lauantai 23. maaliskuuta 2019

Torppa ja minä YouTubessa // Our Farmhouse and I in YouTube

No nyt! En edes kehtaa kertoa, kuinka monta mutkaa mahtuu siihen, että saa yhden YouTube-videon tehtyä, mutta kaiken tämän kokeneena voin kertoa, että olen jotenkin hassunkurisen onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Että jaksoin yrittää vastoinkäymisistä huolimatta - tehdä koko videon jopa kahteen kertaan - ja kaiken tämän keskellä en edes menettänyt hermojani. Tämä oli samalla itselleni eräänlainen testi; opettelen kärsivällisyyttä ja myönteistä suhtautumista myös vastoinkäymisiin. Läpäisin tuon testin suhteellisen hyvin arvosanoin - näin omien silmälasien kautta katsottuna toki!

Minähän olen julkaissut muutaman pienen YouTube-pätkän, mutta tästä pätkästä tulikin ehkä vähän monimutkaisempi, sillä aikani ihasteltuani ruotsalaisten ja Suomessa Anniina Jalkasen YuoTube-videoita, ymmärsin, että näistä voi saada todella kauniita, puhuttelevia ja kerronnallisestikin vaikuttavia kokonaisuuksia. Rima nousi siis koko ajan tätä tehdessä, ja lopussa editoin mukaan myös musiikkia ja monenmoisia klippejä, mistä en olisi voinut edes kuvitella, kun aloin noita pätkiä nauhoittamaan tuona kyseisenä suhteellisen harmaana maaliskuun päivänä.

Miksi ihmeessä tämä neljääkymppiä lähestyvä aikuinen, perheellinen naisihminen lähtee tekemään YouTube-videota? Tätä kysyin itseltäni monta kertaa klippejä leikellessäni ja ohjelmia opetellessani. Järjellä tätä ei pysty selittämään, vaan tuli vain sellainen tunne, että minäkin haluan kokeilla. Ja toiseksi siksi, että Anniina Jalkasen YouTube-videoihin ihastuttuani aloin etsiä muitakin suomalaisia maaseutumaisia tubettajia, enkä oikein sellaisia lifestyle-tyyppisiä löytänyt ainakaan omaan makuuni kovinkaan helposti. Ohjevideoita toki löytyy, mutta kaipailin jotain muuta. Jos te tiedätte joitain, vinkatkaa ihmeessä? Halusin siis olla se puuttuva pala. Heh! En ehkä ihan vielä pääse samalle tasolle kuin edellä mainitut, mutta jostain on aloitettava. Puheen nopeutta voisin ainakin harjoitella, sillä videostani tulee jotenkin mieleen selkokieliset uutiset. Hih-hii! Mutta voin taata, ettei teidän täydy kelata mitään taaksepäin; kaikki menee varmasti heti laakista jakeluun...

Ja oli tässä jotain ihan järkeäkin taustalla. Olen itse maantietelijä taustaltani. Ymmärrän kaupungistumisen taustat ja edut. Tunnistan myös maaseudun haasteet, mutta myös maaseudulla asumisen edut. Mieheni kertoi juuri, kuinka Saksassa ympäristötietoisiksi monestikin luokitellut ihmiset lajittelevat biojätteeseen mukaan esim. muoviset porkkanapussit; heittävät ne sinne samalla, kun ne kuoretkin menevät. Nyt ihmettelevät, kun maaperässä on muovia niin paljon - kun luultiin, että muoviongelma on vain merissä. Tai kun itse löydän taloyhtiömme sekajäteroskiksesta kuivahtaneet narsissit mukuloineen. Itse olisin voinut istuttaa ne kukkapenkkiin - ja saanut iloa tästä seuraavaksi kevääksi - ja moneksi kevääksi tämän jälkeen. Toisin sanoen minusta vain henkilökohtaisesti tuntuu, että kaupunkilaiset vieraantuvat pienin askelin koko ajan vain enemmän ja enemmän luonnosta. Ympäristötietoisuutta ei opita kuin teoriassa - kun luonnon helmassa ympäristön kunnioitus tulee osana arkea, pikkuhiljaa oppien ja oivaltaen. Vastalääkkeenä tälle vieraantumiselle olisi elää lähempänä luontoa - joko osan vuodesta kuten me teemme tai sitäkin enemmän. Vastalääkkeenä voisi olla maaseudun elävöittäminen. Vastalääkkeenä voisi olla aihetta sivuavat houkuttelevat YouTube-kanavat! Ja jos tämä olisi YouTube-video, kuuluisi tässä kohdassa juontoa hurraa-huudot!

