lauantai 29. joulukuuta 2018

Ekologinen maali // Ecological Paint



Osaatko sinä sanoa, mikä maali on ekologinen? Oletko kiertänyt maaliosastolla ihmetellen, mitä nämä sisältävät? Mikä hengittää? Mikä sisältää muovia? Katsellut ekomerkkejä - ja taas ihmetellyt? Ottanut lopulta hyllyltä maalipurkin - silti edelleen epävarmana asiasta.

Minä ainakin olen. Nyt viimeisen vuoden aikana olen myös tutkinut asiaa monesta eri lähteestä. Kemiaa yliopistossa lukenut mieheni on ollut mukana tutkimuksissa. Vaikka hänkin on keskivertoa opiskelleempi kuin keskivertosuomalainen, ei häneltäkään asia ihan itsessään aukea. Eikä minulle.

Kuukausi sitten tapasimme mielenkiintoisen asiantuntijan aiheen tiimoilta. Olin hänen verkkokaupassaan käynyt jo tutkimassa maaleja, niiden kuvauksia ja niiden sisältämiä ainesosia. Nyt saimme keskustella hänen kanssaan ja kysellä ihan kasvotusten, miten asian laita on.

Mikä jäi tapaamisesta mieleen erityisesti, oli seuraava:

Liuotteeton maali tarkoittaa vesipohjaista maalia. Moni kokee vesipohjaisen maalin ympäristöystävällisempänä. Vedessä on kuitenkin yksi erittäin haastava tekijä: vesi synnyttää elämää. Eli maalissa se tarkoittaa sitä, että maali alkaa käydä tai homehtua, jos sitä elämää ei tapeta. No, täytyyhän se tappaa, sillä muutoin maali voi olla käyttökelvoton jo siinä vaiheessa, kun kuluttaja pääsee levittämään maalia seinälleen. No millä se tapetaan? Vastaus on yksinkertainen: säilöntäaineella.

Säilöntäaine. Kuulostaa vaarattomalle. Syömmehän myös säilöntäaineita, onhan niitä kosmetiikassa ja pesuaineissa. Maaleissa käytetyt säilöntäaineet eivät ole kuitenkaan ihan niin mutkattomia. Kun tietty piste on ylitetty, alkaa säilöntäaine joitakin ihmisiä allergisoida. Tuota säilöntäainetta kun tulee hengitettyä suhteellisen paljon ja suhteellisen pitkän aikaa kaiken sen päälle, mitä muista tuuteista niitä nauttii.



Mieleen jäi myös keskustelu ekomerkeistä. Olen itse näiden osalta jo erittäin epäileväinen, sillä historiastani olen tutustunut Avainlippu-tuotteisiin; tuotteisiin, jotka on valmistettu Suomessa. Hieno juttu! Mutta sitten syntyi Design from Finland -merkki. Aloin ihmetellä asiaa - mutta tottakai siinä piti käydä niin. Tuotanto alkoi siirtyä siinä määrin ulkomaille, ettei lipputuotteelle riittänyt ostajia.

Merkit ovat bisnestä. Niitä myyvät tahot myyvät niitä kriteereillä, jotka he itse määrittelevät ja markkinoivat ne niin, että asiakkaat saadaan uskomaan niihin.

Onko siis maali, jossa on päällä Pohjoismainen joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki tai vähäpäästöisyyttä mittaava M1-luokitus ekologinen? Sisältääkö se muovia? Onko sen hengittäminen turvallista?

Jaa-a. Kaikesta kuulemastani päätellen, en luottaisi, että olisi. Olisin asiasta täysin varma vasta, kun näkisin kaikki tuotteen sisältämät ainesosat, olisin tutustunut tuotteen tuotantoprosessiin ja tuotteen aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Haastavinta on, että mistä ihmeestä tavallinen kuluttaja ymmärtää esimerkiksi, mikä on tuoteselosteessa mainittu metyyli-isotiatsolinonin, joka voi olla kuvattuna tuoteselosteessa vieläpä näin selkeästi kuin 2-metyyli-4-isotiatsolin-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos (C(M)IT/MIT (3:1))?

No voin kertoa, sillä nyt tiedän ainakin sen. Metyyli-isotiatsolinonin on säilöntäaine, joka voi allergisoida - ja jonka on todettu allergisoivan nykyään yhä enemmän ihmisiä mm. Allergia- ja astmaliiton mukaan. Esimerkiksi Tikkurilan Remontti-Ässän tuoteselosteessa kerrotaan maalin sisältävän tätä ainetta ja kehotetaan käyttämään suojakäsineitä. Suojakäsineitä kehotetaan muuten käyttämään aika monen nykyajassa kaupasta ostettavan tuotteen osalta. Esimerkiksi ihan pesuaineissa. Oletteko huomanneet?



Kaikesta johdannaisena voin sanoa suoraan, että kaikista ekologisimman maalin saa sekoittamalla sen itse käyttämällä luonnonmukaisia ainesosia - osin jopa niitä, joita löydät jääkaapistasi. Meillä vieraillut alan asiantuntija ja maalikauppias vakuutti myös minut. Heillä on maalikaupassa tuotteita, jotka ovat ekologisia. Mutta kertoi avoimesti, että heillä on kaupassaan myös tuotteita, jotka eivät välttämättä ole ekologisia. Erittäin suuren kiitoksen antaisin tälle maalikaupalle kuitenkin siitä, että he kertovat, mitä heillä myytävät maalit sisältävät ja ottavat valikoimaansa siis vain tuotteita, joiden valmistajat kertovat maalin sisältämät ainesosat. Eivätkä he pelaile ympäristömerkeillä. Tärkeämpi on minusta seuraava tieto:

"Tottakai, tällä maalilla maalatun puun voit polttaa vaikka takassa - tai laittaa kompostiin."

Luonnon omaan kiertokulkuun! Näin juuri. Jos sinua kiinnostaa, mikä tämä maalikauppa on kyseessä, kerron sen: Suomen Luonnonmaalit. Ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan avoin kehotus teillekin kurkata maalien tuoteselosteeseen ja selvittää oikeasti, mitä huoneilmaanne levitätte. Itse olen levittänyt myös ja muun muassa maalia, joka sisältää edellä mainittua "2-metyyli-4-isotiatsolin-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos (C(M)IT/MIT (3:1))" - ja valitettavasti ilman suojakäsineitä. Syystä tai toisesta en kestä nykyään monia ruokia, en pysty syömään lounasravintoloissa kuin harvakseltaan johtuen ilmeisesti näiden ruu'issa paljon käytetyistä säilöntäaineista ja aromivahventeista - ja kärsin sisäilmaongelmista, monessa paikkaa.

Ja tästä syystä, kantapään kautta asian kokeneena, olen nykyään asiassa huomattavasti tarkempi. Mutta voin kertoa: ei tämä helppoa ole ja vaatii varsin perusteellista tutkimusta ja tietämystä, mikä on sääli, mutta toisaalta ymmärrettävää. Kuluttajille myydään hyvällä omalla tunnolla ostettavia tuotteita - mutta samalla halvalla, sillä halvimman kuluttaja lopulta usein valitsee. Valitettavasti.



How many times you have wondered, what the paits you use, contains? Is it too difficult to find the information? I found finally one paint store, in which you find easily the contains of the paints. The store is called Suomen luonnonmaalit.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


maanantai 26. marraskuuta 2018

Toiveita postauksille? // The Nature around us



Olen kirjoittanut blogia jo kymmenen vuotta. Ja nyt kysyn mitä ilmeisimmin ensimmäistä kertaa teiltä lukijani: mistä haluaisitte minun kirjoittavan?

Edeltävä kertoo siitä, että olen pitänyt blogejani enemmän omana henkireikänäni - enkä ole kirjoittanut blogia siksi, että niittäisin kunniaa, mainetta tai suuria lukijamassoja. Tämä on näkynyt ajoittain täysin epäammattimaisena bloggaamisena: aiheeni on voinut kietoutua useamman kuukauden putkeen yhden ja saman teeman ympärille - keikahtaen seuraavassa vaiheessa aivan toisen teeman ympärille. Tiedänhän minä, ettei näin pitäisi tehdä, vaan pitäisi ajatella enemmän myös teitä.
Mutta onneksi on olemassa asiasta piittaamattomia lukijoita, jotka ovat tästä kaikesta epäammattillisesta käytöksestä huolimatta jaksaneet seurata blogiani / blogejani jo usemman vuoden putkeen.



Mutta nyt, ensimmäistä kertaa minun naismuistiini, kuulisin siis mielelläni, onko teillä jotain postaustoiveita. Projekteja, joista haluaisitte kuulla enemmän? Tai yleisesti aiheita, joista haluaisitte kuulla enemmän? Luen mielellään ajatuksenne, mutta samaan hengenvetoon minun täytyy kuitenkin asettaa itselleni mahdollisuus valikoida näistä aiheista mieleisimmät, sillä vaikka kuinka haluaisin puhua esimerkiksi eettisempien ja ekologisten vaatteiden puolesta, minua ei vain saa keikkumaan kameran edessä - keikun mielummin sen takana.

Yleensä postausaiheita on sadellut omasta tuutistani siihen tahtiin, etten ole tarvinut ulkopuolisia innoittajia. Nyt kuitenkin tuntuu, että ensimmäistä kertaa mietin, mitä minä teille nyt kirjoittaisin? Tällä hetkellä mielessä pyörivät nimittäin suunnittelutoimistoni asiat kovin vahvasti, mikä luonnollisesti heijastuu herkästi myös blogini aiheisiin. Ja ehkä juuri tästä syystä kaipaan nyt teidän vinkkejä. En nimittäin halua, että blogistani heijastuu liian vahvasti yritystoiminta. Mutta kun ne asiat liikuttavat mieltä ja ajatuksia tällä hetkellä kovinkin voimakkaasti, näkyy se herkäsi myös postausten aiheissa.


Nyt siis vinkkejä kehiin - ja pitkästä aikaa muutama luontokuva marraskuulta. Olen löytänyt luonnon torpan ympäriltä - tai pikemminkin löytänyt aikaa kierrellä luonnossa. Luonnossa samoilu on niin voimaannuttavaa! Olen päättänyt, että jos vain suinkin on mahdollista, mahdutan jokaiseen viikkoon ainakin tunnin metsässä samoilua. Se tekee hyvää niin ruumiille kuin sielullekin!

Ulkona sataa lunta! Maisema muuttui yhtäkkiä niin talviseksi - ja niin jouluiseksi. Saa nähdä, mille nämä samat metsämaisemat näyttävät siis ensi viikonloppuna!





The nature around us last weekend. 
Now it is snowing. 
Wondering how the nature looks like next weekend.

I just love the nature. It gives me so much power and glad!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

tiistai 20. marraskuuta 2018

Onko ekologinen sisustaminen kallista? // Is Ecological Decoration Expencive?




Jos jokin kuvaa sisustamisen filosofiaani, se on edullinen ja säästävä. Minun käsissäni ekologinen sisustaminen ei ole siten kallista, jos niin halutaan. Ajattelin ottaa esimerkiksi torppaan tekemäni sisustussuunnitelman.

Osaatteko arvata, mitä torpan sisustussuunnitelmaani sisältyvät uutena tai kierrätettyinä hankitut materiaalit maksavat yhteensä? Kiinteät kalusteet, uudet paneloinnit, maalit, tapetit, kalusteet, sähkötarvikkeet, patterit, uusi ikkuna, listat, pinkopahvit - kaikki paitsi naulat ja ruuvit? Pinta-alan ollessa noin 50 neliötä + noin 4 neliön kuisti.

Kun ryhdyin laatimaan sisustussuunnitelmaa torpan alakerroksiin, tuumimme mieheni kanssa, että 5000 euron budjetti olisi kohtuullinen. Kyseisen summan pystyisimme maksamaan myös ilman lisälainan ottamista pikkuhiljaa remontin edetessä.





Siihen mennessä olimme tosin hankkineet jo vanhan kerrossängyn, leluarkun, pirtin pöydän ja kaksi kaappia; toisen lasten huoneeseen ja toisen omaamme. Nämä päätin suunnitelmassani tottakai hyödyntää, jos nyt ei tulisi vastaan suuria esteitä. Näiden yhteishinta oli näin jälkikäteen muistellen noin 650 euroa, ja kalusteet saivat jäädä suunnitelmassani torppaan. Ainoastaan pirtin pöytää päätin pidentää niin, että se palvelisi myös suurempaa pöytäseuruetta - mutta siis niin, että pöydän jalat säästetiin. Ja pöydän kansi sai jatkoelämän ullakon kammarin kirjoituspöydän kantena; poloiselta kun puuttui sellainen.

