Reilu vuosi sitten vinkkasin suunnitelmista rakentaa leikkimökki vanhaan aittaan. Tänä kesänä ryhdyimme tuumasta toimeen; aloittaen tietenkin taas rakenteista.
Maa oli noussut aitan ympärillä melkoisesti, mikä ei ollut tietenkään alimmille hirsille paras tilanne. Pikaelvytystä oli tehty jo aiempina vuosina lapioimalla hirsiä hipovaa maata pois aitan vierustalta, mutta tämä johti tietenkin siihen, että sadevesi jäi seisomaan aitan alle. Tunkkien avulla aittaa hinattiin ylöspäin ja aitan nurkkiin kasattiin uusia kiviä - ja näin silmämääräisesti vino aitta oli vähemmän vino ja mikä tärkeintä; alimmat hirret ovat nyt selvästi maapinnan yläpuolella.
Olimme varautuneet myös hirsien vaihtoon, mutta sen verran onnekkaita olimme, että alimmat hirret olivat säilyneet pientä pintalahoa lukuun ottamatta ehjinä. Aitassa on kuitenkin edelleen lahoa hirttä, jota olisi voinut vaihtaa, mutta koska päämissiona oli saada lapsille leikkimökki niin, että lapset haluavat vielä leikkiä leikkimökissä, päätimme oikaista. Hirsiä voidaan vaihtaa myöhemminkin; tärkeintä oli, että kantavat rakenteet olivat ehjiä.
Myös alapohjaa kannattavat hirret olivat ehjiä. Lattia näiden hirsien päällä oli sen sijaan sen verran hiirien tai rottien koluama, että se purettiin ja tilalle asennettiin uusi lautalattia. Tai ei tietenkään uusi vaan käytimme vanhoja lattialautoja, jotka kävimme edeltävänä talvena purkamassa talosta, jota oltiin purkamassa maan tasalle.
Aitassa ei ollut myöskään minkäänlaista ikkunaa. Ikkunan laittaminen vanhaan aittaan arvelutti, mutta päätimme puhkaista ikkunan seinään, joka näyttää metsään päin. Näin ikkunaa ei näe pihapiirissä ja vanha aitta näyttää pihalta katsottuna sille kuin on ollut sen reilun 100 vuotta.
Ikkuna-aukon suunnittelu umpikieroon aittaan oli vähintäänkin haastava tehtävä. Mutta siihen se lopulta sahattiin niin, että näytti mahdollisimman vähän kierolle sisälle päin ja samoin mahdollisimman vähän kierolle ulospäin. Aukka sahattiin moottorisahalla sisältä päin paksuja rimoja myötäillen - ja sahaa mahdollisimman suorassa pitäen. Helppoa se ei ollut ensikertalaiselle, mutta hyvin mies siitä selviytyi - ja sahaus oli hyvää harjoitusta seuraavan päivän projektiin, jolloin sahasimme ikkuna-aukon torpan seinään - mutta sen tarina onkin sitten oma postauksensa.
Ja niin saatiin ikkuna paikoilleen (jotenkin), ja lattiat asennettua. Sen jälkeen supersiivous ja kalusteet sisälle. Vanhoja kalusteita oli säästelty leikkimökkiä silmällä pitäen, ja niin sai mökki pöydän ja tuolit (lapsuuden kotini perintöä), pinnasängyn ja laverisängyn (torpan mukana tulleita kalusteita) - ja myöhemmin vielä kulmakaapin (sekin vanhaa tuvan kalustoa). Vielä kalusteita mahtuu ja ajatuksissa onkin jokin arkku sekä kaapisto, joissa säilyttää leluja ja petitarpeita.
Ikkunasta täytyy vielä sen verran sanoa, että niitä ei ehditty kunnostaa lainkaan. Kuvistahan sitä ei näe, mutta ulkoapäin niistä puuttuu myös lasiruutuja - puhumattakaan kitistä tai hyvästä maalikerroksesta. Samoin listat vielä puuttuvat. Mutta on valoa ja näkymä metsään, ja sehän se tärkeintä lasten näkökulmasta.
Seinissä on myös hiiren kokoisia aukkoja - samoin katonrajassa. Saati sitten hyttysten aukoista; niitä on erittäin paljon. Niiden paikkaamiseen päästään kenties ensi kesänä.
Tärkeintä tässä kohtaa oli kuitenkin saada aitasta leikkipaikka lapsille - ja siinä päästiin maaliin. Aitassa vietettiin heti lattian valmistumisen jälkeen tuparit, ja tuparilahjaksi lapset saivat tupaansa muun muassa rengaskeinun (vanha rengas löydettiin navetasta), vanhan emaliastiaston (kirpparilöytö) sekä patjoja, tyynyjä ja peittoja (perintönä isovanhemmilta).
Tuparit olivat onnistuneet ja loppukesästä lapset viettivät monta tuntia tuvassaan tehden majoja, keinuen ja voimistellen sekä kahvitellen ja syöden - ja välillä leväten. Sai toinen olla välillä vauvakin ja nukkua pinnasängyssä päiväuniaan.
Suunnitelmissa on joku päivä kunnostaa aitta ihan siihen kuntoon, että siellä voi nukkuakin. Suunnitelmissa on myös parven rakentaminen aittaan, mikä loisi tilaan ihan uudenlaisia seikkailun mahdollisuuksia - ja vieraille myös yösijaa. Tavoitteena on kuitenkin säilyttää vanhan tilan tunnelma, ja mennä vanhan rakennuksen ehdoilla.
Mutta nämä projektit tulevat sitten aikanaan. Listalla on monta tärkeämpääkin asiaa, joiden kanssa menee vuosi jos toinenkin. Aina on kuitenkin piristävää suunnitella ja haaveilla - eikö?
We builded a playhouse in old granary this summer. The granary was lifted upward, new floor was builded from old floorboards and the dark granary got light inside with a new window. The interior is not finished, neither the window structures and the walls, which are full of holes. But first things first: the kids have now place to play - and the joy is apperent!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
