maanantai 4. helmikuuta 2019

Iloa kasvukauteen 2019 // Joy for the Next Growing Season



Viime vuonna osallistuin yhteispostaussarjaan, jossa joukko bloggareita kertoi omista ajatuksistaan ja projekteistaan omavaraisuuden kasvattamisen osalta. Oli antoisaa osallistua tähän postaussarjaan, sillä samalla tuli kirjattua itselleen ylös, mitä myötä- ja vastoinkäymisiä matkalla oli. Viime kuukausi on saanut minut kuitenkin miettimään erittäin paljon omaa tapaani toimia. Elämääni on nimittäin salakavalasti hiipinyt suorittamisen maku, ja ilo tekemisestä on hävinnyt. Näin on käynyt myös omavaraisuuden kasvattamisen rintamalla.

Olenkin opiskellut itseäni ja aihetta - miettinyt, mistä suorittaminen kumpuaa ja miksi se on näin voimakkaasti alkanut ohjata tekemisiäni. Parhaan vastauksen aiheeseen löysin Katri Syvärisen kirjasta Elämän taika. Kirja kokonaisuudessaan kertoo siitä, kuinka loputon suorittaminen johti Katrin uupumiseen - ja kuinka ilo jäi kaiken tekemisen taakse. Välillä tuntui kuin olisin lukenut itsestäni kirjoitettua kirjaa. Ja toisaalta kirja kertoo Katrin tiestä takaisin kohti elämän taikaa.



Katri lainaa kirjassaan Penny Peircin kirjaa Intuitio - sisäisen tiedon ohjauksessa ihmisen luovan kierron vaiheita. Tämä herätti minut viimeistään, sillä huomasin, että olin elänyt jo monta vuotta lähestulkoon ainoastaan tekemisen vaihetta - toteuttanut, siirtänyt aktiivisesti ajatuksia konkreettiseen maailmaan. Mutta ihminen tarvitsee myös muita vaiheita; olemista ja saamista, jotta ihminen palautuu ja pystyy luomaan ja ideoimaan uutta ilman, että väsyy, uupuu ja sairastuu.

Omavaraisuuden kasvattamisen osalta talvi on monelta osin selkeää olemisen vaihetta, josta alkaa uuden luominen. On aikaa miettiä, pohdiskella, unelmoida, visioida ja kehitellä uusia ideoita. Oivalluksen hetken jälkeen on mielekästä tehdä päätös ja ryhtyä toteuttamaan ideaansa konkretian tasolla.

Meillä talvet ovat kuitenkin olleet hyvin pitkälti palkkatöitä, suuriakin rakennus- ja remonttiprojekteja, puiden kaatoa metsästä ja halkotöitä, metsän sekä risukon raivausta, kaupunkikodin ja vanhan torpan ylläpitoa, kotitöitä kahden pienen lapsen kanssa; yhtä ajan käytön hallintaa. Näiden kaikkien lomassa olemme toki myös unelmoineet, visioineet ja suunnitelleet - mutta ei millään mittarilla kyllä olemisen kautta.

Omavaraisuuden osalta kevät ja kesä ovat ovat puolestaan selkeitä tekemisen vaiheita. Silloin siirretään suunnitelmat konkretiaan ja tehdään. Ja tätä on tosiaan tehtykin, mutta kuten sanoin - ihan jokaisena vuodenaikana ja kaikilla elämänhaaroilla.



Kolmas vaihe, saaminen, koittaa Peircin mukaan, kun idea on toteutettu ja se on ilmentynyt fyysisessä maailmassa. Nyt on siis aika ottaa vastaan, nauttia ja juhlistaa sitä, mitä on saatu aikaan. Tätä ilmentävät varmasti omavaraisuuden osalta sadonkorjuu, ruoan laitto oman maan antimista, säilöminen, sadonkorjuujuhlat, kekrit, pyhäinpäivän juhlinta ja joulun aika. Mutta toki myös kesällä ja syksyllä kaunis ja rehevä puutarha, jossa on ihana juhlistaa kesää ja nauttia ihan vain kaikesta kauneudesta ja olemisesta. Ja toki vaikkapa talvella puulämmityksen luomasta lämmöstä ja tunnelmasta nauttiminen sekä itse rakennetussa tai korjatussa talossa vietetyt hetket perheen kesken.

Meillä kolmas vaihe on ollut, mutta se on suoritettu ilman sen suurempaa iloa itse tekemisessä. Toki egoni on kiitellyt minua moneen kertaan, kuinka ahkera olen ollut ja mitä kaikkea olen saanut aikaan. Ja olen päivitellyt nämä aikaansaannokset usein myös blogiin. Mutta sitä en ole halunnut itselleni myöntää, että ilo on pikkuhiljaa kaikonnut tästä vaiheesta - ja valitettavasti monessa eri elämän lohkossa muutenkin, ei siis vain omavaraisuuden tavoittelussa.



Pitkän johdannon jälkeen... Tämän postauksen tarkoitus oli kertoa yhdessä muiden bloggareiden kanssa, miten meillä on talvi mennyt omavaraisuuden osalta ja mitä suunnitelmia on tulevalle kasvukaudelle.

Summa summarum I: Emäntä uupui ja isäntä jatkoi halon hakkuuta sekä puhdetöitä.

Summa summarum II: Tulevan kasvukauden tavoitteena on intuitiota kuuntelemalla luoda omavaraisuutta elämään juuri sen verran, mikä optimoi ilon ja onnen tunteen tekemisessä. Tulevissa postauksissa tulen sitten kertomaan, miten myös tässä tunnetyöskentelyssä onnistun osana omavaraisuusjuttuja. Ehkä kuukauden päästä kerron myös vähän tarkemmin, mitä olen varovaisesti visioinut tulevaan kasvukauteen - mutta koska olen niin vahvasti vasta paranemisen tiellä, jätän tämän kortin vielä tässä kohtaa auki, sillä kovat tavoitteet johtavat itselläni helposti suorittamiseen.

Summa summarun III: Loppuelämän tavoitteena on kuunnella enemmän intuitiota, vaimentaa pikkuhiljaa ego ja elää niiden arvojen mukaisesti, jotka tunnistaa aivan ihkaomakseen. Niin omavaraisuuden kuin kaiken muunkin elämäämme vaikuttavan suhteen.



Entä mitä tuumaavaat muut bloggarit? Käypä kurkkaamassa myös heidän kuulumisensa seuraavien linkkien kautta. Itse ainakin luen seuraavaksi suurella mielenkiinnolla, mitä muut suunnittelevat ja tuumivat näin kasvukauden alussa, sillä postaukset olivat ainakin viime vuosina erityisen inspiroivia. Inspiroivat kirjoitukset ovat puolestaan juuri sopivia tähän olemisen vaiheeseen, jota tällä hetkellä pyrin mahdollisuuksien mukaan elämään.


Tänä vuonna bloggarijoukko onkin varsin valtaisa, joten näiden kaikkien postausten läpikäymiseen taitaakin mennä useampi vapaahetki. Kiitos kaikille muillekin bloggareille näin jo etukäteen, ja tulen vierailemaan blogeissanne varmasti ennemmin tai myöhemmin - kun vain hetki inspiraatiolle on se oikea.

Ihanaa kevään ja kesän odotusta kaikille!


Some pics from our winter - and promise, that I will enjoy more and stress less next spring, sommer and autumn in these surroundings!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!