maanantai 15. huhtikuuta 2019

Neljä vuotta "torpparina" // Four Years as a "Crofter"



Kevät on saapunut torpan maille. Saapui jo vahvasti maaliskuun lopulla, josta seuraava YouTube -videokin on kuvattu. Viikonloppu oli spesiaali, sillä meillä oli juhlat. Vietimme nimittäin 4-vuotistorpparijuhlaa! Teimme toki kaikkea muutakin, kuten kaadoimme metsästä haavan runkoja, sulatimme viimeisiä lumikinoksia, pelasimme Uno-peliä monta erää ja jatkoimme puusavottaa talvella kaadettujen puiden sekä matsästä kerättyjen kuusenrankojen parissa. YouTuben puolella paljastan, mitä noista haavoista ja kuusen rangoista on vielä joku päivä rakentumassa.



Mutta tänne ajattelin kertoa tuntemuksia siitä, mille minusta tuntui, kun neljä vuotta torpparina tuli täyteen:

Ensinnäkin tuntuu, etten kunnolla enää edes hahmota aikaa ennen torppaa. Mitä me teimme sitä ennen? Millaisia me olimme? Tuntuu siis, että nykyään olemme kaiken mahdollisen vapaa-ajan torpalla, ja meillä riittää niin mahdottomasti kaikkea kivaa tekemistä siellä, että koemme esimerkiksi ulkomaille matkalle lähdön pikemminkin rasitteena: Siinä menee sitten niin monta lomapäivää... Jos ei kuitenkaan? Mennäänkö vain torpalle...? Heh, olemme siis säästäneet monta matkaeuroa, mutta myös monta päästöhiukkasta, kun olemme ulkomaanlentojen sijasta hurauttaneet torpalle aikaa viettämään.





Voi myös sanoa, että olemme muuttuneet ihmisinä paljon. Arvostimme paljon luontoa ja maaseutua toki ennenkin - mutta nyt vieläkin enemmän. Arvostimme paljon vanhoja rakennuksia ennen - mutta nyt sitäkin vieläkin syvemmin. Arvostimme aikaa perhen kesken ennen - mutta nyt sitäkin aina vain arvostavammin. Arvostimme itse tekemistä ja perinteisiä, luonnonmukaisia menetelmiä - mutta siinäkin olemme kehittyneet ja siirtyneet neljässä vuodessa aivan uusille sfääreille. Arvostimme hyvinvointia ja terveellistä ruokaa - mutta siinäkin olemme kehittyneet moninverroin monipuolisemmaksi.

Mutta mikä kenties olennaisinta? Ajattelutapamme on muuttunut niin, että maalaisjärki on nostanut päätään. Asioista ei tarvitse tehdä monimutkaisia. Tarveaineiden ei tarvitse olla monimutkaisia. Tekemisen tapojen ei tarvitse olla monimutkaisia. Ilon pitoon ei tarvita monimukaisuuksia - ei vempeleitä, eikä härpäkkeitä.


Elämämme on huomattavasti yksinkertaisempaa nykyään - ja sitä kautta myös huomattavasti halvempaa ja vähemmän luontoa kuormittavaa. Tästä muutama esimerkki: Perheen yhteinen aika ei vaadi halleihin rakennettuja ratoja, vaan ihan vain ulkona ja luonnossa touhuamista, lautapelejä ja yhteisiä ruokahetkiä. Pesuaineissamme ei lue Bäng eikä Bojoing eikä pitkää listaa raaka-aineista, joista ei ymmärrä mitään - vaan niissä lukee korkeintaan vain muutaman luonnonraaka-aineen nimi, jonka tunnistaa ja jonka vaikutukset ympäristöön voi googlettaa helposti. Tai kasvovesi. Ostin vuosia kasvovedet kaupasta. Viimeisen vuoden olen käyttänyt itse tehtyä kasvovettä. Eikä siihen tarvittu kuin kiehuvaa vettä ja kasveja pihamaalta. Kuinka yksinkertaista, kuinka halpaa ja kuinka ympäristöystävällistä!

Nyt matkani on jatkunut kohti uusia sfäärejä. En tiedä tarkkaan, mikä aiheutti tämän pienen / suuren katastrofin elämääni, jonka seurauksena mielialani kellahti kumolleen. Kiitän kuitenkin tästä keinahduksesta, sillä viimeisten kuukausien aikana olen ymmärtänyt, että minun pitää siirtää tuota maalaisjärkeä myös itseni kanssa keskusteluun, myös itseni hoitamiseen ja myös itseni kunnioittamiseen. Tällä hetkellä paras opin lähde tässä on Läsnäolon voima -niminen kirja.



Elämä on siis yksinkertaistumassa, askel askeleelta. Nyt vuorossa olen minä; kuoritaan ne turhat kuormat päältä ja alta pois - ja sieltä se oma minä vielä joku päivä kuoriutuu. Yksinkertaisuudessaan oma minä; ei kukaan muu eikä kenenkään muun sanelema minä. Iloitsen näistä oivalluksista!

Onko teissä lukijoissa muita, jotka ovat yksinkertaistaneet elämäänsä - tietoisesti tai tiedostamatta? Ja onko jokin tapahtuma saanut tämän muutoksen aikaan - vai onko se ollut vain ajan kysymys? Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia.

Kuvituskuvina joulukuussa metsälenkiltä nappaamiani kuvia; näyttävät näin kevään ruskeaan maisemaan tottuneilla silmillä kovin satumaisilta - vaikka kyllä minä tätä kevättäkin rakastan. Aivan todella paljon!




We have only had the farmhouse for four years. On the other hand I do not really remember the time before farmhouse. Maybe because we have changed so much after that. Or the farmhouse has changed us. Our lives and our ways of thinking are much more simplier than earlier. If you want to simlify the feeling, it is:

All you need is Farmhouse, ye - ye - ye - ye - he - he! 

....


_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




perjantai 12. huhtikuuta 2019

DIY pellavaöljymaali // DIY Linseed Oil Paint




Niin yksinkertaista ja niin helppoa; nimittäin pellavaöljymaalin teko! Tässä postauksessa ei ole juuri uutta tietoa heille, jotka huomasivat viime kertaisesta postauksestani YouTube-videon, jossa tein pellavaöljymaalia.

Tein pellavaölymaalia siis itse. Oikeastaan pikemminkin lasuuriöljyä eli ruskealla sävytettyä pellavaölyä. En halunnut väristä siis peittävää, minkä takia käytin vain ruskeaa umbraa pigmenttinä, enkä ollenkaan sinkkivalkoista.

Pinnasta tuli mielestäni täydellinen; siksi uskallan tätä hehkuttaa myös teille ja kannustaa itsekin kokeilemaan!

Vinkkini lyhyesti:

Sekoita pigmentti edellisenä päivänä pieneen määrään pellavaöljymaalia. Vaikein osuus on varmasti sävyn ja tummuuden arviointi, mutta uskon, että tekemällä ja kokeilemalla oppii! Mitä enemmän pigmenttiä laitat litkuun, sitä tummempaa saat - tai sitä enemmän saat maalia.

Seuraavana päivänä lisää sekoitukseen lisää pellavaöljymaalia. Jos haluat peittävää maalia, lisää myös sinkkivalkoista. Katso silmämääräisesti, mille litku näyttää. Aina et varmasti voi onnistua, mutta jos sinulla on taustalla jo kokemusta maalien ja öljyjen käytöstä, sinulla on todennäköisesti jotain hajua myös siitä, minkä välinen litkun olisi hyvä olla, jotta saat sillä tavoittelemasi sävyn.

Sitten vain maalaamaan, jos maalattava pinta on puhdas ja kuiva. Luonnonharjaksinen sivellin, ohuita kerroksia, imeyttäen puuhun. Mielummin useampia kerroksia päällekkäin.

Maali on erilaista kuin muovimaalit, mutta takaan, että myrkyttömänä ja luonnonmukaisena se palkitsee tekijänsä ja asujansa ihan varmasti ajan saatossa.

YouTube-videoni aiheesta löytyy täältä, jos haluat nähdä lisää, mitä käsittelin tällä aineella. Tuvan pöydästä tuli ainakin hieno - kuten kuvat sen hyvin kertovatkin!

Onko teillä lukijoilla kokemuksia itse tehdyistä maaleista? Jakakaa vinkkinne minulle ja muillekin lukijoille, jos vain ehditte! Parasta on tietenkin oppia toisten kokemuksista ja etenkin myös virheistä, joten jos on kämmikin käynyt, paljasta ihmeessä itsesi. Mutta nyt:Ihanaa viikonloppua juuri sinulle!




I did linseed oil paint myself! It was easy. I recomend to try, if you do not have tried yet!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Pienin askelin // With Small Steps





On vuorossa yhteispostaus kera joukon omavaraisuus-bloggaajia, eli taas on kuukausi hujahtanut! Vaikka tuntuu, että aika on kulunut nopeasti, on kuukaudessa tapahtunut merkittäviä loikkauksia - ei ehkä niinkään omavaraisuuden saralla, mutta oman hyvinvoinnin, mikä on kuitenkin merkittävä pääoma omavaraisuuden kasvattamisenkin kannalta. Kuten eräs lukijani kommentoikin, jos omaa jaksamista ei ole, ei ole juuri minkääntasoista omavaraisuuttakaan.

Omavaraisuuden tärkein kulmakivi taitaakin olla itse "päätekijän" hyvinvointi; mitä paremmin sitä itse voi, sitä paremmin sitä jaksaa myös tehdä asioita. Niin yksinkertaista - mutta silti: liian usein sen unohtaa. Ja minä voin rehellisesti sanoa, että en ole kunnioittanut sitä läheskään toivottavalla tasolla. Tarvittiin lopulta lääkärin lausunto uupumuksesta, minkä jälkeen ymmärsin, että nyt on tosi kyseessä.

Kuluneen kuukauden aikana tärkein tehtäväni on edelleen ollut oman hyvinvoinnin kohentaminen. Siihen on auttanut merkittävästi palkkatyön 50 prosentin vähenemä. Siihen olisi tarjottu myös lääkkeitä jo alkuvuodesta, mistä kuitenkin kieltäydyin. Kaikesta huolimatta koin, että minulla riittää voimia nostaa itseni suosta ilman lääkkeitä. Enkä kokenut, että lääkkeet poistaisivat itse syytä - nehän vain vaimentaisivat syyn seurauksia. Olen siis pureutunut syihin. Syynä ei ole ollut omavaraisuuden kasvattaminen, vaikka asiasta nyt tässä postauksessa kirjoitankin. Syynä ovat olleet monet muut asiat, jotka heijastavat pitkältäkin historiasta tähän päivään. Miksi kuitenkin kirjoitan tästä nyt?

Siksi, että tuo uupumus ja lievä masennus johtivat siihen, että aloin karsia elämästäni niitä kivoja asioita, jotka ennen olivat tuoneet iloa ja voimaa elämään. Juuri niin kuin ei pitäisi tehdä - mutta juuri niin kuin uupunut ja masentunut helposti tekee. Omavaraisuus, itse tekeminen, puutarhan suunnittelu, torpan rempat ja seuraavan kauden omavaraisuusideoinnit tuntuivatkin enemmän rasitteelle kuin kivalle jutulle - vaikka ennen ne olivat juuri niitä asioita, joista nautin täysin siemauksin - ja joista sain voimaa arkeen!


Ensimmäisten kahden kuukauden aikana diagnoosin saatuani olin pidemmän paussin kokonaan pois palkkatöistä, luin kirjoja uupumuksesta, kuuntelin podcasteja, tunnustelin itseäni, harjoitin intuitiivista kirjoittamista, opettelin joogaamaan ja meditoimaan. Käytin myös mäkikuismaa, jota käytetään paljon mm. Saksassa lievän masennuksen hoitoon. Yritin tehdä kivoja asioita elämässä lääkärin ja psykologin kehoituksesta ja teinkin jonkin verran - mutta huomattavasti vähemmän ja hitaammin kuin ennen uupumusta. Viimeisimmän kuukauden aikana voimat ovat alkaneet ajoittain palautumaan, ja vanha oma iloinen ja pirteä itseni on alkanut nostaa päätään ja mieleeni nousee aina vain uusia ideoita, joita haluaisin toteuttaa.

Omavaraisuuden saralla tämä on näkynyt monessa asiassa; seuraavan kasvukauden ideoinnissa, taimikasvatuksen aloittamisessa - ja mikä uusinta ja mielestäni hienointa: itse tehdyssä maalissa! Olen niin onnellinen, kun jaksoin ryhtyä johonkin aivan uuteen, sillä vaikka alku kulutti henkisiä voimia verrattain paljon, oli lopputulos äärimmäisen palkitseva.

Toinen uusi asia on ollut, että haksahdin tekemään YouTube-videoita, joista olen saanut jo kaksi julki. Ensimmäisestä videosta kerroin täällä ja toinen videon linkki on alla. Videon aihe liippaa hyvinkin omavaraisuutta, sillä teen siinä ensimmäistä kertaa elämässäni itse tehtyä maalia - ja testaan sitä muutamiin kalusteisiin. Lopputulos oli kiitettävä, joten suosittelen katsomaan videon tai tutustumaan jotain toista kautta itse tehdyn pellavaöljymaalin valmistukseen. Niin helppoa se on, niin halpaa se on - ja niin myrkytöntä, etten voi muuta kuin suositella! Kuvissa näkyvä tuvan ruokapöytä on käsitelty tuolla aineella. Pinta ei ole aivan vielä lopullinen (eli kuivunut täysin kovaksi), mutta kuvia varten oli pöydän päälle laitettava vähän jo tilpehöörää rekvisiitaksi.


Viikonloppuna rakensimme torpalle myös uuden taimihyllyn etelään avautuvan tuvan ikkunan eteen. En ole ennen kasvattanut taimia torpalla, mutta nyt se on käytännössä pakko, sillä vietän siellä yli puolet viikosta - ja miehen huostaan en uskalla taimikasvatuksia jättää. Koska tilat ovat erittäin pienet, oli jotain keksittävä. Löysin jo tästä vinkin Jovelan Johannan postauksesta, mutta mikä hassua: en puhunut siitä mitään  miehelle, koska ajattelin, että hän tyrmää sen koukkuihin / kattoon kohdistuvan kovan painon takia. Mutta viikko tästä eteenpäin, mies itse ehdotti, josko tekisimme taimihyllyn ikkunan eteen roikkumaan katosta. Voitte arvata, että olin ällikällä lyöty ja mietin tämän jälkeen, kuinka samanlaisiksi voivatkaan pariskunnan ajatukset ajan saatossa muovautua...? Ja kattokin kuulemma kestäisi, sillä koukkujen kohdalla on sopivasti tukeva palkki tukena!

Mutta niin: syntyi helposti toteutettu ja helposti kasattava ja vieläpä helposti säilytettävä taimihylly, jonka hyllyt tosin jo melkein täyttyivät tomaateista ja muutamista yrteistä. Hieman ihmettelen, mihin seuraavat taimet sitten laitan, kun niiden aika koittaa, mutta vielä ei ole sen haasteen aika onneksi. Taimet on istutettu vanhoihin istutusruukkuihin, jotka ovat tulleet vuosien saatossa milloin minkäkin kukan mukana. Altakasteluruukkuina toimivat säilytysrasiat. Toivotaan, ettei aurinko paahda niitä pilalle kevään aikana, sillä näille olisi käyttöä taas syksymmällä marjojen kypsyttyä.

Muutama kuva uudesta pöydän pinnasta sekä edellä puhutusta taimihyllystä siis ohessa. Pienin askelin siis edetään tänä vuonna omavaraisuuden osalta, mutta viime vuosina rakennetuilta hyviltä pohjilta on onneksi helpompi ponnistaa uuteen kasvukauteen!

Loppuun vielä muutama vinkki tämän postauksen asiasisältöön liittyen. Kehoitan jokaista vanhan talon kunnostajaa ja vanhassa talossa asujaa, liittymään Rakennusperinteen Ystävät -yhdistyksen jäseneksi. Jäsenenä saat vuodessa useamman, erittäin laadukkaan lehden, joista jokainen on täynnä asiaa - ja tärkeää asiaa, jos haluaa vaalia vanhaa taloa ja pidentää sen käyttöikää. Lehdet ovat täynnä vinkkejä itse tekemiseen, eli erittäin lähellä myös omavaraisuuden ideologiaa. Toinen yhdistysvinkki liittyy siemeniin ja Maatiainen -yhdistyksen jäsenlehteen. Tähänkin yhdistykseen kehoitan jokaisen omavaraisuudesta tykkäävän liittymään, sillä saat siemenet tämän jälkeen jäsenhintaan - ja ehkä tärkeimpänä siksi, että saat jälleen mahtavia tietopaketteja kotiisi lehden muodossa liittyen kasvien ja eläinten kasvatukseen - mutta myös paljon muuhun. Suosittelen!



Niin ja jos siellä lukijoissa tai heidän tutuissaan löytyy samankaltaisia jaksamisen haasteita arjessa, voin vielä vinkata viimeisimmän kuukauden henkisen kasvuni uudet tukipilarit: kiitollisuuspäiväkirja, jonka toteuttamiseen sain hyviä vinkkejä täältä - sekä Läsnäolon voima -kirja, jota olen kuunnellut Storytelin kautta. Kiitollisuuspäiväkirjasta olen kuullut niin monelta taholta hyvää, että päätin kokeilla - ja tulokset kyllä huomaa todella lyhyessäkin ajassa jo. Mutta toisaalta, jos kirjoittamisen lopettaa, senkin huomaa. Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjasta löysin puolestaan jotakin, mitä en ollut aiemmin käsittänyt ollenkaan - vaikka läsnäolosta nyt kuulee nykyään joka tuutista. Niin yksinkertaisia asioita, mutta silti niin merkittäviä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Täytyy kuitenkin myöntää, että tuo kirja ei ole yksinkertainen kuunnella eikä varmastikaan lukea, mutta sanoma aukeaa kyllä, kunhan jaksaa vain kuunnella tai lukea eteenpäin - ja ehkä kuunnella tai lukea vielä toisen kerran, kuten minä olen jo tekemässä!

Sellaisia kuulumisia omavaraisuuden osalta. Ja seuraavassa lista postauksista, jossa eri bloggaajat kertovat omilla tahoillaan edistyksestään. Paljon mielenkiintoista luettavaa taas tiedossa siis:

Urban Farming  
 
Harmaa torppa 
Tsajut  
 
Sarin puutarhat 
Korkeala  
Jovelan talopäiväkirja  
Maalaiskaupungin piha 
Riippumattomammaksi  
Kohti laadukkaampaa elämää  
 
Metsäläisten elämää  
 
Sorakukka 
Laura eli Javis  
Maatiaiskanasen Elämää  
 
Rakkautta ja maanantimia  
Palokankaan pientila  
Alussa oli Vehkosuo 
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi  
 
Pienenpieni farmi 
Iso-Orvokkiniitty  
Villa Koira  
Mrs Sinn 
Torpan Tyttö  
Ku ite tekee  
Luomulaakso  
 
Saman otavan alla  
Caramellia  
 
Airot ulapalla  
 
Villa Kotiranta  





Our new DIY sheedling shelf in front of the window. Tomatos and herbs; here we come! In the Youtube-link before you can see, how i did paint myself! It is very easy; you need only liseed oil varnish and pigment. I recommend!



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!