tiistai 28. kesäkuuta 2016

Mielialat lautaselta, osa IV // Stop of blowing the nose



Kuukausi uudella ruokavaliolla, ja tuntemukset olivat osin jopa epäuskottavat. Huomasin esimerkiksi yksi ilta, että en ole niistänyt enää ties kuinka moneen päivään. Tätä ennen minulla oli aina nenäliina matkassa ja niistin tuon tuostakin. Eihän sitä itse huomaa, mutta kun pikkuveijarimme alkoi kaivaa paitani sisältä tai taskuistani papereita ja leikki niistävänsä (leikki, joka toistui ja toistui), heräsin ensi kertaa tilanteeseen: Niistän kyllä varmaan harvinaisen paljon.

Samaan aikaan, kun kissa saapui taloon, loppui minulla niistäminen. Pelkäsin kissaa hankittaessa, että saattaisin olla allerginen. Tämän testin valossa en tainnut olla.

Ilmavaivat olivat jo tipotiessään. Maha toimi hyvin ja suolistokin sen tarkemmin erittelemättä. Nälkää en kokenut enää, vaan osasin syödä oikeita määriä ja ilmeisesti se alkoi sulaakin elimistössä kuten piti. Suorastaan ihmeellistä.

Vietin maaliskuun pääosin kotona irtisanomisen jälkeen, mikä helpotti syömisiä; pystyi vaikuttamaan ruuan sisältöön harvinaisen hyvin. Emme käyneet kylässä juurikaan, ja jos vierailuja tuli join vain kahvit ja yleensä ilman maitoa. Kotiin tultua oli usein kova nälkä. Opin ottamaan kassiini mukaan pähkinäpussin. Tästä poikkeuksena Jonnan luona kyläily; Jonna osasi sattuneesta syystä kysyä ruokarajoitteitani ja niin hän loihti meille ihanat tarjoiltavat ja ihan meidän molempien masuille sopivat.

Torpalla tein useamman kerran juustoisen parsa-kukkakaali-paprikapaistoksen (vähensin tästäkin reseptistä huomattavasti kerman ja juuston määriä). Opin käyttämään laktoositonta koskenlaskijaa kasviskeitoissa (tässä perunan korvasin muilla kasviksilla). Äitini puolestaan toi meille tullessaan yksi viikonloppu ihanan kaurajauhoista valmistetun marjapiirakan. Ruuanlaitto ja leivonta eivät tuntuneet enää niin vaikealle. Kasvisliemet ja muut valmissekoitukset korvasin aina omilla, ns. puhtailla, mausteilla. Kotona ollessa oli aikaakin, joten mikäs siinä; leivoin ja kokkasin ilomielin!

Palmusunnuntaina muut puputtivat pääsiäismunia. Minä katsoin vierestä, ja otin tarvittaessa kaapista laktoositonta tummaa suklaata ja vedin sitä naamariin kyllä jo enemmänkin kuin levyllisen viikossa.

Uusi ruokavalio alkoi olla peruskauraa, mikä näkyy myös ajankohdan kuvavalikoimassa; ei yhtään kuvaa ruuasta tai ruuan laitosta - saati keittiöstä. Valitsin näin ollen kuvan kissasta; vertauskuvana niistämisen loppumiselle...!

After one month of new diet I noticed  that I do not blow my nose all the time. This was nice to notice, because we got cat at the same time, and I was afraid of being allergic to cats. The fear was pointless! My stomach felt good - and I felt good too. 




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!




tiistai 14. kesäkuuta 2016

Mielialat lautasella, osa III // After getting fired



Kaksi viikkoa analyysin jälkeen minua todellakin koeteltiin:

"Loma meni. Teimme melkoisesti töitä kesäkodin pihamaalla, ja kulutus oli kova - samoin makean himo. Huomasin, että pelkkä tumma laktoositon suklaa ei riittänyt. Tai riitti se, kun muuta en syönyt, mutta söin sitä sitten liikaa. Nyt on tumman suklaan kiintiö täynnä.

