torstai 8. joulukuuta 2016

Vanhat lautalankut paikallaan! // Old wooden floor is finally installed!



Nyt ollaan päivitystahdissa vähän jäljessä. Kaksi viikkoa sitten saimme nimittäin jotain todella hienoa  valmiiksi, johon viittasinkin sivulauseessa viime postauksessa. Miehet saivat nimittäin ensimmäisenä adventtina viimeisetkin lattialankut paikalleen! Tai no melkein viimeiset, mutta siitä jäljempänä. Tärkeintä on tosiaan, että meillä on nyt lattia torpassamme, mikä tuntuu vähintäänkin luksukselle useamman kuukauden lattiamattoman kauden jälkeen!

Lattialaudat ovat siis vanhoja. Irrotettiin ne yläpohjan remontin ensimmäisessä vaiheessa, josta kerroin enemmän tässä postauksessa. Laudat saatiin lähes ehjinä irti. Laudat, jotka hajosivat, olivat pääosin korjattavissa ja paikattavissa; puukitti on tässä hyvä pelastus. Muutama uusi (vanha) lauta käytettiin; nämä saatiin ystävälliseltä naapuriltamme, joka oli purkanut ne omasta talostaan aikoinaan.

Mies rakensi muutaman tarkistusluukun alapohjaan, jotka ovat pieniltä osin vielä kesken. Lisäksi yksi lauta odottaa tarkempaa sovittelua leivinuunin vierellä. Sen verran lattia muuttui uudelleen asennuksen myötä, että lautaa tarvittiin enemmän kuin mitä sitä oli purettaessa. Syynä oli se, että laudat saatiin nyt tiiviimmin asennettua suhteessa toisiinsa - ja toinen syy lienee se, että seinät ovat eläneet ulospäin jonkin verran, jolloin sisäpinta-ala on kasvanut. Naapurin lattialaudat pelastivat tämän tilanteen hyvin.

Kammareiden lattialautojen väri on erittäin kaunis; harmaan sininen, enkä hentoisi niitä maalata. Lautoja on kuitenkin osittain veistetty ja laudoissa on suuriakin reikiä naulojen poistojen myötä + paikkalaudat ovat aivan erivärisiä kuin aiemmat laudat. Lisäksi lattialautojen maalin pinta on niin kulunutta, että laudat pikemminkin imevät lian itseensä kuin hylkisivät likaa. Näin ollen: ne maalataan, mutta....

Viimeksi viittasinkin suunnitelmien muutokseen. Päätimme nimittäin siirtää maalaushommat keväälle. Aluksi meillä oli siis tarkoitus pohjamaalata seinille tulevat panelit ja maalata katot, uuni sekä lattiat, mutta sitten aloimme miettiä pellavaöljymaalin käryjä, pitkien panelien maalausta ja kuivatusta pienen torpan tiloissa sekä talvipakkasia; ikkunoita ei paljon pidettäisi auki.

Muutos suunnitelmiin oli siinäkin määrin mieleinen, että nyt pystymme katkaisemaan remontointiurakan hetkeksi - ja pääsemme torpalle joulun viettoon! Toki keskeneräisyyden keskelle, mutta asuttavan keskeneräisyyden. Siinä on vissi ero: lattia jalkojen alla on aika jees - ja eristeetkin erittäin ihania talven pakkasilla...!

Näinä viikkoina olemme tehneet myös viimeiset suurimmat hankinnat torpalle. Löysimme vanhan pirtin pöydän läheiseltä kirpputorilta. Tori.fi -sivuilta löysimme puolestaan vanhan kaatoaltaan sekä vanhan kaapin uuden ikkunan alle. Itse uusi (vanha) ikkunakin on löydetty karmeineen navetta.com -sivustolta, mutta kyseinen paketti odottaa vielä aikaa, jolloin ehdimme sen hakemaan.

Ihan itsestään nämä löydöt eivät ole tulleet eteen, mutta verrattain nopeasti kaikki löysimme, kun haut laitettiin aktiivisesti päälle. Näistä löydöistä enemmän tulevissa postauksissa, kun pääsevät paikoilleen. Pirtin pöytä on jo käytössä - ja siitä väyläytinkin kuvan jo viime kerran postauksessa, jos satuitte huomaamaan! Alla vielä pöytä - ja lattialautaa pirtin puolelta. Väri pirtin puolella ei ole niin mieleinen kuin kammareiden puolella. Lisäksi pirtin puolella lattialaudat on tasoitettu hiomakoneella, mikä on vienyt niistä vanhaa viehätysvoimaa mennessään. Mutta: onneksi kammareissa pyöristyneesti kuluneet laudat ovat säilyneet!

Nyt sitten on onneksi mietintäaikaa: miettiä, mikä se kammareiden värimaailma tulee olemaan. Yritetäänkö jäljittää vanhaa sinertävää sävyä vai käytetäänkö varastoista löytyvää vihreää umbraa (käytännössä harmaata) maalia. Näistä kammareiden värimaailman kinkkisistä haasteista kirjoittelin tässä postauksessa.

Nyt voinen muuten todeta, että alapohjan korjausta koskevat postaukset loppuvat tähän. Kaikki alapohjan korjauksesta, aina lattialautojen irrottamisesta asti löydät tunnisteella base floor, jos joku muukin siellä on samojen haasteiden äärellä. Voinen myös sanoa, että korjaus ei ollut teknisesti vaikea, mutta vei aikaa. Korjaus ei myöskään ollut rahallisesti suuri satsaus, mutta jälleen kerran vei sitäkin enemmän aikaa. Käytimme mahdollisuuksien mukaan vanhaa ja kierrätettyä, mikä vähensi kustannuksia - ja teimme itse sekä isovanhempien avustuksella. Kustannuksia olisi pienentänyt huomattavasti, jos olisimme jättäneet suurtehoimuroinnin väliin; siitä kun ei ollut sanottavaa hyötyäkään meille.

Lopputulos oli myös onnistunut. Lattia on ollut nyt parin viikon kokemuksen perusteella huomattavasti lämpimämpi kuin ennen - ja sitä myötä sisäilma kaikkinensa tuntuu lämpimämmälle. Haju on myös kaikonnut. Pieni tuoksahdus tuli vanhojen lattialautojen myötä takaisin, mutta otaksun, että se häviää maalauksen ja elämisen myötä. Voin siis suositella alapohjan korjausta, jos sellaista suunnittelet - mutta ehkä en kahden pienen lapsen vanhemmille. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Huokaus ja naurahdan: Voi meitä!




We have the floor - finally, after five long mouths! Repairing the base floor took its time - but now the floor is warm - and there is not such a smell than before. We are happy, actually very happy!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

DIY Adventtikynttelikkö // DIY Advent Candelabra



Toivoin mieheltäni pikkujoululahjaa. Salaa toivoin vielä suurempaa lahjaa. Sain kummatkin!

Sain adventtikynttelikön, jonka hän tekaisi antamani kuvan perusteella. Aivan ihana, ja sopii niin täydellisesti torpan nykyiseen tunnelmaan!

Ja toinen, salainen toiveeni. Että joisimme adventtikahvit pirtissä, edeltävänä viikonloppuna löydetyn uuden (vanhan) pirttipöydän äärellä. Ja niin teimme!

Emäntä oli vähintääkin onnensa kukkuloilla; istuimme pirtin pöydän äärellä, alla oli tukeva lattia, torpan tuoksu oli terve, joululaulut soivat, lapset söivät piparia ja emäntä sekä isäntä hörppivät kahvia yhden adventtikynttilän loisteessa.

Hui, kuulostaapa hienolle! Ja sitä se olikin.

Samaisena päivänä korjasimme hieman remontointisuunnitelmaa. Kerron tästä kuitenkin tarkemmin seuraavissa postauksissa. Mutta sen kerron, että päätettiin pikkasen himmata.



Mutta nyt ripustamaan joulukalenteria seinälle. Vinkkinä sinullekin, jos tänään ihan viime tingassa alat haaveilemaan itse tehdystä kalenterista, kerron vinkin. Perinteeksi muodostunut joulukalenterimme ripustetaan jälleen tänään portaikkoon.

Kalenteriin tarvitset vain:

24 kirjekuorta
24 pyykkipoikaa
ohutta köyttä
kaksi naulaa
tussi - tai numerotarrat 1-24


Parasta joulukalenterissa on se, että tontut tuovat kirjekuoriin aina kyseisenä päivänä kirjelapun (eli äidin tai isän ei tarvitse valmistella ja keksiä kaikkia 24 luukkua yhdeltä istumalta). Kalenteria saatetaankin käydä kurkkimassa useamman kerran päivässä. Kun lappu viimein löytyy kalenterista, voi lapussa lukea esimerkiksi:


Joulupukki kertoi, että hän ei ole saanut vielä kirjettä teiltä. Pitäisikö sellainen kirjoittaa tänään ja sujauttaa postiin?

Arvatkaapa: otimme kuvan teistä kesällä! Löydätte kuvan kirjastohuoneesta piilotettuna jonkun pehmeän alle; löydättekö sen?

Kuulkaa, kun meillä on vähän pimeää tuolla pihalla. Pystyisitteköhän laittamaan meille enemmän jouluvaloja, jotta näkisimme paremmin hiippailla pihamaalla?

Joulumuori muistutti, että nyt on hyvä aika leipoa pipareita, ja alusti teille taikinan valmiiksi. Toimme sen teille; löydätte sen jääkaapista! Nyt vain leipomaan; eikö?

Toimme teille pari jouluista kuvaa, jotka on maalattu Korvatunturin maisemista. Niistä puuttuu vain värit. Voisitte värittää ne ja ripustaa sitten vaikka huoneenne oviin?

Eipä ole maassa juuri lunta! Mitä jos toivoisimme sitä vähän lisää askartelemalla lumihiutaleita ikkunoihin? Tai mitä jos te auttaisittekin meitä siinä? Olisi Joulupukilla helpompi päästä aattona lapsien luo!


Lisäksi päätin, että adventteina lapset löytävät pikkuiset paketit, joista löytyy hyödyllisiä lahjoja, kuten sisätossut, uusi pipo - tai jokin kirppislöytö, kuten jouluinen kirja. Nämä ovat itselleni se haastavin osa kalenterissa, sillä aikaa ei ole viime aikoina juuri ollut kierrellä kaupoissa tai kirppareilla, enkä tohdi ostaa mitään, mikä on vähän sinne päin. Toivottavasti aika riittää kuitenkin muutamaan kauppareissuun ainakin tässä jo tämän viikon aikana!

Ja vinkkinä: asiaa helpottaakseni jätän vanhat laput aina kirjekuoriin paikalleen, jolloin voin luntata sieltä jotain sopivaa, jos muuten en keksi mitään juuri sillä hetkellä! Ja jos mitään muuta ei keksi, on kaappiin ostettu jo paperikarkkipussi. Yksi karkki per lapsi piiloon jonnekin taloon, ja tonttujen vihjeiden perusteella niitä sitten etsitään tovi - ja herkutellaan tovi!

Onko teillä tapana tehdä joulukalenteria? Onko kivoja vinkkejä ns. aineettomiin yllätyksiin? Yhdessä tekemistä tai puuhailua? Ideoita otetaan vastaan!



DIY Advent candelabra and DIY christmas calendar 
(including every day different messages from Christmas elfs)!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


tiistai 29. marraskuuta 2016

Kammareiden remonttikertomus, osa III // Renovation of Bedrooms in Summer Home, Part III




Mies kysäisi tässä edellispäivänä, että millä värillä me maalataan torpan kammareiden lattiat - ja panelit sekä listat. Jaa-a. Miten olin unohtanut kammarit kokonaan? Tupaa vain suunnitellut, vaikka olisihan se parasta maalata kaikki pinnat kerralla, sillä pellavaöljymaalin käryn kanssa eloa on ikävä pitkittää. Lisäksi haasteena pellavaöljyn hidas kuivuminen, mikä aiheuttaa haasteita lasten uteliaiden pikkukätösten kanssa.

Niinpä sain sairaspäiviini iloa, kun mietin mielessäni ja netin äärellä makuukammareiden tulevaa tunnelmaa ja pintoja. Asiaa miettiessäni hoksasin, että viime syksynä aloitin kertomuksen kammareiden remontoinnista. Jatkanpa siis sitä. Kammareiden lähtötilanteen löydät siis tästä ja seinien paneloinnin sekä pinkopahvituksen tästä. Sitten palattiinkin muutama askel taaksepäin, ja purettiin lattia ja korjattiin alapohja, myös näiden kammareiden alapuolelta, ja alapohjan korjauksesta löydät kaikki vaiheet tästä.

Näissäkin huoneissa lähdetään toki siitä, että pyritään kunnioittamaan perinteitä mahdollisuuksien mukaan - ja onkimaan kätköistä niitä pintoja, joita huoneissa on joskus ollutkin. Mutta aloitetaan kuitenkin ensimmäisestä realiteetista.

Meillä jäi kaupunkikodin ullakon remontista jäljelle vihreä umbra -sävyistä pellavaöljymaalia suhteellisen paljon (maali on siis todella riittoisaa), joten ajattelimme, että käytämme sen pois näissä kahdessa kammarissa. Näin ollen tuvasta tulisi enemmän sinertävän harmaa - kammareista vihertävän harmaita.

Vihertävän harmaa kuulostaa aika kamalalle, joten selvennän todellista väriä ohjaten teidät esim. tähän postaukseen, jossa näkyy kyseinen värisävy. Eli kyseessä on aikalailla vain harmaa, mutta kyseisen värin rinnalle ei kovin hyvin sovi esim. vaaleanpunaiseen tai persikkaan taittavat värit, mikä näkyy hyvin esim. meidän makuuhuoneessa. Tai no, kyllähän se väri menettelee, mutta selvästi harmaat, siniset ja vihertävät sävyt taittavat paremmin - kuten esimerkiksi pojan huoneen vihertävä tapetti todistaa. Ympäröivät värit vihreän umbran rinnalla määrittelevät siis aika vahvastikin, mille värille itse vihreä umbra näyttää.

No, eksyttiin vähän aihepiiristä. Vihertävää harmaata tukee värimaailma, joka löytyi torpan toisesta kammarista ennen kuin lähdimme repimään (nyyh) kauniita tapetteja alas.

Vihreää sävyä löytyy myös lattialaudoista - mutta niiden alta pilkistää myös sinisempi puoli, mikä näkyy yllä olevassa kuvassa parhaiten. Tämä pikkuisen kaihertaa mieltäni, ja mietin, pitäisikö sittenkin laittaa siniseen taittavaa väriä lattioihin.

Tällä hetkellä mietiskelen kuitenkin vaihtoehtoa, jossa kammareiden värimaailma perustuu vihreään umbraan niin, että lattioissa väri on vahvimmillaan ja ylöspäin mentäessä värit vaalenevat. Tapeteissa tuotaisiin sitten sinistä sävyä, mahdollisesti kera vihreän mukaan. Hyviä vaihtoehtojahan tähän löytyy runsain mitoin Tapettitehtaan sivuilta. Esimerkiksi sinisen sävyiset juhannusruusuniittyleinikki tai ruusutarha voisivat sopia huoneisiin.


Lattioissa vihreää umbraa sekoitettaisiin valkoiseen pohjamaaliin näin ollen suhteessa 1:1, samoin jalkalistassa. Rintapanelissa sävy saisi vaalentua niin, että suhde olisi 1:2. Ja tämä on vain suunnitelma. Maalatessa huomaa sävyn parhaiten, joten voi olla, että suhteita vaalennetaan.

Kattoa kammareissa ei tarvitse, taikka pysty maalaamaan. Katot on maalattu edeltävän omistajan toimesta lateksimaalilla, emmekä ala poistamaan maalia. Annamme olla ja halkeilla - joku päivä sitten, kun on elämässä enemmän aikaa, voimme korjata sisäkatonkin paremmaksi.

Myös pönttöuuni on maalattu jollain kalustemaalilla edeltävän omistajan toimesta. Öljymaalia se ei ole lohkeilusta päätellen. Sitäkään emme lähde kuitenkaan tässä kohtaa korjaamaan. Menee näin hyvin siihen asti, kunnes maali on lokeillut niin heikkoon kuntoon, että silmät vaativat kohennusta.

Kammareissa meillä on vanhoja listoja tallella niin oviin kuin ikkunoihin - osa löydettiin vintin uumenista, osa oli jo paikoillaan. Ne siis asennamme maalauksen jälkeen takaisin seinille - ja se on sitten siinä.

Paitsi ennen tapetointia: meidän tulee viimeistellä pinkopahvitus! Edelleen siellä repsottaa muutama kohta, josta kerroinkin viime syksynä. Lisäksi muutamia suikaleita tulee lisäillä naulauspaikkoihin, joita listat eivät peitä. Tässä kevään mittaan pääsemme siis viimein senkin asian kanssa toivon mukaan maaliin!



Kammareissa kohtaamme samat haasteet kuin tuvan kanssa; tilat ovat erittäin pienet. Toisaalta näissä huoneissa ei onneksi ole sitä haastetta, että pitää päättää jo nyt jotain kiinteistä kalusteista tai vesijohtojen paikoista. Alla oleva kuva, joka on piirretty mututuntumalla ulkomuistiin ja valokuviin perustuvalla mittakaavalla kertoo tilanteen hyvin. Kammareihin mahtuu kyllä nukkumaan ja kaapeillekin löytyy vähän tilaa, mutta ei juuri muulle.

Löysimme viime talvena vanhan kerrossängyn, jolla saimme lasten kammariin vähän myös tilaa leikeille ja askarteluille. Vanhempien kammarissakin mietin vaihtoehtoa, että laitettaisiin kokoontaitettava vanhan ajan pirtin sohva/sänky huoneeseen. Mutta: luulenpa, että sänky jäisi liian usein kokoamatta kasaan, joten voi olla, että jätämme tämän suunnitelman toteuttamatta. Paitsi jos ratkaisu olisi sellainen, että se olisi nätti myös auki ollessaan? Silloin sen voisi koota vain vaikka, jos vieraita olisi tulossa sadesäällä tai talvisaikaan enemmän kylään? Ideoita otetaan vastaan!

Täällä minä siis kynttilän valon loisteessa piirtelen pohjapiirroksia. Kuulostaa ehkä luksukselle sairastelulle, mutta eihän tämä ole sitä. Puolitoista viikkoa sairastellut, enkä ole päässyt koko sinä aikana liikkumaan. Olo on sekä heikko että vetelä. Mutta ajattelen positiivisesti niin paljon kuin se vain tässä tilanteessa on mahdollista - ja nautin hiljaisuudesta sekä kynttilän loimusta ympärilläni. Kiitos muuten edellisen postauksen tsempeistä; näinhän se tosiaan on! Sieltä muutkin noukkimaan ideat, jos joulustressi meinaa nostaa päätään!

Toivottavasti tauti ei ole iskenyt kovin moneen teistä. Nyt on siis viimeistään hyvä aika kaivaa pakkasesta kesän marjasatoa, ja tehdä power-juomia pöpöjä vastaan. Puhe mistä puute: nokka kohti keittiötä.

P.S. Postaus kirjoitettu viime viikolla, julkaistu vasta nyt. Johtuen muutoin koituvasta postaustulvasta, joka toivon mukaan päättyi viime viikkoon. Toiveissa siis, että olen nyt pitkän aikaa aivan terve - ja voin keskittyä mielummin tekemiseen kuin unelmointiin!










I am planning the interior of the bedrooms at our farmhouse.


Blue tone in the wall papers. Something like juhannusruusu, niittyleinikki or ruusutarha.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 24. marraskuuta 2016

Joulukuu saapuu! // It's soon December!





Hei. Olen sairas. Olen kipeä. Ollut nyt jo yli kaksi viikkoa, mutta nyt vasta ensi kertaa sairastan flunssaa pois useamman päivän putkeen leväten oikeasti. Kun töissä ei ole tuuraajia, sitä tuntee itsensä liiankin tärkeäksi. Huomasin kuitenkin, että tämä tauti ei lähdekään sillä, että en pysähdy. Nyt on siis pysähdytty, ja kulutettu sohvaa.

Pikkuisen painaa mieltä lähestyvä joulu. Joulukalenterit, joululahjat, jouluruuat - joulun ohjelma, joulupukki. Joulukortitkin! Olin suunnitellut lumisia kuvia torpan portailta, mutta missä lumi? Missä talven ihmemaa? Samalla olen miettinyt torpan remontin etenemistä. Tällä kunnollahan se ei etene. Pian on minun vuoroni työmaalla, sillä maalattavaa riittää: sisäkatot, leivinuuni, panelit, lattiat, sisäovet, kaikki maalattava ja suurimmassa osassa vielä melkoisesti pohjatyötäkin tehtävänä. Ja tietenkin, kun on halvalla saatu, pitää pirtin pöytää, kaatoallasta sekä pirtin uutta kaappiakin kunnostaa.






Hui! En saisi siis miettiä kaikkea tulevaa. Joulu tulee, kun on tullakseen. Päätin juuri, että taidan miettiä nyt jokaisen tekemisen kohdalla, missä aita on matalin ja menen sieltä. Satsaan sitten ensi vuonna joulun tunnelmaan kodissa ja torpassa enemmän, samoin ruokiin ja lahjoihin. Tänä vuonna nautin edellisen vuoden joulukuvista kodistamme - ja muiden ihanien blogien tarjonnasta. Nautin siitä tärkeimmästä, eli rauhoittumisesta ja yhdessä olosta. Ja jos nyt jokusen koristeluidean nappaan näistä vanhoista joulukuvista; ne kun on helposti tehtävissä, kun on jo kerran ne testannut hyviksi? Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tämä on lupaus: minä yritän!

Kuvat siis viime vuosilta, jolloin oli aikaa valmistella vaikka mitä. Kaikki jouluaiheiset blogini postaukset löytyvät tästä. Tänä vuonna en sitten lupaakaan suuria joulunumeroita; kunhan tästä tokenen, kaikki ylimääräinen vapaa-ajan energia keskittyy varmasti maalaushommiin, jotka tarvittaessa laajenevat kalusteiden ja yhden vielä kunnostettavan ikkunan osalta tänne kaupunkiinkin. Katsotaan, miten emännän käy!






These Pictures are from last years. This year Christmas time will be quite busy because of the renovation in our farm house. But maybe I use some ideas from last years' decorations; these are easy (once proved) and quite quickly to carry out! 

You will find all my Christmas posts from here.




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Tuvan vanhan tunnelman palauttaminen // Dreaming of old atmosphere in the Farm House


Postaus sisältää ennen julkaisemattomia kuvia tuvan alkuperäisestä värimaailmasta; hui....! Sekä suunnitelmia siitä, miten tupaan saadaan palautettua vanhaa tunnelmaa.

Mutta sitä ennen: iso kiitos kaikille edelliseen postaukseeni kommenteille! Annoitte arvokkaita vinkkejä - ja parasta, että kyseenalaistittekin suunnitelmiani! Niiden johdosta teinkin lopulta pohjapiirroksesta toisen vaihtoehdon. Kyseisessä vaihtoehdossa on skafferi ja jääkaappi skafferin ulkopuolella, ja uusissa luonnoksissa mittasuhteidenkin pitäisi olla jo lähellä todellisuutta.

Seuraavassa siis vaihtoehto 2 luonnosteltuna:






Vielä ei ole päätetty, kumpi on se vaihtoehto, johon päädytään, mutta onneksi skafferi ei ole välttämätön toteuttaa heti - eli voimme mutustella vielä asiaa. Jos muitakin kiinnostaa lukijoiden lähettämät kivat vinkit, joita sain pohjapiirrokseen, kurkkaa tästä lisää!

Sen verran tilannetietoja pakko paljastaa, että löysimme todella edullisesti kaatoaltaan sekä tuvan pöydän, jotka sopivat kummatkin täydellisesti vanhan tuvan tunnelmaan ja ovat kokonsa puolestakin oikein passeleita. Ehkä huomaatte; olen todellakin innoissani! Vielä puuttuu uusi ikkuna karmeineen, mutta jospa sekin tästä pian löytyy.

Mutta nyt enemmän tuvan pintojen suunnittelua; värejä, kalusteita, maaleja ja tapetteja... Oih, ihanaa! Värimaailmassa ja materiaaleissakin ammennamme hyvin perinteisistä lähtökohdista. Ja seuraavassa ajatukset ylhäältä alaspäin - sillä tämä taitaa olla toteuttamisjärjestyskin.



