Kuulin työpaikkani valmennuksessa, että valitus ja valituksen kuunteleminen tappavat aivosoluja. Voi kauhea! Mutta en siis valita. Vaan totean, että aivan mahtava fakta: Viimeinkin niin järkiperäinen syy, johon vedota, jotta itse lopettaa valituksen - ja poistuu tilanteesta, jossa valituksen kierteelle ei näe loppua!
Eilen tiputin puhelimeni repun taskusta, ja huomasin sen vasta kotiin palattuani monta tuntia vahingon sattumisen jälkeen. Mieli meinasi mennä niin matalaksi, ja valituskäyrä oli jo todellakin valmis nousuun. Ennen olisi iltani taatusti mennyt täysin pilalle. Nyt päätin tehdä jotain kivaa, joka rauhoittaisi mieltä. Siinäkin vaiheessa meinasin jo valittaa, että nyt kyllä tekisi mieli parantaa mieltä juoksulenkillä - mutta että pitikin juuri samaisena päivänä iskeä kevätallergiaoireet ja olo oli kovin kehno. Eli etten pääsisi lenkille. Eli niin, taisin pikkuisen valittaa.
Sitten päätin, että kivaa voi olla muillakin tavoilla: päätin istuttaa uutta satoa tulemaan. Maaliskuun puolivälissä istuttamani tomaatit ovat jo itäneet, mutta nyt pistin basilikaa, timjamia sekä kuukausimansikkaa tulemaan. Sisustin jopa siinä samalla, kun keksin käyttää istutusten alustana tarjottimia sekä kakkulautasta! Näyttivät niin kivalle nämä kerrosasetelmaistutukset - ja sitten olikin pakko ottaa kuva instagrammiin - ja sieltä saamani tykkäykset ne vasta lämmittivätkin.
Nukuin yöni hyvin ja aamulla mietin, että jopa minä rauhallisesti otinkin puhelimen katoamisen. Kehuin itseäni. Vielä enemmän kehuin itseäni astuessani poliisilaitokselta ulos, säpäleinen puhelin kourassani. Turhaan olisin hermostunut, sillä puhelin löytyi. Enkä hermostunut edes sirpaleista puhelinta, sillä se toimi edelleen. Toki esimies oli puhelimen nähtyään varma, että puhelin täytyy vaihtaa. Minä mielellään ehkä katsoisin sitä säpäleistä näkymää vähän aikaa, ihan vain muistaakseni, että niin monesta asiasta selviää paljon paremmin positiivisin ajatuksin.
Oman itsensä kasvattaminen on kyllä sitä parasta kerrakseen. Onhan noita kasvien siemeniäkin toki mahtava istuttaa ja kasvattaa, mutta onpa se jotenkin tosi palkitsevaa huomata itsessään edistystä - varsinkin, kun tavoitteet tuntuvat välillä täysin utopistisille tällaiselle temperamenttiselle tättäräälle. Välillä ottaa koville, ja alamäki on kova - mutta on se mahtava välillä nähdä myös niitä edistymisen askeleitakin.
Torstai oli tänään niin toivoa täynnä - ja toiveet täyttyivät. Kiitos sinä ihana ihminen, joka olit palauttanut säpäleisen puhelimeni poliisilaitokselle. Pieni - mutta niin suuri ja hieno teko!
I planted some seeds yesterday. I used different kind of pots and some trays - and set some Sant Paulias among the plantings. It looked so great, that I had to take some pictures.
The spring is so hopeful and awesome season - or what do you think?
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