Niin tein suunnitelmaa pikkuhiljaa talven ajan ja keväällä toukokuussa suunnitelma oli viilausta vaille valmis. Seuraavalla viikolla esittelisin sitä jo muille opiskelijoille sekä opettajille. Tuona viimeisenä sunnuntaina tuumasin miehelleni, että mitenhän nyt käy, kun summaan kaikkien tarvikkeiden summat yhteen. Parin minuutin päästä hihkaisin; uutena ostettavien tuotteiden loppusumma oli sentilleen 4702,60 euroa, ja vanhana ostettavien eli ei vielä hankittujen tuotteiden arvioitu loppusumma oli noin 380 euroa! Pikkuisen mentiin siis arvioidun 5000 euron yli. Olin silti tyytyväinen - ja osin ihmeissänikin, miten homma menikin näin helposti maaliin.

Yllä mainitussa summassa ei ollut siis mukana työtä, sillä teemme suurimman osan sisustustöistä itse. Mukana ei ollut myöskään noin kuuden tunnin sähkömiehen palkkiota. Jos näille tunneille laskettaisiin hinta, olisi summa toki huomattavasti suurempi. Itse tekemällä ja talkoilla säästääkin paljon.





Loppusumma sai opettajalta ihmetystä aikaan, sillä olihan suunnitelma tehty vanhoja perinnemateriaaleja hyödyntäen. Toisaalta minä itse osin ihmettelin, kuinka arvokkaita sisustussuunitelmia monella kollegallani oli. Toki ihailin suuresti esimerkiksi yhtä aivan täydellistä keittiösuunnitelmaa ja sen toteutusta. Itse en olisi varmaan missään tilanteessa pystynyt laittamaan yli 50 000 euroa pelkkään keittiöön, vaikka keittiö olikin varmaan torppamme kokoinen. Tietenkin jos on rahaa käytettävissä, miksei käyttäisi sitä. Toisaalta tuumasin silloin pienessä mielessäni, että ehkä tässä kohtaa pihi luonteeni on myös vahvuus. Edullista ja säästävää sisustamista - kauneudesta ja ekologisuudesta kuitenkaan tinkimättä!

Tämä tuli esille myös muutama viiko sitten asiakaskäynnillä: päädyin ehdottamaan suunnitelmaa, jossa olohuoneeseen tulisi vain yksi uusi (kierrätetty) lipasto ja kolme seinää maalattaisiin uudella, ehdottamallani sävyllä. Lisäksi muutama viherkasvi sekä tarvittaessa kukkajalka ja yhden vanhan, todellisen laiskanlinnan kunnostus. Muuten selvittiin ihan vain huonekaluja pyörittämällä ja vanhaa hyödyntämällä. Asiakas oli tyytyväinen; samoin suunnittelija!

Oletteko te miettineet, kuinka paljon teillä menee rahaa yleisestikin sisustamiseen? Tai oletteko tehneet jopa suunnitelmaa, jossa laskette tulevan sisustamisen loppusumman? Tämä voi olla avartavaa - ja exceliä pyöritellessä huomaa selkeämmin, mistä kaikesta niitä kustannuksia lopulta syntyykään. Harvoin se kuitenkaan täysin ilmaista on.






Is Ecological Decoration Expencive?
No away, if you do not want it. There are many reasons, why it is rather cheap. The main reason is that it is designed to last for a long time - maybe even forever!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




tiistai 13. marraskuuta 2018

Kotimme lehdessä! // Our Home in Magazine!






Viimein saapui meidänkin postilaatikkoon toivottu kirje! Nimittäin kirje, jonka sisällä oli tuorein Unelmien talo ja koti -lehti. Lehdessä on lyhyt juttu meidän joulusta ja kuvia viime vuoden joulukodistamme. Käykäähän siis lehtihyllyllä, jos haluatte kuulla meidän joulusta toimittajan kirjoittamana ja ammattilaisen kuvaamana!

Kovin on sumuista täällä, mutta päätin uhmata harmautta ja napsia muutaman kuvan kotoa tänä kovin harmaana marraskuun päivänä - siivoamatta paikkoja. Lelut odottavat siinä lattialla leikkijöitä, ja leluja tuntuu leviävän kovin moneen eri paikkaan, vaikka joka ilta ne yritetään ainakin koota omille paikoilleen - tai jonnekin kasaan. Toisaalta: täällä näyttää sille, että täällä myös eletään.





Leluista tulee mieleen nimittäin kuvauspäivä, jolloin nämä kaiken kirjavat lelut tietenkin haluttiin pääosin piiloon. Camilla ihmetteli, kun kerta toisensa jälkeen kirkkaan punainen muovinen "mopo" ilmestyi kuviin - vaikka kuinka sitä siirsi nurkan taakse. Hoksasi sitten, että lattiahan on sen verran vino, että mopo tosiaan rullailee aina takaisin nurkan takaa, kun hän ehtii kameran taakse!

Oli mielenkiintoinen ja muistorikas päivä. Kiitos siis Camillalle ja Jaanalle näistä hetkistä sekä tietenkin kauniista jutusta! Harmi tietenkin, että kaikki kauniit otokset eivät päässeet mukaan ja tekstiäkin oli nipistetty melkoisesti - mutta onneksi ne löytyvät sähköpostin syövereistä.

Mitä teidän marraskuuhun kuuluu? Olitteko löytäneet meidät lehdestä jo tätä ennen?












Our Christmas Home is in Magazine (Unelmien talo ja koti)! 

I am so glad and thankful!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Arvoni // My Values


 
 Rakkaus, perhe ja ystävät: 
yhdessä vietetyt hetket, läsnäolo, kuuntelu, keskustelu, ymmärrys, henkinen hyvinvointi, hyväksytty, yhteenkuuluvuus, turvallisuus

Hyvinvointi ja terveys: 
uni, ravitseva ja terveellinen ruoka, hyötyliikunta, kuntosali, lenkit maastossa, retket metsässä, mielihyvää tuottava arkiympäristö

Ympäristö ja luonto: 
ekologiset valinnat, työ, vapaa-aika, globaalius, torpan lähiluonto

Onnellisuus arjessa: 
ajankäyttö, työ, lapset, puoliso, harrastukset

Oikeudenmukaisuus ja eettisyys: 
onni kuuluu kaikille.

 
Mukavaa isänpäivää teille lukijoilleni!

Löysin sairastellessa ihanan blogin, joka haastaa minua ja lukijoitaan johtamaan itseään arjessa paremmin - tavoitteena elämä, jonka kanssa on paremmin sujut (noin yksinkertaistaen). Blogi haastoi miettimään, elänkö omien elämän arvojen mukaista elämää. Varsinkin näin ruuhkavuosia elellessä tällaiset asiat jäävät usein ihan päivittäisten asioiden jalkoihin - vaikka välillä olisi hyvä pysähtyä ja miettiä, mitä on tekemässä ja minne menossa.

Kirjasin arvot ylös, ja totesin, etten täysin elä niiden mukaisesti - vaikka harva varmasti täysin aina elääkään, sillä arvothan voivat osin olla myös toisilleen vastakkaisia.

Tämän jälkeen lähdin haastamaan itseäni lisää; miettimään oman elämäni visiota. Tähän eivät tosin sairaspäivät riittäneet, joten jatkan tämän - kenties myös työläämmän - tehtävän kanssa joku toinen kerta.

Oletko sinä miettinyt, miten omat arvosi vaikuttavat tapaasi elää? Entä miten johdat itse elämääsi? Tiedätkö sinä, minne sinä tähtäät pidemmällä aikavälillä? Missä on sinun majakkasi?

Inspiroivia kysymyksiä - vaikkakin lopulta ainakin omalta osaltani myös erittäin haastavaa!




My values:

Love, Family and Friends, 
Wellness and Health, 
Environment and Nature, 
Happiness in everyday life, 
Justice and Ethicality

What are your values and how they influence on your everyday life?




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


torstai 8. marraskuuta 2018

Seinänvieruspenkki // Old Style Fixed Bench




Prosessit torpalla tuntuvat välillä kovin pitkille, minkä takia huomaan unohtavani päivittää blogia, kun jokin valmistuu. Asia tuli taas mieleen, kun katsoin tätä seinänvieruspenkkiä. Viimeinen lista kiinnitettiin paikalleen kaksi viikkoa sitten. Suunnitelmaa seinänvieruspenkistä teimme jo syksyllä 2016. Kaksi vuotta paperilta valmiiseen toteutukseen siis!




Seinänvieruspenkki on rakennettu kahdelle seinäsivulle ja toimii monessa eri tarkoituksessa. Tärkein tehtävä penkillä on istumatila pitkän ruokailupöydän äärellä. Mutta mahtuu tähän penkkiin paljon muutakin.

Ensinnäkin; kissan vessa! Kyllä, pieni luukku sivusta ja siitä Sanelma pääsee tarvittaessa asioille. Kovin harvoin hän tätä vessaa käyttää; pääsääntöisesti talven pahimpina keleinä sekä jäädessään torpan sisälle yksin pidemmäksi aikaa.


Ruokailun ja vessan lisäksi penkki toimii myös oleskelupaikkana; muuta sohvaa kun meillä ei ole. Penkin äärellä myös askarrellaan, pelaillaan, piirrellään ja välillä tehdään töitäkin - tai kirjoitetaan blogia, kuten minä juuri tällä hetkellä teen. Taljat penkin päällä lämmittävät ja pehmentävät. Hankintalistalla on lisää taljoja. Lisäksi kaapissa odottaa kirpputorilta löytynyt kangas, josta ompelen useampia tyynyjä penkin päälle.

Penkin sisälle mahtuu myös paljon tavaraa! Säilytystila olikin erittäin tärkeä tavoite tätä penkkiä suunniteltaessa, sillä pienessä talossa säilytystilat ovat aika vähissä. Tärkein tehtävä on kenties tämä kuvassa näkyvä; klapit ja sytykkeet kannetaan tänne lämpiämään. Luukku auki ja puuta uuniin. Epäkäytännöllinen tämä on silloin, kun luukku jää auki - mutta tavoite toki on, että suljetaan aina, kun puut on kasattu uuniin. Tässä lavastamattomassa tilanteessa luukku oli jäänyt auki, ja alla olevasta kuvasta näkee, että pöydän äärelle päästäkseen kätevämpää olisi, jos luukku olisi kiinni.





Puut vievät noin kolmanneksen säilytystiloista; loput säilytystiloista on valjastattu tällä hetkellä säilöntäpullojen, -purnukoiden ja -rasioiden säilyttämiseen. Kyseiset purnukat saisi säilöttyä tilaan järkevämminkin, joten kun aika sallii, teen uudelleenjärjestelyn ja pistän yhteen osioon talvikauden varusteet; monot, luistimet ja paksummat takit ja haalarit.

Aivan valmis ei ole tämäkään penkki. Tehtävälistalla on vielä penkin "ilmastointi", eli tavoitteena on, että lämmin ilma kulkee myös toisesta päästä penkin sisälle - sekä ns. osastojen välillä. Tämä siksi, etteivät ulkoseinät vaurioituisi kylmän pakkautuessa penkkiin. Kiinteissä rakenteissa ulkoseinää vasten on omat riskinsä, jotka on hyvä tiedostaa ja huomioida viimeistelyssä.

P.S. Tuvan pöytä on myös viimeistelemättä. Tavoitteena on, että vanhat jalat istuisivat valmiina hieman paremmin uuteen (vanhoista lattialaudoista rakennettuun) kanteen - mutta kaikki ajallaan.




The old style fixed bench is finally almost ready. 
It is very practical; it is at the same time seat, cat's toilet, place to stay and stowage!
What do you think about this?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 5. marraskuuta 2018

Marraskuun ilta-aurinko // The Sunlight in November




Marraskuun ilta-aurinko noin neljän aikaan. Ilahdutti, piristi, toimi!

Flunssa on vienyt minut mennessään. Viikonloppuna torpalla tuntui jo sille, että selätän sen. En huhkinut ja otin rauhallisesti; tehden sen, mitä jaksoin. Pyhäinpäivänä syötiin tyttären toiveesta helposti toteutettavia tortilloja ja iltapäiväksi laitoin hirvipaistin leivinuuniin useammaksi tunniksi. Sunnuntaina oli näin ruuat lähes valmiina. Sitä ennen tein viimeisistä oman maan porkkanoista porkkanapiirakankin. Aloitin hissukseen myös ikkunoiden paperoinnin lauantaina - ja sain sen lopulta valmiiksikin sunnuntaina. Kolmen päivän tiskikasa taisi kuitenkin olla liikaa, ja torpalta lähtiessä olin taas aivan nuutunut. 




Ääni lähti eilen illalla ja tänään olen ollut pääosin puhumatta. Osallistunut etänä kokoukseenkin sanomatta sanaakaan. Tuleehan siinä vähemmästäkin hölmö olo!