Katto: Tuvassa on onneksi olemassa vanha ja hyväkuntoinen panelikatto. Sisäkatto on ollut vaaleanvihreän värinen aikoinaan tuvassa. Kammareista puolestaan ollaan löydetty sinisen sävyä kattopaneleista, joten voi olla, että tuvassakin väri on voinut olla aikoinaan siniseen taittava - maalattu sitten myöhemmin vihertäväksi. Näiden päälle on sitten maalattu valkoisella maalilla uusi pinta - mutta tuvan puolella poisrevityn loisteputkivalaisimen alta katon väri on suorakulmion alueelta tällä hetkellä vihreä, aika likaisen vihreä. Jotain on siis tehtävä katolle.

Ensimmäinen ajatukseni on ollut maalata katto valkoiseksi - hieman harmaaseen taittavaksi, mitä väri tälläkin hetkellä on. Toinen vaihtoehto olisi tuo vaalea vihreä. Mutta, mutta: enpä ole juuri vihreitä kattoja viime aikoina nähnyt. Kuinkahan matalaksi tuvan tunnelma muotoutuisi tuollaisen värin seurauksena? Varsinkin, kun seuraava kerros alaspäin tulee olemaan suhteellisen tumma, sillä...




...aiomme jättää tuvassa hirret osin näkyville. Hirsiä on osin veistetty edellisen omistajan toimesta, mikä ei ehkä ole minun silmissäni se paras mahdollinen tilanne - mutta mahdollisesti hirsiä käsitellään hieman tummemmiksi. Löytyykö teiltä vinkkejä käsittelystä, joka ei muodostaisi kosteuden siirtymistä estävää kerrosta?

Tai sitten annamme ajan hoitaa hirsien tummenemisen. Taitaa mennä kyllä meidän ikä siihen hommaan - mutta hitaastihan se hyvä tulee, heh!

Väliseinä tuvassa on laudoitettu, eikä lauta ole kovin kaunista omiin silmiini. Siksi ajattelimmekin laittaa seinään lumppupaperia rintapanelin yläpuolelle. Kivaa päästä kokeilemaan sellaistakin pintaa!

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, on meillä katon rajassa listat valmiina. Ne ovatkin ainoat listat tuvassa, jotka ovat tällä hetkellä paikoillaan, ja siellä saavat olla tästedeskin.



Tuvassahan oli rintapanelit seinässä ennen kuin ryhdyimme korjaamaan alapohjaa. Panelit oli revittävä pois, jotta saimme lattialaudat irti ehjinä. Nyt haluamme panelit kuitenkin takaisin, sillä alaosan hirret ovat osin erittäin rumia ja lahovaurioiden takia kuopat hirsissäkin tulevat olemaan aikamoiset juuri alimpien hirsien osalta - ja toisaalta maalatun panelin puhtaanapito on huomattavasti helpompaa. Itse olisin yrittänyt saada samoja paneleita takaisin paikalleen, mutta miehen mielestä nämä ovat saunapanelia. En ryhdy kiistelemään tästä asiasta varsinkaan sen jälkeen, kun mies lupasi hyödyntää vanhat panelit myöhemmin navettaan tulevan verstaan seinien verhoilussa.

Samalla, kun uudistamme panelit, voimme nostaa paneloinnin korkeutta hieman - tavoitteena  saada ne ulottumaan noin 160 centtimetrin korkeudelle, paremmin aikakauden perinteitä kunnioittaen.



Nyt tilalle tulee siis uutta panelia, mutta tietenkin mahdollisimman hyvin torpan tyyliin sopivaa. Torpassa ei ole juuri käytetty helmipanelia, mutta sitäkin enemmän sileämpää mallia (yllä kuvassa). Nyt mietimme, yritämmekö löytää näitä - vai otammeko sittenkin helmipanelia. Torpassa paljon käytetty paneli on harvinaisempaa - ja aika korutonta. Mutta katsotaan!

Kun panelit on löydetty, tulee ne jo pohjamaalata. Viime kerralla kerroinkin, että kimröökin harmaa tuntuisi tällä hetkellä kivalla sävylle - ja muistuttaa torpasta jo aiemmin löytyneitä sävyjä. Meillä on iso peltiastia puolillaan Antiikkiverstaan valkoista maalia, johon siis sekoittelemme sopivalla suhteella värisävyä ja näillä näkymin juuri tuota kimröökin harmaata.

Samaa pellavaöljymaalia voidaan käyttää niin katon paneleissa, seinäpaneleissa, seinän vierustalle rakennettavissa penkeissä sekä skafferissa että sitten lopuksi myös lattiassa niin, että värisävyt tummuvat alaspäin - ja vaalenevat ylöspäin. Myös listoissa voi hyödyntää samoja sävyjä, jalkalistoista ylöspäin nekin vaaleten. Kuten ennen vanhaan on tehty. Ja säästyy muuten rahaa, kun ei kerry vanhoja maalipurkkeja nurkkiin!



Leivinuunin ja puuhellan pinta on mielestäni ihan hirveä. En osaa tykätä, en sitten millään, joten nämä maalataan ihan varmasti. Pelti ei ole ihan lempparimateriaalia tässä kohteessa, mutta koska pellin irroittaminen todennäköisesti aikaansaisi suuremman projektin, olemme päättäneet maalata pellit valkoiseksi (titaani-sinkkivalkoinen pellavaöljymaali). Jäljittelee sitten hyvin tai huonosti vanhoja slammattuja uunikokonaisuuksia. Joku kaunis päivä toivon, että puuhellan päälle saadaan rakennettua vanhanaikainen huuva - ja leivinuunin päälle jokin rakennelma. Tavoitteena olisi saada höskä näyttämään enemmän siltä, että se on rakennettu 1900-luvun alussa kuin vuosisadan puolivälissä.

Tuvan jalkalistat tullaan vaihtamaan samanlaisiksi kuin mitä kammareissa oli paikoillaan. Vanhat listat oli revitty pois edeltävän remontin yhteydessä, eivätkä olleet vanhan mallin mukaiset. Ikkunalistat oli myös vaihdettu, mutta ne oli teetetty vanhan mallin mukaan. Ne voimme näin ollen hyödyntää; maalata vain ja hyvä tulee.

Kuvitin tämän jutun vuosi sitten vappuna otetuilla kuvilla. Enpä ole tainnut näitä sisustuskuvia jostain kumman syystä jakaa täällä blogissa aiemmin... Kuvista näkyy hyvin myös mittasuhteet, ja varsinkin alla olevasta kuvasta huomaan, että päätyseinän ikkuna on listoineen huomattavasti suurempi kuin piirtämäni pohjapiirros antaa näyttää.


Kuvista näkee myös sen, että kovin oli sisustus tumma. Huomasin itse asiassa joka kerta, kun tulimme torpalta takaisin kotiin, kuinka kaupunkikodin vaaleus toi itselleni paremman mielen. En tiedä, voivatko ympäröivät tummat sävyt oikeasti olla vain joillekin ihmisille liikaa. Tai kirjavat sävyt, kuten punainen ja tumman vihreä rinta rinnan? Vuoden kestänyt kokeilu osoitti joka tapauksessa ainakin itselleni, että turhaan emme ole sisustaneet kaupunkikotiamme vaalein sävyin. Toki tummaakin on, mutta jos tumma on vallitseva, en sopeudu. En sitten millään. Hassua ja jotenkin turhamaista - enpä voi muuta sanoa.

Vanhat keittiönkaapit olivat yläkaappia lukuun ottamatta kovin hiirien syömät ja kovin-kovin likaiset. Kokonsa puolesta ne eivät myöskään sopineet uuteen suunnitelmaan. Sain kovasti kehuja keittiöstä aikoinaan teiltäkin, kun torppa ostettiin, mutta oma silmäni ei vain ole kyseisen aikakauden suurin ihailija. Kaapit kuitenkin kunnostetaan aivan varmasti vielä joku päivä, ja kaapit saavat uuden tehtävän joko verstaassa - tai sitten aitassa, josta tulee joku päivä lasten valtakunta.

P.S. Tuleeko teille tästä uusia ideoita mieleen? Jokaisesta kommentista taas äärionnellinen!










Our farm house interior was quite dark and the colours didn't work together. Now I am dreeming of old style atmospere with grey/blue colours, high chest panels, zink white oven and rag paper on board wall. What do you think about my plans?


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!






keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tuvan suunnittelua // Planning the Farm House Interior



Viikonloppuna heräsimme erilaiseen todellisuuteen: soran kantamisen tai alituisen rakenteiden rakentamisen sijaan meidän pitäisi suunnitella, millä värillä maalaamme tupaan tulevat rintapanelit - ja sitä kautta päättää, millä maalaamme lattialaudat - ja mitä sävyä haluamme kaikkinensa koko torpan sisustukseen. Lisäksi tulisi ihan viimeistään nyt päättää, puhkaisemmeko uuden ikkunan tupaan; paikalle, josta tuntuu kuin puuttuisi ikkuna - sillä se ikkuna pitäisi hankkia pian, jotta osaisimme huomioida sen koon paneloidessamme tupaa. Ja pitäisi päättää, miten keittiötarpeet sijoitetaan tupaan - ja mistä muun muassa vesi valuu ulos.

Voi kauhea. Iski paniikki. Sellainen ihana asia, jonka tiimoilla voisin unelmoida monen monta tuntia. Mutta kun siihen päälle iskee realiteetit - toisin sanoen tupamme vähäiset senttimetrit! 

Lasten mentyä nukkumaan vietimme miehen kanssa lauantai-iltaa hämärässä tuvassa astellen niiden harvojen lattialautojen päällä, joita sinne oli edeltävänä viikonloppuna saatu paikalleen. Mittanauhaa väännettiin suuntaan jos toiseen: mietittiin ikkunan leveyttä, ergonomista korkeutta tiskattaessa, työskentelytasoa, hellan leveyttä, sitten jääkaapin - ja mikron visuaalisen kauheuden halusin vain unohtaa. Eihän sitä tarvita enää? Ja haaveiltiin taas kerran siitä, kuinka olisi kiva tiskata ja samalla katsoa takapihan niityille ja pelloille.

Jotain hyvää tässä flussassakin. Minun on ollut pakko istua paikoillaan aika monta päivää. Koska en vain kykene istumaan tai makaamaan pelkästään pääni ajatusten kanssa, olen selaillut kirjoja sekä pinterestiä, olen koonnut ideoita, olen piirrellyt puukynällä ja välillä iPadin piirustusohjelmilla, ja ollaan lyöty miehen kanssa päitä yhteen, kun ajatukset ovat välillä sulautuneet - välillä kolahdelleet.

Muutamat reunaehdot ovat haastaneet meitä suunnitelmissa:

Tuvan pieni koko ja toisaalta kokoonsa nähden suhteettoman suuri leivinuuni-puuhella-kokonaisuus: Tupa on vajaat 20 neliön kokoinen, josta leivinuuni sekä puuhella nielevät reilut kolme neliötä. Näihin neliöihin tulee siis mahtua (talvella) eteinen kera vaatesäilytyksen, halkojen lämmin säilytyspaikka, ruokailu, ruuanlaitto sekä ruuan- ja astioiden säilytys.

Haave uudesta ikkunasta: Olen tästä haaveesta kertonut jo aiemminkin tässä postauksessa. Ikkuna toisi tupaan valoa ja toisi torpan takapihaa enemmän osaksi meitä. Tykkään valtavasti takapihan kivimuurista, niitystä sekä usvasta, joka leijuu niityn ja metsän yllä etenkin syksyisin. Haaveilemme myös siitä, että tiskauksen yhteydessä voisi katsella niitylle. Haasteena tässä on tietenkin se, että vanhat ikkunat ovat usein paljon alempana kuin työskentelytasojen pitäisi olla - enkä jotenkaan tykkää ajatuksesta, että ikkuna jäisi jonkun kiinteän tason taakse piiloon.

Keittiöön tulee mahduttaa mahdottomasti asioita ja tietenkin torpan henkeen sopivalla tavalla: On tarpeet leivonta- ja ruuanlaittotasolle, vedenkaadolle, tiskaukselle, sähköuunille ja -liedelle, jääkaapille ja pakastimelle, ruokien ja astioiden säilytykselle.

Tuvan pöydän tulisi olla mahdollisimman iso, sillä kun meille tulee vieraita, on pöydän äärellä helposti noin kymmenen henkilöä. Tai sitten pitkäksi jatkettava pöytä?

Niukat varannot: Rahaa ei laiteta kalliisiin kiintokalusteisiin taikka hienoihin jääkaappeihin. Hyödynnetään vanhaa ja tehdään itse. Uutena voimme ostaa ruuvit, naulat, lautatavaran sekä maalit, mutta muuten pyrimme käyttämään vanhaa, kierrätettyä tai saatua.

