Joulun tunnelmaa tyttären huoneeseen // Christmas spirit in Daughter's Room

Viime viikolla laitoimme tyttären huoneeseen joulukoristeita. Siis kaikki ne kolme kappaletta, mutta se oli saavutus meille se, ja olimme kaikki kovin tyytyväisiä tähän. Seuraavana aamuna sydämeni pyörähti muutaman kerran onnesta; niin suloinen näky oli tytär nukkumassa omassa sängyssään, äidin lämmin peitto vedettynä melkein pään yli, ja tähdet tämän kaiken sulouden yllä.

Mietin: Jos tästä ei tytär muistele aikuisena, äiti varmasti muistelee. Kun sai joulun alla nukkua tähtien alla.

Tästä muistona päätin ottaa kuvia huoneesta heti lasten noustua sängystä, kun oli vielä hämärää. Ja kun tähtitaivas loi sitä muistorikasta tunnelmaa tuohon pieneen suloiseen huoneeseen ja sen suloisen asukkaan uniin. Vaikka kuvat eivät ole laadukkaita, päätin julkaista postauksen juuri niillä kuvilla. Vaikka tykkään valoisista ja terävistä kuvista, on näissä kuvissa se tietty tunnelma ja muisto joulun ajan hämäristä päivistä tallella.

Tähtivalosarjan löysin kirpparilta joskus aikoinaan, ja valosarja pääsi vasta tänä jouluna kunnolla käyttöön. Tätä ennen olen tuskissani sitä pyöritellyt ympäri taloa, eikä sopivaa paikkaa ole löytynyt. Onneksi en luovuttanut ja heittänyt sitä kiertoon.

Tähtivalosarjan lisäksi huoneeseen kannettiin tytön viime vuonna joululahjaksi saama soiva ja lunta tupruttava joulukoriste. Sitä viritellään soimaan jo tyttärenkin toimesta tiheään, ja äiti saa heiluttaa palloa tuon tuosta, jotta tulisi jo se lumisade.

Ja kolmas koriste on tyttären ensimmäisenä jouluna Saksan tuliaisena saama iso piparkakku. Piparkakku oli lähellä syömistä jo viime jouluna; ja samalle vaikuttaa nyt. Veikkaanpa kuitenkin, että kolme vuotta vanha piparkakku voisi maistua jo vähän pahalle. Parempi siis pitää koristeena niin kauan, kuin vain pysyy ehjänä.

Ja niin, onhan siellä periaatteessa neljäskin joulukoriste; huonekuusi. Ostin huonekuusen alunperin anopille, mutta tytär halusi sen omaan huoneeseensa. Mietin sitten, että anoppi on varmasti onnellinen, kun lapsen lapsella on oma kuusi huoneessaan. Ja anoppi saa toisen kukan, kun vain pääsen kukkakaupoille.

Ja hei: Olen niin otettu edellisen postauksen aikaansaamiin kommentteihin. Kiitos teille; ihan kaikista. Ja varsinkin yksi kommentti pisti miettimään; ehkä nyt on tosiaan aika keskittyä juuri lasten aikaansaamaan joulutunnelmaan, jännitykseen, riemuun, nauruun, lauluun, askarteluun ja yhdessä olemiseen - ei heidän aikaansaamaan sekasotkuun. Joulu on lapselle moninkertaisesti tärkeämpää aikaa kuin aikuisille. Ja nyt on kenties ensimmäinen joulu, kun esikoinen oikeasti alkaa ymmärtää siitä enemmän. Yritän siis kovasti unohtaa omat pinttyneet tapani siististä ja hienosta joulukodista - ja keskittyä johonkin sellaiseen, jota voin sitten muistella 20 vuoden päästä kaiholla. Ja etten vain silloin miettisi, miksi en silloin ollut tarpeeksi onnellinen lasten riemusta ja ilosta ympärilläni! Ja nauttisin sitten silloin taas siitä siististä ja hienosta joulukodista.

