Vanhan ikkunan kunnostaminen

Tämä teksti liittyy rakennusrestauroinnin opintojen näyttöihin, joista kirjoitin aiemmin täällä.

 

Onko sinulla vanha ikkuna? Lasi ehjä? Puuosat ehjät eli ei lahovaurioita? Maalikerrokset kuitenkin irvistelevät ja kitit hapertuvat? Jos sinulla on vähänkään käden taitoja, suostuttelen sinua nyt korjaamaan ikkunasi - vaikka itse, sillä se ei ole vaikeaa. Jos olet ennen käyttänyt vasaraa, olet käyttänyt muovailuvahaa ja sutinut maalipensselillä, ikkunan kunnostaminen yllä mainituista lähtökohdista on tehtävissä itse. Kerron tässä postauksessa lyhyesti, miten se tehdään ja havainnollistan tekstiä kuvilla, joita otin, kun kunnostin puitteiltaan ja lasiltaan ehjän kanalan ikkunan kuntoon. 

 

Yllä olevassa kuvassa ikkuna on kunnostettu ja paikallaan; alla olevista kuvista näkee lähtötilanteen. Ikkunapuitteessa ei ollut juuri maalia jäljellä. Puitteen kitit olivat osin haperot; osin kovastikin kiinni. Lasi oli ehjä; samoin puuosat. Yleensä puitteissa on käytetty metalliosia, mutta tästä ikkunasta ne puuttuivat ja ikkuna pysyi puuliitosten avulla hyvin kasassa ilmankin. 

 

Ikkuna oli suojattu aikoinaan rautaverkolla. Ikkunan kunnostus oli osa pölkkysaviseinäisen kanalan kunnostusta, josta olen tarkemmin kertonut edellisissä postauksissa.

Tunnelma alla olevissa kuvissa on varsin toisenlainen kuin aloituskuvissa; eikö?!

 

 

 

 

Linkitän mukaan havainnollistavan videon aiheesta. Jos kuitenkin sinulla on näiden ohjeiden jälkeen edelleen epäröivä olo, suosittelen vaikka viikonloppukurssia asian tiimoilta. Itse kävimme aikoinaan kaksipäiväisellä Rakennusperinteen Ystävien ikkunankunnostuskurssilla, joista saimme hyvät eväät myös puupaikkausten tekoon.

Vanhan ikkunan kunnostaminen tai tässä tapauksessa ehkä jopa enemmän elvyttäminen ei ole siis rakettitiedettä. Aikaa se hieman kuitenkin vie, mutta säästät kuitenkin rakennushistoriaa ja vanhan talon tunnelmaa, kun kunnostat tai kunnostutat vanhat ikkunat. Uudet alumiinikehyksiset huoltovapaat ikkunat ovat kyllä tämän päivän sana - mutta vanhoissa taloissa ne paistavat silmään. Ja valitettavaa on, että huomaat sen parhaiten vasta sitten, kun ikkunat on jo asennettu, vanhat ikkunat poistettu ja rahat siirtyneet toiselle tilille.

Irtoavien kittien poistaminen

Työ alkaa poistamalla ikkunalasien ympäriltä lohkeilevat kitit. Jotkut suosittelevat poistamaan kaikki kitit, mutta mielestäni hyvin kiinni olevaa kittiä on turha lähteä poistamaan varsinkin, jos lasi on kiinni puitteesseen hyvin (lasi ei helise). Irtoavien kittien poisto on terapeuttista. Pyörittelet puukolla varovasti kitin lohkeilevia reunoja ja kitit irtoavat pokista nätistä. Voimaa tässä vaiheessa ei kannata käyttää, sillä tällöin menee ikkunalasikin herkästi rikki. Jos kitti on pakko saada pois, vaikka kitti on todella lujasti kiinni ilman, kannattaa käyttää kuumailmapuhallinta. Muista tällöin kaasusuojain naamalle sekä lasin suojaaminen märällä pyyhkeellä, jottei se mene rikki kuumuudesta.

 

 

 

Puitteessa oli paikoin vanhaa kittiä paikallaan. Kuten monessa muussakin torpan pihapiirin ikkunan puitteessa, tässäkin kitti oli levitetty varsin lennokkain ottein. Toisaalta olen katsellut näitä lennokkaita työnäytteitä ilolla, sillä nämä asettavat riman matalammalle myös silloin, kun alkaa itse korjaamaan ikkunan kittauksia. Toisaalta nämä osoittavat myös, että ikkunapokat säilyvät hyvin vaikka kittaus ei ole prikulleen paikallaan. Kunhan kitti on oikeanlaista (ei muovia sisältävää modernia kittiä vaan perinteistä pellavaöljykittiä), kittauksiin ei jää rakoja sadevedelle ja pokan päälle maalattava maali hengittää, kosteus ei tee pahoja tuhoja pidemmänkään ajan saatossa.

