Viikonloppuna heräsimme erilaiseen todellisuuteen: soran kantamisen tai alituisen rakenteiden rakentamisen sijaan meidän pitäisi suunnitella, millä värillä maalaamme tupaan tulevat rintapanelit - ja sitä kautta päättää, millä maalaamme lattialaudat - ja mitä sävyä haluamme kaikkinensa koko torpan sisustukseen. Lisäksi tulisi ihan viimeistään nyt päättää, puhkaisemmeko uuden ikkunan tupaan; paikalle, josta tuntuu kuin puuttuisi ikkuna - sillä se ikkuna pitäisi hankkia pian, jotta osaisimme huomioida sen koon paneloidessamme tupaa. Ja pitäisi päättää, miten keittiötarpeet sijoitetaan tupaan - ja mistä muun muassa vesi valuu ulos.
Voi kauhea. Iski paniikki. Sellainen ihana asia, jonka tiimoilla voisin unelmoida monen monta tuntia.
Mutta kun siihen päälle iskee realiteetit - toisin sanoen tupamme vähäiset senttimetrit!
Lasten mentyä nukkumaan vietimme miehen kanssa lauantai-iltaa hämärässä tuvassa astellen niiden harvojen lattialautojen päällä, joita sinne oli edeltävänä viikonloppuna saatu paikalleen. Mittanauhaa väännettiin suuntaan jos toiseen: mietittiin ikkunan leveyttä, ergonomista korkeutta tiskattaessa, työskentelytasoa, hellan leveyttä, sitten jääkaapin - ja mikron visuaalisen kauheuden halusin vain unohtaa.
Eihän sitä tarvita enää? Ja haaveiltiin taas kerran siitä, kuinka olisi kiva tiskata ja samalla katsoa takapihan niityille ja pelloille.
Jotain hyvää tässä flussassakin. Minun on ollut pakko istua paikoillaan aika monta päivää. Koska en vain kykene istumaan tai makaamaan pelkästään pääni ajatusten kanssa, olen selaillut kirjoja sekä
pinterestiä, olen koonnut ideoita, olen piirrellyt puukynällä ja välillä iPadin piirustusohjelmilla, ja ollaan lyöty miehen kanssa päitä yhteen, kun ajatukset ovat välillä sulautuneet - välillä kolahdelleet.
Muutamat reunaehdot ovat haastaneet meitä suunnitelmissa:
Tuvan pieni koko ja toisaalta kokoonsa nähden suhteettoman suuri leivinuuni-puuhella-kokonaisuus: Tupa on vajaat 20 neliön kokoinen, josta leivinuuni sekä puuhella nielevät reilut kolme neliötä. Näihin neliöihin tulee siis mahtua (talvella) eteinen kera vaatesäilytyksen, halkojen lämmin säilytyspaikka, ruokailu, ruuanlaitto sekä ruuan- ja astioiden säilytys.
Haave uudesta ikkunasta: Olen tästä haaveesta kertonut jo aiemminkin
tässä postauksessa. Ikkuna toisi tupaan valoa ja toisi torpan takapihaa enemmän osaksi meitä. Tykkään valtavasti takapihan kivimuurista, niitystä sekä usvasta, joka leijuu niityn ja metsän yllä etenkin syksyisin. Haaveilemme myös siitä, että tiskauksen yhteydessä voisi katsella niitylle. Haasteena tässä on tietenkin se, että vanhat ikkunat ovat usein paljon alempana kuin työskentelytasojen pitäisi olla - enkä jotenkaan tykkää ajatuksesta, että ikkuna jäisi jonkun kiinteän tason taakse piiloon.
Keittiöön tulee mahduttaa
mahdottomasti asioita ja tietenkin torpan henkeen sopivalla tavalla: On tarpeet leivonta- ja ruuanlaittotasolle, vedenkaadolle, tiskaukselle, sähköuunille ja -liedelle, jääkaapille ja pakastimelle, ruokien ja astioiden säilytykselle.
