Uusi ikkuna tupaan! // New (actually old) window!

Torpasta puuttui mielestämme yksi ikkuna. Ihmettelimme monesti, miksi paikassa ei ollut ikkunaa. Kun taloa katsoi takaniityltä päin, oli torppa ikkunoineen suorastaan epäsymmetrinen. Sisäpuolella tuvassa ikkunan puutteen huomasi puolestaan pimeydestä; keittiön nurkkaus oli synkkä. Vaikka kuinka silmä sanoi ja järki painotti uuden ikkunan olevan oikea ratkaisu, arvelutti uuden aukon puhkaiseminen seinään ihan siitäkin syystä, että muuttaisimme tällöin rakennuksen näkyviä rakenteita. Päätimme kuitenkin luottaa omiin silmiimme ja tuntemuksiimme, ja niin pääsimme tänä kesänä suunnitelma-asteelta itse toimenpiteisiin. 

Suunnittelutyö lähti tarkentumaan ulkoapäin. Ikkunan paikka seinällä mitattiin suhteessa seinällä jo olemassa olevaan ikkunaan; määriteltiin ikkunan korkeusasema. Sitten mentiin sisälle ja tarkistettiin, että korkeus olisi suurin piirtein sama tuvan muiden ikkunoiden kanssa. Joka suuntaan vinossa olevassa torpassa tässä kohtaa on pakko olla suurpiirteinen. 

Ikkunan sijainti vaakasuunnassa arvioitiin suhteessa siihen, mitä se oli samaisella seinällä olevan toisen ikkunan ja samaisen seinän toisen kulman välillä, mutta sijaintia kuitenkin tarkennettiin myös sisältä käsin, sillä tavoitteena oli saada ikkuna sijoittumaan sopusuhtaisesti myös tupaan niin, että se valaisisi paitsi ns. keittonurkkausta, mutta myös keittonurkkauksen ja osin leivinuunin "takana" olevaa tupaa. Lisäksi halusimme mahdollisuuksien mukaan hirsien paikkakohdat ikkunan sisälle, jolloin seinälle jäisi jäljelle mahdollisuuksien mukaan ehjiä hirsiä. Onneksemme nämä kaikki tavoitteet pystyttiin toteuttamaan; ikkunalle löytyi niin sisä- kuin ulkosuunnastakin hyvät, joskin suurpiirteiset mitat.

Itse työ lähti liikkeelle ulkoapäin. Mies irrotti isäni kanssa uuden ikkunan kohdalta vuorilaudat irti ja vuorilautojen alla oleva pahvi leikattiin tarvittavilta osin irti. Lautoja ei heitetty menemään, vaan ne säästettiin käytettäväksi uudelleen seinässä, kun ikkuna olisi paikallaan. Näin ei tarvinnut hankkia punamultamaaliakaan tähän hätään, kun vuorilaudat oli jo valmiiksi maalattu.

Seuraavana päivänä kaikki tuvan irtaimisto siirrettiin pölyltä turvaan, mikä oli erittäin hyvä ratkaisu, sillä moottorisaha tosiaan pöllyytti vanhaa hirttä kunnolla ja sotku oli senmoinen aukon puhkaisun jälkeen. Jälkiviisaana olisimme ottaneet myös lamput irt katosta ja suojanneet puuhellan päällyksen. Muuten seinäpinta olikin jo hirrellä viime kesän alapohjaremontin ja vanhan keittiön purkamisen myötä.

Yllä olevasta kuvasta näkee torpan historiaa; torpan seinät ja huonejako oli ilmeisesti ennen 1940-luvulla tehtyjä uudistustöitä erilainen. Väliseinä kulki noiden hirsipaikkojen kohdalta, ja nykyisen tuvan kohdalla oli kamari ja toisella puolen seinää itse tupa. Olemme tyytyväisiä tähän tilajaon muutokseen, sillä nyt aurinko valaisee tupaa päivän, ja vain kesän aamu- sekä ilta-aurinko  tuo enemmän valoa ja lämpöä kamareihin. Varhainen aamu-aurinko ei sen sijaan päässyt tupaan, mutta uuden ikkunan myötä myös sille löytyy tie aamupalapöytään, mistä olen niin onnellinen!

Sahausta varten hirsiin kiinnitettiin ns. ohjurit, jotta saha pysyisi mahdollisimman hyvin linjassa suunnitellun kanssa. Itse seurasin ulkoapäin, että saha kulki suunniteltua linjaa pitkin, ja mies sahasi sisältä käsin. Jälkiviisaana neuvon sahaamaan ulkoapäin, sillä sotku olisi sisällä tuolloin vähäisempi. Sähkökäyttöinen moottorisaha olisi ehkä myös ollut parempi, mutta yllättävän nopeasti bensan katku hävisi meillä tuvasta; tuuletus kun oli uuden ikkuna-aukon myötä suhteellisen tehokasta.








Aluksi tavoitteena oli tehdä lovet hirsien sisään ns. karapuille, mutta selviteltyämme asiaa, ymmärsimme, että karapuut ovat pikemminkin uusille hirsitaloille välttämättömät. Meidän torppa kun on ehtinyt elää ja painua jo sen 100 vuotta oletuksemme on, ettei se enää kovin painu. OIkaisimme siis tässä kohtaa, ja hirret sidottiin yhteen paksumpaa runkotavaraa käyttäen laittaen väliin pellavarivettä ja käyttämällä pitkiä, moderneja ruuveja.

Yllätyksikin tuli vastaan - kuten aina vanhaa taloa korjattaessa; sille ainakin tuntuu. Tällä kertaa yllätys oli ikkunan yläpuolelle jäävien hirsien heikko kunto. Ylimpiä hirsiä peitti alun perin lauta, jonka edeltävä omistaja oli siihen ilmeisesti visuaalisista syistä asentanut. Laudan alla hirsissä oli veistettyjä reikiä ja toisaalta myös lahoa puuta, minkä vuoksi ikkunan yläpuolisen rakenteen kantavuus alkoi arveluttaa. Torpassa tavatut hevosmuurahaiset sekä kuolemankellon tikitykset ovat myös saaneet osaltaan meidät supertarkoiksi näissä asioissa, ja päätimme siinä työn tiimellyksissä, että ikkunan yläpuolelle pitää laittaa paikkauspalat - ja ottaa siis lahot ja heikot hirret pois. Paikkauspala löytyi onneksi navetasta; yksi kaupunkikotimme parioven aukosta säästetyistä hirsipaloista sopi täydellisesti korkeudeltaan ja leveydeltään ikkuna-aukon yläpuolelle. Toki tarvittiin useamman tunnin veistelyä, kokeilua, sahausta, kokeilua ja monen monta nostoa ylös alas ennen kuin hirsipaikka asettui paikalleen.

Mutta niin asettui, ja opimme jälleen kerran jotain uutta; hirsien vaihtoa, kas vain!

Alla olevassa kuvassa näkyy todiste tuosta paikkauspalasta ikkuna-aukon yläpuolella. Sitä uudemmissa se ei juuri näy listojen ja ikkunan yläpuolelle rakennetun avohyllyn ansiosta. Tulevaisuudessa kyseinen seinä myös pinkopahvitetaan ja tapetoidaan, koska kyseisen seinänpätkän hirret ovat varsin karua katseltavaa reaalimaailmassa, eli näkymä tulee tästäkin vielä siisteytymään, eikä paikkauksista olen sen jälkeen visuaalista haittaa ollenkaan.

Mutta takaisin tarinaan ikkunan asennuksesta: Samaisen päivän illalla jouduimme toteamaan, että päivä ei riittänyt ikkunan asentamiseksi paikalleen. Kymmenen aikaan lapset söivät iltapalaa hyvin ilmastoidussa tuvassa, ja mies asensi ikkuna-aukon eteen muovia hyttysten ja tuulen suojaksi. Työtä jatkettiin seuraavana päivänä, ja niin saimme lopulta myös kesän aikana kunnostetut karmit ja ikkunaruudut paikalleen.

