Arkiset tavoitteet // The Money Tree

Aloin muutama viikko sitten kirjoittaa 101 tavoitetta elämälleni. Pääsin tavoitteeseen 61, ja siinä vaiheessa lapset lensivät jo kodista maailmalle.  Enkä löytänyt enää sanoja seuraaville tavoitteille.

Koin lopulta aika vaikeaksi asettaa tavoitteita elämälle. En tiedä miksi? Onko elämäntilanteeni niin hektinen, etten kaipaa mitään uusia ja varsinkaan haasteellisia tavoitteita? Vai onko kaikki vain niin hyvin? En tarvitse enempää?

Mutta eikö aina kannata olla jotain haaveita ja tavoitteita, joita kohden kulkea? Onko sittenkin kyse siitä, etten uskalla kirjoittaa mielen sopukoissani piileviä tavoitteita ylös?

Päätin, etten luovuta. Elämässä täytyy olla tavoitteita, joita kohden pyrkiä, niitä isojakin. Ja ehkä ne olisi juuri ruuhkavuosien suhteellisen sekavissa mielentiloissa tarvekin kirkastaa; olisi jotain, jota kohden pienin askelin taivaltaa?

Kirjastohuone sai uusia kukkia. Tykkään rahapuusta kasvina todella paljon, mutten ole onnistunut sellaisen kasvatuksessa ikinä. Ja näistä kukista tulikin mieleen yksi tavoite 101 tavoitteen joukossa: "Hoidan sisä- ja ulkokukkia niin, että ne kukoistavat, eivätkä kuole". Kuvat liittyvät siis hyvinkin tähän tekstiin - ja niin, osin tavoiteasettelussa mentiin jopa tällä tasolla - enkä päässyt silti lukua 61 pidemmälle...! Jos sinulla on siis hyviä vinkkejä mm. rahapuun hoitoon, pistähän kommenttia tulemaan!

P.S. Uusia lukijoita on ilmaantunut sivupalkkiin sekä facebookiin, ja instagrammin seuraajiakin tulee aina vähän väliä uusia; olen tästä kovin iloinen. Lämpimästi tervetuloa, ja olen iloinen jokaisesta kommentista, joita jätätte!

New money tree and library room!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Ullakon toiletti // Attic Toilet

Muutama postaus sitten kerroin, kuinka sitä jotenkin turtuu keskeneräisyyteen. Yksi keskeneräisyys on todellakin ollut meidän ullakon vessa. Kun muutimme ullakon makkareihin nukkumaan aikalailla tarkalleen ottaen vuosi sitten, meillä oli vessassa olemassa vain lattia, katto ja seinät. Kului tovi, ja saimme maalattua seinät (Uulan värikartasta sävy 1018 Pilvi). Kului taas muutama kuukausi, ja saimme vessanpöntön (vanhasta vessasta säästetty, vanha Arabian pönttö), kaapin (tori.fi-löytö parilla kympillä) ja vanhan altaan vanhoine hanoineen (Wanhan Wallankumouksesta) paikalleen, mutta sitten odotettiinkin putkimiestä.

Kun vesi alkoi kulkea, tuntui kovin luksukselle. Se, että vessassa ei ole valoa tai lipaston laatikoita paikallaan, tuntui kovin epäoleelliselle. Puhumattakaan nyt listoista.

Yksi päivä löysin kuitenkin saunan varastoista (uus)vanhan kirppikseltä aikoinaan ostetun lampun, ja saatiin vessaan valoa. Eihän se täydellinen ollut, mutta valoa ja ilman kauppareissua tai rahan vaihtoa päästiin. Viime kesänä löydettiin kirppikseltä peili, joka nojasi kallellaan lipaston päällä odottaen seinälle kiinnitystä taas muutaman kolme kuukautta. Pyyhkeen koukutkin löysin jemmasta; otin ne talteen ennen ullakon purkua, vanhan ullakon vessasta nekin.  Mutta niidenkin tehtävänä oli pyöriä vessan lipaston päällä yli puoli vuotta.

Edellispäivänä mies puhui minut ympäri niin, että peili käännettiinkin pystyasentoon. No miksi? No siksi tietenkin, ettei seinään tarvitse porata reikää. Reiän saaminen seinään on meillä varsinainen haaste siis, vuodesta toiseen.

Eilen porattiin kuitenkin reiät seinään. Kyllä, ja nyt pyyhkeet voi ripustaa kuivumaan koukkuihin, ei enää listassa törröttävään naulaan.

Ovilistat ovat vielä rempallaan. Lipaston laatikoita ei ole vieläkään sahattu ja paikkailtu niin, että ne saataisiin paikoilleen. Eikä vessan päähän rakennettua kaappia ole saatettu loppuun; hyllyt puuttuvat, yksi ikkunaruuduista puuttuu ja maaliakin kokonaisuus kaipaisi. Mutta kaappi on erittäin toimiva maalien ja maalaamiseen tarvittavien tarvikkeiden (ja mm. hyttysverkkojen...) säilytyspaikka.

Olen kuitenkin kovin onnellinen, että meillä on pyyhekoukut! Ja näyttää ihan sille, että tavarat ovat paikallaan (lukuun ottamatta ikkunakaapin epämääräistä rykelmää huoneen takaosassa). Ja mikä oli paras motivaattori viedä viimeistelyjä eteenpäin? No tietenkin se, että meille on tulossa nyt viikonloppuna tyttären synttäreille vieraita. Ja ihan oikeasti sellaisia vieraita, jotka eivät tunne meitä, joten minulla ihan tosissaan tuli huoli, mitä he ajattelevat meistä, kun joka paikassa makaa jokin taulu, peili, naulakko, lamppu tai laatikko - odottamassa sijoitusta paikalleen.

Kulunut viikko on siten pyhitetty sellaisille pikkujutuille, jotka ovat vain jääneet kiireen jalkoihin. Viimeistelyä ja järjestelyä. Miehelle viikko on ollut paha paikka: hän on huokaillut ja jälleen huokaillut, kun kovalla työllä ja tuskalla tasoitettuihin, maalattuihin ja tapetoituihin seiniin on hän marttyyrina joutunut poraamaan reikiä. Elämä on välillä raastavaa.

Mutta minun mielestä: virkistävää saada jotain (lähes) valmistakin aikaiseksi! Niin virkistävää, että tilasin jopa ihan uudet hamam-pyyhkeet ullakon vessaa piristämään. Huomasin, että meillä ei yksinkertaisesti riitä käsipyyhkeitä kolmeen vessaan. Vielä ne odottavat postin automaatissa hakijaansa, sillä hakija on edelleen kipeä. Ei ilmeisesti tässä viikon sisällä ikinä kunnolla parantunut, tai sai sitten uuden flunssan, kun ei levännyt kerralla ja kunnolla.

Tänään siis levätään, ja huomenna juhlitaan! Pysykää terveinä, tai jos pöpö on iskenyt, toivon, että saatte rauhassa levätä ja parannella itsenne kerralla kuntoon!

P.S. Ullakon tilanteen maaliskuussa 2015 näet tästä ja syyskuun 2015 tilanteen tästä. Huomaan: sen jälkeenhän on tapahtunut paljon!

Our toilet at the attic floor is almost ready!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

101 tavoitetta elämälle // 101 goals to my life

Olen miettinyt ihan hirmuisesti viime aikoina. Miettinyt omaa elämää, toisten elämää, omaa käytöstäni, toisten käytöstä, ajan kulua, lasten kasvua, lasten kipuilua, lasten aitoa elämäniloa ja toisaalta lasten joskus jyrkkääkin jyrkempää surua, noin nyt esimerkiksi. Miettinyt jossain määrin jopa liikaa.

Olen lukenut Konmaria ja tyhjentänyt kaappeja.

Olen lukenut jokaisen päivän aloitukseksi Sisäistä voimaa.

Olen miettinyt, mikä on tällä hetkellä tärkeintä elämässä. Mistä voisin luopua, jotta jaksaisin paremmin? Kuinka paljon on hyvä uhrata aikaa ja voimia toisille? Milloin on hyvä ajatella vain itseään? Ja milloin on aikaa puolisolle? Ja annanhan lapsilleni varmasti kaiken, mitä pystyn antamaan?

Olen joutunut epäasiallisen käytöksen kohteeksi. Miettinyt, miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Olen yrittänyt pysyä lujana. Ajatellut, että hänellä on jokin asia elämässään huonosti. Yrittänyt hymyillä hänelle joka kerta kohdatessamme. Yrittänyt ymmärtää, mutta en provosoitua.