Tuvan pöydän tulisi olla mahdollisimman iso, sillä kun meille tulee vieraita, on pöydän äärellä helposti noin kymmenen henkilöä. Tai sitten pitkäksi jatkettava pöytä?
Niukat varannot: Rahaa ei laiteta kalliisiin kiintokalusteisiin taikka hienoihin jääkaappeihin. Hyödynnetään vanhaa ja tehdään itse. Uutena voimme ostaa ruuvit, naulat, lautatavaran sekä maalit, mutta muuten pyrimme käyttämään vanhaa, kierrätettyä tai saatua.
Halu
palauttaa mahdollisimman paljon alkuperäiseen asuun; sen näköiseksi, mitä torppa oli sen alkutaipaleellaan, 1920-luvun kieppeille. Olemme rapsutelleet maaleja sieltä täältä ja löytäneet monesta paikkaa sinisen sävyjä - niin ikkunan puitteista, ovista kuin listoista ja lattialaudoistakin. Niiden jalanjäljissä lähdemme siis metsästämään niitä oikeita sävyjä lattiaan, listoihin sekä paneleihin!
Skafferi: minun haaveeni. Mies sen sijaan on peloitellut tällaisten rakentamista varsinkin rakennuksen ulkoseiniä vasten, kosteusriskin takia. Onkohan sillä riskitekijöitä? Asiaa selvitellään, ja sillä välin olen haaveillut. Kompromissia on haettu muun muassa ajatuksella, että skafferi näyttää skafferilta ollen kuitenkin ns. erillinen kaappi irti ulkoseinän rakenteista - tai ylhäältä auki.

Tässä sitten sairaspedillä kotona (jo kuudetta päivää sairastellessa) muistelin ulkomuistista tuvan mittoja - manaillen, miksei tällaisia asioita laita ylös, kun on paikalla - ja piirtelin. Lopulta sain kuin sainkin nämä kaikki ajatukset mahtumaan yhteen suunnitelmaan. En kehu tätä mitenkään moderniksi tai helppokäyttöiseksi - mutta meillä tavoitteena ei olekaan torpalla elellä modernisti, vaan pikemminkin mahdollisimman perinteisesti - kuten ennen vanhaan.
Lähdemme ajatuksesta, että uusi ikkuna tulee ikkunattomalle seinälle. Tämän hetken ajatus on, että ikkunan eteen tulee tiskauksen, ruuanlaiton ja leipomisen kannalta sopivan korkuinen lipasto, mutta ei kuitenkaan kiinteää allasta tai kaapistoa. Vedenlasku hoidetaan samaa reikää pitkin kuin aiemminkin - ja tavoiteena on saada paikalle pieni kaatoallas, samanlainen kuin mistä
SisustEllen kertoi taannoin. Kaatoaltaan paikka on perusteltu siltäkin osin, että tila on juuri sen kohdalla kovin kapea toiseen kammariin johtavan oviaukon takia.
Nyt pitäisi löytää vain vanha kaatoallas. Otetaan kaikki ideat ja vinkit vastaan!
Aluksi tavoitteena oli lieden saaminen jotenkin lähelle puuhellaa ja sitä kautta paistokäryjen ja -höyryjen poisto tuvasta samoja aukkoja pitkin ulos. Sitten tulinkin tulokseen, että erillinen liesikupu sähköhellalle on perempi; imee varmemmin savut pois, eikä puuhellan ympäristöstä tule liian ahdas. Saimme naapurilta vanhan valkoisen lieden, joka toimii, mutta joka ei ole kovin mairittelevan näköinen. Mietinkin tässä, josko sen maalaisi mustaksi
takka- ja uunimaalilla. Jos jollain on kokemuksia vastaavanlaisesta aineesta, kuulisin niitä mielelläni!
Uutta uunia ei kuitenkaan osteta, ja paikka uunille on näkyvä - joten pieni kasvojen kohotus voisi olla paikoillaan. Uunin päälle tuleva huuva tulee kuitenkin todennäköisesti maksamaan. Sen tulisi olla perinteisen näköinen, joten hmh ja pahus, tästä jouduttaneen siis pulittamaan hieman suuremmat pennoset.
