Ruuhkavuosien Joulu // Christmas Time

Tämä joulu tuli suunnittelematta - ja tuntui myös, että tekemättä asian eteen - juuri mitään. Tokihan me tehtiin, mutta paljon sellaista, mikä ei kuulu varsinaisiin jouluvalmisteluihin. Syksy todisti sen, että kun terveys pettää, sitä osaa asettaa asioita taas uuteen - ja ehkä juuri siihen oikeaan tärkeysjärjestykseen. Olen ollut enemmän ja vähemmän kipeänä lokakuusta asti, joten jossain vaiheessa sitä vain toivoi, että olisin jouluna terve ja voisimme vain olla yhdessä. Ja että meillä olisi torpassa lattia jalkojen alla.

Toiveeni toteutui. Olen ollut suhteellisen terve joulupyhät - ja olemme saaneet olla yhdessä lähes kaikkien lähimmäisten kanssa. Saimme myös nauttia torpan joulutunnelmasta lattian lämmittäessä jalkoja allamme! Ja on muuten uskomattoman lämmin lattia, kun ottaa huomioon, että olemme vanhassa talossa, jossa on vanhat lautalankut lattialla. Näyttää vanhalle, mutta toimii kuin uusi!

Toivoin myös, että minulle ei ostettaisi lahjoja, sillä en jaksanut itse niiden kanssa ahertaa kuten viime vuosina. Lahjan ostaminen kun on itselle ehkä vähän hankalampaa kuin suuremmalle osalle kuluttajista. Haluan ostaa sellaista, mille on todella tarve, sekä sellaista, joka on suurella varmuudella valmistettu hyvissä oloissa ja laadukkaista materiaaleista. Mielellään suomalaista, sillä haluan samalla tukea lähellä ahertavaa kansaa. Monesti tämä tietää arvokkaampia lahjoja - mutta olenkin sitten ostanut mielummin kerralla ja kunnolla - ja sitten välillä hypännyt jotkut juhlat lahjojen suhteen kokonaan yli. Välillä tilanne kipuaa siihen pisteeseen, että ollaan ilman tarvittavaa hyödykettä pitkäänkin. Mutta kun sen löytää, voi löydöstä olla entistäkin onnellisempi!

Viime aikoina olen turvautunut usein lahjakortteihin, joilla lahjansaajat ovat saaneet kasvo- tai jalkahoidon tai jonkin kulttuurielämyksen, sillä tuntuu, että niin monella on jo kaikkea, mitä todella tarvitsee. Tänä vuonna menin vielä pidemmälle; pistin itseni ja perheeni likoon. Tarjosin Konmari-apua vanhemmilleni ja appivanhemmille metsänistutusapua koko perheen voimin. Ainakin itse tykkäisin, jos joku ihan kirjaimellisesti tarjoaisi meille apuaan - ja saisimme samalla puuhata yhdessä läheisten kesken. Me toki olemme sitä apua saaneet ilman kirjoitettua sanaakin. Ehkä nyt on kuitenkin meidän vuoro antaa apua?

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Strömsössä. Kaikki paitsi mieheni osti tai teki minulle lahjan. Toki maltillisesti, mikä oli hyvä asia - ja kaikki tuli myös tarpeeseen. Sähköuunia emme saaneet ikinä asennettua oikein, joten teimme joulueväät hitaasti, mutta varmasti leivinuunissa. Pataleivästä sain suhteellisen rapeakuorista ja porkkalaatikon valmistus kesti vuorokauden. Kuusi kannettiin yhden yön jälkeen ulos, sillä huomasin todellakin olevani sille allerginen. Lisäksi perheeseemme rantautui influenssa, minkä takia pitkään odotettu Tapaninpäivän vierailu jäi minulta ja tyttäreltä välistä. Ja osa joulumuistamisista odottaa edelleen autossa. Pahinta kenties tälle äidille oli, että kamerakin unohtui matkasta, ja osa joulupyhistä vietettiin kameratta; ajatelkaa!

Joulupäivän iltapäivänä mieleni valtasi kuitenkin mahdoton onnen tunne. Sanoin miehelleni, että tämä on varmasti ollut paras joulupäivä ikinä. Sille tuntui. Olimme päivän vain perheen kesken torpalla, eikä kiire ollut minnekään. Poika leikki uusilla leluillaan, minä välillä kokkasin, välillä ulkoilin ja välillä hoidin tytärtä - ja mieskin sai vierailla kuntosalillaan. Ainoa harmistus oli tosiaan tytär, joka joutui makaamaan sängyn pohjalla, vaikka teki sen kyllä todella urheasti. Mietin mielessäni, että johtuiko tämä onnen tunne siitä, että en ollut asettanut itselleni paineita ja tavoitteita? Siitä, että lahjat olivat itselleni tänä vuonna enemmänkin sivuosassa - ja yhdessäolo pääosassa? Vai siitä, että minusta oli vihdoin tullut aikuinen?


Postauksen alkuun laitoin ne Joulun ihanimmat otokset; viimeinen kuva kertonee siitä toisesta todellisuudesta. Vielä on paljon tehtävää, jotta saamme tuvan tavarat paikoilleen, veden valumaan, valon liikkumaan ja touhut pyörimään joustavasti. Skafferi on kuitenkin jo teon alla, ikkunat ja kaatoallas odottavat navetassa, ja suunnitelmat kirkkaana mielessä. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen.

Nyt miettimään, miten peseydyttäisiin tyttären kanssa ilman saunan lämmittämistä, sillä miesväki on reissussa, enkä tohdi kuumeista potilasta jättää yksin sisälle. Ja jos pikkupotilas simahtaa uudelleen, jää aikaa korjattujen ikkunoiden viimeistelyyn - ja pääsemme asentamaan ne puolen vuoden jälkeen viimein paikalleen! Se olisikin hienoa se!

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava joulu - ja tulevalle vuodelle löytyy jo kivoja asioita tavoiteltavaksi? Joulutoivotukset jäivät tänä vuonna kiireiden vuoksi toivottamatta, joten toivotankin nyt jo hyvissä ajoin kaikkea hyvää uuteen vuoteen 2017! Omasta asenteestahan se lopulta on kiinni, mitä kaikkea hyvää näkee ympärillään - ja sitä on lopulta todella paljon - eikö?

Christmas days in our Farm house were nice; just being together with family! 

Last picture shows our next operation; kitchen needs yet something?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!