torstai 28. toukokuuta 2020

Pölkkysaviseinäisen kanalan kunnostustarina, osa I



Aloitetaan postaus kauniilla kuvalla. Kuvassa korjaamaton pölkkysavikanalamme, joka varsinkin kevättalven auringossa lumen ympäröimänä on jo tällaisenaan ollut kaunis. Aina ei ole ollut näin - ja kuten tarkkaavaisemmat huomaa; ei rakennus ole tässä kauniissakaan kuvassa kunnossa, mikä paljastuu paremmin seuraavassa kuvassa, jossa sisätilojen purku on käynnistynyt ja vanhat lattialaudat otettu talteen - ja ilma on sateisen synkkä. Alaosa seinästä on silmämääräisesti aivan laho, seinä pullistunut, ovi parhaat päivänsä nähnyt ja kosteutta on alapölkyissä paljon johtuen puuttuvasta rännistä.


Kanalaa ei itse asiassa juuri näkynyt, kun ostimme torpan pihapiireineen; puut ja kasvillisuus rehottivat rakennuksen ympärillä. Rakennus oli niin rujon näköinen, että emme käyneet katsomassa sitä läheltäkään ennen kuin teimme jo kaupat torpasta ja sen pihapiiristä. Emmekä senkään jälkeen. Olimme omistaneet rakennuksen jo pari kuukautta, kun ensimmäisen kerran kävin kurkistamassa sisälle. Jos joku rakennus ympäristöineen on pelottava, tämä oli sitä.

Pikkuhiljaa kuitenkin rakennus alkoi kiinnostaa ja sen arvo nousta silmissä. Ymmärsimme, että vanha kanala on rakennustavaltaan nykyään jo suhteellisen harvinainen ja ylläpidämme rakennusperinnettä, jos rakennus säästetään ja kunnostetaan. Pelastustyö lähti kuitenkin hitaasti liikkeelle, koska töitä oli itse päärakennuksessakin melkoisesti. Ensimmäisenä vuonna lähinnä siivottiin rakennusta sisältä ja raivattiin rakennuksen ympärille kasvanutta ryteikköä. Ryteiköstä löytyi mm. mustaviinimarjapensaita, kaksi omenapuuta, vadelmapensaita ja paljon korkeaksi kasvanutta putkikasvia, jonka taisin tunnistaa vasta tänä keväänä väinönputkeksi.



Seuraavana vuonna maata muokattiin koneellisin voimin rakennuksen pohjoispuolisella sivulla niin, että pintavesi ei valu suoraan rakennuksen pohjoispuoliselle kyljelle - ja niin, että vesi virtaa rakennuksen katolta ja ympäristöstä ojaan. Haasteeksi koitui kuitenkin kallio, jonka päällä kanala seisoo yhdeltä kulmaltaan. Kalliosta katon vedet räiskyvät pahasti seinään.

Viime vuonna rakennuksen läheltä kaadettiin suuri kuusi ja vähän kauempaa mänty ja pari koivua. Rakennuksen ympäristöä hoidettiin pikkuhiljaa kuntoon niin, että viime kesänä alkoi tuntua, että rakennus ja sen ympäristö ovat jo kiinteämpi osa pihapiiriä. Silloin myös rakennuksen ruhjuinen olemus alkoi pistää pahemmin silmiin.


Korona on varmasti ollut monelle kirosana, mutta asioilla on onneksi myös valoisia puolia. Meille valoisa puoli oli se, että saimme mahdollisuuden asustella torpalla koko kevään ja pystyimme tekemään torpan pihan ja rakennusten parissa hommia myös arki-iltaisin, miten nyt lapset ja jaksaminen sen soivat.

Päätin omavaltaisesti, että nyt haluan kanoja, koska tämä on kenties ensimmäinen ja pitkään aikaan viimeinen mahdollisuus niitä hankkia vähän pidemmäksi aikaa kuin vain kesäkuukausiksi ja täytin pyöreitä, joten lupa oli toivoa jotain suurta... Tuumasimme, että kaipa me parissa viikossa saadaan vanhasta pölkkysavirakenteisesta kanalasta yksi huone kuntoon ja kanoille asumukseksi. Yllä olevassa kuvassa näkyy lähtötilanne kanoille rakennettavasta huoneesta.

Vähänkö taas tiesimme - ja miksei sitä vieläkään osaa ymmärtää, että vanhat rakennukset eivät vain kuntoidu käden käänteessä ennalleen. Mutta mitä teimme; siitä lyhyt yhteenveto seuraavassa:


Ensiksi alkoi kanalaksi suunnitellun (noin 1/6 rakennuksen pinta-alasta) tyhjennys ja lattialautojen purku. Alta löytyi maavarainen ja kuiva lattia, joka oli täytetty turpeella, kivillä ja hiekalla. Kuvassa näkyy loppuosaa rakennuksesta, johon ei vielä koskettukaan. Rakennus on siis suhteellisen suuri. Edellisen omistajan vuokralainen oli omavaltaisesti puhkaissut myös hevosten mentävän aukon pölkkysaviseinään. Korjailtavaa tässä rakennuksessa siis riittää tämänkin jälkeen.




Restauroinnin hengessä päätin, että ainoa sisäseinä, joka kanalasta on vielä jäljellä, säästetään. Samoin paneloitu laipio, jonka päällä on suoraan eristys. Järjen hengessä oli myöhemmin kuitenkin myönnyttävä; kattopanelien päälle asennettiin uudet paneelit, sillä minkki olisi purrut lahonneet paneelit hajalle alta aikayksikön. Samoin paneloitu sisäseinä sai lähteä, sillä siinäkin oli lahoa niin, että suojaa se ei kanoille olisi taannut.

Ikkunan irrotus ja kunnostus. Ikkunan kunnostuksesta toinen postaus myöhemmin, jossa kerron tiivistetysti, kuinka helppoa on korjata vanha ikkuna varsinkin, jossa siinä ei ole lahovaurioita.



Rakennuksen korjattavaa osaa nostettiin seuraavaksi tunkeilla, koska seinä oli pahasti pullistunut pohjoiselta kyljeltään. Kun seinä löystyi naputeltiin hirsipölkkyjä takaisin linjaan. Suoraksi seinää ei kuitenkaan saatu, mutta toleranssiin kyllä. Tämän jälkeen aloitettiin pölkkysaviseinän korjaus, josta kerron toisessa postauksessa myöhemmin tarkemmin.



Seuraavaksi vahvistettiin jo olemassa olevia rankoja sisätiloissa. Myös uusia asennettiin. Yllä olevista kuvista näkee lähtötilanteen. Samalla ihmettelimme, minkä ihmeen varassa rakennus edes seisoo, koska näytti, että rangat eivät sitä pidättele. Voivatko joka puolelta lahonneet pölkkysaviseinät kannatella rakennusta? Paras veikkauksemme oli lopulta kuitenkin se "ihme"...

Uuden väliseinän ja lopulta toisenkin uuden väliseinän rakentaminen. Rakentamisessa käytettiin niin paljon kuin mahdollista vanhaa kierrätettyä puutavaraa. Seinät rakennettiin niin, että panelit on mahdollista irrottaa ja täyttää pölkkyseinän ja panelin välinen ilmarako myöhemmin eristeellä. Jos nyt kävisi niin, että kesäkanoista tulisikin jossain vaiheessa ympärivuotisia kavereita. Kuvista näkyvät hyvin uudet ja vanhat rangat, jotka kannattelevat ainakin sisäkattoa, jos ei muuta.

Karmien korjaus ja rakentaminen ikkunalle, ulko-ovelle, uudelle väliovelle sekä kanaluukulle. Kuvassa esimerkkinä korjattu karmi, josta vain alaosa korjattiin sen lahovaurioiden vuoksi. Muu osa säästettiin restauroinnin hengessä.



Kanaluukun, ulko-oven ja välioven rakentaminen. Vanhaa kanaluukkua ei enää ollut, vanha ulko-ovi oli aivan lahonnut ja uudelle väliseinällekin piti paikka ovelle rakentaa.



Panelointi sisältä käsin. Kuvassa näkyy myös uusi väliseinä ja siihen mieheni rakentama ovi. Ovessa käytettiin myös aiemmin toisaalta purettua panelia.

Seinien kalkkimaalaus ja loppusisustus. Kalkkimaalin sekoitin Nordkalkin sammutetusta kalkista. Kalkkimaalille löytyy paremmatkin ohjeet hienoille restauroitaville kohteille, mutta koska nyt oli kyse kanalasta, ja kalkin tärkein tehtävä on suojata, puhdistaa ja tuoda valoa muuten aika pimeään tilaan, en tässä kohtaa lähtenyt hifistelemään kalkkitahnan ja kalkkiveden erottelun kanssa.

Kalkkimaali kanalan maalaukseen

Sekoita 5 kiloa kalkkia pieneen määrään vettä, kunnes seos oli puuromainen. Sitten lisää loput vedestä koko ajan sekoittaen. Anna tekeytyä yön yli. Kun alat käsittelemään seiniä, sekoita hitaasti uudelleen ja maali on valmista käytettäväksi.


Aikaa oli kuulunut puolitoista kuukautta aloituksesta. Noin viidesosa kanalan ulkoseinien kunnostamisesta oli aloitettu (merkittävin työvaihe takanapäin) ja noin kymmenesosa sisätiloista kunnostettu. Huh-huh. Luulin, että rankarakenteisen rakennuksen suoristaminen ja kunnostaminen olisi työlästä. Vähänpä tiesin.

Mutta äitienpäiväviikonloppuna kanat saapuivat! Työ palkitsi tekijäänsä. Työ myös uuvutti tekijäänsä. Pölkkysaviseinän kunnostus on edelleen vaiheessa. Odotan inspistä. Sitä inspistä odottaessa saatte tekin odottaa postausta, jossa kerron pölkkysaviseinän kunnostamisesta tarkemmin. Lisäksi uusi ovi ja kanaluukku pitää maalata. Eli jatkoa seuraa!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Löydät minut myös InstagrammistaFacebookista ja Pinterestistä!



2 kommenttia:

Olen iloinen, jos jätät ajatuksesi!