Halu palauttaa mahdollisimman paljon alkuperäiseen asuun; sen näköiseksi, mitä torppa oli sen alkutaipaleellaan, 1920-luvun kieppeille. Olemme rapsutelleet maaleja sieltä täältä ja löytäneet monesta paikkaa sinisen sävyjä - niin ikkunan puitteista, ovista kuin listoista ja lattialaudoistakin. Niiden jalanjäljissä lähdemme siis metsästämään niitä oikeita sävyjä lattiaan, listoihin sekä paneleihin!

Skafferi: minun haaveeni. Mies sen sijaan on peloitellut tällaisten rakentamista varsinkin rakennuksen ulkoseiniä vasten, kosteusriskin takia. Onkohan sillä riskitekijöitä? Asiaa selvitellään, ja sillä välin olen haaveillut. Kompromissia on haettu muun muassa ajatuksella, että skafferi näyttää skafferilta ollen kuitenkin ns. erillinen kaappi irti ulkoseinän rakenteista - tai ylhäältä auki.

Tässä sitten sairaspedillä kotona (jo kuudetta päivää sairastellessa) muistelin ulkomuistista tuvan mittoja - manaillen, miksei tällaisia asioita laita ylös, kun on paikalla - ja piirtelin. Lopulta sain kuin sainkin nämä kaikki ajatukset mahtumaan yhteen suunnitelmaan. En kehu tätä mitenkään moderniksi tai helppokäyttöiseksi - mutta meillä tavoitteena ei olekaan torpalla elellä modernisti, vaan pikemminkin mahdollisimman perinteisesti - kuten ennen vanhaan.

Lähdemme ajatuksesta, että uusi ikkuna tulee ikkunattomalle seinälle. Tämän hetken ajatus on, että ikkunan eteen tulee tiskauksen, ruuanlaiton ja leipomisen kannalta sopivan korkuinen lipasto, mutta ei kuitenkaan kiinteää allasta tai kaapistoa. Vedenlasku hoidetaan samaa reikää pitkin kuin aiemminkin - ja tavoiteena on saada paikalle pieni kaatoallas, samanlainen kuin mistä SisustEllen kertoi taannoin. Kaatoaltaan paikka on perusteltu siltäkin osin, että tila on juuri sen kohdalla kovin kapea toiseen kammariin johtavan oviaukon takia.

Nyt pitäisi löytää vain vanha kaatoallas. Otetaan kaikki ideat ja vinkit vastaan!

Aluksi tavoitteena oli lieden saaminen jotenkin lähelle puuhellaa ja sitä kautta paistokäryjen ja -höyryjen poisto tuvasta samoja aukkoja pitkin ulos. Sitten tulinkin tulokseen, että erillinen liesikupu sähköhellalle on perempi; imee varmemmin savut pois, eikä puuhellan ympäristöstä tule liian ahdas. Saimme naapurilta vanhan valkoisen lieden, joka toimii, mutta joka ei ole kovin mairittelevan näköinen. Mietinkin tässä, josko sen maalaisi mustaksi takka- ja uunimaalilla. Jos jollain on kokemuksia vastaavanlaisesta aineesta, kuulisin niitä mielelläni!

Uutta uunia ei kuitenkaan osteta, ja paikka uunille on näkyvä - joten pieni kasvojen kohotus voisi olla paikoillaan. Uunin päälle tuleva huuva tulee kuitenkin todennäköisesti maksamaan. Sen tulisi olla perinteisen näköinen, joten hmh ja pahus, tästä jouduttaneen siis pulittamaan hieman suuremmat pennoset.



Sitten jääkaappipakastin sekä mikro. Nekin ovat rumia kuin mitkäkin, ja ainoa tila, joka näille jäi, on oikeastaan kohta, jonka näet ihan heti suoraan ulko-ovelta - ja joka suunnasta tupaa. Mietittiin jopa jääkaappi-pakastimen sijoitamista toiseen kammariin piiloon, mutta eihän sitä oikein lämpimän hormin viereen kannata sijoittaa. Sitten keksin: skafferi! Rakennetaankin suorakulmion muotoinen skafferi, sillä näin saisimme sinne mahtumaan sekä jääkaappi-pakastimen ja mikron päällekkän - että hyllyjä kuivamuonalle! En ole testannut ajatusta vielä miehen mielessä, joten saa nähdä, mitä tykkää - ja miten tämän jännän ajatuksen käy.

Tässä välissä tätä kirjoittaessa mies soitti, ja mikä helpotus: tuvan mitat ovat suuremmat, mitä odotin niiden olevan. Piirsin suunnitelmat uudestaan, mutta tänne jäivät muistoksi pienemmillä mitoilla laaditut pohjapiirrokset. Tilaa on uusien mittojen perusteella hyvinkin kaikelle piirtämälleni - jopa hieman suuremmalle skafferille - ja isommalle tuvan pöydällekin! Josta pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, eli ruokailun:

Mies keksi viikonloppuna, että yhdistäisimme halkojen sekä muiden kausiluontoisten tavaroiden säilytystarpeet ruokailun tilatarpeiden kanssa. Olimme lukeneet toistemme ajatuksia, sillä mikä minunkin mielestä sen ihanampaa kuin kiinteät istuinpenkit ikkunoiden alla - ja samalla tilaa säilytykselle. Haasteena tässä voi olla tila. Mitoitin nyt uusiin piirustuksiin penkin syvyyden 50 senttimetriin, jolla penkit saataisiin mahtumaan tupaan reunustamaan pöytää kahdelta reunalta. Muun muassa Jovelasta löytyy ajatusta siitä, millaiset penkit haluaisimme torpan tupaan; aivan ihanat eikö?

Ja siinä tämä tilasuunnitelma sitten olisikin; kaikki mahtui. Ainoana suurena kompromissina näkisin jääkaapin skafferin sisällä sekä tiskipöydän puutteen. Joku saattaisi siis tässä vaiheessa kokea, että suunnitelma on mahdoton. Minä sen sijaan koen, että tämähän on mahdollisuus!





