torstai 14. syyskuuta 2017

Vanhasta aitasta leikkimökki // The Old Granary as a Playhouse



Reilu vuosi sitten vinkkasin suunnitelmista rakentaa leikkimökki vanhaan aittaan. Tänä kesänä ryhdyimme tuumasta toimeen; aloittaen tietenkin taas rakenteista.






Maa oli noussut aitan ympärillä melkoisesti, mikä ei ollut tietenkään alimmille hirsille paras tilanne. Pikaelvytystä oli tehty jo aiempina vuosina lapioimalla hirsiä hipovaa maata pois aitan vierustalta, mutta tämä johti tietenkin siihen, että sadevesi jäi seisomaan aitan alle. Tunkkien avulla aittaa hinattiin ylöspäin ja aitan nurkkiin kasattiin uusia kiviä - ja näin silmämääräisesti vino aitta oli vähemmän vino ja mikä tärkeintä; alimmat hirret ovat nyt selvästi maapinnan yläpuolella.

Olimme varautuneet myös hirsien vaihtoon, mutta sen verran onnekkaita olimme, että alimmat hirret olivat säilyneet pientä pintalahoa lukuun ottamatta ehjinä. Aitassa on kuitenkin edelleen lahoa hirttä, jota olisi voinut vaihtaa, mutta koska päämissiona oli saada lapsille leikkimökki niin, että lapset haluavat vielä leikkiä leikkimökissä, päätimme oikaista. Hirsiä voidaan vaihtaa myöhemminkin; tärkeintä oli, että kantavat rakenteet olivat ehjiä.




Myös alapohjaa kannattavat hirret olivat ehjiä. Lattia näiden hirsien päällä oli sen sijaan sen verran hiirien tai rottien koluama, että se purettiin ja tilalle asennettiin uusi lautalattia. Tai ei tietenkään uusi vaan käytimme vanhoja lattialautoja, jotka kävimme edeltävänä talvena purkamassa talosta, jota oltiin purkamassa maan tasalle.

Aitassa ei ollut myöskään minkäänlaista ikkunaa. Ikkunan laittaminen vanhaan aittaan arvelutti, mutta päätimme puhkaista ikkunan seinään, joka näyttää metsään päin. Näin ikkunaa ei näe pihapiirissä ja vanha aitta näyttää pihalta katsottuna sille kuin on ollut sen reilun 100 vuotta.



Ikkuna-aukon suunnittelu umpikieroon aittaan oli vähintäänkin haastava tehtävä. Mutta siihen se lopulta sahattiin niin, että näytti mahdollisimman vähän kierolle sisälle päin ja samoin mahdollisimman vähän kierolle ulospäin. Aukka sahattiin moottorisahalla sisältä päin paksuja rimoja myötäillen - ja sahaa mahdollisimman suorassa pitäen. Helppoa se ei ollut ensikertalaiselle, mutta hyvin mies siitä selviytyi - ja sahaus oli hyvää harjoitusta seuraavan päivän projektiin, jolloin sahasimme ikkuna-aukon torpan seinään - mutta sen tarina onkin sitten oma postauksensa.




Ja niin saatiin ikkuna paikoilleen (jotenkin), ja lattiat asennettua. Sen jälkeen supersiivous ja kalusteet sisälle. Vanhoja kalusteita oli säästelty leikkimökkiä silmällä pitäen, ja niin sai mökki pöydän ja tuolit (lapsuuden kotini perintöä), pinnasängyn ja laverisängyn (torpan mukana tulleita kalusteita) - ja myöhemmin vielä kulmakaapin (sekin vanhaa tuvan kalustoa). Vielä kalusteita mahtuu ja ajatuksissa onkin jokin arkku sekä kaapisto, joissa säilyttää leluja ja petitarpeita.

Ikkunasta täytyy vielä sen verran sanoa, että niitä ei ehditty kunnostaa lainkaan. Kuvistahan sitä ei näe, mutta ulkoapäin niistä puuttuu myös lasiruutuja - puhumattakaan kitistä tai hyvästä maalikerroksesta. Samoin listat vielä puuttuvat. Mutta on valoa ja näkymä metsään, ja sehän se tärkeintä lasten näkökulmasta.

Seinissä on myös hiiren kokoisia aukkoja - samoin katonrajassa. Saati sitten hyttysten aukoista; niitä on erittäin paljon. Niiden paikkaamiseen päästään kenties ensi kesänä.