Huono omatunto soimaa kuitenkin yhdestä asiasta. Tytär muistelee edelleen viime joulun joulukalenteria; sitä, jonka olin virittänyt rappusten ylle, ja jonka kirjekuorista löytyi joka päivä viesti tontuilta. Ja näissä viesteissä tontut vinkkasivat etsimään kodistamme valokuvia, pipareita tai muita kivoja juttuja. Ja mistä se huono omatunto? No siitä, että ajattelin jo, että Mailegin tonttukalenteri, jonka siskoni täyttää meille joka vuosi, saa riittää tänä vuonna.

Mietinpä kuitenkin, että tilanne on hyvin samanlainen kuin viime vuonna. Itse asiassa jopa vähän helpompi, sillä joulukalenteriin kuuluvat naru, pyykkipojat ja kirjekuoretkin ovat valmiina - ja joulukuun ensimmäinenkin on vasta edessäpäin. Vain tonttujen viestit ja yllätykset puuttuvat. Mutta niitä minä tein viime vuonnakin aina kyseisenä päivänä, kun tilanne oli sopiva - ja kun tiesin, mihin omat rahkeeni riittävät. ELI: kyllä minä sen joulukalenterin taidan vielä illan pimeinä tunteina ripustaa portaiden ylle. Olkoon sitten kaksi kalenteria. Mutta olkoon myös hyviä muistoja, joita muistella kenties sitten ensi vuoden joulun alla, iloisin mielin.

P.S. En ole ehtinyt vielä vastata kommentteihinne edelliseen postaukseen, mutta illalla yritän. Nyt loppui juuri tyttären pikkukakkostunti - ja äiti palaa takaisin arjen pyörteisiin. Tästä huolimatta; jokainen ajatuksenne on todella ilolla vastaanotettu; mahtavaa, kun sieltä toisen puolen ruutua löytyy niin paljon samanlaisissa elämäntilanteissa eleleviä sielunsiskoja!

.

Pictures from daughter's room. The star lights are maybe the best; it's so wonderful feeling, when daughter is sleeping under these lights - during dark christmas time here in Finland. Maybe memory, which last forever at least in mum's mind!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Joulua kotiin // Christmas Decorations

Postaus sisältää ongelmallisen tilanteen esittelyn, mutta ratkaisukeskeisesti. Turhasta hömpötyksestä tympääntyvät voivat skipata postauksen.

Eilen aloitin. Yritin. Eikä siitä yhtään mitään tullut. Tai no tuli kyllä täysi sekasorto.

Siis joulua kotiin. Olen viimeisen kuukauden kuunnellut joululauluja, ja niin joulua odottanut, mutta tiedättekö? Kun olen tottunut tätä ennen laittamaan joulua kotiin sellaisessa rauhallisessa tilassa. Siivonnut ensin paikat. Pyyhkinyt pölyt. Ottanut joululaatikon esille ja levitellyt ne koristeet sieltä lattialle. Kokeillut koristeita siellä ja täällä. Ja kokeillut uudestaan uuteen paikkaan. Ja kun on ollut hyvä, on katsellut ja nauttinut. Naulaillut, juossut paikasta toiseen. Välillä pihalla ja metikössä. Jotain etsimässä. Kuunnellut samalla joululauluja. Fiilistellen ja nauttien.

Jouluoksa, joka on ollut meillä kyllä ihan ympäri vuoden esillä (vaikea laittaa laatikkoon ja haikeaa hävittää), mutta nyt koristeltu joulukoristeilla.

No. Mitä sitten? No sitä sitten, että teepä tämä 1-vee herran kanssa, joka haluaa olla ihan jokaisessa jutussa mukana. Eikä nuku päikkäreitä, koska on kipeä ja yskii keuhkonsa maatessaan pihalle.

Ja minä niin haluaisin. Joulukodin. Sellaisen siistin ja kauniin.

