Viime kerralla kerroin kasvimaan perustamisesta, joka ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olin olettanut. Nyt jatkan kertomusta siitä, miten kasvimaan lopulta kävi: eli tuliko satoa, ja mitä muuta huomioita aloittelija havaitsi kasvimaallaan?
Aluksi voin sanoa, että ehkä vähän nolosti kävi. Vaikka toki onnistumisiakin kohdattiin.
Kasvimaa tuotti aluksi hyvin paljon rikkaruohoja, joita en meinannut ehtiä kitkeä. Kun oli kaikki muut torpan ja pihamaan kunnostustoimenpiteetkin. Mummut kitkivät rikkaruohot puolestani muutamaankin otteeseen.
Kuiva kesä vaati paljon kastelua, ja sen hoidin aika kunnialla.
Lannoituksen unohdin lähes täysin. Loppukesästä levitin kesäkurpitsan ja toivottoman pienten avomaankurkkujen taimien juurelle ruohosilppua; saivat siitä sitten tarvitsemaansa typpeä, ja kasvoivatkin hienosti. Lisäksi levitin ruohosilppua sarkojen väliin loppukesästä, millä vähensin rikkaruohojen kasvua.
Herneet kasvoivat niin mahdottomasti, että miehen hienosti askartelema kehikko pihlajan oksista ja rungoista jäi auttamattomasti liian matalaksi. Herne ei kuitenkaan kärsinyt tästä ilmeisesti kovinkaan paljon, vaan tuotti satoa yllättävän hyvin naposteluun; lapset saivat useamman kerran herkkuja omasta maasta.
Lehtisalaatit lähtivät kunnolla kasvuun vasta heinäkuun lopulla, jolloin siirryimme kaupunkiin asustamaan emmekä olleet niitä päivittäin syömässä. Lehtisalaatit kasvoivat mahdottomasti korkeutta tämän jälkeen, mutta olivat jo suhteellisen kitkeriä elokuun puolivälissä.
Porkkanoita en ymmärtänyt ilmeisesti harventaa tarpeeksi, sillä jäivät kovin pieniksi. Pieniä porkkanoita oli kiva napostella, mutta ruuanlaittoon olivat kovin työläitä. Lopulta heitin aikamoisen satsin kompostiin, kun en ehtinyt niitä jääkaapista ajoissa käyttää pois.
Punajuuret kasvoivat hienosti. Emäntä ei sen sijaan toiminut niin hienosti. Keräsi sadon kyllä, mutta ei syksyn kiireissä ehtinyt säilöä niitä! Jäivät jääkaappiin ja nahistuivat niin, että lopulta emäntä heitti nekin kompostiin.
Tillitkin kasvoivat niin hienosti, että emäntä ei ehtinyt niitä käyttää. Säilöi pakastimeen muutaman muovirasiallisen, vaikka satoa olisi ollut useampaan rasiaan, jos olisi poiminut ne ajoissa talteen.
Valkosipulit eivät tuottaneet satoa. Jäivät kuitenkin maahan, jos tuottaisivat sitä ensi vuonna.
Pinaatit kasvoivat vasta elokuussa - ja kasvoivat silloin sitä vauhtia, ettei emäntä (muka) ehtinyt taaskaan paikalle ajoissa.
Avomaan kurkulle kylvö kesäkuun alussa maahan oli liian myöhäistä. Pakkasten kolkutellessa jo ovella avomaan kurkkuun ilmestyi ensimmäiset kurkkujen alut. Auttamattomasti liian myöhään siis.
Mutta kesäkurpitsa! Se yllätti ja ilahdutti! Sitä syötiin niin ruuassa, napostellessa kuin ihan säilöttynäkin. Tein kesäkurpitspikkelssiä, mikä oli todella hyvää - ja jota tuli todella paljon suhteellisen pienellä vaivalla. Suosittelen siis; on lukemani mukaan köyhän miehen kurkkusalaattia! Lisäksi sitä raastettiin pakastimeen monen monta lootaa.
Lisäksi söimme koko kesän salaatteja, jotka olin istuttanut kaupasta ostetuista juurellisista salaattinipuista ulos kukkapenkin juureen sekä kanalan päätyseinän tuntumaan. Kanalan läheisyydessä kasvatin myös timjamit, persiljat ja lehtikaalit. Timjami lähti kasvamaan erittäin hitaasti, mutta niin, että sain syksyllä pienen sadon jopa kuivatettavaksi. Persiljaakin riitti ruokiin sekä kuivatettavaksi. Lehtikaali sen sijaan ei menestynyt alkukesän kaaliperhosten toukkien takia.
Basilika tuotti satoa myös koko kesän ajan ikkunalaudalla. Basilikaa tuli käytettyä enemmän, kun se oli helposti läheltä saatavissa. Pitääpä miettiä siis ensi kesänä, jos istuttaisikin ainakin osan yrteistä sisälle; olisi helposti tuoretta maustetta tarjolla ruokaa laittaessa!
Loppusanoina myönnettävä, että syksyyn ja sadon korjuuaikaan ajoittunut alapohjan remontointi ja elo ilman keittiötä torpalla vaikutti kovin paljon siihen, että sato jäi paljolti säilömättä. Aika oli kortilla ja haastavat olosuhteet veivät huomion toisaalle. En siis anna periksi. Nyt olen huomattavasti viisaampi monessa asiassa, ja ensi syksynä meillä on torpassa keittiö, jossa hääriä sadon kanssa. Ei siis muuta kuin nokka pystyyn ja kohti uusia kesän haasteita!
Pakko kysyä loppuun, onko muilla käynyt usein näin? Keväällä innoissaan istuttaa siemeniä maahan, ja syksyllä toteaa, ettei aika riittänytkään?!
Our garden plot at summer 2016 was quite cute - or what do you think? It also produced some crops!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _