maanantai 27. elokuuta 2018

Ylistyslaulu pellavaöljymaalille! // Linseed Oil Paint; Just Love it!



Uskokaa tai älkää: torpalla on aloitettu viimein sisämaalaustyöt! Maalaustyö etenee hitaasti, mutta varmasti. Syynä on toisaalta ympäröivät tekijät - toisaalta itse maali. Kumpaakaan en kuitenkaan vaihtaisi pois; en siis perhettä lapsineen - enkä pellavaölymaalia.

Tässä pieni ylistyspuhe pellavaöljymaalille - ja kuvia tuvasta, jonka maalaus on kesken, mutta tulevan tunnelman voi jo aistia.



Pellavaöljymaalin ylistyspuhe alkaa siis tästä. Eikä ole sponsoroitu.

1) Maali imeytyy puuhun. Eikä muodosta niin sanottua kelmua tai kuorta - eikä varsinkaan sitä muovikuorta. Koska maali imeytyy puuhun, on maalaaminen aivan erilaista kuin ... noh, puhutaan tässä nyt vaikka tämän aikakauden maaleista. Maalia hangataan puuhun ja maali imeytyy; ei siis sivelyä puun pinnalle vaan imeyttämistä puuhun.

2) Koska maali imeytyy puuhun, tunnet maalauksen jälkeen vielä puun. Lattialauta on esimerkiksi aivan erituntoinen jalan alla, jos lattian on maalannut pellavaöljymaalilla yhteen kertaan (joka riitti kaupunkikodin ullakolla) kuin esimerkiksi Uulan tai Betoluxin maalilla kahteen kertaan. Kaikkia näitä olen siis käyttänyt.

3) Ensimmäinen kerros on paras kerros - ja yleensä jätän maalauksen siihen varsinkin, jos pääsen maalaamaan puhdasta, maalaamatonta puuta. Eli kun maalaat ensimmäisen kerran hyvin ja tarkasti, ei toista kerrosta enää tarvita! Kovaa kulutusta kokevat ja kosteudelle altistuvat pinnat maalaan kuitenkin kahdesti; esimerkiksi pöytätaso tuvan keittiössä - ja ikkunat kahteen kertaan.

4) Maalipinta kuluu kauniisti, kun maali on imeytynyt puuhun. Ei siis lastuina vaan kaunista ajan patinaa sitä mukaa kun itse puu kuluu. Ja siksi sopii erityisen hyvin vanhaan taloon.

5) Maalipinta on yhden kerroksen jälkeen himmeä, toisen kerroksen jälkeen kiiltelee jonkin verran - mutta kuluessaan muuttuu himmeämmäksi. Tykkään siis himmeästä, jos jäi epäselväksi.

6) Yhdestä sävystä ja maalipurkista on moneksi. Ostimme useamman vuotta sitten lattiamaalit kaupunkikotimme ullakon lattian maalaukseen. Noita maaleja käytämme edelleen: nyt torpan tuvan seinissä, kiinteissä kalusteissa ja listoissa. Kaikissa on samaa maalia: sävyttämätöntä valkoista ja vihreää umbraa - eri sekoitussuhteissa. Maalin hankinta kirpaisee kerran ja paljon, mutta sen jälkeen maali riittää ja on siis todellakin yllättävän riittoisaa - varsinkin, jos yksi maalikerros riittää. Ja kaikki uudet maalisävyt tuvassa ovat siis samasta purkista, eli vihreää umbraa. En oikein meinaa itsekään uskoa tätä todeksi näitä kuvia katsellessa.




Ja mikäpä olisi täydellistä? Ei edes pellavaöljymaali. Pellavaöljymaalin miinukset:

1) Haisee ihan hirmuisesti. Ja suhteellisen kauan myös. Nukkua ei voi samassa tilassa useampaan viikkoon. Eikä kannata ihan hirveästi oleillakaan. Seurannaisvaikutuksena me siis nukumme eri kerroksessa suljettujen ovien takana. Arkea pystytään kuitenkin pyörittämään tuvassakin - kunhan ikkunat ovat auki, mikä on mahdollista vielä tähän vuodenaikaan.

2) Kuivuu hitaammin kuin tämän päivän maalit. Etenkin toinen kerros. Ensimmäinen kerros voi kuivua näillä keleillä päivässäkin, jos alla ei ole toista maalia. Eli kuivumisaika on suhteellista: jos maalaat vain kerran maalipuhtaalle pinnalle, ei kokonaisaika maalaukselle ole niinkään miinusta. Mutta yritin nyt kuitenkin vähän negistellä.



