Siinä ne ovat. Niitä etsittiin, ja kun löydettiin, kauhistuttiin. Hintaa nimittäin. Jätettiin hyllylle, ja tuumattiin, että mietitäänpä vielä. Jatkettiin etsimistä, mutta samanvertaisia ei vain löydetty mistään. Lopulta toivottiin häälahjaksi. Ei saatu, mutta saatiin rahaa. Ja sitten tehtiin päätös: ostetaan ne itse, häälahjaksi häälahjaksi saaduilla rahoilla!
Neljä vuotta kohennettiin siis tulta puutikuilla, jotka lyhenivät aina kevättä kohden kärventäen lopussa sormia. Neljä vuotta kipattiin tuhkia uuneista margariinipurkeilla. Sitten vuosi etsittiin paikkaa, mihin kiinnittää nämä. Hienot koukutkin ostettiin. Lopulta ehdotin, että laitetaan norminaulat hirsiseinään ja sinne kiikkumaan. Ja siinä ne nyt ovat!
Jos joku teistä tykästyy, löytyy näitä Antiikkiverstas Wilmasta. Ovat ruotsalaista käsityötä. Suomalaista etsittiin se neljä vuotta, muttei onnistanut. Onneksi synnyinmaastani löytyi makuuammunnan sopiva tekijä; muutoin olisimme varmasti edelleen ilman tällaisia modernin mukavuuksia...!
Pakko tähän loppuun todeta, että tänään jos joskus tunnen olevani superäiti: Olen käynyt töissä, hoitanut mielestäni tärkeitäkin ja itselle isoja asioita alta pois. Sieltä olen pyöräillyt nopeasti päiväkotiin, ottanut lapset mukaan ja juossut linja-autoon. Sitten on kävelty lasten ja rattaiden kanssa neuvolaan. Neuvolassa hoidettu kummankin lapsen vuositarkastukset. Siinä välissä poika on kakannut vaippaan ripulit, ja ripulit on korjattu "väliajalla" (aikana, jolloin piti täyttää lomake johonkin kriisiaikaan liittyen... Muistankohan nimen oikein...). Ilman vaihtovaippaa jatkettu vuositarkastusta kera rokotteiden. Sitten juostu lasten kanssa vaippakaupoille, ja toivottu, ettei pissat tule housuun. Sitten laitettu vaipat kahvilan pöydän äärellä pojan huutaessa pullan perään. On nautittu isot pullakahvit keskustan kahvilassa, jossa jännitysmomentin synnytti poika, joka tahtoi syödä korvapuustia lusikalla. Siitä on kävelty rattailla (kaksi lasta yhden lapsen rattaissa) pari kilometriä kotiin vauhdilla - välillä takkia, huivia ja neuletta pois riisuen. Päästy kotiin ajoissa. Lämmitetty ruoka mikrossa. Syöty. On siivottu jäljet. Piirrelty lasten kanssa 10 minuuttia. Puettu tanssipuku tytölle päälle ja sitten ulkovaatteet. Isä tullut töistä suoraan ja napannut lapset mukaan, ja lähteneet sitten tanssiin. Sitten olen laittanut pyykit koneeseen. Ai niin, unohdin: tässä välissä ehti tippua kakkaa myös vessan matolle, eli siksi tähän päälle pyykit. Sitten laitettu tiskit koneeseen - ja loput tiskattu.
Sitten huokaisin. Otin palan suklaata, ja päätin: nyt viimeistelen tämän blogijutun ja lähetän maailmalle - muutaman muiston kera tästäkin päivästä. Ruuhkavuodet! Jes. Nämä ovat varmasti niitä. Ja näinä hetkinä sitä voi ja pitää nauttia kymmenestäkin minuutista, jonka voi istua ja olla vain.
Seuraavaksi lähden vanhempainiltaan. Alkaa itseasiassa seitsemän minuutin päästä. Onni on päiväkoti, joka on lähellä kotia... Ja sitten odottaa lasten kylvetys, iltapalat ja nukkumaanmeno.
Huokaisen: olenpa huomenna onnekas, kun voin olla koko päivän töissä! Vaikka oli tämäkin päivä hyvää täynnä. Olen vain vähän väsyneempi työpäivän jälkeen - kuin tällaisen päivän. Osaako joku samaistua tilanteeseen? Toivottavasti en ole yksin...!
