Lainaan otsikossa kaiken alkua ja juurta; Marttilan tilan Jonnan blogikirjoitusta, joka sai minut tammikuussa miettimään ravinnon merkitystä mielialaani. Hermot tuntuivat kiristyvän turhankin herkästi. Alakulo vaivasi. Ja samaan aikaan vatsa eikä suolisto tuntunut toimivan oikein. Näiden asioiden yhteyttä en kuitenkaan osannut ajatella; vatsa kun oli vaivannut jo pikkutytöstä asti. Laktoosi-intoleranssi näes. Ja sitä laktoosia tuntuu olevan niin monessa paikkaa. Ja kun jossain vaiheessa huomasin, että kyllä se maha jonkin verran laktoosia sietää, söin sitä pieninä määrinä suklaan, jäätelön, kahvimaidon, leivosten ja vierailulla ollessa myös ruuan muodossa.
No. Jonnan kirjoitus sai minut ajattelemaan asiaa. Jonna oli käynyt MSAS-analyysissa, missä oli testattu häntä ja annettu ravintosuosituksia tuleville kuukausille. Googletin kyseistä analyysiä, ja voin kertoa, että olin osin skeptinen - mutta osin myös kovin kiinnostunut.
Perinteinen lääketiede ei tuntunut antavan ongelmiini ratkaisua; laktoosi-intoleranssi oli toki testattu, mutta esim. keliakiakokeissa tai mahalaukun tähystyksestä en saanut mitään konkreettisia neuvoja tulevaan. Todettiin vain, että jotenkin mahalaukku toimii huonosti, kun närästää. Lääkkeitä olisivat toki kirjoittaneet, mutta närästyslääkkeidenkin pitkäaikainen käyttö vain pahensi tilannetta. Havaittiin, että B-vitamiinin osalta on puutosta, mutta toisaalta todettiin, että se ei kyllä imeydy elimistöön, jos se on tässä kunnossa.
Hiivaa elimistossäni oli ilmeisen liikaa; niin paljon, että ihossani näkyi hiivan aiheuttamia pigmentin muutoksia aika ajoin. Paitsi, että olivat kauhean näköisiä etenkin kesällä muun ihon ollessa ruskettuneita, ne myös kutisivat. Olin kuin pieni simpanssi, kun yritin kutitella yläselkääni aina sopivan tilaisuuden tullen...
Laktoosi-intoleranssin vuoksi välttelin tietenkin laktoosia, mutta omat päättelyni johdattivat myös ruokavalioon, jossa välttelin hiivaa (eli kaikkea hiivalla nostettuja leipiä ja leivonnaisia). Sokeristakin yritin pysytellä erossa, mutta huonoin lopputulemin; välillä oikein hyvin, välillä aivan todella kehnosti.
Nämä eivät kuitenkaan tuoneet ratkaisua asiaan. Näin jälkikäteen voin arvioida, että kärsin suhteellisen pahoista mahan ja suoliston ongelmista noin kymmenen vuotta - ja omasta käytöksestäni päätellen ongelma paheni loppua kohden johtaen hyvin pitkälle myös heikkoihin hermoihin.
Kiinnostuin siis syystäkin MSAS-analyysista, jossa analysoitaisiin elimistöni tila - ja arvioitaisiin ravintoaineet, joita minun tulisi välttää. Ja näin päätin mennä analyysiin!
Kun analyysin aika koitti, olin sairastellut reilun kaksi viikkoa; ensin influenssaa ja sitten kaiken maailman jälkitauteja. Olo oli siis kerrasaan heikko, mutta aikaa en perunut, sillä ajattelin itse olevani jo terve (näin jälkikäteen olin korkeintaan toipumistilassa). Pelkäsin kuitenkin sairastelujeni vaikuttavan analyysiin, mutta analyysin tehnyt hoitaja totesi, ettei asialla ole merkitystä.
Ja niin katseltiin käyriä sähkön virratessa elimistössäni. Ja niin; kaikki muut käyrät olivat alavireisiä, eli huonoja - paitsi hampaani: ne voivat vallan mainiosti. Epäusko iski; voinko olla niin huonossa kunnossa. Hoitaja kävi tuloksia läpi ja totesi tulosten olevan loogisia; maha, ohutsuoli ja paksusuoli toimivat niin huonosti, että niiden pohjalta moni muukin osa elimistöstäni oli alavireinen.