Viime talvena sairastin aivan mahdottomasti, minkä takia ehkä jopa pelkään tätä flunssaa. Ehdin olla puoli vuotta täysin terveenä, mitä osasin arvostaa tavattomasti. Taisin syksyn tullen koputella joka viikko ainakin kerran puuta, kun mainitsin, että en vieläkään ole ollut kipeänä.

Vaikkei kyse ole suuremmasta kuin flunssasta, vie se herkästi mielen mennessään, kun taustalla on melkoisessa sairasputkessa vietetty talvi. Pitää etsiä positiivisia asioita hetkistä, uskoa tahdon voimaan paranemisessakin, sytytellä kynttilöitä ja väsymyksen tullen katsella jotain mieltä piristävää. Olenkin tuijotellut Jonna Jintonin youtube -videoita. Kyseisessä naisessa on jotain ihmeellisen iloista ja piristävää. Asuinympäristö ja elämäntapa jotain, jota uskalla julkisesti sanoa kadehtivani. Ja on hän kyllä mahdottoman taitava ja rohkeakin. Arvostan!



Naapuri kaatoi metsää tonttimme rajalta. Ennen marraskuun ilta-aurinko ei yltänyt tupaamme, mutta nyt yltää. Tunnelma tuvassa oli ilta-auringon valossa jotenkin aivan ihana. Tuvan värit muuttuivat lämpimiksi ja tuvassa oli niin kotoisa fiilis. Samaan aikaan leivinuuni hohkasi lämpöä. Itse kävelin tuvassa sukatta, sillä toisella sukalla olin kävellyt vesivatiin. Ja lapset leikkivät kääntöpaitaa, mikä tarkoitti, ettei heillä ollut lopulta paitaa päällä ollenkaan.

Mitkä ovat teidän kikkakolmosenne flunssan aikana? Lepoa, hunajaa ja teetä on nautittu. Pitäisikö jaksaa lähikauppaan ostamaan vaikka inkivääriä? Samalla tekisi mieli kiikuttaa kotiin uusin Unelmien talo ja koti -lehti. Siellä nimittäin komeilee meidän jouluinen kotimme! Tähän asti olen kuitenkin vastustanut kiusausta, sillä lehden pitäisi olla tulossa myös minulle. Vielä sitä ei ole kuitenkaan postilaatikosta löytynyt - ja odottavan aika on ollut pitkä - varsinkin kun se on ajoittunut aikaan, jonka nauttii sohvan pohjalla!




.


The sunlight in November is so warm and comes so low. It warmed up my heart, totally!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

tiistai 30. lokakuuta 2018

Askeleet koti talvea // Autumn Garden



Askeleet alkavat hidastua, kun talvi lähestyy. Tänä syksynä sen huomaan ensimmäistä kertaa - näin aikaisin. Kolme vuotta meni kuitenkin ymmärtäessä, mitä kaikkea syksyyn kuuluu ja kuinka paljon mikäkin vie aikaa torpan pihamaalla, kasvimaalla, syystöissä - ja kaikessa, joka valmistaa niin taloa kuin sen pihapiiriäkin tulevaan talveen. Syksy on siinä määrin haastava vuodenaika, että valo vähenee, lämpötilat laskevat, sateet lisääntyvät, lomat on pidetty ja mieli halajaa enemmän sisälle - ja silti ulkona riittäisi vielä vaikka kuinka tekemistä. Ehkä tämä syksy menikin osaltaan siksi niin sutjakkaasti, että syksy oli erittäin kaunis ja aurinkoinen.

Sunnuntaina huomasin, että vähän jopa huomaamatta olemme saaneet pihamaalla lähes kaiken kunton ja talviteloille. En itsekään aluksi ymmärtänyt, kuinka paljon töitä oikeastaan syksylle ajoittuu, joten ehkä avaan tätä moninaisuutta teille, jotka kenties haaveilette vanhasta talosta pihapiireineen maalla.

Kasvimaan tyhjennys vaiheittain ja juuresten säilöntä talven varalle. Tavoitteena meillä oli, että olisimme laittaneet tässä yhteydessä myös maakellarin kuntoon, mutta koska sato oli niin niukka, säästyimme jälleen kerran maakellarin putsaukselta, paikkaamiselta ja kalkkimaalaukselta. Ensi vuonna sitten?


Hedelmien poimiminen puista ja säilöminen. Useampi omenapuu teettää jo satoa varsin mallikkaasti, joten työ ei ole mitenkään vähäinen, vaikka meillä runsasta satoa tuottavia omenapuita on vain kaksi - ja muiden puiden anti on nautittu sitä mukaa, kun niitä on kypsynyt. Osa omenoista on kärrätty pellolle peurojen naposteltavaksi. Marjapensaat olemme saaneet viime vuosina tyhjennettyä jo loppukesästä.

Viimeinen ruohonleikkuu ja haravointi ovat tuottaneet armottoman hyvää kompostiainesta jo neljän lehtikompostin verran - ja sitä kautta multaa seuraavaksi vuodeksi. Lisäksi kasvimaalle kärrättiin parikymmentä kottikärryllistä lehtiä ja ruohosilppua. Pihaa haravoitiin kuukauden jokaisena viikonloppuna, joten ihan pienestä hommasta ei ole kyse, sillä pihapiiriämme reunustaa useampi suurempi koivu. Nämä koivut ovat valitettavasti monet tiensä päässä, minkä takia otamme myös talteen näiden tuottaman arvokkaan biomassan vielä kun voimme; parin vuoden päästä kun sitä ei enää ole tarjolla näin runsain määrin.


Rännit on puhdistettu moneen kertaan, mutta vesisaavit odottavat vielä tyhjennystä. Syynä on alhainen vedenpinta kaivossa. Kuiva kesä ja syksy näkyvät meillä siis edelleen. Tässäkin olemme tyrineet kuitenkin jo muutamana vuonna. Kerran jäädyttyään saaveja on erittäin vaikea enää saada sulamaan ja tyhjenemään talven aikana. Siksi tässäkin on syytä olla ajoissa, jotta saavit säilyisivät ehjänä myös tulevaan talveen.

