Torpasta puuttui mielestämme yksi ikkuna. Ihmettelimme monesti, miksi paikassa ei ollut ikkunaa. Kun taloa katsoi takaniityltä päin, oli torppa ikkunoineen suorastaan epäsymmetrinen. Sisäpuolella tuvassa ikkunan puutteen huomasi puolestaan pimeydestä; keittiön nurkkaus oli synkkä. Vaikka kuinka silmä sanoi ja järki painotti uuden ikkunan olevan oikea ratkaisu, arvelutti uuden aukon puhkaiseminen seinään ihan siitäkin syystä, että muuttaisimme tällöin rakennuksen näkyviä rakenteita. Päätimme kuitenkin luottaa omiin silmiimme ja tuntemuksiimme, ja niin pääsimme tänä kesänä suunnitelma-asteelta itse toimenpiteisiin.
Suunnittelutyö lähti tarkentumaan ulkoapäin. Ikkunan paikka seinällä
mitattiin suhteessa seinällä jo olemassa olevaan ikkunaan; määriteltiin
ikkunan korkeusasema. Sitten mentiin sisälle ja tarkistettiin, että
korkeus olisi suurin piirtein sama tuvan muiden ikkunoiden kanssa. Joka
suuntaan vinossa olevassa torpassa tässä kohtaa on pakko olla
suurpiirteinen.
Ikkunan sijainti vaakasuunnassa arvioitiin suhteessa siihen, mitä se oli samaisella seinällä olevan toisen ikkunan ja samaisen seinän toisen kulman välillä, mutta sijaintia kuitenkin tarkennettiin myös sisältä käsin, sillä tavoitteena oli saada ikkuna sijoittumaan sopusuhtaisesti myös tupaan niin, että se valaisisi paitsi ns. keittonurkkausta, mutta myös keittonurkkauksen ja osin leivinuunin "takana" olevaa tupaa. Lisäksi halusimme mahdollisuuksien mukaan hirsien paikkakohdat ikkunan sisälle, jolloin seinälle jäisi jäljelle mahdollisuuksien mukaan ehjiä hirsiä. Onneksemme nämä kaikki tavoitteet pystyttiin toteuttamaan; ikkunalle löytyi niin sisä- kuin ulkosuunnastakin hyvät, joskin suurpiirteiset mitat.
Itse työ lähti liikkeelle ulkoapäin. Mies irrotti isäni kanssa uuden ikkunan kohdalta vuorilaudat irti ja vuorilautojen alla oleva pahvi leikattiin tarvittavilta osin irti. Lautoja ei heitetty menemään, vaan ne säästettiin käytettäväksi uudelleen seinässä, kun ikkuna olisi paikallaan. Näin ei tarvinnut hankkia punamultamaaliakaan tähän hätään, kun vuorilaudat oli jo valmiiksi maalattu.
Seuraavana päivänä kaikki tuvan irtaimisto siirrettiin pölyltä turvaan, mikä oli erittäin hyvä ratkaisu, sillä moottorisaha tosiaan pöllyytti vanhaa hirttä kunnolla ja sotku oli senmoinen aukon puhkaisun jälkeen. Jälkiviisaana olisimme ottaneet myös lamput irt katosta ja suojanneet puuhellan päällyksen. Muuten seinäpinta olikin jo hirrellä viime kesän alapohjaremontin ja vanhan keittiön purkamisen myötä.
Yllä olevasta kuvasta näkee torpan historiaa; torpan seinät ja huonejako oli ilmeisesti ennen 1940-luvulla tehtyjä uudistustöitä erilainen. Väliseinä kulki noiden hirsipaikkojen kohdalta, ja nykyisen tuvan kohdalla oli kamari ja toisella puolen seinää itse tupa. Olemme tyytyväisiä tähän tilajaon muutokseen, sillä nyt aurinko valaisee tupaa päivän, ja vain kesän aamu- sekä ilta-aurinko tuo enemmän valoa ja lämpöä kamareihin. Varhainen aamu-aurinko ei sen sijaan päässyt tupaan, mutta uuden ikkunan myötä myös sille löytyy tie aamupalapöytään, mistä olen niin onnellinen!
Sahausta varten hirsiin kiinnitettiin ns. ohjurit, jotta saha pysyisi mahdollisimman hyvin linjassa suunnitellun kanssa. Itse seurasin ulkoapäin, että saha kulki suunniteltua linjaa pitkin, ja mies sahasi sisältä käsin. Jälkiviisaana neuvon sahaamaan ulkoapäin, sillä sotku olisi sisällä tuolloin vähäisempi. Sähkökäyttöinen moottorisaha olisi ehkä myös ollut parempi, mutta yllättävän nopeasti bensan katku hävisi meillä tuvasta; tuuletus kun oli uuden ikkuna-aukon myötä suhteellisen tehokasta.
Aluksi tavoitteena oli tehdä lovet hirsien sisään ns. karapuille, mutta selviteltyämme asiaa, ymmärsimme, että karapuut ovat pikemminkin uusille hirsitaloille välttämättömät. Meidän torppa kun on ehtinyt elää ja painua jo sen 100 vuotta oletuksemme on, ettei se enää kovin painu. OIkaisimme siis tässä kohtaa, ja hirret sidottiin yhteen paksumpaa runkotavaraa käyttäen laittaen väliin pellavarivettä ja käyttämällä pitkiä, moderneja ruuveja.
