Luonnonmukainen tiskaus // Environment Friendly Washing

 

Muutama viikko sitten kirjoittelin luonnonmukaisesta pyykkäämisestä, jonka kommenttiosioihin kannattaa muuten käydä tutustumassa, jos asia kiinnostaa. Siellä muutama hyvä lisävinkki tähän liittyen. Nyt erittäin tiivis johdatus luonnonmukaiseen ja luontoa säästävään tiskaukseen.

Ekomyymälöissä on tarjolla runsaasti erihintaisia vaihtoehtoja sekä käsitiskaukseen että konetiskaukseen.Käsitiskien osalta olen käyttänyt muutamaa erilaista nestemäistä tiskiainetta. Haasteenahan näissä on usein se, että niitä on jatkettu vedellä, mikä aiheuttaa sen, että tiskiainetta pitää jatkaa edelleen säilöntäaineilla. Minulla ekologisuus merkitsee myös mahdollisimman vähän säilöntäaineita, sillä lopussahan ne ovat myös elämää tappavaa ainetta - eikä altistuminen niille voi tehdä pitkässä juoksussa meille ihmisille eikä luonnolle hyvää.

Nesteellä jatketut tiskiaineet ovat myös suhteellisen kalliita. Näistä asioista johtuen päätin noin vuosi sitten kokeilla Marseille-saippuaa tiskaamiseen. Saippua yksinään on hyvin erilaista kuin vedellä jatketut tiskiaineet, mutta kun saippuaan tottuu, en ole tätä kokenut huonoksi asiaksi.

Marseillesaippuasta voi myös tehdä nestemäistä tiskiainetta jatkamalla sitä vedellä, mutta itse koen olevani tässä kohtaa laiska - ja mukavuudenhaluinen. Samalla kun valutan kotona tiskialtaaseen vettä, pidän saippuaa hetken veden alla ja annan siitä huuhtoutua saippuaa pesuveteen. Torpalla puolestaan pistän saippuapalan alustansa kanssa hetkeksi vadin pohjalle, lämmintä vettä päälle ja hetken vaikutusajan jälkeen, otan saippuan pois.


Etenkin konetiskiaineet ovat mielestäni arveluttavia myrkkyjä. Tämän huomaa ihan vaikka seuraavalla yksinkertaisalla testillä:

Kahvipannusi lasi on aivan ruskea kahvista. Pistät pohjalle soodaa ja päälle kuumaa, kiehuvaa vettä. Pienen vaikutusajan jälkeen harjaat pannun tiskiharjalla hellästi - kiiltävän puhtaaksi.

MUTTA laitapa tiskikoneeseen soodaa pari lusikkaa pesuainelokeroon, pese kuumimmalla ohjelmalla ja pesun jälkeen nostat astioita koneesta ulos. No, ovathan ne puhdistuneet suurin osa - mutta kahvikupeista kahvin ruskeus ei olekaan lähtenyt niin hyvin kuin juuri käsin tiskaamalla teki.

MUTTA laitapa lokeroon kaupan konetiskiainetta, ja kuppi on hohtavan puhdas.

Kaupasta ostettavien konetiskiaineiden täytyy olla erittäin vahvoja (myrkkyjä), jotta ne toimivat ilman minkäänlaista mekaanista hankausta. Ja huuhtelun täytyy olla totaalisen onnistunut, jotta sinä tai perheesi ei konepesun jälkeen nauti noita myrkkyjä suuhunsa. Itse en ensinnäkään halua käyttää niin vahvoja myrkkyjä, ja toisaalta en etenkään halua ottaa riskiä, että minä tai perheeni jäsenet nauttivat ruokansa mukana myrkkyjä elimistöönsä.

Summa summarum: taloudessamme pyöritetään tiskikone kaksi kertaa viikossa. Tiskikoneen pyörittämisen olen minimoinut tiskaamalla suuret astiat käsin ja tiskimääri on luonnollisesti suurin viikonloppuisin, kun olemme vapaalla - ja torpalla, jossa on vain käsitiskimahdollisuus. Kun tiskikone pyöritetään, pistän pesuaineeksi ruokalusikallisen soodaa ja huuhteluaineeksi lorauksen etikkaa. Tiskit puhdistuvat pääosin. Tee- ja kahvitahrat kerääntyvät pikkuhiljaa minun ja mieheni käyttämiin kahvikuppeihin. Nämä kupit otan kerran kuussa käsitiskiin mukaan, ja marseille-saippuan ja tiskiharjan kanssa lika on nopeasti historiaa.

Aineiden lisäksi meillä käytetään tiskaamisessa puista tiskiharjaa. En ole aivan vakuuttunut näiden harjojen laadusta; toivoisin parempaa. Hankintalistalla on siis laadukkaampi puinen tiskiharja; sellainen, jonka harjakset kestävät paremmin ja jonka varsi pysyy hyvin kiinni itse harjasosassa. Jos teillä on vinkata tähän hyvä vaihtoehto ja ostospaikka, otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Tässäpä vinkkini siis ekologiseen tiskaukseen. Jos teillä on vinkkejä tähän, otan vinkit mielellään vastaan! Ja Marseille-saippuahan taipuu myös pyykkäykseen, itsensä pesuun kuten myös siivoukseen. Näistä voit lukea lisää vaikka tämän linkin kautta! Jos et siis ole ennen tätä ihmesaippuaa kokeillut, kannustan lämpimästi nyt kokeilemaan.

I use only Marseille soap when doing the dishes. In dish washer i use soda. The result is not every time so perfect than if I had used stronger liquids - but then I use more time, soak the dishes and use my hand power more. 

The Marseille soap is wonderful. I encourage you to try it, if you have not yet tried. You can use the Marseille soap also, when doing laundry and washing up!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Vinkkejä ekologiseen sisustamiseen // Our City Home

EDIT 15.10.2021: Suunnittelutoimisto Sinn toimii nykyisin yhdyskuntasuunnittelun saralla. Tarkempaa tietoa löydät nettisivuiltani: https://www.suunnittelutoimistosinn.com/

 

Pitkästä aikaa täällä. Viimeinen kuukausi on ollut elämässäni pysäyttävä - ja herättelevä. Ehkä voisin siteerata tässä kohtaa yhtä esitystäni, jossa kerron yritykseni nimestä:

...

Niin ja minulla on yritys, Suunnittelutoimisto Sinn. Sinn on siis sukunimeni. Nimi tulee Saksasta ja tarkoittaa merkitystä, järkeä ja mieltä. Olen onnellinen, että sain näin hienon sukunimen mentyäni naimisiin, sillä sukunimeni kuvastaa hyvin sitä, miten haluan tehdä valintojani elämässä - ja myös työssäni. Valinnoissa pitää olla merkitystä, järkeä ja mieltä.

...

Ehkä kerron tästä viime kuukaudesta teille vielä joskus lisää, mutta nyt en ole siihen vielä valmis. Jottei postaustaukoni kuitenkaan pitenisi tätäkin pidemmäksi ajattelin jakaa muutaman kuvan kodistamme, jotka otin nettisivujani varten syksyllä - ja vinkata nettisivuilleni lukemaan, miten meistä jokainen voi sisustaa ekologisemmin ilman sisustussuunnittelijaakin. (Nettisivut eivät ole enää toiminnassa)





Vaikeinta ekologisen sisustamisen saralla on varmasti materiaalien ekologisuus. Lainaus nettisivuiltani:

...

Missä tuote on valmistettu ja mistä raaka-aineista? Millä energialla tuote on valmistettu ja miten tuotteen valmistuksen päästöt on huomioitu? Miten tuota on kuljetettu? Millainen on tuotteen elinkaaren loppupää? Voiko tuotteen kierrättää? Voiko tuotteen raaka-aineet kierrättää? Maatuuko tuote? Aiheuttaako tuotteen kierrättäminen päästöjä? Entä aiheuttaako tuotteen kierrättäminen esimerkiksi mikromuovipäästöjä vesistöön?

...

Näitä vastauksia on usein jopa mahdotonta löytää, mutta mitä enemmän kyselemme - myös valmistajilta ja maahantuojilta - sitä enemmän markkinat alkavat vastata kysyntään. Vaateteollisuudessa on jo tapahtunut muutosta ekologisempaan suuntaan. Miksei siis sisustamisessa ja rakentamisessakin se olisi mahdollista?

Sisustamisen hiilijalanjälki on suurempi kuin vaatetuksen, asuminen tuottaa 39 prosenttia suomalaisten hiilidioksidipäästöistä, ja maaleista kantautuu ympäristöömme kuusi kertaa enemmän mikromuovia kuin paljon parjattu kosmetiikka. Muutamia esimerkkejä mainitakseni. Tekemistä siis on, jotta tapamme sisustaa ja asua muuttuisi kestävämmäksi!

 

EDIT: En tee enää sisustussuunnittelua. Keskityn tällä hetkellä rakennusrestauroinnin opintoihin.

Our City Home.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Ekologinen maali // Ecological Paint

Osaatko sinä sanoa, mikä maali on ekologinen? Oletko kiertänyt maaliosastolla ihmetellen, mitä nämä sisältävät? Mikä hengittää? Mikä sisältää muovia? Katsellut ekomerkkejä - ja taas ihmetellyt? Ottanut lopulta hyllyltä maalipurkin - silti edelleen epävarmana asiasta.

Minä ainakin olen. Nyt viimeisen vuoden aikana olen myös tutkinut asiaa monesta eri lähteestä. Kemiaa yliopistossa lukenut mieheni on ollut mukana tutkimuksissa. Vaikka hänkin on keskivertoa opiskelleempi kuin keskivertosuomalainen, ei häneltäkään asia ihan itsessään aukea. Eikä minulle.

Kuukausi sitten tapasimme mielenkiintoisen asiantuntijan aiheen tiimoilta. Olin hänen verkkokaupassaan käynyt jo tutkimassa maaleja, niiden kuvauksia ja niiden sisältämiä ainesosia. Nyt saimme keskustella hänen kanssaan ja kysellä ihan kasvotusten, miten asian laita on.

Mikä jäi tapaamisesta mieleen erityisesti, oli seuraava:

Liuotteeton maali tarkoittaa vesipohjaista maalia. Moni kokee vesipohjaisen maalin ympäristöystävällisempänä. Vedessä on kuitenkin yksi erittäin haastava tekijä: vesi synnyttää elämää. Eli maalissa se tarkoittaa sitä, että maali alkaa käydä tai homehtua, jos sitä elämää ei tapeta. No, täytyyhän se tappaa, sillä muutoin maali voi olla käyttökelvoton jo siinä vaiheessa, kun kuluttaja pääsee levittämään maalia seinälleen. No millä se tapetaan? Vastaus on yksinkertainen: säilöntäaineella.

Säilöntäaine. Kuulostaa vaarattomalle. Syömmehän myös säilöntäaineita, onhan niitä kosmetiikassa ja pesuaineissa. Maaleissa käytetyt säilöntäaineet eivät ole kuitenkaan ihan niin mutkattomia. Kun tietty piste on ylitetty, alkaa säilöntäaine joitakin ihmisiä allergisoida. Tuota säilöntäainetta kun tulee hengitettyä suhteellisen paljon ja suhteellisen pitkän aikaa kaiken sen päälle, mitä muista tuuteista niitä nauttii.



Mieleen jäi myös keskustelu ekomerkeistä. Olen itse näiden osalta jo erittäin epäileväinen, sillä historiastani olen tutustunut Avainlippu-tuotteisiin; tuotteisiin, jotka on valmistettu Suomessa. Hieno juttu! Mutta sitten syntyi Design from Finland -merkki. Aloin ihmetellä asiaa - mutta tottakai siinä piti käydä niin. Tuotanto alkoi siirtyä siinä määrin ulkomaille, ettei lipputuotteelle riittänyt ostajia.

Merkit ovat bisnestä. Niitä myyvät tahot myyvät niitä kriteereillä, jotka he itse määrittelevät ja markkinoivat ne niin, että asiakkaat saadaan uskomaan niihin.

Onko siis maali, jossa on päällä Pohjoismainen joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki tai vähäpäästöisyyttä mittaava M1-luokitus ekologinen? Sisältääkö se muovia? Onko sen hengittäminen turvallista?

Jaa-a. Kaikesta kuulemastani päätellen, en luottaisi, että olisi. Olisin asiasta täysin varma vasta, kun näkisin kaikki tuotteen sisältämät ainesosat, olisin tutustunut tuotteen tuotantoprosessiin ja tuotteen aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Haastavinta on, että mistä ihmeestä tavallinen kuluttaja ymmärtää esimerkiksi, mikä on tuoteselosteessa mainittu metyyli-isotiatsolinonin, joka voi olla kuvattuna tuoteselosteessa vieläpä näin selkeästi kuin 2-metyyli-4-isotiatsolin-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos (C(M)IT/MIT (3:1))?

No voin kertoa, sillä nyt tiedän ainakin sen. Metyyli-isotiatsolinonin on säilöntäaine, joka voi allergisoida - ja jonka on todettu allergisoivan nykyään yhä enemmän ihmisiä mm. Allergia- ja astmaliiton mukaan. Esimerkiksi Tikkurilan Remontti-Ässän tuoteselosteessa kerrotaan maalin sisältävän tätä ainetta ja kehotetaan käyttämään suojakäsineitä. Suojakäsineitä kehotetaan muuten käyttämään aika monen nykyajassa kaupasta ostettavan tuotteen osalta. Esimerkiksi ihan pesuaineissa. Oletteko huomanneet?



Kaikesta johdannaisena voin sanoa suoraan, että kaikista ekologisimman maalin saa sekoittamalla sen itse käyttämällä luonnonmukaisia ainesosia - osin jopa niitä, joita löydät jääkaapistasi. Meillä vieraillut alan asiantuntija ja maalikauppias vakuutti myös minut. Heillä on maalikaupassa tuotteita, jotka ovat ekologisia. Mutta kertoi avoimesti, että heillä on kaupassaan myös tuotteita, jotka eivät välttämättä ole ekologisia. Erittäin suuren kiitoksen antaisin tälle maalikaupalle kuitenkin siitä, että he kertovat, mitä heillä myytävät maalit sisältävät ja ottavat valikoimaansa siis vain tuotteita, joiden valmistajat kertovat maalin sisältämät ainesosat. Eivätkä he pelaile ympäristömerkeillä. Tärkeämpi on minusta seuraava tieto:

"Tottakai, tällä maalilla maalatun puun voit polttaa vaikka takassa - tai laittaa kompostiin."

Luonnon omaan kiertokulkuun! Näin juuri. Jos sinua kiinnostaa, mikä tämä maalikauppa on kyseessä, kerron sen: Suomen Luonnonmaalit. Ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan avoin kehotus teillekin kurkata maalien tuoteselosteeseen ja selvittää oikeasti, mitä huoneilmaanne levitätte. Itse olen levittänyt myös ja muun muassa maalia, joka sisältää edellä mainittua "2-metyyli-4-isotiatsolin-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos (C(M)IT/MIT (3:1))" - ja valitettavasti ilman suojakäsineitä. Syystä tai toisesta en kestä nykyään monia ruokia, en pysty syömään lounasravintoloissa kuin harvakseltaan johtuen ilmeisesti näiden ruu'issa paljon käytetyistä säilöntäaineista ja aromivahventeista - ja kärsin sisäilmaongelmista, monessa paikkaa.

Ja tästä syystä, kantapään kautta asian kokeneena, olen nykyään asiassa huomattavasti tarkempi. Mutta voin kertoa: ei tämä helppoa ole ja vaatii varsin perusteellista tutkimusta ja tietämystä, mikä on sääli, mutta toisaalta ymmärrettävää. Kuluttajille myydään hyvällä omalla tunnolla ostettavia tuotteita - mutta samalla halvalla, sillä halvimman kuluttaja lopulta usein valitsee. Valitettavasti.

How many times you have wondered, what the paits you use, contains? Is it too difficult to find the information? I found finally one paint store, in which you find easily the contains of the paints. The store is called Suomen luonnonmaalit.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Onko ekologinen sisustaminen kallista? // Is Ecological Decoration Expencive?

Jos jokin kuvaa sisustamisen filosofiaani, se on edullinen ja säästävä. Minun käsissäni ekologinen sisustaminen ei ole siten kallista, jos niin halutaan. Ajattelin ottaa esimerkiksi torppaan tekemäni sisustussuunnitelman.

Osaatteko arvata, mitä torpan sisustussuunnitelmaani sisältyvät uutena tai kierrätettyinä hankitut materiaalit maksavat yhteensä? Kiinteät kalusteet, uudet paneloinnit, maalit, tapetit, kalusteet, sähkötarvikkeet, patterit, uusi ikkuna, listat, pinkopahvit - kaikki paitsi naulat ja ruuvit? Pinta-alan ollessa noin 50 neliötä + noin 4 neliön kuisti.

Kun ryhdyin laatimaan sisustussuunnitelmaa torpan alakerroksiin, tuumimme mieheni kanssa, että 5000 euron budjetti olisi kohtuullinen. Kyseisen summan pystyisimme maksamaan myös ilman lisälainan ottamista pikkuhiljaa remontin edetessä.





Siihen mennessä olimme tosin hankkineet jo vanhan kerrossängyn, leluarkun, pirtin pöydän ja kaksi kaappia; toisen lasten huoneeseen ja toisen omaamme. Nämä päätin suunnitelmassani tottakai hyödyntää, jos nyt ei tulisi vastaan suuria esteitä. Näiden yhteishinta oli näin jälkikäteen muistellen noin 650 euroa, ja kalusteet saivat jäädä suunnitelmassani torppaan. Ainoastaan pirtin pöytää päätin pidentää niin, että se palvelisi myös suurempaa pöytäseuruetta - mutta siis niin, että pöydän jalat säästetiin. Ja pöydän kansi sai jatkoelämän ullakon kammarin kirjoituspöydän kantena; poloiselta kun puuttui sellainen.

Niin tein suunnitelmaa pikkuhiljaa talven ajan ja keväällä toukokuussa suunnitelma oli viilausta vaille valmis. Seuraavalla viikolla esittelisin sitä jo muille opiskelijoille sekä opettajille. Tuona viimeisenä sunnuntaina tuumasin miehelleni, että mitenhän nyt käy, kun summaan kaikkien tarvikkeiden summat yhteen. Parin minuutin päästä hihkaisin; uutena ostettavien tuotteiden loppusumma oli sentilleen 4702,60 euroa, ja vanhana ostettavien eli ei vielä hankittujen tuotteiden arvioitu loppusumma oli noin 380 euroa! Pikkuisen mentiin siis arvioidun 5000 euron yli. Olin silti tyytyväinen - ja osin ihmeissänikin, miten homma menikin näin helposti maaliin.

Yllä mainitussa summassa ei ollut siis mukana työtä, sillä teemme suurimman osan sisustustöistä itse. Mukana ei ollut myöskään noin kuuden tunnin sähkömiehen palkkiota. Jos näille tunneille laskettaisiin hinta, olisi summa toki huomattavasti suurempi. Itse tekemällä ja talkoilla säästääkin paljon.





Loppusumma sai opettajalta ihmetystä aikaan, sillä olihan suunnitelma tehty vanhoja perinnemateriaaleja hyödyntäen. Toisaalta minä itse osin ihmettelin, kuinka arvokkaita sisustussuunitelmia monella kollegallani oli. Toki ihailin suuresti esimerkiksi yhtä aivan täydellistä keittiösuunnitelmaa ja sen toteutusta. Itse en olisi varmaan missään tilanteessa pystynyt laittamaan yli 50 000 euroa pelkkään keittiöön, vaikka keittiö olikin varmaan torppamme kokoinen. Tietenkin jos on rahaa käytettävissä, miksei käyttäisi sitä. Toisaalta tuumasin silloin pienessä mielessäni, että ehkä tässä kohtaa pihi luonteeni on myös vahvuus. Edullista ja säästävää sisustamista - kauneudesta ja ekologisuudesta kuitenkaan tinkimättä!

Tämä tuli esille myös muutama viiko sitten asiakaskäynnillä: päädyin ehdottamaan suunnitelmaa, jossa olohuoneeseen tulisi vain yksi uusi (kierrätetty) lipasto ja kolme seinää maalattaisiin uudella, ehdottamallani sävyllä. Lisäksi muutama viherkasvi sekä tarvittaessa kukkajalka ja yhden vanhan, todellisen laiskanlinnan kunnostus. Muuten selvittiin ihan vain huonekaluja pyörittämällä ja vanhaa hyödyntämällä. Asiakas oli tyytyväinen; samoin suunnittelija!

Oletteko te miettineet, kuinka paljon teillä menee rahaa yleisestikin sisustamiseen? Tai oletteko tehneet jopa suunnitelmaa, jossa laskette tulevan sisustamisen loppusumman? Tämä voi olla avartavaa - ja exceliä pyöritellessä huomaa selkeämmin, mistä kaikesta niitä kustannuksia lopulta syntyykään. Harvoin se kuitenkaan täysin ilmaista on.

Is Ecological Decoration Expencive?

No away, if you do not want it. There are many reasons, why it is rather cheap. The main reason is that it is designed to last for a long time - maybe even forever!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Askeleet koti talvea // Autumn Garden

Askeleet alkavat hidastua, kun talvi lähestyy. Tänä syksynä sen huomaan ensimmäistä kertaa - näin aikaisin. Kolme vuotta meni kuitenkin ymmärtäessä, mitä kaikkea syksyyn kuuluu ja kuinka paljon mikäkin vie aikaa torpan pihamaalla, kasvimaalla, syystöissä - ja kaikessa, joka valmistaa niin taloa kuin sen pihapiiriäkin tulevaan talveen. Syksy on siinä määrin haastava vuodenaika, että valo vähenee, lämpötilat laskevat, sateet lisääntyvät, lomat on pidetty ja mieli halajaa enemmän sisälle - ja silti ulkona riittäisi vielä vaikka kuinka tekemistä. Ehkä tämä syksy menikin osaltaan siksi niin sutjakkaasti, että syksy oli erittäin kaunis ja aurinkoinen.

Sunnuntaina huomasin, että vähän jopa huomaamatta olemme saaneet pihamaalla lähes kaiken kunton ja talviteloille. En itsekään aluksi ymmärtänyt, kuinka paljon töitä oikeastaan syksylle ajoittuu, joten ehkä avaan tätä moninaisuutta teille, jotka kenties haaveilette vanhasta talosta pihapiireineen maalla.

Kasvimaan tyhjennys vaiheittain ja juuresten säilöntä talven varalle. Tavoitteena meillä oli, että olisimme laittaneet tässä yhteydessä myös maakellarin kuntoon, mutta koska sato oli niin niukka, säästyimme jälleen kerran maakellarin putsaukselta, paikkaamiselta ja kalkkimaalaukselta. Ensi vuonna sitten?

Hedelmien poimiminen puista ja säilöminen. Useampi omenapuu teettää jo satoa varsin mallikkaasti, joten työ ei ole mitenkään vähäinen, vaikka meillä runsasta satoa tuottavia omenapuita on vain kaksi - ja muiden puiden anti on nautittu sitä mukaa, kun niitä on kypsynyt. Osa omenoista on kärrätty pellolle peurojen naposteltavaksi. Marjapensaat olemme saaneet viime vuosina tyhjennettyä jo loppukesästä.

Viimeinen ruohonleikkuu ja haravointi ovat tuottaneet armottoman hyvää kompostiainesta jo neljän lehtikompostin verran - ja sitä kautta multaa seuraavaksi vuodeksi. Lisäksi kasvimaalle kärrättiin parikymmentä kottikärryllistä lehtiä ja ruohosilppua. Pihaa haravoitiin kuukauden jokaisena viikonloppuna, joten ihan pienestä hommasta ei ole kyse, sillä pihapiiriämme reunustaa useampi suurempi koivu. Nämä koivut ovat valitettavasti monet tiensä päässä, minkä takia otamme myös talteen näiden tuottaman arvokkaan biomassan vielä kun voimme; parin vuoden päästä kun sitä ei enää ole tarjolla näin runsain määrin.

Rännit on puhdistettu moneen kertaan, mutta vesisaavit odottavat vielä tyhjennystä. Syynä on alhainen vedenpinta kaivossa. Kuiva kesä ja syksy näkyvät meillä siis edelleen. Tässäkin olemme tyrineet kuitenkin jo muutamana vuonna. Kerran jäädyttyään saaveja on erittäin vaikea enää saada sulamaan ja tyhjenemään talven aikana. Siksi tässäkin on syytä olla ajoissa, jotta saavit säilyisivät ehjänä myös tulevaan talveen.

Syyslannoitukset olemme hoitaneet vähän niin kuin vasemmalla kädellä. Varoituksen sana tuleville lauseille; herkkähipiäiset skipatkoon siis tämän - tai no, onkohan tämä kuitenkaan niin pahasta? Lapset pissaavat nimittäin edelleen pottaan sisällä. Meillähän ei siis ole sisävessaa torpalla. Potan pissit on kuskattu yksi toisensa perään aina viinimarjapuskien, marjapensaiden ja kukkien juurille. Toinen oiva lannoita on kahvin puru, joka otetaan pannukahvista talteen ja sirotellaan kasvimaalle ja kukkapensaiden juurelle. Tuhkia kuskataan myös pihamaan ravinnetta tarvitseville paikoille. Ja edellä tuli esille myös lehtien ja ruohosilpun hyödyntäminen lannoitteena. Erillisiä lannoitteita emme siis osta; vaan käytämme niitä, mitä itse tuotamme ns. sivutuotteena.

Näiden lisäksi pihaa on siivottu puutarhakalusteista, lasten leikkiaitasta matot on nostettu orrelle, trampoliini pistetty kasaan ja kärrätty navettaan, muoviset leikkiämpärit ja lapiot koottu räystään alle vesisateelta ja jäätymiseltä suojaan; sellaista siivousta, syksyisin kuitenkin enemmän ulkopuolella taloa. Kukkapenkkejä olisi ollut hyvä siistiä rikkaruohoista, mutta ne ovat jääneet minulla ainakin vielä tekemättä. Kesäkukat olen siirtänyt sisälle; samoin yrtit, jotka pelkäävät pakkasta. Osan ruukkukasveista pistin maahan; äitienpäiväruusut ja äidiltäni hoitoon saamani hortensian. Jos ne näin säilyisivät elossa ensi kesään?

Ensi viikonloppuna siirrymme sisähommiin; talvi-ikkunat on jo kannettu paikoilleen, mutta ne odottavat vielä paperointia. Lisäksi suunnitelmissa on ripustaa ovien eteen verhot, mitä meillä ei ennen ole ollut. Tavoitteena on tulevana talvena säästää lämmityskustannuksista, jotka ovat olleet liian suuret, joten ehkä jatkan tästä aiheesta jossain toisessa postauksessa.

Näihin asioihin menee siis yllättävän paljon aikaa - varsinkin, kun se aika on otettava viikonlopuista, sillä arkena olemme kaupungissa. Näiden touhujen lisäksi meillä on syksyisin ollut usein muitakin nikkarointi- ja korjausprojekteja käynnissä, mutta tälle syksylle oikein suunnitelmallisesti ajoitimme mahdollisimman vähän uusia rakennus- tai sisustusprojekteja. Silti niitä tuli vähän kuin väkisin. Lasten huoneen kaapin ovi repesi liitoksistaan. Asia mikä olisi pitänyt korjata jo aiemmin, mutta oli jäänyt muiden kiireiden alle, mutta nyt se tuli siis tehtäväksi pakosta. Kuistin listat pitää asentaa vielä paikalleen, jotteivät hiiret vie eristeitä mennessään. Lumiesteet asennetaan navetan katolle suojaamaan uusia rännejämme. Meinasivat rännit mennä nimittäin lumen mukana alas viime talvena. Ja olisi meillä sadesiputken kaivaminen maan allekin ollut listalla, mutta veikkaampa, että maa ehtii jäätyä ennen kuin siihen työnsarkaan pääsemme kiinni. Ja marjassa ja sienestämässä ei tänäkään vuonna ehditty juuri käydä, vaikka kovasti sitä olisin toivonut.

Silti: vaikka lista tuntuu näin kirjoitettuna pitkälle - ja päiviä näiden aikaansaattamiseksi on ollut muiden perhepuhteiden ja synttärikestien ohella reilut 20 päivää, tuntuu, että ensimmäistä kertaa en ole aivan niin loppu kuin muina syksyinä - ja olen nauttinutkin näistä syysviikonlopuista huomattavasti enemmän kuin aiempina syksyinä. Tätä sunnuntaina miettiessäni päättelin, että olemme ehkä oppineet jotain. Toki: alkusyksystä olin palata loppuun, mutta syynä oli selkeästi yksi ylimääräinen tapaturma, joka vei meiltä voimia ja aikaa niin paljon, että kuka vain olisi siinä tilanteessa ollut lähellä loppuun palamista.

Vinkkini kaikille vanhan talon ja pihapiirin omistajille onkin näin syysaikaan, ettei suunnittele elo-, syys- ja lokakuulle mitään ylimääräisiä rakennus- tai korjausprojekteja. Työtä nimittäin riittää ihan sadon korjuussa ja tavallisissa syystöissäkin. Toki jos on sellainen pihapiiri, jossa satoa ei tarvitse korjata, työtä on vähemmän.

Sunny garden in Autumn. 

I have enjoyed these days, which have been on the ather hand quite busy but at the other hand also relaxing.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

 

Kierrätettyä sisustusta // Recycled Furnitures

Olen päässyt kiinni ensimmäiseen suurempaan toimeksiantoon yritykseni parissa. Järjestän nimittäin luennon aiheena Ekologinen sisustaminen. Luennon runkoa suunnitellessani aloin miettiä omaa kotiamme. Kuinka pitkälle se vastaa ekologisen sisustamisen periaatteisiin?

Kotimme keskikerroksesta voin rehellisesti kertoa, ettei se materiaaleiltaan vastaa parhaimmalla mahdollisella tavalla ekologisen sisustamisen periaatteisiin, mutta kalusteiltaan ja esineiltään vastaa hyvinkin monella tavalla.



Hämmästyin itsekin, kun aloin selailemaan kuvia esimerkiksi ruokailuhuoneestamme: etsimällä etsin kalusteita tai esineitä, joita olisimme ostaneet upouusina. Kyllä niitä löytyi, mutta kovin vähän. Lähes kaikki on siis ostettu tai saatu vanhana. Parasta on kenties kerroksellisuus. Kalusteista ja tavaroista moni on kulkenut suvussa tai jomman kumman mukana jo pidemmän aikaa, ja monessa kalusteessa ja esineessä on siten myös tunnearvoa. Monikerroksellisuus luo mielestäni myös kodikkuutta; kaikki ei ole aivan kuin sisustuksen oppikirjoista - ja mikä tärkeintä, koti tuntuu kodille.

Kaikille toki tällainen kerroksellinen sisustaminen ei sovi, mutta meille se on sopinut - niin silmälle, kuin mielellekin, kuten myös talon hengelle. Vanha talo voidaan toki kalustaa ja sisustaa myös kovin paljon talon aikakautta peilaamaan tai modernisti, mutta itse koen, että eri aikakausien tyylien sekoittaminen luo kivaa vaihtelua kotiin.



Ja mikä sitten esimerkiksi näissä kuvissa oli sitä uutena ostettua? Ruokailuryhmä on ostettu periaatteessa uutena, mutta se on tehty puusepän työnä vanhoista ovista, joten materiaali on ollut pääosin kierrätettyä. Keittiön puolella sekä ruokailuhuoneessa olevat kattovalaisimet on ostettu uusina, samoin lampaan taljat. Kakluunin vieressä oleva viherkasvi sekä kukkaruukku sekä keittiön amppelissa roikkuva kukka ruukkuineen on ostettu uutena. Pari valokuvakehystä, Ikean punottu kori lipaston vierellä, sekä keittiössä juuri ja juuri näkyvät Ikean lehtikorit ovat myös uusina ostettuja - mutta samaan hengen vetoon täytyy sanoa, että ovat palvelleet jo reilusti yli kymmenen vuotta meitä. Ruokailuhuoneen lipaston päällä oleva pienoispiano on ostettu uutena, tyttären 1-vuotissyntymäpäivälahja, joka on edelleen kovassa käytössä - ja samalla kaunis koriste-esinekin. Pienesineitä ja sisäkasveja olemme saaneet uusina myös lahjaksi, mutta ilo on ollut saada myös kierrätettyjä lahjoja. Esimerkiksi pianon päällä on karttapallo, joka on erittäin vanha ja jonka mieheni sisko on antanut joululahjaksi miehelleni. Arvostan!

Pinnat on uusittu remontin yhteydessä; uudet tapetit, uusi kattopaneeli, uusi lautalattia (entinen oli revitty jossain vaiheessa pois), maalit ja yhdessä kuvassa hieman näkyvä pariovi on ostettu uutena. Pariovesta täytyy sanoa, että mieltäni edelleen harmittaa, että ostimme kyseisen oven uutena. Emme kuitenkaan millään löytäneet siihen hätään tarpeeksi matalaa pariovea (hirsitukien takia oven oli oltava matalampi kuin vanhat pariovet yleensä ovat). Voinen siis sanoa, että emme ole onnistuneet kierrättämään ruokailuhuoneen sisustuksessa riittävästi, vaikka kovin laiha tuo uutena ostettujen ja hankittujen lista onkin. Tämän kerroksen remontoinnin jälkeen opimme myös ennakoinnin tärkeyden: yläkerrassa kaikki väliovet on ostettu vanhoina - ja torpalla olemme mm. ikkunat, lattialaudat, väliovet ja kaapin ovet ostaneet kierrätettyinä. Ja kaikki nämä olemme löytäneet, kun etsimiselle on varattu tarpeeksi aikaa.

Ruokailuhuoneen sisustaminen on myös edelleen kesken, vaikka ostimme asunnon jo seitsemän vuotta sitten. Yksi tyttäreni maalaus odottaa kehystämistä - ja yksi nurkka korkeampaa astiakaappia. Verhojakin olen miettinyt useampaan kertaan niitä oikeita kuitenkaan löytämättä. Pitkäjänteisyys on toisaalta myös ekologista; emme osta tyydyttävää ratkaisua vaan etsimme niin kauan kuin löydämme juuri sen oikean. Kierrätetty sisustus sopii myös kuin nappi silmään #mitäminäolentehnyt-haasteeseen, josta kerroin jo aiemmin tässä ja tässä postauksessa.

Kuinka paljon teidän nurkista löytyy täysin uusia kalusteita ja pienesineitä? Ja mielenkiintoista olisi myös kuulla, kuinka paljon olette tutkineet sisustustuotteiden materiaalinen ekologisuutta, kun olette tehneet ostospäätöksen? Ja oliko tieto helposti saatavilla? Ainakin itse törmäsin aikoinaan suuriin haasteisiin juuri tässä kohtaa; tietoa oli haastava saada - ja saatuun tietoon oli jokseenkin vaikeaa luottaa.

P.S. Asiasta aivan kukkaruukkuun: oletteko huomanneet, että Yle Areenassa on tarjolla Myrkyluodon Maijaa? Olen itse jäänyt aivan koukkuun! Mielenkiintoista, ja toisaalta pistää miettimään, kuinka hyvin meillä kaikki on nykypäivänä.

 

I was planning lectures about ekological interior - and wondered, how I have managed ekological things in our own home. When we renovated second floor in our city home, I did not know much about ecological materials. The furnitures are however very much recycled - and I am glad about this fact when watching these pictures!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Kesäkukat sisälle // Summer Flowers Indoors

Viimeiset vuodet olen kiikuttanut kesäkukat sisälle aina syksyisin. Torpalla pelargoniat viihtyvät hyvin talven, sillä sisällä on suhteellisen viileää kuitenkin suurimman osan ajasta. Kaupunkikodissa myös portaikko sekä ullakon kammarit ovat viileitä talvisin, sillä niitä ei erikseen lämmitetä.

Patterit meillä tosiaan on, mutta niitä ei ole käytännössä juuri käytetty kuin talvisin pahimpina pakkasjaksoina, jolloin emme ole kotona. Sen sijaan vanhaa kakluunia ja perinnemuurarin muuraamaa pönttöuunia lämmitämme talvisin päivittäin, kun olemme kotona. Uunit lämmittävät alakerran ruokailuhuoneen ja kirjastohuoneen täydellisesti ja hormit jakavat lämpöä myös yläkerran kammareihin. Ainoa oleskeluhuone, joka kärsii kylmyydestä on keittiö, josta puuliesi on joskus aikoinaan purettu.

Haaveissa on puuliesi myös keittiöön, mutta odottelemme parempia aikoja sen suhteen, sillä samalla koko keittiö olisi syytä purkaa eristeitä myöten. Keittiössä emme ole tehneet niin perusteellista remonttia vielä kuin muissa kodin huoneissa.





#mitäminäolentehnyt -haasteeseen liittyen sisäilmalämpötila talvella ja toisaalta sisätilojen viilennys kesällä vaikuttavat myös meidän jokaisen aiheuttamiin kasvihuonepäästöihin. Kaupunkikotimme sähkönkulutus on meillä asuinneliöihin ja perheen kokoon nähden inhimillinen, koska sähkölämmitystä käytetään oikeastaan vain kellarikerroksen eteis-/kodinhoitotiloissa, pesuhuoneessa sekä vessoissa. Viilennystä meillä ei käytetä, vaan tuuletetaan kesäisin yöaikaan. Talvisin käytetään villavaatteita ja villasukkia, ja etätöitä tehdessäni päällä on usein vielä villainen viltti.

Tässä kohtaa täytyy kuitenkin tunnustaa, että voisimme olla tässä kohtaa huomattavasti parempia: meillä on ihan hirveästi neliöitä lämmitettävänä, eli selviäisimme kyllä vähemmälläkin. Yritämme peitota tätä miinusta sillä, että läheskään kaikkia tiloja ei aktiivisesti lämmitetä, kuten yllä kuvasinkin. Toiseksi meillä on torppa, jossa pidämme myös talvisin peruslämpöä yllä patterein, jotka toki sammutamme aina siellä ollessa. Torpan sähkölämmityksen pienentämiseksi on tulevaksi talveksi kuitenkin suunnitelmia, sillä edellisten vuosien kulutus on ollut niin suurta, että lämmityskustannukset käyvät jo kukkaronkin päälle. Näistä kuitenkin lisää vaikka toisessa postauksessa.

Sähkön ostamme Lumo Energialta niin kaupunkikotiin kuin torpallekin. Lumo Energia tuottaa uusiutuvaa sähköä, mikä lieventää omantunnontuskiani. Sähkön hinta ei vastaa pössisähkön hintavertailua, mutta mielummin maksan vähän enemmän ja pyrin säästämään käytössä - jolloin loppusumma on laskussa on lopulta sama. Vähemmän kulutusta siis tässäkin suhteessa. Puulämmitys tuottaa toki myös päästöjä, mutta tässäkin jokainen voi niitä vähentää, kun käyttää puhdasta ja kuivaa puuta ja sytyttää tulen aina ylhäältä päin. Varsin usein näkee, että puut on pinottu ns. teltan muotoon ja sytytetty keskeltä. Syttyy toki hyvin näin, mutta päästöt ja lämpöarvo ovat tosiaan vähän toista eri tavalla sytytettynä. Vinkkejä päästöjä vähentävään puiden polttoon takassa löydät esimerkiksi tästä jutusta!


Kesäkukkien talvehtimisen parhaat vinkkini lienee: viileä ja valoisa paikka, ja kastelua harvoin. Yleensä kastelen kukkia siinä vaiheessa, kun huomaan lehtien nuupahtavan. Kuolleet lehdet napsin pois aina välillä - ja kevään tullen olen kiikuttanut nämä vanhukset vain pihalle ja välillä tarjonnut kahvinporoja lannoitteeksi. Jossain vaiheessa olisi syytä taas vaihtaa mullat - ja varsinkin napsaista pelargonioita lyhyemmiksi, mutta jostain syystä tykkään näistä omaperäisistä väkkäröistä. Niissä on luonnetta - ja niistä näkyy, että ovat jo nähneet maailmaa.

Ja mikä parasta: en ole ostanut kesäkukkia enää useampaan vuoteen, sillä näitähän riittää. Katkenneet oksat olen tökännyt uuteen ruukkuun suoraan multaan - ja pian minulla on taas uusi pelargonia. Pelargonioita on jo sen verran, että olen antanut näitä äitienpäivälahjana - ja välillä ihan muuten vain tuliaisena tai läksiäisenä kylässä käyneille. Uusiutuvia ja itse kasvatettuja kukkia on tietenkin ilo antaa lahjaksi - ja ele on toki myös ympäristölle ystävällinen, kun taustalla ei ole kauppapuutarhan kasvihuoneen vaatimaa valaistusta, lämmitystä, tujuja lannoitteita eikä kuljetuskustannuksia.

Eli ongelmana ei ole kesäkukkien puute - vaan pikemminkin tilan puute niiden kaikkien talvettamiselle!

Olen onnistunut nyt myös muutaman muratin talvettamisella. Muratti vaatii selkeästi enemmän vettä myös talvisin - mutta ei toisaalta kestä märkää pidempää ajanjaksoa, eli mullan pitää antaa välillä kuivua.

Talvetatteko te kesäkukkia? Oletteko onnistuneet jossain muussakin kuin pelargonioissa ja murateissa? Otan mielellään vinkkejä vastaan!

In autumn I bring the summer flowers indoors. I have done this already several years. This tradition saves money, but also the enviroment. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

#mitäminäolentehnyt // Winter garden

Viime postauksessa avasinkin jo vähän tuntojani IPCC:n ilmastoraportin julkaisusta, minkä jälkeen olen osin mielenkiinnolla ja osin vähän jännitykselläkin kuunnellut ja lukenut, mitä asiasta tuumataan eri foorumeilla. Sitran johtajaa kuunnellessani tuntui kuin kuuntelisin omia mietteitäni, hih! Instagrammissa huomasin, että ihmiset ovat aidosti huolissaan. Uutisia katsellessa ihmettelin - no, montaakin asiaa. Home Via Laura -blogista luin myös hänen tuntojaan - ja Laura kannusti muitakin kertomaan, mitä he ovat tehneet ilmastomuutoksen hillitsemiseksi tai mitä he voisivat seuraavaksi tehdä.

#mitäminäolentehnyt on pyörinyt siis tämän jälkeen mielessäni, eikä ole antanut rauhaa. Koen asian avaamisen osin haasteelliseksi kiteyttämisen takia. En halua luettelomaista blogipostausta - mutta toisaalta asia on kovin laaja. Lähtien ihan jo siitä, mihin päätät asettua asumaan - loppuen siihen, mitä paperia käytät vessassa käydessäsi. Heh, ihan pikkuisen kärjistäen!



Mutta sitten hoksasin, että voisin alkaa viljelemään näitä asioita enemmän blogissani osana muita juttuja. Väitän nimittäin, että jokaisessa postauksessani vilahtelee asioita, jotka ovat osin tietoisia - ja osin jo tiedostamattomiakin, valintoja, joilla vähennän osaltani päästöjä ja elän enemmän ympäristöä kunnioittaen. Kysehän on lopulta elämäntavasta, mikä on erittäin laaja kokonaisuus.

Jotta tämä juttu ei päättyisi kuitenkaan tähän, tuon esille ehkä yhden ratkaisevimmista asioista. Se on kulutus. Vaikka kuinka pitkään on puhuttu palveluyhteiskunnan tulosta, tuntuu, että taloutemme pyörii edelleen liian paljon tavaroiden kulutuksen ympärillä.



Itse olen elänyt myös sen vaiheen, kun kiersin lauantaisin kaupungilla ja palasin kotiin tyytymättömänä, jos en ollut löytänyt kaupoista mitään kivaa. Se oli ehkä sellainen vaihe elämässä, jolloin olin muutenkin hukassa ja etsin omaa tapaani elää. Pari vuotta siinä meni ja sitten päätin, että saa riittää. Päätin ostaa asunnon ja sijoittaa nuo rahat parempaan talteen.

Lukuun ottamatta tätä "harha"-vaihetta, olen elänyt oikeastaan koko elämäni, osin pakostakin, suhteellisen säästeliäästi. Lama-ajan lapsena kävin jo 1990-luvulla kirpparilla, ja sieltä minulle ja siskolleni ostettiin muun muassa vaatteet. Silloin kirppareilla käynti oli noloa, enkä voinut kertoa kuin lähimmäisille ystäville, että vaatteet olivat kirpparilta. Nyt tilanne on täysin päinvastainen, eli kehitystä on todella tapahtunut. Opiskeluaikoina elin hyvin niukasti välttäen opintolainoja. 
Ensimmäisen asunnon ostamisen jälkeen elin taas erittäin niukasti, sillä viimeistelin samalla opintojani, eivätkä tulot olleet huikeat.



En voi kuitenkaan sanoa, että asunnon ostaminen olisi ollut huono päätös, alun niukkuudesta huolimatta. Myin asunnon muutaman vuoden päästä, ja ostin itselleni uuden - ja miehen tultua kuvioon, tuli taas myynti ja uuden osto eteen. Parin vuoden päästä voin sanoa olevani jo velaton; säästämisen lisäksi ansaitsin siis kiinteistöjen arvojen nousulla. En halua kerskua, mutta kuitenkin herättää miettimään, että pienistä kulutusvirroista syntyy lopulta suuri virta. Elämällä ympäristöä säästäen, säästää usein myös rahaa.



Seuraava elämänvaihe kiteytyi oikeastaan Bangladeshin vaateteollisuuslaitoksen suuronnettomuuteen vuonna 2013. Joka siitä ei ole kuullut, voinee lukea tuon 10 000 työntekijän menehtymisen tarinan esimerkiksi tästä. Tavaroiden ostaminen ei tuota minulle enää mielihyvää, jos en tiedä niiden alkuperästä tai varsinkin, jos tiedän, että tuotteen materiaalit ovat luonnolle haitallisia, tuote on kuskattu toiselta puolelta maapalloa - tai jos epäilen, että tuote on valmistettu kunnioittamatta työntekijöiden perusoikeuksia ja hyvinvointia.

Koska eettisiä ja ekologisia tuotteita on vähemmän tarjolla, on kulutuskin sitä kautta väkisinkin vähäisempää. Eettisten ja ekologisten tuotteiden hinta on myös usein kertainvestointina suurempi. Tämä ei tarkoita elinkaarikustannuksia, sillä kestävyydeltään nämä ovat usein huomattavasti parempia, minkä johdosta tuotteet ovat usein pitkällä tähtäimellä jopa halvempia kuin verrokkinsa perusmarketeissa. Suuret kertainvestoinnit siirtävät kuitenkin usein hankintaa eteenpäin ja pakottavat säästämään. Joskus säästämisen aikana oivaltaakin, että asian voi tehdä myös itse tai löytää tuotteen käytettynä - jolloin säästö on jo melkoinen niin kukkarolle kuin monesti ympäristöllekin.



Tiivistäen tämän voisi sanoa, että köyhästi eläen säästää luontoa ja vähentää omia päästöjä. Köyhästi eläminen ei omassa mittapuussani tarkoita kuitenkaan missään nimessä huonoa elintasoa - tai että se näkyisi ulospäin (muutoin kuin ajoittain rikkinäisinä sukkina, sillä käytän niitäkin mahdollisuuksien rajoissa loppuun, hih!). Mielestäni elämme ihan normaalisti.

Kuitenkin loppuun täytyy myös todeta, ettemme missään tapauksessa elä edelleenkään täydellisesti, ja uskon, että tässä yhteiskunnassa päästötön elämäntapa on erittäin monelle suhteellisen haastavaa. Perheessämme on esimerkiksi auto, jolla mieheni käy joka päivä töissä ja jolla ajelemme lähes joka viikonloppu torpalle. Silti tuottamamme liikenteen kasvihuonepäästöt ovat suhteessa pienemmät kuin monella muulla, sillä emme ole tehneet ulkomaan matkoja moneen vuoteen lentokoneella. Ja koska työskentelen kestävämmän liikenteen kehittämisen edistämiseksi, voin olettaa, että lähivuosina tuolle omistusautollekin löytyy kilpailukykyisiä vaihtoehtoja, jolloin voimme luopua siitä autostakin. Ja tästä ehkä kerronkin sitten joku toinen kerta enemmän!



Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Mitä te olette tehneet päästöjen vähentämiseksi? Osallistukaa tekin tähän haasteeseen, ken haluaa. Jos ei muuta, herättää se ainakin miettimään asiaa. Ja kiinnostaako teitä kuulla lisää #mitäminäolentehnyt -aiheesta?

Kuvissa myös yksi #mitäminäolentehnyt -asia. Nimittäin talvipuutarha, jonka pesrustamisesta innostuin kuin luin Jovelan talvipuutarhasta. Meidän pienelle talvipuutarhalle löytyi sopiva paikka kirjastohuoneen suurelta työpöydältä, jonka päällä roikkuu sukulaisilta käytöstä jäänyt uusvanha suutarinlamppu. Huone on käytännössä niin valoisa, ettei se tarvitse kasvivaloja vielä, mutta jos yrtit säilyvät hengissä pidempäänkin, pitänee ostaa kasvilamppu valaisimeen. Yrtit kasvoivat kevään ja kesän siis torpalla - ja nyt kylmien ilmojen tullessa olisivat viimeistään paleltuneet ulkona puutarhassa. Jos saan edes osan yrteistä pysymään hengissä talven yli, vähentää se ensi vuoden ostostarpeita ja pystymme myös talvella nauttimaan tuoreesta basilikasta, rakuunasta - ja laventelia ajattelin hyödyntää kenties joulumuistamisissa. Talvipuutarhassa itse kasvatetut yrit ovat luonnollisesti vähäpäästöisiä, koska valaisin toimii samalla myös muun tilan valaisemiseen ja koska tilaa lämmitetään muutoinkin talvisin ahkerasti pönttöuunilla.

 Let I show you my Winter Garden! It is quite tiny - but useful and give us some summer feeling in the middle of autumn darkness.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!