Kesän suurin pelko oli alapohjan korjaukseen ryhtyminen. Päätettiin lopulta siirtää aloittaminen loppukesään; "Ei menisi koko kesä rakentaessa. Ja jos muttia tulisi matkaan, kärsittäisiin niistä sitten talvella, eikä kesällä niinkään."
Tässä postauksessa lähtölaukaus korjaukseen: mille näytti ennen kuin hommaan ryhdyttiin ja mitä löytyi purkaessa. Ihan itsellemmekin muistoksi, ja kuten siskoni poika tuumasi jossain vaiheessa korjausta: "Te ootte rikkonu tän talon!"
Seuraavissa postauksissa kerron siis torppamme alapohjan
korjauksesta; maanvaraisesta alapohjasta rakennetaan rossipohja. Syistä
ja arkkitehdin tekemistä korjaussuunnitelmista kerroin enemmän mm.
tässä postauksessa.
 |
| Tuvan panelit revittiin pois, jotta saatiin lattialaudat irrotettua ehjinä pois seuraavassa vaiheessa. |
 |
| Panelien alta löytyi persoonallinen vihreä muovitapettiseinä sekä hiiren kakkaa niin vaan paljon. |
 |
| Listojen alta löytyi puolestaan hiirien kulkureittejä, niitäkin niin vaan paljon. |
 |
| Keittiökaapiston takaseinä sekä lattia olivat onneksi hyvässä kunnossa. Vähän toki lahoakin. Hiirenkakkaa oli taas niin vaan paljon. |
 |
| Toisen kammarin lattilautojen alta paljastui ensi näkemältä paljon kutterilastua. Kutterilastujen alla oli koivun tuohta isoina levyinä. Nuo ruskeanmustat levyt ovat siis tuota tuohta. |
 |
| Tuvan lattia oli korjattu viimeksi 1964 väliin jätetyn lehtileikkeen perusteella. |
 |
| Kiettiökaappien takaa löytyi uudempaa tuotantoa. Hiiret olivat nauttineet siitäkin osansa. |
 |
| Toisen kammarin lattian alta löytyikin jotain aivan muuta kuin kutterilastua. |
 |
| Alapohjan syvemmistä uumenista löytyi markan kolikko vuodelta 1942. Meinasimme ensin, että nyt löytyi jotain arvokasta. Appiukko tarkisi asian; euron arvoinen kolikko. |
.
Eli muisto meille ja teille: meillä oli joskus asuttava torppa. Nyt
tätä kirjoittaessa sitä ei ole. Vain taivas siis tietää, milloin
palaamme takaisin tilaan, jossa voimme kävellä torpan tuvan lattioilla.
Vai voisimmeko luovuttaa? Myydä koko työmaa pois...
Tätä
kirjoittaessa on siis jokseenkin väsynyt olo koko hommaan, mutta
pakkohan minun on näitä tänne päivittää. Joku päivä vielä nauran
tällekin tilanteelle. Vai naurankohan?
Jatkan rakenteellisista löydöistä sitten seuraavalla kertaa. Ja siitä, miten tuo maa tuolta saatiin pois pihalle. Ja se se onkin sitten hikinen kertomus!
We started repairing the base floor of our summer home. These pictures show what we found, mouse's poo, coins, old newspaper, tiles, stones, soil, moss - for example. Luckyly we did'd find much rotten wood!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
No meinitte sitten talon rikkomaan..:) Jotenkin tykkään tuosta ekasta kuvasta...vanha ihana keittiö.
VastaaPoistaVanhat keittiöt ovat ihania! Tätä pitää kuitenkin aikalailla korjata, jotta saadaan se toimivana takaisin. Pari laatikkoa rikki ja hiirien mentäviä reikiä jne. ;) Kuvassa kuitenkin suorastaan valloittava ;)
PoistaJa niin: rikottiin sitten talo! :D
On teillä kova urakka siellä, mutta eikös se niin mene, että lopussa kiitos seisoo, niin teilläkin ihan takuulla, kun vain jaksatte pakertaa eteenpäin :)
VastaaPoistaTotta; lopputulos siintää mielessä! Sen avulla eteenpäin :)
PoistaMyydä pois? Ymmärrettävää, että tympääntyminen saa kaikenlaisia aatoksia mieleen. Oletteko jo aatelleet mitä muistoja itse jätätte lattian alle 😀
VastaaPoistaJoo, hetkittäin on ollut sellainen olo, että kuinka paljon helpompaa elämä olisi ilman torppaa ;) Mutta kyllä se antaakin; enemmän kuin ottaa!
PoistaEn ole miettinyt; pari lehteä nyt ainakin, ja pitäisikö laittaa se euron kolikko markan tilalle?
Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMe ostettiin 6 vuotta sitten rintamamiestalo mökiksi. Korjasimme sitä 4 vuotta jotakuinkin yhtä laajasti eli kaikki rakenteet, samaan aikaan syntyi kaksi lasta jne. kaikki muu elämä oli katkolla. Nyt talo menee myyntiin, ei pysty. Tuskin saadaan koskaan omiamme takaisin. Joka tapauksessa romanttinen ajatus vanhasta torpasta meidän mökkinä on hävinnyt. Silti toivotan onnea ja voimia teidän remonttiin!
VastaaPoistaKuulostaa ikävälle, mutta toisaalta hyvä nostaa kädet pystyyn, jos tuntuu, ettei vain enää löydä voimaa eikä iloa torpasta. Kommenttisi kirvoitti minua kirjoittamaaan seuraavan postauksen; toivottavasti luet myös sen. Joskus nimittäin vain tauko riittää, jos torppa tuntuu edes jollain tavalla rakkaalle vieläkin.
PoistaRahojaan vanhasta talosta varsinkaan maalla saa harvoin takaisin, jos sitä kunnostaa. Siksi yritämme mekin tehdä mahdollisimman paljon itse ja perus-/kierrätysmateriaaleja hyödyntäen, jotta ei tule hirveästi tappiota, jos joskus käy todella huonosti, ja joudumme myymään torpan pois.
Tsemppiä, ymmärrän todella hyvin väsymyksen ja ahdistuksenkin! Mutta toisaalta toivon myös aikaa teille. Viiden vuoden päästä elämäntilanne voi olla jo toinen, ja torpan kunnostaminen taas tuntuu mielekkäämmälle.
Tämä ei ole ruuhkavuosien juttu; sen tiedän ja ymmärrän täysin!