Tunnistan pieniä, hiljaisia signaaleja, jotka kenties tarkoittavat, että maaseutu kokee tulevina vuosina jonkinlaisen takaisinpaluun. Ei samanlaisena kuin ennen - mutta digitalisaatio, kiertotalous ja yksinkertaisesti puhtaan ja terveellisen ympäristön arvostus voivat luoda maaseudulle hyvinkin monenlaisia uusia mahdollisuuksia. Itse asun kaupungissa. Myönnän kuitenkin, että haaveilen maaseudulle muuttamisesta. En tiedä, toteutuuko se joskus - mutta nyt kun sen julkisesti sanoin, voi olla, että se toteutuu suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos olisin ollut asiasta hiljaa. Unelmilla kun on taipumus toteutua, jos niihin uskoo ja jos niiden eteen on valmis näkemään vaivaa.

Tämän erittäin pitkän taustoituksen jälkeen voin siis esitellä uuden YouTube-videoni. Tuossa videossa emäntä saapuu ensimmäistä kertaa ihan yksin torpalle - ollakseen siis myös yön torpalla ihan yksin. Luvassa on tuvan lämmitystä pitkän kaavan mukaan ja selkokielisuutismaista puhetta aiheesta ja aiheen sivusta. Käydään lähimetsässä ihmettelemässä puita ja kummastellaan, kuinka aika voikaan kulkea niin nopeasti. Videolta tuota nopeutta ei toki huomaa... Tervetuloa mukaan!

Our Farmhouse and I in YouTube! Check it out!





_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Luonnonmukainen tiskaus // Environment Friendly Washing



Muutama viikko sitten kirjoittelin luonnonmukaisesta pyykkäämisestä, jonka kommenttiosioihin kannattaa muuten käydä tutustumassa, jos asia kiinnostaa. Siellä muutama hyvä lisävinkki tähän liittyen. Nyt erittäin tiivis johdatus luonnonmukaiseen ja luontoa säästävään tiskaukseen.

Ekomyymälöissä on tarjolla runsaasti erihintaisia vaihtoehtoja sekä käsitiskaukseen että konetiskaukseen.Käsitiskien osalta olen käyttänyt muutamaa erilaista nestemäistä tiskiainetta. Haasteenahan näissä on usein se, että niitä on jatkettu vedellä, mikä aiheuttaa sen, että tiskiainetta pitää jatkaa edelleen säilöntäaineilla. Minulla ekologisuus merkitsee myös mahdollisimman vähän säilöntäaineita, sillä lopussahan ne ovat myös elämää tappavaa ainetta - eikä altistuminen niille voi tehdä pitkässä juoksussa meille ihmisille eikä luonnolle hyvää.

Nesteellä jatketut tiskiaineet ovat myös suhteellisen kalliita. Näistä asioista johtuen päätin noin vuosi sitten kokeilla Marseille-saippuaa tiskaamiseen. Saippua yksinään on hyvin erilaista kuin vedellä jatketut tiskiaineet, mutta kun saippuaan tottuu, en ole tätä kokenut huonoksi asiaksi.

Marseillesaippuasta voi myös tehdä nestemäistä tiskiainetta jatkamalla sitä vedellä, mutta itse koen olevani tässä kohtaa laiska - ja mukavuudenhaluinen. Samalla kun valutan kotona tiskialtaaseen vettä, pidän saippuaa hetken veden alla ja annan siitä huuhtoutua saippuaa pesuveteen. Torpalla puolestaan pistän saippuapalan alustansa kanssa hetkeksi vadin pohjalle, lämmintä vettä päälle ja hetken vaikutusajan jälkeen, otan saippuan pois.


Etenkin konetiskiaineet ovat mielestäni arveluttavia myrkkyjä. Tämän huomaa ihan vaikka seuraavalla yksinkertaisalla testillä:
Kahvipannusi lasi on aivan ruskea kahvista. Pistät pohjalle soodaa ja päälle kuumaa, kiehuvaa vettä. Pienen vaikutusajan jälkeen harjaat pannun tiskiharjalla hellästi - kiiltävän puhtaaksi.