Maaseudulla huomasin, että erikoisruokavalion kanssa oli hieman haastavaa. Leipä osoittautui jälleen kulmakiveksi; kauraleipää ei löytynyt valmiina mistään. Lähikaupoissa tarvittavien raaka-aineiden tarjonta oli puolestaan haastava leivän valmistukseen. Keksin kuitenkin tehdä kaura-maissi-siemensämpylöitä. Opettelin käyttämään leivinuunia leivän valmistuksessa, ja onnistuin! Menivät hyvin alas, vaikka loppuivat kyllä taas liian nopeasti.

Seuraavalla kerralla muistan varustautua paremmin pitkiin maaseutujaksoihin.

Maha ja suolisto ovat alkaneet kuitenkin toimia hyvin. Olen oikeasti yllättynyt.

Eilen sain tietää radikaaleja uutisia, joita olen jollain tavalla odottanut viimeiset kaksi kuukautta. Minut irtisanotaan työstäni. Työolosuhteista johtui siis tammikuun alussa oleva pahoinvointi. Ja tästä seurannaisena lähdin myös terveysanalyysiin; jotta jaksaisin vaikeassa tilanteessa paremmin.

Ja mitä? Olen pysynyt ihmeen tasapainoisena. Itkenyt oikeastaan vain uutiset saatuani. Sen jälkeen ihmetellyt elämän menoa. Ihmetellyt. Ja taas ihmetellyt.

Mutta olo on kerrassaan vapautunut. Helpottunut. Tätä pelkäsin. Tätä odotin. Tämän sain.

Olen onnellinen. Lautasmalli varmasti auttaa, mutta niin auttaa myös se, että en enää kannattele liian painavaa painolastia olallani."

Kuvat nappasin kyseisen viikon arkistoista. Tässä vaiheessa harjoittelin vielä vihannesten monipuolisempaa käyttöä ruuan laitossa, kun tavoitteena oli tehdä ruokia ilman perunaa. Kovin moni  kasvisruokaohje sisälsi paljon rasvaa, kermaa ja juustoa, ja näin toimivat pikemminkin lisukkeena kuin perunan korvaajana. Tästä muutamaa viikkoa myöhemmin keksin kuoria ja lohkoa vihanneksia keraamiseen pataan, ja sitten laitoin leivinuuniin hautumaan - eikä sekaan tarvinnut välttämättä laittaa kuin vähän öljyä ja mausteita. Hyvää tuli - ja etenkin punajuuresta sai ihania ruokia aikaan!

Tämän jälkeen löysin myös kivan reseptin vehnättömien, kaurajauhoista valmistettujen kaurapikkuleipien leipomiseen; hyviä ja toivat toivottua vaihtelua tummalle suklaalle.



I was fired after two weeks of starting the new diet. I'm not sure, but the new diet seemed to help me.  The new situation didn't look so bad at all. 




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


torstai 9. kesäkuuta 2016

Pelastetaan marjapensaat, osa 4 // Saving the berry bushes, part 4



Tiedän. Ketään ei kiinnosta. Jo neljäs postaus vain ja ainoastaan marjapensaista. Mutta ihan vain pakko päivittää, sillä nyt alkaa pelastusoperaatio viimein olla suoritettu. Ei tehty itse risuista haketta. Eivät vain voimat riittäneet. Eivätkä olisi oksatkaan. Ensin haettiin peräkärryllinen haketta naapurikylältä. Ei riittänyt. Sitten tuli traktori kera kuorman ja kippasi pihallemme sievän kasan.

Ja niin nielimme ylpeytemme, ja sanoimme: Hei-hei omavaraisuus  ja hei-hei halpa hinta! Tervetuloa valmis kate.

Tälle näyttää nyt.



Ja tiedättekö? Tarvitsemme todennäköisesti tänä kesänä vielä uudenkin satsin haketta. Ollaan nimittäin nyt istutettu parin karviaisen jonon jatkoksi lisää karviaisia tulevan kasvimaan kylkeen. Eikä mustien viinimarjojenkaan ympärillä ole vielä tarpeeksi sitä itseään. Ja sitten saatiin karhunvattua. Meillä on nyt vähintään 40 marjapensasta. En ehkä uskalla laskea oikeasti kuinka monta. Ja sen päälle vattupensaat ja metsämarjat.

Varsinaisia marjatilallisia - ja kuinka monta tuntia menee noiden marjojen poimimiseen...?

Jos tekisin tämän toiste: A en edes yrittäisi itse silputa oksia ja B laittaisin pohjalle paksummat sanomalehtikerrokset ja todella paljon limittäin. Nyt on noin kolme sivun paksuutta, ja tuntuu, että se hajoaa siellä. Toki ollaan ainakin vielä säästytty suurilta rikkaruohomassoilta ja varsinkin niiltä elämänlangoilta (koputan puuta!), mutta muutamat ovat kiemurrelleet sieltä sanomalehtien välistä salakavalasti kohti pintaa.

Täytyy sanoa, että mietin näiden pensaiden juurilla aikaa viettäessäni, kumpi on työläämpää: nyppiä elämänlankaa joka toinen päivä pensaiden juurilta pois - vai tehdä kymmeniä työtunteja useamman viikonlopun ajan juurien kattamisen eteen?

Pientä ironiaa siis ilmassa.

Mutta kyllä meillä on nyt kauniit marjapensasalustat! Eikö? Ihanaa, oi ihanaa, saada pitkästä aikaa jotain valmiiksikin! Ja tiedättekö, kuinka PALJON nautin viime viikonloppuna, kun perustimme perennapenkkiä. Siis teimme jotain aivan muuta kuin pelastimme marjapensaita!

P.S. Kummallista kyllä, blogger ei tunne sanaa marjapensasalusta. Niin tärkeä sana meidän elämässämme - juuri nyt.



The story about saving the old berry bushes hopefully ends now - finally. Many hours, much money - and now we have about 40 berry bushes in our garden. Did this saving operation get out of our hand...?



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Mielialat lautaselta, osa II // New diet





Ensimmäinen viikko on ehkä pahin? Analyysista seuraavan päivän aamuna tartuin toimeen; kauppaan olisi lähdettävä ja ostettava sellaista, jota saisin nyt syödä. Aloin googlettaa reseptejä, ja kirjoitin tuskissani listaa raaka-aineista, joita voisin käyttää etenkin leivän leipomisessa. Lähdin listan kanssa kauppaan - kahteen kauppaan, ja kiersin hyllyjä ja tuskailin ajan kulua. Kysyin myyjältä apua, joka ei ollutkaan myyjä vaan apulainen, enkä saanut apua.

Lähdin lopulta kotiin ilman psylofolia tai mitä ihmeen ilmanantoainetta olikin. Ostin jauhosekoituksen, jossa oli kaikki. Ostin myös maissihiutaleita, hirmuisesti erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Ostin riisiproteiinia ja raakasuklaata. Ostin laktoositonta suklaata, laktoositonta maitoa, laktoositonta jugurttia, laktoositonta raejuustoa, laktoositonta rahkaa, laktoositonta ruokakermaa ja laktoositonta fetajuustoa; kaikki ilman laktoosia, kun ennen nämä olin ostanut osin vähälaktoosisina. Perunat jätin ostamatta, mutta sen sijaan ostin pari parsakaalia, pari bataaattia, kilon porkkanoita ja muutaman kilon punajuuria. Niin ja ostin kauraleipiä; leipiä, jotka oli tehty vain kaurajauhoista, ja joissa ei ollut edes kuorrutteena ruishiutaleita. Niitä etsin lopulta myyjän kanssa; ja Porin Leivän Superkaura-leipä oli lopulta Prisman ainoa leipä, joka sopi minulle - lukuun ottamatta kalliimpia gluteenittomia leipiä. Ostin appelsiinimehua ja päärynöitä.

Muuten ostoslista oli jokseenkin samanlainen kuin ennenkin. Broilerin rintafileitä, muutama paketti jauhelihaa, kirjolohta, kaurahiutaleita, laktoositonta juustoa, appelsiineja ja sipuleita.

Mies kysyi heti kotiin tultuani, kuinka paljon meni rahaa. Normisti meillä on mennyt viikon ruokaostoksiin noin 120 euroa, ja siihen päälle olen tehnyt ehkä 30 euron edestä lähikaupassa ostoksia. Nyt meni noin 120 euroa ja toiseen kauppaan noin 40 euroa. Lisäksi käytiin myöhemmin viikolla lähikaupassa, jossa ostokset tekivät noin 20 euroa. Meni siis muutaman kympin enemmän kuin yleensä - mutta ostin toisaalta raaka-aineita, jotka kestävät useamman viikon, ja esimerkiksi riisiproteiini useamman kuukauden, joten ei niin paljon, kuin olisin pelännyt!

Raaka-aineista tein mm. parsakaalipaistosta, siemennäkkäreitä, porkkana-bataattilohkoja ja gluteenitonta vehnäleipää pakkauksen ohjeiden mukaan.



Ensimmäisen viikon pahin haaste oli siis kenties ymmärtää, mitä saan syödä ja mitä en. Päätin jättää yksinkertaisuuden vuoksi ruokavaliosta kaikki ns. valmistuotteet ihan leikkeleitä, pikkuleipiä ja mausteliemiä myöten pois. En vain jaksa tutkia kaikkia tuoteselostuksia siltä varalta, että siellä sitten onkin jokin aromivahvenne, jota en saa syödä.

Luulin, että vehnäherkkujen poisjättäminen olisi tuottanut enemmänkin haasteita. Vaan ei tehnyt; ostin laktoositonta suklaata, ja söin palan sitä kahvin yhteydessä. Ensimmäisenä työpäivänäkin minua koeteltiin; työkaveri oli leiponut runebergin torttuja. Osasin aavistaa, etteivät ole minun herkkuja, mutta kysyin varmuuden vuoksi, mistä ne on tehty. Vehnäjauhojahan niissä tietenkin oli, joten jätin syömättä. Kiitos tahdonlujuuteni, minun ei edes tehnyt pahaa. Olin päättänyt jättää kaikki sellaiset aineet pois, jotka tekevät minulle pahaa - joten miksi tuntisin pahaa mieltä siitä, etten saa syödä minulle pahaa tekevää ruokaa/herkkua? Muut siis söivät - minä en. Söin muistaakseni appelsiinia, jonka olin ottanut kotoa mukaan.

Ensimmäisinä päivinä tunsin nälkää todella usein. Tunsin myös väsymystä. Armotonta väsymystä. Haukottelin, milloin missäkin edes huomaamatta asiaa. Ensimmäisinä päivinä minulla oli myös todella paljon ilmavaivoja. Mutta sitten ne loppuivat. Siis lähes kokonaan. Olin aivan että täh?

Huomasin ensimmäisellä viikolla myös mieleni ailahtelevan vähemmän. En tiedä, johtuiko se tahdosta - ja uskosta, että uusi ruokavalio nyt auttaa minua. Mutta jotenkaan en usko sitäkään, sillä olin kyllä tätä ennen yrittänyt harjoittaa hermojani milloin milläkin tavalla - onnistumatta siinä näinkään hyvin. Toki hermostuin välillä - mutten niin paljon kuin ennen. Ehkä olin vain niin väsynyt ja nuutunut uudesta ruokavaliosta, etten olisi jaksanut edes hermostua.

Loppuviikosta opin suurentamaan ruoka-annoksiani. Huomasin, että saan syödä ruokaa todellakin paljon verrattuna aiempaan, kun en saanut energiaa kekseistä ja muista herkuista (pois lukien tumma suklaa, jota meni viikon aikana yksi levyllinen).

