Lampaita kedolla // Dreaming of sheeps and fields

Vaikka viime postauksessa kovasti vaadin itseäni pysymään kärsivällisenä tiluksiemme tulevaisuuden suunnittelun kanssa, yhdestä suunnitelmasta en vain tunnu pääsevän yli ja ympäri.

Torpan pihapiirin ympäristö on nimittäin päässyt villiintymään pahasti. On pajua, ja varsinkin haapaa. Hirmuisen korkeita koiranputkia ja horsmaa. Paikoin todella paljon kuusen taimia ja kookkaiksikin kasvaneita kuusia ihan talon läheisyydessä. Tuoksuvadelmaa, joka on levittäytynyt liian moneen paikkaan. Ja vadelmaa. Rehevä pihapiirin ympäristö paitsi työllistää meitä - raivattavaa on paljon joka kesäksi - mutta tekee myös pihapiirin ympäristöstä jotenkin sekavan ja sotkuisen; sellaisen, kuin vanhojen hylättyjen maatilojen ympäristö usein on.

Olen vankasti sitä mieltä, että torpan pihapiirin ympärillä pitäisi olla nykyistä köyhempää ja vähäpuisempaa ketoa. Osaan kuvitella, että pihapiirissä ja sen ympärillä ovat joskus laiduntaneet eläimet, jotka ovat köyhdyttäneet maaperää ja pitäneet taimikon kasvun aisoissa. Jolloin koko torpan ympäristö on ollut huomattavasti siistimpi.

Kuivaa ketokasvillisuutta pihamaalta sekä sen läheisyydestä löytyy, mutta monessa suhteessa alakynteen jääneenä; mm. peurankelloa, niittyhumalaa, ahomansikkaa ja kissankelloa. Toisaalta kanalan ympäristö on todennäköisesti ollut nyt jo uhanalaiseksi luokiteltua kosteaa niittyä, sillä siellä kallio on pinnassa ja vesi jotenkin jää seisomaan moneen paikkaan.

Yksi vaihtoehto olisi tietenkin lähteä raivaamaan ympäristöä, kuskata raivattua heinää ja vesakkoa pois ja levittää keväisin pinnalle hiekkaa. Tai kuoria maat lapion syvyydeltä ja tuoda tilalle köyhempää maata - ja sitten levittää ketokasvien siemeniä. Mutta kun kyse on jo aika laajasta alasta, olisi työ suhteellisen valtaisa.

Eli pääsittekö jujusta kiinni? Olen siis sitä mieltä, että me suorastaan tarvitsemme lampaita! Lampaille olisi yllin kyllin tilaa pihamme ympärillä temmeltää ja syötävää riittäisi. Lampaat köyhdyttäisivät maaperää, ja sen jälkeen voitaisiin kylvää mm. häälahjaksi saamamme niittysiemenseoksenkin. Ja joku kaunis vuosi torppamme pihapiiriä ympäröisi kukkivat ja vähäpuiset niityt ja kedot!

Nyt vain mietin, mitä meidän tulisi huomioida. Onko helpompi aloittaa vuokralampaista, ja jos niiden kanssa menee kaikki hyvin, siirtyä seuraavana vuonna omiin lampaisiin? Omiin lampaisiin, jotka siis tylysti lahdattaisiin kesän jälkeen, ja saisimme näin oman tilan antimia myös ruokapöytään (meistä tähän ei kyllä taitaisi olla, mutta ehkä pystyisimme lahjomaan isäni tekemään likaiset työt metsästäjän taidoilla)? Kuinka paljon lampaiden kanssa pitää pelätä metsän petoja? Oletan, että meidän pitäisi käytännössä viettää koko kesä tilalla lampaiden takia tai pyytää joku paikalle, jos olisimme itse reissussa. Mutta pitääkö lampaille olla joku suoja yöksi petoeläimiä vastaan vai riittääkö katos kaikenlaisissa ympäristöissä? Lisäksi pitäisi toki neuvotella asiasta ympäröivän maanomistajan kanssa; ihan jo kohteliaisuussyistä, mutta meidän tilanteessa myös siksi, että lampaiden laidun olisi yhdestä paikkaa helpoin ohjata naapurin rajan puolelta.

Entä muuta? Jos teillä tulee mieleen, auttakaa näitä kaupunkilaisia. Ja palauttakaa maan pinnalle, jos suunnitelma kuulostaa aivan utopistiselle...?!

Yllä olevat kuvat kertovat hyvin siitä, mikä tilanne on kesäisin tällä hetkellä. Ympäristö on (ilmeisesti juuri vanhojen laidunmaiden osalta) joko mahdottoman rehevä niin, ettei itse rakennuksiakaan näe kesäisin tiheikköjen läpi - tai niittämisen jälkeen maisema on kuin vastanypitty koira, eli yllä olevan kuvan näköinen. Yllä olevassa kuvassa näkyy myös meidän kanala, josta voitaisiin toki rakentaa lampaillekin ovellinen suojapaikka.

Sivumainintana täytyy todeta, että eikö olekin jännä rakennustyyli meidän kanalassa? Olenko ennen näyttänyt tätä? Meidän tilamme tunnetaan kylillä juuri tuosta kanalasta. Lähikuva kanalan seinästä vielä alla. Pintaa on joskus ilmeisesti koristanut laudoitus, mutta nyt laudoitusta ei ole kuin yhdellä seinällä. Ehkä sitten joskus laidoitamme tämänkin uudestaan, mutta eipä ole ihan kiireisimpien asioiden listalla. 

Sen sijaan lampaat olisivat ainakin minun mielestä hyvinkin kiireinen asia... Eiks vaa?

We are dreaming of fields around our summer home garden. Nowadays the surroundings are badly overgrown, but it looks like there has been sometimes fields around the croft and home animals pasturing there. So now we are wondering, could we get sheeps here next summer. How does its sound; good or bad plan?!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Miten selvisimme? To Do lista 2015 // Our Summer Home Garden

Oli hauskaa huomata, mitä kevään ensimmäiset merkit saivat minussa tänä vuonna aikaan. Aiempina vuosina ne saivat aikaan sen, että aloin selailla vapaa-ajanasuntojen myynti-ilmoituksia ja unelmoida kesäpaikasta. Tänä vuonna aloinkin miettimään, kuinka pitkän kesän pääsisimme tänä kesänä viettämään ihan ihkaomassa kesäkodissamme - ja mitä kaikkea voisimme siellä tänä vuonna tehdä.

Sitten aloin selailemaan kuvia viime kesältä, ja voin myöntää; tuli pikkasen takapakkia. Viime kesänä kesäpaikkamme oli oikea työleiri. Teimme koko kevään ja kesän hommia, ja lepo sekä kesästä nauttiminen jäivät väkisinkin pitkän tehtävälistan jalkoihin. Ja tehtävälista oli loppukesän hääjuhlien takia vain vietävä kunnialla loppuun.

Teimme viime keväänä listan tehtävistä, jotka ajattelimme tehdä tilallamme heti ensimmäisenä vuonna. Lista eli, ja sinne saatiin lisää sisältöä uusien yllätysmomenttien myötä. Toisaalta listalla olevat jokavuotiset haravoinnit ja marjapensaiden perkaamiset tuntuvat tällä hetkellä vähän korneille - jos vertaa, että seuraavana listalla mainitaan parin huoneen purkaminen ja rakentaminen lähes tyhjästä uudestaan.

Haravointia, rikkaruohojen nyppimistä kukka- ja marjapensaiden juurilta, nurmikon leikkuuta, pensaiden karsimista, niittämistä, kukkien kastelua ja tulevaisuudessa toivon mukaan myös kasvimaasta huolehtimista; nämä työllistävät kesäkodillamme lähes joka viikko kesäisin.

Toisaalta katon ja rännien puhdistaminen roskista sekä sammaleesta, halkojen tekeminen, puuston harventaminen ja kaataminen, kompostien hoidot ja tyhjennykset, pihakaivon tyhjennys ja puhdistus, talvi-ikkunoiden irrottaminen keväällä ja takaisinlaitto syksyllä, ikkunoiden paperointi syksyn myötä ... nämä muun muassa työllistävät vuosittain.

Näiden lisäksi mökkiolosuhteissa ruuan laittaminen, vaippojen vaihtaminen, saunan lämmittäminen, peseytyminen, siivoaminen - siis ihan vain perusarjen pyörittäminen - viedät lapsiperheellisellä yllättävän paljon aikaa. 

Kun mietin ylläolevaa, voin vain ihmetellä, miten jaksoimme viedä vuodelle 2015 laatimamme listan lähestulkoon loppuun. Kun ja jos jaksatte lukea listaa loppuun asti - tai edes osaa siitä - osaatte varmasti ymmärtää, että tämän vuoden To Do -lista tulee olemaan huomattavasti suppeampi. Yritämme tehdä vain pakolliset, ja yritämme pidätellä haaveitamme niin, että toteutetaan niitä sitten, kun lapset haluavat leikkiä enemmän keskenään ja omia leikkejään - ja kun lasten kanssa voi tehdä myös hommia yhdessä.

Siksi olenkin nyt vähän ulapalla; Nyt kun meillä on se kesäpaikka, en silti pääse toteuttamaan kaikkea sitä, mitä mielessä pyörii näin kevään tullen! Mietin esimerkiksi kasvimaata; onko meillä mitenkään siihenkään aikaa tänä vuonna? Yritän kasvattaa kuitenkin kärsivällisyyttä. Ja postauksen kuvituksen tein kannustavaksi kokoamalla viime kesän minun mielestä kauneimpia (ja vielä julkaisemattomia) otoksia pihamaalta. Tiluksemmehan on kesäisin jo nyt valtavan kaunis ja tunnelmallinen, ja yritän nähdä mielummin kesäpaikkamme tulevina vuosina positiivisuuslasien kautta: mikä on jo hyvin, kaunista ja mikä luo hyvää mieltä! Ei sen kautta, mikä kaikki on vielä kesken ja tekemättä. 

Sillä niinhän se vain on, että emme saa ikinä täällä mitään valmiiksi; joku paikka  alkaa varmasti repsottaa, kun edeltävä repsotus on saatu kuntoon.

Näin ollen esitän, miten To Do 2015 -listalle kävi. Poistin listalta vain ne asiat, joista yllä mainitsinkin, eli asiat, jotka tilalla täytyy tehdä monta kertaa vuodessa tai vuosittain. 

Rakentamissaralla:

Korvausilmaräppänät tupaan ja makuuhuoneisiin, yhteensä 5 kpl (korvausilmaa ei ole tullut käytännössä kuin lattian ja listojen raoista). Tehty ulkopuolelta!

Muovimattojen repiminen lattioista (nähdään mahdolliset vauriot).

Pinkopahvien repiminen seinistä (nähdään mahdolliset vauriot).
Cyproc-seinien repiminen alas toisesta makkarista (nähdään mahdolliset vauriot).
Ulkohuussin remontointi nätimmäksi. Ihan vain siksi, että en pystynyt edes siivoamaan siellä. Rakennettu ja korjattu; maalauksia vaille valmis!
Ikkunoissa pahimpien kohtien maalin rapsutus, puuosien korjaus ja maalaus. Aloitettu saunan ja kahden makuuhuoneen osalta!
Yhden (mahdollisesti kahden) makuuhuoneen laittaminen kuntoon: ikkunapuitteiden skrapaus ja maalaus, puulattioiden maalaus, rintapanelien asennus ja maalaus, yläseinien pinkopahvittaminen ja tapetointi, listoitus. Ikkunoiden korjausta, pinkopahveja, tapetteja ja maaleja vaille valmiit kaksi makuuhuonetta!

Seuraavat jäivät tekemättä:

Sammaleen kuormittaneen katonaluslaudan vaihtaminen + muiden mahdollisten vaurioiden korjaaminen. Katossa havaittiin talvella vuotopaikka piipun kohdalla, joten korjauksen tärkeys on nyt etusijalla - varsinkin kun katosta löytyi myös toinen vuotokohta:

Torpan katossa olevan vuotopaikan korjaaminen. Pellityksen ja kattotiilen välillä havaittu selkeä vuotokohta syksyllä! Ikävä lisäys tähän listaan, ja nyt mietitään, kuinka laaja korjaus kattoon joudutaan tekemään.

Navetan ullakon ikkunan korjaus (sade tulee sisälle).
Navetan pohjoispuolelle rännin asennus.
Talon rännien korjaaminen / uusiminen.

Siivousrintamalla:

Halkoliiterin siivous.
Saunan seinän vierustoille kasattujen puiden ja roskien siivous. Hyvistä puista halkoja, jotka siirretään siivottuun halkoliiteriin. 
Biokäymälän tyhjennyspaikan siivous vanhasta lannasta.

Navetasta muutaman tilan siivous pihatyökalujen ja muiden tavaroiden säilytystä sekä hääjuhlia varten. Siivottiin itse asiassa koko navetta.

Aitan sisällä olevien rakennelmien purku ja tyhjentäminen rojusta.
Mielenrauhan parantamiseksi: Autotallin tyhjentäminen romusta ja kotisalin rakennus tiloihin. Kesäaamun salihetki linnun lauluja kuunnellen; alkavat aamut paremmin!
Kanalan tyhjentäminen hevosen lannasta (hyvää lannoitetta marjapuskille) sekä muusta roskasta. Kanalaan uusi halkoliiteri, sillä olemassa oleva liiteri on nyt täynnä puuta. Kanalasta löytyy vielä lantaa ja vanhaa romua, mutta suurin osa siivottu.

Pihamaalla:

Navetan ylärinteen reunalle ojan kaivuu / maaperän muotoilu niin, ettei sadevesi kostuta lisää seinän rakenteita. Aloitettu kokeellisilla kaivauksilla (niskaoja)!
Saunan ja päätalon pesuvesien johtaminen järkevämmin kuin talon nurkalle taikka portaiden alle...

