sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Luonnonmukainen tiskaus // Environment Friendly Washing



Muutama viikko sitten kirjoittelin luonnonmukaisesta pyykkäämisestä, jonka kommenttiosioihin kannattaa muuten käydä tutustumassa, jos asia kiinnostaa. Siellä muutama hyvä lisävinkki tähän liittyen. Nyt erittäin tiivis johdatus luonnonmukaiseen ja luontoa säästävään tiskaukseen.

Ekomyymälöissä on tarjolla runsaasti erihintaisia vaihtoehtoja sekä käsitiskaukseen että konetiskaukseen.Käsitiskien osalta olen käyttänyt muutamaa erilaista nestemäistä tiskiainetta. Haasteenahan näissä on usein se, että niitä on jatkettu vedellä, mikä aiheuttaa sen, että tiskiainetta pitää jatkaa edelleen säilöntäaineilla. Minulla ekologisuus merkitsee myös mahdollisimman vähän säilöntäaineita, sillä lopussahan ne ovat myös elämää tappavaa ainetta - eikä altistuminen niille voi tehdä pitkässä juoksussa meille ihmisille eikä luonnolle hyvää.

Nesteellä jatketut tiskiaineet ovat myös suhteellisen kalliita. Näistä asioista johtuen päätin noin vuosi sitten kokeilla Marseille-saippuaa tiskaamiseen. Saippua yksinään on hyvin erilaista kuin vedellä jatketut tiskiaineet, mutta kun saippuaan tottuu, en ole tätä kokenut huonoksi asiaksi.

Marseillesaippuasta voi myös tehdä nestemäistä tiskiainetta jatkamalla sitä vedellä, mutta itse koen olevani tässä kohtaa laiska - ja mukavuudenhaluinen. Samalla kun valutan kotona tiskialtaaseen vettä, pidän saippuaa hetken veden alla ja annan siitä huuhtoutua saippuaa pesuveteen. Torpalla puolestaan pistän saippuapalan alustansa kanssa hetkeksi vadin pohjalle, lämmintä vettä päälle ja hetken vaikutusajan jälkeen, otan saippuan pois.


Etenkin konetiskiaineet ovat mielestäni arveluttavia myrkkyjä. Tämän huomaa ihan vaikka seuraavalla yksinkertaisalla testillä:
Kahvipannusi lasi on aivan ruskea kahvista. Pistät pohjalle soodaa ja päälle kuumaa, kiehuvaa vettä. Pienen vaikutusajan jälkeen harjaat pannun tiskiharjalla hellästi - kiiltävän puhtaaksi.

MUTTA laitapa tiskikoneeseen soodaa pari lusikkaa pesuainelokeroon, pese kuumimmalla ohjelmalla ja pesun jälkeen nostat astioita koneesta ulos. No, ovathan ne puhdistuneet suurin osa - mutta kahvikupeista kahvin ruskeus ei olekaan lähtenyt niin hyvin kuin juuri käsin tiskaamalla teki.

MUTTA laitapa lokeroon kaupan konetiskiainetta, ja kuppi on hohtavan puhdas.

Kaupasta ostettavien konetiskiaineiden täytyy olla erittäin vahvoja (myrkkyjä), jotta ne toimivat ilman minkäänlaista mekaanista hankausta. Ja huuhtelun täytyy olla totaalisen onnistunut, jotta sinä tai perheesi ei konepesun jälkeen nauti noita myrkkyjä suuhunsa. Itse en ensinnäkään halua käyttää niin vahvoja myrkkyjä, ja toisaalta en etenkään halua ottaa riskiä, että minä tai perheeni jäsenet nauttivat ruokansa mukana myrkkyjä elimistöönsä.

Summa summarum: taloudessamme pyöritetään tiskikone kaksi kertaa viikossa. Tiskikoneen pyörittämisen olen minimoinut tiskaamalla suuret astiat käsin ja tiskimääri on luonnollisesti suurin viikonloppuisin, kun olemme vapaalla - ja torpalla, jossa on vain käsitiskimahdollisuus. Kun tiskikone pyöritetään, pistän pesuaineeksi ruokalusikallisen soodaa ja huuhteluaineeksi lorauksen etikkaa. Tiskit puhdistuvat pääosin. Tee- ja kahvitahrat kerääntyvät pikkuhiljaa minun ja mieheni käyttämiin kahvikuppeihin. Nämä kupit otan kerran kuussa käsitiskiin mukaan, ja marseille-saippuan ja tiskiharjan kanssa lika on nopeasti historiaa.



Aineiden lisäksi meillä käytetään tiskaamisessa puista tiskiharjaa. En ole aivan vakuuttunut näiden harjojen laadusta; toivoisin parempaa. Hankintalistalla on siis laadukkaampi puinen tiskiharja; sellainen, jonka harjakset kestävät paremmin ja jonka varsi pysyy hyvin kiinni itse harjasosassa. Jos teillä on vinkata tähän hyvä vaihtoehto ja ostospaikka, otan mielelläni vinkkejä vastaan!

Ekologista on tiskata myös mahdollisimman vähällä vedellä. Jos ei ole valuvaa vettä, säästö tulee kuin itsestään. Eli torpalla meillä ei ole juoksevaa vettä, vaan vesi pumpataan käsipumpulla kaivosta sankkoon ja kannetaan sisälle. Vesi lämmitetään itse puuhellalla. Näiden vaiheiden jälkeen on selvää, että vettä käytetään harkiten. Kaupungissa tilanne on toinen; kiinteä vesimaksu ja valuva vesi ei kannusta säästämään vettä, joten kulutuskin on suurempaa. Seuraava kehityshaaste minulla onkin pesun lisäksi huuhdella tiskit altaaseen valutetussa vedessä - ei valuvan veden alla.

Tässäpä vinkkini siis ekologiseen tiskaukseen. Jos teillä on vinkkejä tähän, otan vinkit mielellään vastaan! Ja Marseille-saippuahan taipuu myös pyykkäykseen, itsensä pesuun kuten myös siivoukseen. Näistä voit lukea lisää vaikka tämän linkin kautta! Jos et siis ole ennen tätä ihmesaippuaa kokeillut, kannustan lämpimästi nyt kokeilemaan.





