perjantai 14. elokuuta 2020

Kestävät, mutta silti hengittävät sisäpinnat?

Tämä teksti liittyy rakennusrestauroinnin opintojen näyttöihin, joista kirjoitin aiemmin täällä.
 
Hengittävä pinta tarkoittaa herkästi myös sitä, että se on myös herkkä pinta. Esimerkiksi paperitapetteja ei voi juuri pyyhkiä märällä rätillä - eikä kalkkimaaliakaan hangata kannata. Vanhoissa taloissa kuitenkin näitä pintoja on käytetty, joten jotenkinhan he ovat selvinneet asian kanssa. Mutta miten?

Jos et vielä keksinyt, paljastan sen sinulle nyt:


Ensinnäkin panelit ja listat, joita voi pyyhkiä ja hangata. Kulutukseltaan pahimpiin kohtiin tai huoneisiin on laitettu panelia. Eteisessä, kuisteilla ja keittiössä sitä on käytetty paljonkin, ihan lattiasta kattoon asti. Kapeissa ruokailutiloissa, joissa tuolit kolhivat herkästi seinien alaosia, on käytetty puoli- tai rintapenelointeja. Ovien ympäristöt on listoitettu levein listoin. Sen sijaan saleissa näkee koko seinän korkeudelta tapettipintoja, eikä ihme; näissähän ei ole juuri roiskunut ja tiloissa on vietetty rauhallista laatuaikaa seurustellen ja kahvitellen. Kun suunnittelet vanhan talon pintoja, olisi hyvä siis huomioida tilojen käyttö ja kuinka kovalle rasitukselle etenkin seinäpinnat tulevat. Puupinnat on huomattavasti halvempi, nopeampi ja vaivattomampi myös maalata uudestaan kuin pinnan uudelleen tapetointi.


Lattiat ovat tietenkin kulutukselle eniten alttiita. Tämä on tunnistettu myös vanhoissa taloissa. Ei tarvitse mennä kuin 60-luvulle, kun lattiat kuurattiin ja toisaalla maalattiin joka kesä. Lattioiden pintojen kuluminen on periaatteessa väistämätöntä, mutta se ei haittaa, jos pohjamaali tai -pinta on sellainen, jonka voi huoltaa helposti. Vanhaa pellavaöljymaalia ei tarvitse rapsuttaa pois uuden alta; sen kuin hioo kevyesti irtoavan pois ja maalaa päälle. Suopakuuraus puolestaan samalla puhdistaa ja antaa hoitavan suojan lattialle tuleviksi kuukausiksi. Pintojen ei siis oletettukaan kestävän ikuisuuksi, mutta ne käsiteltiin niin, että pinta olisi mahdollista uusia helposti uudestaan. Kun mietit vanhan talon lattiamaalia, ota siis myös huomioon, miten helposti pinta on huollettavissa myöhemmin - ja tämä koskee toki myös seinien puupintoja. Esimerkiksi pellavaöljymaalin päälle voi maalata helposti uuden kerroksen poistamatta kaikkea vanhaa maalipintaa, jolloin paljon pölyävä työvaihe lyhenee tai jopa poistuu kokonaan.  Huomioi myös, mille lattia näyttää, kun siihen tulee pieni kolhu tai maalia alkaa kulua. Öljymaalilla maalattu lattia kuluu kauniisti, eikä lohkeile pois pinnasta lastuina. Lisäksi on muistettava, että vanhojen talojen lattioilla on pidetty lähes järjestäin mattoja; ne paitsi lämmittävät, myös suojaavat puupintaa kulutukselle alttiimmilla paikoilla, kuten ruokailuryhmän alla.


Sisäkatto eli laipio on vähiten kulutukselle alttiina. Monesti vanhan rakennuksen omistaja maalaa etenkin lattiat ja seinien puupinnat pellavaöljymaalilla useamman kerroksen vahvuudelta, mikä heikentää aluksi puupinnan hengittävyyttä. Ja kuten edellisessä postauksessa tuli ilmi, myös moni tapetti estää nykypäivänä seinäpinnan hengittävyyden sisältäessään muovia tai lakkaa. Viimeistään tällöin kannattaa panostaa sisäkaton maalin hengittävyyteen. Itse olen käyttänyt torpallamme kalkkikaseiinimaalia sisäkattoihin. Kattopinnasta on tullut ihanan himmea ja elävä - muistuttaen perinteistä kalkkimaalia, jota käytettiin laipioissa ennen vanhaan. Käytettävyys verrattuna kalkkimaaliin on kuitenkin huomattavasti mukavampaa, joten voin suositella. Maalin voi myös sävyttää halutessaan. Pyyhkimistä ja hankaamista pinta ei kuitenkaan kestä, joten siksi maalia kannatta käyttää nimenomaan pinnoille, jotka ovat vähemmän kulutukselle ja roiskeille alttiita.





_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Löydät minut myös InstagrammistaFacebookista ja Pinterestistä!



2 kommenttia:

  1. Tämä olikin itselleni erittäin ajankohtainen postaus, kun olemme nyt vihdoin aktiivisessa sisätilojen kunnostusvaiheessa! Hauskaa :). Luinkin jo aiemmin postauksesi kattopaneelimaaleista, kun se oli meillä juuri työn alla ja aiheutti paljon pohdintaa, miten edetään. Jouduin tekemään vähän toisenlaiset ratkaisut kuin mitä ehdotit maalin suhteen, mutta olen pitänyt huolta siitä, että talo säilyy hengittävänä, vaikka jouduinkin maalaamaan katot useampaan otteeseen pellavaöljymaalilla johtuen paneelien paikoin huonosta kunnosta. Ensi sijainen tavoitteeni on, että talon materiaalit ovat muovittomia. Seuraavaksi huolehdin hengittävyydestä. Katoissamme on valtavasti rakoja paneeleissa, joita emme nyt tarkoituksella lähteneet paikkaamaan umpeen, eli huolimatta maalista, ne kyllä hengittävät nyt väleistä. Jopa vanhojen talojen fb-palstalla moni suosittelee peittämään raot akryylimassalla. Meitä raot eivät nyt haittaa, kun pinnat ovat siistit maalauksen jäljiltä muuten.

    Seiniin meille tulee tapetit ja pidän niissä kaikkein tärkeimpänä, että ne ovat täysin hengittäviä paperitapetteja, joista menee vesi läpi, eli näissä en tee hengittävyyskompromissia. Olen testannut tapetit jo etukäteen tässä suhteessa vedellä ja aion ostaa vain oikeasti paperisia ja hengittäviä tapetteja. Puolipaneeli tulee myös, tänään juuri postailin siitä, kun käytiin paneeli tilaamassa :). Luulen, että palaan vielä vanhoihin postauksiisi nyt, kun itse edetään sisustan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvälle suunnitelmasi 😊 Jos pidätte taloa kylmillään talvisin, muovittomuus ja hengittävyys saaristoilmastossa on ehkä vieläkin tärkeämpää kuin muutoin, joten hyvä, kun otat nämä asiat perusteellisesti huomioon 👍 FB-ryhmissä on monenmoista asiantuntijaa. En itse niitä suostu lukemaan; tulee liian usein vain paha mieli, kun vinkkejä jaetaan liian heppoisin perustein 😬

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!