keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Sisustussuunnittelua: Tuvan tyylikartta // Interior Design: Farmhouse Interior Style Map


Teen sisustussuunnitteluopintojen projektityönä torpan sisätilojen sisustussuunnitelman. Olen työstänyt suunnitelmaa jo ennen koulun penkille istumista, mutta täytyy myöntää: koulun myötä on tietous ja osaaminen kasvaneet, joten suunnitelmatkin ovat muuttuneet - osin paljonkin. Suunnitelmasta alkaa olla otteita jo lähes valmiina, joten uskaltanen vilauttaa muutamia juttuja tänne myös teille. Tässä postauksessa pääsette tutustumaan tuvan tyylikarttaan, jonka tein osin suunnitelman pohjaksi ja osin se täydentyi työtä tehdessä.

Itselleni on erittäin tärkeää, että käytämme sisustuksessa mahdollisimman paljon vanhaa, kierrätettyä ja jo olemassa olevaa. Siksi tyylikarttani on (ehkä toisin kuin yleensä) pääosin kokoelma niistä tyyleistä, jota tuvassa jo on ja jota haluan korostaa edelleen sisustussuunnittelua tehdessä. Osin sisustussuunnitelma on jo toteutunut, joten näistä myös maininta kuvien kohdalla.

Kun suunnittelen uusia materiaaleja, tulee niiden olla ekologisia ja kyseisen rakennuksen rakennusperintöön sopivia. Tässä tapauksessa siis: puuta, paperitapetteja, pellavaöljymaalia, puuvillaa tai pellavaa ja lampaan taljoja.

Nämä olivat siis selkeimmät lähtökohdat työssäni - ja näiden pohjalta kokosin otteita tuvan sisustuksen tyylikartasta myös tänne teille.





Tyylin avaimia:

  • vanha valkoiseksi maalattava leivinuuni ja puuhella (maalattu kuvissa)
  • vanhaa hirsiseinää (jätetään parissa seinää yläosat näkyville)
  • helmiponttipaneeli rintapaneeleissa sekä kiinteissä kalusteissa (paneelit on jo asennettu ja kiinteät kalusteet rakennettu, maalaus puuttuu), 
  • vihreän umbran sävyt seinillä ja kiinteissä kalusteissa. Myös keittiön kunnostettu kaapisto vihreää umbraa (1:1). Kuvan lähde: Antiikkiverstas Wilma.
  • Duron paperitapetti. Kuvan lähde: Gysinge.
  • vanhan kaapiston kunnostus ja maalaus sekä uudet vetimet (kuvassa jo kunnostettu - ennen-kuvat löydät täältä). 
  • skafferi, jonka ovi vanhasta puretusta talosta (jätetään aluksi maalaamatta; kerroksellisuus). 
  • räsymatot - ja elämän jälket (tässä tapauksessa leikin).


Tyylin avaimia:
  • kuusiruutuiset vanhat ikkunat
  • vanhat sähköistetyt öljylamput
  • vanhaa lattialautaa (ei maalata ensi tilassa, sillä maalin kunto suhteellisen hyvä)
  • vanhoja kunnostettavia huonekaluja
  • kiinteitä, perinteisiä säilytysratkaisuja (penkki ja skafferi)
  • vihreän umbran eri sävyt
  • väliovissa keltaokraa
  • pehmusteena lampaan taljoja
  • ruutu- ja raitakuosit verhoissa sekä tyynyissä, sininen väri sisustuksen yksityiskohdissa.
  • hyötyviljelmät raikkaine vihreine versoineen sisällä ikkunalaudoilla.

Ja kaikkea ei tarvitse maalata - ainakaan heti. Rosoisuus ja kerroksellisuus luo oman tunnelmansa vanhaan miljööseen.


Tässäpä nämä! Mille näyttää teidän mielestänne? Ajattelin koostaa tyylikartoista otteet teille myös makuukammareista, jos teitä vain kiinnostaa?

P.S. Facebookiin on perustettu uusi ryhmä, jossa voi seurata ja löytää uusia mielenkiintoisia vanhojen talojen bloggaajia. Kannattaa käydä tutustumassa ja liittymässä ryhmään! Tässä linkki sivulle!



Here are some things from the farmhouse interior style map, which I am processing nowadays as part of my interior studies.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




tiistai 20. helmikuuta 2018

Viime vuoden sato ruokapöytään // The Build-Up of our Garden Plot

30.7.2017. Yrittimaa kituutteli kesällä jotenkuten suuren koivun varjossa.


Postaus sisältää kasvimaan "kasvutarinan" viime vuodelta kuvina - sekä mietteitä siitä, miten tyhjentää täpötäysi arkkupakastin viime kesän sadosta - ennen kuin seuraavaa satoa saadaan alkaa korjaamaan.

Arkkupakastin siis tupaten täynnä satoa - samoin kuiva-ainehyllyillä kuivattua satoa, ja näin kevään kynnyksellä on viimeistään aika tarttua toimeen, jotta saamme seuraavan vuoden sadonkin mahtumaan pakastimeen! Näillä eväillä parannamme varmasti omavaraisuuttamme tulevina kevätkuukausina köyhänlaisten talvikuukausien jälkeen.

Vappupäivä 2018: Kasvimaan kehikot rakennettuna ja mullan kärräys kasvupaikoille aloitettu. Kehikot rakennettiin vanhoista navetasta löytyneistä laudoista, joita on ilmeisesti käytetty tilalla jonkin aikaa hevosautauksien rakenteina. Multa jouduttiin vielä tilaamaan paikan päälle. Tulevina vuosina tavoite on tässä suhteessa omavaraisempi; ensimmäinen komposti on ääriään myöten täynnä ja voidaan tyhjentää tulevana keväänä kasvimaalle.
Toukokuun loppupuoli 2017: Kaksi kasvualaa täynnä multaa (toinen viime vuodelta) ja perunat sekä osa kasvien siemenistä kylvetty. Tiilipolun rakennus aloitettu.


Ainoa haaste on pakastin, joka sijaitsee kaupunkikodissa - ja aika kokkaamiseen, joka ajoittuu yleensä viikonloppuihin torpalle. Vaatii siis suunnitelmallisuutta, jotta saan ainekset hyödynnettyä viikonloppuisin - tai pakastinta torpan sisätiloissa. Epäilen, ettei pakastin mahdu torppaan kovin hyvin, joten tämän boheemin emännän on nyt opeteltava järjestelmällisyyttä.

Jos teiltä löytyy vinkkejä seuraavien ainesosien helppoon ja nopeaan hyödyntämiseen, olen kovasti kiitollinen. Olen todella aloittelija näissä asioissa, joten kaikki vinkit ovat aina tervetulleita!

9.6.2017: Kasvualustojen ympärille levitetty sanomalehdet, ja näiden päälle puuhaketta. Lasten kasvimaa etualalla saa myös siemenet maahan. Potut alkavat nostaa päätään. Kasvimaa todettu hauskaksi leikkipaikaksi ja krokettimailat toimivat hevosina.

Punaviinimarjat. Mehustan kesän janojuomaksi. En siis stressaa näistä vielä.

Mustikat, mansikat, vadelmat ja mustat viinimarjat. Jätetään hedelmät tiskille, ja syödään näiden sijasta marjoja. Käytän smoothien, rahkan, puuron sekä luonnonjugurtin maustamiseen. Käytän kakkujen täytteeksi - ja mitä jos kokeilisin ensimmäistä kertaa elämässäni (sitten kotsan tuntien) marjakeiton tai -kiisselin tekemistä? Viime vuonna kirjoitin täsmälleen tämän saman tavoitteen marjakeitosta, joten ehkä nyt olisi ryhdistäydyttävä.

Puolukat. Survon ja käytän ketsupin korvikkeena ruuan kaverina. Tätäkään en tehnyt viime vuonna kuin pienen satsin kerrallaan - ja sitten asia taas unohtui. Jatkossa olisi hyvä tehdä survos heti pakastaessa; tulisivat nopeammin ja helpommin käytettyä. Sain myös edelliseen postauksen kivan vinkin puolukka-vanilja-smoothiesta, ja testasin jo tätä hieman mukaillen! Soodan ja suolan lisääminen mukaan oli uutta - ja toimi! Kiitos siis vinkistä Lezzie!

Talviomenat: Näistä taidan jo luopua. Ovat jo niin heikossa kunnossa. Viedään torpalle peurojen syötäväksi.

Välillä tekee myös huteja. Sain anopilta maa-artisokan juuria ja yritin, jos saisin ne kasvamaan olkien alla ilman sen kummempaa maan muokkausta. Ei onnistunut - osin varmaan siksi, että eivät nämä olleet olkia vaan kuivattuja heiniä. Onkohan näillä eroja? Tulevana keväänä yritän uudelleen, mutta kerronpa tästä kokeilusta sitten myöhemmin.


Omenasoseet: Iltapalaksi lapsille kera kerman? Puuron kaveriksi, kyllä! Aamupalaksi kera tuorepuuron? Tuleeko jotain muita kivoja reseptejä mieleen omenasoseesta? Piirakan voisi toki joskus tehdä, kun saadaan vieraita kylään - mutta sitä tarkoitusta varten löytyisi pakasteesta myös omenaviipaleita.

Jättikurpitsoista tehty sose: Makea piirakka ei ollut meidän juttu, joten ajattelin kokeilla kurpitsasosekeittoa. Löysin tämän ohjeen sekä tämän ohjeen, jotka sisältäisivät aika perusraaka-aineita. Perunaa ja porkkanaa voisi varmasti kaveriksi sekoittaa, ja inkiväärin ja chilin kanssa keittoon saisi vähän potkuakin. Onko teillä jotain suosikkireseptiä, miten kurpitsasosetta voisi käyttää?

Pakastetut härkäpavut: Paahdetut härkäpavut eivät oikein onnistuneet, joten ajattelin kokeilla kevään tullen ainakin härkapapupihvejä, joita useammat vinkkasivat tekemään viime postauksen yhteydessä. Onko muita hyviä suosituksia, miten hyödyntää keittämisen jälkeen pakastettuja härkäpapuja?

11.6.2017: Perunoiden lisäksi myös vanhalla kasvimaalla näkyy orastavaa kasvua.


Mustajuuret: Lukemani mukaan näitä tosiaan voi hyödyntää vielä keväällä maan sulattua! Tein syksyllä uunivihanneksia, joissa mukana oli myös mustajuurta. Oli todella hyvää, joten hyödynnän aikakin näitä kokemuksia jatkossa.

Tillit: Nämä pitäisi muistaa, kun tekee kalaruokaa - ja ottaa mukaan kaupunkikodista torpalle, sillä torpalla kalaa usein uunissa laitetaan.

Kuivattu minttu: Teetä - mutta mitä muuta? Onko kivoja vinkkejä, mihin tätä käyttäisi ja hyödyntäisi? Oletteko kokeilleet kuivattua minttua smoothiessa?

Salvia: Viime postauksessa vinkattiin käyttämään esim. härkäpapupihveissä mausteena sekä kanaruuan mausteena. Luin, että voi käyttää rohtona (esim. teen muodossa) tai mausteena liharuokiin, mutta toisaalta ei suositella lapsille käytettäväksi. Olettekohan te moisesta kuulleet? Sain isältäni juuri peuran lihaa, joten kenties salvia kera rosmariinin sopisi kivasti lihan mausteeksi? Summa summarum: Otan mielellään lisävinkkejä vastaan!

28.6.2017: Perunat ovat viimein saaneet kasvuun vauhtia. Ensimmäiset perunat syötiin heinäkuussa.


Kanerva: Tätä oli tarkoitus nauttia kamomillateen sijasta iltaisin - mutta minnehän nämä piilotin. Ehkä ne löytyvät vielä ennen kevättä..

Rohtosuopayritti: Tätä piti testata pyykinpesussa. Kokeilu on unohtunut ja silmät tottuneet roikkuviin yrtteihin puuhellan yläpuolella. Yritän muistaa nyt ottaa yrtit mukaan kaupunkiin, jossa pyykit pestään.

Kehäkukat: Tavoitteena olisi tehdä näistä kehäkukkaöljyä ja -voidetta, mutta hommaan ei ole oikein riittänyt energiaa. Löysin ohjeita näiden tekemiseen Unelma omavaraisuudesta -kirjasta, ja huomasinkin nyt, että öljyyn tarvitsisin vain rypsiöljyä. Kehäkukkavoiteeseen tarvitsisin mehiläisvahaa. Pitääkin miettiä, mistä sellaista saisin.

Nokkonen: Nokkosmukanakas uunissa oli todella hyvä. Resepti taisi olla mukaelma monesta eri ohjeesta, mutta mikä tärkeintä: pellilliseen tuli vain pari ruokalusikallista nokkosta (ei liian vahvaa makua) ja mukaan pieniä hippusia fetajuustoa sekä kauramaitoa. Yrttejä taisin ripsiä myös mukaan mututuntumalla. Nokkoskeittoa voisi kokeilla, samoin nokkoslettuja ja -sämpylöitä; kiitos viime postauksen vinkkien antajille! Jos sinulla on vielä muitakin hyviä ohjeita nokkosen hyödyntämiseksi, otan ajatuksia ilolla vastaan!

17.9.2017: Kasvimaa viimeisimmillään; sadosta suurin osa on jo korjattu.


17.9.2017: Perunamaa mullalla - kuukausimansikat kukkivat. Kasvimaan keskellä oleva koivu suojasi valitettavasti kasvimaamme sateilta niin tehokkaasti, että puu kaadetaan talven aikana - mahdollisesti jo tänään! Vaatii kuitenkin ammattilaisen apua, sillä puu on lähellä taloa ja juuri rakennetun kasvimaan keskellä. Jälkiviisaana kyseinen puu olisi pitänyt kaataa ennen yhdenkään kasvualtaan rakentamista paikalle.
Eihän tämä lopulta mahdottomalle näytä - mutta pakastimen täyteläisyys kieltämättä vähän pelottaa. Aloitankin siitä, että siivosin keittiön pakastimen, minkä jälkeen kuskasin sinne marjoja ja soseita syötäväksi kellarista. Helpommin saatavilla - todennäköisemmin syötävissä? Samoin muistin ottaa torpalle mukaan pakkasesta tavaraa, ja näin kovilla pakkasilla säilyvät hyvin kylmälaukussa kylmässä eteisessä - eli pakastinta sisällä ei edes tarvita.

Kevään omavaraisuuden parantamiselle on siis hyvät lähtökohdat olemassa! Näiden lisäksi huhti-toukokuussa päästään villivihanneksistakin nauttimaan; näistä kirjoittelinkin viime vuonna täällä. Viime vuonna vuohenputki ja nokkonen tulivat hyvin hyödynnettyä, mutta muiden osalta en onnistunut. Tänä vuonna yritän ajoissa hyödyntää etenkin kuusenkärkät ja tehdä niistä siirappia - viime vuonna heräsin asiaan liian myöhään.

Kuukausimansikat kasvoivat kuivattujen heinien suojissa kesän aikana hitaasti, mutta varmasti. Heinät keräsimme navetan ylisiltä.

17.9.2017: Tiilipolku viimeisteltiin valmiiksi syksyllä ja ensimmäisten pakkasten aikaa alkoivat polun tiilet murentua. En siis voi suositella - vaikka yritimme alle laittaa hiekkaa, jäi vesi liiaksi seisomaan tiilien päälle ja jäätyessään alkoi murentaa tiiliä. Tiilet olivat kuitenkin rikkinäisiä ja hauraita jo paikalle asennettaessa (löytyivät metsästä kasattuna monen vuosikymmenen takaa), joten rahallisesti emme hävinneet - työtunneissa hävisimme tosin liikaakin.


Our garden plot was expanded threefold last year.
 These pictures show the major changes during spring and summer.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

tiistai 13. helmikuuta 2018

Pakastimeen uppoutunut omavaraisuusaate // Fall at the Vegetable Garden



Viime viikolla lupasin kirjoittaa, miten meidän omavaraisuusajattelujen kävi talven tullen. Täytyy myöntää, että kesällä omavaraisuuden tavoittelu on jotenkin enemmän pinnalla. Talvella .... no: sitä pitää etsiä pakastimen pohjalta - tai vääntäytyä kellariin. Tai muistaa, että jossain peltirasiassakin oli jotain kuivattua yrttiä. Talvella se vain on jotenkin erilaista kuin kesällä. Todella erilaista.

Myönnän siis: asia vähän niin kuin unohtui. Unohtui arjen kiireisiin.


Tammikuussa heräsin tilanteeseen, josta summaus seuraavassa:

Talviomenat: Vaikka olen yrittänyt muistaa näitä hakea kellarista tasaisin väliajoin, en ole mitenkään yksin saanut näitä syötyä. Muu perhe on kauhistellut tummia plänttejä omenien päällä joulukuusta lähtien, ja jättänyt syömättä, koska näes: vaatii vähän kuorimista. Tai sitten äiti-ihminen on ne kuorinut ilman, että ulkomuotoa on ehditty näkemään ennen sitä. Näin helmikuun alussa osa on edelleen syötävissä, mutta niitä on siis edelleen monta kiloa. Ja suurin osa on jo mennyttä. Olisi pitänyt joulukuussa pistää soseeksi. Mutta ymmärrätteköhän tätä: silloin oli jotenkin muutakin ajateltavaa.

Omenasoseet: Vähänkö sitä on paljon. Eli miten paljon sitä pitääkään syödä ennen kuin se loppuu? Tätä pitää alkaa tuputtaa myös miehelle - ja lapsille kera suuremman sokeriannoksen kai. Löysin muuten myös viipaloituja omenoita pakasteesta - eli voisi tehdä omenapiirakankin.

Jättikurpitsoista tehty sose: I have forgotten! En siis todellakaan ole muistanut koko asiaa. Kertokaa te, mitä voin soseesta tehdä? Makea kurpitsapiiras ei ollut meidän juttu. Onko olemassa jotain parempaa ja suolaisempaa juttua?

Kesäkurpitsat: Kurkkusalaatin ohjeessa olleet korianterinsiemenet eivät toimineet. Isäntä toki söi salaatit tyytyväisenä - emäntä jäi nuolemaan näppejään.

Pakastetut härkäpavut: Tein yhden satsin paahdettuja papuja, jotka paloivat. Toisen satsin tein niin, että homehtuivat. En laiskana emäntänä kuivannut papuja niiden sulamisen jälkeen. Laiskaa emäntää ei palkittu. Vielä voi kuitenkin yrittää; monta purkkia tyhjentämättä. Yrittänyt ei saisi siis lannistua, mutta vähän kyllä lannistunut olo on.



Punajuuret: Punajuurimuussista tein maukkaan punajuurilaatikon joulupöytään! Ou-jee; riitti siis yhteen laatikkoon!

Mustajuuret: siellä ne on edelleen säilössä pellossa. Voikohan ne selvitä siellä kevääseen asti?

Viinimarjat: no näitä piisaa. On syöty - vähemmän juotu. Vielä riittäisi useampaan mehusatsiin ja vielä useamman aamu-, ilta ja välipalan kyljeksi.

Vadelmat: muutama purkki syöty. Ovat niin herkullisia, että toivoisi näitä olevan enemmänkin.

Mustikat ja puolukat: Olemme syöneet muutaman purkin mustikkaa rahkan kera - puolukat olemme unohtaneet tyystin. Mustikat maistuvat kaikille, mutta puolukan kanssa on aina ollut haasteita.



Tillit: löysin nämä tammikuussa pakastimesta. Olen muistanut käyttää kaksi kertaa kalaruuan maustamiseen.

Minttu: Haudutin ensimmäisen teekupposen tammikuussa, kun muistin viimein tuoda torpalle haudutuspallon. Kaikki kuivatut mintut ovat jääneet siis torpan varastoihin, enkä niitä ikinä näytä muistavan ottaa mukaan kaupunkiin.

Salvia: siellä sitä on. Kauniisti purkitettuna, mutta enpä ole vielä keksinyt, mihin ja miten käyttäisin.

Basilika: syötiin kesän mittaan ja loput kuivattiin - ja syötiin hyvin nopeasti loppuun. Enemmän olisi voinut olla.

Kanerva: Mihinhän olen tämän jemmannut...?

Rohtosuopayritti: Pistin kuivumaan muutaman oksan elokuussa uunin yläpuolelle. Siinä se kuivuu edelleen. On muuten varmaan jo kuiva.

Kehäkukat: Nämä jemmasin peltirasiaan ja siirsin hyvään talteen yöpöydän kaappiin. Odottavat siellä, että emällällä on aikaa.

Nokkonen: ensimmäisen satsin eli pari ruokalusikkaa käytin tammikuussa, kun tein nokkosmunakkaan uunissa. Siitä tuli tosi hyvää kera fetajuuston. Sitä sitten voisi tehdä vaikka joka viikko kaksi kertaa, jotta kaiken saisi käytettyä seuraavaan satoon mennessä.



En tiedä, naurattaako teitä. Minua onneksi naurattaa. Ei siis itketä.

Nyt on kuitenkin aika tehdä ryhtiliike. Mietin viime vuoden kaikki omavaraisuustekstit luettuani sitä kaikkea työtä, mitä näiden eteen on tehty. Postauksen kuvitus sen mukainen: laajennettiin kasvimaata merkittävästi (peruna-, mansikka- ja yrttimailla sekä lasten kasvimaalla), rakennettiin harjuviljelmä, rakennettiin tomaateille kasvatusastiat ja laajennettiin repertuaaria loppusyksystä myös pensasmustikkaan ja luumuihin istuttamalla niitä kanalan kylkeen. Lisäksi sain lahjaksi siskoltani uuden kirsikkapuun, joka istutettiin niin sanotuksi tervetuliaispuuksi pihapiirin sisääntulon kulmille. Aivan loppusyksystä istutin mintut sekä meiramit omena- ja kirsikkapuiden alle ruukuista talvehtimaan - ja toivon mukaan ensi keväänä nätistä puiden alle leviämään.

On siis aika tehdä suunnitelma omavaraisemmalle kevättalvelle, jonka päämissiona on käyttää kerätty sato tehokkaasti ja toimivasti hyödyksi. Mutta miten? Jos sinulla on ylläoleviin ehdotuksia, otan todella ilolla vastaan! Jos ei ole, ryhdyn googlettamaan, ja koostan teidän mahdollisista ajatuksista sekä omasta selvitystyöstäni seuraavan postauksen - itselleni muistiin ja kenties muillekin samanosaisille vinkiksi. Tätä postausta myös tarvitsen, jotta saan itseäni niskasta kiinni - ja ryhtymään toimeen.

Kun tämä työ on tehty, voinen alkaa suunnitella ensi kesän omavaraisuutta. Mutta ensin hoidetaan vanhat pois alta. Eiks jee?



A few words about using the harvest along winter time. The story is not like a fairy tale; we have forgotten almost all of the harvest in freezer. Of course some of them we have used, but there is still a lot to eat. Now I need a plan, how to use these - before the next harvesting time takes place!

In the pictures fall time at the vegetable garden.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



tiistai 6. helmikuuta 2018

Omavaraisuuden loppuhuipentuma? // How did we manage the harvesting?



Kiitos tästä tekstistä kuuluu Sannille, joka kirjoitti äskettäin tämän vuoden tavoitteesta koskien omavaraisuutta. Heräsin miettimään, mitähän me tällä saralla tänä vuonna tavoiteltaisiin. Sitten aloin lukea viime vuoden tekstejä tätä koskien:

Keväällä kirjoitin keinoista olla omavaraisempi kevätaikana.

Loppukesästä summasin, miten olimme laajentaneet kasvatusalaa laajentamalla kasvimaata, rakentamalla tomaateille kasvulaatikot ja perustamalla uuden harjuviljelmän.

Kesällä olimme ruuan suhteen omavaraisempia kuin ikinä ennen.

Alkusyksystä summasin kesän sadon annin ja suunnittelin sadonkorjuuta ja sen säilömistä.

Ja lopuksi vielä kerroin, kuinka kuivasin yrttejä ja kehäkukkia talven varalle.

Ja sitten loppuivat jutut omavaraisuudesta... Miten meillä kävi siis syksyn ja talven tullen omavaraisuuden osalta? Hiljaiseksi meni blogissa tämän suhteen.

Ihan syteen ja saveen ei kuitenkaan mennyt, vaikka hiljaiselosta olisi niin voinut päätellä.



Omenat: Syksyllä korjattiin kahdesta omenapuusta runsas sato. Toisen omenapuun omenat keitettiin ja muussattiin soseeksi. Talviomenapuun omenat kerättiin ennen pakkasten tuloa ja säilöttiin erinäisiin pahvi- ja pärelaatikoihin syötäväksi.

Jättikurpitsat: Ne kasvoivat lopulta jättimäisiksi, ja kurpitsankuoret käytin koristeina ja sisällöt keitin ja muussasin pakastimeen - ja tein myös elämäni ensimmäisen (äklömakean) kurpitsapiirakan.

Kesäkurpitsat: Näistä kasvoi muutama kookaskin versio. Käytin osan heti ruokaan (leivinuunissa paistettuja vihanneksia). Lopuista tein köyhän miehen kurkkusalaattia, mutta valitettavasti ohjeella, joka ei taannut makunautintoa. Korianterinsiemenet eivät toimineet. Isäntä toki söi salaatit tyytyväisenä - emäntä jäi nuolemaan näppejään.

Härkäpavut: kaikki keitettiin ja pakastettiin.

Porkkanat: toivoton sato. Melkein sanoisin ei jatkoon, jos ne harvat, jotka kasvoivat, eivät olisi niin maukkaita. Eli ehkä yritämme vielä kerran tulevana kesänä.

Punajuuret: syötiin suoraan kasvimaalta ja loput keitin ja muussasin.

Mustajuuret: syötiin pari herkullista versiota - ja loput unohdettiin peltoon.

Lehtikaali: käytettiin ruokaan, ja loput lehtikaalit nauttivat puput kylmien kelien tullen.



Kuukausimansikat: eivät ehtineet tuottaa satoa. Toivon, että selviävät talvesta, sillä mansikoita alkoi muodostua vasta syyskuun alussa. Jos ovat talven aikana kuihtuneet, pistän ensi kesänä normaalit mansikat kuukausimansikoiden tilalle kasvamaan.

Tomaatit: Suurin osa näistä syötiin suoraan ruuan kanssa, mutta yllättävän pitkään näitä syötiin levän päällä ja kera salaatin. Salaisuus piili pahvilaatikossa, johon vihreät tomaatit kerättiin ennen hallaöitä vihreine varsineen talteen. Pahvilaatikko jätettiin pienesti raolleen ja skafferin lattialle piiloon valolta. Sieltä tomaatteja otettiin pikkuhiljaa käyttöön. Tomaatit nostettiin valoon ja kulhoon mukaan omena, ja sitten ilmaraollinen kupu päälle. Tomaatit kypsyivät ja saatiin syödäksemme. Tomaatteja syötiin vielä syyskuun loppupuolella. Olin erittäin tyytyväinen.

Sipulit: Kuivasin näitä osin pihalla kovan verkon päällä ilmavassa ja auringossa paikkaa - loppuajan saunan eteisessä ja torpan leivinuunin päällä. Hyvin kuivuivat, minkä jälkeen letitin osan sipuleista ja osan pistin pieniin paperipusseihin ilmavasti. Näitä on kuulkaa vieläkin tarjolla - syystä, että olimme niin vähän torpalla joulun alla. Nyt kuitenkin viedään jo viimeisiä, joten ensi vuonna voisi olla useampikin rivi, mitä nyt oli (muistaakseni rivejä oli neljä).



Viinimarjat ja karviaiset: näitä tuli paljon, aivan todella paljon. Pakastettiin kaikki, ja vähän jäi pensaisiinkin, koska ei vain aika riittänyt kaikkien poimimiseen.

Vadelmat: poimittiin ja pakastettiin. Aika vähän näitä tuli tänä vuonna, mutta tuli kuitenkin. Karhunvadelmat eivät ehtineet kypsyä.

Mustikat ja puolukat: niputan nämä samaan pakettiin, sillä niitä kerättiin niin vähän, ettei näillä pääse kehumaan. Sen sijaan anoppi osti meille mustikoita ja purkittipa vielä valmiiksi pakastimeen. Muutama rasiallinen puolukoitakin purkitettiin pakastimeen.

Yrtit: näistä kerroinkin jo viime vuoden postauksessa.

Sadonkorjuuaika oli jälleen kerran erittäin kiireistä aikaa. Kaikkea olisi pitänyt tehdä samaan aikaan, vaikka yritin tällä kertaa välttää suuria remontteja ja etappeja sadonkorjuun ajalle. Saimme kuitenkin lähes kaiken kerättyä ja säilöttyä, mitä pihalla kasvoi. Sen sijaan metsään emme juuri ehtineet; sienet jäivät kaukaiseksi haaveeksi, vaikka yksi jos toinen sanoikin, että niitä olisi metsässä tarjolla vaikka kuinka.

Talvi toi tullessaan melkoiset arjen kiireet ja haasteet. Niistä voisin kertoa seuraavalla kertaa enemmän. Ja näiden johdannaisena sitten miettiä, mitä sitten tänä vuonna tavoiteltaisiin - vai tarvitseeko edes tavoitella uutta? Riittäisikö, jos pitäisimme olemassa olevasta kiinni?