Olen kuunnellut, kuinka ihmiset puhuvat selän takana. Olen yrittänyt pysyä tällaisista tilanteista kaukana. Välillä sortunut. Olen ihmetellyt, miksi ei puhuta suoraan. Olen saanut vastauksen, ja jälleen kerran ihmetellyt.

Olen nähnyt, kuinka jotkut ovat pahoittaneet mielensä. Olen miettinyt, miksi näin kävi, ja mitä voisin tehdä. En ole löytänyt ratkaisua. Ainakaan vielä.

Minusta on kerran sanottu, että minulla on taipumus tarttua epäkohtiin.

Taitaa olla juuri näin.

En kuitenkaan pysty korteillani pelastamaan maailmaa. Mutta pystyn vaikuttamaan omaan tapaani toimia - välillä epäreilussakin maailmassa.

Pystyn hymyilemään, ja siten kenties saamaan toisenkin hymyilemään. 

Pystyn ajattelemaan positiivisesti, ja kenties sitä kautta valamaan toisillekin parempaa tapaa suhtautua vastoinkäymisiin.

Pystyn muuttamaan asioita omassa elämässäni, mikä voi kannustaa muitakin tekemään samoin. 

Pystyn asettamaan tavoitteita omalle elämälleni 

- ja niin pystyt sinäkin!

Päätin kirjoittaa 101 tavoitetta elämälleni. Pystynkö siihen? No tietenkin pystyn! Jos haluan.

Ja pystynkö aina hymyilemään ja ajattelemaan aina positiivisesti? Tai saavuttamaan kaikki 101 tavoitetta?

No en. Ymmärrän aina vain paremmin, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään, ja välillä on yksinkertaisesti vaikeaa, ja näinä hetkinä on hyväkin näyttää surulliset tunteensa. Eikä 101 tavoitteen saavuttaminen ole tärkeintä, vaan se matka niihin tavoitteisiin. Ja minä voin päättää itse, milloin olen sillä matkalla. Ehkä jo tänään? Käyttäisin tämänkin flunssaisen sairastelupäivän positiivisten asioiden miettimiseen; en huonossa olossa vellomiseen!

Onko muilla samanlaisia ajatuksia ilmassa? Onko teistä kukaan kirjannut tavoitteitaan ylös konkreettisesti - ja lukenut niitä jälkikäteen ja tuumannut miten kävi?

P.S. Idean 101 tavoitteen kirjaamiseen löysin Vastaisku ankeudelle -blogista, josta löytyy niin paljon muutenkin hyviä aineksia hyvään elämään. Suosittelen!

I just decided to list 101 goals to my life. What do you think about it?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Alapohjan korjaus, osa 4 // Repairing the Base Floor, part 4

Samalla kissanluukkujen porausten kanssa, rakennettiin rossipohjaa. Rossipohjan rakentaminen aloitettiin oikeastaan paikkauksella. Osa alimmista hirsistä oli lahonnut. Ei onneksi mikään niinkään puhkilahonnut, vaan pintalahoa. Lahot osat suhuuteltiin moottorisahalla irti ja tilalle veisteltiin puupalikoita. Lahot otettiin pois, ettei tarjottaisi turhaan hyviä oloja hevosmuurahaisille. Lisäksi lahot kohdat eivät olleet kovin kantavia rossipohjaa rakentaessa. Eli näin ollen saatiin tukevaa pintaa rossipohjan rakenteelle. Tämän jälkeen huoneita kiertämään rakennettiin ns. kehikko, johon rakennelma saatiin tasaisesti kiinnitettyä.

Rossipohjan alaosan rakenteet päätettiin tehdä painekyllästetystä puusta, jota löytyi torpan varastoista, edellisen omistajan ostamana. Säästettiin tällä taas euroja, ja idolimme Panu Kaila toteaa, että on ihan ok käyttää painekyllästettyä alapohjarakenteissa.

Alapohjassa oli tätä ennen lattialautojen alla vain yhdet hirret, jotka kelluivat maapohjan päällä, mutta ko. hirret olivat kaikki hyvin erimuotoisia ja -laatuisia, joten niiden kanssa olisi mennyt turhan paljon aikaa. Saimme hirsistä hyviä paikkapaloja, kun ja jos joskus korjaamme saunan, aitan ja navetan hirsiä. Nyt lattian alle rakennettiin uusi rakenne uusista puista, jotka ostimme lähisahalta. Vinkki muuten: kannattaa kysyä puutavaraa sekä vanhanaikaisia listoja suoraan sahoilta! Ovat monesti huomattavasti halvempia ja valikoima listoissa on monesti huomattavasti parempi kuin perusrautakaupoissa.