 

 

 

Jossain vaiheessa monia vanhoja puitteita on korjattu virheellisin tavoin. Pahimpiin tapoihin kuuluvat mielestäni silikonit tai muovia sisältävät kitit, joiden irrotus puitteesta on välillä työn ja tuskan takana. Joskus puolestaan silikoni lähtee repäisemällä irti. Niin onneksi tässä tapauksessa, jossa silikonia oli yhdellä puitteen reunalla; lähti muutamalla repäisyllä!

Miten toimia alla olevien maalien kanssa?

Esimerkkikohteena minulla on tässä postauksessa vanhan kanalamme ikkuna, jonka puuosat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa ja joka onneksemme oli maalattu aiemmin pellavaöljymaalilla. Jos ikkunan pokat on maalattu pellavaöljymaalilla, maalia ei tarvitse kauttaaltaan saada pois. Jos kuitenkin pohjalla on muovia sisältävää maalia, vanha maali pitää skrapata (mahdollisesti kuumailmapuhellintakin käyttäen) pois ja muistaa kerätä vanha maalijäte ongelmajäteastiaan ja kiikuttaa kaatopaikalle. 

 

Muista käyttää maalin poistossa hengityssuojaimia, sillä pokissa on käytetty ennen vanhaan paljon lyijyä sisältäviä maaleja, joiden hengittäminen on epäterveellistä. Skrapatessa ja hiotessa riittää kevyempi pölysuoja, mutta kuumailmapuhallinta käytettäessä pitää käyttää kaasuilta suojaavaa maskia. 

 

Jos käytät kuumailmapuhallinta ja lasi on paikallaan, suojaa lasi märäksi kastetulla pyyhkeellä. Muutoin lasi todennäköisesti halkeaa jossain vaiheessa.

 

Metalliosien eli helojen maali poistetaan helpoiten liottamalla niitä lipeässä (vaikka viikko), sen jälkeen pesemällä ne (suojahanskat ja -silmälasit, hengityssuojain sekä ihon suojaus ja hammasharja) sen jälkeen neutraloimalla ne etikassa, minkä jälkeen nopeasti ruosteenestomaalia päälle. Vaihtoehtoisesti, varsinkaan jos heloja ei saada irti, voi maalin skrapata pois tylsällä puukolla ja lopuksi teräsharjalla tai -villalla. 

 

Tässä vaiheessa on hyvä myös tutkia alla olevia maalikerroksia. Jos haluat palauttaa ikkunat siihen asuun, jossa ne ovat olleet esim. rakennusvaiheessa, löydät varmasti jälkiä menneestä maalikerrosten alta. Meidän kanalan ikkunasta vanha maali oli käytännössä kulunut pois, mutta pieniä merkkejä vanhasta maalista löytyi, kun pyyhin pokaa lopuksi hiomispölystä. Ikkunapokat olivat olleet kauniin okrankeltaiset!

 

Mistä tunnistat maalityypin?

Muovia sisältävän maalin tunnistat siitä, että se halkeilee puusta lastuina tai suurina palasina irti ja alle jää ns. ilmataskuja. Pellavaöljymaalin tunnistat siitä, että pinta on krakeloitunut; maali muodostaa hyvin pieniä neliömäisiä jälkiä sekä hilselevän ja epätasaisen pinnan, mutta maali ei ole niinkään irti puupinnasta. Hiottaessa maali kuitenkin irtoaa hentona pölynä. Puuhun jää herkästi vanhaa pellavaöljymaalia, sillä se on imeytynyt siihen aikoinaan, mikä onkin vain hyvä asia puun säilyvyyden kannalta. Voit löytää viitteitä vanhasta maalista hionnan jälkeen pyyhkimällä pintaa kostealla rätillä; vanha maalin sävy voi näkyä pinnassa hentona merkkinä menneistä vuosikymmenistä.

Pinnan hiominen ja pohjamaalaus

Huomioithan, että hiominen ei vastaa maalin poistoa? Hiomalla maalin pois, altistut itse maalipölylle, jossa voi olla mm. terveydelle haitallista lyijyä. Vasta irtoavan maalin skrapaamisen jälkeen puupinta hiotaan noin 80-120 hiomapaperilla puun syiden mukaisesti ikkunalasia varoen - ja tietenkin hengitysssuojaimia käyttäen (kuten skrapaamisessakin käytit). Tarkoitus on tasoittaa ja siistiä pinta pölystä sekä liasta.

Kun irtoavat kitit ja maalit on poistettu ja pinnat hiottu, pyyhitään pinnat kauttaaltaan hiomispölyltä. On vuorossa pohjamaalaus. Pohjamaalissa pigmenttien osuutta voi pienentää ja pellavaöljyvernissan ja puutärpätin osuutta kasvattaa. Tärkeää on maalata myös tulevan pellavaöljykitin alta, sillä ilman pohjamaalausta, kitti ei tartu pintaan niin hyvin, koska kitin pellavaöljy imeytyy liiaksi kuivaan puuhun. Jos on kova kiire kittauksen kanssa, voi kitin alle levittää myös nopeammin kuivuvaa sellakkaa. Teräsosat pohjamaalataan ruosteenestomaalilla. Ruosteenestomaali on todella tujua, joten käytä tässäkin kohtaa kaasumaskia.

Lasin kiinnitys

Lasin kiinnitykseen on käytetty lasituslankaa. Jos huomaat, että lasituslankaa puuttuu joiltain sivuilta, kannattaa lasit naulata paremmin kiinni paikalleen. Lasitusvasaralla, lasi kontaktimuovilla suojattuna, saat lasituslangan paikalleen. Muista naulata lasituslanka lasin suuntaisesti suojamuovia käyttäen (jottei lasi rikkoonnu) lähelle lasia (jotta lanka pitää lasin paikoillaan) ja tarpeeksi syvälle (jotta kitti peittää lasituslangan). Kanalan ikkunassa lasi oli niin hyvin paikoillaan, ettei uusia nauloja tarvittu pitämään lasia paikallaan.

Kittausten paikkaus

Useamman vuoden jääkaapissa säilytetty pellavaöljykitti oli säilynyt hyvin, kun päälle oli lorautettu vähän pellavaöljyvernissaa ja laitettu muovipussin pala päälle kuivumisen estämiseksi. Kittaustyön alettua lorautin kitin päälle vielä vähän pellavaöljyvernissaa ja sekoitin sen kittiin; aine oli edelleen hyvin käyttökelpoista!

 

Pohjamaalauksen tai sellakan kuivumisen jälkeen puuttuvat kittaukset paikataan. Huomioithan, että kitin pitää olla luonnonmateriaaleista valmistettua pellavaöljykittiä - eikä missään tapauksessa muovipohjaista ainesta, jota myös rautakaupoissa myydään. Pellavaöljykitin voi valmistaa itse liidusta ja pellavaöljyvernissasta, mutta helpommalla pääset ostamalla sen valmiina esimerkiksi Domus Classicalta. Jos asut Turun seudulla ja kuulut Rakennusperinteen Ystävien yhdistykseen, saat kitin halvemmalla myös sieltä.

 

Seuraava vaihe lienee kaikkein haasteellisin, mutta harjoittelemalla opit tämän varmasti. Muista myös, että kitti tulee ulkopuolelle ikkunaa, ja useimmissa taloissa ikkunat ovat sen verran korkealla, että pieniin kitin korjauksiin ei tavallisesti silmä kiinnitä huomiota. Sanon tämän siksi, ettet jätä leikkiä tässä vaiheessa kesken. 

Ensin tarkistat, onko puitteen sisäpuolelle jäävän puolen aluskitissä rakoja; eli onko lasin ja puuosan välissä vielä kittiä vai onko kitti rapistunut sieltä pois. Jos kitti on rapistunut pois, ota avuksi kittiveitsi, jonka avulla työnnä kittiä rakoihin. Jos et tee näitä paikkauksia, ikkunan eristävyys lämmöltä, vedolta ja melulta on heikompi kuin hyvin kitatun ikkunan.

Sitten siirrytään pokan ulkopuolelle jäävään puoleen, jossa hyödynnät muovailuvahaleikeistä kertyneet taidot; muovailet pellavaöljykitistä pitkiä pikku-/etusormen levyisiä pötköjä. Pötkön asettelet tulevan kittauksen paikalle, ja painelet sormin sen siihen kiinni. Kittiveitsen toinen kärki asetetaan ikkunan yläreunaan ja toinen kärki ikkunalasia vasten niin, että näkyviin jää noin milli aluskitistä. Kitti muodostaa ns. kolmion puitteen ja ikkunan välillä - kiinnittäen lasin puitteeseen niin, että sadevesi valuu puuosan yli alas puitteen tai karmin tippalistaan ja siitä alas maahan. Kittiä painetaan samalla kiinni lasiin ja samalla ikkunapokaan ja samalla liikutetaan eteenpäin. 

 

Tein kittauksessa testin, sillä yleisten ohjeiden mukaan vanhan kitin päälle ei kannata laittaa uutta kittiä. Kokeilin kuitenkin kitin korjaamista niin, että levitin uuden kitin myös vanhojen kittausten päälle, sillä vanhat kittaukset olivat aika ronskin näköisiä. Koska kyse on omasta rakennuksesta ja kanalasta, voi tällaisia testejä tehdä, mutta en voi siis ohjeistaa teitä tekemään näin ennen kuin selviää, miten kittaukset kestävät tulevat vuodet pokissa.

 

Tässä kohtaa suosittelen katsomaan vaikka tämän Varaosapankin ja rakennuskonservaattori Laura Sallin youtube-videon, jossa näkee hyvin, miten homma hoituu käytännössä. Kyseinen video auttaa sinua hyvin muutoinkin ikkunan kunnostuksessa matkaan; videossa käydään läpi myös vaiheita, joita tarvitaan, jos puuosat ovat hajonneet.

 

 

 

Kittaus voi olla täydellinen tai sitten vähemmän täydellinen. Voit parannella kittausta vetämällä sormella kittauksen sileämmäksi.

 

 

Jos puuosissa on pieniä halkeamia tai reikiä, ne voi kittauksen yhteydessä kitata myös umpeen. Puuosia ei siis tarvitse vaihtaa pienten lohkeamien takia, mutta ne on syytä täyttää pellavaöljykitillä, sillä muutoin niiden kautta ikkunapokiin pääsee vesi, mikä edistää puitteen lahovaurioita. Tasoitusta ei kitillää kannata kuitenkaan tehdä, sillä se varisee helposti pois. Kanalan ikkunassa tippalistan ja puitteen välillä oli pieni rako, jonka täytin kitillä. Lisäksi tippalistassa oli muutamia isompia halkeamia, jotka täytin kitillä.

Metalliosien huolto ja mahdolliset puupaikkaukset

Jos metalliosat ovat ehjät eivätkä ole ruostuneet puhki - ja ovat hyvin kiinni puitteessa, riittää kun hiot metallipinnat ja maalaat ne ruosteenestomaalilla. Jos metalliosat ovat kuitenkin selkeästi ruostuneet rikki tai irronneet paikaltaan, tulee ne vaihtaa ja alla oleva puuosa tarkistaa mahdollisten lahovaurioiden osalta. Huomioi, että kulmarautojen alla tulisi olla kittiä; muutoin vesi voi jäädä kulmaraudan alle hautumaan ja aikeuttaa aikaa myöten todennäköisesti puitteeseen lahovaurion. Yllä linkkaamassani youtube-videossa näkee hyvin, miten homma hoituu käytännössä.

Vanhan ikkunan maalaus ja itse tehdyn maalin valmistus

Vanhan ikkunan maalauksessa tärkeintä on, mitä maalia käytät. Vanhaan ikkunaan sopii hyvin pellavaöljymaali, joka ei synnytä ikkunapuitteisiin ns. muovitaskuja vanhetessaan. Muovitaskut kun keräävät ja säilövät vettä puuosissa ja pidemmän päälle lahottavat puuosat. Pellavaöljymaalin voit tehdä itse, kuten itse tein kanalan ikkunaan - tai sitten ostat valmiin maalin sävytettynä tai sävyttämättömänä. Jos ostat pellavaöljymaalia kaupasta valmiina, varmista ennen ostosta, mitä se pitää sisällään. Pellavaöljymaalin ei tarvitse pitää sisällään muuta kuin pellavaöljyvernissaa ja pigmenttiä ja mahdollisesti liitua. Jossain tapauksessa maalissa on mukana kuiviketta, joka nopeuttaa maalin kuivumista. 

 

Koska ainesosat ovat näinkin yksinkertaiset, maalin valmistus itse on mielestäni helppoa. Itse käytin ennen maalatessani kuivikkeena serotiinia, mutta en ole enää viime aikoina käyttänyt. Tärkeintä on maalata ohuita kerroksia kerrallaan ja imeyttää maali pintaansa - tällöin ei kuivikettakaan juuri tarvita. Koska ulkoikkunapokat ovat alttiina sääilmiöille, kannattaa itse tehdyssä ulkomaalissa käyttää myös sinkkioksidia, mikä on hieman myrkyllistä, mutta ei niin myrkyllistä kuin aikoinaan käytetty lyijy. Sinkkioksidi hidastaa/estää homeen kasvun maalissa ja siten pokassa. Muistathan käyttää hengityssuojainta käsitellessäsi pölyäviä pigmenttejä!

Kanalan ikkunan puite ei pellavaöljymaalia tarvinnut paljoa, mutta tein sitä hieman suuremman satsin, jotta se riittää myös kanalan kunnostettavaan ulko-oveen, kanalan luukkuun sekä näiden ja ikkunan karmeihin. Kaadoin noin 0,5 desilitraa pellavaöljyvernissaa kannelliseen lasipurkkiin ja 2,5 desiä keltaokraista pigmenttiä purkkiin. Hieroin pigmentit pellavaöljyvernissaan kunnolla ja jätin yöksi tekeytymään. Seuraavana päivänä lisäsin purkkiin noin 2 desiä pellavaöljyvernissaa. Tässä kohtaa voi testata myös sävyn oikeellisuutta; jos haluaa tummempaa, ei lisää niin paljon pellavaöljyvernissaa - jos haluaa taittaa okran väriä, voi sekaan laittaa myös vaikkapa valkoista pigmenttiä (sinkkioksidia ulkomaaliin) halutessaan. Jos uutta pigmenttiä lisää paljon, kannattaa sen antaa imeytyä jälleen yön yli öljyssä ennen maalausta. Kanalan ikkunoista tuli testi-ikkunat, sillä en lisännyt maaliin ollenkaan sinkkioksidia. Nyt seuraan jännityksellä, miten maalipinta kestää pihalla ilman myrkkyjä.

Koska itse tehty pellavaöljymaali ei ole kovin kallista, maalasin sillä pari kertaa ikkunapokat ja karmin - ensimmäisellä kerralla pellavaöljyvernissalla vähän laimentaen, toisella kerralla täydellä maalilla. Pellavaöljymaalia voi myös laimentaa ensimmäisellä ja toisella kerralla puutärpätillä, mutta olen itse halunnut tehdä omissa kohteissani maalaustyöt ilman tärpättejä, sillä tällöin maali on paitsi maalaajalle myös luonnolle ystävällisempää. Maali riitti hyvin ikkunapokaan ja puitteeseen, ja pääsin jatkamaan maalilla myös oven ja kanaluukun karmiin. Kun maali loppui, tein uuden annoksen, jolla sain myös oven ja luukun maalattua kahteen kertaan. Pellavaöljymaali on siis erittäin riittoisaa.

Ikkunapokia ja -karmeja kannattaa maalata siis ainakin kaksi, mutta usein myös kolmannen kerran, jos pinta näyttää sitä kaipaavan. Huomioithan, että myös kittaukset kannattaa maalata, sillä muuten talitintit mielellään syövät ne ravinnokseen - mistä toisaalta myös tunnistaa, että pellavaöljykitti on tosiaan luonnontuote! Maali kannattaa ulottaa noin millin kitin yli lasipinnalle asti, jolloin kitin ja lasin väliin ei jää vahingossakaan aukkoa, josta kosteus pääsisi puuhun kiinni.

Puupaikkaukset

 

 

Tässä tapauksessa ikkunan puite ei vaatinut puupaikkauksia, mutta karmissa oli niin paha lahovaurio, että se piti korjata. Karmien ja ikkunapokien puupaikkauksiin kannattaa käyttää erittäin kovaa, hitaasti kasvanutta, oksatonta ja pihkaista sydänpuuta, joka on talvella kaadettu ja hitaasti kuivattu. Me olemme käyttäneet paikkauksiin lähinnä vanhoista ikkunoista, karmeista ja lattialaudoista kerättyä vanhaa puuta; jotka ovat siis muilta osin olleet lahoja, rikkinäisiä ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen kelvottomia. Sydänpuuta on haastava löytää tavallisesta rautakaupasta, joten edellinen vinkki on hyvä ottaa huomioon, jos on valmis tekemään myös puupaikkauksia. Itse en ole vielä tehnyt puupaikkauksia, vaan tästä paikkauksesta vastasi mieheni.

 

Heräsikö kysymyksiä? Innostuitko, jos sittenkin kokeilisit ikkunoiden korjausta mielummin kuin uusien ikkunoiden ostamista? Jos teet kunnostustyön omin käsin, säästät tuhansia euroja! Jos teetät työn ammattilaisella, säästät rakennusperintöä ja ympäristöä senkin edestä! Suosittelen siis lämpimästi ainakin kokeilemaan. Ensimmäinen kerta ei ole helpoin, mutta muutaman ikkunapokan jälkeen alat löytää tuntumaa työhön ja voit onnitella itseäsi.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Löydät minut myös Instagrammista, Facebookista ja Pinterestistä!