Vielä on tuvassa maalattavaa, ja lattia maalattaneen sitten myöhemmin. Viikonloppuna aloimme valmistelemaan jo lasten huoneen maalausta, minkä tulokset näkyvät viimeisimmässä kuvassa. Muovimaali hormin pinnassa ei ollut aivan sitä, mitä pitäisi. Lisäksi hormi vaatii paikkausta paikoin, joten päätimme tehdä asiat ehkä taas vaikeimman kautta - ja poistimme laastin kokonaan muurin pinnalta. Seuraavaksi mies poistaa muovimaalit myös katosta, sitten hän korjaa ja slammaa muurin pinnat - ja lopuksi minä pääsen viimeistelemään maalauksin huonetta kuntoon. Niin ja se pinkopahvitus ja tapetointi toki sitten jossain vaiheessa, mutta täytyy jo tästäkin vaiheesta iloita - ja tallentaa nämä tunnelmat bloginkin puolelle!

Oletteko te käyttäneet pellavaöljymaalia? Ja jos olette, kertokaa toki mitä merkkiä? Olemme käyttäneet tähän asti kahta erilaista, mutta kuulisin mielellään ilman pohjustusta siitä, mitä me käytimme - mitä te olette käyttäneet ja mitä siitä tykänneet? Paljastan ehkä sitten kommenteissa, mitkä ovat ne meidän käyttämät tuotteet.

We have finally started painting. We use only natural paints in the farm house. The first paintings have been done with linseed oil paints. I just love it! It's lasting, it's natural, its structure has natural feeling - and i like how it looks like. At first the price may seem to be expensive, but it is so lasting and sometimes one layer can enough - that I think it can bee even cheaper! So: I recommend, expecially in old houses!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 6. elokuuta 2018

Sadon korjuun suunnittelua villasukat jalassa // Planning Harvesting Wings on the Feet



Enpä olisi kuukausi sitten uskonut, että elokuun alussa istun villasukat jalassa torpan tuvassa ja ihmettelen, millä ihmeen aikaa ehdin hoitaa kaiken sadon korjuun, joka näyttää ryöpsähtäneen silmille yhtä nopeasti ja voimakkaasti kuin loppukesän ukkoskuurotkin ryöpsähtivät. Mutta tässä siis ollaan, ja nyt kuukauden ensimmäisenä maanantaina on jälleen aika summata yhdessä muiden bloggaajien kanssa, miten kullakin on sujunut omavaraisuuden saralla.

Kuukausi sitten kerroinkin, miten kuivuus koetteli meitä, ja suunnitelmissa oli jos jonkinlaista viritystä, jotta saisimme sadeveden talteen. Viritykset kannattivat, sillä ilman niitä kasvimaamme olisi taatusti kuivunut kuivaksi koppuraksi. Pieni lampi, vesisäiliö, uudet rännit ja uudet saavit; kaikki ne saimme täyteen niinä muutamana hassuna päivänä, jolloin torpan mailla satoi. Valitettavasti tämäkään ei riittänyt, mutta onneksi saimme torpan vanhan kaivon käyttöön. Kaivo sijaitsee siis nykyään naapurin puolella, mutta saimme nostaa sieltä vettä luvan kanssa. Kaivo oli vanha kunnon hirsirakenteinen kaivo. Ihastuin siihen täysin, ja muutaman kuvan jaoinkin siitä Instagram-tililläni. Kastelimme sade- ja kaivovesillä muutamaa hassua iltaa lukuun ottamatta joka ilta kaikki istutukset läpi. Mahdoton homma, varsinkin kastelukannulla. Loppukuusta saimme onneksi appiukolta saadun sähköpumpun viritettyä, joten kasvimaa saatiin suihkutettua, ja homma nopeutui edes jonkin verran. Näinä hetkinä mietin kyllä kieltämättä, onko tässä sitten yhtään mitään järkeä.


Mutta nyt elokuun kynnyksellä kasvimaalla suorastaan rehottaa! Kesäkurpitsat, avomaan kurkut ja jättikurpitsat ovat viimein aloittaneet kasvunsa kurpitsakummussa. Herneet kypsyivät kuin varkain. Punajuuret ovat jo liiankin suuria. Porkkanaakin näyttää tulevan - hitaasti mutta varmasti. Sipuliakin tulee kiitettävästi. Samoin härkäpapu on aloittanut kasvunsa. Tomaatin raakileita on kunnioitettavasti. Valkosipuli on kasvattanut vauvoja, itse syötävää emme kuitenkaan saaneet juurikaan tälle vuodelle. Kivipeltoon perustamani yrttimaa on sekin herännyt eloon. Alkukesästä istutettu viiniköynnös kasvattaa rypäleitä. Omenapuut notkuvat myös omenia, ja ampiaisten kanssa kisailemme, kuka pääsee apajille ensin. Ja mikä ihmeellisintä: viinimarjapuskat ovat täynnä marjoja. Marjoja on poimittu jo mahdottomasti - ja niitä on syöty mahdottomasti - ja niitä on vielä mahdottomasti poimimatta!



