keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kuolemankello // Death Watch



Viime viikonloppuna kuulimme outoa ääntä. Lapset olivat juuri nukahtaneet ja ympärillä oli hiljaista. Paikallistimme äänen lähelle keittiön nurkkausta. Hiiri. Ei kai ne nyt ole voineet taas päästä alapohjaan. Välillä ääni loppui ja sitten taas rapsuttava ääni alkoi.

Hiiri olisi itse asiassa ollut paljon mukavampi syy ääneen - tai no, mistäpä minä sen tiedän. Eilen mies keskusteli aiheestaan kollegansa kanssa, jolloin puhe kääntyi kuolemankelloon. Mies soitti minulle töistä lähtiessään.

Kuolemankello. Miten emme ennen olleet kuulleet tätä ääntä? Ja miksi kuulemme sen vasta sitten, kun kosteus on saatu alapohjasta pois? Eikö se auttanut?

En halunnut uskoa.




Kuolemankellon toukat viihtyvät lahossa puussa ja ilmeisesti nakertavat puuta vähän lisääkin siinä elellessään. Ja viihtyvät kosteassa. Voivat yhdessä lahovaurioiden kanssa tuhota rakennuksia - ihan niin, että romahtavat.

Istuin junassa hetken hiljaa puhelun jälkeen. Ahdisti. Googletin kuolemankellon äänen. Ja niin, sille se kuulosti. Ahdisti niin.

No päätin jatkaa töitä. Välillä ahdistuksen väreet riipivät selkänahkaa ja hetken jos toisenkin mietin, mistä minä nyt noin ahdistuin. Ja muistin: se kuolemankello. Mietin hetken, miten pystyin unohtamaan tämän asian näin totaalisesti töiden keskellä. No, paljon töitä, mielenkiintoisiakin töitä, paljon ratkottavaa. Aikaa ei ollut miettiä kuolemankelloa.

Asemalta kotiin pyöräillessäni päätin, että en ahdistu; lopetan sen pahan olon tähän. Harmittaahan toki ihan hirveästi, mutta eihän se ahdistumalla mihinkään lähde. Pitää nyt vain tietää asiasta enemmän; poistaa syitä, joiden takia kuolemankello asustelee torpassamme.

Kotiin päästyäni mies oli jo avannut Talotohtorin ja lukenut sieltä tarvittavat. Panu Kaila toteaa kirjassaan tyynen rauhallisena: Ei hätää. Poista ja korjaa syy. Kuolemankello häviää ajan mittaan, kun syy on poistettu - ja tässä tapauksessa kosteus. Jossain tilanteissa kuolemankello on voinut tehdä niin paljon tuhoa, että rakenteet pettävät alta, jolloin myös puuosia pitää vaihtaa. Muuten Panu Kaila totesi, etttä ei syytä puuosien vaihtoon. Syyn poistaminen riittää.




Monia on neuvoja tässä kohtaa, ja veikkaisin, että moni rakennusyhtiö heittäisi tässä kohtaa joko hanskat tiskiin tai toteaisi, että ihan kaikki laho puu on saatava talosta nyt ulos. Mistä syystä moni hieno rakennus nykyään puretaankin; kun ovat toivottomia tapauksia.

Mutta meillä ei, onneksi, ole tätä vaihtoehtoa. Ei ole rahaa tällaisiin järjestelyihin. Eikä missään nimessä halua purkaa koko taloa. Uskomme Panu Kailaa. Alapohja on ollut märkä monta kymmentä vuotta. Siellä on ollut niin hyvät olosuhteet kuolemankellolle. Kuolemankellon toukat voivat elää puussa viidestä kymmeneen vuotta. Niin: että kymmenen vuotta.

Mutta hei. En ahdistu. Jos kuolemankello on Panu Kailan mukaan saatu hävitettyä kartanosta, josta lattia on ollut niin laho, että uuni on tipahtanut kellariin - meillä ei ole hätää. Kyseisessä kartanossa alapohjan tuuletus oli tukittu, ja pelkästään alapohjan tuuletuksen korjaus oli lannistanut kuolemankellon. Meillä taistelu kuolemankelloja aloitettiin viime kesänä alapohjan korjauksella - ja nyt alapohjassa suorastaan tuulee. Eli Hasta la vista, kuolemankellot! Teillä on (enää) kymmenen vuotta elinaikaa jäljellä...!

P.S. Ainoa, mikä harmittaa ehkä vähän vielä, on tuo nimi. Kuolemankello. Voitaisiinko ehdottaa jollekin hyönteisyhdistykselle nimenmuutosta?

P.P.S. Kuvissa kuvia viime viikonlopulta. Hetkistä, joista nautin: "uusi" oikea sänky, verhot ikkunoissa, juoksulenkin jälkeen vilpoinen "suihku" saunalla, uutta hyllypaperia tiskikaapin hyllyllä, tiskiopöytä kaikessa yksinkertaisuudessaan - ja minusta niin söpönä, tiskikaapiksi. Eli kyllä: paikka, jossa niin nautin hetkistä - kuolemankellon tikityksestä huolimatta.




Random pics from last weekend. 

We heard also noice of Death Watch. It was not so nice noice noice to hear - but hopefully our basefloor renovation will help us to get rid of those beetles, who like to live in moist circumstances. 



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

22 kommenttia:

  1. Aika hurja nimi moisella on, ehdottaisin myös kyllä nimenvaihtoa! Mutta hyvä uutinenhan on, että se voidaan hävittää ja häviää kun korjataan oikein! Nostan teille kyllä hattua (taas!), moni olisi jo tosiaan heittänyt hanskat tiskiin ja luovuttanut tai ainakin oikaissut, mutta te vaan puskette eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistetään nimivaihdos vetämään ;) Nojaudutaan hyviin uutisiin; ja pusketaan eteenpäin iloisin ja määrätietoisin mielin! Torpasta on tullut kyllä niin rakas, että kuolemankellot nitistetään ihan varmasti huolehtimalla kahta suuremmalla antaumuksella torppaa <3

      Poista
  2. Kannatan kyllä nimenmuutosta! En ole moisesta ennen kuullutkaan. Toivottavasti häviävät pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ollut; muista samantapaisista lahohyönteisistä kyllä, mutta tämä järkytti kyllä nimellään aluksi pahemman kerran!

      Poista
  3. Teen töitä puutalojen parissa, joten Kuolemankello on tuttu vihollinen. Ei omakohtaisesti, mutta työmielessä. Mutta onneksi siitä tosiaan voi päästä eroon. Ja onneksi teillä on hyvä kuulo, koska muutenhan siitä kellon tikityksestä ei tietäisi mitään. Uskon, että tarinalla on onnellinen loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos; näin minäkin uskon <3

      Poista
    2. Minä myös, kyllä te saatte sen häädettyä pois! Asiasta positiivisempaan: ihanat paperit tiskikaapissa :)

      Poista
    3. Sanos muuta! Etsin noita papereita aikani, ja löysin lopulta kivan näköisiä clasulta :)

      Poista
  4. Kaikkea sitä (kirjaimellisesti) kuulee! Vanhan talon omistajana tietenkin joskus asia tullut vastaan kun on lueskellut vahoista taloista. Mutta, jäitä hattuun eiköhän mokoma muuta naapuriin kun olette alapohjankin jo korjanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin me uskomme; tulivat varmaan tuulta karkuun sisälle (?) ja kuulimme näin äänen :) Joten toivon mukaan se oli sitten tässä! :D

      Poista
  5. Meilläkin on kuulosteltu milloin minkäkinlaista naputusta ja pelätty kuolemankelloksi – onneksi ollaan toistaiseksi oltu väärässä (olemme tainneet tulla vanhassa talossa asuessamme jo vähän vainoharhaisiksi näiden hyönteispelkojemme kanssa...). Mutta toivottavasti kellot älyävät nyt häipyä pian ja saatte taas nukkua yönne rauhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, mietin kyllä tätäkin, että onko tämä jotain vainoharhaisuutta. Ääni kuitenkin muistutti kovasti juuri kuolemankelloa, joten ehkä parempi ottaa asia vakavasti ja seurata tilannetta - ja tietenkin korjata rakenteita, jos jostain vielä löydämme kosteita paikkoja, jossa puu on päässyt lahoamaan. Kiitos myötätunnosta <3

      Poista
  6. jos se ois häiriökello.. aiheuttaa häiriötä muttei talon kuolemaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta; pitääpä pistää ehdotus menemään ;) Tai nimeän ainakin meidän torpan asukkaat häiriökelloiksi :)

      Poista
  7. Mä olen kanssa kaksi vuotta aika ajoin jos en kuullut niin ollut kuulevinaan, jos en nähnyt niin ollut näkevinään ja milloin mitäkin. Kaikki mahdolliset tuholaisetkinnon googletettu ihan varmuuden varalta. Kuka mitenkin näitä murehtii. Mä en usko että nämä vanhat hienot mökkeröiset tästä enää niin vaan kellistyisivät. Syyn poisto riittäköön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä. Nyt viikon asiaa makustelleena asia ei tunnu enää niin järisyttävälle. Syy on osin poistettu; ensi kesänä vielä kuistin alapohjan tuuletus kuntoon ja saa kellot sen jälkeen kyytiä :D Eivät ole 70 vuodessa saaneet taloa kumoon, vaikka olot ovat olleet epäsuotuisat, joten tuskin tämänkään jälkeen, kun olot ovat suotuisammat. VAnhan talon omistajana pitää pitää tosiaan välillä pää kylmänä, ja ajatella järjellä ;)

      Poista
  8. Apua niin mittavan hometalokeissin kokeneena, ahdistuin tästä, siis pohjalaattaan asti kaikki piikattu ja rakennettu talo kattoa myöten uusiksi. En ole muuten kuullut edes kuolemankelloista. Ihan kauhea nimi!

    Nyt teidän kauheille elukoille huutia ja parempia kevätpäiviä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! JA onneksi on "vain" kuolemankello, sillä se ei homeen tavoin aiheuta sellaisia terveyshaittoja ;) Kuulostaa tuo teidän rupeama aika hurjalle, mutta ainakin tuollaisen prosesin jälkeen tietää, minkälaisten rakenteiden sisällä asustelee :)

      Ihania kevätpäiviä myös sulle, ja kiva, kun kävit ja jätit kommentinkin <3

      Poista
  9. Ai kamala mitä jännitysnäytelmän tunnelmaa oli tässä, ihan ahdistuneena vaan luin eteenpäin ja vasta lopussa sitten tajusin etten hoksannut katsoa kuvia ollenkaan, ja piti vielä palata alkuun! :D Kyllä se vaan on niin, että tieto lisää tuskaa, ja jos on yhtään herkkää sorttia, niin näissä vanhoissa taloissa voi olla välillä tuskallistakin asua.. Joskus tuntuu että tulee ihan vainoharhaiseksi, jos vaan alkaa liiaksi elättelemään kaikkia kauhukuvia päässään. Monet painajaisunetkin oon nähnyt, joissa katto vuotaa valtoimenaan jne. :) Onneksi maalaisjärki yleensä voittaa kaikki turhat, aiheettomat pelot. Tsemppiä teille ja toivotaan parasta tässä jutussa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulle :) Toisaalta tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta näissä asioissa kannatta toisaalta tietääkin; parempi tieto lisää tietoa myös järkevistä ratkaisumalleista, jotka eivät vaadi ihan niin suuria rahapanoksia, kuin mitä mainokset ja markkinatalous tuottavat. Vaikka vaatiihan se vähän kylmäpäisyyttä sanoa vain kuolemankelloille, että elelläänpä tässä sitten rinnatusten vielä vuosikymmen - mutta sitten voidaan sanoa jo hei-hei... ;D

      Poista
  10. Vanhassa talossa on aina joku möttiäinen kokeilemassa hiukan hampaitaan puuhun ja ensipaniikin jälkeen on ehkä syytä arvioida sen ongelman todellista vakavuutta. Yleensä paniikki menee överiksi ja monta taloa on jopa purettu ylireagoinnin puuskassa.

    Tuossa teidän talossannehan ei ole ollut vakavaa tai pitkäkestoista ongelmaa, mikä on aina laajan hyönteistuhon perusedellytys. Yksi asia mikä on ehkä hyödyllistä tiedostaa on se, että puu kuivuu Suomessa maaliskuulta juhannukseen. Siksi juuri alkukesästä on tärkeää tuulettaa ja lämmittää reippaasti. Kun kastetta alkaa esiintyä niin kosteus alkaa siirtyä takaisin puuhun päin. Siksi kesähelteilläkin on viisasta lämmittää hiukan ihan päivittäin; se hidastaa selvästi sitä kostumista ja tilanne pysyy paremmin hallinnassa vaikka talvesta tulisi kovin märkä.

    Rossin tuuletuksen suhteen on hyvä tiedostaa se, että mikäli aamukasteinen ilma pääsee kulkeutumaan alustaan, jossa on pienikin lahon ja siihen kertyneen kosteuden ansiosta kylmänä pysyvä kohta niin se kosteus tiivistyy kylmän seinämän lain mukaisesti voimakkaimmin juuri siihen. Erityisesti kannattaa tarkkailla sitä, ettei tuuletusaukkojen ympäristö ala loppukesällä kostumaan ja mikäli näin tapahtuu niin varsinkin lähellä maanpintaa olevan luukun alareunaa voi peittää, niin ettei se kaikken alin ja sammalla märin ilma mene voimalla sinne alustaan. Pieni lippakin toimii siinä aukon alareunassa estämässä ilman virtausta kivijalkaa pitkin ylös ja sisään.

    Mikään meillä elävä tuholainen ei elä kuivassa puussa (pl. hevosmuurahainen) joten tilanne korjaantuu kyllä itsestään kun jatkatte oikeiden asioiden tekemistä. Mikäli jossakin suht terveeltä vaikuttavassa puuosassa näkyy vanhoja hyönteisten lentoaukkoja (2-3mm reikiä) niin ne kannattaa liimata paperilla umpeen. Näin uusien reikien muodostuminen on mahdollista huomata jolloin on helppo edelleen selvittää miksi juuri siinä osassa rakennusta esiintyy edelleen hyönteisille suotuisaa kosteutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos minun ja mieheni puolesta näistä viisaista neuvoista! On todellakin hyvä oivaltaa, että itse myös teoillaan voi "kuivattaa" taloa, ja meidän tosiaan pitää kesällä tarkkailla tuuletusaukkojen ympäristöä, sillä aukot ovat aika lähellä maanpintaa matalan rossirakenteen takia. Kurkkasimme juuri pääsiäisenä alapohjaan, ja ainakin nyt siellä on kovin kuivaa ja tunnelma kohdallaan; toivottavasti alapohjan korjaus toimii myös muina vuodenaikoina!

      Oli muuten jännä huomata, että alkupaniikin jälkeen asia melkein kuin unohtui; jotenkin ymmärsi asian lähtökohdat ja sitä kautta myös sen, että todennäköisesti ongelman alkulähteet on jo ainakin suurimmilta osin korjattu ja sitä kautta ongelmaankin saadaan toivon mukaan pikkuhiljaa ratkaisu. Päivä kerrallaan - ja muuten; samanmoista ääntä ei ole kuulunut enää. Oliko sitten kyse vain muutamasta yksilöstä? Sen aika näyttää :)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!