maanantai 4. maaliskuuta 2019

Arvot ja aika // Values and Time



Kuukauden ensimmäisen maanantain kunniaksi liityn joukon jatkoksi, ja kerron, mitä meillä on tapahtunut omavaraisuuden rintamalla - ja minulla etenkin siihen liittyvän tunnetyöskentelyn kanssa viimeisen kuukauden aikana. Kuukausi sitten kerroin, kuinka ilo pikkuhiljaa hiipui monelta eri elämän haaralta - myös näistä omavaraistelu-asioista. Siirryin erittäin monessa asiassa suorittamisen moodiin, minkä seurauksena ilo alkoi kadota elämästäni.

Olen niin kiitollinen kaikista vastauksista, joita sain postaukseen liittyen; kannustusta, myötäeloa, omia kokemuksia ja vinkkejä tulevaisuuteen! Olen näistä kommenteista enemmän kuin otettu. Kävin lukemassa kaikkien muiden omavaraistelu-postaukset, mutta harvaan jaksoin kommentoida. Energiat eivät tällä kertaa riittäneet siihen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin jättää kommentoinnit tällöin väliin; tärkeintä minulla on nyt parantua ja jaksaa tulevaisuudessa taas paremmin.

Eroan muista omavaraistelu-postauksista nyt varmastikin aika lailla, sillä itse keskityn tämän vuoden näissä postauksissa pääosin siihen, millä keinoin ja miten onnistun lukemaan itseäni ja jaksamistani paremmin niin omavaraisuusrintamalla kuin elämässä muutoinkin - ja näin, miten en suistu takaisin suorittamisen kierteeseen, vaan löydän taas ilon tekemiseen. Että osaisin ottaa asiat rennommin ja huumorilla - ja levähtää, kun sille tuntuu - kuten alla olevassa kuvassa:




Kuukaudessa on tapahtunut paljon, sillä olen tunnustanut itselleni ja muille, että tarvitsen lepoa elämääni nykyistä enemmän - ja tunnistanut elämässäni niitä asioita, jotka vievät voimaani enemmän kuin mitä arvomaailmani soisi niiden vievän. Tietoisesti olen alkanut etsimään ratkaisuja, joiden kautta minulle jää aikaa nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän sellaisiin asioihin, jotka ovat linjassa arvomaailmani kanssa. Tämä ei ole helppoa, sillä toisaalta nämä ratkaisut voivat olla eri arvojen kanssa ristiriidassa.

Otetaan esimerkkinä viime viikolla tekemäni ratkaisu. Hankin nimittäin oman auton. Nyt pääsen kulkemaan torpalla ja pääsen luontoon helpommin kuin ennen. Automme on nimittäin ollut käytännössä täysin mieheni käytössä. Torppa ja luonto tuovat minulle voimaa ihan hirvittävästi tässä elämäntilanteessa; kaupungin kevätpöly ja liikenteen melu pikemminkin vievät voimaa. Ratkaisu ei todellakaan ole linjassa kaikkien arvojeni kanssa. Pikemminkin täysin vastoin ympäristöarvojani, sillä vanha auto pöräyttelee ilmakehään aikamoisia määriä hiukkasia ja päästöjä... Mutta tämä on todennäköisesti väliaikainen ratkaisu - ja ratkaisu itseni parantamiseksi, joten arvoasteikolla oma hyvinvointi vei ympäristöarvoilta voiton.

Tunnontuskiani lievensi myös YLE:n uutinen, jossa kerrottiin varsin ymmärrettävästi, miten eri muutokset elämäntavoissa vaikuttavat ilmastomuutokseen. Olen luopunut talven aikana tehotuotetusta lihasta eli syön vain riistaa (pl. ajoittain kasvatettu kirjolohi), olen myös luopunut maidosta ja suurimmasta osasta maitotuotteita ruokavaliossani. Emme myöskään perheenä osta enää kaupasta lihaa ollenkaan (pl. joskus kalaa). En myöskään ole lentänyt aikoihin ja kaikki muut arjen matkat (pl. matkat torpalle) suoritan kävellen tai pyöräillen. Myös lämmityksessä ja veden kulutuksessa säästämme paljon. Suosittelen lukemaan kyseisen uutisen ja testaamaan, miten sinäkin voit halutessasi tehdä ympäristötekoja ihan tavallisissa arjen valinnoissa.

