Kuivuutta, muttei kurjuutta! // Sunny days!

Maalis- ja huhtikuussa osallistuin omavaraisuutta käsittelevien bloggaajien yhteispostaussarjaan. Toukokuun postaus jäi väliin kevätkiireiden vuoksi, mutta nyt ajattelin todella nopeasti kirjoittaa teille kuulumisia tästä aiheesta.

Vaikka aikaa on kulunut kaksi kuukautta, tuntuu, että kerrottavaa on kovin vähän. Suoritin keväällä opintoni loppuun ja sairastelin pitkän pätkän kera lasten, joten aikaa ja jaksamista näille asioille ei yksinkertaisesti ollu. Maaliskuussa sain tomaatin siemenet itämään, ja sen jälkeen vasta toukokuussa pistin seuraavat siemenet esikasvatukseen. Saapui erittäin kaunis ja lämmin toukokuu, josta olemme nauttineet täysin siemauksin.

Yhtään vesitippaa ei ole kuitenkaan torppamme maille tipahtanut taivaalta viimeisen kuukauden aikana, joten jossain vaiheessa kiittelin omia kiireitäni. Pieniä hentoja taimia ei voi näin kuivaan maahan edes istuttaa, joten onni on, että ovat niin pieniäkin vielä. Istuttaminen on siksi käytännössä mahdotonta, ettemme ole kastelemassa niitä joka päivä - ja toisaalta tuntuu, ettei vesikään riittäisi kaivossa jokapäiväiseen kasteluun.

Joten tässä ollaan! Kotona on ikkunanlauta vielä pullollaan taimia, ja ainoastaan tomaatin taimet on saatu kasvatusaltaisiin, kiitos automaattisen kuivuuteen reagoivan kastelujärjestelmän. Blumat-kastelujärjestelmä on ollut erittäin hyvä - jollei täydellinen näihin olosuhteisiin. Kastelee, mutta hyvin säästeliäästi, joten ehkä kaivon vesi riittää ainakin tomaateille tänä kesänä.

Jos olisimme tämän sadon varassa, kurjaa varmasti olisi. Tällainen kevät pistää tietenkin miettimään, kuinka hiuskarvan varassa sitä olisi, jos eläisi näiden antimien varassa. Koska kuitenkaan hengenhätä ei odota meitä, olen kiltisti vain katsonut, kun maa ympärillä kuivuu - ja toisaalta, kuinka joka puolella kukkii, on niin lämmin - ja on niin kaunista! Kolme viikkoa sitten pistettiin perunat maahan (perustettiin suunnitelmista poiketen perinteinen perunamaa kanalan yhteyteen) ja pistettiin kasvimaalle sipulit ja juurekset, herneet ja salaatit kasvamaan. Siemenet eivät ole läheskään kaikki edes itäneet, joten sato voi olla todella huono. Mutta kuten sanoin: tähän emme onneksi kuole, vaikka pahalle tämä tuntuu suuremmassa mittakaavassa.

Ja varsinkin, jos tämä on tulevaisuutta: jos ilmaston vaihtelut, epävarmuus ja ääritilanteet lisääntyvät tällä tavalla. Toivottavasti ei.


Kukintojen perusteella meille on tulossa paljon hedelmiä ja marjoja. Lisäksi kukkakimppuja on hyödynnetty omasta maasta ja raparperista sekä syreenistä olisi voinut tehdä vaikka mitä. Samoin nokkosesta ja vuohenjuuresta.

Täytyy kuitenkin myöntää, että en ehtinyt. Toisaalta olen ahminut tietoa ja oppinut paljon tämänkin kevään aikana villikasvien ja puutarhakasvien hyödyntämisestä; ehkä koittaa vielä se päivä, kun ehdin niitä laittaa käytäntöönkin.





Katsotaan seuraavan kerran heinäkuun alussa, onko satoa tullut vai veikö kuivuus kaiken. Tästäkin huolimatta, katsotaan asiaa positiiviselta kannalta: pitkästä aikaa olemme saaneet nauttia kesäisistä päivistä - eikä ole tarvinnut lähteä etelän maihin lämpöä etsimään. Omavaraisuutta sekin!?

Käyhän kurkkaamassa myös, mitä muille kuuluu:

Maatiaiskanasen elämää 
Korpikiven tupa
Kiireetön elämä
Olipa kerran arki
Rakkautta ja maan antimia
Riippumattomammaksi 
Korkeala 
Villa Koira

Sunny happy days!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!