Our Wedding Dressing

Häämekkona 60-luvun vanha häämekko, jonka löysin edullisesti VintagEija's-liikkeestä Turusta. Miehelle puolestaan ostettiin ihan perus musta puku Turun Pukumyynnistä; siksi, että sitä voi käyttää myöhemminkin. Juhlan tuntua pukuun toi smokkipaita sekä vanhasta pitsistä tehdyt rusetti sekä taskuliina. Nämä puolestaan teetimme juhliin Tiina Talvikin ja Oliinan yhteistyönä Salossa. Teettäminen ei itseasiassa maksanut juurikaan enempää kuin uutena ostaminen. Kannattaa siis kysäistä ompelijalta, jos sopivaa ei löydy kauppojen valikoimista!

Papin puheille saavuimme sateessa vanhoilla pyörillä - polkien ylämäkeä ja yrittäen pitää toista kiinni käsistä. Niin juhlakalustolla kuin asiaa sivusta seuranneilla oli hauskaa.

Koruihin en panostanut muuta kuin vihkisormuksen verran, ja sehän se tärkein olikin. Korviin kiepautin vain vanhat helmikorut. Puku ja kampaus kera ihanien luonnon kukkien riitti hienosti. Miehellekin riitti luonnonkukkia koristamaan taskua pitsisen taskuliinan rinnalle. Miehellä puolestaan oli isoisänsä vanhat kalvosinnapit; näkyvät ensimmäisessä kuvassa - ja tietenkin se sormus.

Hääjuhlien pukeutuminen jatkoi samaa linjaa kuin edeltävät postaukset juhlista ovat antaneet ymmärtää. Käytimme mahdollisuuksien mukaan vanhaa ja kierrätettyä, ja jos uutta ostettiin, ostettiin se ajatuksella, että kestää sitten useammatkin kerrat.

Häämekon löysin vanhana VintagEija's -liikkeestä (klik) Turusta. Bongasin mekon netistä, ja kävin sovittamassa. Mekko oli ensimmäinen ja viimeinen, jonka sovitin; rakkautta ensi silmäyksellä, ja vielä aivan sopivan kokoinenkin!

Kengät sen sijaan tuottivat harmaita hiuksia. Vanhoina en löytänyt sopivia kenkiä, ja uudet tuntuivat kaikki huonoilta jaloissa - tai sellaisilta, etten varmasti niitä toiste enää käyttäisi. Toisaalta mietin kenkiä sadesäällä juhlapaikalla; en halunnut laittaa kenkiin hirmuisesti rahaa, jos ne olisivat kurakelin sattuessa entiset juhlien jälkeen. Lopulta tyydyin perusvalkoisiin kenkiin, jotka valitettavasti menivätkin aika pahaan kuntoon juhlapäivänä.

Koruna minulla olivat vain sormukset, joista toinen tietenkin oli korostetussa asemassa juuri kyseisenä päivänä, ja vanhat helmet korvissa. Kampaus kera luonnonkukkien ja mekko riitti mielestäni hyvin.

Miehen pukua mietittiin viimeisille viikoille asti. Yritettiin löytää vanhana, mutta ei onnistuttu. Mietittiin myös vähän vanhemman aikaista pukua, mutta sekin suunnitelma tyssähti heikkoon saatavuuteen ja kertakäyttöisyyteen. Miehellä ei ollut sopivaa pukua, jota käyttää juhlissa, joten päätimme satsata ja ostaa perus mustan puvun. Sopiva puku kera erinomaisen palvelun löytyi Turun Pukumyynnistä (klik). Samaisesta paikasta tilasimme myös smokkipaidan, joka toi rusetin kanssa enemmän juhlan tuntua miehen pukuun. Rusetti teetettiin Oliinan (klik) kaavalla Tiina Talvikilla (klik) Salossa, ja samaan syssyyn tilattiin myös taskuliina pukua koristamaan. Kuin onnen kauppaa kukkakauppiaan sitomista hiuskukista yksi jäi ylitse, ja se sujautettiin suunnittelemattomana toimenpiteenä vielä ennen juhlien alkua miehen puvun taskuun. Miehen koruina toimi tietenkin sormus, mutta myös vanhaa ja perittyä löytyi; isoisältään perityt, kieltämättä aika ukkimaiset, kalvosinnapit pilkistivät välillä takin hihoista.

Ei kalliita vaatteita ja kertakäyttöistä materiaalia; saavutimme tavoitteen - minun kenkiä lukuun ottamatta. Eikä näytä silti ihan hippimeiningille, vai mitä tykkäätte?

Mutta entä lapset? Tarkoitus oli pukea heidätkin kierrätettyihin vaatteisiin, mutta onko se sukupolvien välinen näkemysero vai mikä … mutta äitini oli ostanut henkkamaukasta tytölle mekon, kun kuuli, että laitan tytölle päälle serkkunsa vanhan juhlamekon. En nyt voi olla pahoillani asiasta; parasta äitini ihan varmasti ajatteli, mutta kyllä minun on vain valitettavasti myönnettävä, että olin minä vähän surkeana … kun vielä henkkamaukka.

Tyttö kuitenkin on aivan onnessaan, mekosta kuin mekosta, ja niin tästäkin. Ja oli hänellä äidin mieliksi ja onneksi kirppikseltä löytyneet valkoiset juhlakengät. Ja poika sai päällensä kirppikseltä löytämäni vaatteet.

Olenko ainoa, jonka on vaikea saada aina välillä ymmärrystä kierrättämiselle - ja sille, että haluan mielummin hyvää ja laadukasta (ja olen mielummin vaikka ilman) kuin sitten nopeasti ja halpaa (ja vielä mahdollisesti huonoissa oloissa valmistettuja)? Että sitä on jotenkin hölmö, jos käyttää vanhaa - varsinkin nyt omissa hääjuhlissaan…?!

P.S. Terkkuja äidille; olet silti hyvä äiti ja olen silti kiitollinen kaikesta huolehtivaisuudestasi <3 Tiedän, että hymähdät siellä ja mietit, kun et mitään osaa tehdä oikein. Mutta osaat sinä; toisista asioista vain ajattelemme niin eri tavalla. Heh!

Tässä vielä mekko kokonaisuudessaan edestä ja takaa. 

In the Pictures you see our wedding dressing. We used so much old clothes than possible and tried to avoid buying new clothes, which would be used only one day. My dress is from 60's (found it from VintagEija's Store), and child's clothes are from flea market, except the daughter's dress, which my mum bought (from H&M). Man's suit is from Turun Pukumyynti, and Tiina Talvikki made the bow tie with Oliina's pattern; the lace in the bow tie is also recycled fabric.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook and Pinterest!