Asia tipahti nyt vähän sivuraiteilleen, mutta: koska mm. perhe, torppa ja luonto lisäävät elinvoimaani tällä hetkellä eniten - ja ne ovat myös arvoasteikoillani korkealla, olen tehnyt ratkaisuja, joiden kautta minulla on aikaa sekä mahdollisuuksia näille enemmän. Olemme myös varovaisesti miettineet tulevia kasvatuksia sekä torpan kunnostusta. Varovaisesti siksi, että vanha, pidemmään huonolla hoidolla ollut maatila tuottaa lähes poikkeuksetta sellaisia yllätyksiä eteemme, joihin emme ole osanneet  (tai halunneet vielä) varautua - ja joihin on kuitenkin reagoitava lähes heti. Esimerkkinä mainittakoon vaikka saunan katto, joka on korjattu kyllä puutarhan puolelta, mutta takaa näyttää tälle:



Mutta jos nämä yllätykset vähenisivät vuosi vuodelta, voisi olla oletettavaa, että tämän vuoden toimenpiteet olisivat kutakuinkin seuraavassa:
  • Lähtökohtana on, että emme kasvata tänä vuonna enää lisää omavaraisuutta merkittävästi - tärkeämpää on nyt hyödyntää jo niitä olemassa olevia ja tehtyjä kasvatusaloja ja kasvatuslaatikoita, joita jo on, nykyistä tehokkaammin ja toimivammin.
  • Viime vuodesta viisastuneena suunnittelemme vähän suuremman vesialtaan kaivamista, jolla turvaamme kasteluveden helpomman saatavuuden mahdollisen kuivuuden iskiessä. Tämä teettää työtä ja vaatii lihasvoimaa, jos emme saa tähän konetta käyttöön, joten siihen tulee varata paukkuja. 
  • Saatamme loppuun myös muita viime vuodelta kesken jääneitä projekteja kuten sadeveden vientiä ym. maanmuokkausta pihamaalla niin, että sadevedet eivät seiso paikoissa, joissa niiden ei toivoisi seisovan. 
  • Paukkuja varataan myös torpan alakerran korjauksen loppuunsaattamiseen, mikä onkin pääosin vain mielekästä hommaa. Pinnat saavat toivon mukaan viimein tapettia ja maalia ylleen - ja torpan kuisti kokee muodonmuutoksen, kun ovi siirretään alkuperäiselle paikalle takaisin. Kuisti saa sitä myöten myös uusia (vanhoja) ikkunoita - paikkoihin, joissa niitä ennenkin oli. Saan myös kunnostaa vanhoja ikkunoita - ainakin kuistin osalta, mutta mahdollisesti myös leikkimökin ja tuvan osalta.
  • Sähköyhtiö on saapumassa tontillemme ja vie sähköt maan alle. Tämä tietää myös meille työtä, kun saamme kaivaa pihapiirissä eri rakennusten välillä kulkevat sähkölinjat maan alle. Tässä tarvittanee jo jotain konetta. Jos ajatuksia, minkälainen kone tähän kannattaa vuokrata, otamme näitä vinkkejä mielellään vastaan. Sähkövedot lisännevät myös pihamaan töitä ja voivat aiheuttaa yhden perennapenkin ylöskaivamisen. Mutta kaikki ajallaan - ja todennäköistä on, että nämä työt voidaan siirtää myös ensi vuodelle. 
Lisäksi innoistuin tilaamaan Maatiaiselta tarvittavat siemenet tulevaa kasvukautta varten ja liittymään jopa yhdistyksen jäseneksi. Voin suositella Maatiaisen siemeniä täydestä sydämestäni; verrattuna muiden tuottamiin siemeniin, nämä ovat olleet ehdottomasti laadukkaimpia. Lisäksi maatiaisen julkaisut ovat olleet erittäin mielenkiintoista luettavaa!


Sainkin jo Maatiaiselta siemenet postissa, joten asiat ovat selkeästi etenemässä - ja vieläpä ilon ja innostuksen kautta! Tällaista meillä siis - ja miten muilla omavaraisbloggaajilla? Käykääpä kurkkaamassa heidän kuulumisiaan. Postauksissa he myös kertovat vähän enemmän taustoistaan, eli tiluksista ja tyypeistä blogin taustalla. Minulta jäi tämä ohjeistus huomaamatta, joten kirjoittelen tästä kenties tässä maaliskuun aikana. Mutta nyt siis kahlaamaan muiden tarinoita ja suunnitelmia - joita on viime kerrrasta vieläkin komeampi liuta!


Jovelan talopäiväkirja 
Pienen pieni Farmi 
Harmaa torppa 

Kuulisin mielelläni, mitä ajatuksia postaukseni synnytti? Voiko omavaraisuutta saavuttaa ilon kautta niin, että suorittaminen jää taustalle? Tässä blogipostaussarjassa monet ovat viime vuosina kertoneet, minä mukaan lukien, suorituksistaan ja tuloksistaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla myös, mille tämä eleämäntapa tuntuu sydämessä. Ja välillä myös pysähtyä miettimään tätä ihan tietoisesti, jotta hienot tavoitteet, jotka monesti piilevät omavaraisuuden taustalla, eivät käänny itseään vastaan ja hommasta tule yhtä suorittamista oman hyvinvoinnin ja terveyden kustannuksella.

Sairaslomapäivinäni löysin Anniina Jalkasen Youtube-kanavan, joka palautti ainakin minun mieleeni sen inspiroivan ja iloisen tunteen, joka minullakin oli, kun torppa hankittiin ja aloitettiin uutta, osittaista elämää maaseudulla. Huumoria, iloa, halua oppia uutta, osin autuamatonta tietämättömyyttä tulevasta - mutta silti niin energistä ja pienistä asioista nauttimista. Sitä kohti siis ainakin itse tavoittelen - satomäärät ja viljellyt kasvimaa-alat sekä rakennusten kunnostukset tulevat sitten arvokkaasti kakkosena perässä!




Last moth I have planned and partly also done things, which will add time to things which really belongs to myös world of values. At the same time I have reduced time to things, which are less part of my values. The change has not been easy - and the prosess will take a long time. But already now I have noticed a little chance in my healty.

The main change has been to admit, that I am not in power and I need time to rest. The second change has been to look for things, which are closely part of my hart and which give me power. One of these things is for sure our farmhouse. So I bought a car. Now I can drive there also by myself and spend more time there, rest and do the things I enjoy!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


44 kommenttia:

  1. Omasta itsestä huolehtimista tärkeämpää omavaraisuutta ei olekaan :) Siitähän se kaikki lähtee, ja jos ei ole itse kunnossa, mikään muukaan ei toimi. Ihan luvan kanssa saa rauhoittua ja palautua, juuri sen verran kuin itselle tärkeäksi tuntee. Iloa kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä; täysin totta :D Erinomaisesti sanottu! Iloa myös sinun kevääseen, ja lämmin kiitos tästä kommentista <3

      Poista
  2. Onko omavaraistelu jokin stabiili määrä omia ruokia omasta maasta, mihin pitää joka vuosi päästä? Tai onko se jokin määrä mitä pitää viedä tilaa eteenpäin? Vai onko esim jonkin taidon osaaminen arvo jo sinänsä? Eli jos vaikka osaa kasvattaa perunoita, muttei tänä vuonna tee niitä niin onko se jo saavuttamista :) Eli jos ajatellaan varautumisnäkökulmasta niin taitokin on jo saavutus eikä aina tarvitse jaksaa samaa määrää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvä näkökulma asiaan! Taitoja tosiaan on karttunut vuosi vuodelta, ja paljon on oppinut - ja halu oppia on säilynyt. Minulla tavoitteet omavaraisuuden osalta ovat tähän asti olleet ihan vain kasvatetun ruuan määrä - eli puhdas ruoka omasta maasta. Siinä määrin tausta on kenties jonnin verran ollut suorituskeskeinen. Mutta puhtaan ruuan taustalla on ollut hyvinvointi ja terveys, joten liika suorittaminen on taas tämän päätavoitteen kanssa vastakkain. Oppia ikä kaikki - ja näkökulmasi oli avartava. Kiitos siitä <3

      Poista
  3. Priorisointi on haastavaa, kun tietää että voisi ja pystyisi, jos olisi aikaa ja rahaa ja koneita. Kun pystyy päättämään että tänä vuonna ei tehdä tuota ja keskityn vain tähän, se päätös vapauttaa iloa ja henkisiä resursseja niiden asioiden vaalimiseen mitkä on päätetty tehdä. Eikä silloin häiritse asioiden tekemättä jättäminen, kun näin on kerran päätetty.

    Suosittelen päämäärätöntä haahuilua pihalla ja metsässä, luovuus ja ilo kasvavat autuaassa joutilaisuudessa.

    Kevät / Villa Koira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia; lämmin kiitos näistä <3 Priorisointi on todellakin haastavaa; varsinkin, kun monet näistä asioista on sellaisia, joiden tekemisestä nauttii - ja joiden lopputuloksestakin nauttii. Siis normaalitilanteessa, mutta eihän sitä enää uupuneena nauti ;)

      Olen haahuillut metsässä ja ajatuksissani kirjoittaen haahuilua myös paperille; nämä ovat auttaneet minua. Luonto ja joutilaisuus tosiaan auttaa - ja välillä nautittuna lopputulos on todennäköisesti jopa parempi kuin alituisesti suorittaen <3

      Poista
  4. Omavaraisuutta voi ajatella olevan myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, eli juuri sitä mitä sinä teet. Asioilla on aina monia näkökulmia. Jaksamista kevääseen Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä täysin totta - ja ilman omaa hyvinvointia, ei lopussa ole eväitä myöskään omavaraisuuteen :) Kiitos ajatuksistasi, ja ihanaa kevättä myös sinulle <3

      Poista
  5. Omavaraisuuspostauksia lukiessa törmäsin tänne ja napsautin lukijaksi kun näyttää olevan mielenkiintoisia postauksia jo takanakin päin muitakin. Pitääpä alkaa lukea :) Mukavaa maaliskuun alkua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi <3

      Poista
  6. Minun mielestäni suorittamisella ei ole mitään tekemistä omavaraisuuden kanssa, vaan omalla läsnäololla. Se on tärkein, sieltä se ilokin tulee <3
    Ihania maaliskuun päiviä teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en ehkä ihan täysin sisäistänyt ajatustasi. Suorittaminen ei ole siis omavaraisuuden tae eikä syy-seuraus-suhde ole näiden välillä väistämätön. Minulla kuitenkin kävi näin, kuten monella muullakin elämän osa-alueella, mutta ei tämä tosiaan ollut mitenkään seuraus siitä, että tavoittelin omavaraisuutta, vaan yleisemmin siitä, että elin ja toimin joillan elämän haaroilla arvojeni vastaisesti - mutta myös siitä, että olen paennut asioita elämässäni, joita en ole halunnut tai osannut kohdata.

      Ja läsnäoloa harjoittamalla pääsee irti toivon mukaan myös suorittamisesta, ja sitä kautta ilo löytyy myös tekemiseen <3

      Kiitos tästä kommentista, joka pisti myös minut miettimään näiden kolmen asian suhdetta toisiinsa <3 Aurinkoa sinun kevääseen :)

      Poista
  7. Todella puhutteleva kirjoitus, tuntui kuin olisit puhunut suoraan minulle järkeä. Samoja ajatuksia kieppuu päässäni, osaat vain pukea ne loistavasti sanoiksi.

    Meillä on ollut maatöissä läheinen maansiirtofirma aika isolla kalustolla aiemmin. Mutta jos on mahdollisuus valita ja haluaa säästää pihaa, niin ihan pienen pienelläkin kaivurilla tekee paljon.

    Suosittelen lämpimästi yhdistämään kaikki kaivuuhommat samaan ja jopa miettimään onko tänä tai ensi vuonna tarvetta marjapuskille tai puille ja kaivaa niillekin kuopat valmiiksi. Ne valmiit kuopat voi sitten täyttää valmiiksi ja jättää vaikka muoviruukun maahan merkkaamaan oikeaa istutuspaikkaa. Tämä siis sillä ajatuksella, että te kamppailette savimaan kanssa, kuten me :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu ajatuksistasi <3 ja järkevistä vinkeistä maamuokkauksiin liittyen. Pitää tosiaan miettiä kokonaisuus, miten se kannattaa hoitaa. Meillä on jo kerran ollut maansiirtofirma pihalla töissä. Haasteena suurissa koneissa on se, että ne mylläävät pihan niin peripohjaisen mutaiseen kuntoon, etten oikein haluaisi enää sellaista pihalleni ;) Mutta katsotaan, miten meidän käy!

      Poista
  8. Suorittaminen nyt ei tuota viime kädessä mitään kestävää kumminkaan, vaan pahimmassa tapauksessa koko kuvio - esim. kunkin oma omavaraisuusaste - loppuu kuin seinään, kun ei vaan jaksa. Kuinka moni bisnes tai maatila on joutunut vaikeuksiin, kun on muka pakko laajentaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä totta; niin kauan kuin työ ja sen tulokset ovat itsestä kiinni, kannattaa vaalia omaa jaksamistaan - ja kuunnella, mihin asti voimat riittävät, jottei ahmi liikaa. Kiitos ajatuksistasi Sara <3

      Poista
  9. Eikös tuo sähköjen maan alle laitto ole vain tulo johto? Rakennusten väliset johdothan voi jättää ilmalinjoiksi edelleen. Jos ne joskus hajoaa niin muuttaa sitten maakaapeliin. Meillä oli saunalle maakaapeli ja se oli hurjat 20cm maanpinnasta viimekesänä meni syvemmälle kun vesijohto eläimille kaivettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu periaatteessa kyllä. Meillä on sähkökeskus nyt erillisen tolpan päässä, paikassa, jonka vieressä on runsahasti marjapensaita. Sähkökeskuksen paikka ei ole siis kovin toimiva, ja kaapelin kaivaminen tuohon paikkaan voisi olla turmio aika monelle pensaalle. Ollaan siis ajateltu, että vaikka työ on kyllä suuri, kannattaa se tehdä / teettää tässä samaan syssyyn kunnolla ja kaikkialle. Tiedä sitten, onko tämä oikea ratkaisu, mutta ollaan jossain määrin liikaakin sellaisia "kaukaa viisaita" ;D

      Poista
  10. Kiitos kun pistät meidät muutkin ajattelemaan jaksamistaan. Niin ja se sun auto ei kuluta kuin silloin kun on käynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja tosiaan, auto ei kuluta kuin käydessään, eli yhden menon torpalle ja yhden paluun torpalta ja korkeintaan kerran viikossa :)

      Poista
  11. Pieni henkinen ahdistus iskee itselle kun lukee tekstiäsi. Suorittaminen on semmoinen asia mitä itsestään ei halua tutkia tarkemmin. Vähän sama kuin ei halua mennä hammaslääkärille, koska TIETÄÄ että reikä sieltä löytyy. Pärjäämisen, jaksamisen ja tehokkuuden kulttuuriin kasvamiselle on vaikea tunnustaa, ettei rahkeet riitä kaikkeen. On hyvä kun näitä sinun tarinasi kaltaisia tulee koko ajan lisää julkisuuteen. Se ikäänkuin antaa muillekin luvan ja rohkeutta pysähtyä ja kysyä itseltään: Miten sinä voit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos <3 Tämä on tosiaan asia, josta ei oikein haluta puhua, mikä tuntuu toisaalta aika hullunkuriselle, sillä näin ongelmat voivat kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, ettei niistä enää puhumallakaan selviä ja peli on menetetty moneksi vuodeksi.

      Poista
  12. Löysin itseni tuosta jutustasi. Miten ahdistavaa ja henkisesti kuluttavaa voi olla, kun omien periaatteidensa ja arvojensa vastaisesti joutuu toimimaan. Ei kaikessa ole valinnanvapautta. Tuota jaksamista olen toitottanut omille nuorille, että ensin pitää huolehtia itsestään, koska jos itse uupuu, kuka ne lapset ja muut sitten hoitaa, itselleen pitää osata olla myös armollinen - maailma ei sitä kenenkään puolesta tee. On ihan järkevää pitää välillä vuosi, jolloin ei laajenna tms, vaan katsoo mitä sillä jo olemassa olevalla maa alustalla jo saa aikaiseksi. Jää niin herkästi päälle remontoinnit ja laajennukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustani; todella hienosti puit ajatuksesi sanoiksi! Kiitos näistä <3

      Poista
  13. Tervehtymistä ja ilon etsintää, kyllä se sieltä löytyy.

    VastaaPoista
  14. Samaistuin täysin noihin autoajatuksiisi. Itse hommasin ajokortin vasta vuosi sitten ja siinä samalla perheellemme tuli toinen auto isännän työpakettiauton lisäksi. Ämpyilin ajokortin hankkimisen kanssa niin pitkään, että perheeni ja sukuni ehti jo luopua toivosta, että koskaan sitä hommaisin. Minulla oli siinä niin ikään arvoristiriita.

    Täällä pökköperällä ajokortin ja auton saaminen käyttöön on kuitenkin mahdollistanut paljon sellaisia käytännön järjestelyjä, joiden vuoksi olen saanut enemmän aikaa ja voimavaroja arkeen. Sen myötä paukkuja on jäänyt keskittyä monien muiden elämän osa-alueiden viilaamista kestävämpään, arvojeni mukaiseen suuntaan. Ihan samaa näen myös tuossa sinun autoratkaisussasi. Se selvästi mahdollistaa sulle iloa ja voimavaroja tuottavia asioita, ja silloin jaksamista jää myös keskittyä oleelliseen :)

    Olipa nyt hankala saada sanoiksi tämä ajatus, mutta toivottavasti ymmärrät mitä yritän tässä sopertaa <3 Ja muuten, aivan kertakaikkisen ihana kuva tuo ensimmäinen! :D Sai hymyn huulille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanni <3 Muistankin sinun postauksen tuosta ajokortin hankkimisesta. Mietin tuolloin mielessäni, että miten ihmeessä olet siellä pussinperällä tähän asti selvinnyt ilman autoa :D Ulkopuoliset näkevät asiat ehkä kirkkaammin, ja itse sitä jää helposti pyörimään omiin vanhoihin ajatusmaailmoihin liian pitkäksi aikaa. Joskus on hyvä tosiaan tuulettaa omia ajatuksiaan ja tapoja ajatella :)

      Poista
  15. Hyviä kommentteja olet saanut jo aiemmilta! Päämäärätön haahuilu on minustakin ihan hyvä tapa olla, siinä omavaraistelun ja suorittamisen välillä säännöllisesti :) Ja oma auto haja-asutusalueella on aika monessa kohtaa välttämättömyys, mutta tosiaan se ei tuhoa maapalloa kuin silloin kun sitä käytät eli ilmeisesti melko vähäisesti niitä päästöjä sinun mökkimatkoistasi syntyy. Huono omatunto siis pois, ja torpalle lataamaan omia akkuja vaikka sillä autolla sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona <3 Minulla onkin asiasta ihmeen hyvä omatunto; pystyin sen jo itselleni todentamaan, ja teidän ihanat kommentit vielä vahvistavat asiaa. Vähällä ajolla tuo mun kottero on, ja nekin vähät ajot ajetaan hyvään tarkoitukseen <3

      Poista
  16. Tuli mieleeni vielä tuosta lihansyönnistä eräs asia, joka ehkä helpottaa valintaa syödä joskus muutakin kuin riistaa. Luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi on tarpeen laiduntaa niityillä. On useita eliöitä, jotka vaativat elinympäristökseen nimenomaan laidunnetun niityn. Jos näitä laidunniittyjä ei ole, niin useita eliöitä joutuu pulaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikki kasvatettu liha ei ole huonoa luonnon kannalta. Tämä on tuotu useita kertoja esille Iryna Hertzonin agroekologian luennoilla Viikissä Helsingin Yliopistossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tämä on tosiaan totta, että niittyjä ja laidunmaitakin tarvitaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Olemme itse asiassa haaveilleet lampaista, joten en ole jättänyt muita lihatuotteita siksi pois listaltani, että kokisin ne totaalisen vääriksi valinnoiksi. Käytämme riistaa, koska sitä saamme tällä hetkellä ostettua läheltä alueen metsästäjiltä ja riistan liha on yksinkertaisesti mielestäni niin paljon parempaa kuin muun lihan. Meillä on yksi liharuoka vain viikossa, joten riista riittää hyvin näihin tarpeisiin vielä pitkäksi aikaa. Mutta voi olla, että joku päivä syömme myös jotain laiduntavan eläimen lihaa, mutta sitäkin toivon mukaan läheltä ja mahdollisimman ekologisesti ja eläinystävällisesti tuotettuna <3

      Poista
  17. Mukavat ja kivatkin asiat uuvuttaa, jos niitä on liikaa. Maapallon tilanne on nykyään niin pelottava ja ahdistava, että luulen, että aika monetkin sortuvat "pelastamaan maailmaa" hartiavoimin, ja sitten uupuvat sen kaiken alle.
    On helppo unohtaa, että ennen vanhaan omatoimiset viljelijät tekivät sitä päätoimisesti, ja usein mukana oli vielä apujoukkoja. Nykyään sitä tehdään usein työn ohessa ja suorittamiseksihan se sitten menee.
    Toivoisin ihmisiltä (myös itseltäni) armollisuutta ja lempeyttä itseään kohtaan. Vaikka puutarhanhoito ja vanhan talon kunnostus onkin mukavaa, pitäisi muistaa varata aikaa myös siitä nauttimiseen.

    Mikään ei ole tärkeää paitsi puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos; ihanasti sanoitit ajatuksesi - ja loppukaneetti oli kuin piste I:in päälle <3

      Poista
  18. On hienoa, että olet uupumuksen edessä uskaltanut pysähtyä. Jos ajaa itsensä burn outiin voi koko loppuelämä muuttua kertaheitolla. Jos vielä tämän vuoden olisit painanut sata lasissa olisi lopputulema voinut olla paljon dramaattisempi. Kenties työkyvyttömyys ja siitä johtuvat taloudelliset kriisit ja vaikka koko Torpan menetys. Yksi kesä ostovihanneksilla ei ole mitään siihen verrattuna. Itse pohdin tänään miksi minua ahdistaa. Hetken analyysin jälkeen tajusin, että edellinen remppakin on vielä kesken kun sain päähäni että nyt on puhkaistava uusi oviaukko. Mielessäni tein lisää töitä tekemättömien hommien listalle. Hauskat asiat imaisevat myös minut mukaansa ja kasvava to do-lista ahdistaa. Yritän nyt opetella pois tästä tavasta. Tsemppiä Mari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulle! Olen todellakin oppinut nyt painamaan jarrua, jotten ottaisi uusia projekteja työn alle, jos vanhatkin ovat vielä kesken. Mutta niin yksinkertaista kuin se onkin, ei se niin helppoa ole käytännössä ;) Ilmeisesti luonteen piirteet ovat jonnin verran innokkaan oloiset ja halu luoda ja toteuttaa uutta on turhankin suuri ;)

      Menestyksekkäitä opin hetkiä myös sinulle; lopputulos varmasti palkitsee <3

      Poista
  19. Kyllä, tunnistin paljon itseäni kirjoituksessasi! Olenkin juuri tiellä omaan hyvinvointiin ja alan vaihtokin mielessä. Olen ollut tosi stressaantunut ja on ollut pakko myöntää itselleen, että tämä omavaraistelu ei ole sitä ainakaan lieventänyt. Vaikka sitä aina ajattelee harrastuksen tuovan sitä jaksamista arkeen, kyllähän sitä ihminen itsensä kaikella kivallakin voi väsyttää. Ja sitten kun on tuo ansiotyö päälle.

    Armollisuutta pitäisi yrittää itselleen antaa ja olla realistinen suunnitelmissaan ja tekemisissään. Helpommin sanottu kuin tehty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta - ja toivottavasti sinäkin löydät hyvän tasapainon elämääsi. Välillä on tosiaan hyvä pysähtyä ja miettiä, onko onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä - ja jos ei ole, miettiä, miksi ei. Syy saattaa olla ihan jossain pienessäkin asiassa - tai sitten suuremmassa. Ja niin kuin sanoit; armollisuutta ja rehellisyyttä!