Talon toisen reunan maaperän muotoilu niin, että sadevedet valuvat rinnettä alas eivätkä jää talon nurkalle seisomaan. Aloitettu kokeellisilla kaivauksilla (niskaoja)!
Risujen kasaaminen risuaidaksi tiluksen rajoille. Risuaitaa on jo monta metriä ja lisää tulee.

Seuraavat jäivät tekemättä:

Päätalon reunalla kasvavien kolmen kuusen kaataminen (roskaavat kattoa).

Aitan takaseinää vasten kasvavan kuusen kaataminen (tehdään talvella; joulukuuseksi?)

Pihan reunalla kasvavan vanhan koivun kaataminen; kallistunut pihamaalle päin, eli todennäköisesti alkanut lahoamaan.

Ja nämä jäivät odottamaan aikaa paneutua asiaan...

Päätalossa tiskitason taakse kurkkaus; onko sinne päässyt pesimään kosteus. Kurkkaus johtaa todennäköisesti keittiön alaosan purkamiseen, seinän korjaukseen jne., joten ajan puutteen vuoksi tämä tehtävä oli vain siirrettävä tänne - vaikka sydän halajaisi tehdä tämänkin mahdollisimman pian.

Saunan nurkkalautojen uusiminen ja maalaus (hirret päät ovat osin sateen armoilla).

Päätalon oven maalin poisto ja uudelleen maalaus.

Navetan ja saunan ovien maalin poisto / uudelleen laudoitus (navetta) ja maalaus.

Saunan pukuhuoneeseen ikkuna.

We have still lot to do in our summer home, but after last year we really try to do only things, what we really have to. For example the roof of the house need to be repaired this year. Old buildings employs us certainly in the coming years, but during the kids are small we have to prioritize things; kids are kids just a little while, so we try to enjoy next summer - not just work like we did last summer.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Talvipäivä maalla // Winter Day in the Countryside

Eilen suuntasimme maalle, kesäkotiimme. Odotukset olivat korkealla. Ensimmäinen päivä kesäkodissa, kun on lunta maassa; päästään leikkimään pihalla, pulkkailemaan ja hiihtämään koko perheen kesken. Edellisenä päivänä oltiin tehty jo jauhelihakeitto valmiiksi ja laskiaispullat oli pakattu mukaan. Voitaisiin keskittyä ihan vain ulkoiluun ja hauskan pitoon!

En tiedä, olemmeko ainoita, joilla nämä odotusten täyttämät päivät ovat sitten lopulta suoranaista seikkailua. Kaikki oli aivan loistavasti - siihen asti, kunnes astuin sisälle torppaan. Pihapiiri oli täynnä koskematonta valkoista lunta; joitain peuran jälkiä vain siellä täällä. Sisällä sen sijaan. No siellä oli hiiren kakkaa. Ja siellä oli hiiri.

Hiiri oli jättänyt jälkensä; matto oli revitty, yhtä vanhaa täkkiä oli purtu, pelargonioista oli nautittu vihreää ravintoa, tytön nuken riisisisältöä oli nautittu, pesä oli rakennettu pärekoriin, kakkaa oli kaikkialla - ja sitä pissaakin.

Talvipäivä maalla alkoi siis sillä, että aloin imuroida hirmuista vauhtia pirttiä papanoista - ja mies jahtaamaan hiirtä toisessa kammarissa. Lämpöpuhaltimet tuprusivat lämpöä tupaan. Isosisko huusi kylmää. Pikkumies oli vain ihmeissään - ja sitten huusi nälkää. Lopulta kaikki petivaatteet ja matot oli saatu ulos, pirtti imuroitua, hiiri pyydystetty, pöytätasot desinfioitu ja pääsimme syömään lämmintä keittoa. Siinä sekunnin verran mielen tasaantumisen jälkeen aloin haistella: Mikä täällä haisee? Ihan kuin kusi? Mistä se tulee?

No emme keksineet muuta kusen hajun lähdettä kuin liesi. Lieden taso oli jäänyt pyyhkimättä, ja siellä se hiiren pissa sitten kärisi.

Ruokailun jälkeen lähdimme ulos. Mieli tasaantui lähestulkoon heti. Aurinko paistoi ja puhdasta lunta oli kaikkialla. Isosisko opetteli hiihtämään ja pikkumies ihmetteli pulkassa maailman menoa. Olihan se ihanaa. Mutta ulkoilu jäi aikataulullisista syistä yhteen tuntiin, ja sitten isosisko halusi mennä jo sisälle syömään laskiaispullaa.

Siinä me sitten syötiin laskiaispullaa, ja mietimme tulevalle kissallemme nimeä, ja minkävärinen se voisi olla. Nyt jos koskaan me sen hankkisimme. Ja mietimme, että pitäisiköhän seuraavan kerran tänne tullessa parkeerata vain pihalle; sytyttää sinne nuotio ja leikkiä vain pihalla lumessa. Nauttia siitä, mitä tultiin hakemaan. Annettaisiin hiirien asustella torpassa rauhassa talven kylmät kuukaudet.

No, no niin, mitäpä tästä siis. Elämäähän tämä vain on, ja niin tuumin lähtiessämme kotiin: Joskus me vielä nauretaan tällekin päivälle. Ja mies siihen lisäsi: Ja toteamme, että sitten lopulta me ymmärrettiin myydä se talo pois. Parhaat naurut tälle viikolle saimme siis lopulta juuri kyseisenä lauantaina.

Ajomatkalla kotiin ihmettelimme, mistä hiiri oli voinut tulla sisälle, ja loppupäätelmä oli: hormin kautta. Pikkumies kun tykkää vekslailla uunin luukkuja, ja ilmanottoaukot olivat jääneet puuhellassa auki edelliseltä kertaa. Ja puuhellan luukun alapuolella oli tuhkaa sekä roskaa. Samoin kuin äitini virkkaama päiväpeite oli hiiren ruokailupaikalla mustana; ruokailun hän oli hoitanut lapsemme nuken sisältä, riisinjyviä napostellen.

Ja sitten mietimme: miten muilla perheillä tuntuu olevan niin helppoa tämä elämä. Kun ne vain facebookissa iloitsee ihanista talvipäivistä lasten kanssa kera nauravien kuvien, ja kaikki kuulostaa niin ruusuiselle. Ehkä se olisi meilläkin ollut helpompaa, jos olisimme menneet vain hiihtämään ja pulkkailemaan läheiseen hiihtokeskukseen. Mutta olisiko se ollut silti niin elämyksellistä kuin meidän maaseuturetki? Ja olisiko siitä jäänyt niin herkulliset muistot?

Kukin siis tyylillään. En haikaile vihreästä ruohosta aidan toisella puolen, vaan totean, että tämä oli ehkä juuri niin meidän perheen näköinen talvipäivä kuin se vain voi olla!

P.S. Kiitos, niin tuhannesti kiitos teille kannustavista kommenteista edellisiin postauksiin! Oli erityisen hienoa saada kuulla ajatuksia myös uusilta lukijoilta, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Ajatuksenne lämmittivät mieltäni! Ja kiitos Jonna; olet niin kultainen, etten sanotuksi saa! Kyseisenä maaseuturetkipäivänä en kyennyt vielä muuttamaan ruokavaliota niin paljon kuin olisi ollut ehkä tarve, kun kaikki oli jo tehty ja suunniteltu valmiiksi. Mutta eilen oli jo parempi päivä! Ja MSAS-analyysi on edelleen vakavasti harkinnassa. Näistä ruokavaliomuutoksista siis todennäköisesti lisää vielä blogissakin - sitten jonain päivänä.

We spended one winter day in the countryside in our summertime. 

Mouse had speeded time in our house and the day started by cleaning the house and chasing the mouse. 

After that - however - we speeded one amazing hour outside, in the winter wonderland! 

The yard and the forest around us was amazing - and soon we forgot the mouse dilemma.

Except the fact, that we really need a cat!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Paperiteline ja ajan hallinta // The Paper Holder

Tämä, "paperiteline", kuvastaa hyvin tämän hetken tilannetta. Etsin pitkään sitä oikeanlaista paperitelinettä, joka sopisi kotiimme. Normaalit, itse tarkoitukseen tarkoitetut telineet, eivät vain innostaneet. Ja sitten löysin lopulta tämän. Olen ja olemme olleet perheenä ilman paperitelinettä siis viime syksyyn asti. Tai lähes jouluun asti, sillä ostokseni jälkeen kävimme miehen kanssa tahtojen taistelua naulasta, joka piti vasaroida seinään. Katsos reikä seinässä, ja se on iso juttu miehelle se. Mutta lopulta olimme ainakin lähes yhtä mieltä asiasta, ja usean unohduksen jälkeen muistimme ottaa kesäkodista mukaan vanhan, tähän hyvin sopivan (pitkän) naulan mukaan. Ja sitten "ajan puutteen takia" odotimme taas pitkään; että löytyisi se oikea hetki, kun mies pitää telinettä seinällä, minä katson, mikä on sopiva paikka, merkitään seinään ruksi ja naulataan se naula seinään.

Ja nyt paperiteline on seinässä.

Niin yksinkertainen asia kuin paperiteline ja niin vaativa, pitkäjänteisyyttä, yhteistyökykyä, ajattelua ja mitä kaikkea vaativa prosessi! Sille tuntuu myös elämäni tällä hetkellä. Kun tuntuu, että kaikki on hyvin, siis tosi hyvin, monelta osin. Mutta silti tuntuu, etten oikein löydä sitä minulle ja meille sopivaa rytmiä, arkea.

Uusi arki; työssäkäynnin ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Aikaa ei jää juuri mihinkään töiden jälkeen, tai sille tuntuu. Mutta silti järjellä ajatellen ymmärrän, että onhan tässä aikaa. Jokaisena työiltana monta tuntia, kaksi kokonaista arkipäivää ja vielä viikonloppukin. Miksi sitten tuntuu, että aikaa ei jää; ei lapsille, ei miehelle, ei itselle? Ei kodille, ei pyykinpesulle, ei siivoukselle, ei ystäville, ei liikunnalle, ei blogille.

Mihin se aika menee? Mietin, olisiko ratkaisu siinä, että katson ihan kellosta, mihin minulla nykyään se aika menee? Kuinka paljon aikaa menee ihan siihen, kun vilkuilen puhelinta, instagrammia ja blogeja - aina välillä? Kuinka paljon aikaa menee siihen, kun en tee yhtä asiaa valmiiksi yhdellä kertaa, vaan syöksyn viittä asiaa valmiiksi yhteen aikaan? Ja pitäisikö minun viimein miettiä myös miehen usein toistamaa asiaa; miten mulla voi mennä niin paljon aikaa niin yksinketaiseen asiaan kuin voileipien tekemiseen...?

Tiedän, mitkä asiat ovat tärkeitä ja tätä kautta minulla on visio siitä, mitä paperitelineeltä haluan. Asiat tärkeysjärjestykseen? Ja kenties sitten löydän sen oikean paperitelineen. Mietin, mikä on tällä hetkellä tärkeintä. Lapset. Ihan varmasti. Puoliso. Tietenkin. Oma hyvinvointi. Pakko. Sellainen paperiteline.

Oli jännä huomata, että tämän ajattelutuoksinnan jälkeen olin tilanteessa, jossa tuskailin, miten tässä nyt näin kauan menee, kun toinen leikkii yhtä ja toinen pelleilee toista - ja meidän pitäisi tehdä sitä kolmatta. Mutta sitten mietin: Lapset, hehän ovat juuri sillä etusijalla. Miksi koen asian niin ikävänä, että minulla menee lasten kanssa aikaa? Nauti nyt; elämäsi tärkeimmistä hetkistä! 

Mutta eihän se niin yksinkertaista ole. Töiden alettua ymmärrän ehkä vielä selvemmin, että tarvitsen myös muuta; sitä puolisoa ja sitä omaa hyvinvointiakin. Aikaa tehdä asioita muutoin, kun juosten kusten. Kun se pelkkä paperiteline ei riitä; vaan sen pitää sopia juuri meille.

Olen jollain tavalla boheemi; en haluaisi millään tehdä omasta arjestani työn ulkopuolella ohjelmoitua. Mutta tiedättekö; ajattelin kokeilla. Listata, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, laskea vapaat tunnit viikossa - ja jakaa niille tärkeille asioille ne vapaat tunnit. Niin että voin hyvällä omalla tunnolla leikkiä lasten kanssa tunnin illalla - tietäen, että teen seuraavan tunnin aikana vaikka ruuan - ja tietäen, että voin lasten nukahdettua käydä ulkona yksin lenkillä.

Ja miettiä tätä myös miehen kanssa, yhteistyössä. Ei pelkästään minulle tärkeitä asioita, vaan meille kaikille tärkeitä asioita. Ja näin löydämme toivon mukaan juuri sen oikeanlaisen paperitelineen - ja sille sen oikean paikan.

Olisiko tässä mitään järkeä?

Että sellaisia ajatuksia; paperitelineestä. Ehkä se paperiteline oli tässä jutussa kyllä liikaa.

In the picture: Our "new" paper holder! What do you think about it?

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Kesken on // In progress

Meidän makuuhuone on kesken. Sieltä puuttuu (mun mielestä) vielä yksi seinäkin. Sängystäkin puuttuu jalat. Ja itse sängynpääty. Joulun alla Tori.fistä ostettu vanha kaappikin on niin vino, ettei ovi mene kiinni. Eikä sitä ole maalattu. Ja nuo myöhemmin lisätyt listat kaapin peileihin ei ole hyvä. Ja - tai no ei.

En jatka keskeneräisistä, sillä ainahan joku asia on kesken. Vaikka täytyy mun sanoa vielä, että huoneen ovikin puuttuu. Ja vielä mainita, että nyt mennään epämukavuusalueella, kun näytän kuvia keskeneräisestä - varsinkin, kun tiedossa ei ole, että näytän parin viikon sisällä valmiimpaa.

Otan tämän siis itseni kehittämisenä, astun epämukavuusalueelle kera keskeneräisten tilakuvien ja keskityn valmiiksi saatuun:

Meillä on melkein kaikki seinät paikoillaan.
Katto on, ja se on paneloitu ja maalattu.
Lattiakin on, koolattu, eristetty, laudoitettu ja maalattu.
Tapetit on seinällä.
Ja listat melkein paikoillaan.
Huoneessa voi nukkua; siellä on patjakin lattialla.

Ullakon tapetteihin meni omaisuus. Listoissa alettiin säästää. Joku varmasti katsoo ihmeissään, kun ovilistoistakin suorat sivut on osin tehty useista osista. Ja on tehty paikkapaloja, kuten yhdestä kuvasta huomaatte. Mutta: maalia päälle, eikä kukaan näe. Paitsi jos kerrot. Tai olet ammattilainen. Ja tällä tavalla saatiin käytettyä listavarastot lähes tyhjiksi niin kesäkodista kuin täältäkin. Hyödynnettiin vanhaa siis loppuun asti. Loput tarvittavat listat ostettiin uutena Liedosta Hakulan puusta.

Seinillä on Pihlgren ja Ritolan Pikkurokokoo-tapetti harmaana. Tapetti ei ole alkuunkaan sitä, mitä sinne suunnittelin, mutta toisaalta: ajattelen näitäkin asioita kohtalon juttuina. Katos, kun just sillä hetkellä oli vain tätä (vähääkään silmää viehättävää) saatavilla, on se kohtalo. Ja sen mukaisesti jatketaan. Huoneesta taitaa tulla koko talon hempein ja lempein, kun on ruusuja, kustavilaista ja värikin kääntyy jossain valossa vaaleanpunaiseen. Mutta mikä sen parempi; makuuhuoneelle.

Lattia ja jalkalistat on maalattu täälläkin Antiikkiverstaan vihreällä umbralla; lattiassa suhteessa 1:1 ja jalkalistat noin 1:2. Vihreä umbra ei soinnu täydellisesti tapetin kanssa, mutta se nyt on kohtalo sitten sekin. Katot ja katto sekä ikkunalistat maalattiin Tikkurilan tuotteilla.

Ja tarkkasilmäiset huomaa, että meillä on vähän niin kuin sängyn pääty. Jotain sinne päiden päähän oli saatava, kun pelättiin, että tapetti on pian pilalla. Ja siellä on nyt yksi meidän tulevan telsunurkkauksen patjoista. Aika keksintö. Eiks vaa?

Ja loppuun pakko mainita, että täällä on siis ihan hirveän kylmä. Ikkunat nyt ei onneksi ole jäässä kuin tässä yhdessä kuvassa näkyvässä; vuotaa ja sekin pitäisi korjata. 18-20 astetta sisällä on ollut meillä ns. normaalia. Nyt sitten mennään jossain hyvin paljon kylmemmissä sfääreissä. Vaikka mies taipui, ja laittoi jopa lasten huoneisiin patterit päälle. Muualle kuitenkaan ei. Tulisijoja lämmitetään kaksi kertaa päivässä. Ulkona on melkein mukavampaa, kun voi laittaa toppahousut päälle.

Tuumasin aamulla, että pitää vissiin pukea toppahousut jalkaan. Vitsinä. Mutta sitten mietin, miksi ei? Jos sitten ei ole kylmä - eikä tarvi valittaa? Laitoin kuitenkin vain lämpökerraston ja sen päälle vielä pitkän villatakin. Nyt on hyvä, joten en valita, sillä on tämä aivan mahtavaa, kun aurinko paistaa ja on lunta! Olen onnellinen pitkän ja pimeän syksyn jälkeen - ja hei, olen oikeasti onnellinen käpertyessäni talon kylmimpään huoneeseen lämpimän peiton alle nukkumaan. Huoneeseen, joka on pyhitetty makuuhuoneeksi, ja jonka vieressä ei porota iso pönttöuuni.

Onnellinen makuuhuoneen omistaja kuittaa, ja siirtyy lasten paimentamiseen.

(Postaus kirjoitettu perjantaina 8. päivä, julkaistu vasta nyt, sillä päiväunet loppuivat jälleen kerran minun mielestä ihan kesken.)

Our bedroom is in progress, but almost ready; we can sleep there! 

The wallpapers are from Pihlgren & Ritola; finnish design and made in Finland.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Tyttären huoneen uudet kalusteet // New furnitures in daughter's room

Nyt kyllä tyttären kelpaa. Jännitin tyttären joululahjaa enemmän kuin varmasti kukaan - sillä ei tytärkään osannut mitään näin mahtavaa edes toivoa.

Tyttären isoisä nimittäin rakensi kesästä asti lapsenlapselleen nukkekotia. Ihan omin kätösin rakensi itse talon, mutta paljon myös kalusteita talon sisälle. Isoäiti puolestaan neuloi nukkekodin asukkaille lämpimiä vaatteita ja ompeli petivaatteet.