Tärkeintä tässä kohtaa oli kuitenkin saada aitasta leikkipaikka lapsille - ja siinä päästiin maaliin. Aitassa vietettiin heti lattian valmistumisen jälkeen tuparit, ja tuparilahjaksi lapset saivat tupaansa muun muassa rengaskeinun (vanha rengas löydettiin navetasta), vanhan emaliastiaston (kirpparilöytö) sekä patjoja, tyynyjä ja peittoja (perintönä isovanhemmilta).











Tuparit olivat onnistuneet ja loppukesästä lapset viettivät monta tuntia tuvassaan tehden majoja, keinuen ja voimistellen sekä kahvitellen ja syöden - ja välillä leväten. Sai toinen olla välillä vauvakin ja nukkua pinnasängyssä päiväuniaan.

Suunnitelmissa on joku päivä kunnostaa aitta ihan siihen kuntoon, että siellä voi nukkuakin. Suunnitelmissa on myös parven rakentaminen aittaan, mikä loisi tilaan ihan uudenlaisia seikkailun mahdollisuuksia - ja vieraille myös yösijaa. Tavoitteena on kuitenkin säilyttää vanhan tilan tunnelma, ja mennä vanhan rakennuksen ehdoilla.

Mutta nämä projektit tulevat sitten aikanaan. Listalla on monta tärkeämpääkin asiaa, joiden kanssa menee vuosi jos toinenkin. Aina on kuitenkin piristävää suunnitella ja haaveilla - eikö? 




We builded a playhouse in old granary this summer. The granary was lifted upward, new floor was builded from old floorboards and the dark granary got light inside with a new window. The interior is not finished, neither the window structures and the walls, which are full of holes. But first things first: the kids have now place to play - and the joy is apperent!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Huussin remonttikertomus jatkuu // The Toilet Renovation, Part II



Jo kaksi vuotta sitten kerroin torppamme ulkohyyskästä. Oli aika toivoton tapaus niin käyttää kuin pitää puhtaanakaan. Eikä se kovin visuaalista silmäänikään hivellyt. Tästä pääset katsomaan alkutilanteen.

Ensimmäisenä kesänä huussi koki jo paljon muutoksia; mies rakensi huussin takaosan käytännössä uusiksi, nikkaroi paremmat istuinosat (mm. vanhaa huussista joskus purettua istuinosaa hyödyntäen) ja porrastasanne saatiin muokattua niin, että vaikeasti siirrettävistä ja turhan korkeista portaista päästiin eroon. Listoitusta jatkettiin samalla vanhalla tyylillä kuin huussissa aiemmin oli käytetty; paksua lautatavaraa, jota vähän hiottiin kulmista.

Lopuksi äitini pesi huussin kauttaaltaan, ja uskotteko; vessa oli yksinkertaisesti niin likainen, että lattian väri muuttui kertalaakista! Samoin hirsiseinät tulivat nätimmin esille ja seinän roiskeistakin päästiin pääosin eroon muutamia mustia maalitahroja (?) lukuun ottamatta. Että kiitos äiti kuurausavusta; se muistetaan vieläkin!









Viime kesänä vakaana tavoitteenani oli maalata huussin katto, seinät (hirsiseinää lukuun ottamatta) sekä istuinosat, mutta niin taisi käydä, että aika loppui. Ehdin maalata katon kerran, ja siihen homma jäi. Tänä kesänä vakaana tavoitteenani oli jatkaa maalaamista, mutta kuinka kävikään? Taas aika loppui, enkä todennäköisesti ehdi maalauspuuhiin tänäkään vuonna ennen pakkasten tuloa.

Kaksi vuotta odotin, että näytän teille sitten sen hienon lopputuloksen. Mutta nyt viikonloppuna näpsäsin muutaman kuvan, ja päätin jatkaa kertomusta näillä sanoin: asia on edennyt, mutta ei ole vielä valmis. Asiat etenevät torpalla välillä niin maan hitaasti ajatellen tällaisia blogipostauksia. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen, etten enää ahdistu näistä hitaista edistymisaskeleista ns. normielämässä niinkään paljon kuin ennen. Huussi on nyt toimiva, sen voi helposti pestä ja pitää puhtaana; ja tämä on todella tärkeintä. Visuaalisiin seikkoihin päästään käsiksi ehkä ensi vuonna - ja silloin näkymä on todennäköisesti vieläkin raikkaampi ja nätimpi. Vaikka tykkään myös tästä vaiheesta; tässä on sellaista ehtaa mökkimeininkiä.