Tarvitsen todellakin asennemuutosta. Kypsy jo aikuiseksi, tai tarkemmin sanottuna: perheelliseksi äidiksi! Ei tässä kodissa voi näyttää siltä, miltä voisi näyttää ilman kahta vilkasta kaksijalkaista. Joista toisen suurin intohimo on tällä hetkellä leikkiä tarhaa, tietenkin siinä huoneessa, missä ei ole sillä hetkellä yhtään leluja; sinnehän se on tyhjän päälle parasta perustaa. Ja joista toisen suurin intohimo on kaataa lelulaatikko ylösalas ja sen jälkeen tuoda innoissaan yksi lelu kerrallaan äidille tai isille.

Lumihiutaleita, kynttilöitä ja ...

Jossain vaiheessa olin jo tottunut tähän, ja kirjoitin siitä jopa postauksen. Mutta mikä nyt on, kun ahdistaa? Onko se sitä, että haluaisi, että edes joku asia olisi "järjestyksessä" ja "omassa hallinnassa" tässä elämässä?

Kun puoli taloa on sekaisin käynnissä olevan remontin takia. Ja kun tuntuu, että pääkin on ihan jotain muuta kuin järjestyksessä. Tälläkin hetkellä minun piti olla kaupungilla etsimässä led-kynttilöitä. Niin kirjoitan tätä. Siksi, että unohdin, mitä minun piti olla tekemässä. Tai nuo lumihiutaleet, joita askartelimme tytön kanssa. Viikon ajan on pitänyt muistaa ostaa teippiä, että saisimme ne ikkunalle. Ja btw tätä ennen olen vähintään vuoden paketoinut paketitkin ilman teippiä (tiedoksi myös teille, jotka saitte arvontapaketit käärittynä paperiin ilman teipin palasta). Ei siis olla muistettu. Tai että kuukauden ajan meiltä oli tulitikut loppu, ja aina jostain me vain löydettiin taas joku vajaa aski, jolla sytytettiin kynttilöitä ja takat.

... huonekuusi. Tiedättekö; monta vuotta vain ärsyynnyin, kun kaikilla näkyi tämä blogissaan. Mokomakin muotivillitys tuokin. Sitten sain tietää, että tämä on hyvinkin vanha ja perinteinen huonekasvi. Mieli muuttui: viime vuonna liian myöhään, sillä kuuset oli myyty loppuun, mutta tänä vuonna ostin niitä sitten todella ajoissa. Ja siinä yksi niistä nyt komeilee; Design Paletin kauniissa kangaspussissa.

No, asia kerrallaan. Tai tässä tapauksessa jopa kaksi ja yksi kaupan päälle. Lähdin lähikauppaan tänä aamuna ihan vain ostamaan näitä kahta kaivattua asiaa, ja ostin vielä piparitaikinaakin. Enkä silti unohtanut ostaa tulitikkuja ja teippiä (sillä niinhän usein käy, kun antaa muille ajatuksille vallan, että unohtaa sen varsinaisen asian).

Nyt on siis tulitikkuja ja teippiä. Ja kyllä; muutama joulukoristekin, kuten kuvista näkyy. Ja pölytkin pyyhin, mutta hyvin täsmennetysti juuri niiltä paikoin, joihin laitoin koristeita. Ja kirjastohuoneen pöydällä komeilee joulukoristelaatikko. Saa nähdä, kuinka kauan. Tai no tietenkin niin kauan, kunnes olen saanut koristeet paikoilleen.

Kuvassa näkyy jahkailu. Ei tehokasta. Kirppikseltä löytynyt kupariastia. Mitä laitan siihen. Kokeilin huonekuusta, mutta ei. Tiedättekö? Kun olisi pitänyt päästä sinne metsään sammalta hakemaan. Ja varastoon multaa. Joten laitoin huonekuusen takaisin hyväksi havaittuun pussukkaan.