Yllätyksikin tuli vastaan - kuten aina vanhaa taloa korjattaessa; sille ainakin tuntuu. Tällä kertaa yllätys oli ikkunan yläpuolelle jäävien hirsien heikko kunto. Ylimpiä hirsiä peitti alun perin lauta, jonka edeltävä omistaja oli siihen ilmeisesti visuaalisista syistä asentanut. Laudan alla hirsissä oli veistettyjä reikiä ja toisaalta myös lahoa puuta, minkä vuoksi ikkunan yläpuolisen rakenteen kantavuus alkoi arveluttaa. Torpassa tavatut hevosmuurahaiset sekä kuolemankellon tikitykset ovat myös saaneet osaltaan meidät supertarkoiksi näissä asioissa, ja päätimme siinä työn tiimellyksissä, että ikkunan yläpuolelle pitää laittaa paikkauspalat - ja ottaa siis lahot ja heikot hirret pois. Paikkauspala löytyi onneksi navetasta; yksi kaupunkikotimme parioven aukosta säästetyistä hirsipaloista sopi täydellisesti korkeudeltaan ja leveydeltään ikkuna-aukon yläpuolelle. Toki tarvittiin useamman tunnin veistelyä, kokeilua, sahausta, kokeilua ja monen monta nostoa ylös alas ennen kuin hirsipaikka asettui paikalleen.
Mutta niin asettui, ja opimme jälleen kerran jotain uutta; hirsien vaihtoa, kas vain!
Alla olevassa kuvassa näkyy todiste tuosta paikkauspalasta ikkuna-aukon yläpuolella. Sitä uudemmissa se ei juuri näy listojen ja ikkunan yläpuolelle rakennetun avohyllyn ansiosta. Tulevaisuudessa kyseinen seinä myös pinkopahvitetaan ja tapetoidaan, koska kyseisen seinänpätkän hirret ovat varsin karua katseltavaa reaalimaailmassa, eli näkymä tulee tästäkin vielä siisteytymään, eikä paikkauksista olen sen jälkeen visuaalista haittaa ollenkaan.
"Uutta" ikkunaahan mies ehti metsästää noin vuoden päivät; mitoiltaan ja profiililtaan sopivaa ikkunaa ei ihan heti tuntunut löytyvän. Lopulta ikkuna löytyi purettavasta talosta tunnin ajomatkan päästä torpalta ja vieläpä huokeaan hintaan. Ikkunanhakureissu poiki toisen reissun, jonka aikana purimme kyseisestä talosta useamman huoneen lattialaudat ja ostimme mukaan myös silloin suunnittelussa olevan skafferin ovet, eteisen tulevaan vessaan myöhemmin asennettavan oven, saunan eteisen uuden ikkunan, lasten leikkiaittaan asennettavan ikkunan, ja mitä vielä? Taisimme saada kaupan päällisiksi myös muutamat koukut ja uunin suojuspellit, ja peräkärry oli ääriään myöten täynnä tavaraa ajaessamme takaisin torpalle.
Vanhan talon purkamiseen osallistuminen näin tavaran ostomielessä oli jossain määrin ristiriitaista; saimme halvalla erittäin hyviä ja arvokkaista rakennustarvikkeita - mutta toisaalta suretti suunnattomasti kyseisen talon kohtalo. Mutta siitä olin onnellinen, että edes osa talon rakenteista jatkoi elämäänsä - osan siirtyessä kuulemma maatilan polttokattiloihin luomaan lämpöä ja energiaa.
Ja niin, yllä olevassa kuvassa ikkuna on paikoillaan, mies saanut ulkovuorauksen sekä ulkolistoitukset vanhan tyylin mukaisesti sahattua ja paikoilleen, ja minä olen maalannut listat ja ikkunat kertaalleen paikan päällä pellavaöljymaalilla. Naapuri tuumasi, että sillehän se näyttää, kuin olisi aina ollut siinä. Ja samaa tuumattiin mekin, eli oltiin todella tyytyväisiä lopputulokseeen, sillä onnistuttiin tavoitteissa ulkoapäin täydellisesti!
Mutta entä sisältä päin?
Tälle näytti muutama viikko sitten. Vaikka tässäkin on keskeneräistä (ja kuvan ottamisen jälkeen olemme kunnostaneet keittiöön muun muassa vanhan kaapiston), on ero viime jouluun suhteellisen huomattava. Jos ette usko, kurkatkaa tämän postauksen viimeistä kuvaa!
Tupa on nyt erittäin valoisa ja tilavamman oloinen. Keittiössä on ihan eri puuhailla, kun voi tehdä luonnonvalossa asioita huomattavasti pidempään kuin mitä ennen pystyi. Ja tiskatessa on kiva katsella alas pellolle ja metsään, josko siellä näkyisi vaikka eläimiä. Ikkunan asentamisen myötä mies pääsi myös viimeistelemään paneloinnit keittiön nurkkauksen seinämäänja sanomaan hyvästit sanomalehtinäkymille; samoin jatkamaan listoitusta. Kuten aiemmin sivulauseessa mainitsinkin, myös keittiön kalustus on tämän jälkeen uudistunut, mutta tästä kerron sitten toisella kertaa, kun on näytettävissä jotain valmistakin.
Summa summarum: itse ikkunan puhkaiseminen oli lopulta pieni juttu. Suunnittelutyö, ikkunan etsiminen ja varsinkin hirren vaihto olivat tässä niitä haastavampia tehtäviä, mutta onneksi niistäkin haasteista selvittiin kunnialla!
Aiemmissa postauksissa sainkin muutamilta teiltä tukea uuden ikkunan osalta; kiitos paljon niistä! Ja tässä tämä nyt on. Eli katsokaa ja kertokaa nyt, mitä tuumitte lopputulemasta!
We installed new (actualla old) window last summer in our farm house.
Pictures show, how the farm house looked before and after.
We think, it looks like the window had been always there.
What do you think?
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _