keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Pölkkysaviseinäisen kanalan kunnostustarina, osa 2



Jos sinua kiinnostaa, mutta et ole lukenut, miten tarina alkoi, klikkaa ensimmäiseen osaan, jossa on kerrottu enemmän korjaustyön lähtökohdista, rakennuksen suoristamisesta ja sisätilojen rakentamisesta. Tässä postauksessa keskityn pölkkysaviseinäisen rakennuksen historiaan ja rakennustapaan. Luvassa on myös vauriokartoitus ja kunnostussuunnitelma rakennuksen pelastamiseksi. Tämä teksti liittyy rakennusrestauroinnin opintojen näyttöihin, joista kirjoitin aiemmin täällä.

Pölkkysaviseinäisten rakennusten historiasta ja rakenteesta

Teuvo Ranki on kirjoittanut teoksen Savirakennukset ja niiden korjaaminen, josta löysin hyvin tietoa itse pölkkysaviseinäisten rakennusten taustoista ja historiasta. Seuraavat tiedot historiasta ja rakenteesta ovat kyseistä teoksesta.

Häkellyttävien tieto oli, että kaikkiaan Suomessa on Teuvo Rankin mukaan savirakennuksia enää pystyssä noin parisen sataa (vuoden 2007 tilanne). Voi siis todellakin sanoa, että pölkkysaviseinäisen kanalamme kunnostus on rakennushistorian kannalta tärkeää. Teuvo Ranki olikin todella otettu, kun kuuli meidän pölkkysaviseinäisestä kanalastamme, jota olimme aloittaneet kunnostamaan. Otin häneen siis yhteyttä aloittaessamme kunnostustyötä, mutta siitä lisää alempana.

Savirakennukset ovat olleet erityisen suosittuja navettoina ja talleina, koska savi pystyy sitomaan eläimistä syntyvää kosteutta ja haihduttamaan sitä ulospäin. Puurakenteet ovat säilyneet pitkään myös hyväkuntoisina savisissa kotieläinrakennuksissa. Savirakennus ei kuitenkaan kestä hyvin vettä ja suuria kosteusrasituksia, minkä takia pölkkysaviseinäiset rakennukset on usein suojattu esimerkiksi laudoituksella tai savirappauksella. Savirappaus valmistettiin savesta, hiekasta ja oljettomasta hevosen tai lehmänlannasta yhtä suuret osat kutakin.


Savirakennuksen rakenneperiaate: Saviseinän päällä kulkee seinän suuntaisesti kaksi hirttä, joiden varaan kattotuolit ja välipohjapalkit tukeutuvat. Leveä rakennusrunko voi vaatia lisäksi rakennuksen keskelle välipohjaa tukevan palkin, jota taas tolpparivi tukee. Osa vesikaton painosta on vuotu näin ottaa myös välipohjalle. (Teuvo Ranki 2007).


Saven käyttäminen rakennusaineena on ollut luontainen vaihtoehto Suomessa, jossa savea on ollut paikoin hyvinkin tarjolla. Savirakentamiseen ei tarvittu myöskään erityistä ammattitaitoa, kunhan työhön opastettiin kunnolla. Perustusten teko, ikkuna- ja oviaukkojen sekä yläpohjan ja vesikaton puurakenteiden teko vaativat kuitenkin harjaantuneempaa taitoa.

Pölkkysaviseinät tehtiin puupölkyistä savilaastilla muuraamalla. Terveet ja vanhat hirret olivat parasta pölkkyjen raaka-ainetta, sillä vanha puu ei enää kutistu seinässä. Pölkkysaviseinän paksuus on ollut noin 30-45 cm. Nurkat vanhistettiin käyttäen pidempiä pölkkyjä vuorokerroksissa. Pölkkyseinät muurattiin laastilla, jossa oli 1/3 lihavaa savea ja 2/3 sahanpurua. Joka 3.-5. pölkkykerroksen väliin laitettiin lujitteeksi piikkilankaa tai lautoja, jotka naulattiin kiinni pölkkyihin.

Pölkkysaviseinän rakenne (Teuvo Ranki, 2007).
Pölkkysaviseinän rakenne (Teuvo Ranki 2007).


Kanalan historian, rakenteen ja vaurioiden kartoitus

Kanalan historia aukeni meille muutama kesä sitten, kun talossa lapsuutensa elänyt entinen asukas kävi kylässä. Hän kertoi rakentaneensa kanalaa. Pölkyt hän oli pikkupoikana käsisahalla sahanut vanhasta mummon mökistä, joka oli purettu nykyisen aitan läheltä. Kanalassa oli asustanut parhaimmillaan lähes 100 kanaa ja possuja toisella puolen taloa. Enempää emme tuolloin osanneet kysellä, mutta jos saamme hänet vielä vieraaksi, on meillä varmasti monta kysymystä lisää hänelle kanalan rakentamisesta.

Kanala on rakennettu betonista valetun perustuksen päälle. Perustukset tukeutuvat pääosin kallioon ja osin suurempiin kivenlohkareisiin. Perustukset ovat säilyneet tähän päivään asti moitteettomassa kunnossa. Perustusten päälle oli sivelty hajusta päätellen kreosiittia (nykyisin vaaralliseksi luokiteltua) vesieristeeksi. Tämän päälle on alettu rakentaa pölkkysaviseinää yllä esitttyjen periaatteiden mukaisesti. Ainoa ero on, että jokaisen pölkkyrivin päälle oli naulattu lauta. Ikkuna- ja oviaukot on rakennettu mitä ilmeisimmin sitä mukaa, kuin seinä on noussut. Pölkkyseinien päällä lepää seinän suuntaisesti kaksi hirttä, joiden varaan kattotuolit ja välipohja mitä ilmeisimmin tukeutuvat (eikä ihmeen, jota arvelimme aiemmin). Rakennus ei ole kovin leveä, mutta rakennuksen sisällä on ollut kaksi sisäseinää, jotka ovat voineet parantaa rakennuksen tukevuutta. Toinen näistä väliseinistä oli purettu hevosten tieltä. Kanalassa on ollut maapohja. Alkuperäinen katemateriaali on ollut päre, jonka päälle on asennettu ilmeisesti 60-luvulla peltikatto.



Kosteusrasituksen vaikutukset näkyvät hyvin kanalan rakenteissa; maanpinnan nousu vuosikymmenien aikana (vuoden 2015 tilanne raivauksen jälkeen yllä olevassa kuvassa) oli lahottanut erittäin pahasti alimman pölkkyrivin etenkin pohjoispuolisella seinällä, johon myös valumavedet kerääntyivät (rakennus alarinteessä). Ylemmät pölkkyrivit olivat kunnossa. Oven yläpuolella oli kuitenkin paljon lahovaurioita, ja ilmenikin, että kanalan katto on jossain vaiheessa vuotanut. Myöhemmin katto oli pellitetty, ja rakennus onneksi säilyi nykypäivään todennäköisesti juuri tuon pellityksen ansiosta. 
 
Kanalan etelään suuntautuva päätyseinä on laudoitettu, mutta toisessa päätyseinässä laudoitus puuttui, kun ostimme torpan pihapiireineen. Pölkkysaviseinä on pahasti vaurioitunut juuri laudoittamattomalla päätyseinällä. Syynä on todennäköisesti se, että pölkkysaviseinää suojaava laudoitus oli purettu seinältä samalla kun seinään oli puhkaistu hevosten mentävä aukko. Jos oikein muistan, vanha asukas muisteli pölkkyseinän olleen näkyvillä kuitenkin kahdella muulla, räystään alle, jäävällä seinällä.


Kun alin pölkkyriven kantavuus on heikentynyt osassa rakennusta, ovat seinät alkaneet pullistua etenkin kahdelta sivulta rakennusta. Itse kattorakenteet näyttävät kuitenkin kestäneen vääntymisen hyvin, mikä on ollut rakennuksen pelastus.

Rakennuksesta näkee, että sitä ei ole huollettu viimeisinä vuosikymmeninä juurikaan. Ennemminkin siitä on otettu kaikki hyöty irti niin kauan kuin vain voidaan. Sisäpuolella rakennusta on tehty kovin hätäisiltä näyttäviä ratkaisuja, kun sisäkatto on lähtenyt notkahtamaan. Keskelle rakennusta on asetettu ranka pitämään kattoa kasassa. Ulkopuolelta reikiä on paikattu levyillä ja rikkinäisiä ikkunoita tilkitty silikoonilla. Osa ikkunoista oli mennyt rikki, ja aukot peitetty levyillä.

Itse maapohja on kuitenkin kuiva rakennuksen sisältä. Ainoastaan kohdissa, jossa lepäsi muovisäkkejä, oli kosteus lahottanut lattialautoja. Rakennuspaikka on ollut kanalalle loppujen lopuksi erinomainen, sillä kallion päällä levätessään se on estänyt petojen pääsyn kanalaan ja muualla tontilla tällaista kallioista paikkaa ei ole. Jos maanpinta ei olisi noussut ja ympäristöä olisi hoidettu asianmukaisesti, ei kosteuskaan olisi päässyt rakenteisiin.

Kanalan korjaussuunnitelma

Kanalan kunnostaminen on aloitettu maanpinnan muokkauksella rakennuksen pohjoisseinän puolella pari vuotta sitten. Myös eteläpuoleisten seinän maata tulee laskea nykyisestä ja varmistaa valumavesien kaato poispäin rakennuksesta. Rakennukseen asennetaan sadevesikourut ja katolta valuva sadevesi ohjataan hallitusti kauemmas rakennuksesta.

Kanalan kahden näkyville jäävän seinän pölkkysavirakenteet korjataan. Laudoitetuista seinistä korjataan ainakin ensialkuun vain laudoitus, mikä voi merkitä myös rakenteen muuttamista rankarakenteiseksi näiltä osin. Kaikki rakennuksen ikkunat ja ovet/luukut korjataan, tai jossain tapauksessa myös uusitaan. Rakennetta tuetaan tarvittaessa rakentamalla rakennuksen sisälle siellä joskus ollut väliseinä.

Samalla kun pölkkysaviseinät korjataan, nostetaan myös rakennusta ylemmäs niin, että saadaan pullistumia pienennettyä ja rakennetta lujitettua nykyisestä. Käytännössä alin lahonnut pölkkyrivi täytetään uusilla pölkyillä samalla, kun rakennuksen kattorakennelmaa nostetaan välipohjapalkkien kohdalta. Tämän jälkeen suoristusta jatketaan naputellen pölkkyjä pikkuhiljaa sisällepäin samalla kun rakennuksen kattorakennelmaa edelleen nostetaan välipohjapalkkien kohdalta.

Pölkkysavirakentamisessa visaisin kysymys meillä oli saven käyttö. Eli mistä saamme saven ja mitä siinä pitää olla mukana ja miten se levitetään. Tässä kohtaa otinkin yhteyttä Teuvo Rankiin. Hän neuvoi meitä ottamaan talteen kaikki seinältä irronneen saven, koska sitä voisi käyttää uudelleen. Voi minua... Minä joka pauhaan kaiken rakennusmateriaalin kierrättämistä; ei ollut tullut mieleenkään, että tosiaan voihan saveakin kierrättää!

Vanha savilaasti voidaan siis liottaa ja pehmittää pieneen määrään vettä. Sen jälkeen siihen lisätään hieman uutta savea, joka voi olla maasta kaivettua tai kaupasta ostettu savijauhoa (Seppälän tiilitehdas, Tarvasjoki). Laastista tehdään jäykkää, ja sullotaan pölkkyjen väliin. Pölkyt kannattaa kuitenkin sivellä ennen täyttöä savivellillä. Aikoinaan pölkkyjen muurauksessa oli Teuvo Rankin mukaan käytetty savilaastia, jossa on ollut erilaisia täyteaineita, kuten kutterinlastua, hienoa puusilppua (ei mielellään sahanpurua) tai soraa. 
 
Saven rooli pölkkysaviseinässä on olla liima ja tyhjän tilan täyttäminen. Jos laastista haluaa samanlaista kuin se on aiemmin ollut, voi sen selvittää laittamalla pienen kokkareen likoamaan veteen vaikka lasipurkkiin. Sekoitetaan hyvin ja annetaan partikkeleiden erottua. Hiekka painuu pohjalle ensin, savi sen päälle ja puu- tai muu orgaaninen aines nousee pinnalle. Näistä nikseistä kaikki kiitos ja kunnia siis Teuvo Rankille!

Loppusilauksen antaa pintakäsittely. Pölkkysaviseinät jätetään siis ainakin aluksi näkyville, mutta päädyt rimalaudoitetaan saman levyisillä laudoilla/rimoilla kuin toinen päätyseinä on laudoitettu. Ikkunapuitteista löytyi keltaokran sävyä, joten ikkunankarmit ja -puitteet sekä ulko-ovi karmeineen maalataan keltaokraisella pellavaöljymaalilla. Listoitusta ei unohdeta. Kulmiin laitetaan kulmalistat ja ikkunoiden sekä oven karmien ympärille listat, jotka jätetään harmaantumaan. Listoituksessa käytetään tavallista raakalautaa, joka sopii parhaiten kanalan rosoiseen olemukseen.

Seuraavassa osassa sitten itse pölkkysaviseinän kunnostuksen aloitus!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Löydät minut myös InstagrammistaFacebookista ja Pinterestistä!




4 kommenttia:

  1. Tunnen olevani vähän idiootti - en ole ikinä kuullut pölkkysaviseinistä ":D" .. joten siihen nähden mielenkiintoinen juttu, täytyypä lueskella aiheesta lisää, sen verran uutta tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole, sen verran harvinainen rakennus nykyään Suomessa. Käytetty tekniikka aikoinaan, mutta aika ajanut näiden rakennusten yli ja moni turmeltunut / purettu. Tuosta linkkaamastani Teuvo Rankin kirjasta löytyy hyvin lisätietoa savirakennusten historiasta ja korjaamisesta 😊

      Poista
  2. Itselle ihan uusi rakennustyyli tuollainen pölkkysaviseinä, en ole koskaan nähnyt tuollaista. Vaikka tiesinkin, että savi on aimmin ollut aika yleinen rakennusaine. Hankimme tänä kesänä tontin puolisoni kanssa ja olemme alkaneet rakentaa perustuksia, seuraavaksi on vuorossa teräsrunkorakanteet. Projektin myötä kaikki rakentamiseen liittyvä on alkanut kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ja onnea sekä sitkeyttä projektiin :)

      Poista

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!