keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Koiraihmiselle kissa? // What about a cat?





Sellaista olen miettinyt; että voiko koiraihmisestä tulla kissaihminen? Sillä asiahan on niin, että jos saisin päättää, ottaisin meille koiran. Mutta päätöstä on jakamassa toinen koiran kakattaja, joka ei ole tässä elämäntilanteessa suopuisa siihen, että kakattaisi koiraa myös - pitäen sisällään siis koiran ulkoiluttamisen ja koiran jätösten keräämisen pussiin kaupunkioloissa. Eihän se niin hehkeää ole.

Kissa olisi helpompi. Ei tarvisi kakattaa, eikä kerätä kakkoja pussiin. Kissassa olisi myös se hyvä puoli, että se metsästäisi hiiriä. Tarvitsisimme keinon harventaa kesäkotimme hiirikantaa, ja mikä sen "ympäristöystävällisempi" tapa kuin hankkia kissa. Tuo kissa saattaisi harventaa myös tilan räkättirastaskantaa, mistä en ottaisi pahitteeksi. Ikinä - en siis ikinä - ole nähnyt niin paljon räkättirastaita kuin meidän torpan pihamaalla. Ja muutahan vikaa niissä ei ole paitsi se, että ne sitten kakkaavat koko ajan ja ihan minne sattuu - eikä niiden äiti muuten kerää niitä jätöksiä pussiin.

Eli hankkisimme kissan - rehellisesti sanottuna enemmän järjellä kuin tunteella. Kyllähän minä kissoista tykkään, mutta enemmän tykkään koirista.

Sitä minä vain mietin, miten se kissa pärjäisi täällä kaupungissa. Täällä Portsan puutaloalueellahan kulkee muutama kissa vapaana saalistaen ilmeisesti tuolla Kakolan mäen metsätiheiköissä hiiriä ja valitettavasti varmaan lintujakin. Mutta miten se kissa täällä keskustan vilskeessä selviää? Vai pitäisikö se täällä pitää kiinni - ja maalla vapaana? Tulisiko se sitten täällä kaupungissa talvisin ihan hulluksi? Alkaisi vaania meidän varpaita hiirinä? Vai vaipuvatko kissat talvipakkasilla mielellään sellaiseen talvimoodiin, jossa ne vain makaavat puuhellan kupeessa pienessä kippurassa; tyytyväisenä lämpöön ja tasaiseen ruokatarjoiluun?

Kesätiluksillemme kissa siis sopisi enemmän kuin hyvin. Joskus mietin, kuinka paljon helpompaa olisi, kun asuisimme vain siellä. Mutta sitten muistan ulkovessan. Ja ulkosaunan. Ja talven pimeyden. Ja ahtaan keittiön. Ja yli tunnin ajomatkan töihin.

Eli ei, ehkä me vanhoina päivinämme muutammekin vielä tiluksille, mutta ei vielä.

On muuten tosi helppoja nuo pehmolelut. Hevosenkin ihan vain saimme lainaan, eikä edes maksa ylläpito. Lapset tykkää tästä aivan valtavasti. Tytär toivoi keinuhevosta joululahjaksi, mutta äiti tuumasi tämän nähtyään, että onneksi joulupukki ei sitä ehtinyt tytölle tehdä. Tämä on niin paljon hienompi kuin mihin joulupukin nykytekniikka olisi kyennyt. Eikö? Täällä se nyt keinuu ja ilahduttaa meitä. Ja sitten, kun kyllästytään, voidaan viedä se takaisin mummolaan.

Oikeiden eläimien kanssa kun ei voi ihan näin toimia; ja siksi kysynkin teiltä, onko meidän mitään järkeä hankkia kissaa? Kertokaa plussia ja miinuksia, pliis! Ja kertokaa, jos meidän pitää jotain huomioida? Ainakin uusilta kissanpennuilta pitäisi välttyä? Ja onko poika- vai tyttökissa helpompi? Vai onko sukupuolissa eroja, kun mitataan saalistushaluja? Sehän se kuitenkin olisi tosi kova juttu; se saalistushalu. Ja onko kissoissa niin meheviä maanantaikappaleita, ettei ne suostu saalistamaan? Että ne vaan makaa sohvan nurkassa nautiskellen ja nyrpistää nokkaansa hiirille? Että voisiko käydä niin, että aika pitkälle järkihankinta kääntyisikin täysin huvihankinnaksi...?

Huomaatte; epäilen asiaa, mutta samalla olen kyllä varovaisen innostunut. Sillä olisihan sellainen oikea eläin kiva saada meidänkin perheeseen. Karvainen, pehmeä, kehräävä kissa. Ksssss...

P.S. Lämmin kiitos teille kaikille, jotka kommentoitte postauksiani! Olen saanut niistä paljon kannustusta, mutta myös tietoa ja ideoita. Todellakin niin hienoa, kun jaksatte aina välillä jättää puumerkkinne tänne. Olette parhaita! Pus!




We have thought about having a cat. It would be nice to get a pet in our family - but actually I would rather get a dog than a cat. The cat would be however easier in town - and in the countryside he/she could hunt mouses; we would be more than glad to get the mouse population lower there! 

The rocking horse in the pictures is quite easy pet; children like and it costs nothing. But it's not real, and somehow I feel it would be so nice to have one more person in our family - and not human person this time. Something easier, please.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



36 kommenttia:

  1. Minä olen henkeen ja vereen koiraihminen, mutta olen minäkin omistanut kissan (tai oikeastaan kaksikin samaan aikaan). Kissa on kyllä kieltämättä helpompi, ei tarvitse kukonlaulun aikaan lähteä pimeään vesisateeseen ulkoiluttamaan, kissat ovat sisäsiistejä jo tullessaan, toisin kuin koirat. Kissa tosiaan voisi harventaa hiirikantaanne, siihen en kyllä osaa ottaa kantaa, mitä kissa tykkää sitten kaupunkilaiselämästä välillä... Minä en kaupungissa päästäisi kissaa vapaaksi, jo ihan naapureidenkin takia, saati sitten tuon liikenteen!

    Leikkauttaa kissa kannattaa, niin ei tarvitse sitten kollinkaan mouruta öisin ja tietty tyttökissan ja teidän turvaksi, ettei ole kohta montaa kissaa :D

    Lapset rakastaa kissoja, meille toivotaan jatkuvasti kahden koiran lisäksi kissaa, mutta meille ei juuri nyt mahdu enempää nelijalkaisia ;)

    Eli yhteenvetona; ei hullumpi pohdittava asia ollenkaan, kannustan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksistasi Anu; vahvistivat omiani ;)

      Ja leikkauttaminen on siis have to do -listalla, jos kissan ottaa; näin ymmärsin lähes kaikkien teidän kommenteista :D

      Poista
  2. Olin aina ennen kissaihminen, nyt meillä on koira ja huomasin, että olen koiraihminenkin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä; kyllähän sitä helposti tykästyy eläinrakkaana ihmisenä niin koiriin kuin kissoihinkin <3

      Poista
  3. Minulla on ollut elämäni aikana paljon kissoja, kuulostaa hurjalle mutta maatilalla kissoja tuli ja meni. Tällä hetkellä meillä kotona asustaa nelivuotias maatiaspoika, joka on meillä aina ollut sisäkissana. Tiedän kuitenkin monta sellaista kissaa, jotka elävät talvet sisätiloissa ja kesäaikaan mökillä. Kun kissan totuttaa pienestä pitäen reissailuun niin olen varma että se tottuu (ainakin maatiaskissa, muista roduista en sitten tiedä). Kissa kannattaa kuitenkin ehdottomasti leikkauttaa, koska maaseudulla leikkaamaton kissa lähtee herkästi pidemmille reissuille. Sukupuolesta en tosin osaa sanoa mitään. Kissa on mielestäni siinä mielessä "helppo" hoitoinen että sen voi jättää vähän pidemmäksikin aikaa kotiin yksin. Eli siis kissa(-ja koira!)ihmisenä kannustan tähän! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ajatuksistasi :) Hyvä kuulla etenkin, että maatiaiskissa sopeutuu kaupunki- ja maaseutuelon yhdistämiseen. Ja maatiaiskissan haluaisin, rotukissa olisi vähän turhan korea tuonne torpan tiluksille ;)

      Poista
  4. Minulla on ollut elämäni aikana paljon kissoja, kuulostaa hurjalle mutta maatilalla kissoja tuli ja meni. Tällä hetkellä meillä kotona asustaa nelivuotias maatiaspoika, joka on meillä aina ollut sisäkissana. Tiedän kuitenkin monta sellaista kissaa, jotka elävät talvet sisätiloissa ja kesäaikaan mökillä. Kun kissan totuttaa pienestä pitäen reissailuun niin olen varma että se tottuu (ainakin maatiaskissa, muista roduista en sitten tiedä). Kissa kannattaa kuitenkin ehdottomasti leikkauttaa, koska maaseudulla leikkaamaton kissa lähtee herkästi pidemmille reissuille. Sukupuolesta en tosin osaa sanoa mitään. Kissa on mielestäni siinä mielessä "helppo" hoitoinen että sen voi jättää vähän pidemmäksikin aikaa kotiin yksin. Eli siis kissa(-ja koira!)ihmisenä kannustan tähän! :)

    VastaaPoista
  5. Meille tulisi heti Pömpeliin kissa, jos ei olisi kissa-allergiaa. Enemmän minäkin olen koiraihminen, mutta toisaalta kun kissaan suhtautuu siten, että se on ihan erilainen eläin kuin koira ja kunnioittaa sitä kissan itsenäisyyttä ja oman tilan tarvetta, niin huomaan kyllä nauttivani tosi paljon myös kissojen seurasta. Ja kyllähän nyt vaan ikkunalle ja uuninpankolle kuuluu se pörröinen kissa loikoilemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta; pitää tosiaan asennoituakin kissaan erilailla kuin koiraan. Ovathan ne hyvin erilaisia eläimiä! Ja kyllä se kissa varsinkin vanhaan taloon sopii - tai itse asiassa kuuluu. Harmi, kun teillä on allergiaa, mutta onneksi sentään koira sopii talouteenne <3

      Poista
  6. Lapsuudenkotonani oli kaksi kissaa, tyttö ja poika. Leikkauttaahan ne olisi pitänyt jo silloin pienenä, sillä seuraavana keväänä meillä vilisti kahden sijaan viisi kissaa :D Löydettiin pikkumirreille kuitenkin hyvät kodit. Kissat olivat pääasiassa sisäkissoja, mutta kulkivat mukana kesäksi mökille ja pärjäsivät sielläkin oikein hyvin. Leikkautimme kissat niiden ollessa reilun vuoden ikäisiä, mutta lähtivät ne silti pidemmille reissuille vaikka sanotaankin ettei leikatut kissat lähde. Ehkä se kuitenkin kuuluu kissan luonteeseen että käyvät ajoittain pidemmillä metsästysreissuilla - mene ja tiedä. Kissahan on hyvin sopeutuvainen eläin, joten luulen että teilläkin kissan pitäminen onnistuisi vaikkette maalla koko vuotta asukaan. Tosin ehkä pitäisin kissaa sisällä kaupunkioloissa mieluummin kuin antaisin juosta vapaana. Vaikka toisaalta, sekin riippuu niin siitä millaisessa paikassa kaupungissa asuu. Kissa on aika helppohoitoinenkin, kun oppii sisäsiistiksi. Äkkiä kyllä meillä ainakin oppivat. Sen voi jättää myös yksikseenkin joiksikin päiviksi ja se pärjää kyllä. Suosittelen! Hiirikanta väheni kyllä merkittävästi, kun kissat pääsivät alapohjaankin vapaasti niitä pyydystämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kokemusten jakamisesta Kaaru <3 Leikkauttaminen on siis todellakin välttämätöntä - ja kaupungissa hyvä pitää sisällä. Olen kyllä hieman ihmetellytkin, miten jotkut uskaltavat pitää näinkin kaupunkiolosuhteissa kissojaan vapaana. Ja erittäin kiva kuulla, että hiirikantaan on vaikutusta kissojen tultua taloon! ;)

      Poista
  7. Heips! Me asutaan maalla ja meillä ollut useampi kissa, narttuja ja kolleja. Pääasiassa ovat aina ulkona (paljon ulkorakennuksia mihin pääsevät, sekä myös lämmin koppi). Pitävät siis hiirikantaa ja lintujakin aisoissa :). Olettaisin, että kissan luonne näkyy jo pentuna, ja myöskin määräytyy ainakin osittain geeneissä. Nykyinen kissamme on tyttö ja sai ensimmäiset pentunsa viime kesänä. Opetti pen nuilla saalistamista heti, kun pennut alkoivat syödä ns.oikeaa ruokaa. Kantoi siis heille hiiriä,lintuja (eläviä)ja pennut hoitivat saalistuksen loppuun. Pennut oli tässävaiheessa jo siirretty sisältä ulos. Meidän kissa on siis hyvä ja ahkera saalistaja.
    Sitä en osaa sanoa, onko siinä eroa onko tyttö vai poika kissa, miten saalistaa jne.
    Oma havaintoni ja kokemukseni on ollut, että tyttökissat eivät ole niin sylikissoja kuin kolli. Ainakin meillä kollit ovat olleet hellyydenkipeitä ja lapsetkin ovat saaneet hoitaa ja pitää melkein miten vain. Nartut eivät edes hakeudu si llä tavalla syliin, vaan loikoilevat mielellään omissa oloissa, toki tykkäävät rapsuttelusta ja ovat kilttejä.
    Niin ja nyt talvella varsinkin tulee pidettyä kisua sisällä, eikä ole kertaakaan mihinkään pissannut tms vaikka on öitäkin ollut sisällä. Meillä ei ole myöskään mitään hiekkalaatikkoa sisällä, eli kissa pyytää ulos kun tarve tulee. Ja tätä ei ole tarvinu opettaa.
    Talvisin tosiaan kissa mielellään hakeutuu sisälle lämpimään ja nukkuu lampaantaljan päällä :). Kesäsisin sitten on täysin ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulla kokemuksien jakamisesta! Mielenkiintoista kyllä kuulla asia aivan maaseudun näkökulmasta. Ja mielenkiintoista myös tuo havainto kollien ja narttujen välillä. Kolli olisi meilläkin ollut sellainen ensisijainen valinta, ihan vain yhden Kalle-kissan perusteella, mutta yhden kissan perusteella on vähän huono tehdä suuria johtopäätöksiä.

      Hauska kuulla myös sinulta, että kissat ovat helposti talvisin mielummin sisällä - ja sitten kesän myötä enemmän ulkona. Sehän passaisi meille aivan loistavasti :)

      Poista
  8. Mä just yks päivä mietin, että miten kaupungissa elävät perheet pystyvät pitämään koiraa.:D Musta ei siihen olis. Ajatus, että olisin yksin lapsien kanssa kotona ja koiralla jylläis joku mahapöpö. Miten ihmeessä pääsisin salaman nopeesti koiran kanssa ulos ja mitähän ne lapset sillä aikaa tekis? Maalla on helppoa, avaat oven ja koira pihalle. Varmaan kyllä myös tottumis asia..
    Kissa on helppo, niin helppo. Meidän toinen kissa on juuri sellainen, ettei halua ulkoilla talvella, vaan makaa siellä muurin päällä. Toinen kissa tulisi hulluksi, jos joutuisi olemaan edes vuorokauden putkeen sisätiloissa. Tämä ulkoileva tyyppi on varsin tehokas saalistaja. Elma, the MuurinPäällisKissa saalistaa ainoastaan kärpäsiä, mikä on vanhalta villikissalta melko kehno saavutus.:D
    Ikinä ei voi tietää mimmosen tyypin saa. Ulos mouruava kissa on kyllä varmaan tyytyväinen, jos pääsee kaupungissa edes välillä ulkoilemaan esim.valjaissa.
    Yksi asia on, johon kannattaa varautua kissan saapuessa taloon. Ne kynsii, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Jotkut sohvaa, toiset seiniä. On kai sellaisiakin, jotka ei sitä tee. Varmaan senkin tavan saa kitkettyä pois. Meillä koirat hoitaa kynsimis-poliisin hommat.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei meillä koiran vielä eläessä tullut noita tilanteita. Ihan loppuvaiheessa vasta Urho oli niin kipeä, että sitä sai kantaa tämän tästä ulos, mutta se olikin sitten jo todella siinä vaiheessa siirtymässä tuonne pilvien puolelle. Helppoa ei ole siis lapsien ja koiraelämän yhdistäminen kaupungissa!

      Jopa jotakin: villikissa kärpästen saalistajana...! No onhan meillä niitä ullakkokärpäsiäkin siellä mökillä pilvin pimein, joten ei sellainenkaan yksilö ihan hukkaan menisi ;) Taitavat olla aika yksilöitä nuo kissatkin. Mitenhän sellaisen sitten ennakoi? Vai oiskohan kyse myös siitä, miten kissan totuttaa? No, jos entistä koiraamme miettii, sitä ei olisi voinut totuttaa yhtään sen rauhallisemmaksi tai vähemmän energiseksi kuin oli; varsinainen energiapakkaus oli!

      Tuo kynsiminen on ehkä se asia, jota pelkään eniten. Kun juuri ollaan saamassa paikat kuntoon, ja sitten tulee yksilö, joka repii kaikki paikat. Mutta jos tosiaan sellainen kynsimispuu tms. auttaisi asiaan; ja meillä saisi sitten lapset toimia kynsimis-poliisina - tai tytär, joka hoitaa jo hommaa pikkuveljensä osalta: "Äiti, tuu kattoon, tuu nyt kattoon!" Ja aina ihan syystä ;)

      Poista
    2. Olipa toi mun kommentti muuten jotenki tosi negatiivinen, se ei ollu tarkotus! Koira-asiassa nostan hattua kaupunkilaisille, varsinkin siinä vaiheessa kun lapset on ihan pieniä. Ite olen vaan päässy siinä niin helpolla.
      Varmasti totuttamisella on osuutensa. Meillä on toimittu kissojen kanssa melko samaa kaavaa noudattaen. Silti ovat kun yö ja päivä.:D
      Kynsiminen nousi mieleen, kun naapuri juuri eilen valitti asiasta. Heillä siis ensimmäinen kissa nyt talossa. Meidän kissat ei oo mitään massiivista tuhoa saanu aikaan, mutta sohvan kulmaa yritetään saada uuteen uskoon aina välillä. Se leikki loppuu lyhyeen.;) Edellisessä talossa oli yksi tapetti, jonka kimpussa olivat, täällä on seinät säästynyt.
      Tekivät sitte mitä tahansa ja ovat sitte saalistavia tai ei, kummastakaan en luopuisi ja ilman kissaa en olisi!
      Ja tosiaan, kuten Pilviraitti jo kirjoittikin, löytöeläinkodeissa on aina surullisen paljon porukkaa. Löytikseltä meidänkin kisulit on..

      Poista
    3. Ei se mun mielestä negatiivinen ollut; realistinen ja sen hetken tunteet tulivat vain hyvin esille :)

      Eli luonne-eroja kissoilla vain on, eikä voi olla varmuutta siitä, millainen saalistaja / sylissä pyörijä / tapetin repijä hän lopulta on. Toisaalta ymmärrettävää; niin me ihmisetkin ollaan - ja esimerkiksi ne koirat.

      Ne surulliset tapaukset haluaisin pelastaa kaikki, mutta hyvä jos yhden pystytään pelastamaan; katsotaan, miten meidän käy ;)

      Poista
  9. Meillä kissa kotona sisällä ja mökillä ulkona, ei ole tullut hulluksi toistaiseksi ja hiiriä metsästää kun pääsee ulos.
    Poikakissoja itse suosin koska minusta tyttökissat nyt vaan on niin.. Noh narttuja. Poikien leikkaus myös huomattavasti helpompi ja halvempi toimenpide.
    Ite oon niin nirppa kissojen suhyeen että kyselen luonteenpiirteet tarkkaan ja jos kasvattaja ei osaa kertoa tai vaikuttaa väärältä niin en ota. Kyllä se oikeaon silti aina löytynyt! Luota intuitioon ja onnea kissan hankintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä vinkkejä Pirre, kiitos kovasti! :) Mietinkin juuri, että ensikertalaisena on aika haastava ymmärtää pentujen käytöksestä, millaisia ovat. Ja sitten olen miettinyt juuri "orvon" kissan ottamista, mutta siitä ei sitten todennäköisesti tiedä mitään; menee vain arpapelillä hyvin. Pitääpä muistaa sinunkin vinkit kissaa miettiessä / kenties jopa hankkiessa! :D

      Poista
  10. Meillä kissa kotona sisällä ja mökillä ulkona, ei ole tullut hulluksi toistaiseksi ja hiiriä metsästää kun pääsee ulos.
    Poikakissoja itse suosin koska minusta tyttökissat nyt vaan on niin.. Noh narttuja. Poikien leikkaus myös huomattavasti helpompi ja halvempi toimenpide.
    Ite oon niin nirppa kissojen suhyeen että kyselen luonteenpiirteet tarkkaan ja jos kasvattaja ei osaa kertoa tai vaikuttaa väärältä niin en ota. Kyllä se oikeaon silti aina löytynyt! Luota intuitioon ja onnea kissan hankintaan!

    VastaaPoista
  11. Kissa, kissa, kissa joo! :) Meidän kisu viihtyy ainakin talvet sisällä ja kesät ulkona valjaissa. Talvella ei suostu mielellään ulos, kun on kylmää ja märkää. Nukkuu mieluummin takan päällä. :D Mä en ainakaan antaisi kissan ulkoilla vapaasti kaupungissa, maalla kylläkin. Meidän Elsa ulkoilee kesäisin valjaissa, kun lähellä menee iso autotie ja junarata. Leikauttaa pitää ehdottomasti! Jos hankitte kissan, niin suosittelen ottamaan yhteyttä löytöeläinyhdistyksiin, esim. Kissojen katastrofiyhdistys tai Kisu. Niiden kautta voi saada pennun tai vanhemman kissan. Meidän Elsa tuli KKY:n kautta puolivuotiaana. Mä en osaa sanoa oikeastaan mitään huonoa kissasta lemmikkinä. :D Meidän Elsa ei ole koskaan tehnyt isoja tuhmuuksia. Kissalle, varsinkin nuorelle, on kuitenkin hyvä varata virikkeitä, esim. raapimispuu ja leluja, niin pysyykin kielletyistä puuhista pois. Mä suosittelisin tyttökissaa. Eivät merkkaile tai mourua yleensä niin paljoa. Jos jotain kysyttävää tulee, niin vastaan mielelläni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja meidän Elsa on saanut monen monta hiirulaista kiinni kesäisin, vaikka talvisin ei halua astua ulos. Kissan leikkauttaminen on täysin ehdotonta. Suomessa on jo aivan liikaa kodittomia kissoja.

      Poista
    2. Ahaa, poikakissalla voi olla sitten tuo merkkailuvietti! Kyllähän sitä kummallakin puolella taitaa olla omat hyvät ja huonot puolensa. Löytökissaa olemme ajatelleetkin; nyt tuli tosiaan kyllä mieleen, että ensikertalaiselle olisi silti hyvä saada ns. helppo tapaus. Onkohan näistä monelle jäänyt traumoja (heh, kuulostaapa nyt jo syvälliselle ;)?

      No traumoja tai ei, näin olimme ajatelleetkin, ja tosiaan itsekin olen kuullut, että niitä kissanpentuja on paikoin liikaakin. Eikä me tosiaan tarvittaisi kuin yksi kissa. Eli leikkauttaminen myös pojalla on hyvä juttu!

      Ja virikkeet todellakin, jos niillä saisi sitten pois häijyn teosta ;) Itkettäisi minua varmasti, jos kissa päättäisi ottaa uudet tapetit hyväksi raapimisalustaksi! :D

      Poista
    3. Meidän Elsalla ei ole ainakaan mitään traumoja. :) Usein löytökissat ovat hyvin kiitollisia ja uskollisia lemmikkejä, kun niille antaa aikaa sopeutua. Mitään täysin villiä vaeltajaa en kyllä ottaisi tai suosittelisi ensimmäiseksi kissaksi. Elsa kun tuli KKY:n kautta ja oli hetken asustellut ensikodissa (=vapaaehtoisen oma koti), niin saimme rehellisiä mielipiteitä Elsan luonteesta ja hyviä vinkkejä hoitoon, ruokatottumuksiin jne.

      Poista
    4. Oli myös oppinut sisäsiistiksi. Löysi heti vessan ja ruokakupin. :)

      Poista
    5. Kiva kuulla hyviä esimerkkejä löytökissoista, ja hienoa, että heilläkin voi olla ensikoteja; hyvä, kun jotkut ottavat tällaisenkin asian hoitaakseen <3

      Poista
  12. Pakko minunki vastata vaikka on aivan samanlaisia mielipiteitä kuin muillakin��ehdottomasti kaupungissa sisällä ulkona valjaissa tai ulkoilu aitauksessa vain.Ja tyttökissat voi olla kans hellyydenkipeitä myös meidän kissat on kyllä kuin koiria niin huomion ja hellyyden kipeitä on☺Ja vaikka ei niin kova pyynti kissa olisikaan niin kyllä hiiriä karkottaa olemassa olollaan.Ja poika kissalla merkkailua vähentää se leikkaaminen.Ja kannattaa tosiaan opettaa laatikolle tekeen tarpeet ne oppii sen helposti tai jos emo on hiekkalaatikko kissa niin on opettanu pennunki jo��tälläisiä mulla tänään��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös kuullut, että pelkästään kissan olemassa olo karkoittaa jo hiiriä; se ois kyllä mahtavaa ;) Ja näköjään sillä on merkitystä, kuinka paljon kissat oppivat emoltaan; että kuinka helpolla sitten itse pääsee. Löytökissoissa taitaa olla monesti se huono puoli, että emo ei ole päässyt heitä opettamaan :/ Kurjaa, kun niin moni pentu jää hylätyksi!

      Poista
  13. Niin ja on olemassa sellaisia hajuste juttuja joilla kissoja voi pitää niiden kynnet erossa kielletyissä paikoissa☺ja raapimispuu☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok; hyvä tietää! Käytin samanmoista koiralle tarkoitettua aikoinaan. Koiramme Urho kun repi ja puri kaikki paikat, ja pahin oli omasta mielestäni oma sänkyni. No Urhopa sitten totesi, että nyt ei haise hyvälle - ja pissasi päälle ;D Siinä sitten emännällä ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin tyhjentää makuuhuone omista kalusteista ja kalustaa se Urholle. Puri siellä sitten kiviseiniin reikiä, mutta mutta... Sellaista se on eläinten kanssa; aina ei saa sitä, mitä tilaa. Ja mun tuurilla me saadaan kyllä todella rakastettava riiviö ;D

      Poista
  14. Paljon olikin jo kommentteja, mutta sellaisesta varoitan, että kaikki kissat eivät sopeudu kulkemaan autossa tai muuttamaan asuinpaikkaansa.
    Osa kissoista stressaantuu ympäristön vaihdoksista (ja monesta muusta asiasta) ja saattaa saada stressiperäisiä vaivoja esim. virtsatietulehduksia tai karvojen nuolemista. Kaikki kissat eivät myöskään ole hyviä hiirikissoja. Pentukissa olisi minusta paras valinta tuon matkustus- ja ympäristönvaihdosasian takia (ja myös lapsiin tottumisen kannalta) ja hyvän hiirikissaemon jälkeläinen olisi varmaan alttein oppimaan niksejä jo emoltaan ja ehkä geenitkin todennäköisemmin kohdillaan :)

    En ymmärrä, että kissoja jätetään yksin useammaksi päiväksi vain siksi, että ne "pärjäävät". Eläinsuojelulainsäädäntökin jo velvoittaa tarkastamaan eläimen tilanteen päivittäin tai tarvittaessa useamminkin. Kissatkin onnistuvat välillä esim. murtamaan luitansakin ihan sisätiloissakin, saati sitten muuten sairastumaan (kissoille ei esim. paasto sovi eli ruokahalun menetykseen on puututtava nopeasti) tai vesi loppuu tms. Ei liene suuri vaiva hommata joku ihminen käymään tsekkaamassa tilanne edes kerran päivässä.

    Minulla ei ole kissoja (naapurin kissat kyllä käy välillä tekemässä tarpeitaan navettarakennuksemme hiekkapohjaan/merkkailemassa, vähemmän tosin nykyään, kun koiramme ne jahtasivat välillä puuhun, niin ovat vissiin todenneet, ettei kannata tulla aidatulle pihalle). Työssäni kohtaan kuitenkin kissojen kanssa elämisen ilojen lisäksi näitä harmillisempiakin juttuja, joten siksi ajattelin vähän niitäkin puolia tuoda esiin, ettei odotukset kasva liian suuriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ajatuksistasi; pentua ajattelinkin juuri noiden tottumiskysymysten takia. Ainoa, mitä nyt pohdin, on, kannattaako meidän ottaa löytökissaa; heillä kun emo ei ole välttämättä opettanut taidoille. Toki he varmasti oppivat, mutta ensikertalaiselle, kuinka haastavaa se sitten on..?

      Koiraihmisenä en oikein myöskään sisäistä ajatusta, että jättäisin kissan pidemmäksi aikaa yksin. En voisi; miettisin vain, mitä sille kuuluu - kun ei sille voi soittaakaan! Hyvä pointti siis tähän keskusteluun. Ja hyvä saada ammattimaisempikin näkökulma asiaan; keskustelusta tuli todella antoisa ja tiedän nyt hirmuisen paljon enemmän kissoista ja kissan hankinnasta! :)

      Poista
  15. Meillä on kaksi kissa jotka ovat osan ajasta kaupungissa pelkästään sisällä ja osan ajasta maalla, jossa liikkuvat vapaasti ulkona. Alunperin kissa hankittiin pitämään vanhan maalaistalon hiiri- ja myyräkanta aisoissa, varsinkin kylmänä vuodenaikana hiiret ja myyrät tulivat sisälle taloon. Kissa on hoitanut tehtävänsä erinomaisesti. Ajanmyötä kissalle hankittiin myös kaveri. Ikäeroa kateilla on kymmenen vuotta ja hyvin yhteiselo sujuu. Kissamme ovat uroksia, jotka valittiin ihan kustannus syistä, leikkaus on halvempi uroksille. Kissat leikattiin heti nuorena. T. Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla Nina teidän kokemuksista; juuri samanlainen tilanne kuin meillä on! Kylläpä täällä saa hienoa tukea asialla! Ja mahtavaa kuulla, että kissa hoiti tehtävänsä ja ongelmaan saatiin ratkaisu. Voi että; onkohan se kissa nyt siis vain hankittava!? ;)

      Poista
  16. Meille tuli kissat osaksi hiiriongelman ratkaisua. Meillä on loukutettu (sisältä!) tänä talvena monta siimahäntää, ja ajattelin että kissat toimisi ehkä jotenkin jo ennaltaehkäisevänä karkotteena hiirille. Aika näyttää. Kissojen vapaana pitäminen onkin sitten kimurantimpi juttu. Kyllähän kissat tavallaan kuuluu maalaispihaan pitämään hiiri- ja myyräkantaa kurissa, mutta miten vahtia sitä, että kissat jättävät linnut rauhaan? Ei tietenkään mitenkään. Meidän kissat on tästä syystä nyt toistaiseksi vallan sisäkissoja. Kastrointi (ehdoton!) on tulossa molemmille meidänkin kissoille, vaikka sisäkissoiksi jäisivätkin - aina on kuitenkin mahdollista, että pääsevät livahtamaan ulos.

    Kaikesta huolimatta, kuitenkin, suosittelen kissoja! :) Heh. Vaikka ne pentuina niin ihanan raivostuttavia onkin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lintuongelma on kyllä kieltämättä ikävä; en missään nimessä haluaisi (muita) pesiviä lintuja (kuin ehkä niitä räkättejä) häiritä. Tietenkin yksi vaihtoehto on välttää niiden ulkoilua etenkin pesinnän aikana, mutta eihän se koko ongelmaan tuo ratkaisua. Olen kuullut, että pelkkä kissan olemassaolo karkoittaa hiiriä, joten toivottavasti kissat tuovat ongelmaan teilläkin ratkaisun; niitä hiirenloukkuja on niin kurja viljellä ja varsinkin tyhjentää... :/

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!