Itseni tuntien tiedän kuitenkin, että mökkimeininki ei kelpaa minulle loputtomiin, ja joku kaunis päivä tätäkin huonetta piristää maali ja kenties muutama taulu seinällä. Lisäksi tietenkin kupu lampuun ja käsienpesun järjestäminen mahdollisesti jopa huussin sisälle. Huussissa otetaan jo nyt kengät pois jalasta, myös talvella. Nyt vieraita kehoitetaan ottamaan kengät pois jalasta vessaan tullessa, mutta tulevaisuudessa haluaisin, että itse vessan sisustuskin viestii siitä, että nyt ollaan selkeästi sisätiloissa, ja kengät otetaan tuolloin pois jalasta. Eikä sukilla hipsiminen huussissa haittaa talvellakaan; komposti nimittäin lämmittää kummasti myös pikkupakkasilla - ja talvellahan joka tapauksessa on villasukat jalassa, vanhassa talossa kun elellään.







Loppuun ilmainen mainospuhe. Meillä on tosiaan edellisten omistajien hankkima Biolanin kompostikäymälä. Voin kertoa: ei todellakaan toiminut aluksi niin kuin pitäisi. Haisi ja kosteutta oli enemmän kuin tarpeeksi. Syynä ei kuitenkaan ollut käymälä, vaan sen asennus. Käymälän ilmastointiputki kehotetaan asentamaan pystysuoraan, ja jos putkeen tulee mutka, lisäämään tuuletusta edistävä poistoilmapuhallin putken päähän. Mutka oli, muttei puhallinta. Aluksi ihmettelimme asiaa puolitoista vuotta, sitten kävimme Biolanilla muissa asioissa ja kävelimme liikkeestä ulos puhaltimen kanssa. Sitten asensimme sen, eikä se toiminut. Hajut tulivat sisälle vielä hurjempina ja asensimme toisin päin ja sanoi poks. Ei auttanut ja aikaa taas meni. Mies ajeli yksi päivä Biolanin putiikin ohi, ja kävi laitteen kanssa kyselemässä, mikä meni vikaan. Vika laitteessa, ja mies sai uuden samantien mukaan.

Ja nyt toimii! Hajut ovat poissa. Kosteus on poissa. Ja tavara palaa kompostissa kuten kuuluukin. Hitaasti tässäkin kohtaa hyvä tuli, mutta jos joku toinen kärsii samanmoisista kosteus- ja hajuongelmista biohuussissaan, kehotan kokeilemaan tätä laitetta. Ei tarvitse kärvistellä asian kanssa niin kauaa kuin meikäläiset.

Nyt huussissa ei haise. Pikemminkin tuoksuu, jos kannan sinne kukkasia! Kuvassa kuitenkin kuivatettuja heiniä; on ollut toimiva ja kaunis ratkaisu jo sen kaksi vuotta. Joskus sisustusta ei vain ehdi muuttaa, ja hyvä ratkaisu on pitkäaikainen ratkaisu.

Tämä tästä kertomuksesta; ehkä ensi kesänä saamme siis jatkoa tälle. Saas nähdä, miten käy!





The outdoor toilet renovation has progressed. You can see the initial situation here. The toilet was hard to clean and the earlier builded things did not work well. 

Maybe next summer I start finally painting! 


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Yrttien kuivatusta talven varalle // Drying Herbs




Tänä kesänä on harjoiteltu yrittien, nokkosten ja kehäkukkien kuivatusta ja varastointia talven varalle. En vielä pysty sanomaan onnistuimmeko, mutta ainakin on yritetty. Kuivatuksessa on yksi asia, joka on sekä plussaa että toisaalta miinusta. Kuivaamalla asiat saa menemään mahdottoman pieneen tilaan. Toisaalta isot vadit yrttejä alussa ja vaatimattomat murut purkin pohjalla lopussa luo riittämättömyyden tunnetta; kuinka paljon minun pitääkään kuivata näitä, jotta saan purkit täyteen...?

Viime viikonloppuna totesin, että parempi siirtää yrtit pienempiin purnukoihin, ja olla vain tyytyväinen saavutettuihin murusiin, sillä - kesä - sinähän näytät loppuvan, joten keräilymahdollisuudet alkavat olla myös loppumaisillaan.




