Huokolevyseinän pinkopahvitus

Tämä teksti liittyy rakennusrestauroinnin opintojen näyttöihin, joista kirjoitin aiemmin täällä.

Pinkopahvin asentaminen huokolevyseinään alkaa samalla lailla kuin muidenkin seinien ja kattojen. Tarvittavien pahvivuotien määrä lasketaan ja tarvittaessa pinkopahvien reunoja revitään, jotta vuotakohdat eivät erottuisi myöhemmin liian terävinä toisistaan. Vuodat voi numeroida tarvittaessa, jolloin muistaa paremmin, mihin mikäkin vuota on suunniteltu asennettavan. On myös tärkeää asetella vuodat järjestyksessä niin, että pinkopahvituksen alkaessa aina oikea pinkopahvi on päällimmäisenä kasassa.

Seuraavaksi tarvittavat pinkopahvit kastellaan. Jottei lattia kastuisi, kannattaa kasteltava vuota nostaa muovin päälle. Itse olen käyttänyt liisteröintiharjaa, kuten maalausmestari tässä videossa, mutta kastelussa voi käyttää myös suurempia paineruiskuja, jolloin työ on nopeampaa. Harvemmin käy niin, että pahvi on liian märkä ensikertaa asiaa tehdessä; yleensä vuota jää liian kuivaksi. Itse olen arvioinut, että pahvi on tarpeeksi märkä, kun pinta on joka paikasta selkeästi vaihtanut väriä, jolloin kosteutta riittää imeytymään myös pahvin sisälle. 

Uusi kasteltava vuota nostetaan aiemmin kastellun vuodan päälle. Kun vuodat on kasteltu voi ne joko rullata pienempään kokoon kasaan ja paketoida sitten muovin sisälle tai vaihtoehtoisesti laittaa muovi pahvien päälle huolehtien siitä, että kosteus ei pääse haihtumaan mistään raosta ulos. 

 

Itse olen muuten oppinut pinkopahvituksen salat pääosin tuosta aiemmin linkitsemästäni videosta, joten jos asian opetteleminen kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti katsoa se!

 

Pinkopahvien annetaan vettyä seuraavaan päivään, jolloin aloitetaan varsinainen pinkopahvitus. Koska huokolevy on pehmeää, eroaa pinkopahvin kiinnitys huokolevyseinälle oleellisesti siitä, mitä se olisi, jos pinkopahvia kiinnitettäisiin kovalle pinnalle. Huokolevyyn ei saa nupinauloilla tarpeeksi lujaa otetta, minkä takia huokolevyn pinkopahvituksessa käytetään pääosin vain liisteriä. 

 

Nurkkaan, yläreunaan, alareunaan sekä karmien reunoille jääviin pahvireunoihin levitetään esimerkiksi Vanhan ajan tapettiliisteriä. Lisäksi tapettiliisteriä levitetään niille reunoille, jotka tulevat limittäin toisen pinkopahvin päälle. Kuivuessaan pinkopahvi pingottuu seinälle pitäen otteen seinän reunoista ja muodostaa tasaisen pinnan piilottaen vanhan talon epätasaisia seinäpintoja.

Pinkopahvia ei siis kiinnitetä nupinauloin huokolevyseinälle. Liisterikiinnitystä voidaan kuitenkin kuivumisen ajaksi vahvistaa kiinnittämällä nupinaulat hellästi pinkopahviin kiinni niin, että nupinaulat voi ottaa pinkopahvilta pois, kun pinkopahvi on kuivunut mittoihinsa. 

 

Ikkunoiden ja ovien karmien yläpuolella kauneimman lopputuloksen saa, jos pinkopahvittaa ensin karmien oikean ja vasemman puolen ja lopuksi liisteröi karmin yläpuolelle aiempien pahvien päälle pahvin. Tällöin pitää muistaa ohentaa toinen leikattu reuna, sillä pinkopahvissa on vain toinen reuna valmiiksi ohennettu. Ohentamiseen on omat niksinsä. Itse koen helpoimmaksi ohentaa vuota tekemällä nurjalle puolelle viilto mattopuukolla niin, ettei viilto mene pinkopahvin läpi. Tämän jälkeen repäiseen reunan irti ilman apuvälineitä. Ohentamiseen voi myös käyttää apuna myös viivoitinta ja hiomapaperia.

 

Lyhyet seinän pätkät esimerkiksi erkkereissä kannattaa tehdä aina omista vuodistaan. Muutoin pinkopahvi voisi pingottuessaan pyöristää nurkan niin, että erkkeri olisi lopulta kaareva ilman alkuperäisiä nurkkia.

 

Yllä olevassa kuvassa on pinkopahvitettu vanha lautaseinä. Pinkopahvi on tässä kiinnitetty nupinauloilla. Nupinaulojen alle on asennettu nupinauha, joka estää pinkopahvin repeämisen sen pingottuessa. Limittäin osuvat pinkopahvit on tässä vaiheessa vahvistettu hellästi päällekkäin muutamin nupinauloin. Nämä poistetaan, kun pinkopahvi ja kiinnityksessä käytetty liisteri ovat kuivuneet.

 

Näyttökohteessa pinkopahvittamani seinä oli pysynyt seinässä pelkin liimauksin. Muutama kupru oli tullut kuivumisen myötä, mutta nämä saatiin myöhemmin listojen alle piiloon.

Postauksen kuvat: Raision seudun koulutuskuntayhtymä (Raseko), Rakennusrestauroinnin opiskelijat, vuosikurssi 2019

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Löydät minut myös Instagrammista, Facebookista ja Pinterestistä!

 

Rankarakenteisen rakennuksen ominaispiirteet ja kunnostaminen

Postaus liittyy rakennusrestauroinnin opintojen näyttöihin, joista olen kirjoittanut tarkemmin täällä. 

Rakennusrestauroinnin opintojen myötä pääsin ensimmäistä kertaa eläissäni tutustumaan rankarakenteisen rakennuksen kunnostamiseen. Olin ollut tähän asti vankkumaton hirsirakennusten kannattaja ja vaalija, mutta kunnostustöiden edetessä aloin haaveilla itselleni jo rintamamiestaloa. Onneksi jäi haaveeksi, ja sanoipa yksi opiskelukavereistanikin, että eiköhän teillä riitä jo projektia entisissäkin. Riittää, ja pikemminkin pitäisi vähentää kuin kasvattaa.

Mutta itse asiaan: Koska moni asia rankarakenteisessa rakennuksessa oli itselleni uutta, ajattelin yhtenä näytön osana kirjata ylös havaintojani siitä, minkälainen on rankarakenteinen rakennus, ja etenkin siitä, miten nämä kaikki vaikuttavat rakennuksen restaurointiin ja kunnostamiseen. Kirjoituksessani olen pyrkinyt yksinkertaistamaan kieliasua niin, että mahdollisimman moni ei-ammattilainen ymmärtäisi, mistä on kyse. Postauksen lopussa on muutama lähde, joista asiaan voi tutustua vielä paremmin - ja ammattisanasto on näissä paremmin läsnä.

 

Postauksen kuvitus on kohteesta, jossa työskentelimme osana opintoja talvella 2019-2020.

Rangat kannattalevat

Rankarakenteinen rakennus on yksinkertaistetusti sanottuna rakennettu puun rangoista niin, että pystysuuntaiset (usein noin 600 mm jaolla) erillään toisistaan olevat rangat kiinnittyvät ylä- ja alajuoksuihin. Ylä- ja alajuoksut puolestaan kiinnittyvät lattiaan/alapohjaan ja väli-/yläpohjaan, jotka toimivat puolestaan rakennuksen jäykistävinä rakenteina. Kantavia rakenteita ovat tavallisesti rakennuksen ulkoseinät ja osa väliseinistä, joita jäykistää ylä- ja alajuoksujen lisäksi usein ikkunoiden ympärille rakennetut vaakasuuntaiset puut sekä vaakasuuntainen raakalaudoitus sisältä päin, joka on vanhoissa rakennuksissa usein pinkopahvitettu tai huokolevytetty päältä. Usein myös ulkolaudoitus on ainakin osin vaakasuoraan asennettu, jolloin se jäykistää rakennetta.