"Uutta" ikkunaahan mies ehti metsästää noin vuoden päivät; mitoiltaan ja profiililtaan sopivaa ikkunaa ei ihan heti tuntunut löytyvän. Lopulta ikkuna löytyi purettavasta talosta tunnin ajomatkan päästä torpalta ja vieläpä huokeaan hintaan. Ikkunanhakureissu poiki toisen reissun, jonka aikana purimme kyseisestä talosta useamman huoneen lattialaudat ja ostimme mukaan myös silloin suunnittelussa olevan skafferin ovet, eteisen tulevaan vessaan myöhemmin asennettavan oven, saunan eteisen uuden ikkunan, lasten leikkiaittaan asennettavan ikkunan, ja mitä vielä? Taisimme saada kaupan päällisiksi myös muutamat koukut ja uunin suojuspellit, ja peräkärry oli ääriään myöten täynnä tavaraa ajaessamme takaisin torpalle.

Vanhan talon purkamiseen osallistuminen näin tavaran ostomielessä oli jossain määrin ristiriitaista; saimme halvalla erittäin hyviä ja arvokkaista rakennustarvikkeita - mutta toisaalta suretti suunnattomasti kyseisen talon kohtalo. Mutta siitä olin onnellinen, että edes osa talon rakenteista jatkoi elämäänsä - osan siirtyessä kuulemma maatilan polttokattiloihin luomaan lämpöä ja energiaa.

Ja niin, yllä olevassa kuvassa ikkuna on paikoillaan, mies saanut ulkovuorauksen sekä ulkolistoitukset vanhan tyylin mukaisesti sahattua ja paikoilleen, ja minä olen maalannut listat ja ikkunat kertaalleen paikan päällä pellavaöljymaalilla. Naapuri tuumasi, että sillehän se näyttää, kuin olisi aina ollut siinä. Ja samaa tuumattiin mekin, eli oltiin todella tyytyväisiä lopputulokseeen, sillä onnistuttiin tavoitteissa ulkoapäin täydellisesti!

Mutta entä sisältä päin?

Tälle näytti muutama viikko sitten. Vaikka tässäkin on keskeneräistä (ja kuvan ottamisen jälkeen olemme kunnostaneet keittiöön muun muassa vanhan kaapiston), on ero viime jouluun suhteellisen huomattava. Jos ette usko, kurkatkaa tämän postauksen viimeistä kuvaa!

Tupa on nyt erittäin valoisa ja tilavamman oloinen. Keittiössä on ihan eri puuhailla, kun voi tehdä luonnonvalossa asioita huomattavasti pidempään kuin mitä ennen pystyi. Ja tiskatessa on kiva katsella alas pellolle ja metsään, josko siellä näkyisi vaikka eläimiä. Ikkunan asentamisen myötä mies pääsi myös viimeistelemään paneloinnit keittiön nurkkauksen seinämäänja sanomaan hyvästit sanomalehtinäkymille; samoin jatkamaan listoitusta. Kuten aiemmin sivulauseessa mainitsinkin, myös keittiön kalustus on tämän jälkeen uudistunut, mutta tästä kerron sitten toisella kertaa, kun on näytettävissä jotain valmistakin.

Summa summarum: itse ikkunan puhkaiseminen oli lopulta pieni juttu. Suunnittelutyö, ikkunan etsiminen ja varsinkin hirren vaihto olivat tässä niitä haastavampia tehtäviä, mutta onneksi niistäkin haasteista selvittiin kunnialla!

Aiemmissa postauksissa sainkin muutamilta teiltä tukea uuden ikkunan osalta; kiitos paljon niistä! Ja tässä tämä nyt on. Eli katsokaa ja kertokaa nyt, mitä tuumitte lopputulemasta!

We installed new (actualla old) window last summer in our farm house. 

Pictures show, how the farm house looked before and after. 

We think, it looks like the window had been always there. 

What do you think?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Vanhasta aitasta leikkimökki // The Old Granary as a Playhouse

Reilu vuosi sitten vinkkasin suunnitelmista rakentaa leikkimökki vanhaan aittaan. Tänä kesänä ryhdyimme tuumasta toimeen; aloittaen tietenkin taas rakenteista.






Maa oli noussut aitan ympärillä melkoisesti, mikä ei ollut tietenkään alimmille hirsille paras tilanne. Pikaelvytystä oli tehty jo aiempina vuosina lapioimalla hirsiä hipovaa maata pois aitan vierustalta, mutta tämä johti tietenkin siihen, että sadevesi jäi seisomaan aitan alle. Tunkkien avulla aittaa hinattiin ylöspäin ja aitan nurkkiin kasattiin uusia kiviä - ja näin silmämääräisesti vino aitta oli vähemmän vino ja mikä tärkeintä; alimmat hirret ovat nyt selvästi maapinnan yläpuolella.

