Viime postauksessa avasinkin jo vähän tuntojani IPCC:n ilmastoraportin julkaisusta, minkä jälkeen olen osin mielenkiinnolla ja osin vähän jännitykselläkin kuunnellut ja lukenut, mitä asiasta tuumataan eri foorumeilla. Sitran johtajaa kuunnellessani tuntui kuin kuuntelisin omia mietteitäni, hih! Instagrammissa huomasin, että ihmiset ovat aidosti huolissaan. Uutisia katsellessa ihmettelin - no, montaakin asiaa. Home Via Laura -blogista luin myös hänen tuntojaan - ja Laura kannusti muitakin kertomaan, mitä he ovat tehneet ilmastomuutoksen hillitsemiseksi tai mitä he voisivat seuraavaksi tehdä.
#mitäminäolentehnyt on pyörinyt siis tämän jälkeen mielessäni, eikä ole antanut rauhaa. Koen asian avaamisen osin haasteelliseksi kiteyttämisen takia. En halua luettelomaista blogipostausta - mutta toisaalta asia on kovin laaja. Lähtien ihan jo siitä, mihin päätät asettua asumaan - loppuen siihen, mitä paperia käytät vessassa käydessäsi. Heh, ihan pikkuisen kärjistäen!
Mutta sitten hoksasin, että voisin alkaa viljelemään näitä asioita enemmän blogissani osana muita juttuja. Väitän nimittäin, että jokaisessa postauksessani vilahtelee asioita, jotka ovat osin tietoisia - ja osin jo tiedostamattomiakin, valintoja, joilla vähennän osaltani päästöjä ja elän enemmän ympäristöä kunnioittaen. Kysehän on lopulta elämäntavasta, mikä on erittäin laaja kokonaisuus.
Jotta tämä juttu ei päättyisi kuitenkaan tähän, tuon esille ehkä yhden ratkaisevimmista asioista. Se on kulutus. Vaikka kuinka pitkään on puhuttu palveluyhteiskunnan tulosta, tuntuu, että taloutemme pyörii edelleen liian paljon tavaroiden kulutuksen ympärillä.
Itse olen elänyt myös sen vaiheen, kun kiersin lauantaisin kaupungilla ja palasin kotiin tyytymättömänä, jos en ollut löytänyt kaupoista mitään kivaa. Se oli ehkä sellainen vaihe elämässä, jolloin olin muutenkin hukassa ja etsin omaa tapaani elää. Pari vuotta siinä meni ja sitten päätin, että saa riittää. Päätin ostaa asunnon ja sijoittaa nuo rahat parempaan talteen.
Lukuun ottamatta tätä "harha"-vaihetta, olen elänyt oikeastaan koko elämäni, osin pakostakin, suhteellisen säästeliäästi. Lama-ajan lapsena kävin jo 1990-luvulla kirpparilla, ja sieltä minulle ja siskolleni ostettiin muun muassa vaatteet. Silloin kirppareilla käynti oli noloa, enkä voinut kertoa kuin lähimmäisille ystäville, että vaatteet olivat kirpparilta. Nyt tilanne on täysin päinvastainen, eli kehitystä on todella tapahtunut. Opiskeluaikoina elin hyvin niukasti välttäen opintolainoja.
Ensimmäisen asunnon ostamisen jälkeen elin taas erittäin niukasti, sillä viimeistelin samalla opintojani, eivätkä tulot olleet huikeat.
En voi kuitenkaan sanoa, että asunnon ostaminen olisi ollut huono päätös, alun niukkuudesta huolimatta. Myin asunnon muutaman vuoden päästä, ja ostin itselleni uuden - ja miehen tultua kuvioon, tuli taas myynti ja uuden osto eteen. Parin vuoden päästä voin sanoa olevani jo velaton; säästämisen lisäksi ansaitsin siis kiinteistöjen arvojen nousulla. En halua kerskua, mutta kuitenkin herättää miettimään, että pienistä kulutusvirroista syntyy lopulta suuri virta. Elämällä ympäristöä säästäen, säästää usein myös rahaa.
Seuraava elämänvaihe kiteytyi oikeastaan Bangladeshin vaateteollisuuslaitoksen suuronnettomuuteen vuonna 2013. Joka siitä ei ole kuullut, voinee lukea tuon 10 000 työntekijän menehtymisen tarinan esimerkiksi tästä. Tavaroiden ostaminen ei tuota minulle enää mielihyvää, jos en tiedä niiden alkuperästä tai varsinkin, jos tiedän, että tuotteen materiaalit ovat luonnolle haitallisia, tuote on kuskattu toiselta puolelta maapalloa - tai jos epäilen, että tuote on valmistettu kunnioittamatta työntekijöiden perusoikeuksia ja hyvinvointia.
Koska eettisiä ja ekologisia tuotteita on vähemmän tarjolla, on kulutuskin sitä kautta väkisinkin vähäisempää. Eettisten ja ekologisten tuotteiden hinta on myös usein kertainvestointina suurempi. Tämä ei tarkoita elinkaarikustannuksia, sillä kestävyydeltään nämä ovat usein huomattavasti parempia, minkä johdosta tuotteet ovat usein pitkällä tähtäimellä jopa halvempia kuin verrokkinsa perusmarketeissa. Suuret kertainvestoinnit siirtävät kuitenkin usein hankintaa eteenpäin ja pakottavat säästämään. Joskus säästämisen aikana oivaltaakin, että asian voi tehdä myös itse tai löytää tuotteen käytettynä - jolloin säästö on jo melkoinen niin kukkarolle kuin monesti ympäristöllekin.
Tiivistäen tämän voisi sanoa, että köyhästi eläen säästää luontoa ja vähentää omia päästöjä. Köyhästi eläminen ei omassa mittapuussani tarkoita kuitenkaan missään nimessä huonoa elintasoa - tai että se näkyisi ulospäin (muutoin kuin ajoittain rikkinäisinä sukkina, sillä käytän niitäkin mahdollisuuksien rajoissa loppuun, hih!). Mielestäni elämme ihan normaalisti.
Kuitenkin loppuun täytyy myös todeta, ettemme missään tapauksessa elä edelleenkään täydellisesti, ja uskon, että tässä yhteiskunnassa päästötön elämäntapa on erittäin monelle suhteellisen haastavaa. Perheessämme on esimerkiksi auto, jolla mieheni käy joka päivä töissä ja jolla ajelemme lähes joka viikonloppu torpalle. Silti tuottamamme liikenteen kasvihuonepäästöt ovat suhteessa pienemmät kuin monella muulla, sillä emme ole tehneet ulkomaan matkoja moneen vuoteen lentokoneella. Ja koska työskentelen kestävämmän liikenteen kehittämisen edistämiseksi, voin olettaa, että lähivuosina tuolle omistusautollekin löytyy kilpailukykyisiä vaihtoehtoja, jolloin voimme luopua siitä autostakin. Ja tästä ehkä kerronkin sitten joku toinen kerta enemmän!
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Mitä te olette tehneet päästöjen vähentämiseksi? Osallistukaa tekin tähän haasteeseen, ken haluaa. Jos ei muuta, herättää se ainakin miettimään asiaa. Ja kiinnostaako teitä kuulla lisää #mitäminäolentehnyt -aiheesta?
Kuvissa myös yksi #mitäminäolentehnyt -asia. Nimittäin talvipuutarha, jonka pesrustamisesta innostuin kuin luin Jovelan talvipuutarhasta. Meidän pienelle talvipuutarhalle löytyi sopiva paikka kirjastohuoneen suurelta työpöydältä, jonka päällä roikkuu sukulaisilta käytöstä jäänyt uusvanha suutarinlamppu. Huone on käytännössä niin valoisa, ettei se tarvitse kasvivaloja vielä, mutta jos yrtit säilyvät hengissä pidempäänkin, pitänee ostaa kasvilamppu valaisimeen. Yrtit kasvoivat kevään ja kesän siis torpalla - ja nyt kylmien ilmojen tullessa olisivat viimeistään paleltuneet ulkona puutarhassa. Jos saan edes osan yrteistä pysymään hengissä talven yli, vähentää se ensi vuoden ostostarpeita ja pystymme myös talvella nauttimaan tuoreesta basilikasta, rakuunasta - ja laventelia ajattelin hyödyntää kenties joulumuistamisissa. Talvipuutarhassa itse kasvatetut yrit ovat luonnollisesti vähäpäästöisiä, koska valaisin toimii samalla myös muun tilan valaisemiseen ja koska tilaa lämmitetään muutoinkin talvisin ahkerasti pönttöuunilla.
Let I show you my Winter Garden! It is quite tiny - but useful and give us some summer feeling in the middle of autumn darkness.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Oletko törmännyt biohiilettimeen? Käväsin lauantaina biohiilityöpajassa ja tajusin että samalla kun biohiilettimellä voisi polttaa pihan risut arvokkaaksi maanparannusaineeksi, tulisi samalla sidottua ilmakehästä hiiltä vuosituhansiksi eli korvattua esim oman työmatka-autoiluni päästöjä..
VastaaPoistaTuo on erittäin mielenkiintoinen! Olen kuullut, mutta nyt kävin tarkemmin lukemassa. Oletko harkinnut hankkimista? Kuulisin mieluusti kokemuksia myöhemmin myös blogissasi :)
PoistaToivon mukaan vastaavia innovaatioita syntyy tulevaisuudessa paljon - ja näinhän sitä täytyy myös uskoa!
Niin tärkeä ja erittäin kiinnostava aihe! Yksittäisen kuluttajan on tosi vaikea välillä elää ekologisesti, koska on haastavaa tietää, onko jokin tuote ekologisesti tuotettu vai ei. On kuitenkin tärkeää, että näitä asioita miettii joka kerta jotain hankkiessaan. Vähitellen myös valmistajat oppivat, että kuluttajat ovat tiedostavia ja haluavat tietää valmistuksesta. Elän monilta osin samoin kuin sinä - tuon kuluttamisen suhteen ainakin. En ole myöskään enää pitkään pitkään aikaan saanut minkäänlaista tyydytystä ostamisesta, oikeastaan päinvastoin. Yksi konkreettinen asia, millä olemme perheenä vähentäneet hiilijalanjälkeämme huomattavasti, on lihansyönnin ja maitotuotteiden vähentäminen. Lihan ja maidon tuotanto on yksi suurimpia maapalloa kuormittavia asioita, vaikka monen korvaan tämä on ikävä tosiasia ja siitä usein vaietaan. Mutta koska jo vähentäminen vähentää päästöjä, täysvegaaniksi ei ensi kädessä tarvitsisi ryhtyä. Lentäminen on varmaankin se suurin päästöjen aiheuttaja itsellä. Joudun valitettavasti työn puolesta matkustamaan paljon, mutta lomalla ei niinkään liikuskella, ainakaan kovin kauas.
VastaaPoistaKiitos, hieno postaus!
Kiitos Pilvi! Hauska kyllä kuulla kerta toisensa jälkeen, miten monessa asiassa ajattelemme samoin :) Söin itse ennen parisuhdetta paljon vähemmän lihaa, mutta miehen tultua kuvioihin, eivät kasvisruuat oikein tuntuneet enää riittävän - ja huomaamatta olen lipunut käyttämään lihaa itsekin taas enemmän. Vuoden olen elänyt nyt käytännössä ilman maitotuotteita, lukuun ottamatta juustoa, jota ilman en oikein pysty elämään, heh! Mutta sitäkin riittää usein neljä siivua päivässä :)
PoistaLihan vähentämisen suhteen aloitin nyt syksyllä uuden spurtin; olen aluksi tehnyt kasvisruokia siinä sivussa - pääosin minulle, tyttärelle ja miehellekin. Ja yrittänyt siinä houkutella pojankin syömään niitä. Haastavaa tuntuu olevan erityisesti hänen suhteensa. Olemme myös hankkimassa syksyllä riistan lihaa huutokaupasta (jos vain saavat lihat näissä lämpötiloissa pilaantumatta myyntiin asti). Seuraava vaihe voisi olla oman kalan kalastaminen - tai jos ei niin pitkälle, ainakin lähivesistä kalastetun kalan ostaminen. Mutta ehkä näistä lisää jossain postauksessa.
Itsekin olen lentänyt töiden puolesta - kerran tosin jo kieltäytynyt, mutta en ihan ainoastaan tästä syytä :D Onneksi näitäkin matkoja pystytään osin jo korvaamaan etäyhteyksillä!