sunnuntai 30. marraskuuta 2014

"Little" Christmas Tree + Valona Design Give Away

Pikkujoulukuusi.

Jutussa mukana jouluinen yllätys, joka on toteutettu yhteistyössä Valona Designin kanssa. Tämä on ensimmäinen blogissa julkaistu jouluyllätys; kaikki vuoden 2014 jouluyllätykset päivittyvät Christmas surprises 2014 -tunnisteen alle!

Ensimmäinen adventti! Mikä tietää meidän taloudessa, että talon emäntä saa hyvillä mielin aloittaa jouluvalmistelut. Myös joulukuuksi lupaamani yllätykset lomittautuvat pääosin juttuihin, joissa valmistelemme tai odottelemme joulua - tai joissa turinoin myös omia mietteitäni. Jouluyllätykset liittyvät siis hyvin pitkälti siihen arkeen ja juhlaan, jota muutoinkin eläisimme näin joulun alla.

Meillä on kehittynyt suunnittelemattomasti perinne, jossa kiikutan ensimmäisen adventin tienoilla pirttiin pikkujoulukuusen. Niin tänäkin vuonna, vaikka jotenkin taas viime tingassa ymmärsin, että tulevana viikonloppuna on ensimmäinen adventti ja kiirehän kuusen kanssa tuli. Isäni pelasti mattimyöhäisen; ja saimme todella kauniin kuusen - vaikka kovin suuren sellaisen. Ensin olin haltioissani - sitten kauhuissani; mihin ihmeeseen saan kuusen mahtumaan ja mihin astiaan sen laitan. Ajatuksena oli laittaa johonkin pieneen lasipurkkiin - kyllä, mutta tässä tilanteessa toivoton suunnitelma.

Kun pääsimme kotiin kuusen kanssa ja kiire oli saada tyttö pian nukkumaan, ensimmäinen jonka näin ovesta oli tämä vanha maitosoikko, jossa pidämme tavallisesti sateenvarjoja. Kippasin sateenvarjot pois ja laitoin kuusen siihen - ja siinä se sitten saikin olla. Joskus siis suunnittelematta paras!

Valona Designin koivukristalli (sydän).

Pikkujoulukuusi on monesti jätetty ilman koristeita, mutta viime vuonna ostin Valona Designin koristeita, jotka riipustin malttamattona jo pikkujoulun alla kuuseen - ja niin tein tänäkin vuonna; nyt vain suunnitellummin. Sain nimittäin Valona Designin mukaan blogiyhteistyöhön - ja yhteistyön myötä kuuseen muutaman koristeen lisää - ja teille arvottavaksi myös kolmen koristeen setin! Arvonnasta postauksen lopussa lisää.

Valona Designin koivukristallikoristeet sopivat aivan mahdottoman hienosti vanhan talon henkeen; näissä on vanhaa perinnettä, mutta myös nykyaikaa. Ei mummolafiilistä, mutta ripaus sitä kuitenkin? Ostin viime vuonna medaljonkimuotoiset koivukristallit, ja tänä vuonna koristeet täydentyivät sydämen muotoisilla.

Joulukirkko.

Joulu on itselleni kenties juhla, jolloin haluan vaalia kenties eniten perinteitä. Ja haluan vaalia perinteitä myös kodin saattamisessa joulukuntoon. Uusia joulukoristeita olen hankkinut hyvin harkitusti; haluan, että ne kestävät aikaa - että voin nostaa samat koristeet esille vielä mummonakin. Esimerkkinä tämä jo lapsena tädiltäni saama joulukirkko. Se tuo mieleen ihania muistoja lapsuuden jouluista, ja kovin rähjäinen on - mutta se tuo mieleen joulun. Ja sen nostan esille aina jokainen joulu. Myös Valonan joulukoristeet hankin tällä ajatuksella; nämä kestävät aikaa ja näistä tulevat mieleen ensimmäiset joulut, jotka vietimme tässä kodissa lasten ollessa vielä hyvin pieniä.

Valona Designin koivukristallit (sydän ja medaljonki).

Valona Design suunnittelee ja valmistaa tuotteensa käsityönä Suomessa. Valonan valikoima koostuu pääosin joulukoristeista, mutta valikoima on laajentunut pikkuhiljaa myös koruihin. Mitä sinä tykkäät Valonan tuotteista ja etenkin näistä Valonan koivukristalleista?

A r v o n t a

Jos tykkäät, voit voittaa nyt kolme roikkuvaa koivukirstallikoristetta (koko 10-12 cm) omaksesi ja voittaessasi saat valita haluamasi mallin (eri vaihtoehdot löydät täältä). Osallistuaksesi minä ja Valona Design toivomme, että käyt Valonan verkkosivuilla ja kerrot sen perusteella alla olevaan kommenttiboxiin, mikä on ehdoton suosikkisi Valonan tuotteista. Sillä saat yhden arvan.

Jos haluat tuplata arpamääräsi, jaa tämä kilpailu omassa blogissasi tai omilla/blogisi facebook- tai instagram-sivuillasi kera alla olevan kuvan ja lisäämällä tietenkin myös linkin tähän blogijuttuun. Jos voitto sattuu kohdallesi, on sinun vain todistettava, että olet tehnyt jaon sinä päivänä, kun lisäsit myös kommentin alle.

Muista kertoa, kuinka monella arvalla olet mukana + kirjoita myös sähköpostiosoitteesi kommenttiboxiin, jos kommentoit anonyyminä.

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy kahden viikon päästä lauantaina 13.12.2014. Arvonnasta kuulutetaan täällä blogissa tämän jälkeen ja voittajaan otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä. Jos voittajalta ei saada vastausta viikon kuluessa, arvonta suoritetaan uusiksi. Arvontapalkintoa ei toimiteta ulkomaille. Onnea kaikille tasapuolisesti arvontaan!

Jos onni ei osu kohdallesi tai haluat saada koristeet ajoissa joulukotiisi, Valonan tuotteita pääset ostamaan Madebyn verkkokaupassa.

G i v e A w a y

I prefer long time lasting Christmas decorations, which have or which hopefully will have also an emotional bond - because christmas, I think, is very traditional feast. My old Christmas church is one good example of this: I got it when I was just a little girl - and still it is the christmas decoration, which I bring visible every christmas.

Last Chrismas i bought few Christmas tree decorations, Birch Crystals by Valona Design, and I am sure that these will be decorations which will last! The Crystals are designed and hand made in Finland.

This year I was lucky: I asked Valona Design to cooperate with my blog and Valona said yes. I got few birch crystals more and three crystals to give away! So, now you can win three crystals! Just visit Valona Design's web site and write on comment box, which is your favorite product in Valona's collection. If you share the give away with link and picture below in Facebook or in your blog, you have to lots. Remember to mention about the number of lots and also your email, if you comment as anonyme. The give away starts now and ends 13.12.2014. The crystals will be delivered only in Finland.

You find Valona's products also at Madeby's netshop.



P.S. Koivukristallit toimitetaan näin pieneen pakattuna (kuva alla), eli tällainen on helppo lähettää vaikka joulukortin kyljessä joulumuistamisena. Lisäksi säilytyksessä iso plussa; joulun jälkeen koivukristallit saa pakattua takaisin näihin pusseihin, eikä koristeet vie näin ollen suuresti tilaa kaapissa!

Lahja, joka mahtuu pieneen kirjekuoreen kortin kylkeen!





P.S. You can send Birch Crystals by Valona Design in little envelope. Thanks to little packages and lightweight they offer nice way to remember friends at christmas time without big mailing fees.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Lucky and Happy!

Eilen se tapahtui; hän leikki ensimmäistä kertaa! Äiti, isä ja sisko olivat haltioissaan - ja niin oli poikakin. Äiti ei meinannut saada kuvaa tärähtämättä; niin vanhasti kädet - ja niiden myötä aurinko, sammakko ja pigviini heiluivat! 

Ostin ennen pienokaisen syntymää Onnin ja Ilonan mobiletarvikkeet. Nämä kuviot myydään siis yhtenä pahvina, joista leikataan kuviot irti ja ripustetaan narulla roikkumaan - kukin halumaansa paikkaan; kattoon, johonkin mobileen, tms. (minulle) haastavasta askarteluhetkestä kuvasin tällöin myös instagrammiin. Tykkään Onnista ja Ilonasta mainita tietenkin siksi, että on suunnittelevat ja painattavat paperituotteensa Suomessa. Mobilen lisäksi heillä on paljon ihania katselukortteja; nämäkin meillä ovat pian toivon mukaan ahkerassa käytössä.

Olin ostanut tätä ennen kirpparilta vanhan mobiletelineen, jonka heiluvistä värkeistä en kovin tykännyt - en tosin väreistäkään, mutta ajattelin, jos tekisin tästä mieleisen maalilla ja olemassa olevilla leluilla. Mutta kun löysin nämä Onnin ja Ilonan mobilen tarvikkeet, huomasin, että väri on aivan passeli! Enkä siis lähtenyt maalaushommiin, ainakaan vielä.



Nyt mobilen värit sopivat myös näihin ihaniin retrovaatteisiin; päällään hänellä on äitinsä vanha villatakki - jonka hänen mummonsa on aikoinaan kutonut. Minä niin vain tykkään käyttää vaatteista, joissa on tunnetta ja tarinaa! Miten sinä? Monella on kyllä tunnepitoisia esineitä ja kalusteita, mutta miten vaatteissa? Muuttuvatko ne teillä rievuiksi, kun ensimmäiset nypyt tai reikä ilmaantuvat?

* * * * *

Our son played yesterday for the first time with Onni ja Ilona -mobile (means Lucky and Happy -mobil). Mum, dad and big sister were enthusiastic, and so was the boy; his hands - and the sun, the frog and the penguin - swinger so much that it was hard to get pictures about this historical moment! 

tiistai 25. marraskuuta 2014

The Pearls of The Attic Renovation, Part III

Vanhat, puiset peiliovet.

Ullakon remontin helmet, osa III, kuvaa aika pitkälle myös tämän hetkistä remontin tilannetta; ollaan päästy viimein vihdoin myös pintoja laittamaan!

Yllä olevassa kuvassa varsinaiset helmet; vanhat, puiset peiliovet. Muut kuin vanhat ovet eivät olisi tulleet kysymykseenkään. Ja näitä etsittiin lopulta monesta paikkaa, ja löydettiin lopulta osa Turusta Wanhan Wallankumouksesta, osa Hämeenlinnasta Metsäkylän navetasta ja yksi Uudestakaupungista Rekon osto- ja myyntiliikkeestä. Ja kaiken lisäksi yhtäkään ovea ei löydetty karmillisena, vaan puuseppä on tehnyt karmit erikseen.

Huoneiden ovien lisäksi vanhoja ovia ostettiin makuuhuoneisiin; sinne rakennetaan vanhaan tyyliin kiinteät komerot, tapetoiden seunustat ja ovina kauniit peiliovet. Laskettiin, että nämä saadaan paljon edullisemmin kuin ostamalla vanhat kaapit huoneisiin, joista myös haaveilin remonttia suunniteltaessa. Vielä ei ole päästy niin pitkälle, että rakennettaisiin kyseisiä kaappeja. Myös ovia ei ole mitenkään putsattu; sekin työ on edessä.

Lautalattia.


Toinen helmi pinnoissa on tietenkin lautalattia. Ostimme laudat uusina, mutta tahattomasti olemme kolhineet lattiaa remontin aikana niin, että uskon lattia näyttävän remontin päättyessä jo aika vanhalle. Lattioita ei ole vielä käsitelty; tarkoitus on maalata ne. Toinen mistä pidän kiinni; vanhan talon henkeen kuuluu lautalattia. Toki pesutilat ja kellari erikseen, mutta varsinaisissa asuintiloissa laminaatti tuntuu keinotekoiselle ja vieläpä todella kylmälle jalkojen alla.

Vanhat hirsiparrut.


Vanhat hirsiparrut ovat nyt lattianrajassa kaikki esillä, mistä iloitsen tietenkin; ovathan ne todella kauniita! Yläkaton hirsiparruja emme saaneet esille, mistä kerroinkin aiemmassa postauksessa. Näitä kuvassa näkyviä parruja ei ole maalattu, joten ovat jo itsessään kauniita. Kaikkien muiden huoneiden parruissa on paksut kerrokset maalia, joita juuri tällä hetkellä yritän poistaa Fluxaff Green -maalinpoistoaineella. Kerron kokemuksista myöhemmin, jos osoittautuvat hyviksi! Lisäksi parrut pitäisi hioa lapsiystävällisemmiksi.

Helmipaneeli.


Helmenä on tietenkin myös helmipaneli; talomme ikäkauteen sopiva panelimalli, jota on käytetty keskikerroksen katoissa ja nyt myös ullakolla. Helmipeneli saatiin osin ostettua hyvin halvalla ns. roskakuntoisena; olivat likaisia osin pölystä, mutta osin jostain rasvaisemmastakin aineesta. Puhdistus oli suhteellisen iso työ, mutta lopussa kiitos seisoi. Nämä roskakuntoisest panelit olivat myös hieman erilaisia profiililtaan kuin aiemmin käyttämämme; urat syvempiä. Mutta se ei haitannut; hyvä tämäkin on.

Tällä hetkellä siis paneloimme kattoa, poistamme maaleja hirsiparruista ja seuraavaksi alkaa seinien tasoitus ja hiominen - sitten pohjamaalaus - ja sitten olemmekin tapetointivaiheessa. Lisäksi maalattavaa riittää vielä katoissa (vasta pohjamaalattu), listoissa ja tietenkin lattioissa. Ja nuo vanhat ovet pitäisi jotenkin siistiä myös. Tehtävää siis riittää, emmekä varmasti saavuta toistakaan aikataulutavoitetta; kesällä nimittäin haaveilimme, että jouluksi saadaan valmiiksi.

Jos sitten ensi kesänä olisi valmista?

* * * * *

The story of the pearls of the attic renovation continues:

Old doors, which we have find from Wanhan Wallankumous (Turku), Metsäkylän navetta (Hämeenlinna) and Rekon osto- ja myyntiliike (Uusikaupunki).

New floorboards, which we will paint later.

The old timbers will all be visible and repaired.

The Ceiling will be covered with pearl panel, which have been used during the time our house was built.

perjantai 21. marraskuuta 2014

It's Snowing!

Mailegin joulukalenteri.


Aito perinteinen joulukuusi ja Valonan Koivukristallit.




Iittalan Teema-lautaset ja Tapio-lasit sekä pellavaa ja pitsiä.


Turussa alkoi sataa juuri lunta! Ja ymmärsin vasta eilen, että joulukuun alkuun on enää viikko! Eikä meillä ole yhtään joulukoristetta esillä - kyllä; ei yhtäkään. Ja minä kun luulin, että tänä vuonna varmasti menisi joulu aivan överiksi, kun olisi aikaa…. Ei siis taitanut olla aikaa. Lisäksi kaikki jouluun liittyvä on pakattu laatikoihin ja viety keväällä mummolaan, sillä olihan alkujaan tarkoitus, että remontti valmistuu syksyllä ja hyvinkin jouluna laatikot olisivat takaisin kotona.

Huomenna matkustamme kuitenkin mummolaan ja käymme laatikoiden kimppuun. Oli ihan käytävä vanhoja joulukuvia läpi, jotta muistaisin, mitä ainakin haluan löytää laatikoista. Tässä muutama otos viime joulukuulta:

Mailegin joulukalenteri ilahduttaa meitä varmasti myös tänä vuonna.

Lisäksi haluan perinteisen joulukuusen, jo pikkujouluksi pienoisen, jos vain onnistun löytämään kauniin yksilön. Viime jouluksi ostin joulukuuseen Valonan koivukristalleja; nämä pitää löytää varmasti.

Ja joulukattaus; rakensin sen viime jouluna käyttäen kirpputorilta aikoinani löytämää isoa pitsiliinaa. Lisäksi ompelin valkoiset, pellavaiset lautasliinat, jotka sidoin äidiltäni perimiin (=anastamiin) pidikkeisiin, jotka äitini on aikoinaan tehnyt ja jotka somistivat lapsuutemme joulupöytää. Lisäksi kuusenoksat, sammalta, käpyjä, ja sellaista maatuvaa somistetta näiden ympärille.

Mutta: nyt näyttää sille, että tänä vuonna ei katetakaan joulupöytää meidän pirttiin. Tuntuu toisaalta kurjalta - toisaalta; joulusta parin viikon päästä vietämme ristiäisiä, joten kenties ne riittävät peittoamaan koristeluviettini vähäksi aikaa…

Onko teillä jo jouluinen koti? Vai saako edes ollakaan, sillä vasta ensi viikonloppunahan me vietämme ensimmäistä adventtia...?

Jouluista mieltä on tuonut myös postipoika tällä viikolla … ja sitä joulumieltä lähden jakamaan eteenpäin myös teille pienten jouluisten yllätysten muodossa - kenties jo ensi viikonloppuna. Itseäni ihan jännittää, mitä kaikkea tuleman pitää - mutta toivottavasti ainakin tykkäätte! Luvassa on siis blogiyhteistyöpostauksia joulukuulle, joita teen täydellä sydämellä ja intohimolla; en ansaitalogiikalla. Jo nyt olen huomannut, kuinka pelkästään sähköpostien vaihto ja suunnittelu ovat nielleet aikaani - vaikkei yhtään juttua ole edes kirjoitettu eikä yhtään kuvaa kuvattu. Ja se minua tässä vähän jännittääkin; pimeät kuvausolosuhteet nimittäin...

Mutta jouluisia yllätyksiä siis tulossa; olkaahan kuulolla siis!

Iittalan Senta-viinilasit kynttiläjalkoina.

* * * * *

It's snowing here in Turku! And I just noticed, it's December soon. And we don't have any christmas decorations yet! Here are few pictures from last year. In the pictures I found things I want to have at least bring to our Christmas home this year:

Maileg's Christmas Calender.

Real traditional Christmas tree and Valona's decorations.

Linen, lice, Teema and Tapio dishes (Iittala) and decorations from forest, if we'll celebrate the christmas at home - now it appears we won't.

torstai 20. marraskuuta 2014

Temporary Bedrooms

Kirjasto makuuhuoneena.



Edellispäivänä kirjoitin tarinan siitä, miten päädyimme asumaan juuri tänne. Ja kerroin niistä tavoitteista, joita oli uutta kotia etsiessä. Kärkitavoitteina kolme makuuhuonetta ja kirjasto.

No tässä sitä ollaan. Makuuhuoneemme on kirjastossa, eli käytännössä meillä ei ole tällä hetkellä yhtään makuuhuonetta eikä kirjastoa. Isosisko nukkuu seinän toisella puolella ruokailuhuoneessa ja niinkin isosiskomaisesti kuin pinnasängyssä.

Viime keväänä, kun remontti alkoi ja jouduimme luopumaan yläkerran makuuhuoneista, ajattelin että syksyllä kannetaan taas sängyt takaisin ylös ja muutama kuukausi nukutaan miten nukutaan; patjoilla ja kaikki vähän hujan hajan. Sain miehen vanhemmilta uudet lakanat keväällä synttärilahjaksi, mutta niitäkin säilöin koko kesän ajatuksena: Sitten uuteen makuuhuoneeseen. Ja stressasin koko kesän, kun kaikkialla oli sekasorto.

Pienoisen vanha kehto.



Syksyllä ymmärsin, ettei me mitenkään saada remonttia valmiiksi siihen, kun pienokainen syntyy. Samaan aikaan luin blogista perheestä, joka asuu kaksiossa. Melkein häpesin itseäni! Kuinka pumpulissa elän, kun ajattelen, ettemme voisi selvitä nykyisissäkin neliöissä hätäilemättä; onhan meillä sentään noin 100 neliötä käytössä…

Pistin tuulemaan; sängyt kannettiin isovanhempien luota kirjastohuoneeseen, uudet lakanat sijattiin petiin ja pistin paikat kuntoon. Aloin haaveilla jopa uusista Piccun lakanoista lasten sänkyihin; vauvan peittoon jotain poikamaisempaa kuin isosiskolta jäävät vaaleanpunaiset versiot ja isosiskolle uudet lakanat, jotka sopisivat myöhemmin myös junior-koon peittoon. Mummu tuli hätiin; synttärilahjaksi ja synnyinlahjaksi saivat molemmat uudet söpöt lakanat (sivukaneettina: luomupuuvillaa ja valmistettu Suomessa).

Isosiskolla uudet Piccun lakanat - siis isosisko ja edelleen pinnasängyssä.


Pikkuveljelläkin on Piccun lakanat - ja niin pienet kädet.







Vaikka tilanne on väliaikainen, on olo nyt paljon rennompi; asiat ovat ainakin jotenkin paikallaan ja on ainakin suht kaunista. Toimivahan tämä järjestely ei ole, sillä isosisko on niin herkkäuninen, että nukkuu käytännössä vain, kun kaikki muutkin nukkuvat. Mutta silti; yritän oppia siihen, että kaikki ei enää tapahdu niin nopeasti kuin ennen. Aika ja voimat eivät vain riitä remonttiin kuin käytännössä viikonloppuisin, ja silloinkin meillä täytyy olla apuvoimaa joko remonttiin tai lasten hoitoon, jotta saisimme jotain aikaiseksi.

Asustaminen pienemmässä tilassa on sekin toisaalta elämänvaihe; tätäkin myöhemmin muistelee kaiholla. Varmasti, sillä nyt muistelen kaiholla aikoja, kun asuimme ullakolla ja nämä kaksi kerrosta, joissa nyt asumme, olivat remontin alla. Ja silloin niin malttamattomana odotin, että pääsisimme asumaan alakertaan.



Ja näissä makuuhuoneissa on lämmin; siitä pitävät huolen kaksi tulisijaa, joita mies lämmittää ahkerasti joka päivä. Minä tykkäisin nukkua viileässä, mutta yritän nauttia ja ajatella tämänkin elämänvaiheena, jota muistelen myöhemmin: Silloin oli kuuma, todella kuuma, marraskuussakin - ja hytisen yläkerran kamarissa peiton alla kiroillen, kun on niin pirun kylmä…

* * * * * 

Our bedrooms are nowadays in our library room and in our dining room - because of the renovation in the attic. I bought new Piccu's bed sheets to children; sheets are designed and made in Finland from organic cotton. And so sweet - or what do you think?

tiistai 18. marraskuuta 2014

How We Ended up Here?

Sain Ihana talo maalla -blogin Jaanalta haasteen kertoa meidän talon tarinan. Olenkin lukenut näitä mielenkiintoisia tarinoita blogeista syksyn mittaan, pääosin maalle muuttajilta. Myös Jaanan tarina oli niin mukaansatempaava, että juutuin lukemaan sitä mainostauon jälkeen niin, että Vain elämääkin jäi kakkoseksi, ja se on paljon se!

Short story about how we ended up to live in old wooden house nearby Turku city centre and pictures from our neighborhood and our home.

Portsan vanhoja puutaloja.


Mehän asumme puutalossa, jossa on useampi asunto, ja hyvin lähellä Turun keskustaa (käytännössä keskustassa), joten kerron tarinamme kenties vähän eri näkökulmasta kuin Jaana ja monet muut haasteeseen osallistuneet.

Vietimme kesälomaa ja olimme alkaneet miehen kanssa tunnustella toistemme toiveita sekä haaveita tulevasta yhteisestä kodista. Asuimme tällöin minun asunnossani; yhden hellahuoneen puutaloasunnossa Turun keskustan kupeessa. Tila oli todella tiukilla, ja ajatuksissa oli tietenkin asunto, joka palvelisi meitä vähän pidempäänkin.

Portsan sympaattiset sisäpihat.






Salaa toisiltamme haaveiltiin jo lapsistakin, vaikkei me sitä toisillemme vielä uskaltaneet sanoa, sillä niin alkumetreillä oltiin toistemme kanssa. Tämä salaahaaveilu näkyi käytännössä siinä, että aloimme etsiä ainakin kolmen makuuhuoneen asuntoa.

Mistä emme haaveilleet? Mitä emme osanneet edes pelätä?


Lisäksi miehen haavelistalla oli kirjasto; korkeat, seinien täyttävät kirjahyllyt täynnä kirjoja, iso kirjoituspöytä sekä vanhat nahkanojatuolit. Minun listani oli puolestaan pidempi: vanha talo, korkeat ja isot huoneet sekä lähellä keskustaa, palveluja, rautatieasemaa ja työpaikkaa - sekä tietenkin oma sisäänkäynti eli ei missään nimessä kerrostaloa. Lisäksi toivoin tietenkin sitä historiaa ja vanhaa olevan jäljellä esim. vanhojen ovien, lautalattioiden, kakluunien ja ovien muodossa.

Nykyinen makuuhuone / kirjasto marraskuussa 2011.




Voi siis sanoa, että miehen toiveet eivät suuntautuneet sen enempää puutaloon kuin muuhunkaan asumismuotoon, mutta minä viimeiset vuodet yli 100 vuotta vanhassa puutalossa asuneena en voinut kuvitellakaan muuta kuin vanhaa puutaloasuntoa. Summa summarum: Suhteelisen kovat tavoitteet ja tietenkin raha rajoittavana tekijänä.

Halusimme lautalattian; työmäärällä millä hyvänsä...


Käytännössä nämä haavetekijät rajoittivat hakukentän aika pieneksi; näin suuria asuntoja omalla sisäänkäynnillä ei vain ole Turun keskustan kupeessa paljon. Käytiin katsomassa useampia puutaloasuntoja, mutta jokaisessa oli jokin vika. Pahimpia olivat asunnot, joissa haisi. Pääni ei aina ole niin terävä, mutta nenä on; ja siihen luottaen jätettiin myös muutamat asunnot listalta samoin tein. Haimme asuntoa ensin Etuoven kautta, mutta yksi lauantai eksyin Oikotielle ja siellä oli jotain ennen näkemätöntä; 150 neliötä Turun keskustan kupeessa, puutalossa, ja vieläpä suhteellisen hyvään hintaan. Ainoa mutta oli outo yksityiskohta pohjapiirroksessa; kellariin ei ollut merkitty portaita keskikerroksesta. Kellarissa oli kuitenkin asunnon pesutilat ja yksi huone. No, tästä huolimatta pistin samoin tein myyjälle viestiä, ja käänsimme ainoan miinuspuolenkin huumoriksi; kuinka hullunkurista olisi juosta suihkuun iltaisin pakkasessa pihan kautta - keskellä kaupunkia.

Kahden päivän päästä tästä olimme jo katsomassa paikkoja. Vastassa meitä oli perheen äiti. Heti, kun astuimme sisälle, katseeni kiinnittyi portaisiin, jotka johtivat kellariin - ja kyllä: se oli siinä. Olin jo aivan innoissani, vaikken ollut nähnyt kuin portaat kellariin. Yritin salata innostukseni ja keskityin kuuntelemaan perheen äitiä, joka kertoi asunnon hyvistä ja vähemmän hyvistä puolista korostaen varsinkin, mitä kaikkea heidän piti remontoida ja mikä kaikki jäi tekemättä - ja vannotti meitä, ettemme hankkisi lapsia, sillä silloin remontista ei tulisi enää mitään.

Asunto ei itsessään todellakaan ollut vetoava sillä hetkellä; pienessä eteisessä edessämme odotti valtava kenkämeri ja takkeja riippui joka puolella. Ja siitä tavarapaljoudesta aukesi ovi keittiöön, ovi eteisaulaan ja eteisaulassa ovia oli jos mihinkin suuntaan eikä tilaa säilytykselle. Tuntui kaikkea muuta kuin toimivalle. Myös asunnon pinnat olivat monessa kohtaa päivityksen tarpeessa. Yläkerrassa ei ollut oikein kunnon huoneita - ja hassusti ylimääräinen keittiö. Kellari puolestaan oli yksi koteloiden valtakunta; paneleita sojotti jos minnekin suuntaan tavoitteena piilottaa katossa kulke putkimeri.

Käytännöllinen eteinen? Asuntonäyttö heinäkuussa 2011.


Ja maalaamatonta, tummentunutta panelia oli - paljon.

Mutta: silti olin myyty. Näin silmissäni asunnon pohjan, josta saisimme tarvitsemamme makuuhuoneet - mies kirjastonsa. Ihastuin vanhoihin peilioviin, vanhaan kakluuniin ja salaa toivoin, että perketin alta löytyisi vanha lautalattia, vaikka kodin äiti sanoi, että jos sellainen löytyisi, olisi se todennäköisesti huonossa kunnossa ja valtava homma kunnostaa.

Alta löytyivät vanhat lautalattiat! Joulukuu 2011.


Paljon remontoitavaa; ymmärsimme sen. Minä yhden asunnon pintaremontoineena olin silti lähes varma, että tässä se on. Mies puolestaan omaan asuntoonsa aikoinaan lasikuitutapetin asentaneena oli epävarmempi. Ja voi, emme osanneet edes kuvitella kuinka paljon remontoitavaa - ja kuinka paljon uutta ja epävarmaa olisi tiedossa - mutta kenties hyvä näin!

Lähdimme tämän jälkeen Pohjois-Suomea ja Norjaa kiertämään ja siinä ajellessa oli aikaa puhua aiheesta. Ja niin minä soitin Suomen käsivarresta tarjouksen myyjälle. Ja pian he antoivat vastatarjouksen ja pääsimme sopuun hinnasta.

Tämäkin parioville tehty aukko seinässä vaati rakennusluvan. 


Sekä minun että mieheni vanhemmat kävivät katsomassa asuntoa tämän jälkeen. Päätös oli jo tehty, mutta kuuluihin näin tehdä. Näin heistä, että eivät olleet mielissään. No ei kai! Vanha talo ja hintaa kuitenkin sijainnista ja neliöistä johtuen aika paljon. Ja tottakai heillä oli myös enemmän kokemusta ja näkemystä; ymmärsivät, että tässä olisi työmaa pitkäksi aikaa. Mutta päätös oli jo tehty, enkä odottanutkaan heidän olevan innoissaan näkemästään.

Syyskuun lopulla 2011 muutimme kimpsut ja kamsut uuteen osoitteeseen - josta kirjoitin silloisessa blogissani. Kyseisestä blogista pääsetkin halutessasi lukemaan pesän rakentamisen tai no kenties alussa pääosin purkamisen alkumetreistä …. siitä kun lähdimme purkamaan vähän kaikkea ja vähän sieltä ja täältä.

Asunnon erikoisuus; kaksi keittiötä!


Ja lopputulemana oli remontti, joka jatkuu edelleen, mutta joka on jo antanut kiitosta; kaksi kerrosta ovat lähestulkoon valmiita. Ja mistä voin olla erityisen iloinen, ovat kehut kodistamme; muutos on melkoinen, vaikka itse sen sanonkin!

