä ei vielä uusittu, eli kuistilla ja ullakolla.



Tässä muutama kuva sähkötöistä, joita en ehtinyt talven kiireissä teille jakamaan. Posliiniset sähkötarvikkeet tilasimme Domus Classicalta. MPML-asennuskaapelia (metallivahvisteinen) käytettiin niillä paikoin, kun sähköt kulkevat pinnassa; muualla (listojen alla) käytettiin vahvistamatonta MMJ-asennuskaapelia. Kaapelit kiinnitettiin seiniin y-kiinnikkein. Sähkötarvikkeet maksoivat ilman alennuksia vähän alle 950 euroa. Onneksi saimme keskittämällä vähän alennuksia. Näillä tarvikkeilla saamme sähköt vielä vedettyä kuistiinkin, jonka sähkötyöt odottavat vielä alapohjan remontin tekemistä.

Sähkömies kytki sähköt noin kuudessa tunnissa. Sähkömiehen kuluja säästi huomattavasti se, että mies kiinnitti johdot jo etukäteen seinille ja kaiversi posliinisiin koneisiin sähkövientireiät. Sähkömiehen tehtäväksi jäi näin vain kytkeä sähköt. Sivuhuomatutuksena sanottakoon, että posliinin kaiverrus oli raastavaa ja haastavaa hommaa. Sähkömiehen jättämistä veren pisaroista päätellen kytkeminenkään ei ollut mitään lasten leikkiä.

Pinnat ovat edelleen maalaamatta ja seinät tapetoimatta. Vanhan talon kunnostaja on oppinut, että moni muu asia menee kiireellisyydellään sisämaalauksien edelle - varsinkin kesällä. Ja talvella pellavaöljymaaleilla maalaaminen on haastavaa hajujen takia.

Keväälle suunniteltu maalaustyö siirrettiin siis syksylle - ja jos ei syksyllä, siirretään se taas ensi keväälle tai ensi kesään. Vaikka kaipaan toki vaaleampia pintoja, olen jo tähänkin tyytyväinen. Ja katsellessani pojan touhuja, mietin, että on ehkä jopa viisaampaa viimeistellä pinnat vasta, kun ymmärrystä on enemmän esimerkiksi siihen, että seiniin ei kuulu piirrellä eikä pinkopahveja kuulu repiä seiniltä alas...

Ajan kansssa sitä on myös huomannut, mitä kaikkea kannattaa vielä tehdä ennen kuin alkaa maalailemaan. Tällä hetkellä mieltä kaihertaa hormeihin sivelty lateksimaali - samoin lateksimaalit kattopaneeleissa kammareiden puolella. Pitäisikö siis vielä vähän hioa ja rapsuttaa ennen kuin ryhtyy uutta maalaamaan? Mies on myös sitä mieltä, että väliovien lateksit pitää rapsuttaa pois. Itse jättäisin sen työn vielä tekemättä; kiireellisempiäkin kun olisi tarjolla, vaikka ymmärrän, että ovissa tuo lateksipinta näkyy vähän jopa räikeästi; pinta on niin erilainen kuin pellavaöljymaalissa. Väri on kuitenkin pitkälti sama kuin mitä se tulee olemaan myös jatkossa; okrankeltainen.

Voi, osaattekohan ymmärtää, kuinka paljon odotankaan, että pääsen maalaamaan?!?


Mies muuten rakensi ensimmäisessä kuvassa näkyvän avohyllykön ihan itse. Piirreltiin yhdessä ensin paperille kannattimien profiilit ja siitä se sitten poran terillä ja pistosahalla hienot profiilit väänsi - ilman sen hienompia laitteita. Vanhoista lattialaudoista hyllyt, ja nyt ne on siinä. Hänestä on tullut taitava; ylpeä emäntä kiittää!