Positiivinen päätös tälle postaukselle: Hei muori hyvä. Vielä on kuukausi aikaa jouluun. Ei mitään hätää eikä käpyjä otsalle. Kokoa ne kävyt ton kuusen juurelle. Näyttää hyvälle. Ja anna se poika isille, kun tulee kotiin. Ja koristele tytön kanssa. Tytöltä lentää varmasti niin hyviä ja tuoreita ideoita koristeluun - että.

P.S. Huomaatteko; pientä hulluutta ilmaantunut tämän muorin mielen päälle. Eikä tuolle pikkuveikallekaan tämä marraskuun pimeys pahitteeksi ole ollut; vetelee aurinkolaseja silmilleen. Onhan keskipäivä, ja se valoisin aika niin. Ja sanoo sieltä aurinkolasien takaa sitten: kukkuu, kukkuu....

EDIT: Kirjoitin tämän postauksen pääosin jo eilen päivällä, mutta en lähtenyt muokkaamaan. Ja uskokaa tai älkää. Eilen illalla laitoimme tytön huoneeseen joulukoristeet (3 kpl) ihan koko perheen voimin. Ja oli kivaa. Saimme jopa yhden palovaroittimen paikalle; siis jotain täysin extraa ja kauan suunniteltua. Mutta pölyjä en pyyhkinyt. Enkä edes imuroinut.

Tällä blogin kirjoittamisella on joskus uskomaton vaikutus; alkaa itse ihan miettimään, miten voisi toimia toisin - ja kuinka todella tyhjänpäiväinen tämäkin ongelma oli. Eihän se ollut edes ongelma. Ja suuri vaikutus on myös teidän tsemppiviesteillä; kaunis kiitos teille, jotka lähetätte aina välillä ajatuksianne sieltä ruudun toisen puolen!

Tsemppiä myös teille kaikille syksyn pimeimpään aikaan! Jos tuntuu mahdottomalle, pysähdy miettimään hetkeksi, mikä se ongelman ydin oikeasti on. Ja miten voisin ajatella kenties toisin? Monet ongelmat ovat niin itse rakennettuja ja vanhoista kaavoista syntyneitä, että on vain välillä hyvä pöllyytellä omaakin mieltään; joulusiivousta sinnekin kenties!

Nämä ovat vain niin kauniita. Valona Design. Ja nyt pitäisi saada aikaiseksi, ja tilata Valonalta joulukuuseen joulutähti. Se on upea! Ja tähteä meillä ei ole vielä, sillä sitä sopivaa olen etsinyt tähän asti, ja paremman puutteessa jouluaaton aattona aina viritellyt paperista jonkin tähdentapaisen kuusen latvaan. Kenties tänä vuonna toisin?

.

We have started christmas decorating; little tiny things, when we have chance to do something so unnecessary like this. My favourite christmas decoration is absolutely birch crystals by Valona Design, and now I am dreaming of Christmas tree star by Valona Design; it is fabulous! 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Our Family

Huh. Enpä muuta osaa sanoa. Marraskuun pimeys. Väsymys. Lapset kipeänä vuorollaan. Katkonaisia öitä.

Mutta pieniä piristyksiä arkeen tulee aina välillä ja yllättäen, kulman takaa. Kuten tämä perhetaiteilijan teos. Sanoisinko, että aika hieno. Isillä on hauikset kunnossa ja äidillä olkapäät hyvin treenattu. Ja ihan mekkokin päällä. Pojalta ehti naama hävitä; taisi poika tunnistaa itsensä kuvasta ja tunnustella, että olenko siinä todella minä.

Eipä tässä muuta. Piti tehdä postaus jouluvalmisteluista, mutta tämä tulikin sitten nopeammin. Nyt jos ehdin, siihen sen suunnitellun postauksen pariin.

Picture of our family made by unknown family artist. Daughter is little sceptic, but son thinks this is very good; looks like us!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Kammareiden remonttikertomus // Renovation of Bedrooms in Summer Home, Part II

Lahoa ja tervettä hirttä rinta rinnan.

Aloitin lokakuussa kertomuksen kesäkotimme kammareiden rempasta. Löytyi tyhjä hetki, kun poika nukkuu, ja ihme kyllä, tekemistä ei ole. Joten päätin jatkaa kertomuksen parissa.

Lokakuun postauksessa kerroinkin lähtötilanteesta sekä purkuoperaatiosta. Nyt siis siirrytään itse korjaksen ja rakentamisen pariin.

Alahirsistä löytyi aika paljonkin lahoa. Mietimme aluksi kauhuksemme, että joudummeko nyt hirsien vaihtoon. Isäni tuumasi kuitenkin, että katsokaa nyt, kuinka pitkälle lahoa löytyy; ovatko läpilahoja. Ja niin teimme - tai mies teki. Vasaran ja taltan kanssa hän kävi kaikki hirret läpi. Selvisimmekin säikähdyksellä; mikään hirsistä ei ollut läpilaho. Poistimme lahot osat ajatuksella, että ovat vain turha houkutus hevosmuurahaisille ja muille lahossa viihtyville öttiäisille. Osa hirsistä jäi tämän jälkeen kuopalle.

Alta paljastunut hirsi oli aika rujoa.

Sitten mietimme, mitä seuraavaksi. Selvää oli, ettei näitä hirsiä jätettäisi näkyville, sillä sen verran rujoa tavaraa hirret olivat. Toinen asia, joka mietitytti oli lahon löytyminen hirsistä. Oliko talossa kaikki kunnossa? Nouseeko multiaispohjasta kosteutta hirsiin? Joudummeko joku päivä kurkkaamaan hirsiä uudestaan? Tai avaamaan lattian? Korjaamaan alapohjaa?

Monta askerruttavaa seikkaa, mutta päällimmäiseksi jäi halu jättää rakenne sellaiseksi, että pääsisimme kurkkaamaan alahirsiä tarvittaessa. Ja tähän kuin vastauksena löysin Italianpunaisen parituvan blogista vaakalaudoitetut ikkunoiden alle yltävän perinteisesti rakennetut rintapanelit. Italianpunaisessa parituvassa panelit oli tehty oikein hienon perinteisesti ilman ponttia laudoissa. Me päätimme tehdä kuitenkin paneloinnin ponttiinsahatuista laudoista. Itseasiassa lattialaudoista. Ihan vain siksi, että saimme näitä helpommin ja halvemmalla lähisahalta. Ja toiseksi siksi, että mietimme kosteusvaihteluita ja puun elämistä kesäkodissamme. Ilman ponttia olisi voinut käydä niin, että laudat olisivat erkanneet toisistaan aina talvisin.

Rintapanelit saatiin paikalle juuri ennen hääjuhlia heinäkuussa 2015.

Kammarit hääjuhlapäivänä toimittivat juhlatilaa.

Lokakuussa jatkettiin hommia tilkitsemällä hirsien raot selluvillalla.

Panelointi asennettiin heinäkuussa. Hirsikuopat täytimme selluvillalla, jolloin seinien väliin syntyy mahdollisimman vähän kylmäsiltoja. Sitten tuulensuojapaperia. Homma saatiin valmiiksi itse asiassa pari viikkoa ennen hääjuhliamme; tuli vähän kiire saada torppa "juhlakuntoon" - tai voiko tätä sitten juhlakunnoksi kutsua...? Ja sitten pistettiin listat takaisin paikoilleen. Poistimme listoista vain pinnalla olevan irtoavan muovimaalin raaputtamalla.

Paneloinnin yläpuolelle asensimme lokakuussa pinkopahvit. Jälleen täytimme hirsiin muodostuneet kuopat ja hirsien väliset raot selluvillalla, ja jotta villat pysyisivät mahdollisimman hyvin paikoillaan "liimasimme" hirsien päälle vanhoja sanomalehtiä itsetehdyllä vehnäliisterillä, josta kerroinkin aihemmin. Sitten asensimme päälle pinkopahvit. Viimeistely on vielä kesken - ja itse pinkopahvituksesta voisin tehdä ihan oman luvun, sillä siitäkin jotain kenties opittiin - ja kenties jotain siellä lukijaa kiinnostaa nämä opetukset?

Hirsien päälle liimattiin vehnäliisterillä sanomalehdet pitämään selluvillat paikoillaan ja tuulen pois talon nurkista.

Pinkopahvit asennettiin. Ekaa kertaa elämässä netistä löytyneiden ohjeiden varassa.

Tämän hetken tilanne; maalaus, listoja ja tapetit puuttuvat vielä.

Ongelmitta ei selvitty pinkopahvituksessa. Irtosivat toisistaan. Liima ei pitänyt. Olivatko pahvit liian kosteita vai ilman lämpötila liian suuri. Nyt mietitään korjaustoimenpiteitä. Vielä ei ole ehditty näiden hommien kanssa eteenpäin, joten jos olet meitä viisaampi, anna mielellään vinkkisi!

Ihan ei ongelmitta säästytty, mikä näkyy yllä olevassa kuvassa, mutta siitä sitten lisää seuraavalla kertaa, sillä asiaan ei ole vielä ehditty paneutua. Jos alla olevan näköinen ongelma on sinulle kuitenkin tuttu, pistä ihmeessä vinkkiä tulemaan, miten tästä selviämme helpoiten?

Pinkopahvin päälle asennamme sitten ensi keväällä tai kesänä tapetit. Ja sen jälkeen rintapanelin päälle lista ja tietenkin ikkunalistat takaisin paikoilleen. Myös kaikki maalaushommat jäivät ensi kesään. Eli toisin sanoen; kammareiden remonttikertomus jatkuu näillä näkymin vasta ensi vuoden puolella.

Mutta sitä ennen sitten riittääkin varmasti remppakerrottavaa täältä kaupunkikodin osalta ihan tarpeeksi.

Tällaisia kuvakulmia siis tällä kertaa. Hiljaa hyvä tulee - ja kaunista. Vaikkei torppa ole vieläkään läheskään sitä, mitä siitä haaveilemme, on jo nyt todella hyvä olla; ei hiiriä sisällä (koputan puuta) ja voimme nukkua alakerran kammareissa. Kesänhän nukuimme ullakon kesähuoneissa, ja näin talven tullen siellä ei olisi enää tarennut. Huoneet valmistuivat toisin sanoen tähän kuntoon kreivin aikaan!

Nyt kammareissa nukutaan, leikitään ja elellään. Ensi vuonna jatketaan remonttia.

The renovation in our summer home started last spring - and is going to continue on next year. On October I told about the clearing process. After that we started building; boards, packing papers (is this right word?) and the old good structures back in their right places. The renovation is going to continue next year; then we are hopefully getting some paint on floors and boards and of course some beautiful wallpapers! But now the first target has been reached; we can sleep here!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Aula Valmistuu // Something is Finally Getting Ready!

Täällä tehdään nyt sitä pintaremppaa. Sitä mitä ajateltiin, että tehdään vain, kun ostettiin tämä koti. Neljä vuotta sitten siis.

Tässä pikaisesti muutama otos. Muut otokset jätin kameraan; julkaisukelvottomia. Kaikkialla on vielä keskeneräistä. Teemme käytännössä kaikkia huoneita samaan aikaan, joten kaikki varmaan valmistuukin lähes samaan aikaan. On näes tehokasta maalata yhdeltä istumalta pino listoja samalla maalilla - ja tehokasta listoittaa yhdeltä istumalta kaikki ne listat, jotka on maalattu. Ja tapetoida samoin yhdeltä istumalta kaikki ne kohdat seinistä, jotka vain voidaan tapetoida - kun on saatu vauhti päälle. Ja kun toisaalla kuivuu, toisaalla puuhataan.

Enemmän sitten myöhemmin. Nyt pikaisesti kahvit alas ja rapsuttamaan vanhoista listoista maalikerroksia pois.

P.S. Naurispelto, laita minulle sähköpostitse yhteystietosi, jotta saan viime postauksessa lupaamani yllätyksen postiin!

Pictures from our attic hall. It seems like we are finally getting the surfaces ready!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Hammi's Designin arvonnan voittaja!

Arvoin Hammi's Designin arvonnan voittajan viikonloppuna. Hieroin muutaman kerran silmiäni, kun sain voittajan arvottua Random.orgin kautta. Voittaja oli nimittäin Birgit Bikken Pilttuusta. Eihän hänessä muuten mitään ihmeellistä ja silmiä hierottavaa ole, mutta hän nyt vain voitti, jo kolmannen kerran, blogini (ml. vanhan blogini) arvonnassa.

En voi muuta sanoa Bikelle kuin, että ... sulla ja mulla on jokin yhteys. Arvontaonniyhteys? Toimii kuitenkin vain toiseen suuntaan. Uskotteko tällaisiin yhteyksiin? Minä en uskonut, mutta nyt mun varmaan täytyy uskoa.

Haluan muistaa myös muutamia muita arvontaan osallistuneita. En sen takia, että osallistuivat arvontaan, vaan siksi, että he ovat elelleet jo pitkän aikaa niin aktiivisesti mukana meidän jutuissa kommentoimalla ja tykkäämällä. Ja muistan juuri näitä, koska he juuri osallistuivat myös arvontaan, jolloin tiedän, että ilahtuvat varmasti näistä Hammi's Designin tuotteista. Pienet muistamiset lähtee Pilviraitille, Anulle, Aidafounille, Tyynelälle sekä Naurispellolle. Otan teihin kaikkiin myös erikseen yhteyttä!

Kiitos vielä kaikille osallistumisesta ja tietenkin Hammi's Design tästä mahtavasta yhteistyöstä! Tässä samalla tuhannet kiitokset kaikista tsemppiviesteistä edelliseen postaukseen, jossa purin sydäntäni liittyen remonttiin! Ihanaa viikon alkua teille kaikille!

P.S. Kuvia kirjastohuoneesta, jossa Hammi's Designin maalaus edelleen komeilee, sekä tietenkin kuvia arvottavista Hammi's Designin tuotteista!

Pictures from our library room. The painting made by Hammi's Design is so beautiful giving nice contrast to the wooden wall! 

Products of Hammi's Design via blog co-operation.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Remonttiväsymys // Tired of Doing Renovation

Ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Tehtaalla ei ollut mitään tapetteja, joita olisin toivonut yläkertaan, riittävästi tai ei lainkaan. Paitsi se, joka oli jo seinällä - ja sekin oli eri, mitä alunperin toivoin. Kiitos joka tapauksessa ihanista kommenteistanne ja neuvoista edelliseen tapettipostaukseeni! Luin kaikki, mutten vielä ehtinyt vastaamaan niihin.

Mitä sitten tein tapettien kanssa? Päätin tilata harmaata Lukkoa liian vähän, ja hätätapauksessa maalata osan seinistä. Sitten päätin ottaa pojan huoneeseen Wiener Jugendia, mutta erivärisenä. Ja sitten listasin Tapettitehtaan sivuilta kaikki ne tapetit, jotka vähääkään innostivat, ja jotka voisivat sopia makkariimme, laitoin kyselyn näiden saatavuudesta, ja päädyin tunnin harkinta-ajan jälkeen harmaaseen Pikkurokokooseen.

Siellä Tapettitehtaalla on juuri nyt jokin seisaus koneissa, ja seuraavaksi tuotanto alkaa pyörimään vasta vuodenvaihteen jälkeen. Eli myyvät vain varastosta löytyviä tapetteja.

Mutta minä en vain enää jaksa odottaa. Minua niin jo alkaa ahdistaa tämä jatkuva keskeneräisyyden keskellä eläminen. Laadin reilu viikko sitten keskiyön tienoilla taulukon, jossa on listattu päivän tarkkuudella remonttityöt. Tulevana perjantaina me tapetoimme jo yläkerran eteistä ja televisionurkkausta - taulukon mukaan. Ja lopputulemana tulisi olla kolme valmista makuuhuonetta, vessa, vaatehuone, eteinen ja televisionurkkaus sekä porraskäytävä ullakolle ennen joulua.

Ja miksi ennen joulua? Siksi, että haluaisin pitkästä aikaa loman, jolloin oikeasti ollaan vain perheen kesken ja tehdään jotain - siis jotain muuta kuin remonttia. Ja siksi, että tammikuussa palaan takaisin töihin. Ja oikeasti minua jännittää ihan hirveästi, miten me selvitään siitä. No selvitäänhän me, kun moni muukin perhe selviää. Mutta sen päättelin, että huomattavasti helpompaa olisi, jos koti olisi töihin palatessa se rauhoittumisen paikka. Ei pitkittynyt työmaa.

Ja olemme oikeasti saaneet aikaan. Paljon enemmän ja nopeammin kuin pitkään aikaan. Olen ottanut todella tiukan rouvan roolin. Mies vielä nauraa, kun sanon, että teet niin kauan kuin homma on valmis - mutta tämän päivän aikana. Ja hän on kiltisti tehnyt, jatkaen leipätyöhommia yöllä. Ja minä maalaan ja korjailen kaappeja toimintakuntoon pojan nukkuessa päiväunia, lasten nukkuessa yöunia tai lasten ollessa hoidossa isovanhemmilla. Nekin päivät ja ajat on aikataulutettu.

Remonttiväsymys. Siksi tätä voisi varmasti kutsua. Tykkään edelleen tehdä remonttia, maalailla ja tapetoida. Ja mieskin tykkää. Mutta tiedättekö? Lasten kanssa tästä on tullut enemmän uurastusta. Jos minulta kysytään, älkää ryhtykö mihinkään suureen remonttiin taikka rakentamiseen lasten ollessa alle 3-vuotiaita. Ja jos jompi kumpi tai varsinkin kumpikin tekee samalla leipätöitä. Sen voin sanoa kokemuksesta. Ja jotenkin osaan kuvitella, että säännön voisi laajentaa alle 7-vuotiaisiin. Mutta enpä sano vielä; kertaan tämän säännön ehkä teille sitten viiden vuoden päästä... Tai voi ei, toivottavasti en testaa tätä. Siis että kai me nyt saataisiin tämä valmiiksi nyt viimein ennen joulua?

Olemme siis remontoineet kotiamme syyskuusta 2011 lähtien. Niin, yli neljä vuotta. Aloittaneet kahdestaan ilman lapsia ja ilman mahassa kasvavaa asukkia. Ja nyt me neljästään saatamme tätä loppuun. Tyttö tietää jo, että isi ja äiti tekee paljon hommia. Ja poika tykkää tutkia työvälineitä.

Jos jotain hyvää: ovat lapset ainakin oppineet, että asiat eivät tule itsestään. Niiden eteen pitää tehdä hommia.

P.S. Kuvat tästä vaiheesta. Monta projektia siis työn alla. Lisää tarinaa niiden taustalta sitten myöhemmin.

P.P.S. Täällä on sairasteltu, valvottu ja samalla yritetty tehdä remonttia lauantaista asti. Yritän suorittaa synttäriarvonnan mahdollisimman pian. Yksi hyvä esimerkki siitä, miten remontti lasten kanssa ei aina ole niin suoraviivaista ja suunnitelmien mukaista; sairastaminen vie vanhemmiltakin mehut - ja kaiken liikenevän "vapaa"ajan.

Our renovation. It lasts and it lasts. Nowadays we build and paint - and tomorrow we hopefully start with wallpapers. We are little tired of this renovation, which has last over four years. Hopefully it is finally finished before christmas holidays!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!