maanantai 4. helmikuuta 2019

Iloa kasvukauteen 2019 // Joy for the Next Growing Season



Viime vuonna osallistuin yhteispostaussarjaan, jossa joukko bloggareita kertoi omista ajatuksistaan ja projekteistaan omavaraisuuden kasvattamisen osalta. Oli antoisaa osallistua tähän postaussarjaan, sillä samalla tuli kirjattua itselleen ylös, mitä myötä- ja vastoinkäymisiä matkalla oli. Viime kuukausi on saanut minut kuitenkin miettimään erittäin paljon omaa tapaani toimia. Elämääni on nimittäin salakavalasti hiipinyt suorittamisen maku, ja ilo tekemisestä on hävinnyt. Näin on käynyt myös omavaraisuuden kasvattamisen rintamalla.

Olenkin opiskellut itseäni ja aihetta - miettinyt, mistä suorittaminen kumpuaa ja miksi se on näin voimakkaasti alkanut ohjata tekemisiäni. Parhaan vastauksen aiheeseen löysin Katri Syvärisen kirjasta Elämän taika. Kirja kokonaisuudessaan kertoo siitä, kuinka loputon suorittaminen johti Katrin uupumiseen - ja kuinka ilo jäi kaiken tekemisen taakse. Välillä tuntui kuin olisin lukenut itsestäni kirjoitettua kirjaa. Ja toisaalta kirja kertoo Katrin tiestä takaisin kohti elämän taikaa.



Katri lainaa kirjassaan Penny Peircin kirjaa Intuitio - sisäisen tiedon ohjauksessa ihmisen luovan kierron vaiheita. Tämä herätti minut viimeistään, sillä huomasin, että olin elänyt jo monta vuotta lähestulkoon ainoastaan tekemisen vaihetta - toteuttanut, siirtänyt aktiivisesti ajatuksia konkreettiseen maailmaan. Mutta ihminen tarvitsee myös muita vaiheita; olemista ja saamista, jotta ihminen palautuu ja pystyy luomaan ja ideoimaan uutta ilman, että väsyy, uupuu ja sairastuu.

Omavaraisuuden kasvattamisen osalta talvi on monelta osin selkeää olemisen vaihetta, josta alkaa uuden luominen. On aikaa miettiä, pohdiskella, unelmoida, visioida ja kehitellä uusia ideoita. Oivalluksen hetken jälkeen on mielekästä tehdä päätös ja ryhtyä toteuttamaan ideaansa konkretian tasolla.

Meillä talvet ovat kuitenkin olleet hyvin pitkälti palkkatöitä, suuriakin rakennus- ja remonttiprojekteja, puiden kaatoa metsästä ja halkotöitä, metsän sekä risukon raivausta, kaupunkikodin ja vanhan torpan ylläpitoa, kotitöitä kahden pienen lapsen kanssa; yhtä ajan käytön hallintaa. Näiden kaikkien lomassa olemme toki myös unelmoineet, visioineet ja suunnitelleet - mutta ei millään mittarilla kyllä olemisen kautta.

Omavaraisuuden osalta kevät ja kesä ovat ovat puolestaan selkeitä tekemisen vaiheita. Silloin siirretään suunnitelmat konkretiaan ja tehdään. Ja tätä on tosiaan tehtykin, mutta kuten sanoin - ihan jokaisena vuodenaikana ja kaikilla elämänhaaroilla.



Kolmas vaihe, saaminen, koittaa Peircin mukaan, kun idea on toteutettu ja se on ilmentynyt fyysisessä maailmassa. Nyt on siis aika ottaa vastaan, nauttia ja juhlistaa sitä, mitä on saatu aikaan. Tätä ilmentävät varmasti omavaraisuuden osalta sadonkorjuu, ruoan laitto oman maan antimista, säilöminen, sadonkorjuujuhlat, kekrit, pyhäinpäivän juhlinta ja joulun aika. Mutta toki myös kesällä ja syksyllä kaunis ja rehevä puutarha, jossa on ihana juhlistaa kesää ja nauttia ihan vain kaikesta kauneudesta ja olemisesta. Ja toki vaikkapa talvella puulämmityksen luomasta lämmöstä ja tunnelmasta nauttiminen sekä itse rakennetussa tai korjatussa talossa vietetyt hetket perheen kesken.