Viimeinen kuva kertoo ehkä parhaiten siitä keskeneräisyydestä, mikä torpassa vielä vallitsee. Osa seinistä pitäisi pinkopahvittaa - ja edellisetkin vielä viimeistellä, maalausta olisi vielä kovin paljon - ja tuon leivinuuninkin "liikkeitä" seuraamme tarkasti. Toivon mukaan ei jouduta uusimaan sentään torpan uuneja jalustoineen sekä hormeja ennen maalaukseen ryhtymistä. Vanhan talon kanssa eläminen on välillä jännittävää - mutta myös antoisaa!



Old-fashioned electricity has been installed and everything works now well! We need still some paint and wallpapers - but all well be comleted in time, and old house really needs that time.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Permakulttuurin vesilähteillä // Water Solutions in a Dry Graden



Kuun ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisuudesta kirjoittavia bloggaajia julkaisee postauksen siitä, miten erilaiset omavaraisuuteen liittyvät hankkeet ja suunnitelmat etenevät. Niin siis minäkin. Edelliset postaukset aiheeseen liittyen löydät täältä, ja jutun lopusta löydät linkit muiden bloggajien aihetta koskeviin postauksiin.

Kuukausi sitten kirjoittelin kuivuudesta. Voisin jatkaa lähes samoin sävelin: on kuivaa, mutta on kyllä ollut hieno kesäkin. Kauneus alkaa kuitenkin käpertyä kuivuuden alle. Kirsikkapuissa näkyy keltaisia lehtiä, omenapuut tiputtelevat raakileita alas - ja kasvimaa kituuttelee, eikä osa siemenistä ole vieläkään itänyt. Kulunut kuukausi on ollut kesästä nauttimista, mutta samalla on mietitty kuumeisesti, miten saisimme kasvimaalle, ja yleisestikin pihalle enemmän vettä - taivaalta kun sitä tuntuu tulevan kovin harvakseltaan ja silloinkin riittää kastelemaan vain pintamaan. Ajattelin siis kirjoittaa tänään näistä: mitä olemme tehneet ja mitä suunnitelleet. Veikkaamme, että kun olemme saaneet nämä kaikki tehtyä, vettä tulee koko loppukesän - kaatamalla - mutta ehkä nämä auttavat sitten jonain muuna vuonna, kun olemme samanmoisten ongelmien äärellä.

Veden suhteen olemme torpalla juomavettä lukuun ottamatta omavaraisia. Mieleen ei oikeastaan tulisikaan liittyä kunnan vesijohtoverkostoon, koska pihassa on kaivo ja tarvittavan juomaveden voimme kantaa kaupungista. Asia, joka on jäänyt roikkumaan, on kaivon veden laadun testaaminen - eli voisiko sitä jopa juoda. Jospa se olisi tämän syksyn tehtävälistalla. Mutta siis: pihan, kasvimaan ja puutarhan kasteluveden suhteen olemme sadeveden ja kaivoveden varassa. Olemme myös kantoveden varassa; meillä ei ole ollut paineellista vettä tähän asti, joten aika alkeellisilla menetelmillä kitkutetaan. Ja tätä kirjoitusta kirjoitellessani huomasin, että elelemme ja tavoittelemme veden suhteen torpalla asioita, jotka ovat permakulttuurille tyypillisiä. Niistä siis seuraavassa lisää.


Alkuun esittelenkin torppamme moderneimman teknologian, ja tästä olen jo vinkannut aiemminkin. Vinkkaanpa kuitenin vielä kerran, sillä ainoa paikka, jossa kastelu toimii ja kasvit kasvavat, ovat tomaattialtaat. Siellä Blumat-kastelujärjestelmä toimii kiitettävästi edelleen; antura huomaa heti, kun multa kuivaa ja alkaa tiputtaa vettä maahan. Navetan seinän takana on iso sininen tynnyri, joka on täytetty tänä kesänä vasta kerran. Tynnyri on korkeammalla kuin itse istusaltaat, joten sillä taataan, että tynnyreissä lähtevissä johdoissa on vettä koko ajan saatavilla. Ensimmäinen tomaatti on ehkä lautasella lähipäivinä, josta olen tietenkin supertyytyväinen ja superylpeä!



