No nyt! En edes kehtaa kertoa, kuinka monta mutkaa mahtuu siihen, että saa yhden YouTube-videon tehtyä, mutta kaiken tämän kokeneena voin kertoa, että olen jotenkin hassunkurisen onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Että jaksoin yrittää vastoinkäymisistä huolimatta - tehdä koko videon jopa kahteen kertaan - ja kaiken tämän keskellä en edes menettänyt hermojani. Tämä oli samalla itselleni eräänlainen testi; opettelen kärsivällisyyttä ja myönteistä suhtautumista myös vastoinkäymisiin. Läpäisin tuon testin suhteellisen hyvin arvosanoin - näin omien silmälasien kautta katsottuna toki!
Minähän olen julkaissut muutaman pienen YouTube-pätkän, mutta tästä pätkästä tulikin ehkä vähän monimutkaisempi, sillä aikani ihasteltuani ruotsalaisten ja Suomessa Anniina Jalkasen YuoTube-videoita, ymmärsin, että näistä voi saada todella kauniita, puhuttelevia ja kerronnallisestikin vaikuttavia kokonaisuuksia. Rima nousi siis koko ajan tätä tehdessä, ja lopussa editoin mukaan myös musiikkia ja monenmoisia klippejä, mistä en olisi voinut edes kuvitella, kun aloin noita pätkiä nauhoittamaan tuona kyseisenä suhteellisen harmaana maaliskuun päivänä.
Miksi ihmeessä tämä neljääkymppiä lähestyvä aikuinen, perheellinen naisihminen lähtee tekemään YouTube-videota? Tätä kysyin itseltäni monta kertaa klippejä leikellessäni ja ohjelmia opetellessani. Järjellä tätä ei pysty selittämään, vaan tuli vain sellainen tunne, että minäkin haluan kokeilla. Ja toiseksi siksi, että Anniina Jalkasen YouTube-videoihin ihastuttuani aloin etsiä muitakin suomalaisia maaseutumaisia tubettajia, enkä oikein sellaisia lifestyle-tyyppisiä löytänyt ainakaan omaan makuuni kovinkaan helposti. Ohjevideoita toki löytyy, mutta kaipailin jotain muuta. Jos te tiedätte joitain, vinkatkaa ihmeessä? Halusin siis olla se puuttuva pala. Heh! En ehkä ihan vielä pääse samalle tasolle kuin edellä mainitut, mutta jostain on aloitettava. Puheen nopeutta voisin ainakin harjoitella, sillä videostani tulee jotenkin mieleen selkokieliset uutiset. Hih-hii! Mutta voin taata, ettei teidän täydy kelata mitään taaksepäin; kaikki menee varmasti heti laakista jakeluun...
Ja oli tässä jotain ihan järkeäkin taustalla. Olen itse maantietelijä taustaltani. Ymmärrän kaupungistumisen taustat ja edut. Tunnistan myös maaseudun haasteet, mutta myös maaseudulla asumisen edut. Mieheni kertoi juuri, kuinka Saksassa ympäristötietoisiksi monestikin luokitellut ihmiset lajittelevat biojätteeseen mukaan esim. muoviset porkkanapussit; heittävät ne sinne samalla, kun ne kuoretkin menevät. Nyt ihmettelevät, kun maaperässä on muovia niin paljon - kun luultiin, että muoviongelma on vain merissä. Tai kun itse löydän taloyhtiömme sekajäteroskiksesta kuivahtaneet narsissit mukuloineen. Itse olisin voinut istuttaa ne kukkapenkkiin - ja saanut iloa tästä seuraavaksi kevääksi - ja moneksi kevääksi tämän jälkeen. Toisin sanoen minusta vain henkilökohtaisesti tuntuu, että kaupunkilaiset vieraantuvat pienin askelin koko ajan vain enemmän ja enemmän luonnosta. Ympäristötietoisuutta ei opita kuin teoriassa - kun luonnon helmassa ympäristön kunnioitus tulee osana arkea, pikkuhiljaa oppien ja oivaltaen. Vastalääkkeenä tälle vieraantumiselle olisi elää lähempänä luontoa - joko osan vuodesta kuten me teemme tai sitäkin enemmän. Vastalääkkeenä voisi olla maaseudun elävöittäminen. Vastalääkkeenä voisi olla aihetta sivuavat houkuttelevat YouTube-kanavat! Ja jos tämä olisi YouTube-video, kuuluisi tässä kohdassa juontoa hurraa-huudot!
Tunnistan pieniä, hiljaisia signaaleja, jotka kenties tarkoittavat, että maaseutu kokee tulevina vuosina jonkinlaisen takaisinpaluun. Ei samanlaisena kuin ennen - mutta digitalisaatio, kiertotalous ja yksinkertaisesti puhtaan ja terveellisen ympäristön arvostus voivat luoda maaseudulle hyvinkin monenlaisia uusia mahdollisuuksia. Itse asun kaupungissa. Myönnän kuitenkin, että haaveilen maaseudulle muuttamisesta. En tiedä, toteutuuko se joskus - mutta nyt kun sen julkisesti sanoin, voi olla, että se toteutuu suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos olisin ollut asiasta hiljaa. Unelmilla kun on taipumus toteutua, jos niihin uskoo ja jos niiden eteen on valmis näkemään vaivaa.
Tämän erittäin pitkän taustoituksen jälkeen voin siis esitellä uuden YouTube-videoni. Tuossa videossa emäntä saapuu ensimmäistä kertaa ihan yksin torpalle - ollakseen siis myös yön torpalla ihan yksin. Luvassa on tuvan lämmitystä pitkän kaavan mukaan ja selkokielisuutismaista puhetta aiheesta ja aiheen sivusta. Käydään lähimetsässä ihmettelemässä puita ja kummastellaan, kuinka aika voikaan kulkea niin nopeasti. Videolta tuota nopeutta ei toki huomaa... Tervetuloa mukaan!
Our Farmhouse and I in YouTube! Check it out!
Minähän olen julkaissut muutaman pienen YouTube-pätkän, mutta tästä pätkästä tulikin ehkä vähän monimutkaisempi, sillä aikani ihasteltuani ruotsalaisten ja Suomessa Anniina Jalkasen YuoTube-videoita, ymmärsin, että näistä voi saada todella kauniita, puhuttelevia ja kerronnallisestikin vaikuttavia kokonaisuuksia. Rima nousi siis koko ajan tätä tehdessä, ja lopussa editoin mukaan myös musiikkia ja monenmoisia klippejä, mistä en olisi voinut edes kuvitella, kun aloin noita pätkiä nauhoittamaan tuona kyseisenä suhteellisen harmaana maaliskuun päivänä.
Miksi ihmeessä tämä neljääkymppiä lähestyvä aikuinen, perheellinen naisihminen lähtee tekemään YouTube-videota? Tätä kysyin itseltäni monta kertaa klippejä leikellessäni ja ohjelmia opetellessani. Järjellä tätä ei pysty selittämään, vaan tuli vain sellainen tunne, että minäkin haluan kokeilla. Ja toiseksi siksi, että Anniina Jalkasen YouTube-videoihin ihastuttuani aloin etsiä muitakin suomalaisia maaseutumaisia tubettajia, enkä oikein sellaisia lifestyle-tyyppisiä löytänyt ainakaan omaan makuuni kovinkaan helposti. Ohjevideoita toki löytyy, mutta kaipailin jotain muuta. Jos te tiedätte joitain, vinkatkaa ihmeessä? Halusin siis olla se puuttuva pala. Heh! En ehkä ihan vielä pääse samalle tasolle kuin edellä mainitut, mutta jostain on aloitettava. Puheen nopeutta voisin ainakin harjoitella, sillä videostani tulee jotenkin mieleen selkokieliset uutiset. Hih-hii! Mutta voin taata, ettei teidän täydy kelata mitään taaksepäin; kaikki menee varmasti heti laakista jakeluun...
Ja oli tässä jotain ihan järkeäkin taustalla. Olen itse maantietelijä taustaltani. Ymmärrän kaupungistumisen taustat ja edut. Tunnistan myös maaseudun haasteet, mutta myös maaseudulla asumisen edut. Mieheni kertoi juuri, kuinka Saksassa ympäristötietoisiksi monestikin luokitellut ihmiset lajittelevat biojätteeseen mukaan esim. muoviset porkkanapussit; heittävät ne sinne samalla, kun ne kuoretkin menevät. Nyt ihmettelevät, kun maaperässä on muovia niin paljon - kun luultiin, että muoviongelma on vain merissä. Tai kun itse löydän taloyhtiömme sekajäteroskiksesta kuivahtaneet narsissit mukuloineen. Itse olisin voinut istuttaa ne kukkapenkkiin - ja saanut iloa tästä seuraavaksi kevääksi - ja moneksi kevääksi tämän jälkeen. Toisin sanoen minusta vain henkilökohtaisesti tuntuu, että kaupunkilaiset vieraantuvat pienin askelin koko ajan vain enemmän ja enemmän luonnosta. Ympäristötietoisuutta ei opita kuin teoriassa - kun luonnon helmassa ympäristön kunnioitus tulee osana arkea, pikkuhiljaa oppien ja oivaltaen. Vastalääkkeenä tälle vieraantumiselle olisi elää lähempänä luontoa - joko osan vuodesta kuten me teemme tai sitäkin enemmän. Vastalääkkeenä voisi olla maaseudun elävöittäminen. Vastalääkkeenä voisi olla aihetta sivuavat houkuttelevat YouTube-kanavat! Ja jos tämä olisi YouTube-video, kuuluisi tässä kohdassa juontoa hurraa-huudot!
Tunnistan pieniä, hiljaisia signaaleja, jotka kenties tarkoittavat, että maaseutu kokee tulevina vuosina jonkinlaisen takaisinpaluun. Ei samanlaisena kuin ennen - mutta digitalisaatio, kiertotalous ja yksinkertaisesti puhtaan ja terveellisen ympäristön arvostus voivat luoda maaseudulle hyvinkin monenlaisia uusia mahdollisuuksia. Itse asun kaupungissa. Myönnän kuitenkin, että haaveilen maaseudulle muuttamisesta. En tiedä, toteutuuko se joskus - mutta nyt kun sen julkisesti sanoin, voi olla, että se toteutuu suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos olisin ollut asiasta hiljaa. Unelmilla kun on taipumus toteutua, jos niihin uskoo ja jos niiden eteen on valmis näkemään vaivaa.
Tämän erittäin pitkän taustoituksen jälkeen voin siis esitellä uuden YouTube-videoni. Tuossa videossa emäntä saapuu ensimmäistä kertaa ihan yksin torpalle - ollakseen siis myös yön torpalla ihan yksin. Luvassa on tuvan lämmitystä pitkän kaavan mukaan ja selkokielisuutismaista puhetta aiheesta ja aiheen sivusta. Käydään lähimetsässä ihmettelemässä puita ja kummastellaan, kuinka aika voikaan kulkea niin nopeasti. Videolta tuota nopeutta ei toki huomaa... Tervetuloa mukaan!
Our Farmhouse and I in YouTube! Check it out!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