Syyslannoitukset olemme hoitaneet vähän niin kuin vasemmalla kädellä. Varoituksen sana tuleville lauseille; herkkähipiäiset skipatkoon siis tämän - tai no, onkohan tämä kuitenkaan niin pahasta? Lapset pissaavat nimittäin edelleen pottaan sisällä. Meillähän ei siis ole sisävessaa torpalla. Potan pissit on kuskattu yksi toisensa perään aina viinimarjapuskien, marjapensaiden ja kukkien juurille. Toinen oiva lannoita on kahvin puru, joka otetaan pannukahvista talteen ja sirotellaan kasvimaalle ja kukkapensaiden juurelle. Tuhkia kuskataan myös pihamaan ravinnetta tarvitseville paikoille. Ja edellä tuli esille myös lehtien ja ruohosilpun hyödyntäminen lannoitteena. Erillisiä lannoitteita emme siis osta; vaan käytämme niitä, mitä itse tuotamme ns. sivutuotteena.

Näiden lisäksi pihaa on siivottu puutarhakalusteista, lasten leikkiaitasta matot on nostettu orrelle, trampoliini pistetty kasaan ja kärrätty navettaan, muoviset leikkiämpärit ja lapiot koottu räystään alle vesisateelta ja jäätymiseltä suojaan; sellaista siivousta, syksyisin kuitenkin enemmän ulkopuolella taloa. Kukkapenkkejä olisi ollut hyvä siistiä rikkaruohoista, mutta ne ovat jääneet minulla ainakin vielä tekemättä. Kesäkukat olen siirtänyt sisälle; samoin yrtit, jotka pelkäävät pakkasta. Osan ruukkukasveista pistin maahan; äitienpäiväruusut ja äidiltäni hoitoon saamani hortensian. Jos ne näin säilyisivät elossa ensi kesään?




Ensi viikonloppuna siirrymme sisähommiin; talvi-ikkunat on jo kannettu paikoilleen, mutta ne odottavat vielä paperointia. Lisäksi suunnitelmissa on ripustaa ovien eteen verhot, mitä meillä ei ennen ole ollut. Tavoitteena on tulevana talvena säästää lämmityskustannuksista, jotka ovat olleet liian suuret, joten ehkä jatkan tästä aiheesta jossain toisessa postauksessa.

Näihin asioihin menee siis yllättävän paljon aikaa - varsinkin, kun se aika on otettava viikonlopuista, sillä arkena olemme kaupungissa. Näiden touhujen lisäksi meillä on syksyisin ollut usein muitakin nikkarointi- ja korjausprojekteja käynnissä, mutta tälle syksylle oikein suunnitelmallisesti ajoitimme mahdollisimman vähän uusia rakennus- tai sisustusprojekteja. Silti niitä tuli vähän kuin väkisin. Lasten huoneen kaapin ovi repesi liitoksistaan. Asia mikä olisi pitänyt korjata jo aiemmin, mutta oli jäänyt muiden kiireiden alle, mutta nyt se tuli siis tehtäväksi pakosta. Kuistin listat pitää asentaa vielä paikalleen, jotteivät hiiret vie eristeitä mennessään. Lumiesteet asennetaan navetan katolle suojaamaan uusia rännejämme. Meinasivat rännit mennä nimittäin lumen mukana alas viime talvena. Ja olisi meillä sadesiputken kaivaminen maan allekin ollut listalla, mutta veikkaampa, että maa ehtii jäätyä ennen kuin siihen työnsarkaan pääsemme kiinni. Ja marjassa ja sienestämässä ei tänäkään vuonna ehditty juuri käydä, vaikka kovasti sitä olisin toivonut.



Silti: vaikka lista tuntuu näin kirjoitettuna pitkälle - ja päiviä näiden aikaansaattamiseksi on ollut muiden perhepuhteiden ja synttärikestien ohella reilut 20 päivää, tuntuu, että ensimmäistä kertaa en ole aivan niin loppu kuin muina syksyinä - ja olen nauttinutkin näistä syysviikonlopuista huomattavasti enemmän kuin aiempina syksyinä. Tätä sunnuntaina miettiessäni päättelin, että olemme ehkä oppineet jotain. Toki: alkusyksystä olin palata loppuun, mutta syynä oli selkeästi yksi ylimääräinen tapaturma, joka vei meiltä voimia ja aikaa niin paljon, että kuka vain olisi siinä tilanteessa ollut lähellä loppuun palamista.

Vinkkini kaikille vanhan talon ja pihapiirin omistajille onkin näin syysaikaan, ettei suunnittele elo-, syys- ja lokakuulle mitään ylimääräisiä rakennus- tai korjausprojekteja. Työtä nimittäin riittää ihan sadon korjuussa ja tavallisissa syystöissäkin. Toki jos on sellainen pihapiiri, jossa satoa ei tarvitse korjata, työtä on vähemmän.




Sunny garden in Autumn. 
I have enjoyed these days, which have been on the ather hand quite busy but at the other hand also relaxing.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

 



perjantai 26. lokakuuta 2018

Luksusta kodinhoitotilaan // Luxury Utility Room



Ajattelin jakaa teille suunnitelman, jonka tein 1800-luvulla rakennettuun vanhaan maataloon ja tarkemmin ottaen sen kodinhoitohuoneeseen, josta oli määrä tulla samalla myös pukeutumishuone. Kohde oli mielenkiintoinen ja antoisa - ja onni oli, että kohteen omistaja antoi luvan jakaa nämä ideat myös teille. Mitä tykkäätte?


Lähtökohdat olivat ehkä jonkin verran haastavat; kaksi oviseinää, ikkunaseinä, kaksi hormia ja lattiassakin eri materiaaleja; sekä betonialusta vanhan tulisijan paikalla että vanhaa lautalattiaa. Tilaan haluttiin saada mahtumaan pyykkäys, kuivaus ja muu pyykkihuolto, siivoustarvikkeet ja kahden hengen vaatteet. Lisäksi kaivattiin vähän luksusta mukaan; esimerkiksi rahia tai penkkiä keskelle tilaa, jota voisi käyttää paitsi pukiessa, myös pakatessa tavaroita matkalle mukaan.

Ja seuraavassa muutama ote suunnitelmasta; pohjapiirrosta, projektiokuvaa ja perspektiivikuvaa. Lisäksi mietin myös pintamateriaalit ja kalusteet paikalleen.






























Hassuinta tässä oli, että omistaja tykkäsi design-valaisimista. Koska olen varsin pihi suunnitelmissanikin, jäi toteutusrahaa niin paljon, että tuhlasin lopun budjetin hienoon valaisimeen. Kruunaahan se kokonaisuuden, mutta todellisuudessa raha kannattanee käyttää mielummin puusepän palkkioon, joka tehdasvalmisteisten liukuovien sijaan tekee kunnon puiset, peiliraamilliset, liukuovet - paremmin talon henkeen sopiviksi - ja mikä ettei, jos rahaa on, voisihan sen törsätä design-valaisimeenkin. Joka tapauksessa budjetissa pysyttiin, ja mielestäni lopputulos on juuri sitä mitä asiakas toivoi ja minä kaavailin: uniikki tila yksilöllisin ratkaisuin!