Torpalta aikoinaan löydetyt tynnyrit sekä yksi myöhemmin ostettu on valjastettu rännien alle niihin paikoin, kun niitä on vielä sallittu. Päätalon ympäriltä olemme tynnyrit ottaneet pois, koska täyttyessään pärkivät helposti talon seinälle - mutta piharakennusten osalta tynnyrit ovat kovassa käytössä ja uusia rännivirityksiä on rakennettu.

Aitan ränniä en tahdo kuitenkaan viritykseksi kutsua. Näyttää ehkä vähän asiaan kuulumattomalle, mutta harmaantuessaan puusta rakennettu ränni sopii mitä parhaiten aitan vanhaan olemukseen. Muutenkin täytynee tässä kohtaa varoittaa teitä lukijoita: emme ole mitenkään huomioineet näissä vielä visuaalista puolta. Jeesus-teippiä on siellä täällä, putkiviritykset ovat suorastaan karmivia - ja nuo siniset saavit eivät nyt vain voi olla kauniita. Mutta visuaalisen puolen hoitaminen onkin sitten toinen juttu - ja toisen postauksen aihe. Koittakaa siis kestää - ja toki otamme hyviä vinkkejä vastaan, miten te olette naamioineet hienot vesijärjestelmät osaksi puutarhaa.



Viime viikon perjantaille lupasi aluksi kovaa sadetta. Tulin tämän lupauksen siivittämänä tuomaan miehen lapsineen torpalle - ajatuksena, että mies virittelee uusia rännejä ja käy ostamassa naapurilta suuren vesisäiliön yhden rännin alle. Ja niin tehtiin.

Aina ei käy kuitenkaan aivan kuten suunniteltu: vesisäiliön hakureissulla puhkesi autosta rengas - ja toisekseen ns. ylimääräinen rännipaikan tynnyri oli kaatunut yön aikana (emme saaneet yhtään lisävettä versus aiempaan tämän takia) - ja kolmanneksi vettä ei tullutkaan sitä luvattua, vaan nekin tynnyrit, jotka saivat vettä, jäivät tosiaan aika vajaiksi.

Kuinkahan paljon olisi saatu vettä 200 eurolla, joka nyt menisi renkaisiin?, puuskahdin.  Paljon - mutta päätimme, ettemme laita sitä 200 euroa edes renkaisiin. En päässyt joka tapauksessa aamulla lähtemään töihin, joten mies hoksasi alkukauhistelun jälkeen, että vanhat talvirenkaat ovat vielä navetassa; niistä nastat pois, ja saisimme uudet renkaat tilalle. Sitten toki hajosi tunkkikin, ja kaikkinensa olimme ilman autoa kolme päivää. Kaupunkilaisena ymmärsin ensimmäistä kertaa, että maaseudulla kakkosauto voi olla tarpeellinen ihan tällaisiakin hetkiä ajatellen.


Mutta takaisin asiaan: Tuon ison tynnyrin ajatuksena on, että viritämme siitä vesijohdon ja ajatelkaa, että voisimme suihkutella vettä tämän jälkeen kasvimaalle. Siis ei kastelukannuja - vaan suihku! Se olisi melkoinen edistysaskel näille torppareille! Juuri tällä hetkellä mies on ostoksilla, kun saimme renkaat alle. Tarvitsemme siis enää sitä vettä tynnyriin tarpeellisten osien hankinnan jälkeen.

Tälle viikolla on luvattu sadetta taas, ja elämme kuin suomalaiset ennen lauantain lottoarvontaa. Nyt jos ei koskaan! Tulevaa vesisadetta ajatellen olemme tehneet taas uusia suunnitelmia. Saunan pesuvedet purkautuvat tällä hetkellä rinteeseen. Niiden alle laitateen vielä säiliö - ja tuolla vedellä kastellaan ainakin puut ja kukkapenkit. Lisäksi keittiössä on nykyään ylimääräinen ämpäri, johon kaadetaan kaikki lähes puhdas vesi, esim. vihannesten pesussa käytössä ollut vesi - ja ämpärin täytettyä kiikutetaan vesi jonkun hedelmäpuun juurelle. Kolmanneksi, päärakennuksen ränneissä oleva mekanismi (yllä oleva kuva) otettaneen nyt kuitenkin käyttöön; pärskiköön, sillä tämä kesä myös kuivattaa. Pieniä puroja, mutta suuria virtoja monistettuna useammalle päivälle.


Mutta on myös suurempia suunnitelmia; nimittäin pieni lampi! Kyllä luitte oikein. Olemme ehkä vähän hulluja, mutta kun vihkiydymme asiaan, todella vihkiydymme siihen. Lampi tulee yllä olevassa kuvassa näkyvään paikkaan, johon virtaa navetan katon toisen puolikkaan kaikki vesi sekä pihan kaikki salaojien vedet eli nykyisen ojan paikalle perunapellon vierelle. Meillä on ylimääräinen pressu, jonka virittelemme paikalle - ja kiven pyörittelijöihin vihkiytyneinä ei ole homma eikä mikään pyöritellä muutama kivi tuohon tulevan lammen ympärille vettä patoamaan.

Toinen vähän suurempi ja työläämpi suunnitelma on koota myös navetan toisen katon puolen vesi talteen. Tarvitemme kuitenkin vähän lisää rännitarvikkeita sekä uuden vesisäiliön tai uutta pressua - sekä useampia työtunteja, jotta tämä suunnitelma saadaan toteutettua. Haaveissani on kuitenkin laakea lampi navetan taakse, joka jäätyy kivasti talven tullen ja tarjoaa lapsille talvisin luistinradan omasta pihapiiristä. Se on ehkä ensi keväänä toteuttevien listoilla - mutta on se kyllä kiva olla suunnitelmia - ja visioida!

Ja niin: jos ei vettä taivaalta ala kuulua, on meillä vielä se yksi kaivo - ja tilan vanha kaivo, joka on jäänyt oman rajamme toiselle puolen. Kauniisti pyytämällä voimme kenties saada tuon pihapiirin ulkopuolisen kaivon väliaikaisesti käyttöömme, jos ei muu auta. Mutta ehkä kuitenkin toivon niitä sateita ja vähemmän pyyntöjä naapurilta, joka tuntuu auttavan meitä jo ihan koko ajan. Viimeksi eilen toimitti meille tunkin. Mietin tämän jälkeen, mistähän sanonta Pitäkää tunkkinne! tulee? Meillä ei onneksi siihen äänensävyyn puhuttu - vaan oltiin erittäin onnellisia ja iloisia ja toisiamme auttavia tunkkeinemme päivinemme.

Kaivoa varten saimme lahjoituksena isovanhempien pihamaalta ylimääräiseksi jääneen pumpun. Elämme siis mullistusten aikoja - ja olemme siirtymässä hyvinkin moderniin aikaan - jos tekniikka vain suostuu pelaamaan.

Että tällaisia. Olemmekohan ainoita, jotka ovat painiskelleet samojen asioiden äärellä viime kesäkuun? Katso, mitä muille omavaraisuutta tavoitteleville bloggajille kuuluu näin keskikesän parhaimman lämpöaallon aikaan:

Harmaa torppa
Riippumattomammaksi
Villa Koira
Maatiaiskanasen elämää
Rakkautta ja maan antimia
Korkeala
Korpikiven tupa


We have had very, very dry spring and summer here in Southwest Finland. We have no municipal tap water systems here in farm house. So we are very dependent on rain and well waters. We collect the rain water from roofs nowadays via water barrels, but now we are planning to do two ponds in the places, where the waters from cow house's roofs runs and will run. There will be much to do - but the result will be rewarding!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




maanantai 25. kesäkuuta 2018

Vinkkivitosia TV:n äärelle // Lovely TV programs




Ajattelin huikata, jos jostain syystä on jäänyt huomaamatta. YLE:llä, Ruudussa ja Katsomossa on nyt tarjolla monta huippua samaan aikaan; ainakin itse ihmettelen, miten kaiken ehdin katsoa kaiken. Ja kenties nämä vinkit tarjoavat pelastuksen naisille, jotka tuskailevat miesten jalishuumaa seuraavan kuukauden. Tablet-laite tai tietokone siis vain päälle, sohvalle, hyvä asento ja omat ohjelmat rullaamaan:

Talot huokuvat historiaa, Kekseliäs nikkari, Puutarhaperjantai ja Unelmakodit; ensimmäisenä mielestäni paras, mutta muihinkin olen kovin tykästynyt. Vähän enemmän huumoria löytyy puolestaan sarjoista Putkiremontti sekä Remonttipiiskuri.

Jossain vaiheessa talvea oli olo, ettei minulle ole mitään katsottavaa televisiosta - ja nyt sitä on sitten yllin kyllin. Täytyy kuitenkin luottaa, että YLE lähettää nämä vielä uudestaan talvella Areenan kautta. Talvisin tiskaushetket torpalla ovat minulla aikaa, jolloin syvennyn samalla katsomaan jotain kivaa sarjaa. Näin aurinkoisina kesäpäivinä tiskaan kuitenkin mielummin pihalla lasten kanssa, ulkoilmasta nautiskellen. Jos niitä sateisia päiviä kuitenkin ilmaantuu, ja tiskikasa odottaa, on ohjelmavaranto näille hetkille taattu!


Meidän perhe ei harrasta mitään maksullisia netflixejä tai muuta hömpötystä. Mennään niillä, mitä tarjotaan valtion verovaroilla ja mainostuotoilla - ja ollaan tyytyväisiä, kun pienestä padin ruudusta voi katsella ohjelmia netin kautta milloin itselle vain sopii.

Ja muutama kuvituskuva torpan kuistilta ja pihamaalta; paras kukkaloisto on takanapäin - mutta onneksi perennoista löytyy vielä kukkijoita, samoin kuin ruusuista ja niittykukista! Ja parasta on, kun kukkia voi poimia myös sisälle; tuosta noin vaan saa pienen ripauksen kauneutta muuten kovin keskeneräiseen tupaan.






If I watch TV, it has to bee teaching reality or news. Now there are many programs at the moment I like - some of them are Finnish - but some of them are Swedish and some Norwegian (Talot huokuvat historiaa, Kekseliäs nikkari, Puutarhaperjantai, Unelmakodit, Putkiremontti and Remonttipiiskuri).

For example I can not watch sports; rather I do sports. Grazy me.

Are there someone, who is thinking like me? And yes, there was a time, when I watched also un-teaching programs, but it was a time, I really had time, called leisure time.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Torpparin Potager // Farm House style Potager




Tänä vuonna päätin toteuttaa kasvimaan vähän fiinimpänä, kun pottumaa siirrettiin kanalan äärelle. Syntyipotager, mutta torpparin tyyliin. Vanhoja tiilejä, kompostimultaa, kierrätettyä lautaa ja harvennettuja puunrankoja tolpiksi. Ja kaikki kasvit siemeninä maahan - eikä mitään turhaa esikasvatusta. Kasvimaahan on laajentunut ja kehittynyt tässä viimeisen kahden vuoden aikana siksi, mitä se tänä päivänä on.

Kasvimaan viime ja edellisvuoden turinoita pääset lukemaan tarkemmin garden plot -tunnisteen kautta. Kasvimaan keskellä hassusti pönöttävä kanto tulee olemaan joku kaunis päivä pöydän jalka. Nyt se on kärpäspesäsäke kera mahdottoman määrän koivun mahlaa, joka olisi ollut toki meidänkin hyödynnettävissä. Mutta ei tällä kertaa: voi ajan rajallisuus sentään...








Enää tarvittaisiin vettä, jotta koko komeus pääsisi oikeuksiinsa. Huomiseksi sitä on onneksi luvattu; toivon mukaan kastelisi maan oikein kunnolla.

