lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulu tulla saa! // Christmas, You are Welcome!




Jouluaatonaatto; vielä muutamat laatikot tekemättä ja suurimmat pölypallot imuroimatta - sitten valmista. Tänä vuonna en tuhlaillut aikaa enkä rahaa joululahjoihin. Ajan tuhlasin järjestelyyn ja siivoukseen - ruuanlaittokin jäi viimeiselle päivälle piparien leipomista lukuun ottamatta.

Joulukuuksi sitä ei mielellään ottaisi rankkoja flunssia tai tulehduksia, mutta näin kävi tänä vuonna, ja siitä syystä päätin helpottaa omaa taakkaani kaikin mahdollisin keinoin lehtijutun kuvausten jälkeen. Isovanhemmat apuun ja lahjojen suhteen erittäin säästeliäs meininki - eikä pelkästään rahan suhteen, vaan myös sen ajan, jota etsimiseen käyttäisi. Kerran kävin keskustassa; hain Postista valokuvat, ostin omille ja siskoni lapsille Punaisen Norsun unihaalarit - ja Marimekosta pienet yllätykset itselleni ja miehelle. Siskoni saa laatuaikaa siskonsa kanssa, ja isovanhemmat kuvakalenterit kera läjän valokuvia.

Lahjat tuli kääräistyä kasaan siis todella helposti.









Lahjat tuli myös paketoitua pääosin kaupoissa - tosin kaupoissa, joissa tiesin käytettävän ns. ruskeaa paperia. Loput lahjat kääräisin perinteiden mukaisesti ruskeisiin pakkauspapereihin, joita olen aina säästellyt postilähetysten yhteydessä. Paperit köytin pakettiin kiinni naruilla, jotka voi hyödyntää taas uudelleen myöhemmin - ja teippiä en yleensä käytä. Ja uusin villitys: kirjoitan lahjakortit lyijykynällä, ja siten pystyn säästämään ainakin perheen kortit seuraavaan jouluun. Olen aika hölmö - ja melkoinen tiukkapipo näiden paketointien kanssa, sillä se vain on mielestäni aika turhaa luonnonvarojen hukkaamista ja roskan tuottamista ostaa kiiltävää paperia kaupasta rullallinen ja kääriä lahjat sellaisilla paketointinaruilla kiinni, joita ei voi myöhemmin uudestaan käyttää - kun kerta ovat suunniteltu kertakäyttöisiksi.

Saa nähdä, millainen säästöluontomummo musta tulee vielä joku päivä. Tätä menoa niin mahdoton, etten kehtaa enää näistä päähänpistoista ääneenkään puhua. Olenhan aina ollut melkoinen maailmanpelastaja, mutta nykyinen työni, jossa yksi tärkeimmistä tavoitteista on vaikuttaa maakuntamme liikennejärjestelmään niin, että kasvihuonepäästöt vähenisivät 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, on saanut meikäläisen miettimään asioita monelta kannalta. Liikkumistottumusten muuttamista kun ei ole ihan niin helppo toteuttaa - ja tottavie sitä sitten miettii myös muita keinoja, miten voi luontoa säästää ja hidastaa ilmastonmuutosta.

Ja kyllä: sitä miettii ihan näitä pinnallisia sisustusjuttujakin välillä kovin skeptisesti; visuaalisena ihmisenä nautin kuitenkin kaikesta kauniista ympärilläni. Mikä on kuitenkin muuttunut, on se, että ostan hyvin vähän mitään uutena - ja jos ostan, pyrin ostamaan sellaista, joka varmasti miellyttää silmää kauan - mahdollisesti koko loppuelämän. Rakkaus kaikkea vanhaa kohtaan on vain vahvistunut - ja uutena ovat tulleet luonnonmukaiset ja ympäristöystävälliset materiaalit niin sisustuksessa kuin rakentamisessakin. Faktahan on kuitenkin se, että jos eläisin remontoimatta ja sisustamatta, tuottaisin vähiten kasvihuonepäästöjä ja olisin paljon parempi ihminen - heh!

Että sellaista tähän jouluaaton aattoon. Tarkoitus ei ollut siis luoda huonoa omaatuntoa kellekään. Se ei ollut tarkoitus; jutustelu vain luisui käsistä. Ymmärrän täysin, miksi suurin osa meistä toimii, kuten toimii. Meidät kun on kasvatettu toimimaan markkinatalouden mukaisesti - ja sehän toimii valtavan hyvin, kun ostamme ja kulutamme paljon. Asioissa on siis kaksi puolta, ja tulipahan sepustettua asioita siltä toiselta puolelta. Ja sanottakoon, etteivät omatkaan periaatteet aina loppuun kanna; vanhan pianon maalasin juuri sellaisella mustalla maalilla, jonka en usko saavuttavan sellaisia ympäristötavoitteita, joita sen haluaisin. Kiire oli, joten oli muka pakko maalata vanhan maalin päälle - mikä ohjasi maalivalintaa. Harva meistä on täydellinen - en edes minä - hehee....!



Noh, nyt ei olla töissä - vaan joululomalla, joten nämä pohdinnat sikseen. Yhteenvetona ruokailuhuoneen joulusta voisi sanoa, että vanhoilla mennään - ja tärkeimpänä sisustuselementtinähän täällä on tietenkin omasta metsästä haettu joulukuusi kera joulukoristeiden. Valonan koivukristallit sekä mummun virkkaamat punaiset sydämet koristavat kuusta. Toisen mummun tekemä himmeli puolestaan roikkuu pianon yläpuolella - ja joulupöytää koristaa pellavaliina kera muutaman pienen koristeen.

Tänä vuonna koristelin appelsiineja neilikoilla; tuoksu oli mahtava ja appelsiinit ovat kauniita - niin lipastojen päällä kuin ruokapöydälläkin. Lisäksi oman puun talviomenoita on koottu isoon Pentikin maljakkoon pianon päälle. Pitihän minun ostaa siihen punaisia amarylliksiä, mutten ikinä ehtinyt kauppaan asti, joten omenat saivat toimittaa koristevirkaa maljakossa - ja suhteellisen hyvinhän se toimitus menikin. Ruokapöytään toin lisäksi itse ompelemani pellavaservetit ruokailijoille ja vähän havuja sekä kirpparilta aikoinaan löytyneet Pentikin porot koristeiksi. Ja toki huoneessa on kynttilöitä, paljon kynttilöitä.

Oikeita kynttilöitä on muuten myös joulukuusessa. Menetin uskoni sähkökynttilöihin, kun aina oli joku rikki - ja päätin, että poltamme joulukuusessa oikeita kynttilöitä sen pienen hetken jouluaattona, kynttilöitä tiiviisti tuijottaen - ja se on sitten siinä.

Ruokailupöytä ja koko huone on tarkoitus koristaa aatoksikin samalla teemalla; ja nyt kaikki hoituu nopeasti, kun kerran homma testattu. Nyt toivotankin teille siis oikein rauhallista joulua - ja kuullaan taas ensi vuoden puolella!

P.S. Jos joku seitsemästä jouluaiheisesta postauksestani jäi lukematta kuluneella viikolla, klikkaa tästä kellarin, tästä keittiön, tästä vessojen, tästä saunan, tästä kirjastohuoneen, tästä lasten huoneiden joulutunnelmiin!




Christmas is here soon; merry, merry Christmas to you!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


perjantai 22. joulukuuta 2017

Lastenhuoneet ojennuksessa - ja joulua tietenkin! // The Kid's rooms




Oijoijoi: jokohan teitä alkaa kyllästyttää nämä joulupostaukset? Sinnikkäästi kuitenkin postaan vielä kuvat lasten huoneista ja huomenna ruokailuhuoneesta. Lasten huoneista oli kiva myös napsia pitkästä aikaa kuvia, kun lelut oli karsittu, siivottu ja nukkekotikin näytti sille, etten maanjäristys ole juuri kurittanut sitä. Sanottakoon siis, että meillä ei ole läheskään aina näin järjestelmällistä kuin näissä kuvissa - sanoisin melkein, ettei koskaan - mutta ehkä kuitenkin vielä joskus. Eihän sitä tiedä, jos lapset vaikka oppisivat palauttamaan tavarat omille paikoilleen ja vaikka heiluttamaan pölyrättiä?

Lasten huoneissa ei ole tapahtunut remontin suhteen muuta kuin, että parrujen ja katon rajoille on liimattu köydet - toimittavat listojen virkaa, ja nyt penelien ja parrujen välistä ei näy ikäviä rakennusjuttuja. Jalkalistat ovat edelleen maalaamatta toiseen kertaan - eikä peiliovia ole rapsuteltu eikä kunnostettu. Mutta kaikki ajallaan.




Tyttären huoneessa joulun avaimet ovat muutamassa jo perinteeksi muodostuneessa koristeessa; huonekuusi, tyttären kaverilta saatu tonttutyttö sen juurella, joululahjaksi saatu enkelisadepallo, Saksasta tuliaisena saatu iso pipari sekä kirpparilta löytyneet tähtivalot sängyn yllä. Siinäpä ne tärkeimmät, ja lähes kaikissa kivoja muistoja taustalla - myös niiden antajista. Lisäksi löysin lelukorista tuon kummitädin ompeleman kuusen, jonka ripustin oven kahvaan.




Pojan huoneessa puolestaan ei ole vielä jouluperinteitä, mutta tänä vuonna ripustin sinne tähden, nostin lipaston päälle huonekuusen, jonka juurelle laitoin mummun kutoman koristepallon ja sängyn ylle jouluvalot (joista osa on mennyt rikki). Hyvin pienesti, mutta sopivasti meidän makuun. En väheksy yhtään lasten huoneiden joulukoristelua, sillä muistan omasta lapsuudestani, kuinka tärkeää se lopulta oli - ja kuinka ihania muistoja niistä ajoista on jäänyt. Ja osa niistä lapsuuden koristeista, tärkeimpänä joulukirkko, on edelleen minulla matkassa ja nostetaan esille joka joulu.

Tämä äiti aloittikin joululomansa poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdusdiagnoosilla kera antibiootin ja läjän maitohappobakteereja. Kaksi viikkoa kestänyt tauti ei talttunut kotikonstein - eikä parantamista taitaneet edesauttaa lasten sairastelut, työssäkäynti ja jouluvalmistelut. No, jospa nyt sitten otan rauhallisemmin - ja pyydän mummua auttamaan loppujen jouluruokien valmistelussa.

Kuullaan siis vielä huomenna, jos vain terveys ja jouluvalmistelut sen suovat. Mukavia ja mahdollisimman stressittömiä jouluvalmisteluja teidän kaikkien tupiin!








Christmas in kid's rooms - simple little things already full of memories!




torstai 21. joulukuuta 2017

Joulu kirjastohuoneessa // Christmas in Library Room









Pikaiset joulukuvat kirjastohuoneesta;tätini minulle pienenä askartelema joulukirkko, valkoinen perinteeksi muodostunut joulutähti, havuja, paljon kynttilöitä sekä itse tehtyjä karkkeja, pähkinöitä ja pipareita mariskooleissa. Siinäpä se.

Kovin vähän mulla tuli otettua kuvia yksityiskohdista koristeluissa; olin kai niin onnellinen, kun sain kerrankin otettua kuvia laajalla perspektiivillä ilman sekasotkuja jossain nurkassa! Vanhasta joulukirkosta otin niin läheltä kuitenkin kuvan, että näkee hyvin, kuinka siitä on kiva työntää sormi sisään niin, että paperi rätisee. Korjaukset eivät auta ja ovat siis turhia vielä niin kauan kuin poika ei tahdo ymmärtää sanaa ei.










Christmas in Library room; hope you enjoyed!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Joulusauna // Christmas Sauna






Joulun kunniaksi sauna tyhjennettiin tavaroista. Sauna on toiminut meillä pitkälti varastona, sillä tavaroiden järjestely kaappien osalta odotti vielä tähän joulukuuhun asti sitä, että käyn ne yksi kerrallaan läpi ja lajittelen tavarat järkevämmin omiin paikkoihinsa. Nyt olen sen tehnyt, ja saunassa säilytetytkin tavarat löysivät omat paikkansa kaapeista.


Saunan pesu vielä puuttuu, mutta vielä ehtii... Joulusauna on pienillä asioilla tehty; lyhty ja kynttilä sekä ihanat laudeliinat by Design Palet - ja se on siinä! Design Paletin laudeliinat olivat aikoinaan suuri sijoitus kukkarolle, mutta en taida kyllästyä näihin ikinä. Tykkään aina vain; jotenkin niin vain sopivat täydellisesti värimaailmaltaan ja olemukseltaan juuri saunaan. Eli ei sinänsä suuri sijoitus, jos jaksavat palvella meitä pitkän iän.




Seuraavaksi siirrymme sitten kirjastoon kurkkaamaan, mille siellä näin jouluviikolla näyttää! Toivottavasti viihdytte näiden joulukuvapostausten parissa?