How did we manage with the harvest last year? I have forgotten to tell you about it. The result is quite good; almost all we got, we also preserved; mainly freezed and some herbs were also dried. However, we did not have enough time to pic some mushrooms or berryes from forest - those would have been comletely free without any treatment of garden. Maybe the utilization of forest's harvest will be the main target of this year, when seeking the more selfsufficient lifestyle?




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 1. helmikuuta 2018

Makuukammarin tunnelmaa // In the bedroom




Makuukammari alkaa pikkuhiljaa löytää itseään. Haastetta tähän tilaan ovat luoneet tapetti ja yhden seinän uupuminen. Olin alunperin ajatellut tätä Pihlgren ja Ritolan Pikkurokokoo-tapettia vihreällä sävyllä. Tapettia ei ollut kuitenkaan saatavilla silloin, kun sitä tarvittiin, joten päädyin samaan kuosiin vaaleanpunaisella sävyllä. Olen kieltämättä miettinyt monta kertaa, teinkö tuolloin virheen - mutta sitten tuhahtanut itselleni, ja ottanut asian haasteena vastaan. Tämän tapetin kanssa mennään nyt, joten etsin keinoja elää värin kanssa.



Sisustusopinnot loivat tähän hyvän ratkaisun; värejä opiskellessa tämä huone taas pulpahti mieleeni ja sain ahaa-elämyksen. Nimittäin vastavärit! Punaisen vastaväri on vihreä, joten viherkasvi ja tyynyt - ja nyt on tällä emännällä helpompi elää tämän huoneen värien kanssa. Vaaleanpunainen ei selkästi ole tällaisina annoksina oma värini, mutta vihreä on - ja nyt vihreästä löytyikin se pelastus. Samalla löysin oivan piilopaikan fiikukselle, jonka leikkasin syksyllä ja joka on nyt aika raukan oloinen.



Toinen haaste on tosiaan väliseinän puuttuminen, minkä takia huone ei oikein muotoudu sillä tavalla ullakon makuukammariksi kuin toivoisin. Asiaan on ratkaisu, mutta nyt puuttuu vain innokas toteuttaja. Heh, ja veikkaanpa, että syksyn puristuksen jälkeen saan odottaa sitä innokkuutta vielä tovin.

Makuukammariin rakennettiin syksyllä sänky vanhasta puusohvasta, joka löydettiin Torin kautta. Puusohva oli säilynyt alkuperäisessä asussaan. Mies rakensi tähän patjoille säleikön niin, että sohva on myöhemmin palautettavissa entiseen asuunsa, jos näin halutaan. Pintaan emme koskeneet ollenkaan; alkuperäinen asu on mahtava: rakeinen ja vanhaa ikä saa näkyä!


Haaveena on saada sänkyyn vielä tämän vuoden puolella uusi futonpatja Porin Villasta ja Peitteestä; kaipaan vähän paksumpaa ja tukevampaa alustaa nukkumiselle - ja paksumpi patja näyttäisikin paremmalle tuossa kokoonpanossa. Virkatun peiton alle ajattelin ostaa paksun tuplapeiton, jonka voisi pedata reilusti myös reunojen yli. "Keskiosan" rungon uupuminen sängystä vähän haittaa silmää, minkä paksu ja pidempireunainen päiväpeitto hyvin piilottaisi. Nyt kuitenkin eletään hetki säästöliekillä, joten paremman puutteessa nukutaan vieraspatjoilla ja odotellaan hyvää peittolöytöä.

Syksyllä ostettiin myös valaisimia yläkertaan. Nettihuutokaupat eivät tällä kertaa oikein uponneet, ja lopulta Ikean Årstid-malliston jalka- ja pöytävalaisimet löysivät kotiimme - ja toiseen näistä vaihdoin vanhan varjostimen, jottei sentään liian harkitun ja uuden näköistä olisi. Pöytävalaisimen alla on vanhemmiltani saatu tiinu, jossa on joskus ihan oikeaa ruisleipääkin valmistettu. Nurkassa on vielä kirppikseltä aikoinaan löytynyt rottinkituoli.

Tämä tällä kertaa; mistähän sitä seuraavaksi turinoisi? Jos teillä on toiveita, kertokaa ihmeessä ja katsotaan, miten niitä pystyisin toteuttamaan!


The "new" (actually very old) bed in our bedroom - only little DIY-thing under the mattresses. 
Now we need only new, little thicker mattresses - and I'm sure the bed will be perfect for us!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!