I use only Marseille soap when doing the dishes. In dish washer i use soda. The result is not every time so perfect than if I had used stronger liquids - but then I use more time, soak the dishes and use my hand power more. 

The Marseille soap is wonderful. I encourage you to try it, if you have not yet tried. You can use the Marseille soap also, when doing laundry and washing up!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

DIY Skafferi // DIY Pantry



Tässä toivepostaus skafferistamme; kuva-aikasarja suunnittelun alkumetreiltä lähes valmiiseen lopputulemaan. Lopussa lisäksi vinkkimme skafferin rakentamiseen; eli jos vain haluatte, viisastukaa te virheistämme.



Aloitimme suunnittelun paikan päällä hahmottelemalla teipeillä lattiaan kalusteet ja skafferin. Tällä tavalla ymmärsimme paremmin, kuinka suuri skafferin tulisi vähintään olla, jotta sinne mahtuisi hyvin hyllyt - ja jotta sinne mahtuisi myös itse jakkaran kanssa seisomaan. Lisäksi tuli huomioida jo ostetun oven ja sen karmin koko.

Suunnittelu on tämän kiintokalusteen kohdalla erittäin tärkeä vaihe, sillä liian pieni skafferi johtaa herkästi huonoon toimivuuteen. Mielestäni sisälle pitää mahtua hyvin seisomaan, sillä muutoin skafferista ei tule käytännöllinen. Liian suuri skafferi pienessä tilassa puolestaan on helposti visuaalisesti liian hallitseva.





Piirsin skafferin myös pohjapiirrokseen ja seinäprojektioon, jotta hahmottaisin koko tilan paremmin.




Sitten mies alkoi rakentaa runkoa. Jo runkoa rakennettaessa kannattaa huomioida tulevat hyllyt ja niiden kiinnitys. Anoppi totesi tuolloin, että olemme rakentaneet hauskan näköisen avokaapin. Tätä avokaappia katselimme siis aika kauan, mutta onneksi aika kultaa muistot.





Seuraavaksi asennettiin oven karmit. Oven karmeineen ostimme purkutalosta. Tämän jälkeen skafferi paneloitiin. Tuo skafferin vieressä oleva vanha jääkaappi on vinossa joka suuntaan. Odotan jo sen viimeistä päivää, sillä se ei olomuotonsa puolesta ole ihan tähän tupaan suunniteltu ja falskaakin vähän - mutta niin kauan kuin toimii, yritän sitä sietää.



Paneloinnin jälkeen rakennettiin hyllyt. Hyllyjä on rakennennettu käytännössä kolmelle sivulle. Yhdelle sivulle maustapurkin syvyiset, toiselle sivulle ison lasipurkin syvyiset ja kolmannelle sivulle mikron syvyiset. Tämä ratkaisu mahdollisti sen, että tilaan mahtuu seisomaan - ja toisaalta sen, että yhdelle sivulle saatiin mikroautouuni. Skafferin sisälle piiloutuu myös talon sähkökeskus. Skafferi on myös lasten lemppari: siellä on kiva leikki- ja piilopaikka - ja lisäksi siellä on keksipurkki, jonka käyttöoikeudesta ollaan toki käyty tämän jälkeen syvällistäkin oppikoulua.





Hyllyjen rakentaminen on edelleen osin kesken, sillä muutamia pikkuhyllyn pätkiä puuttuu vielä. Lisäksi sisätila on vielä maalaamatta. Mutta kaappi on siis täydessä käytössä, kuten kuvasta näkyy - tai itseasiassa ylibuukatussa käytössä, sillä kaappiin on nyt tungettu asioita, joiden toivon myöhemmin mahtuvan muualle. Nyt haasteena on tosiaan hiukan liian täydet hyllyt, minkä takia ruoka-aineiden etsiminen kaapista on ajoittain vähän työläämpää. Kun kynttilät, patterit, lamput ja pikkukrääsä on saatu kaapista pois, uskon, että tilanne jo helpottaa.


Lopuksi meidän vinkit skafferin rakentamiseen:

Jos skafferin rakentaa kulmaversiona, mitoita se niin, että mahdut itse sisään seisomaan jakkaran kanssa. Kaiken kaikkiaan huomioi, että kulmaskafferi vie yllättävän paljon tilaa. Meidän skafferin mittoja voi arvioida yllä näkyvän pohjapiirroksen perusteella.

Mitoita hyllyt niin, että syntyy mahdollisimman vähän ns. kahden rivin tavaraa.

Mitoita hyllyjen korkeudet niiden tavaroiden ja tuotteiden perusteella, joita tiedät tilaan tulevan. Esimerkiksi me tiesimme, että skafferiin tulee mikro, minkä takia yksi hyllyväli on huomattavasti korkeampi kuin muut hyllyvälit.

Piilota skafferiin tarvittaessa sellaiset pienet kodinkoneet, kännykkälatauspisteet, sähkökaapit, ym. jotka eivät visuaalisesti sovi kovin nätisti vanhan talon tunnelmaan. Huomioi tämä hyllyjen mitoituksissa sekä sähkötöissä.

Asenna skafferiin sähköpistokkeet, jos haluat käyttää siellä myöhemmin esim. mikroa tai ladata kännykät.

Asenna skafferin kattoon valaisin ja oviaukon läheisyyteen katkaisin. 

Rakenna skafferi lattiasta kattoon asti. Vajaamittainen skafferi kerää päälleen pölyt. Kattoon asti yltävä malli mahdollistaa puolestaan säilytystilan maksimoinnin ja pölytkin on helpompi pyyhkiä hyllyiltä.

Rakenna hyllyt kapeammasta lautatavarasta kuin me teimme; meidän hyllyt vievät turhan paljon tilaa.

Huomioi ilmanvaihto skafferista ulos pihalle. Tällöin skafferia voi käyttää talvisin myös jääviileäkaappina. Meillä ilmanvaihto on vielä toteuttamatta.