Olen myös tyytyväinen, että päädyttiin asumaan juuri tänne; aikoinaan kaupunkin "maaseudulle" rakennetulle työläisten asuinalueelle. Arki on helppoa, kun kaupat, työpaikka, rautatieasema ja päiväkoti ovat lähellä. Silti meillä on pikkuruinen piha ja ympäristö sympaattinen vanhoine puutaloineen, lehtipuineen ja mukulakivikatuineen. Myös naapurusto on hauskan värikäs; koska asuntojen koko ja kunto vaihtelevat suuresti, mahtuu tänne monenlaista kengän kuluttajaa. Pelätä ei ole tarvinnut, mutta hauskoja hetkiä kyllä! Vanhassa blogissani kerroin mm., miten kukkaruukkumme oli yksi ilta laitettu uuteen järjestykseen ja olimme saaneet kaupan päälle myös rikkinäisen lyhdyn. Lapsiperheitä täällä on kuitenkin harmillisen vähän, sillä suurin osa asunnoista on pieniä. Meidän asunto on rakennettu yhdistämällä kaksi asuntoa yhteen, minkä takia asunto on harvinaisen suuri näillä kulmilla.

Osoitus onnistumisesta; kotimme Maalla-lehdessä keväällä 2013!



Täällä asutaan, en tiedä kuinka kauan. Itse toivon, että niin kauan, että jalat eivät kannata portaissa. Silti toivon tämän kodin rinnalle kakkoskotia maalta; kesäisin nimittäin kaipaan isompaa pihaa ja mahdollisuutta nauttia luonnosta. Talvisin olen vain tyytyväinen, kun ei tarvitse tehdä lumitöitä, skrapata auton ikkunoita ja hytistä ulkona.

Jutun kuvissa otteita kodistamme matkan varrelta; näistä ymmärtänette, että paljon on tapahtunut ja miksi tästä kodista ja kaupunginosasta niin tykkään! Ja juttu on ihana päättää tähän kuvaan; toinen joulu kodissamme ja lunta maa tulvillaan!

Lopuksi haastetta pitäisi jakaa eteenpäin. Seuraavien blogien alkutarinat on jäänyt joko lukematta tai sitten kirjoittamatta, joten pistän tämän eteenpäin:


Mutta napatkaa myös muut tästä mielellään kiinni; ainakin itselleni oli antoisa kokemus!

Kotimme joulun alla 2012.
The year 2011: We were looking for apartment; me and my man. The criterion were strict; we would need three bedroom and library. And I wanted: old house, nearby city centre, little yard and of course I dreamed about old doors, fireplace, and so on.

We found it, but it needed renovation - and we did't really understand how much it would need it. Now after three years it is nice to see these pictures; you really understand how much we have done! The attic is still under construction, but the cellar and the middle floor are almost ready. 

After all work we have done it was quite an honor, when the Maalla -magazine published article with beautiful pictures about our home on May 2013!

lauantai 15. marraskuuta 2014

The Pearls of The Attic Renovation, Part II

Tarina ullakon remontista jatkuu; nyt vuorossa mielestäni melkeinpä paras helmi, nimittäin uusi pohjapiirros ja sen mukanaan tuomat kolme virallista ja toimivan kokoista makuuhuonetta! Lopussa lisäksi maalipohdintaa, joten jos tiedät ekologisista maaleista jotain, otan neuvoja todella mielelläni vastaan.

Ullakko oli meidän muuttaessa tänne aika jännästi toteutettu; yläkerta toimi nimittäin periaatteessa kaksiona. Alla oleva ensimmäinen pohjapiirros valoittaa hieman asiaa. Ullakolla oli oma vessa ja vaatehuone, mutta muutoin ullakko oli käytännössä yhtä ja samaa tilaa. Lisäksi ullakolla oli oma keittiö; kyllä! Meillä oli siis kakkoskeittiö, jossa oli oma hella, jääkaappi jne. Tämä oli toisaalta pelastus, sillä remontoidessamme kahta alempaa kerrosta asuimme täällä ullakolla - muualla asunnossa (kellarissa) kävimme ainoastaan suihkussa.

Mutta siis takaisin pohjaan; ullakko oli siis yhtä tilaa - eikä näin ollen kovin käytännöllinen lasten kanssa. Lisäksi; keittiö ullakolla tuntui vähän turhalle, kun alakerran keittiö valmistui. Kevyitä väliseiniä oli rakennettu ullakolle alla olevaa kuvaa enemmän, mutta ovellisia huoneita ei ollut muita kuin vaatehuone ja vessa.

Lisäksi ullakko oli rakennettu kahteen tasoon niin, mikä ei näy pohjapiirroksessa. Vessa ja keittiökaappien vasemmalla puolella oleva tila hormiin asti oli alempana kuin muu tila. Portaat tilan jakajina olivat äärimmäisen epäkäytännölliset - varsinkin lapsiperheessä.

1980-luvun rakennusluvan mukana ollut pohjapiirros.



No, vuonna 2011 suunnittelimme ullakon uusiksi; ja saimme sinne kaksi makuutilaa, ison vaatehuoneen sekä jättikokoisen vessan pesutiloineen. Rakennuslupakin haettiin, maksettiin ja saatiin. Mutta...

Ensimmäinen pohjapiirros vuodelta 2012.



… mies alkoi miettiä asiaa uusiksi viime talvena, ja teki minulle jopa 3D-kuvat, jotka havainnollistivat, että kyllä tänne saataisiin kolme järkevän kokoista makuutilaa mahtumaan. Rouva vain joutuisi luopumaan isosta vaatehuoneesta… Ja lisäksi pitäisi tehdä kaksi uutta kattoikkunaa, eli lasku olisi suurempi. Ja suihkua ei yläkertaan mahtuisi.

Ja niin kävi, että lähdettiin tekemään muutosta rakennuslupaan, ja tilattiin uudet piirrokset ja laitettiin uudestaan prosessi käyntiin. Ja saatiin päivitettyä rakennuslupa. Ja alla on sitten tämän viimeisen rakennuslupakierroksen tulos: kolme virallista makuuhuonetta - ja neljäs huone saadaan myöhemmin, jos halutaan, rakentamalla kevyt seinä isointa huonetta jakamaan.

Uudempi pohjapiirros vuodelta 2014.


Ja tämän jälkeen voin todella allekirjoittaa sen, että kannattaa asua talossa ennen kuin lähtee tekemään kovin suuria muutoksia varsinkaan rakenteissa. Hauduttelu ja pohjapiirroksen pyörittäminen todella kannatti tässä tilanteessa; toki maksoi meille rakennusluvan hakemisen ja piirrosten teettämisen muodossa - eikä lopullinen suunnitelma tosiaan ole se halvin vaihtoehto. Mutta kun tavoitteena on, että asumme täällä vielä pitkään ja kun lapsiluku on kasvanut, tulevat ovelliset makuuhuoneet varmasti palvelemaan meitä huomattavasti kauemmin kuin mitä ensimmäinen suunnitelma olisi tehnyt.

Lopuksi täytyy leväyttää vielä kuva kansiokasasta, jossa on vain meidän hakemat ja teettämät rakennusluvat ja suunnitelmat tämän asunnon osalta. Välillä on kyllä mietitty, mitä järkeä tässä on, mutta hirsiseinään tehdystä oviaukosta lähtien ollaan kiltisti haettu aina rakennuslupaa ja teetetty rakennuspiirrustuksia, kuten isännöitsijä ja kaupunki ovat vaatineet. Olemmeko liian tunnollisia ja kilttejä? Käynyt mielessä, mutta toivon mukaan lopputulos palkitsee meidät vielä joskus!

Lopuksi vielä kysymys: onko teillä kenelläkään suositella jotain ympäristöystävällistä maalia varsinkin kattopanelien, lautalattioiden sekä listojen ja ovien maalaukseen? Käytimme Uulan lattiamaalia keskikerroksessa ja portaikossa; muuten tykkäsin, mutta hajut olivat todella väkevät pitkään. Lisäksi olen suunnitellut, että makuuhuoneet olisivat eri värisiä - myös lattioiltaan, joten olisi kiva, jos saisi maalipohjan, johon voisi esim. pussista sekoittaa väriä tarpeen mukaan. Tällainen vaihtoehto löytyisi Biofarbenilta, mutta olen tässä täysin muutaman blogijutun sekä kotisuvujen infon varassa. Lisäksi olisi kiva suosia kotimaista. Blogeista olen lukenut Country Frenchistä, jonka maalit eivät ilmeisesti kuitenkaan sovellu ainakaan lattioille taikka kovaa kulutusta kohdistuviin paikkoihin - ja listat sekä ovet ovat juuri sellaisia. Muuten tykkäisin tästä vaihtoehdosta, sillä maali sekoitetaan itse jauheista. Varpunen testasi myös blogiyhteistyön merkeissä Tikkurilan maaleja ja jutun lomassa vilahteli sana ekologisuus - - mutta onko näin? Kunpa aika antaisi myöten ja ehtisin paremmin perehtyä asiaan... Jos siis neuvoja tai niksejä, otan kaikki mielelläni vastaan!

Rakennusluvat ja niiden edellyttämät suunnitelmat vuosilta 2011, 2012 ja 2014.




* * * * *

Maybe the best thing in our attic renovation is that we are going to get three official room - instead of one large space, which do works quite badly in family life. After two construction permits we finally and hopefully get, what we need. One bedroom to parents, one bedroom to children and one big playing room to children + one little toilet and one little room to clothes.

torstai 13. marraskuuta 2014

Here We Go!



Kantoliina toimii viimeinkin niin, että pienoinen ei itke - vaan nukahti liinan sisälle! Tähän asti yritys on loppunut itkuun, ja siten jäänyt yritykseksi. Nyt ymmärsin laittaa tutin suuhun; maitohanat liian lähellä, ja kenties sen takia meni aina itkuksi - tai sitten tein vain nyt jotain todella oikein. Kiitos tsempeistä, joita teiltä sain tämän kanssa harjoitteluun!

Kudottu kantoliina: kirpputorilöytö jo ennen tietoakaan vauvasta…
Gollegehousut: Jenni J.J. (Siskoni joululahja minulle viime jouluna; tilasi erikseen aikuisen kokona)
Paita: Siskon vanha
Villasukat: äitini kutomat (ihanan pitkät varret)

* * * * *

Baby sling works finally. Baby do not cry and fell asleep! Mum is happy; now I can do things and at the same time baby is close to me!

Baby sling: Flea Market
Trousers: Jenni J.J.
Shirt: Sister's old one




keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Annoying Adverts?

Ruskovillan unipussi saatu blogiyhteistyön tiimoilta Putiikki TaruLiinalta.


Olen suunnitellut joulukuuksi joko joulukalenteria tai jouluisia yllätyksiä tai etuja lukijoille, jonka toteuttaisin yhdessä suomalaisten pienten designalan yritysten kanssa.

Mutta: pelkona on, että tällainen nostaa joidenkin lukijoiden selkäkarvat pystyyn. Ihan jo siksikin, että itsekin suhtaudun blogimainontaan kaksipiippuisesti. Toisaalta ymmärrän, että osa bloggareista saa elantonsa blogin pitämisestä, jolloin mainonta on hänen tapansa elättää itsensä ja perheensä. Toisaalta en kuitenkaan itse nauti sellaisista blogeista, joista paistaa liika kaupallisuus läpi - ja varsinkin, jos yhteistyökumppanit eivät ole arvomaailmaltaan täysin sellaisia, joiden tavat toimia voisin allekirjoittaa.

Työskentelin yli vuoden pienten suomalaisten design- ja käsityöyritysten näkyvyyden ja myynnin parantamiseksi oman yritykseni puitteissa, mikä varmasti vaikuttaa näkemyksiini ja tapaani toimia. Tällöin myös silmäni avautuivat sille, kuinka mahdottoman paljon enemmän isoilla (kansainvälisillä) firmoilla on satsata markkinointiin - ja kuinka he hallitsevat myös luetuimpien blogien mainoksia; heillä kun on, millä maksaa kirjoitus- sekä tuotepalkkioita ja mainosbannereista blogiportaaleille.

Pienokaiselle pedattiin helposti liikuteltava sänky Kela-laatikkoon.


Mutta mikä minua kenties eniten alkoi mietityttämään oli, että isot kansainväliset ketjut saavat hyvin paljon helpommin myös ilmaista näkyvyyttä blogeissa; heiltä kun saa halvalla tuotteita ja tämä seikka on kiva mainita myös osana blogitekstiä. Heidän tuotekuvansa on myös helpompi löytää netistä; kollaasit heidän tuotteistaan syntyvät suht kätevästi.

Itse pyrin viimeiseen asti välttämään omissa ostoksissani isoja ketjuja, joiden valikoima koostuu pääosin halvoista tuotteista, sillä herätyskelloni soivat heti: Jos hinta on näin alhainen, mitä näiden tuotteiden tekijät ovat saaneet tästä käteen. En halua tukea sellaista liiketoimintaa, jossa tekijä ei saa ansaitsemaansa korvausta työstään.

Mutta en minäkään täydellinen ole; joskus eivät raha - eikä aikakaan riitä siihen, että etsisin ja löytäisin tuotteen paremmalta taholta. Olen kuitenkin päättänyt, että blogissani en tuo tällaisia tuotteita ainakaan korostetusti esille; kyllä lukijat löytävät nämä tuotteet helposti muutenkin - tai ainakin helpommin kuin pienten yritysten tuotteet; pienten yritysten, joilla ei ole satsata esim. jatkuvaan google-markkinointiin tai katalogiin, joka lähetetään kaikille talouksille ympäri Suomen kaksi kertaa vuodessa.

Halusin kirjoittaa tämän, sillä mielestäni teen pikemminkin hyvän teon, kun ja jos tuon esille pienten suomalaisten yritysten tuotteita ja markkinoin heitä osana blogijuttujani. Haluan tehdä tämän kuitenkin niin kuin pitääkin: jos markkinointi on tehty yhteistyössä yrityksen kanssa, mainitsen tästä blogijutun yhteydessä - ja jos jokin tuote on saatu nimenomaan bloginäkyvyyttä vastaan, mainitsen myös siitä. Jutuissani on kuitenkin vilahdellut mainintoja yrityksistä ja tuotteista linkkeineen ilman tällaisia mainintoja - ja tämä siksi, että olen tehnyt nämä maininnat ihan oma-aloitteisesti; en yrityksen kanssa sovitun yhteistyön merkeissä.

Poika sai suloisen puisen keinuhevoskoristeen postissa; kiitos ystävät!


Enkä halua moralisoida muiden bloggareiden tapaa tuoda myös isoista ketjuista ostamiaan tuotteita avoimesti esille blogeissaan. Kun ja jos nämä ostokset ja löydöt saavat heidät iloisiksi, on se tietenkin luonnollista, että bloggari myös jakaa tämän ilon hänen lukijoittensa kanssa. Ja luen itsekin todella montaa blogia, joissa isot kansainväliset ketjut vilahtelevat teksteissä sekä kuvissa, enkä tästä vihastu - korkeintaan tulee joskus vähän surullinen olo ja tuumaan: näin se talouden herra meitä vain pyörittää.

Mutta halusin tällä kirjoituksella tuoda esille, miten itse toimin. Ja kysyä teiltä näin lopuksi, mitä mieltä te olette? Tuntuuko teistä liian kaupalliselle, jos tuon omia löytöjä ja mielestäni ihania yrityksiä esille myös blogissani? Tällaisia mainintoja on mm. seuraavissa jutuissa: Considering Customer, Mum's Guilt, Pregnancy Clothes, To New Born Baby ja Arvonta: Lahjakortti Putiikki TaruLiinaan.

Itse kun koen, että isojen ketjujen tarjonnan löytää kuka vain, jos haluaa; isoista tavarataloista, juuri googlettamalla tai kotiin kannetusta katalogista. Pienempiä yrityksiä ja heidän tuotteitaan on kuitenkin vaikeampi löytää - ja itse olen ollut aina onnesta mykkyrällä, kun olen jostain blogista bongannut uuden ihanan tuttavuuden - ja jota en olisi muutoin todennäköisesti bongannut yrityksen pienuuden ja/tai nuoruuden takia. Tästä esimerkkinä esimerkiksi Anna Nygård Design, Melli EcoDesign sekä Balmuir, jotka kaikki ovat myöhemmin toki kasvaneetkin ja lisänneet tunnettavuuttaan. Ja ihan viime aikojen uusin tuttavuus on ympäristöystävälliset, Suomessa valmistetut Country French -maalit, joihin en todennäköisesti olisi muutoin tutustunut ilman blogimaailmaa.

Ja mitä mieltä olette, jos kokoan teille joulukalenterin tai jouluyllätyksiä yhdessä juuri tällaisten pienten suomalaisten ja vastuullisesti toimivien yritysten kanssa? Kertokaa; kuuntelen mielellään ajatuksianne!

* * * * *

I am planning to arrange christmas calendar or christmas surprises to blog with little finnish design companies - but started to wonder, what do you readers think about that. Is it annoying, when you see words Blog Cooperation in blogs? 

The question because I do not like blogs, which are too commercial - and especially if the companies are (international) big companies selling cheap stuff, because that rises to wonder: What do the people working behind the scenes earn? Can it be enough?

My plan to do blog cooperation is specifically to do it with little responsible finnish companies, which do not have so much money to advertising than big (international) companies. I think finding these little companies is often difficult, and I have been myself very glad, when I have read about little (new) finnish companies from blogs - and that way found that! To mention few of these founds: Anna Nygård DesignMelli EcoDesignBalmuir and Country French.

What do you think? Is it annoying or glad thing to get known on these kind of companies via my blog pages?



maanantai 10. marraskuuta 2014

Moccamaster from The Good Old Times

Traditional Moccamaster. / Perinteisen mallinen Moccamaster.


Meillä meni kahvinkeitin rikki yli kuukausi sitten. Tähän asti sinniteltiin vanhalla, osin jo hajonneella kahvinkeittimellä, ajatuksena, että jouluksi toivotaan uusi keitin. Mutta eihän meillä hermot kestäneet vuotavaa kahvinkeitintä tätä kauemmin, ja saimme lopulta viikonloppuna etukäteisjoululahjaksi uuden kahvinkeittimen; perinteikkään Moccamasterin ilman mitään uutuuden mukaan tuomaa mukavuutta…

Moccamaster in our Kitchen. / Moccamaster keittiössämme.


Juuri tätä lähdin kaupasta hakemaan lauantai-aamuna - ja voin ylpeänä todeta, että juuri tämän kanssa palasin myös kotiin lauantaina; Moccamaster Homeline. Kaksi myyjää kahteen eri otteeseen yritti kyllä vakuutella sekä minulle että miehelleni, että 10 vuoden takuulla olevaan kahvinkeittimeen kannattaa panostaa hieman enemmän (noin 60 euroa), jolla saa paremmat ominaisuudet; tippalukon, paremmin muotoillun pannun (helpommin kuulema pestävissä) sekä automaattisen sammutuksen.

"Jos otat kesken keittämisen kahvia, on se äärimmäisen epäkäytännöllinen", vakuutti myyjä.

No on varmaan, mutta pitääkö nyt niin kiire olla, että ottaa sen kahvin sieltä kesken kaiken pois…?

Moccamaster.


Ja vaikka kuinka yritin ajatella järkevästi varsinkin automaattista poiskytkentää, minun mielestäni uudemmat versiot olivat rumia. Tässä vanhassa versiossa muotoilu on sirompi ja onhan se juuri sitä perinteistä vanhaa mallia.

Kenties tämän mallinen Moccamaster on syöpynyt mieliini lapsuuden ajoilta, jolloin meillä oli lapsuuskodissani juuri tällainen - eikä minua haitannut silloinkaan, kun piti nostaa suodatinpussiteline ja kaikki, kun otin kahvipannun koneesta. Ja jo nuorena opin, että koneet kytketään pois päältä, kun niitä ei enää käytetty. Kahvia ei myöskään jätetty kahvinkeittimeen seisomaan, vaan kaadettiin termospulloon - jolloin riski unohtaa keitin päälle myös pieneni.

Moccamaster.


Mietin kaupasta lähtiessämme, että olemme kyllä varsinaisia vastarannan kiiskejä montaa uutta tekniikkaa kohtaan. Ja toisaalta mietin, kuinka helpoksi meidän elämää yritetään koko ajan tehdä. Eikö jonkun asian eteen voi tehdä vähän töitä - ja odottaa. Miksi kaikein pitäisi olla niin helppoa ja nopeaa - ja miksi meidän pitää olla niin kärsimättömiä? Ihan siis niinkin ns. turhassa asiassa kuin kahvin keitossa…?

Näiden pohdintojen ja kuvien lopuksi on hyvä todeta, että kahvi maistui hyvälle ja kyllä; minusta tuo keitin sopii niin mahtavasti meidän keittiöön! Ja hyvillä mielin voin todeta, että kahvinkeitin on koottu käsin Hollannissa, eli hyvissä olosuhteissa ja tekijät ovat saaneet varmasti kohtuullisen palkan työstään. Hyvä mieli ja maku jäi - myös suuhun!

P.S. Moccamasterin verkkokaupan sivuja selaillessani en löytänyt sieltä enää tätä mallia. Lieko jäämässä pois valmistuksesta? Jos on, olemme ilmeisesti todellakin harvinaisuuksia mieltymyksiemme suhteen?!

* * * * *

We bought the traditional model of Moccamaster; Homeline model - without any new fine comfort things. I think this model is much more beautiful - and we do not need to hurry to get coffee in the middle of making coffee - and we have so far always remembered to switch the coffee maker off.

After listening salesmen's sale chat, I was just wondering, why we have to hurry with making coffee - and why making coffee have to be so easy… Drinking coffee is however our leisure time; and I think making it is too - and the coffee cup tastes even better after giving a little time to make it.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

The Pearls of The Attic Renovation, Part I

Viime viikolla kerroin, mikä mieltäni on kaivertanut ullakon remontissa. Vastapainoksi sille - pitää minun toki tuoda niitä helmiäkin esille; mistä olen erityisen ylpeä! Tässä tiivistettynä rakenteisiin ja niissä käytettyihin materiaaleihin liittyvät helmet.

Here I present our renovation in our attic during spring and summer 2014.



Välikaton vanha turve-eriste oli säilytetty 80-luvun remontissa. Monessa remonttikohteessa tästä halutaan eroon, mutta meillä tehtiin päinvastoin; me jopa pussitimme turvetta, kun lattiaa laskettiin alaspäin - ja toisaalla nostettiin ylöspäin, joten kaikki vanhat turpeet tulivat käytetyiksi. Kuva otettu toukokuussa 2014.

We retained all the peat in the structures. Picture is taken on May 2014.

Ullakon huonetilan kasvattaminen.


80-luvun remontissa yksi nurkkaus oli jätetty varastotilaksi. Tila oli äärimmäisen epäkäytännöllinen, ja nämäkin neliöt tarpeellisia lasten leikkihuoneessa, joten tila päätettiin ottaa parempaan käyttöön. Takaa paljastuivat ullakon ainoat kattoparrut, joita ei ole sotkettu maaleilla. Kuva otettu toukokuussa 2014.

We increased the room space by braking the wall between the room and the storage space. The Picture is taken on May 2014.

Lattian koolaus.


Oletimme, että ullakon remontti olisi saatu valmiiksi viimeistään elokuun loppuun mennessä. Elokuun alussa näytti tälle, eli ei oltu lähelläkään aikataulua. Syynä oli tietenkin yllätys vanhan talon rakenteissa; yläkaton parrut oli veistetty ja tuettu koolauksin 80-luvun remontissa. Suunnitelmissamme oli ollut katon nosto niin, että kattoparrut näkyvät myös yläkatossa; surullinen löydös pakotti meidät tekemään suunnitelmat uusiksi. Päätimme katsoa, miten lattia oli rakennettu, ja onneksi sieltä löytyi pelastus; lattia oli koolattu hyvinkin korkealle, joten päätimme purkaa lattian koolauksen ja koolata uudestaan niin, että koolaus tukeutuu nyt suoraan välikaton hirsiin. Koolaus osoittautui äärimmäisen työlääksi, sillä hirret olivat tietenkin eri tasossa + lattian puuttuminen pakotti taiteilemaan hirsien päällä työn aikana. Ja turve tietenkin pölisi ja kesän helteet antoivat lisämaustetta tähän sotkuun. Mies uurasti isänsä kanssa lattiakoolausten kimpussa lopulta noin kuukauden; toki välillä tehtiin jotain muutakin, mutta homma oli todellakin haastava.

Suunnitelman muutoksessa oli kuitenkin hyväkin puolensa; lattian laskun myötä saimme ullakon lattiat samalle korkeudelle vessaa ja vaatekomeroa lukuun ottamatta. Lähtötilanne oli siis, että ullakolle olisi tullut pari porrasta. Näin ollen suunnitelman muutos oli lopulta varsinainen helmi remontissa - vaikka olisi ollut kyllä niin mahtavaa saada hirsiparrut näkyviin myös yläkatossa.

Kuva on otettu elokuun alussa 2014.

We built the floor lower than it was built earlier in the 80's and got in this way more height to rooms. The picture is taken on August 2014.

Selluvilla välikatossa.

Osa välikatosta oli eristetty 1980-luvulla lasivillalla - ja välikattoon oli peketoitu myös remontointiroskaa, pusseja ja jopa tiiliskiviä. Siivosimme välikaton näiltä osin ja laitoimme tilalle joko muualta ylijäänyttä turvetta tai vaihtoehtoisesti selluvillaa. Kuva elokuun alusta 2014.

We used peat and cellulose wool in the inner structures. The picture is taken on August 2014.

Selluvilla väliseinissä.


Ullakon väliseinien äänen eristämiseksi seinät täytettiin myös selluvillalla. Seinien rakentamisessa käytimme gyproc-levyjä, josta en ole niin ylpeä. Jos vielä joskus remontoimme vanhaa taloa, haluan käyttää puukuitulevyjä ja pinkopahvia. Kuva elokuun lopusta 2014.

Here we also used cellulose wool. Picture is taken on August 2014.

Hormin vanha tiiliseinä.


Hormin toiseen reunaan oli muurattu erittäin painavilla tiilillä 1980-luvulla seinän pätkä. Purimme kyseisen tiiliseinän, ja mies laski, että samalla väliseinärakenteista hävisi 400 kiloa pois! Tiilet olivat ilmeisesti sementtitiiliä, ja olisiko jostain ilmaiseksi saatu - kun juuri tällaista laatua oli käytetty väliseinän rakentamiseen ullakolla…

Muuratun tiiliseinän alta paljastui vanhoilla punatiileillä muurattu hormi. Tämä jätettiin tietenkin näkyviin. Hormista löytyi vuotokohtia, jotka muurari kävi paikkaamassa; samoin Porimatin liitoskohdat. Uuteen pohjapiirrokseen nojaten uusi oviaukko tuli hormin vierelle, jolloin oviaukon kohdalla ennen ollut vanha Porin Matti jouduttiin siirtämään pois; olisi ollut muutoin aivan kulkuväylällä. Tämä harmitti etenkin miestäni, mutta minua ei; olen kuullut, että kyseiset laitteet lämmittävät hetkeksi ja tukalan lämpimäksi, minkä jälkeen tulee taas kylmä. Lisäksi uudet tuulensuojat katossa ja uusi pönttöuuni alakerrassa tuntuvat lämmittävän tätä pirttiä nyt liiankin kanssa; mies tepastelee täällä nimittäin vielä marraskuun alussakin shortsit jalassa. Eihän tämä muistuta pian puutaloelämään ollenkaan…!

Muissa osissa hormia pinta oli käsitelty jollain kalkin tapaisella; ja aines oli niin kiinni tiilessä, että jätimme lopulta muut tiilipinnat hormista piiloon. Koska pinta oli aika paljon kärsinyt yrityksistämme saada pinta puhtaaksi, muurari näytti mallia, miten perinteinen kalkkisementtirappaus tehdään ja mies teki hienosti loput valmiiksi. Mietimme vielä, maalaammeko pinnan vai jätämmekö tuollaiseksi suht raffiksi…

Kuva on otettu lokakuussa 2014.

Old tiles is now visible to everyone. Picture is taken on October 2014.

Uusi kattoikkuna.


Kaksi uutta kattoikkunaa; olin aluksi kauhuissani laskusta, joka näistä tulisi tulemaan, mutta onneksi annoin periksi. Nyt meillä on kolme - ja tarvittaessa neljä (jos rakennamme vielä yhden väliseinän) - virallista huonetta ullakolla. Viralliseen huoneeseen tarvitaan siis suhteessa lattiapinta-alaan tietty määrä ikkuna-alaa. Yksi huoneista olisi ilman kattoikkunaa jäänyt käytännössä varastotilaksi ja tämä kuvassa näkyvä tila hyvinkin pimeäksi - kun nyt ikkunan myötä huone on erittäin valoisa ja valoa riittää myös oikealle muutoin suht pimeälle eteiskäytävälle asti. Lisäksi kuvassa näkyvä tila voidaan nyt paremmin myöhemmin jakaa väliseinällä kahdeksi tilaksi, kun ja jos leikkihuone muutetaan joskus ovelliseksi makuuhuoneeksi. Kattoikkunat meille kävi asentamassa Kattava (päivitän myöhemmin kattoikkunoiden tiedot).

Kattava installed two new roof windows, and thanks to new windows we can get three official rooms in the attic. Picture is taken on october 2014.

Tällainen remonttikertomus viiden kuukauden ajalta. Noin viisi kuukautta meni siis purkamiseen ja ns. pohjatöihin eli rakenteisiin. Helmiä riittää vielä; seuraavaksi voisin näyttää pohjapiirroksen, mitä lähdettiin liikkeelle ja millainen suunnitelma saatiin lopulta aikaiseksi. Ja tietenkin niitä pintaremontin helmiä; niitä on varmasti tulossa myös - osa näistä jo kuvattunakin!

Kotimme keskikerroksen sekä kellarin remontin vaiheita pääset lukemaan halutessasi vanhoista blogeistani, jonne pääset tästä (remontin eteneminen 2013-2014)  ja tästä (remontin eteneminen 2010-2013). Remontit näiden kerrosten osalta ovat kutakuinkin valmiita; pieniä viilauksia lukuun ottamatta, mikä varmasti kuuluu vanhan talon remontointiin…?

In summarum: It took five months to take down the old structures and build the new structures in the attic. Since august and september we have finally also surface renovation; I will write about that later.