Olimme varautuneet myös hirsien vaihtoon, mutta sen verran onnekkaita olimme, että alimmat hirret olivat säilyneet pientä pintalahoa lukuun ottamatta ehjinä. Aitassa on kuitenkin edelleen lahoa hirttä, jota olisi voinut vaihtaa, mutta koska päämissiona oli saada lapsille leikkimökki niin, että lapset haluavat vielä leikkiä leikkimökissä, päätimme oikaista. Hirsiä voidaan vaihtaa myöhemminkin; tärkeintä oli, että kantavat rakenteet olivat ehjiä.




Myös alapohjaa kannattavat hirret olivat ehjiä. Lattia näiden hirsien päällä oli sen sijaan sen verran hiirien tai rottien koluama, että se purettiin ja tilalle asennettiin uusi lautalattia. Tai ei tietenkään uusi vaan käytimme vanhoja lattialautoja, jotka kävimme edeltävänä talvena purkamassa talosta, jota oltiin purkamassa maan tasalle.

Aitassa ei ollut myöskään minkäänlaista ikkunaa. Ikkunan laittaminen vanhaan aittaan arvelutti, mutta päätimme puhkaista ikkunan seinään, joka näyttää metsään päin. Näin ikkunaa ei näe pihapiirissä ja vanha aitta näyttää pihalta katsottuna sille kuin on ollut sen reilun 100 vuotta.



Ikkuna-aukon suunnittelu umpikieroon aittaan oli vähintäänkin haastava tehtävä. Mutta siihen se lopulta sahattiin niin, että näytti mahdollisimman vähän kierolle sisälle päin ja samoin mahdollisimman vähän kierolle ulospäin. Aukka sahattiin moottorisahalla sisältä päin paksuja rimoja myötäillen - ja sahaa mahdollisimman suorassa pitäen. Helppoa se ei ollut ensikertalaiselle, mutta hyvin mies siitä selviytyi - ja sahaus oli hyvää harjoitusta seuraavan päivän projektiin, jolloin sahasimme ikkuna-aukon torpan seinään - mutta sen tarina onkin sitten oma postauksensa.




Ja niin saatiin ikkuna paikoilleen (jotenkin), ja lattiat asennettua. Sen jälkeen supersiivous ja kalusteet sisälle. Vanhoja kalusteita oli säästelty leikkimökkiä silmällä pitäen, ja niin sai mökki pöydän ja tuolit (lapsuuden kotini perintöä), pinnasängyn ja laverisängyn (torpan mukana tulleita kalusteita) - ja myöhemmin vielä kulmakaapin (sekin vanhaa tuvan kalustoa). Vielä kalusteita mahtuu ja ajatuksissa onkin jokin arkku sekä kaapisto, joissa säilyttää leluja ja petitarpeita.

Ikkunasta täytyy vielä sen verran sanoa, että niitä ei ehditty kunnostaa lainkaan. Kuvistahan sitä ei näe, mutta ulkoapäin niistä puuttuu myös lasiruutuja - puhumattakaan kitistä tai hyvästä maalikerroksesta. Samoin listat vielä puuttuvat. Mutta on valoa ja näkymä metsään, ja sehän se tärkeintä lasten näkökulmasta.

Seinissä on myös hiiren kokoisia aukkoja - samoin katonrajassa. Saati sitten hyttysten aukoista; niitä on erittäin paljon. Niiden paikkaamiseen päästään kenties ensi kesänä.

Tärkeintä tässä kohtaa oli kuitenkin saada aitasta leikkipaikka lapsille - ja siinä päästiin maaliin. Aitassa vietettiin heti lattian valmistumisen jälkeen tuparit, ja tuparilahjaksi lapset saivat tupaansa muun muassa rengaskeinun (vanha rengas löydettiin navetasta), vanhan emaliastiaston (kirpparilöytö) sekä patjoja, tyynyjä ja peittoja (perintönä isovanhemmilta).











Tuparit olivat onnistuneet ja loppukesästä lapset viettivät monta tuntia tuvassaan tehden majoja, keinuen ja voimistellen sekä kahvitellen ja syöden - ja välillä leväten. Sai toinen olla välillä vauvakin ja nukkua pinnasängyssä päiväuniaan.