Talossa on kolme kerrosta ja neljä asukasta sekä koira, ja vierailevina tähtinä isovanhemmat. Nukkekoti on vähän niin kuin pienoisversio meidän kodista ja meidän perheestä. Koiraahan meillä ei enää ole, mutta kenties sitten joskus. Tai sitten siili, jonka tytär laittoi nukkekotiin. Tai hevonen, joka nähdään usein "ulkoportailla".

Tytär sai siis kertakaikkisen monta huonekalua joululahjaksi, sillä nukkekoti oli tosiaan valmiiksi jo sisustettu ja paljon pieniä ihania puisia kalusteita täynnä. Toki isoisä vinkkasi, että hän voi rakentaa uusia kalusteita, jos tarve tulee. Voitte kuvitella, että joululahja oli niin tyttären kuin koko perheenkin mieleen. Myös pikkuveljen, jonka vikkelät sormet pakottivat nostamaan nukkekodin ylös lipaston päälle.

Tytär sai joululahjaksi myös ison vaatekaapin. Tämä oli lahja meiltä vanhemmilta, ja se kannettiin huoneeseen jo ennen joulua. Opetetaan hänelle, että osa joululahjoista tulee läheisiltä; kaikkea Joulupukkikaan ei siis tuo, vaan vain osan. Vaatekaappi löydettiin aivan joulun alla Tori.fi:stä. Oli vähän hintava, mutta hintaa selitti hyvä kunto; alkuperäinen maali paikalla, ei suuria kolhuja eikä mitään uudismonernistuksia. Eli ihka ehtaa vanhaa kunnon tavaraa. Hintaa tuli myös halusta, sillä kaappi sijaitsi yli tunnin ajomatkan päässä. Kyllä pyöri taas sukulaisilla silmät päässä, kun kerroin mistä kaappi haettiin.

Joulupukki toi perheen lapsille myös keittiöpöydän ja -tuolit. Löysin ne Onnimannista keltaisen sävyksi lakattuna, mutta maalasin ne; väri ei hivellyt silmiä. Niistä tuli vaaleanpunaiset, sillä tontuilla ei ollut muita kivoja sävyjä saatavilla joulun alla. Mutta tuo italianpunaisesta vaaleanpunaiseksi sävytetty väri sopii tosi kivasti tytön huoneeseen; tuo sinne pikkuisen piristysruiskeen. Pöydälle on katettu jo monet ateriat, ja pikkuveli on kova syömään soppaa ja juomaan maitoa, kun käsky käy tulla ruokapöytään. Alla olevassa kuvassa näkyy myös isoisän vuosi sitten rakentama nuken sänky; se saatiin viime vuonna joulupukilta.

P.S. Töissä oltu kaksi päivää. Itkuhan siinä alussa tuli, monestakin asiasta, mutta niinhän ne monet muutokset vain vaatii veronsa. Onneksi pikkumies on rohkea ja reipas, ja isosisko antaa hänelle päiväkodissa tukea ja turvaa, kun tarve vaatii. Näistä käänteistä kenties myöhemmin; jos aika sallii.

Kaunista pakkasviikkoa teille kaikille ihanille lukijoilleni!

Christmas presents in daughter's room; dollhouse made by grandfather, old closet (from Tori.fi) and playing table and chairs (from Onnimanni - I just painted those before packaging).

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!

Melkein valmista! // Almost ready!

Ullakon remontti valmistui (no lähestulkoon) ennen joulua. Ja nyt joululoman olemme sisustelleet huoneita. Mitään uutta ei ole oikeastaan ostettu paitsi säilytyskalusteet; kaikki vanhaa, omista ja muiden nurkista haalittua. Kuvissa oleva kaappikin on siis kesällä tori.fi:n kautta ostettu, ja syksyn mittaan rapsuteltu, täynnä tupajumin tekosia, ja paikkapaloja sekä uutta maalia vailla - mutta nyt paremman puutteessa jo käytössä. Tässä (vain) muutama kuva pojan huoneesta. Lisää tulossa sitten, kun aurinko suo paremmat kuvausolosuhteet.

Huomenna töihin. Jännittää. Kiitos edellisen viestin tsempeistä ja myötäelosta teille; olette mahtavia! Vastailen ajatuksiinne, kun tilanne on parempi; nyt dilemmana saada lapset levolle toisella yrittämällä - ensimmäinen ei näin joululoman jälkeen tuonut kuin lisää energiaa lasten leikkeihin...

Pictures from our son's room, which is finally getting ready!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Mrs Sinn also in Instagram, Facebook, Pinterest, Twitter and YouTube!