Salaattia on syöty joka päivä. Pinaattia on nautittu tuoreeltaan myös salaateissa, tomaatteja nautittu heinäkuun puolivälistä lähtien pieninä annoksina - ja avomaan kurkkuakin saatu salaattiin. Kuukausimansikoita on napsittu salaattiin mukaan, ja osa laitettu pakkaseen talteen. Kirsikat on napsittu suoraan suuhun ja viimeiset koottu purkkeihin tuliaisiksi reissuun lähtiessämme. Omenoita on nautittu välipaloina suoraan puusta - ja välillä pistetty myös salaattiin mukaan. Perunapellolta on saatu potut useampaan ruokaan - ja suurin osa on vielä kokonaan nostamatta.



Enpä siis olisi uskonut kuukausi sitten! Nyt kun sadon eteen on todella tehty töitä, on tahto kova myös hyödyntää sato. Seuraavassa siis suunnitelmaa tulevaan sadon korjuuseen, joka on osin alkanut, mutta suurelta osin se on kuitenkin vasta edessä.

Perunat, porkkanat, salaatit, pinaatit, mustajuuret, lehtikaalit: nostetaan maasta sitä mukaa kuin syödään.

Punajuuret: suuremmat järkäleet keitän etikkapunajuuriksi, pienemmät säilön kellariin. Jos vinkkejä hyvästä kellarisäilytyksestä (hiekka, turve, ilman?), otan mielellään ajatuksianne vastaan!

Sipulit: annetaan kasvaa vielä tovi. Kuivataan muutama päivä aurinkoisella seinustalla ja letitetään sitten sisälle kuivumaan. Sipuleista osa on myös kukkinut. Ovatko nämä sitten sipulien vauvoja - samoin kuin valkosipuliltakin saimme vauvoja?



Herneet: osa syötiin, suurin osa pakastettiin ryöppäyksen jälkeen. Osa myös kuivatettiin tulevaa satoa ajatellen.

Härkäpavut: Vinkkejä kaivataan! Hyviä reseptejä etenkin! Muutoin ryöppään ja pakastan.

Kesäkurpitsat: Teen jälleen kerran köyhän miehen kurkkusalaattia. Syödään myös uuniruokien yhteydessä syksyn tullen sitä mukaa kuin kypsyvät. Emme ole siis nauttineet vielä yhdestäkään kesäkurpitsasta tänä kesänä.

Avomaan kurkut: Suolakurkkuja, oi niin haluaisin! Osa on jo syöty ja tullaan syömään salaateissa ja leivän päällä.



Jättikurpitsat: Keitot syksyn tullen, osa keitetään ja soseutetaan pakkaseen. Kuoret säästetään koristeiksi. Lisäaikaa kurpitsojen säilömiseen saadaan laittamalla kurpitsat kellariin odottamaan pyhäinpäivää. Syksy on yhtä sadon korjuuta, joten tämä lisäaika on varmasti tarpeen, jos vain jättikurpitsat ehtivät kasvaa.

Kuukausimansikat, puna- ja mustaviinimarjat, karviaiset: Poimittu, puhdistettu ja pakastettu pakasterasioihin jo osin. Syödään kovaa vauhtia aamu-, väli- ja iltapalojen yhteydessä. Tuliaisina ovat olleet mieluisia - ja loput pakastetaan puhdistamattomina pakastepusseihin ja tehdään mehuiksi ensi kesän tullen - kuten tänäkin kesänä tein viime kesän marjoista. Kesällä mehua joka tapauksessa kuluu!

Vadelmat: Vadelmien osalta meillä oli tänä vuonna selkeästi välivuosi. Satoa ei tullut kuivuuden takia juuri ollenkaan. Karhunvadelmat ovat kypsymässä, joten jos niissä onnistutaan, saadaan ehkä pari rasiaa niitä pakkaseen.

Kesä- ja syysomenat: syödään sitä mukaa, kuin tarvitaan. Kun ilmat kylmenee, voi jo leivinuuniinkin pistää tulen ja tekaista omenapaistosta tai -piirakkaa. Suurimman osan kuitenkin tulen soseuttamaan talven varalle. Omenalohkotkin näyttävät unohtuvan pakastimeen (edellisen vuoden lohkot vielä käyttämättä), joten soseet taitavat olla meidän juttu!