Christmas Sauna - and I'm so waiting for Christmas!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


tiistai 19. joulukuuta 2017

Vessoissakin näkyy joulu // Christmas atmostphere in the Toilets



Havukimppu ruukkuun ja perinteeksi muodostuneet, kirpparilta useampi vuosi sitten löytyneet, enkelit ikkunalaudalle prinsessavessassa = joulutunnelma tämän vessan osalta on siinä!




Ullakon vessa puolestaan valmistui vasta viime joulun jälkeen, joten siellä ei perinteitä ole ehtinyt muodostua. Keksin ripustaa sinne käsin valmistetut enkelit, jotka aikoinaan ostin vanhan suurtorin joulumarkkinoilta - ja tottakai havuja sinnekin, mutta vain pienempiin astioihin. Lisäksi mummun mehupilleistä rakentama himmeli pääsi tänne pikkuvessaan. Joku varmaan huomaa myös pikkuvessan huurreikkunat. Huurteisen ilmeen sain ikkunoihin levittämällä ikkunoihin telalla luonnonjugurttia - kyllä! Oikein kiva fiilis - ja mikä tärkeintä, ikkunat peittävät nyt ovien takana olevan maalipurkkikaaoksen.




Vessan joulukoristeluihin en käyttänyt mitään muuta uutta kuin havut - ja nekin omasta maasta. En ostanut tänä vuonna uusia joulukoristeita, sillä nyt tuntuu, että on jo kaikkea - ja mitä ei ollut, en haikaillut perään. En ole vielä tähänkään päivään mennessä käynyt joulukuussa lähikauppaa suuremmassa ostoskeskuksessa, joten hyvin vähillä ostoksilla on selvitty tähän asti - ja kuten aiemmassa postauksessa tuumasin; tavoitteena on välttää suuret ostosparatiisit myös tämän jälkeen. Katsotaaan, miten emännän käy!

Päästäisiinkö sitten seuraavaksi jo ruokailutilaan, vai saisinkohan teille muutaman saunakuvan myös näytille...?

I made with little things Christmas atmosphere also in toilets. Notice the frosty windows, which I made with natural yoghurt!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulu keittiössä! // Christmas in the Kichen





Sunnuntaina lupailin lisää kuvia jouluisesta kodistamme. Tässä muutama otos keittiöstä. Tarkkasilmäinen huomaa pienen muutoksen keittiössä. Laattojen saumat on nimittäin maalattu tummemmiksi; projekti, jota mietin vaikka kuinka pitkään, mutta jota en millään vain saanut aloitettua - kunnes nyt, kun tiesin, että kotiamme tullaan kuvaamaan. Vinkkinä: Saumafix toimi hyvin ja helposti, joten voin ainakin tämän kokemuksen perusteella suositella pikaremontista haaveileville. Suurin työ oli pesemisessä; itse maalaus oli hoidettu suht nopeasti, helposti - ja vieläpä edullisestikin.

Toisena vinkkinä; jos haluat saattaa remontin kodissasi loppuun, kutsu paikalle valokuvaaja ja toimittaja. Hih!




Joulun tunnelma keittiössä on oikeastaan ihan pienissä jutuissa; pari kynttilää sekä poronsarvea ja yksi puolukkavarpukranssi, jonka äitini kääri meille eläkepäivinään. Adventtikynttelikkönä meillä on halkokynttelikkö, jonka mies askarteli meille viime vuonna. Toimii hyvin, mutta vaatii aktiivista valvontaa. Nyt on polteltu jo kolmea kynttilää; hui, kyllä joulu on jo lähellä!

Tämä tällä kertaa tästä; ensi kerralla sitten vessojen joulutunnelmaa - heh, kyllä!

Christmas in the Kitchen - few simple thinngs again - like in the cellar floor!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Kellari jouluasussa // The Cellar at Christmas Outfit




What a week! Päätin lopettaa tämän viikon sohvan pohjalla. Monen viikon remppa- ja siivousrupeama päättyi tänään, kun saatiin vieraaksi Jaana ja Camilla. Oli valtavan hienoa nähdä heidät - mutta voi jösses, että olin väsynyt. Ei pelkästään siivoamisesta, vaan siitäkin, että perheeseemme majoittui juuri tällä viikolla myös flunssapöpö, joka on valvottanut niin lapsia kuin aikuisiakin - ja sulkenut meidät neljän seinän sisälle kohtalaisen tehokkaasti.

Pienet haasteet kuitenkin selätettiin, ja siitä palkintona perhe sai tontuilta Alias-pelin, jota pelasimme yhdessä kuvaussession päätteeksi. Ja palkintona päätin, että istun sohvalla koko iltapäivän - mössötän paikoillaan - ja kirjoitan vaikka blogia. Otin itsekin nimittäin kuvia vierailun jälkeen kodista, joka oli kerrankin niin siisti joka paikassa! Todella harvinaista - ja siitä nyt nautittakoon niin kauan, kuin huvia vain kestää.

Kuvakavalkaadia katsellessa huomasin kuitenkin, että näistä saa usemman postauksen, joten jaoin kuvia vähän eri juttuihin ja pistän ajastuksella tulemaan jouluviikon ajalle; on sitten jouluista tunnelmaa jaettavaksi usemmalle päivälle; toivottavasti tykkäätte?

Ensimmäisissä kuvissa esiintyy pitkästä aikaa kellarikerroksemme, joka toimii oikeastaan meidän sisäänkäyntinä. Kellarikerroksessa on siis eteinen, kodinhoitohuone, minun kuntosalini, pesuhuone sekä sauna. Paljon toimintoja siis pienessä tilassa, minkä takia tila on usein myös aikamoinen hullunmylly. Mutta jouluksi tämä hullunmylly oli hyvä järjestellä, sillä täällä vastaanotamme aattona suvun, joka saapuu meille pitkästä aikaa joulupukkia vastaanottamaan.




Niin hienosti en hoksannut kuvia ottaa, että olisin ne saunaan asti ulottanut - mutta tässä nyt muutama otos kellarikerroksestamme. Vesi- ja viemäriputket kulkevat täällä ilmastointiputkien sisällä - ja vanhat tiilet on otettu esille pitkällisen rapsutuksen seurauksena silloin joskus aikoinaan. Kodinhoitotilan kaapin ovet on itse rakennettu - samoin betonitaso itse valettu. Tilaan mahtuu myös iso pakastin, jonka kätkin viekkaasti tuonne kuusipuskan taakse. Kuusenhavut olivatkin tämän joulun pääkoriste; sitä kun saa ilmaiseksi torpan mailta ja se kun on tilanteeseen ja kodin tunnelmaan juuri sopiva. Pari kynttilää mukaan - mahdollisesti jouluna myös lyhtyihin, ja vastaanottotunnelma on juuri sopivan hämyinen ja kotoisa.

Tämä tältä erää. Seuraavaksi nousemmekin sitten yläkertaan katsomaan, miltä keittiössä näyttää. Miten teidän jouluvalmistulenne sujuvat? Meillä on siis siivottu - mutta piparkakkuja lukuun ottamatta mitään ei ole leivottu, eikä yhtäkään lahjaa ostettu. Päätin ottaa joululahjoissa tosin tänä vuonna hyvin antimaterialistisen näkökulman; käärin paketteihin palveluja - ja materiana korkeintaan nipun valokuvia muistoksi perheemme, sukumme ja ystäviemme kuluneesta vuodesta.



Our cellar floor is at Christmas Outfit. Simple decorations from nature; nothing too big and too expencive!





_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


tiistai 28. marraskuuta 2017

Remontin keskellä // In the middle of renovation



Syy, miksei täältä mitään kuulu, on se, että täällä viimeistellään viimein kaupunkikotimme remonttia - ja pistetään paikkoja kirjaimellisesti kuvauskuntoon! Vapaa-aika kuluu hujauksessa yhtälössä, johon kuuluvat lapset, remontti, työssäkäynti ja opiskelu - niin ja jouluvalmistelut tietenkin tähän päälle. Sanomattakin selvää, että blogi on jäänyt nyt vähän ahtaalle. Ajattelin kuitenkin laittaa yhden otoksen aikaansaannoksistamme; kuvan "uudesta" sängystämme. Makuuhuonekin alkaa näyttää siis kivalle; nyt patjat lattialla ja sängynpäätynä ovat viimein historiaa.

On siis rakennettu sänky vanhasta puusohvasta, korjattu vessan vanhaa lipastoa, maalattu listoja, kaappia, pianoa ja vähän lattiaakin, viimeistelty portaiden rakenteita, asennettu ilmanvaihtoräppäniä, asennettu listoja puuttuvilta osin, maalattu kaakeleiden saumoja ja tulevana viikonloppuna vielä portaiden maalaus ja sen jälkeen listat paikalleen.

Sitten pikasiivous sekä ehostus joulukuosiin ja voimme toivottaa odotetut vieraat kylään!

Kerronpa näistä sitten lisää tuonnempana - ja toivon mukaan nyt joku joulukuun jouluinen postauskin tulossa. Pysykää siis kuulolla; en ole missään nimessä unohtanut teitä! Ja suuri kiitos taas edellisen postauksen moniin kommentteihin; olen niistä jokaisesti erityisen kiitollinen. Lämpimästi tervetuloa myös uudet lukijat!

We are in the middle of renovation - but now for a change in our city home. We have finally started to finish the renovation, which started here about ... seven years ago...! OMG - but now I think we are going to do this. The motivation is high, because one talanted photographer and one nice journalist is coming here soon. Oh, I am so excited!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 9. marraskuuta 2017

Vanha asukas torpalla // Former Resident Came to Us



Saimme syyslomalla kokea iloisen yllätyksen. Torpalle saapui vieraaksi torpan vanha asukas ja hänen lapsenlapsensa. Pari vuotta sitten raapustelin torpan historiaa niiltä osin, mitä lähteet kertoivat; nyt pääsimme kyselemään ja selventämän lisää taustoja. Saimme muun muassa kuulla, milloin torppa sitten ihan oikeasti on rakennettu. Seuraavassa siis lisää, ja kuvituksena kesällä ja syksyllä 2017 otettuja kuvia torpan pihamaata ja sen rakennuksia.

Kun ostimme suloisen torppamme pari vuotta sitten, elimme uskossa, että torppa on rakennettu noin vuonna 1920; näin ilmoitettiin myynti-ilmoituksessa. Seuraavana kesänä saimme paikalliselta kirkkoherralta sekä naapuriltamme dokumentteja käsiimme, jotka sekoittivat päämme talon historiasta kokonaan. Vuotta 1920 ei mainittu missään. Toisissa kirjoissa torppa väitettiin olevan jo 1800-luvun lopulta, ja toisissa väitettiin, että talo on rakennettu vasta 1940-luvulla.


Nyt 82-vuotias, talossa lapsuutensa varttunut, vanhaherra Ruohomaa kertoi, että torpan maille on tosiaan muutettu 1800-luvun lopulla. Torpan vuokrasi vuonna 1892 kantatilasta Wilhelm Sund vaimonsa Iida Fredrika Heikintyttären kanssa. Wilhelm, Iida ja heidän neljä lastaan asuivat alunperin riiheksi rakentamassaan rakennuksessa vuodesta 1894 vuoteen 1898.

Perheen äiti menehtyi kuitenkin 1898, minkä jälkeen Wilhelm avioitui uudelleen Matilda Tuomiston kanssa. Matilda oli kuitenkin edellistä vaimoa rantumpi; hän ei suostunut asumaan riihessä, vaan suostui muuttamaan uudelle kotisijalleen vasta, kun Ruohomaassa olisi oikea tupa.

Niinpä Ruohonmaalle rakennettiin oikea tupa, joka valmistui vuonna 1902. Tässä kohtaa vanhaherra Ruohomaa kertoi, että tuo tupa oli sama kuin meidän nykyinen torppamme - ja meidän torppa on todella vanhassa löytämässämme kuvassa ja samalla paikalla kuin nykyäänkin. Reilu vuosi sitten mietin, että kuvassa olevan talon muoto on aivan erilainen kuin nykyisen torpan muoto, ja näytti kuin talo olisi rakennettu nykyisen aitan jatkoksi. Mutta ei; kyllä tämä on sama talo nurkkakivien päällä. Päädyssä oleva aitan näköinen rakennus oli ikäänkuin kuisti - ja sisäänkäynti oli tosiaan torpan nykyisen kammarin kautta.

Wilhelmin ja Matildan ensimmäinen lapsi (ja talon seuraava isäntä) Einar syntyi vuonna 1900 vielä Matildan kotisijoilla, mutta nuoremmat tyttäret Lyydi ja Taimi syntyivät jo Ruohonmaan torppaan. Vuonna 1919 Wilhelm lunasti noin 16 hehtaaria ja torppansa itsenäiseksi, jolloin hän luopui myös torpparin oikeuksistaan. Vuonna 1926 Einarista tuli Ruohonmaan seuraava isäntä. Aunen kanssa avioiduttuaan heille syntyi yhteensä yhdeksän lasta, joista yksi menehtyi vauvana. Perheen vanhin lapsi syntyi vuonna 1928 ja nuorin vuonna 1952 - ja yhden näistä lapsista saimme vieraaksemme torpalle; kuinka mahtavaa!

Vuonna 1942 taloa uudistettiin. Nyt vanhaherra Ruohomaa kertoi, että talon kattoa korotettiin ja kuisti rakennettiin -  samoin kuin huonejakoa muutettiin niin, että tupa siirrettiin vanhan makuukammarin tilalle ja vanhasta tuvasta tehtiin kaksi kammaria. Myös talon pohja uudistettiin maapohjaksi tuolloin, ja ikkunat uusittiin.



Lapsia oli tosiaan liuta, ja yläkerran toisessa kammarissa, jossa on vanha tulisija, nukkui uudistuksen jälkeen kolme poikaa. Vanha Ruohomaa kertoi olleensa yksi noista pojista ja kerran päättäneen, että haluaa omaa tilaa - ja niin hän oli rakentanut itselleen toisen huoneen ullakolle. Sitä huonetta oli pakkasilla lämmitetty senaikaisella petrooli-öljylämmittimellä, ja kerran oli lämmitin syttynyt palamaan. Poikaset olivat juosseet yläkertaan ja heittäneet lämmittimen ikkunasta ulos pihalle - ja onni oli onnettomuudessa, kun pahempia vaurioita ei syntynyt ja torppa jatkoi eloaan.

Vanhaherra Ruohomaa oppikin kotitilallaan nikkaroimaan jo lapsena; hän kertoi olleensa mukana valamassa torpan katolla edelleen olevat kattotiilejä ja latoneensa ne paikalleen, muuranneen navetan seinät tehtaalta kannetuista jämätiilen palasista, rakentaneen kanalan pölkkyseinät - ja oli hän nikkaroinut ullakon rappuset ja keittiökaapistonkin. Hänen kädenjälkiään siis löytyi edelleen todella paljon torpan mailta - ja maailmalle lähdettyään hän jatkoikin kirvesmiehen hommia tehden niitä tähän päivään asti, myös eläkkeellä ollessaan. Hauska oli huomata, että vanha tilan asukas oli aivan samanlainen touhuaja kuin mekin konsanaan; ei kuulemme eläkkeelläkään ole siis jaksanut sohvaa kuluttaa, vaan milloin on rakentamassa saunaa ja milloin laituria.

1920-luku oli kyllä Ruohonmaan torpan historiassa kenties muutosrikkain; torpan lunastaminen itsenäiseksi ja uusi omistaja pian sen jälkeen. Näihin muutoksen myllerryksiin on siis asuntoilmoituksen vuosikymmenkin jostain syystä liitetty, mutta itse päärakennus ei tuolloin kokenut uudistuksia.



Navetan historiakin tarkentui vierailun aikana. Toisin kuin olimme arvelleet, koko navetta on rakennettu "kerralla" 1940-luvulla. Edeltäjänä toiminut pienempi navetta oli nykyisen navetan etupuolella, eli lähempänä päärakennusta, mutta samansuuntaisesti. Navetan toisella puolen pidettiin hevosia ja hevoskärryjä; toisella puolella oli paikat kolmelle lehmälle. Samoin pesutupa oli toisessa päässä navettaa ja huussi samalla paikkaa kuin nykyäänkin.

Ihmeellisintä oli kuulla, että kaikkien ulkorakennusten peltikatot oli vaihdettu 1960-luvulla, ja ne ovat edelleen siinä - ja ilman vuotokohtia. Kyllä ennen ovat olleet sinkitykset kohdillaan! Saunan katto on ainoa, jota ei ilmeisesti ollut silloin korjattu, ja sen viimeaikaisista korjauksista olemme edelleen hieman epävarmoja.

Pihapiirissä oli ennen ollut kolme omenapuuta. Pihalla komeileva vanha talviomenapuu on näistä ainoa, joka on säilynyt tähän päivään asti. Toinen omenapuu kasvoi nykyisen kirsikkapuun kohdalla ja kolmas lähempänä autotallia - joka osoittautuikin kertomuksen mukaan vanhaksi traktoritalliksi.

Yllätykseksemme marjapensaiden määrä oli kasvanut hänen muutettuaan pois tilalta nuorena miehenä; vanhaherra ihmetteli marjapensaiden riviä - ja niin ihmettelemme mekin edelleen.



Kanalassa sen sijaan asusti sikoja ja kanoja; toiset toisella ja toiset toisella puolen. Lisäksi kanalan takana aukeavassa metsässä laidunsivat lampaat; metsä ei ollut siten metsää silloin, vaan harvapuista laidunmaata.



Pihapiirissä oli nykyisen torpan lisäksi tosiaa myös toinen asuintalo, jossa asuivat isovanhemmat sekä äiti (ilmeisesti Einarin toinen sisko) lapsiensa kanssa. Olen arvannut talon paikan oikein; juhannusruusut komeilivat tuollöin talon sisäänkäynnin kohdalla eli vanha talo oli aitan jatkona lähellä saunaa (pihapiirin pohjapiirroksen löydät täältä). Vanhin pojista purki talon, kun talo oli jäänyt käyttämättömäksi ja vuosien saatossa päässyt huonoon kuntoon. Jäljelle jäivät vain juhannusruusut sekä tiilikasa metsän laidalle.




Vielä vanhaherra Ruohomaan aikana (ennen hänen lähtöä maailmalle 1960-luvulla) pihapiiriin rakennettiin uusi maakellari ja sen päälle talli traktorille. Myöhemmin hän kertoi ihmetelleensä, miten sitä vain rakennettiin kellari ja sen päälle traktoritalli - ilman mitään lujuuslaskelmia. Mutta niin vain ovat betonit ja valut kestäneet tähän päivään asti - ja tänä päivänä kellari on päässyt taas käyttöön ja traktoritallissa nostellaan painoja niin auringon paisteessa kuin pakkaskeleilläkin. Hulluilla on näes halvat huvit - ja tämä sieltä halvimmasta päästä.




Saunan osalta vanhaherra Ruohomaa kertoi, että sauna on ollut paikallaan kauan. Tuumasi, että oli jo jossain vaiheessa aika huonossa kunnossa. Hänen vanhin veljensä kuitenkin kunnosti saunaa viimeisinä vuosinaan. Pukutilakoppikin oli tullut myöhemmin; ennen saunaan kuljettiin puuvajan kautta. Sauna on ollut aina niin suuri kuin nykyäänkin on; ylälauteet olivat kuitenkin selkeästi leveämmät kuin nykyääna, sillä ylälauteet toimivat myös kuivauspaikkana. Ylälauteet olivat myös korkeammalla ja kattoakin oli jossain vaiheessa madallettu. Savusauna tämä ei kuitenkaan ollut ikänä vanhaherra Ruohomaan aikana. Paneloinnin alta löytyy siis varmasti hirsiseinää, mutta hevosmuurahaisista päätellen osa hirsistä on varmasti lahoja.

Saunarakennuksen ovia vanhaherra muisteli hymyillen; niistä itse kukin oli saatu ja haalittu milloin mistäkin. Sen kyllä huomaa; ulko-ovi on kuin rivitalon varaston ovi, saunan ovi kuin 1900-luvun alun maatilakartanon ovi, pukuhuoneen ja puuvajan ovi 1960-luvulta - ja puuvajan ulkovi kuin itse kyhätty. Niin monimuotoinen kokonaisuus on siis meidän torpan sauna.


Peltoja oli raivattu 1920-luvulla syntyneenkin vanhan Ruohomaan lapsuudessa, ja ostettu uusia maita kunnalta. Vuonna 1968 maita oli yhteensä reilut 19 hehtaaria. Pellot ovat onneksi säilyneet heinäpeltoina tähän päivään saakka, mutta laidunmaat ovat hävinneet maisemasta ja viimeisimmän laidunmaan naapuri metsitti tänä keväänä. Rakennukset ovat onneksi säilyneet vanhaa asuinrakennusta lukuun ottamatta kaikki paikallaan.

Maisemat ovat siten muuttuneet - ja tulevat muuttumaan myös tulevina vuosina. Sormet ristissä toivomme, että pellot säilyvät viljeltyinä, sillä kovasti näyttää sille, että eivät ole olleet niitä tuottoisimpia aloja viljellä suuren tuottajan näkökulmasta.







The first inhabitants moved here in 1894. They lived first in drying barn. The proper dwelling house was built in 1902 and renewed in 1942. The crafter became independent 1919, when he bought the craft and lands around it (16 hectares). 

There have been grazing lands around the croft earlier (nowadays those are forests) and several apple trees at the yard (one is only growing nowadays). On the farm have lived around 12 humans all together; eihgt of them in the croft and the rest of them in the building, which have been teared down at some point. Around two horses, three cows, three pigs and around 100 hens - and also sheeps. The life has changed here quite a much in last 100 years! 



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!