Kaiken kaikkiaan voin vain suositella skafferin rakentamista varsinkin vanhaan taloon - ja tilaan, jossa säilytystilaa tarvitaan pieneen tilaan. Skafferi on pelastanut meidät tilavuudellaan ja toimivuudellaan. Vaikka tuvan keittiönurkkaus on todella pieni, sen yksi toimivuuden kulmakivistä on juuri tämä skafferi.Ruoka-aineita voi hamstrata, eivätkä ne lopu ihan heti kesken. Skafferi mahdollistaa myös suurempien tavaroiden kuten vesipullojen ja talouspaperin säilyttämisen keittiössä. Skafferiin voi piilottaa myös sellaiset jutut, jotka eivät ole visuaalisesti niin kivoja - mutta ovat kuitenkin toiminnallisuuden kannalta tarpeellisia. Meillä näitä ovat mikro ja laitteiden akkujen lataus johtoine kaikkineen. Talvisin juureksia on mahdollisuus säilyttää lyhyitä aikoja skafferissa, jos jääkaapista tila loppuu.



Here is our pantry implemented step by step. It is wery useful in little kitchen, because inside of the pantry there are planty of space to groceries and othes stuff. Now we do not need top shelves in kitchen, which enabled the new window, more light and more feeling of space!

I like - what about you?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


maanantai 4. maaliskuuta 2019

Arvot ja aika // Values and Time



Kuukauden ensimmäisen maanantain kunniaksi liityn joukon jatkoksi, ja kerron, mitä meillä on tapahtunut omavaraisuuden rintamalla - ja minulla etenkin siihen liittyvän tunnetyöskentelyn kanssa viimeisen kuukauden aikana. Kuukausi sitten kerroin, kuinka ilo pikkuhiljaa hiipui monelta eri elämän haaralta - myös näistä omavaraistelu-asioista. Siirryin erittäin monessa asiassa suorittamisen moodiin, minkä seurauksena ilo alkoi kadota elämästäni.

Olen niin kiitollinen kaikista vastauksista, joita sain postaukseen liittyen; kannustusta, myötäeloa, omia kokemuksia ja vinkkejä tulevaisuuteen! Olen näistä kommenteista enemmän kuin otettu. Kävin lukemassa kaikkien muiden omavaraistelu-postaukset, mutta harvaan jaksoin kommentoida. Energiat eivät tällä kertaa riittäneet siihen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin jättää kommentoinnit tällöin väliin; tärkeintä minulla on nyt parantua ja jaksaa tulevaisuudessa taas paremmin.

Eroan muista omavaraistelu-postauksista nyt varmastikin aika lailla, sillä itse keskityn tämän vuoden näissä postauksissa pääosin siihen, millä keinoin ja miten onnistun lukemaan itseäni ja jaksamistani paremmin niin omavaraisuusrintamalla kuin elämässä muutoinkin - ja näin, miten en suistu takaisin suorittamisen kierteeseen, vaan löydän taas ilon tekemiseen. Että osaisin ottaa asiat rennommin ja huumorilla - ja levähtää, kun sille tuntuu - kuten alla olevassa kuvassa:




Kuukaudessa on tapahtunut paljon, sillä olen tunnustanut itselleni ja muille, että tarvitsen lepoa elämääni nykyistä enemmän - ja tunnistanut elämässäni niitä asioita, jotka vievät voimaani enemmän kuin mitä arvomaailmani soisi niiden vievän. Tietoisesti olen alkanut etsimään ratkaisuja, joiden kautta minulle jää aikaa nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän sellaisiin asioihin, jotka ovat linjassa arvomaailmani kanssa. Tämä ei ole helppoa, sillä toisaalta nämä ratkaisut voivat olla eri arvojen kanssa ristiriidassa.

Otetaan esimerkkinä viime viikolla tekemäni ratkaisu. Hankin nimittäin oman auton. Nyt pääsen kulkemaan torpalla ja pääsen luontoon helpommin kuin ennen. Automme on nimittäin ollut käytännössä täysin mieheni käytössä. Torppa ja luonto tuovat minulle voimaa ihan hirvittävästi tässä elämäntilanteessa; kaupungin kevätpöly ja liikenteen melu pikemminkin vievät voimaa. Ratkaisu ei todellakaan ole linjassa kaikkien arvojeni kanssa. Pikemminkin täysin vastoin ympäristöarvojani, sillä vanha auto pöräyttelee ilmakehään aikamoisia määriä hiukkasia ja päästöjä... Mutta tämä on todennäköisesti väliaikainen ratkaisu - ja ratkaisu itseni parantamiseksi, joten arvoasteikolla oma hyvinvointi vei ympäristöarvoilta voiton.

Tunnontuskiani lievensi myös YLE:n uutinen, jossa kerrottiin varsin ymmärrettävästi, miten eri muutokset elämäntavoissa vaikuttavat ilmastomuutokseen. Olen luopunut talven aikana tehotuotetusta lihasta eli syön vain riistaa (pl. ajoittain kasvatettu kirjolohi), olen myös luopunut maidosta ja suurimmasta osasta maitotuotteita ruokavaliossani. Emme myöskään perheenä osta enää kaupasta lihaa ollenkaan (pl. joskus kalaa). En myöskään ole lentänyt aikoihin ja kaikki muut arjen matkat (pl. matkat torpalle) suoritan kävellen tai pyöräillen. Myös lämmityksessä ja veden kulutuksessa säästämme paljon. Suosittelen lukemaan kyseisen uutisen ja testaamaan, miten sinäkin voit halutessasi tehdä ympäristötekoja ihan tavallisissa arjen valinnoissa.