Suunnitelmissa on joku päivä kunnostaa aitta ihan siihen kuntoon, että siellä voi nukkuakin. Suunnitelmissa on myös parven rakentaminen aittaan, mikä loisi tilaan ihan uudenlaisia seikkailun mahdollisuuksia - ja vieraille myös yösijaa. Tavoitteena on kuitenkin säilyttää vanhan tilan tunnelma, ja mennä vanhan rakennuksen ehdoilla.

Mutta nämä projektit tulevat sitten aikanaan. Listalla on monta tärkeämpääkin asiaa, joiden kanssa menee vuosi jos toinenkin. Aina on kuitenkin piristävää suunnitella ja haaveilla - eikö? 

We builded a playhouse in old granary this summer. The granary was lifted upward, new floor was builded from old floorboards and the dark granary got light inside with a new window. The interior is not finished, neither the window structures and the walls, which are full of holes. But first things first: the kids have now place to play - and the joy is apperent!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Huussin remonttikertomus jatkuu // The Toilet Renovation, Part II

Jo kaksi vuotta sitten kerroin torppamme ulkohyyskästä. Oli aika toivoton tapaus niin käyttää kuin pitää puhtaanakaan. Eikä se kovin visuaalista silmäänikään hivellyt. Tästä pääset katsomaan alkutilanteen.

Ensimmäisenä kesänä huussi koki jo paljon muutoksia; mies rakensi huussin takaosan käytännössä uusiksi, nikkaroi paremmat istuinosat (mm. vanhaa huussista joskus purettua istuinosaa hyödyntäen) ja porrastasanne saatiin muokattua niin, että vaikeasti siirrettävistä ja turhan korkeista portaista päästiin eroon. Listoitusta jatkettiin samalla vanhalla tyylillä kuin huussissa aiemmin oli käytetty; paksua lautatavaraa, jota vähän hiottiin kulmista.

Lopuksi äitini pesi huussin kauttaaltaan, ja uskotteko; vessa oli yksinkertaisesti niin likainen, että lattian väri muuttui kertalaakista! Samoin hirsiseinät tulivat nätimmin esille ja seinän roiskeistakin päästiin pääosin eroon muutamia mustia maalitahroja (?) lukuun ottamatta. Että kiitos äiti kuurausavusta; se muistetaan vieläkin!









Viime kesänä vakaana tavoitteenani oli maalata huussin katto, seinät (hirsiseinää lukuun ottamatta) sekä istuinosat, mutta niin taisi käydä, että aika loppui. Ehdin maalata katon kerran, ja siihen homma jäi. Tänä kesänä vakaana tavoitteenani oli jatkaa maalaamista, mutta kuinka kävikään? Taas aika loppui, enkä todennäköisesti ehdi maalauspuuhiin tänäkään vuonna ennen pakkasten tuloa.

Kaksi vuotta odotin, että näytän teille sitten sen hienon lopputuloksen. Mutta nyt viikonloppuna näpsäsin muutaman kuvan, ja päätin jatkaa kertomusta näillä sanoin: asia on edennyt, mutta ei ole vielä valmis. Asiat etenevät torpalla välillä niin maan hitaasti ajatellen tällaisia blogipostauksia. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen, etten enää ahdistu näistä hitaista edistymisaskeleista ns. normielämässä niinkään paljon kuin ennen. Huussi on nyt toimiva, sen voi helposti pestä ja pitää puhtaana; ja tämä on todella tärkeintä. Visuaalisiin seikkoihin päästään käsiksi ehkä ensi vuonna - ja silloin näkymä on todennäköisesti vieläkin raikkaampi ja nätimpi. Vaikka tykkään myös tästä vaiheesta; tässä on sellaista ehtaa mökkimeininkiä.