Talviomenat: Näiden varalle olen ostanut pari uutta puulaatikkoa entisten korien ja pahvilaatikoiden lisäksi. Säilötään ne siten syksyn ja talven varalle. Omenoita ei pysty säilyttämään samassa kellarissa kaikkien muiden säilöttävien kanssa, joten osan säilömme todennäköisesti ullakkohuoneissa, jotka viilenevat syksyn tullen - osan kaupunkikotimme kellarissa. Torpan kellariin pääsevät näin ollen kurpitsat, punajuuret ja perunat. Vieraamme suosittelivat talviomenoiden kuivattamista. Mietin, miten saisin sen tehtyä kevyesti ilman kuivuria. Jos vinkkejä tähän, otan mielellään vastaan. Onko teistä joku kokeillut omanaviipaleiden kuivaamista ns. naruilla?

Tomaatit: Viime syksynä kävi samoin kuin tänä syksynä tullee käymään. Tomaatit kypsyivät vain pieneltä osin kesällä - ja suurimmilta osin jäivät ulkona kasvulaatikoissa kypsymättä. Pakkasten varalle kokosin viime syksynä raa'aksi jääneet tomaatit pahvilaatikoihin, jotka jätin pienesti raolleen ja laitoin laatikon hieman viileämpään paikkaan kuin huoneilma (meillä skafferi). Jos halusin, että tomaatit kypsyvät nopeammin syötäväksi, pistin joukkoon omenan ja nostin huoneilmaan kypsymään. Oikein makoisia tomaatteja saimme vielä syyskuun loppupuolellakin näillä menetelmin. Valitettavasti sato ei riittänyt tomaattisoseiden tekoon, vaan söimme ne ihan vain salaateissa ja leivän päällä. Mutta hyvä asia sekin tietenkin. Näillä hyväksi koetuilla menetelmillä siis tulevaankin syksyyn tomaattien suhteen.


Yrtit: Tiedän, että näissä minun olisi pitänyt jo osin toimia - mutta kesän helteet veivät kaikki voimani ja intoni näiden suhteen. Mintun lehtiä on kuitenkin käytetty sellaisenaan tuoreena teehen. Kivipeltoon perustamani yrttimaa tuottaa hyvin etenkin persiljaa, joten se pitää saada talteen. Oletteko te pakastaneet vai kuivanneet persiljat? Monivuotisen timjamin ajattelin säilyttää sellaisenaan - jos selviäisi näin paremmin talven yli. Vai onko teillä vinkkejä tämän suhteen? Siemenestä kasvattamani laventeli ja iisoppi ovat kovin pieniä vielä, joten mietin, josko kaivaisin ne maasta ylös ja talvettaisin sisällä. Onnistuisikohan? Sisäikkunoilla kasvaneet basilikat eivät oikein ole ottaneet kasvaakseen. Joko niillä on ollut liian kuumaa tai kuivaa - tai lannoitteet ovat olleet huonot (kahvin porot). Basilikaa saadaan toki sitäkin säilöön, mutta vain pienet määrät. Yrtit kuivatan pääosin katon rajassa roikkuen. Kuivurit eivät tunnu olevan minun juttu; sähkön käyttö tällaiseen tuntuu jotenkin hölmöltä - tai sitten oma kuivurini vain on niin tehoton, ettei hommassa ole sen takia järkeä.



Luonnon antimet: mustikkasato oli täällä kovin surkea, eikä jaksaminen riittänyt metsässä samoiluun. Muutama litra mustikoita saatiin pakastimeen ja lapset saivat suut mustikkaisiksi muutaman metsäretken yhteydessä. Kokemukset olivat tässä suhteessa siis arvokkaampia kuin itse sato. Toivon mukaan syksyn tullen metsän antimet paranevat. Kanervan kukintoja poimin ainakin omasta metsästä vielä talveksi talteen teejuomiin - ja puolukoita olisi myös kiva saada. Sienestämään en ole vieläkään oppinut, enkä usko, että tuleva syksy tuo minulle niin paljon aikaa, että sitä ehtisin opetella - joten sen jätän suosiolla tuleviin syksyihin.

Muut työt: Syksyn tullen odottaa myös monta muuta työtä. Muun muassa isot kasat klapeja pitää saada sisälle, risukasat viimein siistittyä ja kuistin alapohjatyöt viimeisteltyä. Kesän aikana on siis myös rempattu torppaa, mutta tästä lisää toisella kertaa.


Huh, tekemistä siis riittää. Ei muuta kuin hommiin siis. Vielä yksi viikko lomaa jäljellä, joten voinette arvata, minkä parissa se viikko vietetään. Toivotaan viileämpiä päiviä - kuten tämä tämän päiväinen, jotta meillä kaikilla muillakin sadon korjaajilla olisi paremmat oltavat näinä päivinä. Ja siitä puheen ollen; jos sinua kiinnostaa, miten muilla bloggajilla heinäkuu on vierähtänyt, käypä kurkkaamassa seuraavat postaukset:





The garden plots are finally full of harvest! Now it's time to harvest. 
A lot to do - but on the other hand also a lot to eat!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!