 

Suoristaminen ja nostaminen

Rankarakenteen takia rakennuksen suoristaminen ja nostaminen on monta astetta haastavampaa kuin hirsirakenteisen rakennuksen. Kuten hirsirakenteisessa rakennuksessa, myös rankarakenteisessa rakennuksessa ikkunat pitää avata tai irrottaa ennen nostoa tai suoristamisesta, ja kuten hirsirakenteisessakin rakennuksessa nostaminen tehdään tunkkien avulla. Mutta kun hirsirakenteista rakennusta nostetaan, tunkkeja voidaan asettaa käytännössä alku- ja loppupäähän ja keskelle jännevälistä riippuen. 

 

Rankarakenteisessa rakennuksessa nostaminen pitää kuitenkin tehdä mahdollisimman monen pystyrangan kohdalla seinässä, eli tunkkeja pitää asentaa useampia ja rakennusta pitää nostaa varovasti jokaista tunkkia pikkuhiljaa nostaen ja kuunnellen, mitä rakenteessa tapahtuu. Rangat on hyvä myös tukea ja jäykistää vaakasuorasti, kuten alla olevasta kuvasta näkee. Yhtä seinää ei välttämättä saada heti oikeaan tasoon, vaan myös muita kantavia seiniä pitää samaan aikaan nostaa. Tunkkeja saa siis varata työhön enemmän kuin muutaman, vaikka osan voi toki korvata muulla tuella siksi aikaa, kun tunkkeja tarvitaan muualla. Aluksi korkoa arvioidaan silmämääräisesti, jos rakennus on silminnähden vinossa, sitten vatupassilla yhden seinän osalta ja lopulta laservatupassin avulla, jolla saadaan kaikki seinät / lattiataso samaan korkoon.

 

Meillä oli opintojen aikana työn alla vanha 1920-luvulla rakennettu rankarakenteinen huvila, jonka alla oleva maa-aines oli mitä ilmeisemmin ajan saatossa vajonnut alta perustusten ollessa käytännössä sammal- ja hiekkakerrosten päällä - ja rinteessä, jossa sadevesi oli huuhtonut todennäköisesti maata paljonkin vuosien saatossa. Taloa nostettiin usean opiskelijan ja kahden ammattilaisen voimin useamman viikon ajan. Tarkkaa työmäärää on haastava määritellä, koska kyseessä oli samalla opintokohde. Voi kuitenkin sanoa, että rakennuksen suoristaminen vei moninkertaisesti aikaa verrattuna siihen, mitä hirsirakennuksen suoristaminen olisi vienyt.

Vaikka puhun vanhojen rakennusten säilyttämisen puolesta välillä hyvinkin voimakkain äänenpainoin, tämän projektin jälkeen suhtaudun monta astetta skeptisemmin rankarakenteisten talojen suoristamiseen, jos rakennus on päässyt pahasti vajoamaan vuosikymmenten saatossa. Meidän työkohteena oleva huvila saatiin kuitenkin suoristettua suurin piirtein toleranssiin, eli rankarakenteisen rakennuksen suoristaminen ei ole mahdotonta.

Eristys

Rankarakenteinen rakennus vaatii talvikäytössä erillisen eristeen seiniin. Rankarakenteisissa rakennuksissa on käytetty erilaisia eristeitä aikojen saatossa. Eristeiden laatu tai eristämättömyys vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten rakennus on säilynyt tähän päivään. Alkujaan eristeenä on käytetty materiaaleja, jotka ottavat vastaan ja luovuttavat kosteutta, eli etenkin kutterilastua, sahanpurua, turvetta ja sammalta. Jotkut rankarakenteiset rakennukset on eristetty ns. ilmataskuilla, jolloin taskujen vain on täytynyt pysyä ilmatiiviitä, ettei ilma pääse liikkumaan niissä. Jos ilma pääsee joistain raoista liikkumaan, lämpöarvoa ei käytännössä ole. Nykyään tarjolla on myös muita hengittäviä eristysmateriaaleja, kuten kierrätyspaperista valmistettua eristettä tai puukuidusta valmistettua sahapurumaista eristettä.

 

Korjauskohteemme huvilaa ei oltu aiemmin eristetty seinien osalta. Seinien väliin oli kuitenkin kertynyt maa-ainesta mitä ilmeisimmin yläpohjasta. 

 

Rankarakenteisen rakennuksen ulkoseinän sisäpuolelle asennetaan ensin tuulensuojapapari, jonka hengittävyyden voi testata esimerkiksi tiputtamalla paperin päälle vesipisaran ja laittamalla lasin palasen päälle. Jos vesi ei imeydy paperiin vaan jää pinnalle pisarana, paperi ei ole hengittävä. Esimerkiksi tervapaperi ei hengitä.

 

Tämän jälkeen rankojen väliin asennetaan levyinä eristeet tai toisena vaihtoehtona on säilyttää alkuperäinen sisäseinien raakalaudoitus (tai rakentaa sellainen, jolloin seinä paperoidaan myös sisäpuolelta melkein ylös asti ja rakennetaan päälle vaakaraukalaudoitus) ja rankojen väliin jäävät taskut täytetään tai puhalletaan eristeellä.

 

 

 

Eristeiden päälle asennetaan tuulensuojapaperi tai esimerkiksi huokolevy, joka tulee kiinnittää hyvin jokaisesta kulmastaan niin, että painovoimainen ilmanvaihto ei ota korvausilmaa eristerakenteiden kautta. Tilkintää voi täydentää myös seuraavassa vaiheessa. Esimerkiksi opintokohteessamme huokolevyn päälle asennettiin pinkopahvit ja puolipanelit.

Seinärakenteet

Rankarakenteisen rakennuksen kunnostuksessa kannattaa kiinnittää huomiota seinärakenteisiin. Hirsitaloissa seinät ovat yleisimmin hirttä, myös sisäseinät. Rankarakenteisessa rakennuksessa sisäseinät on perinteisesti raakalaudoituksin pystyrankoihin rakennettuja, minkä jälkeen seinät on joko paneloitu, pinkopahvitettu tai huokolevytetty. Nykyään käytetään myös kipsilevyjä, joita en kuitenkaan suosittele vanhaan rakennukseen, koska asentaminen on huomattavasti vaikeampaa (todennäköisesti) joka tapauksessa vinoon rakennukseen kuin perinteiset edellä mainitut materiaalit. Myös vaneria käytetään rankarakenteisissa rakennuksissa. Vanereissa on usein kuitenkin käytetty niin paljon liimaa, ettei sitä voi luokitella hengittäväksi rakenteeksi.

 

Perinteisten seinämateriaalien etuna on siis muokattavuus rakennustyössä, hyvä kiinnityspohja esim. kaapistoille (raakalaudoitus), hengittävyys, luonnonmukaisuus ja ekologisuus.

Lisätietoa

 

Muun muassa Puuinfon sivuilta löytyy lisää tietoa rankarakenteisen talon ominaispiirteistä. Rintamamiestalot ovat tyypillisesti rankarakenteisia. Hannu Rinne on kirjoittanut näistä sotien jälkeisistä taloista kattavan opuksen, jota voin lämpimästi suositella niille, jotka suunnittelevat rankarakenteisen rakennuksen kunnostamista. Ennen kuin teet rankarakenteisesta talosta ostopäätöstä, kehoitan kuitenkin selvittämään, tarvitseeko taloa suoristaa ja jos, kuinka paljon. Suoristamisen haasteellisuus saattaa nimittäin yllättää jopa ammattilaisen!

Postauksen kuvat: Raision seudun koulutuskuntayhtymä (Raseko), Rakennusrestauroinnin opiskelijat, vuosikurssi 2019 

 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Löydät minut myös Instagrammista, Facebookista ja Pinterestistä!