Keväinen aamu torpalla // Sring morning

Aamut torpalla ovat parhaita - varsinkin silloin, kun onnistun nousemaan sängystä ja hilpaisemaan ulos ilman, että pikkumies herää. Hän on kuin äitinsä; aamuvirkku.

Viime viikonloppuna oli se aamu; aurinko oli nousemassa, ja linnut pitivät mahtavaa konserttiaan ympärillä. Muuten aivan hiljaista.

Päästäänköhän tulevana viikonloppuna juomaan aamukahvit ulkona, keinussa? Keinun kohdalle paistaa aamuaurinko - ja juuri tuohon keinun paikalle olemme suunnitelleet ruokailuryhmääkin. Kenties joku vuosi sitten syömme aamupalankin siinä.

Alla siis pitkästä aikaa jatkoa youtube-kanavallani; ei puhetta, ei sanoja, vain linnun laulua ja hiljaisuutta. Ehkä tällaiset videot ovatkin mun juttu, heh!

Videoclip; last saturday morning at our cottage. Spring and the beautiful songs by forest birds. These are things I love at the springtime!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Mikä kätköpaikka! // Is there some treasure?

Jo viime keväänä torpan ostettuamme katsoimme saunan viereistä pusikkoa, osin jopa peläten. Mitä sieltä keskeltä löytyykään? Kun olimme tutustuneet pihapiirin ympäristöön muutaman viikon, osasimme jo arvata, mitä sieltä todennäköisesti löytyy.



Roskaa, roskaa, roskaa.

Viimeisen vuoden aikana olemme siis hyvinkin perinpohjaisesti tutustuneet vanhaan perinteiseen tapaan; tapaan haudata roskat maahan. Pihamme ympäristö on rumasti sanottuna vanhaa kaatopaikkaa. Kauniisti sanottua villiä luontoa, johon ihminen on jättänyt kulttuurisen jälkensä - kuten nyt esimerkiksi kumisaappaitaan...



Vanha tapa, joka on toki toiminut silloin, kun suurin osa roskasta on ollut maatuvaa. Ja kyllähän se muovikin maatuu, mutta siihen menee sitten pikkuisen pidempi aika kuin ihmisikä jaksaa odottaa.

Niin. Eli tuonkin pusikon keskeltä löytyi raivauksen jälkeen muovipusseja kerroksittain haudattuna. Mutta löytyi sieltä muutakin; löytyi mm. lasipulloja, vaatteita - ja kumisaappaita. Vähän tuonnempana oli kaatopaikka einespaketeille sekä nuudelipusseille, pattereille ja tölkeille. Kaikkein eniten on kuitenkin muovia; rehupusseja ilmeisesti monin kerroksin maahan haudattuna.



Näitä katsoessa tulee melkein itku. Ja ahdistus. Miksi? Oi miksi? Ja miten ihmeessä pääsemme tästä murenevasta muovimassasta ikinä eroon?

Maa vaihtoon? Tarkoittaisi lähes koko pihapiirin ympäristöä. Tai sitten vain annamme olla. Otamme suurimmat pois ja pienimmät hautaamme maan alle. Pois tätä silppuuntuvaa muoviroskaa ei saa kuitenkaan kokonaan vain keräämällä; toivotonta.

Tässä, jos jossakin on huomannut, että teollistumisen tuomat materiaalit tulivat liian nopeasti käyttöön - nopeammin, kuin ymmärrys niiden haitoista tuli tietoisuuteen. Ja miten niiden teollisten materiaalien kanssa pitäisi elää. En siis syytä entisajan ihmisiä, mutta katson joskus jopa peläten tätä hetkeä ja muutoksen nopeutta. Jos teollistuminen sai paljon aikaan, mitä me sitten saamme?



Viime vuosikymmeninäkin asiat ovat muuttuneet niin nopeasti. Ja muuttuvat parhaillaankin. Mitä kaikkea meidän tulisikaan tehdä toisin, jotta tulevat sukupolvet eivät itkisi minun laillani ahdistustaan entisten sukupolvien tekoja. Ja pahinta on, että tiedän, että entisten sukupolvien maahan hautaamat roskat ovat vain pieni pisara siinä meressä, jota me omilla toimillamme tänä päivänä aiheutamme.

Mutta niin. Menipä syvälliseksi. Mutta näin syvälliseksi menivät ajatukseni, kun näitä roskia katselin.

Eli niin, ei löytynyt aarretta risukon keskeltä. Löytyi roskaa. Jotain hyödynnettävää löytyi kuitenkin tämän risukon takaa; vanha tiilikasa, johon on pinottu ilmeisesti pihapiirissä joskus olleen vanhemman talon hormin ja uunin tiilet. Vanhaa perinteistä kunnon tiiltä. Kasaa on nyt pikkuhiljaa käyty läpi ja vähistä odotuksista huolimatta löydetty ehjiä ja lujia tiiliä kasan uumenista.

Näitä sitten hyödynnetään joku kaunis päivä, kun aletaan rakentamaan kasvihuonetta pihalle!

We didn't find any treasure in the middle of thick brushwood - but instead lot of that: rubbish! But behind the brushwood were lot of old clay bricks - some of them even unbroken; that was happy find and we are going to use them some day when building the greenhouse!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Kadonnut puutarha // The vanished garden

Viime keväällä ihmettelimme, kun pihamaalta löytyi yli kymmenen viinimarjapuskaa, jotka tuottivat kuitenkin vain punaisia marjoja. Miksei mustia?

Loppukesästä huomasimme, että kanalan reunalla kasvaa vadelmaryteikköä. Sitten huomasimme, että siellä taitaa olla jotain viinimarjaakin. Tänä keväänä puska näytti todellakin ryteiköltä; kuten yllä olevat kuvat näyttävät.

Kahden päivän tuoksinnan jäljiltä näytti jo paljon paremmalle; kuvat alla!

Meillä on nyt siis noin kymmenen viinimarjapuskaa enemmän, ja nyt myös mustan värisiä marjoja tuottavia. Pensaat näyttävät tosin enemmän viiniköynnöksille. Työ siis jatkuu; lannoitteet ja katteet juurille, mahdolliset lisäperkaukset ja leikkuut, paremmat tuet pensaille ajan kanssa - ja toivottavasti saan kesällä jakaa teille ylpeänä kuvan kanalan päätyyn muodostuneesta marjapensaskaaresta täynnä lehtiä - ja marjan alkuja!

Tätä löytöä voi verrata tunteeseen, kun löydät kirpparilta jotain, jota olet niin kauan etsinyt - ja jonka vihdoin löydät halvalla - ja jopa parempana kuin olisit voinut kuvitellakaan! Mutta jota muut eivät ole löytäneet, sillä löytö on niin likainen - tai vaatii vähän korjailua ja mielikuvitusta. 

Edelliseen liittyen voin ymmärtää, ettei näiden kuvien perusteella jokainen lukija ole kenties niin innoissaan asiasta kuin minä olen, sillä vaikeahan kevään oksakasoista on saada kauniita kuvakulmia - varsinkin, kun taustalla komeilee vielä vähintäänkin persoonallisen rappioromanttinen kanala. Mutta kesällä nämä epäröijätkin kenties ymmärtävät asian hienouden...?

We found last weekend new - or actually very old - currant shrubs. Pictures from the same Place; before and after doing some job. Quite amazing!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Ruuhkavuodet ja vapaa-aika // The base floor of our croft

Kukkuu...! Täällä ollaan. Pitkästä aikaa. Hirmuinen elämänmuutos käynnissä - tai sille ainakin tuntuu. Viisi päivää viikossa töitä. Uudenlaista työtä, ja sellaista työtä, josta haaveilin jo opiskeluaikoina. Olen ihan hirmuisen onnekas.

Uuden työn myötä vapaa-aika on ollut niin tiukilla. En ole ikinä ennen ollut tällaisessa tilanteessa, joita ruuhkavuosiksi todellakin syystä kutsutaan, joten pieniä sopeutumisvaikeuksia tämä on teettänyt. Sen pienenkin "oman ajan" käytän siis hyvinkin siihen, mikä tuntuu milloin milläkin hetkellä prioriteettilistalla ensimmäisillä sijoilla. Istumatyön vastakohdaksi haluan vapaa-aikana yhä enemmän liikkua ja olla ulkona. Näin oli ennenkin - ja näin on varsinkin nyt.

Tätä myöten blogiin kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle, vaikka aiheita toki olisi. Missään nimessä en ole kuitenkaan lopettamassa blogin päivittämistä. Voi tulla kuitenkin aikoja, jolloin päivityksiä ei tule. Ja niinhän on tapahtunut ennenkin, mutta parasta, että siellä te olette ja pysytte. Ja mahtavaa oli huomata, että teidän lukijoiden määrä on taas kasvanut! Pienistä tauoista ja katkoksista huolimatta. Lämmin kiitos teille!



Tässä tilanteessa päivitykset kolmen päivän välein tai kerran viikossa tuntuisivat jotenkin teennäiselle. Parempi on mielestäni istua kirjoittelun ääreen, kun sille tuntuu. Teen tätä puhtaasti sydämestä - järki, menestys ja laskelmointi eivät minua tässä ohjaa. Kerrattakoon; ihan vain siksi, että tämä on sitä kallisarvoista vapaa-aikaa.

Sen puolituntisen arki-iltana, joka liikenee kenties joskus, on siis mennyt ulkona lenkkeilen tai kuntopyörää polkien. Salikortistakin luovuin, sillä huomasin, etten ehdi sitä käyttämään enää. Etsinnässä on muutama kotikuntolaite olemassa olevan kuntopyörän lisäksi; selkäranka kun on meikäläisellä niin notkolla, että lihasten kunnosta on pidettävä huolta. Viikonloppuisin aikaa on vietetty perheen kesken torpalla, kuten ennenkin. Tytön kanssa on harjoiteltu jumppaliikkeitä, ja tytär laskee hienosti mökkikuntosalin äärellä toistokertoja - ja tsemppaa äitiään.

Liikunta on siis nostanut päätään, ja tietenkin viikonloppuisin on halu suuri olla pihalla ja tehdä siellä hommia.  Remontti ja torpan alapohjan korjaus ovat jotenkin tuntuneet kovin haastaville; miten ihmeessä me jaksaisimme tässä tilanteessa vielä rakentaa ja remontoida...? Kiitos lämmin teille hyvistä kommenteistanne edellisessä postauksessa aiheeseen koskien.

Viime viikonloppuna lopulta kurkkasimme alapohjaan. Parin viikon päästä paikalle tupsahtaa arkkitehti. Mutta mitä sitten?



Sitten todennäköisesti odottelemme elämäntilanteen tasaantumista. Ja kenties otamme ulkopuolista apuvoimaa. Kesän kuitenkin ainakin keskitymme muihin asioihin. Lasten kanssa vietetty aika nostaa nyt uudessa tilanteessa arvoaan kovasti - samoin pihalla puuhailu ja luonnossa samoilu. Ehkä sitten syksyllä? Tai ensi vuonna...

Niin ja uteliaille tiedoksi. Torppamme alapohja on täytetty näillä näkymin kaikkinensa mullalla. Pikkaisen on siis tyhjennettävää matskua tiedossa ja sellainen imuriauto voisi olla kova sana. Mies laski, että tavaraa olisi noin 400 kottikärryllistä. Siinä voisi mennä viikonloppu jos toinenkin kärrätessä...!

Alapohja on kuitenkin rutikuiva mullan yläpuolella. Mullan yläpuolelle on kasattu useampi kerros koivun kaarnaa vesieristeeksi. Sen päällä on hiekkakerros, jonka päällä jälleen kaarnaa. Sitten kutterilastua - ja lattialaudat. Ja siis kerrattakoon: kuivaa kuin mikä ainakin paikassa, josta alapohjaan kurkkasimme. Näin ollen alapohjan kunto ei ole kaamea. Talven aikainen sisäilma vain heikko, mikä todennäköisesti toki paranisi rossipohjan rakentamisen myötä.

Tämä tällä kertaa, ja kuvituksena jotain näinkin kaunista kuin alapohjaa:

Ensimmäisessä kuvassa poistettiin vanhoja lattialautoja, ja teollisten naulojen perusteella todettiin, että lattiaa on viimeksi avattu 50-luvulla - tai myöhemmin. Laudat saatiin irti pääosin ehjinä, mutta vaati toki rautataltan uhraamisen; taltalla naulojen lyömistä rikki, jos eivät muilla keinoin lähteneet. Kuka sitten uhraa teollisen rautataltan - kuka vanhan lautalattian. Me olemme valmiita uhraamaan taltan jos toisenkin - ja toki työtunnin jos toisenkin - jos vain vanhat lautalattiat saadaan säästymään.