Viime vuonna istuttamani kuukausimansikat tuottavat jo satoa - ja saunan vierustalla kasvava rohtosuopayritti pukkaa hyvää kasvustoa. Tänä vuonna, jos vain aikaa piisaa, yritän saada rohtosuovasta vähän pesuainetta testiin. Viime vuonna jäi vain hyväksi haaveeksi. Kasvimaalta nousee hassusti myös muutamia yksittäisiä lehvästöjä; ne ovat viime vuoden mustajuuria, jotka itse asiassa alkoivat tänä viikonloppuna kukkimaan. Ovat silti edelleen syötäviä; säästellään näitä, sillä kasvavat kovin hitaasti, mutta ovat melkein parasta herkkua, mitä kasvimaa on meille tähän asti tuottanut!



Puutarhan parhain kukinta on takana päin - mikä tuntuu hassulle; viikkoa ennen juhannusta jo! Mutta toivon mukaan tämä tietää aikaistumpaa marja-, hedelmä- ja sienisatoa; olisi toisin sanoen pidempi syksyn keruuaika tiedossa.




Potager + farm house = Farm House style Potager!
Built from recycled materials and waiting now same water to come. 
This summer has been very warm, but at the same time very dry. 
Plants need very badly water - and potager too.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Valaistus vanhan puutaloyhtiön pihalle // Lightning Plan for an old yard



Pääsin suunnittelemaan vanhan puutaloyhtiön pihan valaistusta. Taloyhtiön puutalon julkisivu on asemakaavassa suojeltu, joten valaistustakin suunnitellessa on hyvä huomioida talon tyyli sekä historia.

Esittelin alustavia ajatuksia taloyhtiön kokouksessa jo menneellä viikolla. Alustavasta suunnitelmasta ja vaihtoehtojen tarkastelusta tuli niin kivaa palautetta, että ajattelin vilauttaa muutaman otteen suunnitelmasta täälläkin.


Suunnittelun pohjalle kokosin inspiraatiokollaasin, josta tässäkin pieni ote. Taloyhtiön vanha aita oli valaistuksen ohella tiensä päässä, minkä takia huomioin myös aidan uusimisen suunnitelmassa. Vanha valurautainen aita, köynnöskasvit, mukulakivikadut ja lyhtymäiset valaisimet sopivat suunniteltuun miljööseen parhaimmalla mahdollisella tavalla - ja onneksi myös taloyhtiön väki oli asiasta samaa mieltä.




Kokosin suunnitelman pohjalle vaihtoehtoja - niin ulkonäöllisiä kuin hinnallisiakin. Vaihtohdot Pallas ja Milano ovat Konstsmiden valmistamia, ja valaisimia on saatavilla ihan perusrautakaupoista.


Domus Classican valurautaiset valaisinvaihtoehdot toin mukaan suunnitteluun, jos taloyhtiö haluaa varmasti aikaa kestäviä valaisimia pihapiiriinsä. Aidoista toin tässä vaiheessa mukaan lähinnä osviittaa liittyen hintaluokkaan sekä eri tyyleihin. Nämä kuvassa näkyvät valmisaidat löytyivät Viron puolelta Aldedmanin valikoimasta.

Suunnittelutyö tarkentuu vielä jatkossa, joten katsotaan, minkälainen lopullinen suunnitelma tulee olemaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että suunnittelutyö on antoisaa ja inspiroivaa! Toivottavasti saan pian taas jotain uutta haastetta suunnittelurintamalla!

Mitä tykkäätte suunnitelmasta? Ja onko teillä hyviä kokemuksia suomalaisista valurautaisten valaisimien sekä rautaisten aitojen valmistajista? Jos on, otan mielellään kaikki hyvät vinkit vastaan!




I have planned the lightning of old yard with an old protected building. The plannig has been inspiring; hopefully I get soon more soma planning things to do!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kuivuutta, muttei kurjuutta! // Sunny days!





Maalis- ja huhtikuussa osallistuin omavaraisuutta käsittelevien bloggaajien yhteispostaussarjaan. Toukokuun postaus jäi väliin kevätkiireiden vuoksi, mutta nyt ajattelin todella nopeasti kirjoittaa teille kuulumisia tästä aiheesta.

Vaikka aikaa on kulunut kaksi kuukautta, tuntuu, että kerrottavaa on kovin vähän. Suoritin keväällä opintoni loppuun ja sairastelin pitkän pätkän kera lasten, joten aikaa ja jaksamista näille asioille ei yksinkertaisesti ollu. Maaliskuussa sain tomaatin siemenet itämään, ja sen jälkeen vasta toukokuussa pistin seuraavat siemenet esikasvatukseen. Saapui erittäin kaunis ja lämmin toukokuu, josta olemme nauttineet täysin siemauksin.

Yhtään vesitippaa ei ole kuitenkaan torppamme maille tipahtanut taivaalta viimeisen kuukauden aikana, joten jossain vaiheessa kiittelin omia kiireitäni. Pieniä hentoja taimia ei voi näin kuivaan maahan edes istuttaa, joten onni on, että ovat niin pieniäkin vielä. Istuttaminen on siksi käytännössä mahdotonta, ettemme ole kastelemassa niitä joka päivä - ja toisaalta tuntuu, ettei vesikään riittäisi kaivossa jokapäiväiseen kasteluun.

Joten tässä ollaan! Kotona on ikkunanlauta vielä pullollaan taimia, ja ainoastaan tomaatin taimet on saatu kasvatusaltaisiin, kiitos automaattisen kuivuuteen reagoivan kastelujärjestelmän. Blumat-kastelujärjestelmä on ollut erittäin hyvä - jollei täydellinen näihin olosuhteisiin. Kastelee, mutta hyvin säästeliäästi, joten ehkä kaivon vesi riittää ainakin tomaateille tänä kesänä.

Jos olisimme tämän sadon varassa, kurjaa varmasti olisi. Tällainen kevät pistää tietenkin miettimään, kuinka hiuskarvan varassa sitä olisi, jos eläisi näiden antimien varassa. Koska kuitenkaan hengenhätä ei odota meitä, olen kiltisti vain katsonut, kun maa ympärillä kuivuu - ja toisaalta, kuinka joka puolella kukkii, on niin lämmin - ja on niin kaunista! Kolme viikkoa sitten pistettiin perunat maahan (perustettiin suunnitelmista poiketen perinteinen perunamaa kanalan yhteyteen) ja pistettiin kasvimaalle sipulit ja juurekset, herneet ja salaatit kasvamaan. Siemenet eivät ole läheskään kaikki edes itäneet, joten sato voi olla todella huono. Mutta kuten sanoin: tähän emme onneksi kuole, vaikka pahalle tämä tuntuu suuremmassa mittakaavassa.

Ja varsinkin, jos tämä on tulevaisuutta: jos ilmaston vaihtelut, epävarmuus ja ääritilanteet lisääntyvät tällä tavalla. Toivottavasti ei.


Kukintojen perusteella meille on tulossa paljon hedelmiä ja marjoja. Lisäksi kukkakimppuja on hyödynnetty omasta maasta ja raparperista sekä syreenistä olisi voinut tehdä vaikka mitä. Samoin nokkosesta ja vuohenjuuresta.

Täytyy kuitenkin myöntää, että en ehtinyt. Toisaalta olen ahminut tietoa ja oppinut paljon tämänkin kevään aikana villikasvien ja puutarhakasvien hyödyntämisestä; ehkä koittaa vielä se päivä, kun ehdin niitä laittaa käytäntöönkin.





Katsotaan seuraavan kerran heinäkuun alussa, onko satoa tullut vai veikö kuivuus kaiken. Tästäkin huolimatta, katsotaan asiaa positiiviselta kannalta: pitkästä aikaa olemme saaneet nauttia kesäisistä päivistä - eikä ole tarvinnut lähteä etelän maihin lämpöä etsimään. Omavaraisuutta sekin!?

Käyhän kurkkaamassa myös, mitä muille kuuluu:

Maatiaiskanasen elämää 
Korpikiven tupa
Kiireetön elämä
Olipa kerran arki
Rakkautta ja maan antimia
Riippumattomammaksi 
Korkeala 
Villa Koira





Sunny happy days!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kaikki kukkii! // Everywhere blossoms!




Tällä kertaa lyhyestä virsi - mutta todella kaunis! Tallensin sunnuntaina torppamme kukkaloistoa, joka on suorastaan huikea! En muista tällaista toukokuuta ikinä nähneeni, sillä lähes kaikki tuntuu joko kukkivan - tai jo kukkineen. Tuskastuneena aloin lopulta miettimään, mikä on vielä kukkimatta - ja onneksi, onneksi, on vielä niitäkin. Tässä kohtaa astuu esille erityisesti se haikeus, se syvä haikeus, kun torpalta on lähdettävä kaupunkiin ja laatii mielessään jo hätäsuunnitelmia, josko jonain arki-iltana kuitenkin ennättäisi torpalle ajelemaan. Toivossa elän yhä - mutta viimeistään sitten viikonloppuna pääsen kukkivan puutarhan pariin.




Meidän kukkaloiston takanahan on käytännössä torpan mailta löytyneet perennat ja pensaat - tai sitten sukulaisten ja tuttavien puutarhoista saadut perennat. Emme ole ostaneet torpan pihalle edelleenkään yhtään perennaa kaupan hyllyltä. Se ei vain jotenkaan tunnu oikealle ratkaisulle. Perinteinen vanha puutarha rakentuu pikkuhiljaa niillä keinoin kuin se on ennen vanhaankin rakentunut; lahjoituksin ja vaihdannan kautta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uusia tulokkaita ei olisi tullut puutarhaan; olen niin kiitollinen etenkin anopilleni ja äidilleni, kuinka paljon he ovat tuoneet meille vanhoja perennoja. Häälahjaksi, synttärilahjoiksi ja tuliaisiksi olemme saaneet etenkin hedelmäpuita. Ainoa, mitä olemme ostaneet täysin uusina, ovat pensasmustikan taimet, kaksi luumupuuta sekä kaksi viiniköynnöstä. Pensasmustikat puput söivät viime talvena suihinsa, joten mietin, ovatko ne oikeita kasvivalintoja kuitenkaan tähän pihamaahan. Samoin viinimarjaköynnökset kuivuivat sijoilleen johtuen viime kesän kuivuudesta.







Torpan pihalta löytyy edelleen kukkia, joita yritän pelastaa kukkapenkkeihin. Uusin havaintoni on rohtoimikkä, jonka luulin olevan jokin rikkakasvi; sitä kun kasvoi kanalan ympäristössä valtoimenaan. Toinen havainto on lemmikki; sekin kovasti leviävä, mutta oikein sijoitettuna oikein ihana kaunistus pihamaalla. Tätä kevättä ennen pihamaalta on löytynyt pikkuhiljaa mm. kuvissa näkyvät syreenit, kevätvuohenjuurietvuorenkilvet ja koivuangervot (?) - ja paljon muuta, mutta nämä mainitut ja kuvatut olivat juuri nyt kukassa.




Äidiltäni sain kurjenpolvea isojen kivien juureen, unikkoa sekä särkyneen sydämen. Miehen työkaverilta saimme puolestaan ihastuttavan tulikellukan, jota anoppi täydensi syntymäpäivälahjaksi kaupasta ostetuilla taimilla, sekä ihastuttavan herkän arovuokon.





Etenkin syreenit ja kevätvuohenjuuret jaksavat ihastuttaa juuri nyt. Omena- ja kirsikkapuiden kukinta meni niin äkkiä ohi, ettei niitä juuri ehditty nähdä. Samoin torpan perintönä saadut kevään sipulikasvit kukkivat sellaisella vauhdilla, ettei niistä juuri kuviakaan otettu - mutta nautittiin kuitenkin se pieni hetki.

Kiitos teille edelliseen postaukseeni liittyen; jokainen onnentoivotus on suuri ilo sydämelleni, sillä opintojen loppuunsaattaminen oli itselleni suuri juttu - ja asia, josta olin jo unelmoinut pidemmän aikaa. Sitäkin mahtavammalle se sitten tuntui, kun sai paperit ja todistukset käteen!

Ihania kesäpäiviä teille!



Summer time is here. Everywhere blossoms and everything comes and goes so quickly. I have enjoyed so much. Happy sommer time to you too!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!