Viikon aikana jouduin perumaan lounastreffit ja muuttamaan ne kahvittelutreffeiksi. Ymmärsin nimittäin, etten mitenkään pysty pysymään lounasravintoloiden ruokien raaka-aineiden perässä - ja kehtauskynnys mennä noin 30 raaka-ainetta sisältävän listan kanssa kokin puheille tuntui liian suurelle. Kahvitreffit saatiin sovittua, ja onneksi minulla oli maailman paras työkaveri työpaikalla, joka söi kanssani eväitä lounaalla. Omien eväiden syöminen ei siis todellakaan ollut minulle uusi juttu, mutta ravintoloiden täysdissaaminen oli.

Mietin myös häälahjaksi saamaamme Pinellan lahjakorttia, ja toivoin, että kesällä lista olisi edes vähän lyhyempi, jotta ehtisimme käyttää sen ennen kortin vanhenemista. Mietin myös tulevia perhejuhlia ja vierailuja; pitäisikö minun vain kiltisti kieltäytyä kaikesta ja ottaa omat eväät mukaani?

Pieniä murheita maailman kriisien keskellä, totesin. Viikon umpeutuessa huomasin joka tapauksessa parannusta, joten olin onnellinen ja tyytyväinen; ei tästä ainakaan haittaa tulisi olemaan!





One week with new diet was quite tough - but I survived and felt after week hopeful! I learner to cook and bake new kind of foods and learned lot of new nutrients.



_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!

torstai 2. kesäkuuta 2016

Viime kesältä // Last Summer




Kesä on täällä. Mietin viime kesää, ja selailin kuvia. Vaikka oli kylmää ja kovin työntäyteistä, mahtui kesään myös aurinkoa, retkiä, matkustelua, lähes päivittäistä saunomista, lepoa - ja sitä juhlaa nyt etenkin hääjuhlien muodossa.

Nyt haikailen jo viime kesän perään; ei ollut töitä.

Kun katsoin kuvia, tulee myös haikea olo. Poika on nyt niin iso - ja viime kesän kuvissa vielä niin pieni.

Välillä on hyvä palata pari askelta takaisin päin; ymmärtää asioiden tärkeyden - ja kuinka aika kiitää niin nopeasti ohi. Opettelen edelleen: tartu hetkeen; elä tässä ja nyt.

Onneksi on sentään viikonloput ja mahdollisuus olla kuukausi palkatta lomalla. Ja illat, varsinkin tämän viikon illat ovat olleet mahtavia; niin helteisiä - ja niin kesäisiä! Pientä kaupunkipihaa on laitettu kuntoon, ja "rakennettiin" me sinne eilen majakin; instagrammissa niistä tunnelmista lisää. Ja onneksi on ihana työ; työpäivätkin ovat olleet mukaansatempaavia kaikki nämä ensimmäiset kaksi kuukautta. Ja arvostaa muuten niitä viikonloppuja ihan eri tavalla kuin kotona ollessaan.

Instagram-tilini päivittynee kesän kuukausina tiheämpää kuin blogini taikka facebook-sivut.  Näin kävi viime kesänä, ja otaksun, että näin käy nytkin ihan vain syystä, että istuminen tietokoneen ääressä kesällä on vähän tylsää - eikä aikaa sille tunnu riittävän. Tervetuloa siis instagrammiin seuraajaksi, jos et jo ole. Kesän tapahtumia toki päivittelen, mutta tulevat ehkä jälkijunassa sitten; syksyllä tai keväällä. Tärkeintä kuitenkin, että  jossain vaiheessa; vaikka nyt sitten vuoden myöhässä, kuten näiden kuvien osalta kävi. Heh!

Aurinkoisia kesäpäiviä teille ihanille lukijoilleni, ja lämmin kiitos kivoista kommenteista edelliseen postaukseeni. Olen kiitollinen niistä jokaisesta!





Pictures from last summer. Although we had much work to do, we still had time to travel, make small trips and take sauna baths. Sometimes it's smart to watch some old pictures; you understand how quickly time flies - and how quickly children grow. I's still learning; live in the moment - and enjoy the little things!




_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in InstagramFacebookPinterestTwitter and YouTube!