Toisessa kuvassa näkyvät kutterilastut erittäin kuivassa olomuodossaan.

Kolmannessa kuvassa kutterilastujen ja taas hiekan alta löytynyttä kaarnaa - joka oli kuivaa. Ja niin on kestänyt ja toiminut tämä vesieristys kautta vuosikymmenten - mutta mitenhän on tämän päivän muovista kerrostettujen vesisulkujen laita? Kestävätköhän ne näin hienosti 70 vuotta - tai enemmän?

Ja viimeisessä (alla olevassa) kuvassa multaa, jota löytyi niin talon reunalta kuin keskeltäkin kaarnakerrosten alta. Eli talon pohja on täytetty kauttaaltaan mullalla. Multakin oli pääosin kuivaa, ja jos oli kosteaa paikoin, ei se vaikuttanut yläkerroksiin, jotka olivat täysin kuivia tukihirsiä myöten.

In the pics the base floor of our croft. We explored that last weekend - and found very dry and well being structure.  The only concern is the soil; the base floor is full of that. If we start to fix the base floor, it's quite a job to empty this!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Vinot seinät ja rapistuva maali // Skew walls and deteriorating paint

Monta kuvaa, mutta vähän aikaa. Latelin kuvia tulemaan ja mietin sitten sanomaa. Löysin yhteisen tekijän kolmelle kuvalle: vinossa joka suuntaan ja korjausta kaipaava ulko-ovi.

Torppa on vinossa, ihan joka suuntaan, minkä huomaa viimeistään "kuvia suoristaessa".  Ei auta kuvankäsittely; torppa pitäisi suoristaa.

Ulko-ovesta puolestaan ropisee maali pois. Lateksimaalia, joka lähtee suikaleina - alaosasta varsinkin. Kun ei ole mitään tekemistä, voi sitten vaikka rapsutella tätä ovea puhtaaksi. Työ aloitettiin jo viime kesänä, mutta veikkaan, ettemme saa sitä tänäkään vuonna tehtyä.

On nimittäin tiedossa työmaata: alapohja. Se kummitteleva alapohja, joka mietitytti jo torppaa ostaessa. Talven jäljiltä päätimme, että alapohja avataan, ja korjataan. Sisäilma muuttui nimittäin talven tullen aina vain oudomman hajuiseksi - ja vainoharhaisuutta tai ei, hengittäminen vaikeutui. Minulla.

Työlistalla on siis alapohjan aukaisu lattian kautta toisen kammarin  kautta. Sitten paikalle saapuu perinnerakentamiseen erikoistunut arkkitehti - ja sitten pitää todennäköisesti tehdä jotain. Arvauksemme: koko lattian aukaisu, kaiken tavaran poiskaivaminen alapohjasta, betonisokkelin korvaaminen tuulettuvalla kivisokkelilla ja rossipohjan rakentaminen uudestaan kera lautalattian.

Vielä arvomme, kuka tekee. Eli teemmekö yksinkertaista lapiointi-, purku- ja rakentamishommaa omin käsin, arviolta pitkän matkaa koko kesän - vai ostammeko työn ulkopuolelta? On niin vaikea antaa sellaista hommaa ulkopuoliselle ja maksaa sellaisesta, jonka osaisi itsekin. Mutta toisaalta muistoissa siintää viime kesän työleiri kera kahden pienen lapsen - ja tiedämme, ettei sekään ole ihan herkullisin vaihtoehto.

Ja tiedä häntä, vaikka torppa näyttäisi tämän kesän jälkeen suoremmalle. Vaikkei se toki ole se päätarkoitus; saa olla vinksin vonksin, kunhan on vain terveellä pohjalla. Eikä katto vuoda. Mitä se muuten tekee. Eli pitää meidän kesällä korjata kattoakin.

Ja vaikka tämä on todellakin yksi työleiri, ja välillä huokaistaan kovinkin raskaasti uusien yllätysten edessä - on se jo niin rakas. Kun tänä viikonloppuna emme päässeet paikalle, on olo vähintäänkin orpo. Torpalla mieli lepää - paremmin kuin missään muualla.

Our cottage is skew - and the paints are deteriorating from doors and windows. However there are more important things to do next summer; the base floor must be repaired, because it doesn't vent - and the inside air is not good - especially in winter.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!