Our new fireplace set. Handmade in Sweden. What do you think? I think it is perfect!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Ei löytynyt suomalaisia takkavermeitä ollenkaan vai vaan teidän silmiin sopivia?
VastaaPoistaLöytyihän niitä montakin, mutta en tiedä, miksei tällaisia siroja, joita etsittiin. Yhdelle sepälle laitoin jopa mailiakin kera kuvan - kun olin jutellut hänen kanssaan myyjäisissä asiasta - että pystyisikö tekemään jotain samankaltaista, mutta ei sitten vastannut ikinä viestiin. Kävin siis sekä rautakaupat, sisustuskaupat ja kaikki ne myyjäiset läpi, joita nyt 3-4 vuoden aikana ehtii käydä ;) Eli yritys oli kova löytää suomalaista. Pikkasen jopa omatunto soimasi, kun näin kommenttisi, mutta sitten mietin, että ostan nykyään vaippoja ja kasvimaan siemeniä myöten suomalaista, joten tässä en saa soimata itseäni ;)
PoistaMUTTA jos joku lukijoista osaa vinkata jonkun suomalaisen sepän luo, joka luo jotain näin kaunista - tai jopa kauniimpaa, saa todellakin vinkata! Torpan takkasetti on vielä hankkimatta, ja saadaan odottaa seuraavaksi varmaan kultahääpäivää, jotta samanmoiset saisimme sinne...! Siellä on onneksi (?) vanhan omistajan vanhat, minun silmiin kyllä ihan hirvittävät, baukkarityyppinen takkasetti, jolla mennään vielä monta vuotta eteenpäin - jos ei sitten joku taitava suomalainen seppä pelasta meitä sitä ennen ;)
Eli ranttu olen, tällaisissa asioissa ihan hirmu ranttu, kun tiedän, että hankintaa pitää katsoa koko loppuikä. Silloin sen täytyy vain olla täydellinen ;D Ja onneksi sentään Made in Sweden, sillä se on synnyinmaani ;)
Ei siis ollu soimaus! Lähinnä vaan kun itselin just jollain metallityötyypillä nähneeni joskus myyjäisissä takkavermeitä. :)
PoistaTaidan olla vähän herkkä tässä asiassa, kun ihan harmittaa itseäkin, ettei mitään samantapaistakaan löytynyt Suomessa tehtynä. Ihmettelen kyllä edelleen, miksi! ja niin, siis en ajatellut, että soimaat; oli vain itsekin hassua huomata, miten itse reagoin kommenttiisi ;) herkkis mikä herkkis - ja jääräpäinenkin vielä, kun ei meinaa antaa edes tässä vaiheessa itselleen periksi ja hyväksyä tosiasioita - ja olla vain tyytyväinen näihin ;D
PoistaNo on sulla ollut kiireinen päivä, ihan puuskututtamaan pistää täälläkin päässä. Kauniit on nuo takkavälineet! Meillä on isännän koulussa aikanaan tekemät takkavälineet, ihan kauniit nekin ja niissä on tietty tunnearvoa mukana.
VastaaPoistaTunnearvo on parasta arvoa ikinä; sellaiset minäkin ottaisin! Ehkä meidän poitsu tekemiin sitten joku päivä meille torpalle välineet... Aika pitkä aika siinäkin on kyllä odottaa ;)
PoistaOvat kyllä tosi kauniit takkavälineet, kuin korut!
VastaaPoistaSamaa mieltä; sirot, mutta silti täyttä tavaraa <3
PoistaHei! Hienot on takkasysteemit. Tiedätkö, me on myös etsitty enemmän ja vähemmän neljä vuotta hiilihankoa ja kihveliä :) Kesällä löydettiin markinoilta takoja ja sopiva malli, muttei saatu aikaiseksi sitten lähteä kuitenkaan takojan pitäjään tilaamaan niitä. Juuri tuo on myös mietityttänyt, mihin ne sitten ripustaisi. Sain tästä kipinän, lähdenkin tästä nyt isännälle ehdottamaan, että josko lähtisimme maakuntamatkailemaan ja etsimään sitä takojaa.
VastaaPoistaOi, otan todella ilolla vastaan vinkkejä suomalaisista takojista, joilla olisi tällaisia siroja malleja! Kiva, kun löysit blogiini; tervetuloa :)
PoistaPiti vielä sanoa, että Hammisin taulu näyttä hienolta hirsiseinällä :)
VastaaPoistaNiin tekee; on kuin tehty - tai siis maalattu - siihen <3
Poista