Olen uuden edessä, mutta en pelkää. Olen ehkä vähän hämilläni ja ihmeissäni, vatsassani kuplii välillä - ja ihan jännittääkin. Olen innoissani. Olen myös tyytyväinen itseeni, että teen näin.
Minulle on haluttu parasta, minkä takia minut on opetettu tekemään asiat ahkerasti, tunnollisesti, varmin askelin, yleistä uskomusta tukien ja ympäröivän yhteiskunnan arvoja mukaillen. Näin saaden hyväksyntää ympäriltäni. Vaikeudet ympärilläni ovat syventäneet noita selviytymiskeinoja. Olen tukeutunut niihin monta vuotta, jopa vuosikymmentä, aina vain tiukemmin. Niin olen selviytynyt, haastavistakin elämänvaiheista.
Tuli aika elämässä, kun ympärilläni ei ollut enää vaikeuksia - ja kun olin tehnyt kaiken sen, mitä pitikin, jotta selviää. Mitä sitten tapahtui?
Ei romahdus, mutta uuden alku. Se tuli kuitenkin pakosta, sillä enää en jaksanut totella, suorittaa, olla se paras ja täydellinen muiden silmissä. Seinä tuli vastaan. Vaihtoehtona olisi ollut, että yritän kiivetä väkisin tuon seinän yli, kaivaa aukon sen ali tai hakata seinä rikki - ja jatkaa samaa rataa, tuosta väliponnistelusta vain entistäkin väsyneempänä.Tai sitten kääntyä, tunnistaa mitä sydän sanoo ja lähteä kävelemään sydämen sanelemaan suuntaan. Päätin valita sydämen suunnan.
Olen tällä hetkellä vielä tuon seinän vierellä, mutta olen löytänyt jo sen polun, jota lähden pian seuraamaan. En tiedä varsinaisesti, mihin tuo polku johtaa, mutta sen tiedän, että tuon seinän vierelle en enää palaa.
Edessä on kahden vuoden opintovapaa. Edessä on toivon mukaan ulkopuolista keskusteluapua. Edessä on monta sellaista ratkaisua, joita entinen minä ei olisi pystynyt edes kuvittelemaan elämäänsä ja itseensä. Entinen minä olisi palannut kahden vuoden opintovapaan jälkeen väitöskirja kainalossa takaisin töihin. Tulevasta minästä en itse asiassa edes tiedä. Tuo tuleva minä ei nimittäin edes vielä tiedä, mitä hän pääsee opiskelemaan.
Viimeiset kuukaudet olen siis järjestellyt ja siivonnut elämääni. Tuo järjestely ja siivous jatkuvat varmasti vielä pitkään, ja kokeilen eri ratkaisuja yrityksen ja kenties erehdyksenkin kautta. Yksi näistä asioista on sosiaalinen media.
Olen miettinyt, mitä sosiaalinen media minulle tässä elämäntilanteessa tuo - ja mitä se vie. Olen tullut siihen tulokseen, että tässä elämäntilanteessa se vie minulta enemmän kuin tuo. Tämän takia päätin yllättävänkin vaikean pohdinnan jälkeen jättää sosiaalisen median kokonaan tauolle; niin tuottamis- kuin seuraamismielessäkin, muutamaa kanavaa ja blogia lukuun ottamatta. Koska niin sydän sanoo.
En tiedä, kuinka kauan tuo tauko kestää ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Mutta nyt odotan tuota vaihetta jotenkin niin paljon, että minun oli päästettävä nämä ajatukset heti ulos, kun vain tuli se hetki, että ehdin kirjoittaa. Päällimmäiseksi toivon, että tauko tuo enemmän mahdollisuuksia hetkessä elämiseen, läsnäoloon. Toivon myös, että tuo tauko voimistaa ajatuksiani siitä, mitä juuri minä haluan elämältäni ja mikä juuri minulle on tärkeää. Sosiaalisen median hyvä ja huono puoli kun on, että ideoita ja ajatuksia tulee niin ovista kuin ikkunoistakin. Nyt tuntuu, etten kaipaa enää yhtään uutta ideaa. Kaipaan vain ajatusta siitä, mikä niistä kaikista ideoista on minulle se oikein. Ja kaipaan rauhaa sisälleni, jotta kuulen sen ajatuksen.
Kiitos sinulle, ja kiitos teille kaikille. Minulla on upeita lukijoita ja seuraajia, joilta olen saanut niin paljon. Kenties pystyn taas myöhemmin antamaan teille jotain blogin kautta - tai jotain muuta kautta. En vielä tiedä, enkä lupaa mitään. Seuraavien kuukausien aikana tiedän, että voimani menevät hyvin pitkälle itseeni ja perheeseeni. Sitten ystäviin ja sukulaisiin. Ja sitten tulette te, viimeisenä - mutten sanoisi kovin vähäisenä. Tätä kuvastaa se itku, jonka äärellä olin taukoa pohtiessani. Mieheni luki seuraavana aamuna ajatukseni ja sanoi, että kutsu heidät kylään. Niin että kyllä: älkää ihmetelkö, jos kutsun teistä jonkun vielä tässä joku päivä kylään!
Toivon sinulle kaikkea hyvää - ja kiitos vielä teille kaikille, kaikesta.
My sosial media channels stay on break for a period.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