MUTTA laitapa tiskikoneeseen soodaa pari lusikkaa pesuainelokeroon, pese kuumimmalla ohjelmalla ja pesun jälkeen nostat astioita koneesta ulos. No, ovathan ne puhdistuneet suurin osa - mutta kahvikupeista kahvin ruskeus ei olekaan lähtenyt niin hyvin kuin juuri käsin tiskaamalla teki.

MUTTA laitapa lokeroon kaupan konetiskiainetta, ja kuppi on hohtavan puhdas.

Kaupasta ostettavien konetiskiaineiden täytyy olla erittäin vahvoja (myrkkyjä), jotta ne toimivat ilman minkäänlaista mekaanista hankausta. Ja huuhtelun täytyy olla totaalisen onnistunut, jotta sinä tai perheesi ei konepesun jälkeen nauti noita myrkkyjä suuhunsa. Itse en ensinnäkään halua käyttää niin vahvoja myrkkyjä, ja toisaalta en etenkään halua ottaa riskiä, että minä tai perheeni jäsenet nauttivat ruokansa mukana myrkkyjä elimistöönsä.

Summa summarum: taloudessamme pyöritetään tiskikone kaksi kertaa viikossa. Tiskikoneen pyörittämisen olen minimoinut tiskaamalla suuret astiat käsin ja tiskimääri on luonnollisesti suurin viikonloppuisin, kun olemme vapaalla - ja torpalla, jossa on vain käsitiskimahdollisuus. Kun tiskikone pyöritetään, pistän pesuaineeksi ruokalusikallisen soodaa ja huuhteluaineeksi lorauksen etikkaa. Tiskit puhdistuvat pääosin. Tee- ja kahvitahrat kerääntyvät pikkuhiljaa minun ja mieheni käyttämiin kahvikuppeihin. Nämä kupit otan kerran kuussa käsitiskiin mukaan, ja marseille-saippuan ja tiskiharjan kanssa lika on nopeasti historiaa.



Aineiden lisäksi meillä käytetään tiskaamisessa puista tiskiharjaa. En ole aivan vakuuttunut näiden harjojen laadusta; toivoisin parempaa. Hankintalistalla on siis laadukkaampi puinen tiskiharja; sellainen, jonka harjakset kestävät paremmin ja jonka varsi pysyy hyvin kiinni itse harjasosassa. Jos teillä on vinkata tähän hyvä vaihtoehto ja ostospaikka, otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Ekologista on tiskata myös mahdollisimman vähällä vedellä. Jos ei ole valuvaa vettä, säästö tulee kuin itsestään. Eli torpalla meillä ei ole juoksevaa vettä, vaan vesi pumpataan käsipumpulla kaivosta sankkoon ja kannetaan sisälle. Vesi lämmitetään itse puuhellalla. Näiden vaiheiden jälkeen on selvää, että vettä käytetään harkiten. Kaupungissa tilanne on toinen; kiinteä vesimaksu ja valuva vesi ei kannusta säästämään vettä, joten kulutuskin on suurempaa. Seuraava kehityshaaste minulla onkin pesun lisäksi huuhdella tiskit altaaseen valutetussa vedessä - ei valuvan veden alla.

Tässäpä vinkkini siis ekologiseen tiskaukseen. Jos teillä on vinkkejä tähän, otan vinkit mielellään vastaan! Ja Marseille-saippuahan taipuu myös pyykkäykseen, itsensä pesuun kuten myös siivoukseen. Näistä voit lukea lisää vaikka tämän linkin kautta! Jos et siis ole ennen tätä ihmesaippuaa kokeillut, kannustan lämpimästi nyt kokeilemaan.





I use only Marseille soap when doing the dishes. In dish washer i use soda. The result is not every time so perfect than if I had used stronger liquids - but then I use more time, soak the dishes and use my hand power more. 

The Marseille soap is wonderful. I encourage you to try it, if you have not yet tried. You can use the Marseille soap also, when doing laundry and washing up!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

DIY Skafferi // DIY Pantry



Tässä toivepostaus skafferistamme; kuva-aikasarja suunnittelun alkumetreiltä lähes valmiiseen lopputulemaan. Lopussa lisäksi vinkkimme skafferin rakentamiseen; eli jos vain haluatte, viisastukaa te virheistämme.



Aloitimme suunnittelun paikan päällä hahmottelemalla teipeillä lattiaan kalusteet ja skafferin. Tällä tavalla ymmärsimme paremmin, kuinka suuri skafferin tulisi vähintään olla, jotta sinne mahtuisi hyvin hyllyt - ja jotta sinne mahtuisi myös itse jakkaran kanssa seisomaan. Lisäksi tuli huomioida jo ostetun oven ja sen karmin koko.

Suunnittelu on tämän kiintokalusteen kohdalla erittäin tärkeä vaihe, sillä liian pieni skafferi johtaa herkästi huonoon toimivuuteen. Mielestäni sisälle pitää mahtua hyvin seisomaan, sillä muutoin skafferista ei tule käytännöllinen. Liian suuri skafferi pienessä tilassa puolestaan on helposti visuaalisesti liian hallitseva.





Piirsin skafferin myös pohjapiirrokseen ja seinäprojektioon, jotta hahmottaisin koko tilan paremmin.




Sitten mies alkoi rakentaa runkoa. Jo runkoa rakennettaessa kannattaa huomioida tulevat hyllyt ja niiden kiinnitys. Anoppi totesi tuolloin, että olemme rakentaneet hauskan näköisen avokaapin. Tätä avokaappia katselimme siis aika kauan, mutta onneksi aika kultaa muistot.





Seuraavaksi asennettiin oven karmit. Oven karmeineen ostimme purkutalosta. Tämän jälkeen skafferi paneloitiin. Tuo skafferin vieressä oleva vanha jääkaappi on vinossa joka suuntaan. Odotan jo sen viimeistä päivää, sillä se ei olomuotonsa puolesta ole ihan tähän tupaan suunniteltu ja falskaakin vähän - mutta niin kauan kuin toimii, yritän sitä sietää.



Paneloinnin jälkeen rakennettiin hyllyt. Hyllyjä on rakennennettu käytännössä kolmelle sivulle. Yhdelle sivulle maustapurkin syvyiset, toiselle sivulle ison lasipurkin syvyiset ja kolmannelle sivulle mikron syvyiset. Tämä ratkaisu mahdollisti sen, että tilaan mahtuu seisomaan - ja toisaalta sen, että yhdelle sivulle saatiin mikroautouuni. Skafferin sisälle piiloutuu myös talon sähkökeskus. Skafferi on myös lasten lemppari: siellä on kiva leikki- ja piilopaikka - ja lisäksi siellä on keksipurkki, jonka käyttöoikeudesta ollaan toki käyty tämän jälkeen syvällistäkin oppikoulua.





Hyllyjen rakentaminen on edelleen osin kesken, sillä muutamia pikkuhyllyn pätkiä puuttuu vielä. Lisäksi sisätila on vielä maalaamatta. Mutta kaappi on siis täydessä käytössä, kuten kuvasta näkyy - tai itseasiassa ylibuukatussa käytössä, sillä kaappiin on nyt tungettu asioita, joiden toivon myöhemmin mahtuvan muualle. Nyt haasteena on tosiaan hiukan liian täydet hyllyt, minkä takia ruoka-aineiden etsiminen kaapista on ajoittain vähän työläämpää. Kun kynttilät, patterit, lamput ja pikkukrääsä on saatu kaapista pois, uskon, että tilanne jo helpottaa.


Lopuksi meidän vinkit skafferin rakentamiseen:

Jos skafferin rakentaa kulmaversiona, mitoita se niin, että mahdut itse sisään seisomaan jakkaran kanssa. Kaiken kaikkiaan huomioi, että kulmaskafferi vie yllättävän paljon tilaa. Meidän skafferin mittoja voi arvioida yllä näkyvän pohjapiirroksen perusteella.

Mitoita hyllyt niin, että syntyy mahdollisimman vähän ns. kahden rivin tavaraa.

Mitoita hyllyjen korkeudet niiden tavaroiden ja tuotteiden perusteella, joita tiedät tilaan tulevan. Esimerkiksi me tiesimme, että skafferiin tulee mikro, minkä takia yksi hyllyväli on huomattavasti korkeampi kuin muut hyllyvälit.

Piilota skafferiin tarvittaessa sellaiset pienet kodinkoneet, kännykkälatauspisteet, sähkökaapit, ym. jotka eivät visuaalisesti sovi kovin nätisti vanhan talon tunnelmaan. Huomioi tämä hyllyjen mitoituksissa sekä sähkötöissä.

Asenna skafferiin sähköpistokkeet, jos haluat käyttää siellä myöhemmin esim. mikroa tai ladata kännykät.

Asenna skafferin kattoon valaisin ja oviaukon läheisyyteen katkaisin. 

Rakenna skafferi lattiasta kattoon asti. Vajaamittainen skafferi kerää päälleen pölyt. Kattoon asti yltävä malli mahdollistaa puolestaan säilytystilan maksimoinnin ja pölytkin on helpompi pyyhkiä hyllyiltä.

Rakenna hyllyt kapeammasta lautatavarasta kuin me teimme; meidän hyllyt vievät turhan paljon tilaa.

Huomioi ilmanvaihto skafferista ulos pihalle. Tällöin skafferia voi käyttää talvisin myös jääviileäkaappina. Meillä ilmanvaihto on vielä toteuttamatta.




Kaiken kaikkiaan voin vain suositella skafferin rakentamista varsinkin vanhaan taloon - ja tilaan, jossa säilytystilaa tarvitaan pieneen tilaan. Skafferi on pelastanut meidät tilavuudellaan ja toimivuudellaan. Vaikka tuvan keittiönurkkaus on todella pieni, sen yksi toimivuuden kulmakivistä on juuri tämä skafferi.Ruoka-aineita voi hamstrata, eivätkä ne lopu ihan heti kesken. Skafferi mahdollistaa myös suurempien tavaroiden kuten vesipullojen ja talouspaperin säilyttämisen keittiössä. Skafferiin voi piilottaa myös sellaiset jutut, jotka eivät ole visuaalisesti niin kivoja - mutta ovat kuitenkin toiminnallisuuden kannalta tarpeellisia. Meillä näitä ovat mikro ja laitteiden akkujen lataus johtoine kaikkineen. Talvisin juureksia on mahdollisuus säilyttää lyhyitä aikoja skafferissa, jos jääkaapista tila loppuu.



Here is our pantry implemented step by step. It is wery useful in little kitchen, because inside of the pantry there are planty of space to groceries and othes stuff. Now we do not need top shelves in kitchen, which enabled the new window, more light and more feeling of space!

I like - what about you?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


maanantai 4. maaliskuuta 2019

Arvot ja aika // Values and Time



Kuukauden ensimmäisen maanantain kunniaksi liityn joukon jatkoksi, ja kerron, mitä meillä on tapahtunut omavaraisuuden rintamalla - ja minulla etenkin siihen liittyvän tunnetyöskentelyn kanssa viimeisen kuukauden aikana. Kuukausi sitten kerroin, kuinka ilo pikkuhiljaa hiipui monelta eri elämän haaralta - myös näistä omavaraistelu-asioista. Siirryin erittäin monessa asiassa suorittamisen moodiin, minkä seurauksena ilo alkoi kadota elämästäni.

Olen niin kiitollinen kaikista vastauksista, joita sain postaukseen liittyen; kannustusta, myötäeloa, omia kokemuksia ja vinkkejä tulevaisuuteen! Olen näistä kommenteista enemmän kuin otettu. Kävin lukemassa kaikkien muiden omavaraistelu-postaukset, mutta harvaan jaksoin kommentoida. Energiat eivät tällä kertaa riittäneet siihen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin jättää kommentoinnit tällöin väliin; tärkeintä minulla on nyt parantua ja jaksaa tulevaisuudessa taas paremmin.

Eroan muista omavaraistelu-postauksista nyt varmastikin aika lailla, sillä itse keskityn tämän vuoden näissä postauksissa pääosin siihen, millä keinoin ja miten onnistun lukemaan itseäni ja jaksamistani paremmin niin omavaraisuusrintamalla kuin elämässä muutoinkin - ja näin, miten en suistu takaisin suorittamisen kierteeseen, vaan löydän taas ilon tekemiseen. Että osaisin ottaa asiat rennommin ja huumorilla - ja levähtää, kun sille tuntuu - kuten alla olevassa kuvassa:




Kuukaudessa on tapahtunut paljon, sillä olen tunnustanut itselleni ja muille, että tarvitsen lepoa elämääni nykyistä enemmän - ja tunnistanut elämässäni niitä asioita, jotka vievät voimaani enemmän kuin mitä arvomaailmani soisi niiden vievän. Tietoisesti olen alkanut etsimään ratkaisuja, joiden kautta minulle jää aikaa nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän sellaisiin asioihin, jotka ovat linjassa arvomaailmani kanssa. Tämä ei ole helppoa, sillä toisaalta nämä ratkaisut voivat olla eri arvojen kanssa ristiriidassa.