Mitä ajatuksia suunnitelma teissä herättää?







.
I planned some luxury in customer's utility room. What do you think about these plans?


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 22. lokakuuta 2018

Kierrätettyä sisustusta // Recycled Furnitures



Olen päässyt kiinni ensimmäiseen suurempaan toimeksiantoon yritykseni parissa. Järjestän nimittäin luennon aiheena Ekologinen sisustaminen. Luennon runkoa suunnitellessani aloin miettiä omaa kotiamme. Kuinka pitkälle se vastaa ekologisen sisustamisen periaatteisiin?

Kotimme keskikerroksesta voin rehellisesti kertoa, ettei se materiaaleiltaan vastaa parhaimmalla mahdollisella tavalla ekologisen sisustamisen periaatteisiin, mutta kalusteiltaan ja esineiltään vastaa hyvinkin monella tavalla.



Hämmästyin itsekin, kun aloin selailemaan kuvia esimerkiksi ruokailuhuoneestamme: etsimällä etsin kalusteita tai esineitä, joita olisimme ostaneet upouusina. Kyllä niitä löytyi, mutta kovin vähän. Lähes kaikki on siis ostettu tai saatu vanhana. Parasta on kenties kerroksellisuus. Kalusteista ja tavaroista moni on kulkenut suvussa tai jomman kumman mukana jo pidemmän aikaa, ja monessa kalusteessa ja esineessä on siten myös tunnearvoa. Monikerroksellisuus luo mielestäni myös kodikkuutta; kaikki ei ole aivan kuin sisustuksen oppikirjoista - ja mikä tärkeintä, koti tuntuu kodille.

Kaikille toki tällainen kerroksellinen sisustaminen ei sovi, mutta meille se on sopinut - niin silmälle, kuin mielellekin, kuten myös talon hengelle. Vanha talo voidaan toki kalustaa ja sisustaa myös kovin paljon talon aikakautta peilaamaan tai modernisti, mutta itse koen, että eri aikakausien tyylien sekoittaminen luo kivaa vaihtelua kotiin.



Ja mikä sitten esimerkiksi näissä kuvissa oli sitä uutena ostettua? Ruokailuryhmä on ostettu periaatteessa uutena, mutta se on tehty puusepän työnä vanhoista ovista, joten materiaali on ollut pääosin kierrätettyä. Keittiön puolella sekä ruokailuhuoneessa olevat kattovalaisimet on ostettu uusina, samoin lampaan taljat. Kakluunin vieressä oleva viherkasvi sekä kukkaruukku sekä keittiön amppelissa roikkuva kukka ruukkuineen on ostettu uutena. Pari valokuvakehystä, Ikean punottu kori lipaston vierellä, sekä keittiössä juuri ja juuri näkyvät Ikean lehtikorit ovat myös uusina ostettuja - mutta samaan hengen vetoon täytyy sanoa, että ovat palvelleet jo reilusti yli kymmenen vuotta meitä. Ruokailuhuoneen lipaston päällä oleva pienoispiano on ostettu uutena, tyttären 1-vuotissyntymäpäivälahja, joka on edelleen kovassa käytössä - ja samalla kaunis koriste-esinekin. Pienesineitä ja sisäkasveja olemme saaneet uusina myös lahjaksi, mutta ilo on ollut saada myös kierrätettyjä lahjoja. Esimerkiksi pianon päällä on karttapallo, joka on erittäin vanha ja jonka mieheni sisko on antanut joululahjaksi miehelleni. Arvostan!

Pinnat on uusittu remontin yhteydessä; uudet tapetit, uusi kattopaneeli, uusi lautalattia (entinen oli revitty jossain vaiheessa pois), maalit ja yhdessä kuvassa hieman näkyvä pariovi on ostettu uutena. Pariovesta täytyy sanoa, että mieltäni edelleen harmittaa, että ostimme kyseisen oven uutena. Emme kuitenkaan millään löytäneet siihen hätään tarpeeksi matalaa pariovea (hirsitukien takia oven oli oltava matalampi kuin vanhat pariovet yleensä ovat). Voinen siis sanoa, että emme ole onnistuneet kierrättämään ruokailuhuoneen sisustuksessa riittävästi, vaikka kovin laiha tuo uutena ostettujen ja hankittujen lista onkin. Tämän kerroksen remontoinnin jälkeen opimme myös ennakoinnin tärkeyden: yläkerrassa kaikki väliovet on ostettu vanhoina - ja torpalla olemme mm. ikkunat, lattialaudat, väliovet ja kaapin ovet ostaneet kierrätettyinä. Ja kaikki nämä olemme löytäneet, kun etsimiselle on varattu tarpeeksi aikaa.

Ruokailuhuoneen sisustaminen on myös edelleen kesken, vaikka ostimme asunnon jo seitsemän vuotta sitten. Yksi tyttäreni maalaus odottaa kehystämistä - ja yksi nurkka korkeampaa astiakaappia. Verhojakin olen miettinyt useampaan kertaan niitä oikeita kuitenkaan löytämättä. Pitkäjänteisyys on toisaalta myös ekologista; emme osta tyydyttävää ratkaisua vaan etsimme niin kauan kuin löydämme juuri sen oikean. Kierrätetty sisustus sopii myös kuin nappi silmään #mitäminäolentehnyt-haasteeseen, josta kerroin jo aiemmin tässä ja tässä postauksessa.

Kuinka paljon teidän nurkista löytyy täysin uusia kalusteita ja pienesineitä? Ja mielenkiintoista olisi myös kuulla, kuinka paljon olette tutkineet sisustustuotteiden materiaalinen ekologisuutta, kun olette tehneet ostospäätöksen? Ja oliko tieto helposti saatavilla? Ainakin itse törmäsin aikoinaan suuriin haasteisiin juuri tässä kohtaa; tietoa oli haastava saada - ja saatuun tietoon oli jokseenkin vaikeaa luottaa.

P.S. Asiasta aivan kukkaruukkuun: oletteko huomanneet, että Yle Areenassa on tarjolla Myrkyluodon Maijaa? Olen itse jäänyt aivan koukkuun! Mielenkiintoista, ja toisaalta pistää miettimään, kuinka hyvin meillä kaikki on nykypäivänä.


I was planning lectures about ekological interior - and wondered, how I have managed ekological things in our own home. When we renovated second floor in our city home, I did not know much about ecological materials. The furnitures are however very much recycled - and I am glad about this fact when watching these pictures!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



tiistai 16. lokakuuta 2018

Kesäkukat sisälle // Summer Flowers Indoors



Viimeiset vuodet olen kiikuttanut kesäkukat sisälle aina syksyisin. Torpalla pelargoniat viihtyvät hyvin talven, sillä sisällä on suhteellisen viileää kuitenkin suurimman osan ajasta. Kaupunkikodissa myös portaikko sekä ullakon kammarit ovat viileitä talvisin, sillä niitä ei erikseen lämmitetä.

Patterit meillä tosiaan on, mutta niitä ei ole käytännössä juuri käytetty kuin talvisin pahimpina pakkasjaksoina, jolloin emme ole kotona. Sen sijaan vanhaa kakluunia ja perinnemuurarin muuraamaa pönttöuunia lämmitämme talvisin päivittäin, kun olemme kotona. Uunit lämmittävät alakerran ruokailuhuoneen ja kirjastohuoneen täydellisesti ja hormit jakavat lämpöä myös yläkerran kammareihin. Ainoa oleskeluhuone, joka kärsii kylmyydestä on keittiö, josta puuliesi on joskus aikoinaan purettu.

Haaveissa on puuliesi myös keittiöön, mutta odottelemme parempia aikoja sen suhteen, sillä samalla koko keittiö olisi syytä purkaa eristeitä myöten. Keittiössä emme ole tehneet niin perusteellista remonttia vielä kuin muissa kodin huoneissa.





#mitäminäolentehnyt -haasteeseen liittyen sisäilmalämpötila talvella ja toisaalta sisätilojen viilennys kesällä vaikuttavat myös meidän jokaisen aiheuttamiin kasvihuonepäästöihin. Kaupunkikotimme sähkönkulutus on meillä asuinneliöihin ja perheen kokoon nähden inhimillinen, koska sähkölämmitystä käytetään oikeastaan vain kellarikerroksen eteis-/kodinhoitotiloissa, pesuhuoneessa sekä vessoissa. Viilennystä meillä ei käytetä, vaan tuuletetaan kesäisin yöaikaan. Talvisin käytetään villavaatteita ja villasukkia, ja etätöitä tehdessäni päällä on usein vielä villainen viltti.

Tässä kohtaa täytyy kuitenkin tunnustaa, että voisimme olla tässä kohtaa huomattavasti parempia: meillä on ihan hirveästi neliöitä lämmitettävänä, eli selviäisimme kyllä vähemmälläkin. Yritämme peitota tätä miinusta sillä, että läheskään kaikkia tiloja ei aktiivisesti lämmitetä, kuten yllä kuvasinkin. Toiseksi meillä on torppa, jossa pidämme myös talvisin peruslämpöä yllä patterein, jotka toki sammutamme aina siellä ollessa. Torpan sähkölämmityksen pienentämiseksi on tulevaksi talveksi kuitenkin suunnitelmia, sillä edellisten vuosien kulutus on ollut niin suurta, että lämmityskustannukset käyvät jo kukkaronkin päälle. Näistä kuitenkin lisää vaikka toisessa postauksessa.

Sähkön ostamme Lumo Energialta niin kaupunkikotiin kuin torpallekin. Lumo Energia tuottaa uusiutuvaa sähköä, mikä lieventää omantunnontuskiani. Sähkön hinta ei vastaa pössisähkön hintavertailua, mutta mielummin maksan vähän enemmän ja pyrin säästämään käytössä - jolloin loppusumma on laskussa on lopulta sama. Vähemmän kulutusta siis tässäkin suhteessa. Puulämmitys tuottaa toki myös päästöjä, mutta tässäkin jokainen voi niitä vähentää, kun käyttää puhdasta ja kuivaa puuta ja sytyttää tulen aina ylhäältä päin. Varsin usein näkee, että puut on pinottu ns. teltan muotoon ja sytytetty keskeltä. Syttyy toki hyvin näin, mutta päästöt ja lämpöarvo ovat tosiaan vähän toista eri tavalla sytytettynä. Vinkkejä päästöjä vähentävään puiden polttoon takassa löydät esimerkiksi tästä jutusta!


Kesäkukkien talvehtimisen parhaat vinkkini lienee: viileä ja valoisa paikka, ja kastelua harvoin. Yleensä kastelen kukkia siinä vaiheessa, kun huomaan lehtien nuupahtavan. Kuolleet lehdet napsin pois aina välillä - ja kevään tullen olen kiikuttanut nämä vanhukset vain pihalle ja välillä tarjonnut kahvinporoja lannoitteeksi. Jossain vaiheessa olisi syytä taas vaihtaa mullat - ja varsinkin napsaista pelargonioita lyhyemmiksi, mutta jostain syystä tykkään näistä omaperäisistä väkkäröistä. Niissä on luonnetta - ja niistä näkyy, että ovat jo nähneet maailmaa.

Ja mikä parasta: en ole ostanut kesäkukkia enää useampaan vuoteen, sillä näitähän riittää. Katkenneet oksat olen tökännyt uuteen ruukkuun suoraan multaan - ja pian minulla on taas uusi pelargonia. Pelargonioita on jo sen verran, että olen antanut näitä äitienpäivälahjana - ja välillä ihan muuten vain tuliaisena tai läksiäisenä kylässä käyneille. Uusiutuvia ja itse kasvatettuja kukkia on tietenkin ilo antaa lahjaksi - ja ele on toki myös ympäristölle ystävällinen, kun taustalla ei ole kauppapuutarhan kasvihuoneen vaatimaa valaistusta, lämmitystä, tujuja lannoitteita eikä kuljetuskustannuksia.

Eli ongelmana ei ole kesäkukkien puute - vaan pikemminkin tilan puute niiden kaikkien talvettamiselle!

Olen onnistunut nyt myös muutaman muratin talvettamisella. Muratti vaatii selkeästi enemmän vettä myös talvisin - mutta ei toisaalta kestä märkää pidempää ajanjaksoa, eli mullan pitää antaa välillä kuivua.

Talvetatteko te kesäkukkia? Oletteko onnistuneet jossain muussakin kuin pelargonioissa ja murateissa? Otan mielellään vinkkejä vastaan!



In autumn I bring the summer flowers indoors. I have done this already several years. This tradition saves money, but also the enviroment. 



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!