Asia tipahti nyt vähän sivuraiteilleen, mutta: koska mm. perhe, torppa ja luonto lisäävät elinvoimaani tällä hetkellä eniten - ja ne ovat myös arvoasteikoillani korkealla, olen tehnyt ratkaisuja, joiden kautta minulla on aikaa sekä mahdollisuuksia näille enemmän. Olemme myös varovaisesti miettineet tulevia kasvatuksia sekä torpan kunnostusta. Varovaisesti siksi, että vanha, pidemmään huonolla hoidolla ollut maatila tuottaa lähes poikkeuksetta sellaisia yllätyksiä eteemme, joihin emme ole osanneet  (tai halunneet vielä) varautua - ja joihin on kuitenkin reagoitava lähes heti. Esimerkkinä mainittakoon vaikka saunan katto, joka on korjattu kyllä puutarhan puolelta, mutta takaa näyttää tälle:



Mutta jos nämä yllätykset vähenisivät vuosi vuodelta, voisi olla oletettavaa, että tämän vuoden toimenpiteet olisivat kutakuinkin seuraavassa:
  • Lähtökohtana on, että emme kasvata tänä vuonna enää lisää omavaraisuutta merkittävästi - tärkeämpää on nyt hyödyntää jo niitä olemassa olevia ja tehtyjä kasvatusaloja ja kasvatuslaatikoita, joita jo on, nykyistä tehokkaammin ja toimivammin.
  • Viime vuodesta viisastuneena suunnittelemme vähän suuremman vesialtaan kaivamista, jolla turvaamme kasteluveden helpomman saatavuuden mahdollisen kuivuuden iskiessä. Tämä teettää työtä ja vaatii lihasvoimaa, jos emme saa tähän konetta käyttöön, joten siihen tulee varata paukkuja. 
  • Saatamme loppuun myös muita viime vuodelta kesken jääneitä projekteja kuten sadeveden vientiä ym. maanmuokkausta pihamaalla niin, että sadevedet eivät seiso paikoissa, joissa niiden ei toivoisi seisovan. 
  • Paukkuja varataan myös torpan alakerran korjauksen loppuunsaattamiseen, mikä onkin pääosin vain mielekästä hommaa. Pinnat saavat toivon mukaan viimein tapettia ja maalia ylleen - ja torpan kuisti kokee muodonmuutoksen, kun ovi siirretään alkuperäiselle paikalle takaisin. Kuisti saa sitä myöten myös uusia (vanhoja) ikkunoita - paikkoihin, joissa niitä ennenkin oli. Saan myös kunnostaa vanhoja ikkunoita - ainakin kuistin osalta, mutta mahdollisesti myös leikkimökin ja tuvan osalta.
  • Sähköyhtiö on saapumassa tontillemme ja vie sähköt maan alle. Tämä tietää myös meille työtä, kun saamme kaivaa pihapiirissä eri rakennusten välillä kulkevat sähkölinjat maan alle. Tässä tarvittanee jo jotain konetta. Jos ajatuksia, minkälainen kone tähän kannattaa vuokrata, otamme näitä vinkkejä mielellään vastaan. Sähkövedot lisännevät myös pihamaan töitä ja voivat aiheuttaa yhden perennapenkin ylöskaivamisen. Mutta kaikki ajallaan - ja todennäköistä on, että nämä työt voidaan siirtää myös ensi vuodelle. 
Lisäksi innoistuin tilaamaan Maatiaiselta tarvittavat siemenet tulevaa kasvukautta varten ja liittymään jopa yhdistyksen jäseneksi. Voin suositella Maatiaisen siemeniä täydestä sydämestäni; verrattuna muiden tuottamiin siemeniin, nämä ovat olleet ehdottomasti laadukkaimpia. Lisäksi maatiaisen julkaisut ovat olleet erittäin mielenkiintoista luettavaa!


Sainkin jo Maatiaiselta siemenet postissa, joten asiat ovat selkeästi etenemässä - ja vieläpä ilon ja innostuksen kautta! Tällaista meillä siis - ja miten muilla omavaraisbloggaajilla? Käykääpä kurkkaamassa heidän kuulumisiaan. Postauksissa he myös kertovat vähän enemmän taustoistaan, eli tiluksista ja tyypeistä blogin taustalla. Minulta jäi tämä ohjeistus huomaamatta, joten kirjoittelen tästä kenties tässä maaliskuun aikana. Mutta nyt siis kahlaamaan muiden tarinoita ja suunnitelmia - joita on viime kerrrasta vieläkin komeampi liuta!


Jovelan talopäiväkirja 
Pienen pieni Farmi 
Harmaa torppa 

Kuulisin mielelläni, mitä ajatuksia postaukseni synnytti? Voiko omavaraisuutta saavuttaa ilon kautta niin, että suorittaminen jää taustalle? Tässä blogipostaussarjassa monet ovat viime vuosina kertoneet, minä mukaan lukien, suorituksistaan ja tuloksistaan, mutta olisi mielenkiintoista kuulla myös, mille tämä eleämäntapa tuntuu sydämessä. Ja välillä myös pysähtyä miettimään tätä ihan tietoisesti, jotta hienot tavoitteet, jotka monesti piilevät omavaraisuuden taustalla, eivät käänny itseään vastaan ja hommasta tule yhtä suorittamista oman hyvinvoinnin ja terveyden kustannuksella.

Sairaslomapäivinäni löysin Anniina Jalkasen Youtube-kanavan, joka palautti ainakin minun mieleeni sen inspiroivan ja iloisen tunteen, joka minullakin oli, kun torppa hankittiin ja aloitettiin uutta, osittaista elämää maaseudulla. Huumoria, iloa, halua oppia uutta, osin autuamatonta tietämättömyyttä tulevasta - mutta silti niin energistä ja pienistä asioista nauttimista. Sitä kohti siis ainakin itse tavoittelen - satomäärät ja viljellyt kasvimaa-alat sekä rakennusten kunnostukset tulevat sitten arvokkaasti kakkosena perässä!




Last moth I have planned and partly also done things, which will add time to things which really belongs to myös world of values. At the same time I have reduced time to things, which are less part of my values. The change has not been easy - and the prosess will take a long time. But already now I have noticed a little chance in my healty.

The main change has been to admit, that I am not in power and I need time to rest. The second change has been to look for things, which are closely part of my hart and which give me power. One of these things is for sure our farmhouse. So I bought a car. Now I can drive there also by myself and spend more time there, rest and do the things I enjoy!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


tiistai 26. helmikuuta 2019

Luonnonmukainen pyykkäys // The Utility Room



Minulle on siunaantunut jokaiselle tiistaille pakollinen tilaisuus istua paikallaan puolitoista tuntia. Pitkä aika ihmiselle, joka istuu jo päivät töissä, mutta ajattelin ottaa asiat positiivisesti ja päivittää blogia tuon puolitoista tuntia. Lapseni on siis sitä mieltä, että äidin pitää odottaa kuvataidekerhon odotustilassa, eikä pois saa lähteä. Kunnioitan hänen tahtoaan siis, ja otan tilanteesta kaiken mahdollisen ilon irti.

