Alapohjan korjaus, osa 2 // Repairing the Base Floor, part 2

Kesän aikana mietin kaksikin kertaa, kuka hullu lähtee tekemään tällaista. Helpommalla ja kenties melkein (aika paljon liioteltuna) samalla hinnalla olisi päästy, jos oltaisiin tilattu nosturi ja siirretty talo uuteen paikkaan - uuden rossipohjan päälle. Mutta kuka sen nyt olisi tiennyt etukäteen? Ei kukaan.

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka aloitimme alapohjan rakentaminesen tyhjentämällä torpan tavaroista ja purkamalla lähes kaikki kiinteät rakenteet tieltä pois. Kyseiseen työvaiheeseen meni lähes kaksi työpäivää meiltä kahdelta.

Seuraavat kaksi työpäivää meni appiukolta lattilautojen irroittamiseen niin, että pontit säilyivät ehjänä - ja niin, että lattialaudat pystytään hyödyntämään uudestaan uudessa rakenteessa. Rautasaha oli hyvä apu; sillä naulat irti, jos ei muutoin laudat ehjänä lähteneet. Laudat numeroitiin, numerointi kirjattiin ylös muistikirjaan ja laudat kannettiin aittaan säilöön.

Rinnan lattialautojen irrottamisen kanssa revittiin miehen kanssa kutterilastujen, sammalten ja hiekkojen alta tuohikerrokset pois. Tuohta kerättiin alapohjasta yli kolme kuutiota kahden työpäivän aikana. Kaarnaa oli niin paljon, ettei naapurin mukaan tainneet torpparin omat koivut moista tuottaa. Samalla heitettiin ikkunoista ulos suurempia kiviä ja tiilipaloja.

Ajateltiin helpottaa hommaa, ja tilattiin paikalle imuriauto kera kahden työmiehen. Kaarnat sekä kivet ja tiilenpalat kaivettiin siksi ensin esille; imuriauton letku kun olisi tukkeutunut moisiin isoihin möhkäleisiin. Seuraavassa videoklipissä näkyy työtulos.

Imuriauto tuli ja meni - siis kävi. Pikaisesti. Pyyhkäisi pinnalta pois kutterilastut ja kevyimmät sammaleet. Emme olleet kovin onnellisia työmiesten tapaan suhtautua alapohjamme kunnostamiseen. Siihenhän pitäisi suhtautua intohimolla. Nähdä nyt ainakin hikeä. Nostaa lapiota. Ymmärtää, että nyt on rakas torppa kyseessä ja nuoren parin tiukille vedetyt pennit. Toisaalta olimme onnellisia, että lähtivät aamupäivän jälkeen iltapäivän kohteeseensa; eivät sopineet torpan tunnelmaan.


Myöntää kuitenkin täytyy: olimme onnettomia, sillä laskimme, että käynti tuli maksamaan meille noin 1500 euroa. Ja se on paljon se, ainakin meille. Toiveena oli, että tekisimme lomalla jotain muutakin kuin tyhjentäisimme alapohjaa. Meidän piti rakentaakin se.

Toisin kuitenkin sitten kävi. Viimeinen lomaviikkoni meni lapion varressa. Kolme kokonaista työpäivää kaksi miestä ja minä yhtenä naisena lapioimme tavaraa ulos. Yksi lepopäivä välissä, sillä muutoin olisivat voimat hyytyneet. Alapohja oli täynnä kiviä. Joka lapioniskulla iskit takuulla kiveen. Voin kertoa: ikinä en ole tehnyt mitään niin fyysesti rasittavaa työtä kuin niinä päivinä.

Mutta toisaalta: alapohja oli kostea ja haisi. Juuri sille, mille sisäilmassakin oli haissut. Alimmat tuohikerrokset olivat valkoisessa homeessa. Enää en epäröinyt oliko alapohjan korjaaminen turhaa. Ei ollut.

Kolman päivän jälkeen alapohja oli tyhjä hiekasta ja kivistä. Seuraava työvaihe oli kantaa kiviä takaisin sisälle. Tuettiin maapohjan päälle rakennettua uunirakennelmaa (ei siis mitenkään suurien kivien kuten yleensä asian on nähnyt tehtävän!) toivoen, että se maa-aines uunien alla pysyy harson ja suurten sekä pienten kivien avulla paikallaan. Tuettiin ulkoseiniä, sillä etenkin nurkissa kivet olivat liikahdelleet ulospäin. Kannettiin kiviä tulevan rossipohjan tueksi. Muotoiltiin pinta niin, että mahdollinen sadevesi kulkee alapohjasta pois. Tilattiin materiaaleja. Kärrättiin materiaaleja. Ja näin kului kaksi työpäivää.

Ja näihin kuviin päättyi oma lomani. Miehen loma jatkui, ja siitä sitten seuraavassa osassa. Mitä arvelette; saiko hän apuvoimien kanssa lattian paikalleen viimeisen kahden lomaviikon aikana? Heh. Minä toivoin, jos se saataisiin edes jouluksi valmiiksi.

P.S. Vaikka oma kokemuksemme imuriautosta ei ollut paras mahdollinen, olen kuullut monen suusta toista. Voi kuitenkin todeta, että tekniikkaa käyttävissä työmiehissä on eroja, joten jos joku suosittelee joitain tekijöitä, kuunnelkaa heitä. Pelkkä auto ei riitä; tarvitaan myös miehen voimaa sekä lapiota, jos maa on vähänkin tiiviimpää.

Look at what we found ander the floor! And imagine the mass under the floor, which we shoveler away. It was such a thing to do - but we did it!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!