Kesän aikana olen testannut kuivattamista huoneilmassa orrella ja ritilällä leivinuunin päällä, mutta myös kuivurilla - ja lopulta myös leivinuunissa. Oppina näistä sanoisin, että leivinuuni on paras, mutta ajoitus erityisen tärkeä; uunissa saisi olla vain 40-50 astetta ja luukun tulisi olla varmuuden vuoksi raollaan kuivatuksen ajan. Toisin sanoen leivinuunin lämmityksen jälkeen korkeintaan seuraavana päivänä kannattaa laittaa aineksia kuivumaan.

Orrella kuivatus toimii ihan hyvin, mutta on kovin hidasta, ja haasteena auringon valo, jota ei kuivattaessa saisi ilmeisesti näihin juuri osua (vai onko näin?). Kuivuri sen sijaan alkoi nyppiä minua aika äkkiä. Se vain kuivatti ja kuivatti, eikä loppua näkynyt. Aloin miettiä tämän myötä myös keinon ympäristöystävällisyyttä; energian kulutus täytyi olla jo jonkinmoinen, kun laite oli pyörinyt koko päivän, ja yrtit alkoivat vasta kuivua. Tämän jälkeen tyhmänä luin Jovelan blogista kuivurisuosituksista ja postauksen alle jätettyjä kommentteja. Ymmärsin, että olin ostanut postauksen kommenteissa parjatun huonompilaatuisen kuivurin. (Tuleepa minulla paljon viittauksia Jovelan blogiin; kertonee siitä, että olen ottanut sieltä paljon myös oppia ja tykkään blogista - eli suosittelen pistäytymään!)

En heittänyt kuivuria kuitenkaan roskiin; hyödynsin muovisia ritilöitä kesällä leivinuunin päällä yrttejä kuivattessani. Itse sähköominaisuutta en kuitenkaan juuri kuitenkaan käyttänyt enää, eli vähän turhan kalliiksi nuo ritilät lopussa tulivat.




Kesän ja nyt alkusyksyn aikana kuivatin minttua, piparminttua, salviaa, mäkimeiramia, nokkosta ja kehäkukkaa. Sipulin versoja yritin muutamaan otteeseen, mutta vielä en saanut niitä niin kuiviksi, että eivät olisi homehtuneet purkkiin niitä laitettuani. Ehkä viime viikonloppuna kokeilemani leivinuuni toimii; katsotaan, miten sen kanssa käy. Syksymmällä pistän vielä timjamia ja basilikaa kuivumaan; vielä saavat kasvaa. Mitä sitten ajattelin näitä kuivatuksia hyödyntää?

Mintusta, piparmintusta ja salviasta ajattelin haudutella teetä. Mäkimeiramia, timjamia ja basilikaa käytän puolestaan mielelläni ruuanlaitossa. Nokkosta myös ruuanlaitossa, mutta sain myös vinkin sekoittaa nokkosta sämpylätaikinaan, joten pistetään sekin kokeiluun toivon mukaan. Kehäkukasta ajattelin tehdä kehäkukkavoidetta; aivan uusi aluevaltaus siis tiedossa, jos aikaa tälle vain riittää.

Vielä olisi tavoitteenani käydä metsäalueemme läpi, ja katsoa, josko siellä kasvaisi kanervaa. Stellan innoittamana kuivaisin kanervaa, ja hauduttaisin sitä aina iltojen tullen teehen; kanervalla on kuulemma rauhoittava vaikutus. Tähän asti olen juonut aina kamomillateetä juuri rauhoittavan vaikutuksen takia, joten tämä tulee varmasti kokeiluun, jos vain kanervaa löydän omilta mailta. Kanervahan kuuluu siis varpukasveihin, eikä sen kerääminen kuulu jokamiehen oikeuksiin. Toki voin tarvittaessa kysyä naapurilta, josko hänen mailtaan muutamat kimput kävisin kokeeksi poimimassa.

Sellaisia kokemuksia ja suunnitelmia. Tuleeko teillä vinkkejä mieleen etenkin näiden kuivaamieni ainesten hyödyntämiseen? Ja onko vinkkejä muiden villikasvien kuivattamiseksi? Horsmaa mietin tovin jos toisenkin kesän aikana, mutten saanut aikaiseksi ajoissa. Nyt taitaa olla jo turhan myöhäistä monessa tapauksessa tähän - mutta jos ei muuta, vinkkinä tulevalle vuodelle! Eihän sitä tiedä, jos silloin olisi vaikka enemmän sitä kuuluista aikaa...!?




I have drained some herbs and now just planning how to use those. 
Mayde some tea - and also as a spice when cooking. Have you some good ideas to share?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!