Itseni tuntien tiedän kuitenkin, että mökkimeininki ei kelpaa minulle loputtomiin, ja joku kaunis päivä tätäkin huonetta piristää maali ja kenties muutama taulu seinällä. Lisäksi tietenkin kupu lampuun ja käsienpesun järjestäminen mahdollisesti jopa huussin sisälle. Huussissa otetaan jo nyt kengät pois jalasta, myös talvella. Nyt vieraita kehoitetaan ottamaan kengät pois jalasta vessaan tullessa, mutta tulevaisuudessa haluaisin, että itse vessan sisustuskin viestii siitä, että nyt ollaan selkeästi sisätiloissa, ja kengät otetaan tuolloin pois jalasta. Eikä sukilla hipsiminen huussissa haittaa talvellakaan; komposti nimittäin lämmittää kummasti myös pikkupakkasilla - ja talvellahan joka tapauksessa on villasukat jalassa, vanhassa talossa kun elellään.

Loppuun ilmainen mainospuhe. Meillä on tosiaan edellisten omistajien hankkima Biolanin kompostikäymälä. Voin kertoa: ei todellakaan toiminut aluksi niin kuin pitäisi. Haisi ja kosteutta oli enemmän kuin tarpeeksi. Syynä ei kuitenkaan ollut käymälä, vaan sen asennus. Käymälän ilmastointiputki kehotetaan asentamaan pystysuoraan, ja jos putkeen tulee mutka, lisäämään tuuletusta edistävä poistoilmapuhallin putken päähän. Mutka oli, muttei puhallinta. Aluksi ihmettelimme asiaa puolitoista vuotta, sitten kävimme Biolanilla muissa asioissa ja kävelimme liikkeestä ulos puhaltimen kanssa. Sitten asensimme sen, eikä se toiminut. Hajut tulivat sisälle vielä hurjempina ja asensimme toisin päin ja sanoi poks. Ei auttanut ja aikaa taas meni. Mies ajeli yksi päivä Biolanin putiikin ohi, ja kävi laitteen kanssa kyselemässä, mikä meni vikaan. Vika laitteessa, ja mies sai uuden samantien mukaan.

Ja nyt toimii! Hajut ovat poissa. Kosteus on poissa. Ja tavara palaa kompostissa kuten kuuluukin. Hitaasti tässäkin kohtaa hyvä tuli, mutta jos joku toinen kärsii samanmoisista kosteus- ja hajuongelmista biohuussissaan, kehotan kokeilemaan tätä laitetta. Ei tarvitse kärvistellä asian kanssa niin kauaa kuin meikäläiset.

Nyt huussissa ei haise. Pikemminkin tuoksuu, jos kannan sinne kukkasia! Kuvassa kuitenkin kuivatettuja heiniä; on ollut toimiva ja kaunis ratkaisu jo sen kaksi vuotta. Joskus sisustusta ei vain ehdi muuttaa, ja hyvä ratkaisu on pitkäaikainen ratkaisu.

Tämä tästä kertomuksesta; ehkä ensi kesänä saamme siis jatkoa tälle. Saas nähdä, miten käy!

The outdoor toilet renovation has progressed. You can see the initial situation here. The toilet was hard to clean and the earlier builded things did not work well. 

Maybe next summer I start finally painting! 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Yrttien kuivatusta talven varalle // Drying Herbs

Tänä kesänä on harjoiteltu yrittien, nokkosten ja kehäkukkien kuivatusta ja varastointia talven varalle. En vielä pysty sanomaan onnistuimmeko, mutta ainakin on yritetty. Kuivatuksessa on yksi asia, joka on sekä plussaa että toisaalta miinusta. Kuivaamalla asiat saa menemään mahdottoman pieneen tilaan. Toisaalta isot vadit yrttejä alussa ja vaatimattomat murut purkin pohjalla lopussa luo riittämättömyyden tunnetta; kuinka paljon minun pitääkään kuivata näitä, jotta saan purkit täyteen...?

Viime viikonloppuna totesin, että parempi siirtää yrtit pienempiin purnukoihin, ja olla vain tyytyväinen saavutettuihin murusiin, sillä - kesä - sinähän näytät loppuvan, joten keräilymahdollisuudet alkavat olla myös loppumaisillaan.




Kesän aikana olen testannut kuivattamista huoneilmassa orrella ja ritilällä leivinuunin päällä, mutta myös kuivurilla - ja lopulta myös leivinuunissa. Oppina näistä sanoisin, että leivinuuni on paras, mutta ajoitus erityisen tärkeä; uunissa saisi olla vain 40-50 astetta ja luukun tulisi olla varmuuden vuoksi raollaan kuivatuksen ajan. Toisin sanoen leivinuunin lämmityksen jälkeen korkeintaan seuraavana päivänä kannattaa laittaa aineksia kuivumaan.

Orrella kuivatus toimii ihan hyvin, mutta on kovin hidasta, ja haasteena auringon valo, jota ei kuivattaessa saisi ilmeisesti näihin juuri osua (vai onko näin?). Kuivuri sen sijaan alkoi nyppiä minua aika äkkiä. Se vain kuivatti ja kuivatti, eikä loppua näkynyt. Aloin miettiä tämän myötä myös keinon ympäristöystävällisyyttä; energian kulutus täytyi olla jo jonkinmoinen, kun laite oli pyörinyt koko päivän, ja yrtit alkoivat vasta kuivua. Tämän jälkeen tyhmänä luin Jovelan blogista kuivurisuosituksista ja postauksen alle jätettyjä kommentteja. Ymmärsin, että olin ostanut postauksen kommenteissa parjatun huonompilaatuisen kuivurin. (Tuleepa minulla paljon viittauksia Jovelan blogiin; kertonee siitä, että olen ottanut sieltä paljon myös oppia ja tykkään blogista - eli suosittelen pistäytymään!)

En heittänyt kuivuria kuitenkaan roskiin; hyödynsin muovisia ritilöitä kesällä leivinuunin päällä yrttejä kuivattessani. Itse sähköominaisuutta en kuitenkaan juuri kuitenkaan käyttänyt enää, eli vähän turhan kalliiksi nuo ritilät lopussa tulivat.




Kesän ja nyt alkusyksyn aikana kuivatin minttua, piparminttua, salviaa, mäkimeiramia, nokkosta ja kehäkukkaa. Sipulin versoja yritin muutamaan otteeseen, mutta vielä en saanut niitä niin kuiviksi, että eivät olisi homehtuneet purkkiin niitä laitettuani. Ehkä viime viikonloppuna kokeilemani leivinuuni toimii; katsotaan, miten sen kanssa käy. Syksymmällä pistän vielä timjamia ja basilikaa kuivumaan; vielä saavat kasvaa. Mitä sitten ajattelin näitä kuivatuksia hyödyntää?

Mintusta, piparmintusta ja salviasta ajattelin haudutella teetä. Mäkimeiramia, timjamia ja basilikaa käytän puolestaan mielelläni ruuanlaitossa. Nokkosta myös ruuanlaitossa, mutta sain myös vinkin sekoittaa nokkosta sämpylätaikinaan, joten pistetään sekin kokeiluun toivon mukaan. Kehäkukasta ajattelin tehdä kehäkukkavoidetta; aivan uusi aluevaltaus siis tiedossa, jos aikaa tälle vain riittää.

Vielä olisi tavoitteenani käydä metsäalueemme läpi, ja katsoa, josko siellä kasvaisi kanervaa. Stellan innoittamana kuivaisin kanervaa, ja hauduttaisin sitä aina iltojen tullen teehen; kanervalla on kuulemma rauhoittava vaikutus. Tähän asti olen juonut aina kamomillateetä juuri rauhoittavan vaikutuksen takia, joten tämä tulee varmasti kokeiluun, jos vain kanervaa löydän omilta mailta. Kanervahan kuuluu siis varpukasveihin, eikä sen kerääminen kuulu jokamiehen oikeuksiin. Toki voin tarvittaessa kysyä naapurilta, josko hänen mailtaan muutamat kimput kävisin kokeeksi poimimassa.

Sellaisia kokemuksia ja suunnitelmia. Tuleeko teillä vinkkejä mieleen etenkin näiden kuivaamieni ainesten hyödyntämiseen? Ja onko vinkkejä muiden villikasvien kuivattamiseksi? Horsmaa mietin tovin jos toisenkin kesän aikana, mutten saanut aikaiseksi ajoissa. Nyt taitaa olla jo turhan myöhäistä monessa tapauksessa tähän - mutta jos ei muuta, vinkkinä tulevalle vuodelle! Eihän sitä tiedä, jos silloin olisi vaikka enemmän sitä kuuluista aikaa...!?

I have drained some herbs and now just planning how to use those. 

Mayde some tea - and also as a spice when cooking. Have you some good ideas to share?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!