Otetaan esimerkkinä viime viikolla tekemäni ratkaisu. Hankin nimittäin oman auton. Nyt pääsen kulkemaan torpalla ja pääsen luontoon helpommin kuin ennen. Automme on nimittäin ollut käytännössä täysin mieheni käytössä. Torppa ja luonto tuovat minulle voimaa ihan hirvittävästi tässä elämäntilanteessa; kaupungin kevätpöly ja liikenteen melu pikemminkin vievät voimaa. Ratkaisu ei todellakaan ole linjassa kaikkien arvojeni kanssa. Pikemminkin täysin vastoin ympäristöarvojani, sillä vanha auto pöräyttelee ilmakehään aikamoisia määriä hiukkasia ja päästöjä... Mutta tämä on todennäköisesti väliaikainen ratkaisu - ja ratkaisu itseni parantamiseksi, joten arvoasteikolla oma hyvinvointi vei ympäristöarvoilta voiton.

Tunnontuskiani lievensi myös YLE:n uutinen, jossa kerrottiin varsin ymmärrettävästi, miten eri muutokset elämäntavoissa vaikuttavat ilmastomuutokseen. Olen luopunut talven aikana tehotuotetusta lihasta eli syön vain riistaa (pl. ajoittain kasvatettu kirjolohi), olen myös luopunut maidosta ja suurimmasta osasta maitotuotteita ruokavaliossani. Emme myöskään perheenä osta enää kaupasta lihaa ollenkaan (pl. joskus kalaa). En myöskään ole lentänyt aikoihin ja kaikki muut arjen matkat (pl. matkat torpalle) suoritan kävellen tai pyöräillen. Myös lämmityksessä ja veden kulutuksessa säästämme paljon. Suosittelen lukemaan kyseisen uutisen ja testaamaan, miten sinäkin voit halutessasi tehdä ympäristötekoja ihan tavallisissa arjen valinnoissa.

Asia tipahti nyt vähän sivuraiteilleen, mutta: koska mm. perhe, torppa ja luonto lisäävät elinvoimaani tällä hetkellä eniten - ja ne ovat myös arvoasteikoillani korkealla, olen tehnyt ratkaisuja, joiden kautta minulla on aikaa sekä mahdollisuuksia näille enemmän. Olemme myös varovaisesti miettineet tulevia kasvatuksia sekä torpan kunnostusta. Varovaisesti siksi, että vanha, pidemmään huonolla hoidolla ollut maatila tuottaa lähes poikkeuksetta sellaisia yllätyksiä eteemme, joihin emme ole osanneet  (tai halunneet vielä) varautua - ja joihin on kuitenkin reagoitava lähes heti. Esimerkkinä mainittakoon vaikka saunan katto, joka on korjattu kyllä puutarhan puolelta, mutta takaa näyttää tälle:



Mutta jos nämä yllätykset vähenisivät vuosi vuodelta, voisi olla oletettavaa, että tämän vuoden toimenpiteet olisivat kutakuinkin seuraavassa:
  • Lähtökohtana on, että emme kasvata tänä vuonna enää lisää omavaraisuutta merkittävästi - tärkeämpää on nyt hyödyntää jo niitä olemassa olevia ja tehtyjä kasvatusaloja ja kasvatuslaatikoita, joita jo on, nykyistä tehokkaammin ja toimivammin.
  • Viime vuodesta viisastuneena suunnittelemme vähän suuremman vesialtaan kaivamista, jolla turvaamme kasteluveden helpomman saatavuuden mahdollisen kuivuuden iskiessä. Tämä teettää työtä ja vaatii lihasvoimaa, jos emme saa tähän konetta käyttöön, joten siihen tulee varata paukkuja. 
  • Saatamme loppuun myös muita viime vuodelta kesken jääneitä projekteja kuten sadeveden vientiä ym. maanmuokkausta pihamaalla niin, että sadevedet eivät seiso paikoissa, joissa niiden ei toivoisi seisovan. 
  • Paukkuja varataan myös torpan alakerran korjauksen loppuunsaattamiseen, mikä onkin pääosin vain mielekästä hommaa. Pinnat saavat toivon mukaan viimein tapettia ja maalia ylleen - ja torpan kuisti kokee muodonmuutoksen, kun ovi siirretään alkuperäiselle paikalle takaisin. Kuisti saa sitä myöten myös uusia (vanhoja) ikkunoita - paikkoihin, joissa niitä ennenkin oli. Saan myös kunnostaa vanhoja ikkunoita - ainakin kuistin osalta, mutta mahdollisesti myös leikkimökin ja tuvan osalta.
  • Sähköyhtiö on saapumassa tontillemme ja vie sähköt maan alle. Tämä tietää myös meille työtä, kun saamme kaivaa pihapiirissä eri rakennusten välillä kulkevat sähkölinjat maan alle. Tässä tarvittanee jo jotain konetta. Jos ajatuksia, minkälainen kone tähän kannattaa vuokrata, otamme näitä vinkkejä mielellään vastaan. Sähkövedot lisännevät myös pihamaan töitä ja voivat aiheuttaa yhden perennapenkin ylöskaivamisen. Mutta kaikki ajallaan - ja todennäköistä on, että nämä työt voidaan siirtää myös ensi vuodelle. 
Lisäksi innoistuin tilaamaan Maatiaiselta tarvittavat siemenet tulevaa kasvukautta varten ja liittymään jopa yhdistyksen jäseneksi. Voin suositella Maatiaisen siemeniä täydestä sydämestäni; verrattuna muiden tuottamiin siemeniin, nämä ovat olleet ehdottomasti laadukkaimpia. Lisäksi maatiaisen julkaisut ovat olleet erittäin mielenkiintoista luettavaa!


Sainkin jo Maatiaiselta siemenet postissa, joten asiat ovat selkeästi etenemässä - ja vieläpä ilon ja innostuksen kautta! Tällaista meillä siis - ja miten muilla omavaraisbloggaajilla? Käykääpä kurkkaamassa heidän kuulumisiaan. Postauksissa he myös kertovat vähän enemmän taustoistaan, eli tiluksista ja tyypeistä blogin taustalla. Minulta jäi tämä ohjeistus huomaamatta, joten kirjoittelen tästä kenties tässä maaliskuun aikana. Mutta nyt siis kahlaamaan muiden tarinoita ja suunnitelmia - joita on viime kerrrasta vieläkin komeampi liuta!


Jovelan talopäiväkirja 
Pienen pieni Farmi 
Harmaa torppa 

Kuulisin mielelläni, mitä ajatuksia postaukseni synnytti? Voiko omavaraisuutta saavuttaa ilon kautta niin, että suorittaminen jää taustalle? Tässä blogipostaussarjassa monet ovat viime vuosina kertoneet, minä mukaan lukien, suorituksistaan ja tuloksistaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla myös, mille tämä eleämäntapa tuntuu sydämessä. Ja välillä myös pysähtyä miettimään tätä ihan tietoisesti, jotta hienot tavoitteet, jotka monesti piilevät omavaraisuuden taustalla, eivät käänny itseään vastaan ja hommasta tule yhtä suorittamista oman hyvinvoinnin ja terveyden kustannuksella.

Sairaslomapäivinäni löysin Anniina Jalkasen Youtube-kanavan, joka palautti ainakin minun mieleeni sen inspiroivan ja iloisen tunteen, joka minullakin oli, kun torppa hankittiin ja aloitettiin uutta, osittaista elämää maaseudulla. Huumoria, iloa, halua oppia uutta, osin autuamatonta tietämättömyyttä tulevasta - mutta silti niin energistä ja pienistä asioista nauttimista. Sitä kohti siis ainakin itse tavoittelen - satomäärät ja viljellyt kasvimaa-alat sekä rakennusten kunnostukset tulevat sitten arvokkaasti kakkosena perässä!




Last moth I have planned and partly also done things, which will add time to things which really belongs to myös world of values. At the same time I have reduced time to things, which are less part of my values. The change has not been easy - and the prosess will take a long time. But already now I have noticed a little chance in my healty.

The main change has been to admit, that I am not in power and I need time to rest. The second change has been to look for things, which are closely part of my hart and which give me power. One of these things is for sure our farmhouse. So I bought a car. Now I can drive there also by myself and spend more time there, rest and do the things I enjoy!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!