Värikarttoja tutkiessani katseeni osui Antiikkiverstaan Kimröökin harmaaseen. Värin eri sävyt muistuttavat hyvinkin torpassa löytyneitä siniharmaan sävyjä. Kenties se värikin tuli siis päätettyä täältä sairasvuoteelta käsin! Aluksi aivan mahdottomalta tuntunut suunnitelma onkin kenties tässä? Tai sitten se elää vielä monta kertaa. Mutta yksi asia on selvä: tarvitsemme ikkunan, samankaltaisen vanhan ikkunan 1920-luvulta kuin mitä torpasta jo nyt löytyy - ja hienoa olisi, jos karmit olisivat mukana - ja tietenkin sekä talvi- että kesäikkunat. Siinäpä haastetta siis seuraaville viikoille!

Edit: Päätinpä julkaista tämän vähän myöhemmin, jottei ihan joka päivä juttua pukkaisi. Tämän jälkeen suunnitelmat ovat eläneet ja edenneet; tästä sitten joku toinen kerta lisää.



I have planned our farm house interior last days. It's very strange feeling; are we really going to do something visual next? Yes we are! In the Pinterest some inspiration, in the pictures above some plans I made - and the colours in the room are going to look like this - if we do not change our minds until next time!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Vanha Waldheim ruokailuhuoneessamme // Old Waldheim in our Dining Room



Periaatteessa tämä ei ollut heräteostos. Olen jostain syystä itse aina unelmoinut vanhasta pianosta ruokailuhuoneessamme. Olen unelmoinut, että itse osaisin soittaa sellaista. Joskus olen miettinyt, että opettelen itse soittamaan. Tyttären täyttäessä vuoden ostimme hänelle lahjaksi pienoismallin haaveistani, ja jossain alisopuskassa kai toivoin, että tytär innostuisi pianon soittamisesta - ja äiti saisi nauttia pianon soinnuista kotonaan joku päivä tyttären soittamana, tai jopa oppia siinä rinnalla itse soittamaan.



Unelmat ovat yhteisiä. Jos mies olisi perustellut asian hulluuden minulle, olisin varmasti ennemmin tai myöhemmin luopunut siitä. Mies kuitenkin innostui itsekin asiasta - sillä lailla pikkuhiljaa ja huomaamatta. Sitten viime viikolla hän näytti ilmoituksen netissä. Halvalla lähtisi. Turkoosi piano. Toimiva, ja ihan lähellä.

Minun tehtäväksi jäi päättää, lähetänkö viestin ja lähdemmekö katsomaan tuota kapistusta. Päätöksentekoon meni alle minuutti. Seuraavana päivänä olimme katsomassa tuota imelän väristä vehjettä. Sovimme kaupat, ja sitten ihmettelimme, mihin se mahtuu kotona, sillä mittoja ei tietenkään hoksattu kysyä - ja miten me saamme sen kotiin. Asioita, joita niin paljon arvostan miehessäni. Haaveet eivät kaadu pikkuisiin käytännön ongelmiin, heh!





Kaikki järjestyi. Piano on nyt meillä. Se ei ole läheskään sellainen, josta olin alunperin unelmoinut; musta, kiiltävä tai vanhanaikaisen sekä arvokkaan oloinen. Eikä kukaan osaa soittaa sitä. Mutta kaikki tykkäävät pimputtaa sitä. Ja se sopii jotenkin ihmeellisellä tavalla ruokailuhuoneeseen, josta on huomaamatta muotoutumassa erilaisten tyylien välinen suloinen sekamelska. Olemme ostaneet viimeisen neljän vuoden aikana vanhoja kalusteita erittäin monta, ja jokaisella kalusteella on edelleen tärkeä rooli kotonamme - eli ovat käytössä. Jokaisen kohdalla - siis jokaisen kohdalla - olemme ostoshetkellä todenneet, että tämä vaatii vain vähän laittoa ja maalia / suojaa pintaansa. Ja jokaisen kohdalla voi tänä päivänä todeta, että yhtäkään näistä kalusteista ei ole kunnostettu tähän päivään mennessä, ainakaan loppuun asti...!



Kehityksen tuloksen voisi ajatella olevan suhteellisen erikoinen. Mutta ihme kyllä tänä aamuna varsinkin tätä uusinta turkoosia tulokastamme katsoessani totesin: Joko silmäni ovat tottuneet - tai sitten tämä vain jostain ihmeellisestä syystä näyttää toimivan?! Mies toki mietti illalla, minkä väriseksi piano maalataan - vai poistetaanko maalit pinnasta ja palautetaan alkuperäiseen väriinsä. Minä siihen naurahdin: No, onneksi meillä on aikaa miettiä sitä väriä.  Tällä menolla menee vuosia ennen kuin päästään tekemään jotain niin joutavaa kuin kalusteiden maalausta. Ja siinä välissä meidän silmätkin taitaa tottua koko väriin. Eli maalataankohan me sitä oikeasti ikinä!?






Niin tai näin. Instagrammissa ja sukulaisilta sain jo väristä paljon positiivisia kommentteja, ja näitä kuvia katsellessani voin sanoa, että silmien on näköjään helppo tottua väriin. Vaikeampi minun on ollut tottua siihen, että meillä on peilipiironki ilman peiliä. Pieni, mutta sitäkin suuremmalta tuntuva asia saada hoidettua. Mutta joku päivä sitten sekin on tehty, ja voi iloita siitä peilistä sitten entistäkin tunteikkaammin - eikö?

Niin ja tavoitteita pitää olla elämässä! Nyt yksi salainen tavoite tai haave on saavutettu; seuraava tavoite onkin soittaa Myrskyluodon Maijaa tämän pianon äärellä! Veikkaanpa, että menee eläkeikään ennen kuin pääsen tavoitteeseen - mutta niitä pidemmän tähtäimen tavoitteitahan minä juuri muutama kuukausi sitten kaipailin elämälleni. Nyt on siis 101 tavoitetta täydentynyt yhdellä, jo julkilausutulla ja pitkäaikaisella tavoitteella. Katsotaan, miten muorin käy!

Osaako joku siellä päässä soittaa pianoa? Entä Myrskyluodon Maijaa? Kuinkahan utopistisen tavoitteen asetin juuri elämälleni...?



We bought new, actually about 70 years old, Waldheim piano. It is in our dining room now. I have dreamed of old, black, glossy piano for a long time. Now I have piano, but it is turquoise - and not so bling-bling?! Still I like it. Now my target is to play Myrskyluodon Maija at the piano one day - one very long distance target to my life, I would say! 




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!