Mietin jo syksyllä, että minun tekisi mieli kertoa täällä blogissa luonnonmukaisemmasta elosta, jota kohti olen askeleitani ottanut viime vuodet. Kun itse aloitin matkani, tuntui niin kovin vaikealle - ja jopa kalliille. Nyt kun olen tutustunut, opiskellut ja opetellut asiaa, ovat ekologiset vaihtoehdot kääntyneet jopa helpommaksi ja halvemmaksi. Täten mielelläni kerron ne pienetkin vinkit, joita olen oppinut, jos joku sielläkin päässä on samanlaisten tavoitteiden edessä.

Ajattelin aloittaa luonnonmukaisesta pyykkäyksestä. Tämän osalta ekologiset ja edulliset vinkkini:


Itsesekoitettu pesuaine (ohje ja aineet suoraan Limepopin verkkokaupan sivuilta):

350 ml ruokasoodaa
350 ml pesusoodaa
100 ml epsom-suolaa
2 rkl suolaa
muutama tippa tuoksuöljyä (itsellä käytössä laventeli)

Sekoita ensin jauheet sekaisin - sitten lisää tarvittaessa tuoksuöljyä hajusteeksi - sekoita uudestaan.

Purkita - ja valmista tuli!

Pyykinpesuaine on riittoisaa, ja olen tilannut nuo tarvikkeet noin kaksi kertaa vuodessa talouteemme (neljä henkeä). Arkea helpottaa siis ihan jo se, ettei ekologisia pyykinpesuaineita tarvitse erikseen muistaa ostaa ekokaupoista monta kertaa vuodessa. Netistä tilaaminen, ainesten keskenään sekoittaminen  ja käyttö on vaivatonta;1-2 rkl riittää hyvin yhteen koneelliseen. Toimii siis myös kiireelliselle perheen äidille. Lisäksi olen pistänyt huuhteluaineeksi etikkaa, joka toimii myös tehokkaana hajun poistajana!

EDIT: vinkkinä sain, että vieläkin halvemmalla soodan saa ostamalla suuremman satsin suoraan tukusta. Vieläkin edullisempaa siis!?




Etikka:

Pullonkorkillinen huuhteluun - ja raikas tuoksu on taattu. Netissä on toki hienoja ohjeita siitä, kuinka voit sekoittaa omat pyykkietikat ja purkittaa ne kauniisti pulloihin kera kauniiden etikettien. Oma arkeni ei ole sallinut tällaista hienostelua, vaan etiketissä lukee vain arkisesti Pirkka ja Etikka ja väreinä etiketissä on oranssia ja mustaa. Mitä haluan sanoa: asioista ei tarvitse tehdä kovin vaikeaa.

Sappisaippua:

Erittäin riittoisa sappisaippua irrottaa tahrat ja liat! Kostuta tahrakohtaa ja saippuaa, hiero saippuaa vähän tahraan, anna vaikuttaa ja pese pois taikka laita koneeseen. Erittäin toimiva - ja ekologinen! Suosittelen siis lämmöllä.

Ja sitten vinkki, jota en ole kiireltäni vielä ehtinyt toteuttaa, mutta joka on toteutuslistalla. Nimittäin:

Rohtosuopayrtti:

Meillä kasvaa tuota yrittiä jo vanhastaan torppamme pihamaalla, ja kyseinen kukka on myös erittäin voimakas leviämään. Rohtosuorpayritissä on jopa enemmän saponiineja kuin nykyään ekokaupoissa myytävissä pesupähkinöissä. Ekologisemman tästä tekee siis lähituotanto - ja halvaksi sen, että sitä on jo omalla pihamaalla. Toisin sanoen sehän on ilmainen.

Viimeisten vuosien toimenpiteenä minulla onkin ollut kukan kasvuolosuhteiden parantaminen ja kasvualan laajentaminen - niin, että joku päivä, kun aikaa on, alan kaivaa kukan juuria esille, kuivaan juuria ja raastan juurta sitten pesuaineeksi. Lisäksi koko kasvia varsineenkin voi käyttää pesuaineena. Rohtosuopan yritin käyttökokemuksista on kertonut mm. Jovelan Johanna blogissaan.

Villavaatteet:

Viimeinen vinkkini on talven varalle: villavaatteet. Olen pikkuhiljaa siirtynyt ostamaan 100 % villavaatteita ja villa-silkkivaatteita talvivaatteiden osalta. Villa hylkii likaa ja on luonnostaan antibakteerinen. Villavaatteet suorastaan nauttivat siitä, että niitä tuuletetaan, eikä niitä pestä niin paljon. Koko perheellämme on käytössä nykyään villa-/villasilkkialuspaidat ja -legginssit, joita käytämme pääosin aina viikonloppuisin.

Olen myös siirtynyt työvaatteiden osalta samoihin materiaaleihin paitojen osalta, mikä on vähentänyt pyykkäyksen tarvetta erittäin paljon. Toinen luottovaatteeni on farkut; niin kesällä kuin talvellakin. Kesällä vanhat farkut vain katkaistuna lyhyemmäksi. Farkkujakaan ei kannata pestä turhaan, joten tämäkin vähentää pyykkäyksen tarvetta. Myös muun perheen vaatteet tarkistetaan joka ilta sen mukaan, ovatko ne oikeasti likaisia. Jos eivät ole, vaate on siirretty uudelleen käytettävien vaatteiden pinoon - eikä syyttä suotta pyykkikoriin.

Villavaatteista suosittelen oman käyttökokemukseni perusteella etenkin Ruskovillan, Tamsilkin, Mukavan ja Uhana Designin tuottaita, jotka laadukkuuden ja ekologisuuden lisäksi ovat myös Suomessa valmistettuja. Lisäksi olen kutonut itselleni ja sukulaiset kutoneet meille villavaatteita - etenkin villasukkia. Omissa kutomisissani olen suosinut kirppikseltä löytyneitä vanhoja kunnon villavaatteita, jotka olen ostanut halpaan hintaan, purkanut kutomukset ja saanut erittäin halvalla erittäin laadukasta lankaa. Suurempi vaiva toki kuin valmiin lankarullan tilaaminen, mutta purkaminen on pääosin niin helppoa ja nopeaa, että sen tekee vaikka autossa istuessa taikka televisiota katsoessa kuin sivutuotteena.

Tässäpä nämä vinkit. Oliko tässä teille tuttua asiaa vai jotain uuttakin? Toivottavasti ainakin joku teistä innostui kokeilemaan, sillä liian usein tuntuu, että ekologiset vaihtoehdot jäävät syrjään, koska ne koetaan kalliimmiksi. Kaiken kaikkiaan pyykkimäärän vähentäminen ja helpot, itsetehdyt sekä riittoisat pyykinpesuaineet ovat kuitenkin jotain aivan muuta - joten suosittelen kokeilemaan! Ja jos sinulla on jokin hyvä vinkki tähän tarjolla, kommentoi ihmeessa ja pistetään hyvä kiertämään!

P.S. lämmin kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille. Lämmitti mieltä. Kerron kenties myöhemin tilanteestani teille lisää!



Our utility room in the city home. Also works as a gym!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 4. helmikuuta 2019

Iloa kasvukauteen 2019 // Joy for the Next Growing Season



Viime vuonna osallistuin yhteispostaussarjaan, jossa joukko bloggareita kertoi omista ajatuksistaan ja projekteistaan omavaraisuuden kasvattamisen osalta. Oli antoisaa osallistua tähän postaussarjaan, sillä samalla tuli kirjattua itselleen ylös, mitä myötä- ja vastoinkäymisiä matkalla oli. Viime kuukausi on saanut minut kuitenkin miettimään erittäin paljon omaa tapaani toimia. Elämääni on nimittäin salakavalasti hiipinyt suorittamisen maku, ja ilo tekemisestä on hävinnyt. Näin on käynyt myös omavaraisuuden kasvattamisen rintamalla.

Olenkin opiskellut itseäni ja aihetta - miettinyt, mistä suorittaminen kumpuaa ja miksi se on näin voimakkaasti alkanut ohjata tekemisiäni. Parhaan vastauksen aiheeseen löysin Katri Syvärisen kirjasta Elämän taika. Kirja kokonaisuudessaan kertoo siitä, kuinka loputon suorittaminen johti Katrin uupumiseen - ja kuinka ilo jäi kaiken tekemisen taakse. Välillä tuntui kuin olisin lukenut itsestäni kirjoitettua kirjaa. Ja toisaalta kirja kertoo Katrin tiestä takaisin kohti elämän taikaa.



Katri lainaa kirjassaan Penny Peircin kirjaa Intuitio - sisäisen tiedon ohjauksessa ihmisen luovan kierron vaiheita. Tämä herätti minut viimeistään, sillä huomasin, että olin elänyt jo monta vuotta lähestulkoon ainoastaan tekemisen vaihetta - toteuttanut, siirtänyt aktiivisesti ajatuksia konkreettiseen maailmaan. Mutta ihminen tarvitsee myös muita vaiheita; olemista ja saamista, jotta ihminen palautuu ja pystyy luomaan ja ideoimaan uutta ilman, että väsyy, uupuu ja sairastuu.

Omavaraisuuden kasvattamisen osalta talvi on monelta osin selkeää olemisen vaihetta, josta alkaa uuden luominen. On aikaa miettiä, pohdiskella, unelmoida, visioida ja kehitellä uusia ideoita. Oivalluksen hetken jälkeen on mielekästä tehdä päätös ja ryhtyä toteuttamaan ideaansa konkretian tasolla.

Meillä talvet ovat kuitenkin olleet hyvin pitkälti palkkatöitä, suuriakin rakennus- ja remonttiprojekteja, puiden kaatoa metsästä ja halkotöitä, metsän sekä risukon raivausta, kaupunkikodin ja vanhan torpan ylläpitoa, kotitöitä kahden pienen lapsen kanssa; yhtä ajan käytön hallintaa. Näiden kaikkien lomassa olemme toki myös unelmoineet, visioineet ja suunnitelleet - mutta ei millään mittarilla kyllä olemisen kautta.

Omavaraisuuden osalta kevät ja kesä ovat ovat puolestaan selkeitä tekemisen vaiheita. Silloin siirretään suunnitelmat konkretiaan ja tehdään. Ja tätä on tosiaan tehtykin, mutta kuten sanoin - ihan jokaisena vuodenaikana ja kaikilla elämänhaaroilla.



Kolmas vaihe, saaminen, koittaa Peircin mukaan, kun idea on toteutettu ja se on ilmentynyt fyysisessä maailmassa. Nyt on siis aika ottaa vastaan, nauttia ja juhlistaa sitä, mitä on saatu aikaan. Tätä ilmentävät varmasti omavaraisuuden osalta sadonkorjuu, ruoan laitto oman maan antimista, säilöminen, sadonkorjuujuhlat, kekrit, pyhäinpäivän juhlinta ja joulun aika. Mutta toki myös kesällä ja syksyllä kaunis ja rehevä puutarha, jossa on ihana juhlistaa kesää ja nauttia ihan vain kaikesta kauneudesta ja olemisesta. Ja toki vaikkapa talvella puulämmityksen luomasta lämmöstä ja tunnelmasta nauttiminen sekä itse rakennetussa tai korjatussa talossa vietetyt hetket perheen kesken.

Meillä kolmas vaihe on ollut, mutta se on suoritettu ilman sen suurempaa iloa itse tekemisessä. Toki egoni on kiitellyt minua moneen kertaan, kuinka ahkera olen ollut ja mitä kaikkea olen saanut aikaan. Ja olen päivitellyt nämä aikaansaannokset usein myös blogiin. Mutta sitä en ole halunnut itselleni myöntää, että ilo on pikkuhiljaa kaikonnut tästä vaiheesta - ja valitettavasti monessa eri elämän lohkossa muutenkin, ei siis vain omavaraisuuden tavoittelussa.



Pitkän johdannon jälkeen... Tämän postauksen tarkoitus oli kertoa yhdessä muiden bloggareiden kanssa, miten meillä on talvi mennyt omavaraisuuden osalta ja mitä suunnitelmia on tulevalle kasvukaudelle.

Summa summarum I: Emäntä uupui ja isäntä jatkoi halon hakkuuta sekä puhdetöitä.