Rossipohjan rakentamisessa meni aikaa useampi viikko. Minä väsyin, enkä jaksanut olla lasten kanssa keskenään kuin viikon. Toisen viikon mies seilasi kodin ja torpan väliä, ja kolmannella viikolla hänenkin työt alkoivat, jolloin työtä jatkettiin viikonloppuisin. Ja silloinkin välillä vain päivän viikossa:



Rossipohjan rakenteita jatkettiin.



Tiivistettiin hirren ja kehikon väliset raot pellavariveellä, jotka suojattiin metalliverkolla hiiriltä.

Harjattiin maanpinta mahdollisimman puhtaaksi lahoavasta maa-aineksesta.

Aseteltiin harso pohjalle. Tästä vaiheesta en tykännyt. Muovia. Harson pitäisi kuitenkin päästää kosteus läpi. On kuin verkkoa. Harson tarkoitus on pitää maa-aines erossa harson päälle tulevasta lecasorasta.

Ja sitten alettiin asentaa rossipohjan alalaudoitukselle tukilautoja.

Kissanluukutkin jossain vaiheessa saivat betonia ympärilleen; saatiin neliön muotoiset luukut.

Hitaasti, mutta varmasti työ eteni! Ja näissä viimeisimmässä tilannekuvissa näkyy tämän hetkinen vaihe, jossa olimme siis viime viikonloppuna. Työn aloittamisesta oli tässä kohtaa kulunut puolitoista kuukautta.

Alkuperäiseen suunnitelmaan olemme tehneet sen verran muutoksia, että rakennamme lattiaan luukut alapohjaan, mikä helpottaa alapohjan tarkistusta tulevaisuudessa. Lisäksi eristepaksuus tulee olemaan pienempi kuin suunnitelmassa oli tavoitteena, mutta tämän jouduimme tekemään pakon edessä. Lisäksi olemme näillä näkymin luopumassa saha-kutterisekoituksesta eristeenä, sillä selluvillan eristearvot ainakin näillä tiedoin paremmat; jospa näin voittaisimme vähän enemmän lämpöä puolellemme, kun jouduimme tinkimään eristepaksuudesta. Ensi viikonloppuna jatkuu rossipohjan alalaudoituksen tukilautojen asentaminen - ja sitten lacasoraa päälle.

Tavoitteena on edelleen joulu; katsotaan, miten käy!

Our project has progressed again, piece by piece. 
Now we have base floor structures almost ready; only planking and insulations are lacking!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Alapohjan korjaus, osa 3 // Repairing the Base Floor, part 3

Alapohjan korjauksen kenties yksi tärkeimmistä vaiheista: kissanluukut. Alapohjammehan oli erittäin tuulettumaton tätä ennen. Täynnä maata vain. Mies täryytteli kissanluukkuja sokkeliin useamman päivän ajan muiden töiden ohessa. Työhön toi mukaan kivaa lisähaastetta kivet; saada sitten kivien väliin sopivaan kohtaan juuri se oikean kokoinen luukku. Lopussa kiitos seisoi: kaikille neljälle sivulle saatiin kullekin kaksi kissanluukkua, ja kaikki silmämääräisesti jokseenkin nätissä paikkaa ja sopusuhdassa keskenään.

Kissamme totesi kissanluukut todella hyväksi keksinnöksi. Kipitti luukusta sisälle ja teki jätöksensä sinne sopivan kuohkeaan kohtaan. Totesimme kissalle, ettei näin saa tehdä - mutta niin se vain teki toisenkin kerran. Toruessamme hän vain painoi silmät kiinni - ja antoi mennä.

Mietin, miksi näiden nimi on kissanluukku? Ei kai nyt sentään siksi, että se kissa pitäisi sitä käymälänään? Pyydystäisi nyt mielummin vaikka  hiiriä.

Kissanluukut saivat päälleen väliaikaiset verkot, ja myöhemmin niihin valettiin betonista suorakulmaisemmat seinämät. Vielä odottelemme itse luukkujen kanssa, mutta verkot ovat. Ja tuuli käy, mikä on hyvä. Alapohja on yllättävän kostea vieläkin.

Our project has progressed piece by piece. We have among other things drilled so called "cat windows". Now the air changes hopefully at the base floor enough - and ensures for its part, that the indoor air is also good!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!