HM-paita löytö kirpputorilta. Paita valmistettu Turkissa. |
Huomenna vietetään vaatevallankumousta (klik). Tiesitkö? Tapahtumalla pyritään avaamaan meidän silmiä vaateteollisuuden nurjalle puolelle - siihen, missä oloissa monet vaatteistamme valmistetaan. Ja vaikka olot ovat monella vaatetehtaalla kurjat, löytyy myös tehtaita ja ompelimoita, joissa olot ovat loistavat - myös meiltä kotosuomesta. Tapahtuman ehdottomana plussana on mielestäni, että voimme tutustua näihin, yleensä vähän pienempiin, mutta sitäkin tärkeämpiin vaatemerkkeihin.
Vaatevallankumouksen ajatukset ovat minulle itselleni erityisen tärkeitä. Ensimmäisen lapsen saatuani vuonna 2012 huomasin, että varsinkin uutiset lapsityövoimaa käyttävistä tehtaista - niiden oloista - tulipaloista - ja jopa romahtamisista tuntuivat niin sydäntä kirpaisevilta. En ollut tätä ennen miettinyt ostoksillani niinkään tuotteen valmistusoloja, vaan enemmän tuotteen ekologisuutta ja pitkäikäisyyttä. Vaatteet ostin tuolloin jo suurimmaksi osaksi kirpputoreilta - mutta osan kuitenkin myös suoraan kaupan hyllyiltä.
Moni lukija tunteekin kenties tämän tarinan: perustin tämän jälkeen vuonna 2013 yrityksen, joka markkinoi Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja tuotteita. Mikä parasta: opin tuntemaan suomalaista muotikenttää paljon paremmin kuin aiemmin, ja nyt löydän helpommin sekä ekologisia että eettisiä - ja myös lähellä valmistettuja tuotteita. Kääntöpuolena oli toki hyvin kova hinta tuosta opista, sillä ainakaan noina lamavuosina yritystoiminta ei ollut kannattavaa, ja jouduin lopettamaan toiminnan syksyllä 2014.
Äitini neuloma neule minulle. Lanka luomupuuvillaa/silkkiä, napit otettu talteen vanhasta villaneuleesta. Laukku Purjebagitilta, suunniteltu ja valmistettu Suomessa kierrätetyistä materiaaleista; joululahja siskoltani. |
Kirpputorilta löytämäni mekko Vila-merkkinen. Toinen lappu oli leikattu pois - ei tietoa valmistusmaasta. |
Ensimmäiseksi täytyy todeta: kukkarossa muutokset kulutustottumuksissani eivät ole tuntuneet. Tämä siksi, että olen tehnyt kirpputoriostoksiakin harkitummin:
Miettinyt, mitä todella tarvitsen (myös sisustusrintamalla),
Ostaen kirpputoriltakin yhä enemmän eettisten ja ekologisten merkkien tuotteita sekä aidosti vanhoja sisustustuotteita, jotka kestävät käyttöä ja aikaa paremmin,
Käyttäen vaatteita pidempään ennen kuin vien ne kiertoon tai revin ne räteiksi - ja käyttöikää olen kasvattanut ostamalla vaatteita, jotka kestävät paremmin pesua (myös 60 asteisen pesun) ja käyttöä (luonnonkuidut),
Jolloin rahaa on jäänyt enemmän uusien tuotteiden ostamiseen - ja nämä olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan ostamaan ekologisilta ja eettisiltä merkeiltä. Koska näitä löytyy heikommin tavarataloista ja ketjumyymälöistä, on kaupoissa kiertely vähentynyt huomattavasti, jolloin heräteostokset ovat vähentyneet lähes 100-prosenttisesti. Toisaalta heikko saatavuus on johtanut myös siihen, että olen oppinut elämään huomattavasti vähemmällä - ja huonokuntoisemmalla vaatetuksella kuin ennen. Ostanut uuden tuotteen todella vasta, kun olen löytänyt sen oikean - tai kun se on ollut jo aivan välttämätöntä ostaa.
Lasten vaatteet olemme saaneet lähes sataprosenttisesti siskoni lapsilta, ja siskoni on ostanut näistä suurimman osan kirpputorilta. Vaatteet eivät ole aina oman makuni mukaisia, mutta mielestäni olisi turhaa ostaa uusia vaatteita vain sen takia, että eivät ihan täysin aina istu makuuni.
Nanson yöpuku. Suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Ostos Hulluilta Päiviltä. |
Toinen ongelmakenttä liittyy ulkoiluun ja liikkumiseen. Lenkkarit, ulkoiluvaatteet, salivermeet, jne. Enpä ole löytänyt kuin yhden ekologisen urheilu(jooga)vaatemerkin Nudgen verkkokaupasta sekä Uhana Designin jumppatopin. Mutta en ostanut, sillä juuri silloin kun etsin salivaatteita, olivat koot loppu kyseisistä verkkokaupoista (enkä ostanut muuten sitten vaatteita ollenkaan). Jos vinkkejä löytyy tämän asian puolesta, pistä ihmeessä tulemaan!
Kolmas ongelma: kengät. Euroopassa valmistettuja kenkiä löytää onneksi jo paremmin, mutta Suomessa valmistetut ja ekologiset kengät ovat harvemmassa. Ja niistä sammakkokengistä en ihan hirmuisesti vain tykkää ulkonäöllisesti. Että jos tästäkin löytyy vinkkejä, pistä tulemaan! Nyt olen urheilujalkineita ja yksiä Slovakiassa valmistettuja nahkasaappaita lukuun ottamatta kävellyt pari vuotta vanhoilla kengillä. Osa kengistä kestää useitakin vuosia, mutta varsinkin kevät- ja kesäkengät alkavat kaivata uusia tuulia.
Juuri äskettäin syntymäpäivälahjaksi saamani Casallin trikoot. Kangas valmistettu Ranskassa. Ompelupaikasta ei mainintaa housujen lapuissa. |
Tällä hetkellä käytetyimmät housuni; HM-kirpparifarkut, Pipsan bambu-legginssit (valmistettu Suomessa) ja Jenni J.J.:n gollaget (suunniteltu ja valmistettu Suomessa). |
Nappaisiko joku suomalainen yritys näistä yllä mainituista haasteen itselleen? Lisäksi lähettäisin yrityksille haasteen valmistaa vaatteita, jotka kestävät hyvin myös 60 asteen pesun. Toki on toivottavaa, ettei 60 astetta aina käytetä pesussa, mutta pitkäikäisyyden takeeksi on lähes välttämätöntä, että vaate voidaan pestä myös 60 asteessa, kun ja jos lika on imeytynyt vaatekuitujen sisälle - eikä lähde sieltä vasta kuin 60 asteessa.
Haasteita ekologiseen ja eettiseen pukeutumiseen siis liittyy, mutta asenne ratkaisee mielestäni tässä: En tavoittele enää vaatekaappiini paljon erilaisia vaatteita, vaan pikemminkin harvoja ja valittuja vaatteita, jotka todella kestävät aikaa niin visuaalisesti kuin fyysisestikin. Enkä ole sitä tyyppiä, joka häpeää kulkea vanhoissa vermeissä ihmisten ilmoillakaan. Enemmän vaatii mielestäni pokkaa lähteä salille (siskoni mielestä) jo 10 vuotta sitten muodista menneissä jazz-housuissa kuin juuri nyt pinnalla olevissa piukoissa trikoissa. Sana Fashion/Muoti onkin minulle ehkä päivä päivältä kaukaisempi; mielummin aikaa kestäviä vaatteita, joissa itse viihdyn ja jotka itse koen kauniiksi ja mukaviksi. Se kai se tärkeintä se - vai mitä sinä tuumit aiheen tiimoilta?
P.S. Lisää vaatevallankumouksesta ja siihen liittyvistä tapahtumista ja julkaisuista suomalaisesta näkövinkkelistä löydät mm. facebookista (klik) sekä instagrammista (klik). Huomenna teistä jokainen voi helposti osallistua tapahtumaan ja ottaa kantaa reiluun vaatetuotantoon: Pue päällesi vaate nurinpäin, ota selfie ja kysy vaatemerkiltä esim. sosiaalisen median kautta #whomademyclothes #vaatevallankumous. Jos itsekin ehdin, pistän huomenna päälleni jonkin kirppislöydön, jaan kuvan instagram-tililläni (klik), ja katsotaan, saanko vastakaikua!
P.P.S. Olen koonnut blogini yhdelle sivulle, Mrs Sinn Recommends (klik), suomalaisia ekologisia ja eettisiä verkkokauppoja; kurkkaa ja näe, että niitä on suhteellisen paljon - on jopa valinnanvaraa! Ajan puutteen vuoksi sieltä puuttuu paljon hyviä paikkoja; pitää täydentää taas ajan suomissa puitteissa.
Syntymäpäivälahja miehelleni; Kikerigun T-paita. Suomessa suunniteltu ja valmistettu. Testattu vahingossa 60 asteen pesukestävyyden ja kesti hyvin! |
Fashion revolution is nearby my heart - but there are also challenges when trying to buy only ethical and ecological clothes or find these from flea markets:
It is quite hard to find ethical and ecological clothes for men.
I know just a few firms producing ethical and ecological sport clothes.
And the shoes; I should study more about these!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Näitä juttuja on tullut mietittyä lähiaikoina, kun luin juuri Outi Moilalan "Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita" -kirjan. Toisaalta oli hyvä opus, mutta toisaalta tuli vähän masentava fiilis, kun näihin asioihin vaikuttaminen ei olekaan niin simppeliä kuin luulisi. Esim. ostoboikotteja ei juurikaan suositeltu muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, koska yritykset eivät silloin tiedä, minkä takia myynti laskee ja puskevat vaan etsien halvempia ja halvempia valmistustehtaita jne. Itse päätin kuitenkin kirjan tiimoilta, että hiekkapuhallettuja eli kulutettuja, haalistuneita tai valkaistuja (sillä käsittelytapaa ei voi nähdä lopputuloksesta) farkkuja en enää osta. Eipä sillä, että ne eivät kyllä aiemminkaan ole olleet suosikkejani, mutta joitakin on ollut.
VastaaPoistaLapsillemme vaatteet ostan pääasiassa käytettynä ja teen itse. Aikuisille olen löytänyt vähemmän kirpparivaatetta. Jotenkin niitä aikuisten vaatteita on hankalampi ja hitaampi kirppiksellä koluta. Itselle ja miehellekin tulee jotain paitoja yms. ommeltua itse (kankaiden valmistuksessakin löytyy tietysti epäeettisyyttä). Olen tosi laiska sovittamaan ja muutenkin kiertelemään vaatekaupoissa, joten vaatemäärä on pieni. Lapsien vaatemäärä voisi olla pienempikin, mitä pidänkin kirpparikiertelyharrastuksen huonona puolena, kun on vaikea vastustaa halpoja löytöjä. Tällä hetkellä pidän ostoksia kurissa olemalla juuri katselematta lastenvaatepöytiä kirppiksillä tai etsin sitten tarkemmin jotain tiettyä tarpeellista vaatekappaletta ja olen jo etukäteen päättänyt, että jätän ostamatta kivatkin paidat ym., mitä ei ole tarpeellisten listalla.
Mustia vaatteita tulee myös nykyään ostettua vähemmän, se kun on taas ympäristönkin kannalta rankin värjäys.
Itse olen laittanut suomalaisille firmoille ihan sähköpostia, ja kysellyt missä tuote on valmistettu - ja olen muuten Ruotsiinkin mailin rustannut. Jos jokainen asiaa miettivä toimisi näin, luulisi toisessakin päässä yritykset alkavan miettiä asiaa. Itse en ole ostanut farkkuja uutena yli 5 vuoteen, ja nekin ostin ilman hiekkapesua/kulutusta/valkaisua. Suomessa Nurmi Clothing vamistaa muuten farkkuja, jos et tiennyt? Kyseiset farkut ei ole ihan mun malliset (kerran tilasin jo mutta olivat liian suuret; ehkä pienempi koko olisi toiminut..), joten olen pidättäytynyt kokonaan kirppisvalikoimassa ja vähentänyt farkkujen käyttöä oleellisesti entisestä :)
PoistaKirppiksessä on tosiaan tuo nurja puoli; tulee ostettua ehkä liikaakin, kun on halpaa. Aloin kerran miettiä, miten näin tuen välillisesti halpatuotteita valmistavia toimijoita; niitä ostetaan helposti, sillä saahan ne sitten myytyä kirppiksellä pois, jos ei tule paljon käytettyä… Eli olen yrittänyt senkin takia vähentää törsäilyä kirppiksillä. Mutta myös sen takia, että liika vaatemäärä on vain alkanut ahdistaa; helpompaa kun on vähemmän kaapissa!
Enpä ollut tullut ajateltua tuota mustaa ja tummaa väiä; hyvä vinkki! Itse taidan suosia siis liikaa mustia vaatteita; pitääpä miettiä tätä seuraavalla kertaa, kun on ostoksilla!
Tuota firmoihin yhteydenottoa kirjassa juuri kannustettiin tekemään :) Se on kyllä toistaiseksi jäänyt itseltä tekemättä.
PoistaMinäkin olen miettinyt tuota välillistä suosimista, sillä itsekin ostan mieluummin sellaisia vaatteita lapsille, jotka saan helposti myytyä eteenpäin. Joidenkin halpismerkkien oston se onkin estänyt, kun olen miettinyt, että tämäkin täytyy sitten jossain vaiheessa laittaa eteenpäin (--> vaivaa ja hinnanromahdus huolimatta vähäisestä käytöstä, jos vaate on tullut hankittua turhaan).
Hei! Suosittelen sinulle (ja tietenkin kaikille muillekin) Rinna Saramäen kirjaa "Hyvän mielen vaatekaappi". Se on aivan loistava kirja juuri tästä aiheesta! Itseäni vaivaa ekologisissa ja eettisissä vaatteissa usein niiden ulkonäkö, joka ei läheskään aina istu omaan makuuni. Erityisesti lastenvaatteissa on tämä ongelma. Tykkään tosi paljon mm. Serendipityn ekologisista lastenvaatteista, mutta ainoastaan niihinkään ei voi lapsiaan pukea. Jos tykkäisin hyppivistä apinoista keltaisella kankaalla, valinnanvaraa olisi jo enemmän. Niinpä meidän lasten vaatemäärät ovat melko pieniä, koska mieleisiä vaatteita ei jatkuvasti tule vastaan ja niistä mieluisista kokoan sitten hyvät peruspuvustot. Mukana on aina myös jotakin ei niin mieluista, mitä ostan kirppareilta täydentämään vaatemäärän riittäväksi.
VastaaPoistaTuo kirja on minulla ollut jo pitkään lukulistalla; odottaa vain aikaa, jolloin ehdin sen lukemaan ajatuksella läpi :) Oletkohan tutustunut esim. Papun valikoimaan? Siellä on aika kivoja - ja vähän juuri tuollaisia maanläheisiä lasten vaatteita. Ja Aarrekid tulee mieleen. Mutta on tosiaa totta, että ovat aika samantyyppisiä olleet perinteisesti, mutta oma näkemys on, että valikoima on monipuolistunut lasten osalta ihan viime vuosina kivasti :)
PoistaJa onneksi on kirpparit!