Summa summarum II: Tulevan kasvukauden tavoitteena on intuitiota kuuntelemalla luoda omavaraisuutta elämään juuri sen verran, mikä optimoi ilon ja onnen tunteen tekemisessä. Tulevissa postauksissa tulen sitten kertomaan, miten myös tässä tunnetyöskentelyssä onnistun osana omavaraisuusjuttuja. Ehkä kuukauden päästä kerron myös vähän tarkemmin, mitä olen varovaisesti visioinut tulevaan kasvukauteen - mutta koska olen niin vahvasti vasta paranemisen tiellä, jätän tämän kortin vielä tässä kohtaa auki, sillä kovat tavoitteet johtavat itselläni helposti suorittamiseen.

Summa summarun III: Loppuelämän tavoitteena on kuunnella enemmän intuitiota, vaimentaa pikkuhiljaa ego ja elää niiden arvojen mukaisesti, jotka tunnistaa aivan ihkaomakseen. Niin omavaraisuuden kuin kaiken muunkin elämäämme vaikuttavan suhteen.



Entä mitä tuumaavaat muut bloggarit? Käypä kurkkaamassa myös heidän kuulumisensa seuraavien linkkien kautta. Itse ainakin luen seuraavaksi suurella mielenkiinnolla, mitä muut suunnittelevat ja tuumivat näin kasvukauden alussa, sillä postaukset olivat ainakin viime vuosina erityisen inspiroivia. Inspiroivat kirjoitukset ovat puolestaan juuri sopivia tähän olemisen vaiheeseen, jota tällä hetkellä pyrin mahdollisuuksien mukaan elämään.


Tänä vuonna bloggarijoukko onkin varsin valtaisa, joten näiden kaikkien postausten läpikäymiseen taitaakin mennä useampi vapaahetki. Kiitos kaikille muillekin bloggareille näin jo etukäteen, ja tulen vierailemaan blogeissanne varmasti ennemmin tai myöhemmin - kun vain hetki inspiraatiolle on se oikea.

Ihanaa kevään ja kesän odotusta kaikille!


Some pics from our winter - and promise, that I will enjoy more and stress less next spring, sommer and autumn in these surroundings!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!



torstai 31. tammikuuta 2019

Vinkkejä ekologiseen sisustamiseen // Our City Home





Pitkästä aikaa täällä. Viimeinen kuukausi on ollut elämässäni pysäyttävä - ja herättelevä. Ehkä voisin siteerata tässä kohtaa yhtä esitystäni, jossa kerron yritykseni nimestä:
...
Niin ja minulla on yritys, Suunnittelutoimisto Sinn. Sinn on siis sukunimeni. Nimi tulee Saksasta ja tarkoittaa merkitystä, järkeä ja mieltä. Olen onnellinen, että sain näin hienon sukunimen mentyäni naimisiin, sillä sukunimeni kuvastaa hyvin sitä, miten haluan tehdä valintojani elämässä - ja myös työssäni. Valinnoissa pitää olla merkitystä, järkeä ja mieltä.
...
Ehkä kerron tästä viime kuukaudesta teille vielä joskus lisää, mutta nyt en ole siihen vielä valmis. Jottei postaustaukoni kuitenkaan pitenisi tätäkin pidemmäksi ajattelin jakaa muutaman kuvan kodistamme, jotka otin nettisivujani varten syksyllä - ja vinkata nettisivuilleni lukemaan, miten meistä jokainen voi sisustaa ekologisemmin ilman sisustussuunnittelijaakin.





Vaikeinta ekologisen sisustamisen saralla on varmasti materiaalien ekologisuus. Lainaus nettisivuiltani:
...
Missä tuote on valmistettu ja mistä raaka-aineista? Millä energialla tuote on valmistettu ja miten tuotteen valmistuksen päästöt on huomioitu? Miten tuota on kuljetettu? Millainen on tuotteen elinkaaren loppupää? Voiko tuotteen kierrättää? Voiko tuotteen raaka-aineet kierrättää? Maatuuko tuote? Aiheuttaako tuotteen kierrättäminen päästöjä? Entä aiheuttaako tuotteen kierrättäminen esimerkiksi mikromuovipäästöjä vesistöön?
...

Näitä vastauksia on usein jopa mahdotonta löytää, mutta mitä enemmän kyselemme - myös valmistajilta ja maahantuojilta - sitä enemmän markkinat alkavat vastata kysyntään. Vaateteollisuudessa on jo tapahtunut muutosta ekologisempaan suuntaan. Miksei siis sisustamisessa ja rakentamisessakin se olisi mahdollista?

Sisustamisen hiilijalanjälki on suurempi kuin vaatetuksen, asuminen tuottaa 39 prosenttia suomalaisten hiilidioksidipäästöistä, ja maaleista kantautuu ympäristöömme kuusi kertaa enemmän mikromuovia kuin paljon parjattu kosmetiikka. Muutamia esimerkkejä mainitakseni. Tekemistä siis on, jotta tapamme sisustaa ja asua muuttuisi kestävämmäksi!





Our City Home. More Pics in my web sites!


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




lauantai 29. joulukuuta 2018

Ekologinen maali // Ecological Paint



Osaatko sinä sanoa, mikä maali on ekologinen? Oletko kiertänyt maaliosastolla ihmetellen, mitä nämä sisältävät? Mikä hengittää? Mikä sisältää muovia? Katsellut ekomerkkejä - ja taas ihmetellyt? Ottanut lopulta hyllyltä maalipurkin - silti edelleen epävarmana asiasta.

Minä ainakin olen. Nyt viimeisen vuoden aikana olen myös tutkinut asiaa monesta eri lähteestä. Kemiaa yliopistossa lukenut mieheni on ollut mukana tutkimuksissa. Vaikka hänkin on keskivertoa opiskelleempi kuin keskivertosuomalainen, ei häneltäkään asia ihan itsessään aukea. Eikä minulle.

Kuukausi sitten tapasimme mielenkiintoisen asiantuntijan aiheen tiimoilta. Olin hänen verkkokaupassaan käynyt jo tutkimassa maaleja, niiden kuvauksia ja niiden sisältämiä ainesosia. Nyt saimme keskustella hänen kanssaan ja kysellä ihan kasvotusten, miten asian laita on.