      Iloa ja voimaa sinulle hyvinvoinnin tielle <3

      Poista
  20. Minusta on upeaa, että pidät huolta itsestäsi. Kaiken kuitenkin pitäisi alkaa juuri siitä, että voi hyvin ja jaksaa. Kaikkea hyvää sinulle. <3

    VastaaPoista
  21. Kuulostaa sangen hyvin pohditulta suunnitelmalta. Ylipäätään on hyvä välillä vetää henkeä ja kysellä itseltään missä mennään. Tunnistan tuon sun jutun niin hyvin itsessäni, vaikkei se liitykään ns. kotiasioihin, mutta myös minä olen joutunut pohtimaan omaa jaksamista viimeisen puolen vuoden aikana paljon. Nimenomaan sen aika ja arvot asetelman kautta, ja olen huomannut, että olen ajatunut hieman turhan etäälle siitä, mitä halusin tehdä ja mitä haluaisin tehdä. Siinä sitten ihminen myös väsyy, eikä huomaa uupumistaan. Onneksi suunnan voi muuttaa, painaa jarrua ja siinä sitten saattaa käydä niin, että innostuu uusista asioista tai uudelleen vanhoista asioista, kun vähän pyyhkäisee pinnalta pölyjä pois ;)

    Tsemppiä sinne puuhiin, ja puuhaamattomuuteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiosti sanottu; pölyä tässä tosiaan on hyvä pyyhkiä vähän pois pinnalta, ja kurkistaa alle. On vahvuus, että osaa tunnistaa ja kieltäytyä asioista, jotka eivät tunnu omille ja ole omien vahvuuksien kannalta parhaita. Minä ainakin olen turhan kiltti tässä suhteessa, että teen herkästi, mitä pyydetään, ja jossain vaiheessa huomaan lipuneeni tilanteeseen, joka ei ole enää ollenkaan minun vahvuuksilleni ominaista. Ehkä opin nyt kuitenkin, sillä stoppi tuli nyt eteen niin vahvasti ja väkevästi, että tätä ei toivon mukaan heti unohda :D

      Kiitos sinulle - ja toivottavasti sinäkin löydät takaisin sille omimmalle polulle <3

      Poista
  22. Olipa puhutteleva kirjoitus. Olen sellainen ihminen, joka innostuu herkästi ja haluaisi osata ja oppia kaikkea. Joskus sitä itsekin miettii, että riittääkö rahkeet kaikkeen mitä haluaisi toteuttaa, onneksi tuo mieheni toimii yleensä järjen äänenä ja vetää minut takaisin maan pinnalle kun ideointi alkaa olla liian korkealentoista. Herkästi käy niin, etten aina osaa ajatella mikä työmäärä johonkin projektiin kaikkiaan sisältyy vaan suunnittelen suuria ajatuksella, että eihän tuon ja tuon tekeminen nyt kovin paljoa vaadi. Sitten mies alkaa luetella työvaiheita ja ymmärrän sitten itsekin mitä pähkähullua olen taas saanut päähäni.
    Paljon jaksamista sinne! Usein se ilo piilee monessa jo saavutetussa ja olemassa olevassa pienessä asiassa, pitää vaan kuoria kaikki ylimääräinen pois päältä, että sen löytää. ;)
    Meillä nyt ollaan vielä tässä kultaisessa innostumisen ja pilvilinnojen suunnittelun vaiheessa kun vasta syksyllä muutimme tänne. Paljon työtä on vielä edessä ja varmasti monta ahaa-elämystä ja vastoinkäymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle <3 Onneksi sinulla on mies, joka toppuuttelee :) Meillä tilanne on kotona tosiaan vähän haastava, sillä mies ei toppuuttele, vaan hänelläkin unelmat laukkaavat samaa hurjaa rataa kuin minullakin :D

      Töissä onneksi toppuutellaan - ja lapset osaavat laittaa kapuloita rattaisiin. Lisäksi nyt itse tietoisesti tätä opettelen; ei helppoa, mutta ei kai mahdotontakaan ;)

      Tsemppiä teille uudelle tielle <3 Pitääkin käydä kurkkaamassa blogiasi tarkemmin :)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!