Meillä kolmas vaihe on ollut, mutta se on suoritettu ilman sen suurempaa iloa itse tekemisessä. Toki egoni on kiitellyt minua moneen kertaan, kuinka ahkera olen ollut ja mitä kaikkea olen saanut aikaan. Ja olen päivitellyt nämä aikaansaannokset usein myös blogiin. Mutta sitä en ole halunnut itselleni myöntää, että ilo on pikkuhiljaa kaikonnut tästä vaiheesta - ja valitettavasti monessa eri elämän lohkossa muutenkin, ei siis vain omavaraisuuden tavoittelussa.



Pitkän johdannon jälkeen... Tämän postauksen tarkoitus oli kertoa yhdessä muiden bloggareiden kanssa, miten meillä on talvi mennyt omavaraisuuden osalta ja mitä suunnitelmia on tulevalle kasvukaudelle.

Summa summarum I: Emäntä uupui ja isäntä jatkoi halon hakkuuta sekä puhdetöitä.

Summa summarum II: Tulevan kasvukauden tavoitteena on intuitiota kuuntelemalla luoda omavaraisuutta elämään juuri sen verran, mikä optimoi ilon ja onnen tunteen tekemisessä. Tulevissa postauksissa tulen sitten kertomaan, miten myös tässä tunnetyöskentelyssä onnistun osana omavaraisuusjuttuja. Ehkä kuukauden päästä kerron myös vähän tarkemmin, mitä olen varovaisesti visioinut tulevaan kasvukauteen - mutta koska olen niin vahvasti vasta paranemisen tiellä, jätän tämän kortin vielä tässä kohtaa auki, sillä kovat tavoitteet johtavat itselläni helposti suorittamiseen.

Summa summarun III: Loppuelämän tavoitteena on kuunnella enemmän intuitiota, vaimentaa pikkuhiljaa ego ja elää niiden arvojen mukaisesti, jotka tunnistaa aivan ihkaomakseen. Niin omavaraisuuden kuin kaiken muunkin elämäämme vaikuttavan suhteen.



Entä mitä tuumaavaat muut bloggarit? Käypä kurkkaamassa myös heidän kuulumisensa seuraavien linkkien kautta. Itse ainakin luen seuraavaksi suurella mielenkiinnolla, mitä muut suunnittelevat ja tuumivat näin kasvukauden alussa, sillä postaukset olivat ainakin viime vuosina erityisen inspiroivia. Inspiroivat kirjoitukset ovat puolestaan juuri sopivia tähän olemisen vaiheeseen, jota tällä hetkellä pyrin mahdollisuuksien mukaan elämään.


Tänä vuonna bloggarijoukko onkin varsin valtaisa, joten näiden kaikkien postausten läpikäymiseen taitaakin mennä useampi vapaahetki. Kiitos kaikille muillekin bloggareille näin jo etukäteen, ja tulen vierailemaan blogeissanne varmasti ennemmin tai myöhemmin - kun vain hetki inspiraatiolle on se oikea.

Ihanaa kevään ja kesän odotusta kaikille!


Some pics from our winter - and promise, that I will enjoy more and stress less next spring, sommer and autumn in these surroundings!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



torstai 31. tammikuuta 2019

Vinkkejä ekologiseen sisustamiseen // Our City Home





Pitkästä aikaa täällä. Viimeinen kuukausi on ollut elämässäni pysäyttävä - ja herättelevä. Ehkä voisin siteerata tässä kohtaa yhtä esitystäni, jossa kerron yritykseni nimestä:
...
Niin ja minulla on yritys, Suunnittelutoimisto Sinn. Sinn on siis sukunimeni. Nimi tulee Saksasta ja tarkoittaa merkitystä, järkeä ja mieltä. Olen onnellinen, että sain näin hienon sukunimen mentyäni naimisiin, sillä sukunimeni kuvastaa hyvin sitä, miten haluan tehdä valintojani elämässä - ja myös työssäni. Valinnoissa pitää olla merkitystä, järkeä ja mieltä.
...
Ehkä kerron tästä viime kuukaudesta teille vielä joskus lisää, mutta nyt en ole siihen vielä valmis. Jottei postaustaukoni kuitenkaan pitenisi tätäkin pidemmäksi ajattelin jakaa muutaman kuvan kodistamme, jotka otin nettisivujani varten syksyllä - ja vinkata nettisivuilleni lukemaan, miten meistä jokainen voi sisustaa ekologisemmin ilman sisustussuunnittelijaakin.





Vaikeinta ekologisen sisustamisen saralla on varmasti materiaalien ekologisuus. Lainaus nettisivuiltani:
...
Missä tuote on valmistettu ja mistä raaka-aineista? Millä energialla tuote on valmistettu ja miten tuotteen valmistuksen päästöt on huomioitu? Miten tuota on kuljetettu? Millainen on tuotteen elinkaaren loppupää? Voiko tuotteen kierrättää? Voiko tuotteen raaka-aineet kierrättää? Maatuuko tuote? Aiheuttaako tuotteen kierrättäminen päästöjä? Entä aiheuttaako tuotteen kierrättäminen esimerkiksi mikromuovipäästöjä vesistöön?
...

Näitä vastauksia on usein jopa mahdotonta löytää, mutta mitä enemmän kyselemme - myös valmistajilta ja maahantuojilta - sitä enemmän markkinat alkavat vastata kysyntään. Vaateteollisuudessa on jo tapahtunut muutosta ekologisempaan suuntaan. Miksei siis sisustamisessa ja rakentamisessakin se olisi mahdollista?

Sisustamisen hiilijalanjälki on suurempi kuin vaatetuksen, asuminen tuottaa 39 prosenttia suomalaisten hiilidioksidipäästöistä, ja maaleista kantautuu ympäristöömme kuusi kertaa enemmän mikromuovia kuin paljon parjattu kosmetiikka. Muutamia esimerkkejä mainitakseni. Tekemistä siis on, jotta tapamme sisustaa ja asua muuttuisi kestävämmäksi!





Our City Home. More Pics in my web sites!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




lauantai 29. joulukuuta 2018

Ekologinen maali // Ecological Paint



Osaatko sinä sanoa, mikä maali on ekologinen? Oletko kiertänyt maaliosastolla ihmetellen, mitä nämä sisältävät? Mikä hengittää? Mikä sisältää muovia? Katsellut ekomerkkejä - ja taas ihmetellyt? Ottanut lopulta hyllyltä maalipurkin - silti edelleen epävarmana asiasta.

Minä ainakin olen. Nyt viimeisen vuoden aikana olen myös tutkinut asiaa monesta eri lähteestä. Kemiaa yliopistossa lukenut mieheni on ollut mukana tutkimuksissa. Vaikka hänkin on keskivertoa opiskelleempi kuin keskivertosuomalainen, ei häneltäkään asia ihan itsessään aukea. Eikä minulle.

Kuukausi sitten tapasimme mielenkiintoisen asiantuntijan aiheen tiimoilta. Olin hänen verkkokaupassaan käynyt jo tutkimassa maaleja, niiden kuvauksia ja niiden sisältämiä ainesosia. Nyt saimme keskustella hänen kanssaan ja kysellä ihan kasvotusten, miten asian laita on.

Mikä jäi tapaamisesta mieleen erityisesti, oli seuraava:

Liuotteeton maali tarkoittaa vesipohjaista maalia. Moni kokee vesipohjaisen maalin ympäristöystävällisempänä. Vedessä on kuitenkin yksi erittäin haastava tekijä: vesi synnyttää elämää. Eli maalissa se tarkoittaa sitä, että maali alkaa käydä tai homehtua, jos sitä elämää ei tapeta. No, täytyyhän se tappaa, sillä muutoin maali voi olla käyttökelvoton jo siinä vaiheessa, kun kuluttaja pääsee levittämään maalia seinälleen. No millä se tapetaan? Vastaus on yksinkertainen: säilöntäaineella.

Säilöntäaine. Kuulostaa vaarattomalle. Syömmehän myös säilöntäaineita, onhan niitä kosmetiikassa ja pesuaineissa. Maaleissa käytetyt säilöntäaineet eivät ole kuitenkaan ihan niin mutkattomia. Kun tietty piste on ylitetty, alkaa säilöntäaine joitakin ihmisiä allergisoida. Tuota säilöntäainetta kun tulee hengitettyä suhteellisen paljon ja suhteellisen pitkän aikaa kaiken sen päälle, mitä muista tuuteista niitä nauttii.



Mieleen jäi myös keskustelu ekomerkeistä. Olen itse näiden osalta jo erittäin epäileväinen, sillä historiastani olen tutustunut Avainlippu-tuotteisiin; tuotteisiin, jotka on valmistettu Suomessa. Hieno juttu! Mutta sitten syntyi Design from Finland -merkki. Aloin ihmetellä asiaa - mutta tottakai siinä piti käydä niin. Tuotanto alkoi siirtyä siinä määrin ulkomaille, ettei lipputuotteelle riittänyt ostajia.

Merkit ovat bisnestä. Niitä myyvät tahot myyvät niitä kriteereillä, jotka he itse määrittelevät ja markkinoivat ne niin, että asiakkaat saadaan uskomaan niihin.

Onko siis maali, jossa on päällä Pohjoismainen joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki tai vähäpäästöisyyttä mittaava M1-luokitus ekologinen? Sisältääkö se muovia? Onko sen hengittäminen turvallista?

Jaa-a. Kaikesta kuulemastani päätellen, en luottaisi, että olisi. Olisin asiasta täysin varma vasta, kun näkisin kaikki tuotteen sisältämät ainesosat, olisin tutustunut tuotteen tuotantoprosessiin ja tuotteen aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Haastavinta on, että mistä ihmeestä tavallinen kuluttaja ymmärtää esimerkiksi, mikä on tuoteselosteessa mainittu metyyli-isotiatsolinonin, joka voi olla kuvattuna tuoteselosteessa vieläpä näin selkeästi kuin 2-metyyli-4-isotiatsolin-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos (C(M)IT/MIT (3:1))?

No voin kertoa, sillä nyt tiedän ainakin sen. Metyyli-isotiatsolinonin on säilöntäaine, joka voi allergisoida - ja jonka on todettu allergisoivan nykyään yhä enemmän ihmisiä mm. Allergia- ja astmaliiton mukaan. Esimerkiksi Tikkurilan Remontti-Ässän tuoteselosteessa kerrotaan maalin sisältävän tätä ainetta ja kehotetaan käyttämään suojakäsineitä. Suojakäsineitä kehotetaan muuten käyttämään aika monen nykyajassa kaupasta ostettavan tuotteen osalta. Esimerkiksi ihan pesuaineissa. Oletteko huomanneet?



Kaikesta johdannaisena voin sanoa suoraan, että kaikista ekologisimman maalin saa sekoittamalla sen itse käyttämällä luonnonmukaisia ainesosia - osin jopa niitä, joita löydät jääkaapistasi. Meillä vieraillut alan asiantuntija ja maalikauppias vakuutti myös minut. Heillä on maalikaupassa tuotteita, jotka ovat ekologisia. Mutta kertoi avoimesti, että heillä on kaupassaan myös tuotteita, jotka eivät välttämättä ole ekologisia. Erittäin suuren kiitoksen antaisin tälle maalikaupalle kuitenkin siitä, että he kertovat, mitä heillä myytävät maalit sisältävät ja ottavat valikoimaansa siis vain tuotteita, joiden valmistajat kertovat maalin sisältämät ainesosat. Eivätkä he pelaile ympäristömerkeillä. Tärkeämpi on minusta seuraava tieto:

"Tottakai, tällä maalilla maalatun puun voit polttaa vaikka takassa - tai laittaa kompostiin."

Luonnon omaan kiertokulkuun! Näin juuri. Jos sinua kiinnostaa, mikä tämä maalikauppa on kyseessä, kerron sen: Suomen Luonnonmaalit. Ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan avoin kehotus teillekin kurkata maalien tuoteselosteeseen ja selvittää oikeasti, mitä huoneilmaanne levitätte. Itse olen levittänyt myös ja muun muassa maalia, joka sisältää edellä mainittua "2-metyyli-4-isotiatsolin-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos (C(M)IT/MIT (3:1))" - ja valitettavasti ilman suojakäsineitä. Syystä tai toisesta en kestä nykyään monia ruokia, en pysty syömään lounasravintoloissa kuin harvakseltaan johtuen ilmeisesti näiden ruu'issa paljon käytetyistä säilöntäaineista ja aromivahventeista - ja kärsin sisäilmaongelmista, monessa paikkaa.

Ja tästä syystä, kantapään kautta asian kokeneena, olen nykyään asiassa huomattavasti tarkempi. Mutta voin kertoa: ei tämä helppoa ole ja vaatii varsin perusteellista tutkimusta ja tietämystä, mikä on sääli, mutta toisaalta ymmärrettävää. Kuluttajille myydään hyvällä omalla tunnolla ostettavia tuotteita - mutta samalla halvalla, sillä halvimman kuluttaja lopulta usein valitsee. Valitettavasti.



How many times you have wondered, what the paits you use, contains? Is it too difficult to find the information? I found finally one paint store, in which you find easily the contains of the paints. The store is called Suomen luonnonmaalit.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


torstai 29. marraskuuta 2018

Itse tehdyt verkkosivut // DIY Web Pages



Hellurei ja taas sitä mennään! Sain tässä muutama viikko takaperin kuulla, että pääsen luennoimaan Sisustusakatemian seminaariin, jossa rinnallani seisoo muutama vähän tunnetumpikin sisustussuunnittelija! En tiedä, kuinka julkinen tuo tieto on, joten en kerro tämän enempää, mutta voin kertoa, että sydämeni pamppaili muutaman kerran turhankin villisti. Nauratti, itketti - mutta täytyy sanoa, olin myös erittäin imarreltu ja jotenkin sanaton. Osaamiseni ja kenties tyylini luennoida on sitten ilmeisesti toiminut. Ja mitä opin? No sen, että kerro kiinnostuksesi tehdä jotain - vaikkei sinulta kysytäkään sitä tekemään. Ja lopputulos voi olla, että saat jotain vielä enemmän; jotain, josta ei pieni mieli olisi voinut edes kuvitellakaan!

Pystyn kertomaan asiasta lisää kenties helmikuussa, ehkä aiemminkin, mutta nyt kun pysyn vielä salamyhkäisenä, kerronpa teille toisen salaisuuden, joka liittyy verkkosivujen laatimiseen. Tämä ei varmasti ole kaikille salaisuus, mutta niille, jotka omien verrkosivujen laatimista itse tehden epäröivät, tämä on ilmeisesti vielä salaisuus. Ja tämä ei ole minkäänlainen blogiyhteistyö, enkä saa tästä mitään provikkaa. Tämä on silkkaa iloa jakaa tietoa myös teille. Nimittäin: jos minä osaan laatia verkkosivut, osaat sen kyllä sinäkin!



Kun sain tietää tulevasta seminaarista, jossa esiintyisin helmikuussa, aloin pohtia verkkosivujen laatimisen tarvetta. Selvittelin, olisiko ne mahdollista tehdä itse ja luin niiden laatimisen ohjeistuksia erinäisistä blogeista. Tiedon pisrstaleisuus ja jollain tapaa monimutkaisuus pelotti, joten asia jäi muiden kiireiden jalkoihin. Mutta sitten sain vihiä muista seminaarin esiintyjistä, ja voi pojat: tuli  kiire! Avasin keskustelun Facebookin naisyrittäjien sivuilla ja sainkin pari tarjousta verkkosivujen laatimisesta. Hintahaitari tarjouksissa oli kuitenkin rapiat 1000 euroa, joten aloin mielessäni asiaa ihmetellä, enkä uskaltanut tehdä päästöstä.

Sitten päätin avata suuni; pistin opiskelukollegalle viestin ja kysyin hänen yrityksensä nettisivujen laatimisen hintaa ja voivottelin päätöksen vaikeutta. Hän kertoi hintansa, mutta samaan hengenvetoon hän tuumasi:
"Oletko tutustunut ilmaisiin valmispohjiin netissä? Sinulla kun on hyvä silmä niin niilläkin saa varmasti jo riittävät ainakin alkuun eikä kai ihan hirveästi tarvitse osata. Toisaalta jos niihin ei ole satsannut niin niistä saa aika surkeannäköisetkin, mutta paneutumalla niin kuin sinä aina kaiken teet saa varmasti ihan toimivat sinun tapauksessasi!"
Ja niin minä sitten tein: pistin ranttaliksi, avasin webnode-nimisen palvelun ja viikon päästä julkaisin ihan omat verkkosivut! Toki tähän meni lähes kaikki vapaat hetkeni viikon aikana, mutta tuo panostus kannatti minun tapauksessani rahallisesti - mutta myös henkisesti; oli kerrassaan palkitsevaa luoda jotain näin konkreettista itse - pitkästä aikaa! Ja voinko tässä tilanteessa olla enää kiitollisempi Anulle, joka kannusti niin kauniisti minua vain toimiin?


Webnode-palvelun kautta voi valita itselleen sopivan verkkosivupohjan, palvelun kautta voi ostaa sopivan verkko-osoitteen sivuilleen, kuukausimaksut palvelinmaksuineen ovat edulliset - ja mikä kenties jopa tärkeintä: sain apua suhteellisen nopeasti, kun sitä pyysin. Eli vaikka teet itse sivusi, saat siihen myös tarvittaessa apua. Eikä tarvinnut kertaakaan koodata tai edes miettiä mitään siihen suuntaankaan! Sivuille voi liittää myös blogin sekä verkkokaupan; näitä en itse kuitenkaan ottanut käyttöön. Ainoa heikkous, jonka löysin, oli että sosiaalisen median painikkeita en saanut linkitettyä sivuille jouhevasti ainakaan Standard-palvelutasolla. Oletko sinä käyttänyt tätä palvelua? Taikka tehnyt jotain muuta kautta omat verkkosivusi? Onko sinulla jakaa jotain hyviä vinkkejä kokemuksista minulle ja muillekin lukijoille?

Niin että tällaista! Kiinnostaako sinua, mille nettisivut sitten näyttävät? Jos kiinnostaa, klikkaapa tästä - ja kerro toki mielellään myös rakentavaa palautetta, jos löydät kehiteltävää! Itse ainakin huomasin, että kuvien kokoa olisi pitänyt pienentää, jolloin latautuisivat nopeammin. Kuten edellä mainitsin, tuli sivut rakennettua aika hurjalla aikataululla, joten varmasti kehitän sivuja eteenpäin, mutta eiköhän näillä alkuun pääse?

P.S. Kuvituskuvat makkaristamme, joka ei olekaan näkynyt vähään aikaan täällä blogissa!


I just did own web pages to my firm. Click the logo above and see how they look like!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 26. marraskuuta 2018

Toiveita postauksille? // The Nature around us



Olen kirjoittanut blogia jo kymmenen vuotta. Ja nyt kysyn mitä ilmeisimmin ensimmäistä kertaa teiltä lukijani: mistä haluaisitte minun kirjoittavan?

Edeltävä kertoo siitä, että olen pitänyt blogejani enemmän omana henkireikänäni - enkä ole kirjoittanut blogia siksi, että niittäisin kunniaa, mainetta tai suuria lukijamassoja. Tämä on näkynyt ajoittain täysin epäammattimaisena bloggaamisena: aiheeni on voinut kietoutua useamman kuukauden putkeen yhden ja saman teeman ympärille - keikahtaen seuraavassa vaiheessa aivan toisen teeman ympärille. Tiedänhän minä, ettei näin pitäisi tehdä, vaan pitäisi ajatella enemmän myös teitä.
Mutta onneksi on olemassa asiasta piittaamattomia lukijoita, jotka ovat tästä kaikesta epäammattillisesta käytöksestä huolimatta jaksaneet seurata blogiani / blogejani jo usemman vuoden putkeen.



Mutta nyt, ensimmäistä kertaa minun naismuistiini, kuulisin siis mielelläni, onko teillä jotain postaustoiveita. Projekteja, joista haluaisitte kuulla enemmän? Tai yleisesti aiheita, joista haluaisitte kuulla enemmän? Luen mielellään ajatuksenne, mutta samaan hengenvetoon minun täytyy kuitenkin asettaa itselleni mahdollisuus valikoida näistä aiheista mieleisimmät, sillä vaikka kuinka haluaisin puhua esimerkiksi eettisempien ja ekologisten vaatteiden puolesta, minua ei vain saa keikkumaan kameran edessä - keikun mielummin sen takana.

Yleensä postausaiheita on sadellut omasta tuutistani siihen tahtiin, etten ole tarvinut ulkopuolisia innoittajia. Nyt kuitenkin tuntuu, että ensimmäistä kertaa mietin, mitä minä teille nyt kirjoittaisin? Tällä hetkellä mielessä pyörivät nimittäin suunnittelutoimistoni asiat kovin vahvasti, mikä luonnollisesti heijastuu herkästi myös blogini aiheisiin. Ja ehkä juuri tästä syystä kaipaan nyt teidän vinkkejä. En nimittäin halua, että blogistani heijastuu liian vahvasti yritystoiminta. Mutta kun ne asiat liikuttavat mieltä ja ajatuksia tällä hetkellä kovinkin voimakkaasti, näkyy se herkäsi myös postausten aiheissa.


Nyt siis vinkkejä kehiin - ja pitkästä aikaa muutama luontokuva marraskuulta. Olen löytänyt luonnon torpan ympäriltä - tai pikemminkin löytänyt aikaa kierrellä luonnossa. Luonnossa samoilu on niin voimaannuttavaa! Olen päättänyt, että jos vain suinkin on mahdollista, mahdutan jokaiseen viikkoon ainakin tunnin metsässä samoilua. Se tekee hyvää niin ruumiille kuin sielullekin!

Ulkona sataa lunta! Maisema muuttui yhtäkkiä niin talviseksi - ja niin jouluiseksi. Saa nähdä, mille nämä samat metsämaisemat näyttävät siis ensi viikonloppuna!





The nature around us last weekend. 
Now it is snowing. 
Wondering how the nature looks like next weekend.

I just love the nature. It gives me so much power and glad!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

tiistai 20. marraskuuta 2018

Onko ekologinen sisustaminen kallista? // Is Ecological Decoration Expencive?




Jos jokin kuvaa sisustamisen filosofiaani, se on edullinen ja säästävä. Minun käsissäni ekologinen sisustaminen ei ole siten kallista, jos niin halutaan. Ajattelin ottaa esimerkiksi torppaan tekemäni sisustussuunnitelman.

Osaatteko arvata, mitä torpan sisustussuunnitelmaani sisältyvät uutena tai kierrätettyinä hankitut materiaalit maksavat yhteensä? Kiinteät kalusteet, uudet paneloinnit, maalit, tapetit, kalusteet, sähkötarvikkeet, patterit, uusi ikkuna, listat, pinkopahvit - kaikki paitsi naulat ja ruuvit? Pinta-alan ollessa noin 50 neliötä + noin 4 neliön kuisti.

Kun ryhdyin laatimaan sisustussuunnitelmaa torpan alakerroksiin, tuumimme mieheni kanssa, että 5000 euron budjetti olisi kohtuullinen. Kyseisen summan pystyisimme maksamaan myös ilman lisälainan ottamista pikkuhiljaa remontin edetessä.





Siihen mennessä olimme tosin hankkineet jo vanhan kerrossängyn, leluarkun, pirtin pöydän ja kaksi kaappia; toisen lasten huoneeseen ja toisen omaamme. Nämä päätin suunnitelmassani tottakai hyödyntää, jos nyt ei tulisi vastaan suuria esteitä. Näiden yhteishinta oli näin jälkikäteen muistellen noin 650 euroa, ja kalusteet saivat jäädä suunnitelmassani torppaan. Ainoastaan pirtin pöytää päätin pidentää niin, että se palvelisi myös suurempaa pöytäseuruetta - mutta siis niin, että pöydän jalat säästetiin. Ja pöydän kansi sai jatkoelämän ullakon kammarin kirjoituspöydän kantena; poloiselta kun puuttui sellainen.

Niin tein suunnitelmaa pikkuhiljaa talven ajan ja keväällä toukokuussa suunnitelma oli viilausta vaille valmis. Seuraavalla viikolla esittelisin sitä jo muille opiskelijoille sekä opettajille. Tuona viimeisenä sunnuntaina tuumasin miehelleni, että mitenhän nyt käy, kun summaan kaikkien tarvikkeiden summat yhteen. Parin minuutin päästä hihkaisin; uutena ostettavien tuotteiden loppusumma oli sentilleen 4702,60 euroa, ja vanhana ostettavien eli ei vielä hankittujen tuotteiden arvioitu loppusumma oli noin 380 euroa! Pikkuisen mentiin siis arvioidun 5000 euron yli. Olin silti tyytyväinen - ja osin ihmeissänikin, miten homma menikin näin helposti maaliin.

Yllä mainitussa summassa ei ollut siis mukana työtä, sillä teemme suurimman osan sisustustöistä itse. Mukana ei ollut myöskään noin kuuden tunnin sähkömiehen palkkiota. Jos näille tunneille laskettaisiin hinta, olisi summa toki huomattavasti suurempi. Itse tekemällä ja talkoilla säästääkin paljon.





Loppusumma sai opettajalta ihmetystä aikaan, sillä olihan suunnitelma tehty vanhoja perinnemateriaaleja hyödyntäen. Toisaalta minä itse osin ihmettelin, kuinka arvokkaita sisustussuunitelmia monella kollegallani oli. Toki ihailin suuresti esimerkiksi yhtä aivan täydellistä keittiösuunnitelmaa ja sen toteutusta. Itse en olisi varmaan missään tilanteessa pystynyt laittamaan yli 50 000 euroa pelkkään keittiöön, vaikka keittiö olikin varmaan torppamme kokoinen. Tietenkin jos on rahaa käytettävissä, miksei käyttäisi sitä. Toisaalta tuumasin silloin pienessä mielessäni, että ehkä tässä kohtaa pihi luonteeni on myös vahvuus. Edullista ja säästävää sisustamista - kauneudesta ja ekologisuudesta kuitenkaan tinkimättä!

Tämä tuli esille myös muutama viiko sitten asiakaskäynnillä: päädyin ehdottamaan suunnitelmaa, jossa olohuoneeseen tulisi vain yksi uusi (kierrätetty) lipasto ja kolme seinää maalattaisiin uudella, ehdottamallani sävyllä. Lisäksi muutama viherkasvi sekä tarvittaessa kukkajalka ja yhden vanhan, todellisen laiskanlinnan kunnostus. Muuten selvittiin ihan vain huonekaluja pyörittämällä ja vanhaa hyödyntämällä. Asiakas oli tyytyväinen; samoin suunnittelija!

Oletteko te miettineet, kuinka paljon teillä menee rahaa yleisestikin sisustamiseen? Tai oletteko tehneet jopa suunnitelmaa, jossa laskette tulevan sisustamisen loppusumman? Tämä voi olla avartavaa - ja exceliä pyöritellessä huomaa selkeämmin, mistä kaikesta niitä kustannuksia lopulta syntyykään. Harvoin se kuitenkaan täysin ilmaista on.






Is Ecological Decoration Expencive?
No away, if you do not want it. There are many reasons, why it is rather cheap. The main reason is that it is designed to last for a long time - maybe even forever!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




tiistai 13. marraskuuta 2018

Kotimme lehdessä! // Our Home in Magazine!






Viimein saapui meidänkin postilaatikkoon toivottu kirje! Nimittäin kirje, jonka sisällä oli tuorein Unelmien talo ja koti -lehti. Lehdessä on lyhyt juttu meidän joulusta ja kuvia viime vuoden joulukodistamme. Käykäähän siis lehtihyllyllä, jos haluatte kuulla meidän joulusta toimittajan kirjoittamana ja ammattilaisen kuvaamana!

Kovin on sumuista täällä, mutta päätin uhmata harmautta ja napsia muutaman kuvan kotoa tänä kovin harmaana marraskuun päivänä - siivoamatta paikkoja. Lelut odottavat siinä lattialla leikkijöitä, ja leluja tuntuu leviävän kovin moneen eri paikkaan, vaikka joka ilta ne yritetään ainakin koota omille paikoilleen - tai jonnekin kasaan. Toisaalta: täällä näyttää sille, että täällä myös eletään.





Leluista tulee mieleen nimittäin kuvauspäivä, jolloin nämä kaiken kirjavat lelut tietenkin haluttiin pääosin piiloon. Camilla ihmetteli, kun kerta toisensa jälkeen kirkkaan punainen muovinen "mopo" ilmestyi kuviin - vaikka kuinka sitä siirsi nurkan taakse. Hoksasi sitten, että lattiahan on sen verran vino, että mopo tosiaan rullailee aina takaisin nurkan takaa, kun hän ehtii kameran taakse!

Oli mielenkiintoinen ja muistorikas päivä. Kiitos siis Camillalle ja Jaanalle näistä hetkistä sekä tietenkin kauniista jutusta! Harmi tietenkin, että kaikki kauniit otokset eivät päässeet mukaan ja tekstiäkin oli nipistetty melkoisesti - mutta onneksi ne löytyvät sähköpostin syövereistä.

Mitä teidän marraskuuhun kuuluu? Olitteko löytäneet meidät lehdestä jo tätä ennen?












Our Christmas Home is in Magazine (Unelmien talo ja koti)! 

I am so glad and thankful!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!