Mikä jäi tapaamisesta mieleen erityisesti, oli seuraava:

Liuotteeton maali tarkoittaa vesipohjaista maalia. Moni kokee vesipohjaisen maalin ympäristöystävällisempänä. Vedessä on kuitenkin yksi erittäin haastava tekijä: vesi synnyttää elämää. Eli maalissa se tarkoittaa sitä, että maali alkaa käydä tai homehtua, jos sitä elämää ei tapeta. No, täytyyhän se tappaa, sillä muutoin maali voi olla käyttökelvoton jo siinä vaiheessa, kun kuluttaja pääsee levittämään maalia seinälleen. No millä se tapetaan? Vastaus on yksinkertainen: säilöntäaineella.

Säilöntäaine. Kuulostaa vaarattomalle. Syömmehän myös säilöntäaineita, onhan niitä kosmetiikassa ja pesuaineissa. Maaleissa käytetyt säilöntäaineet eivät ole kuitenkaan ihan niin mutkattomia. Kun tietty piste on ylitetty, alkaa säilöntäaine joitakin ihmisiä allergisoida. Tuota säilöntäainetta kun tulee hengitettyä suhteellisen paljon ja suhteellisen pitkän aikaa kaiken sen päälle, mitä muista tuuteista niitä nauttii.



Mieleen jäi myös keskustelu ekomerkeistä. Olen itse näiden osalta jo erittäin epäileväinen, sillä historiastani olen tutustunut Avainlippu-tuotteisiin; tuotteisiin, jotka on valmistettu Suomessa. Hieno juttu! Mutta sitten syntyi Design from Finland -merkki. Aloin ihmetellä asiaa - mutta tottakai siinä piti käydä niin. Tuotanto alkoi siirtyä siinä määrin ulkomaille, ettei lipputuotteelle riittänyt ostajia.

Merkit ovat bisnestä. Niitä myyvät tahot myyvät niitä kriteereillä, jotka he itse määrittelevät ja markkinoivat ne niin, että asiakkaat saadaan uskomaan niihin.

Onko siis maali, jossa on päällä Pohjoismainen joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki tai vähäpäästöisyyttä mittaava M1-luokitus ekologinen? Sisältääkö se muovia? Onko sen hengittäminen turvallista?

Jaa-a. Kaikesta kuulemastani päätellen, en luottaisi, että olisi. Olisin asiasta täysin varma vasta, kun näkisin kaikki tuotteen sisältämät ainesosat, olisin tutustunut tuotteen tuotantoprosessiin ja tuotteen aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Haastavinta on, että mistä ihmeestä tavallinen kuluttaja ymmärtää esimerkiksi, mikä on tuoteselosteessa mainittu metyyli-isotiatsolinonin, joka voi olla kuvattuna tuoteselosteessa vieläpä näin selkeästi kuin 2-metyyli-4-isotiatsolin-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos (C(M)IT/MIT (3:1))?

No voin kertoa, sillä nyt tiedän ainakin sen. Metyyli-isotiatsolinonin on säilöntäaine, joka voi allergisoida - ja jonka on todettu allergisoivan nykyään yhä enemmän ihmisiä mm. Allergia- ja astmaliiton mukaan. Esimerkiksi Tikkurilan Remontti-Ässän tuoteselosteessa kerrotaan maalin sisältävän tätä ainetta ja kehotetaan käyttämään suojakäsineitä. Suojakäsineitä kehotetaan muuten käyttämään aika monen nykyajassa kaupasta ostettavan tuotteen osalta. Esimerkiksi ihan pesuaineissa. Oletteko huomanneet?



Kaikesta johdannaisena voin sanoa suoraan, että kaikista ekologisimman maalin saa sekoittamalla sen itse käyttämällä luonnonmukaisia ainesosia - osin jopa niitä, joita löydät jääkaapistasi. Meillä vieraillut alan asiantuntija ja maalikauppias vakuutti myös minut. Heillä on maalikaupassa tuotteita, jotka ovat ekologisia. Mutta kertoi avoimesti, että heillä on kaupassaan myös tuotteita, jotka eivät välttämättä ole ekologisia. Erittäin suuren kiitoksen antaisin tälle maalikaupalle kuitenkin siitä, että he kertovat, mitä heillä myytävät maalit sisältävät ja ottavat valikoimaansa siis vain tuotteita, joiden valmistajat kertovat maalin sisältämät ainesosat. Eivätkä he pelaile ympäristömerkeillä. Tärkeämpi on minusta seuraava tieto:

"Tottakai, tällä maalilla maalatun puun voit polttaa vaikka takassa - tai laittaa kompostiin."

Luonnon omaan kiertokulkuun! Näin juuri. Jos sinua kiinnostaa, mikä tämä maalikauppa on kyseessä, kerron sen: Suomen Luonnonmaalit. Ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan avoin kehotus teillekin kurkata maalien tuoteselosteeseen ja selvittää oikeasti, mitä huoneilmaanne levitätte. Itse olen levittänyt myös ja muun muassa maalia, joka sisältää edellä mainittua "2-metyyli-4-isotiatsolin-3-onin [EY nro. 220-239-6] (3:1) seos (C(M)IT/MIT (3:1))" - ja valitettavasti ilman suojakäsineitä. Syystä tai toisesta en kestä nykyään monia ruokia, en pysty syömään lounasravintoloissa kuin harvakseltaan johtuen ilmeisesti näiden ruu'issa paljon käytetyistä säilöntäaineista ja aromivahventeista - ja kärsin sisäilmaongelmista, monessa paikkaa.

Ja tästä syystä, kantapään kautta asian kokeneena, olen nykyään asiassa huomattavasti tarkempi. Mutta voin kertoa: ei tämä helppoa ole ja vaatii varsin perusteellista tutkimusta ja tietämystä, mikä on sääli, mutta toisaalta ymmärrettävää. Kuluttajille myydään hyvällä omalla tunnolla ostettavia tuotteita - mutta samalla halvalla, sillä halvimman kuluttaja lopulta usein valitsee. Valitettavasti.



How many times you have wondered, what the paits you use, contains? Is it too difficult to find the information? I found finally one paint store, in which you find easily the contains of the paints. The store is called Suomen luonnonmaalit.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!