Sitten jääkaappipakastin sekä mikro. Nekin ovat rumia kuin mitkäkin, ja ainoa tila, joka näille jäi, on oikeastaan kohta, jonka näet ihan heti suoraan ulko-ovelta - ja joka suunnasta tupaa. Mietittiin jopa jääkaappi-pakastimen sijoitamista toiseen kammariin piiloon, mutta eihän sitä oikein lämpimän hormin viereen kannata sijoittaa. Sitten keksin: skafferi! Rakennetaankin suorakulmion muotoinen skafferi, sillä näin saisimme sinne mahtumaan sekä jääkaappi-pakastimen ja mikron päällekkän - että hyllyjä kuivamuonalle! En ole testannut ajatusta vielä miehen mielessä, joten saa nähdä, mitä tykkää - ja miten tämän jännän ajatuksen käy.
Tässä välissä tätä kirjoittaessa mies soitti, ja mikä helpotus: tuvan mitat ovat suuremmat, mitä odotin niiden olevan. Piirsin suunnitelmat uudestaan, mutta tänne jäivät muistoksi pienemmillä mitoilla laaditut pohjapiirrokset. Tilaa on uusien mittojen perusteella hyvinkin kaikelle piirtämälleni - jopa hieman suuremmalle skafferille - ja isommalle tuvan pöydällekin! Josta pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, eli ruokailun:
Mies keksi viikonloppuna, että yhdistäisimme halkojen sekä muiden kausiluontoisten tavaroiden säilytystarpeet ruokailun tilatarpeiden kanssa. Olimme lukeneet toistemme ajatuksia, sillä mikä minunkin mielestä sen ihanampaa kuin kiinteät istuinpenkit ikkunoiden alla - ja samalla tilaa säilytykselle. Haasteena tässä voi olla tila. Mitoitin nyt uusiin piirustuksiin penkin syvyyden 50 senttimetriin, jolla penkit saataisiin mahtumaan tupaan reunustamaan pöytää kahdelta reunalta. Muun muassa
Jovelasta löytyy ajatusta siitä, millaiset penkit haluaisimme torpan tupaan; aivan ihanat eikö?
Ja siinä tämä tilasuunnitelma sitten olisikin; kaikki mahtui. Ainoana suurena kompromissina näkisin jääkaapin skafferin sisällä sekä tiskipöydän puutteen. Joku saattaisi siis tässä vaiheessa kokea, että suunnitelma on mahdoton. Minä sen sijaan koen, että tämähän on mahdollisuus!
Värikarttoja tutkiessani katseeni osui Antiikkiverstaan
Kimröökin harmaaseen. Värin eri sävyt muistuttavat hyvinkin torpassa löytyneitä siniharmaan sävyjä. Kenties se värikin tuli siis päätettyä täältä sairasvuoteelta käsin! Aluksi aivan mahdottomalta tuntunut suunnitelma onkin kenties tässä? Tai sitten se elää vielä monta kertaa. Mutta yksi asia on selvä: tarvitsemme ikkunan, samankaltaisen vanhan ikkunan 1920-luvulta kuin mitä torpasta jo nyt löytyy - ja hienoa olisi, jos karmit olisivat mukana - ja tietenkin sekä talvi- että kesäikkunat. Siinäpä haastetta siis seuraaville viikoille!
Edit: Päätinpä julkaista tämän vähän myöhemmin, jottei ihan joka päivä juttua pukkaisi. Tämän jälkeen suunnitelmat ovat eläneet ja edenneet; tästä sitten joku toinen kerta lisää.
I have planned our farm house interior last days. It's very strange feeling; are we really going to do something visual next? Yes we are! In the Pinterest some inspiration, in the pictures above some plans I made - and the colours in the room are going to look like this - if we do not change our minds until next time!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _