Kun lapset sairastaa. Ja kun äiti sairastaa. Lopputulemana voin sairastelukuukauden jälkeen sanoa, että lapset ovat tervehtyneet, mutta äiti sairastaa edelleen.
Ensimmäistä kertaa elämässään Miina oli helmikuussa niin kipeä, että olin jo peloissani. Kuume nousi hurjan korkealle, hän ei syönyt mitään ja tuskin joikaan. Hyvä, jos saatiin annettua hänelle lääkkeet. Heräsi houruissaan unesta paniikin vallassa. Ja oli kaikkea muuta kuin oma energinen itsensä. Monta kertaa mietin, onko tämä normaalia, ja pitääkö hänet viedä lääkärille. Soitin siskolle, ja soitin äidille. Lopulta veimmekin hänet lääkärille, jossa lääkäri totesi hänellä olevan korvatulehduksen. Saatiin antibiootit, ja hän tervehtyi.
Ensimmäistä kertaa elämässään myös Mooses oli kipeä. Ei samaan aikaan kuin Miina, mutta myöhemmin. Nenä vuosi ja oli tukkoinen. Öisin hän teki maitotilausta tunnin välein. Vein hänetkin lopulta lääkärille, mutta hänellä ei ollutkaan mitään. Tervepä terve, sanoi lääkäri. Tunsin itseni lievästi typeräksi ja ylisuojelevaksi - mutta laitoin kaikki väsyneen äidin piikkiin.
Ja kuinka monetta kertaa äiti on kipeä. Mutta siitä olen varma, että näin kauan en ole ollut monesti kipeä. Huomaan, että sairastuneella äidillä levon hetket ovat vähissä - varsinkin, jos lapset sairastavat samaan aikaan. Levon puutteella on varmasti syynsä siihen, että tunnen olevani vieläkin sairas, eli olen sairastanut jo pian kolme viikkoa. Vitamiinit eivät juuri auta, jos ei saa nukuttua.
Eiliseen asti jotenkin olen pysynyt tolpillani, mutta nyt tuntuu, että päässä humisee ja surisee. Ajatus ei pysy koossa, ja on sellainen pelottava ahdistus, että en pysty pitämään palikoita enää kasassa.
Vaikka kevätaurinko on voimaannuttava, tässä tapauksessa se kenties pahentaa tilannetta. Mooses herää aamuisin auringon nousuun 5.30 tai viimeistään 6.30, johon loppuvat yöunet. Ja minä kun en vain osaa nukkua päiväunia, enkä varsinkaan silloin, jos kevätaurinko valaisee koko kodin sälekaihtimista huolimatta.
Olen siis väsynyt.
Mutta kaiken tämän sairastelun keskellä meillä on ollut salainen pikku projekti käynnissä. Siihen projektiin liittyen olen kirjoitellut jo blogijuttuluonnoksiakin muistiin. Tämä salainen projekti on varmaan osaltaan vienyt - mutta myös tuonut valtavasti voimia ja iloa. Voin siis luvata teille tämän hieman alakuloisen sairastelukertomuksen päätteeksi, että tässä keväällä on toivon mukaan luvassa aika jänniä juttuja!
Ja tätä salaprojektia miettiessäni uskon, että kyllä tämä tästä. Palikat löytävät kyllä omat paikkansa, ja jostain saan minäkin taas voimaa parantua. Ja kenties olen lopulta niin väsynyt, että nukahdan myös päiväunille!
Last month has been quite exhausting; our kids have been sick - and I have been sick. The kids have got well, but I am still sick - maybe because my sleep has been so fragmentary. Although there has been something exciting too in our life. It is still a secret, but maybe, if everything go well, I will tell you later more about the issue!
Ensimmäistä kertaa elämässään Miina oli helmikuussa niin kipeä, että olin jo peloissani. Kuume nousi hurjan korkealle, hän ei syönyt mitään ja tuskin joikaan. Hyvä, jos saatiin annettua hänelle lääkkeet. Heräsi houruissaan unesta paniikin vallassa. Ja oli kaikkea muuta kuin oma energinen itsensä. Monta kertaa mietin, onko tämä normaalia, ja pitääkö hänet viedä lääkärille. Soitin siskolle, ja soitin äidille. Lopulta veimmekin hänet lääkärille, jossa lääkäri totesi hänellä olevan korvatulehduksen. Saatiin antibiootit, ja hän tervehtyi.
Ensimmäistä kertaa elämässään myös Mooses oli kipeä. Ei samaan aikaan kuin Miina, mutta myöhemmin. Nenä vuosi ja oli tukkoinen. Öisin hän teki maitotilausta tunnin välein. Vein hänetkin lopulta lääkärille, mutta hänellä ei ollutkaan mitään. Tervepä terve, sanoi lääkäri. Tunsin itseni lievästi typeräksi ja ylisuojelevaksi - mutta laitoin kaikki väsyneen äidin piikkiin.
Ja kuinka monetta kertaa äiti on kipeä. Mutta siitä olen varma, että näin kauan en ole ollut monesti kipeä. Huomaan, että sairastuneella äidillä levon hetket ovat vähissä - varsinkin, jos lapset sairastavat samaan aikaan. Levon puutteella on varmasti syynsä siihen, että tunnen olevani vieläkin sairas, eli olen sairastanut jo pian kolme viikkoa. Vitamiinit eivät juuri auta, jos ei saa nukuttua.
Eiliseen asti jotenkin olen pysynyt tolpillani, mutta nyt tuntuu, että päässä humisee ja surisee. Ajatus ei pysy koossa, ja on sellainen pelottava ahdistus, että en pysty pitämään palikoita enää kasassa.
Vaikka kevätaurinko on voimaannuttava, tässä tapauksessa se kenties pahentaa tilannetta. Mooses herää aamuisin auringon nousuun 5.30 tai viimeistään 6.30, johon loppuvat yöunet. Ja minä kun en vain osaa nukkua päiväunia, enkä varsinkaan silloin, jos kevätaurinko valaisee koko kodin sälekaihtimista huolimatta.
Olen siis väsynyt.
Mutta kaiken tämän sairastelun keskellä meillä on ollut salainen pikku projekti käynnissä. Siihen projektiin liittyen olen kirjoitellut jo blogijuttuluonnoksiakin muistiin. Tämä salainen projekti on varmaan osaltaan vienyt - mutta myös tuonut valtavasti voimia ja iloa. Voin siis luvata teille tämän hieman alakuloisen sairastelukertomuksen päätteeksi, että tässä keväällä on toivon mukaan luvassa aika jänniä juttuja!
Ja tätä salaprojektia miettiessäni uskon, että kyllä tämä tästä. Palikat löytävät kyllä omat paikkansa, ja jostain saan minäkin taas voimaa parantua. Ja kenties olen lopulta niin väsynyt, että nukahdan myös päiväunille!
Last month has been quite exhausting; our kids have been sick - and I have been sick. The kids have got well, but I am still sick - maybe because my sleep has been so fragmentary. Although there has been something exciting too in our life. It is still a secret, but maybe, if everything go well, I will tell you later more about the issue!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Voi kurjuus, toivottavasti sairastelut olisi nyt ohitse! Me ollaan pysytty toistaiseksi terveinä, mutta aamuaurinko herättää meilläkin viimeistään seitsemältä. Olenkin alkanut miettimään kunnon pimennysverhoja sälekaihtimien kaveriksi. Myös mäkään en osaa nukkua päivällä. Pyydä ihmeessä läheisiltä apua, jos väsymys tuntuu liian suurelta.
VastaaPoistaKiitos myötäelosta :) Kyllä tämä varmasti tästä; tänään on jo hivenen parempi päivä! Facen puolella kirjoittelinkin jo, että pimennysverhot tulevat varmasti harkintaan yläkerran makkareissa, mutta tänne väliaikaiseen makkariin niitä ei raskisi ostaa. Pitää vain kääntää äidinkin kello niin, että nukahtaa illalla aikaisin ja herää aamulla aikaisin ;)
PoistaLäheiset on onneksi paljon apuna. Itseäni saan vain syyttää, että olen ronkeli ja haluan syöttää vauvani itse äidin maidolla, jolloin ne yöunet väkisinkin jää rikkonaisiksi. Tänään kuitenkin myös äiti muistaa itseään - ja vie itsensä lääkärille ;) Jos sieltä löytyisi syy pitkittyneeseen sairasteluun.
Voi, toipumisia sinne ♥ Löysin blogiisi ja aivan ihanat sivut onkin.. Tulen varmasti uudelleenkin. Jos haluat niin käy kurkkaamassa omaa blogiani, puuhiani saa alkaa seuraamaan ja kommentit piristävät. www.amandanunelmia.blogspot.fi :) Ihanaa viikkoa sinne ♥
VastaaPoistaKiitos Amanda; pitää pistäytyä, ja kiva, kun jätit jälkesi käynnistäsi :)
PoistaJestas mutta kyllä minä sinua saalistin ja saalistin :) Kovin vanhan postaukseni kommentista lähin etsimään ja nyt löysin!!! Ihanaa loppuviikkoa sinne!
VastaaPoistaKiitos Birgit, ja hienoa, että löysit minut :D Täytyypä minunkin ryhdistäytyä ja jättää niitä kommentteja useammin; myös sun blogiin!
Poista