No sitten katseltiin ravintoainekäyriä. Tällä kertaa en enää katsellut käyriä epäuskoisesti, vaan jotenkin moni epäilemäni asia vahvistui analyysissa. Mutta sitä en ollut arvannut, että niin tavattoman moni raaka-aine ei sopinut minulle. Hoitaja tähdensi näitä tuloksia katsellessa, että kyse on nyt tämän hetken tilanteesta; suolisto oli päässyt erittäin huonoon kuntoon, minkä takia vältettäviä ravintoaineita oli paljon. Todennäköisesti vältettävien ravintoaineiden määrä vähenee huomattavasti kolmen kuukauden jälkeen, jolloin olisi kontrollikäynti.
Sitten mitattiin, kuinka hyvin elimistössäni on tarvittavia vitamiineja ja mineraaleja. No, eivät nämäkään parhaimpia mahdollisia tuloksia olleet; suurin puutos oli B-vitamiineista, mutta niitä en saanut lupaa syödäkään vasta kuin puolentoista kuukauden päästä kuurin alkamisesta. Syystä, että se olisi turhaa (eivät imeytyisi) ja syystä että ne rasittaisivat vain enemmän suolistoa juuri kyseisellä hetkellä, kun asiat olivat huonosti. Lisäksi oli puutetta magnesiumista, kalkista, D-vitamiinista - ja natriumista. Söin suolaa siis liian vähän. Tai kuten vastaanotolla ymmärsin; söin vääränlaista suolaa.
Lopuksi oli mielestäni kaikkein oudoin tapahtuma; elimistöstäni tapettiin ulkoiset allergeenit, joita tähän vuoden aikaan aiheuttaa esimerkiksi kostean ilman home-itiöt ulkoilmassa. Miksei sisätiloistakin tulleet, mutta toivon tietenkin, etteivät kyseiset epäpuhtaudet olleet sisäilmasta imettyjä. Niin elimistöni läpi virtasi jälleen sähköä, ja pöpöt tapettiin. Hoitaja kävi läpi listoja kanssani ja vinkkasi vitamiineista ja ruuista, joita uudella ruokavaliolla voisi käyttää. Hän oli huolissaan perunan poissajättämisestä. Minä olin enemmänkin huolissaan rukiin poisjättämisestä - ja mietin mielessäni keksejä ja pullia, joille nyt saisin sanoa hyvästit ainakin hetkeksi. Siinä papereita katsellessamme alkoi nukuttaa ihan hirveästi. Väsytti, enkä oikein jaksanut enää keskittyä keskusteluun.
Niinpä ajoin analyysista väsyneenä suoraan kotiin. Keitin kahvit, ja otin kaapista geisha-suklaan. Sen syötyäni huomasin, että enhän minä tätäkään olisi saanut syödä. Aloin miettiä, mitä illalla söisin, ja totesin, että eihän meillä ole mitään, mitä syödä. Paitsi kaurahiutaleita ja -leseitä. Aloin googlettamaan "leipää ilman jauhoja" - tavoitteena löytää joku sopiva resepti tähän hätään. Yhden löysin, johon oli melkein kaikki ainekset; siemenporkkanasämpylät. Korvasin vain puolet siemenistä kauraleseillä ja raastin porkkanat hyvinkin karkeasti, vaikka ohjeen mukaan olisi pitänyt raastaa hienoksi.
Niistä tuli enemmän kasvispalleroita kuin sämpylöitä. Mutta hyviä olivat. Illalla selailin Ihana talo maalla -blogin juttuja, josta löytyi hyviä vinkkejä uuteen ruokavalioon. Tunnustan: olin aivan pihalla. En tuntenut edes raaka-aineita, joita resepteissä oli. Mies nauroi, kun tunnustin, että mahassa kiertää. Ja kyseli kiinnostuneena ja sitten huvittuneena, miten se analyysi tehtiin.
Yhdessä tuumin kuitenkin analysoitiin, että liikaahan me viljaa on viime aikoina syöty - samoin kuin herkkuja.
Ja näin alkoi ihan uusi elämänvaihe. Niin ainakin uskoin ja toivoin. Paremmilla hermoilla - ja paremmalla mielialla - sekä terveellisemmin.
Laitanpa tähän loppuun vielä ruoka-aineet, joita minun piti välttää seuraavat kolme kuukautta: laktoosi, vuohenmaito, soijamaitotuotteet, omena, banaani, viinirypäle, rusina, mansikka, ohra, ruis, vehnä, speltti, tofu, musta tee, punaviini, limonaadit, light-tuotteet, aromivahvenne, aspartaami, hunaja, xylitol, bambun varsot, pavut, pavun idut, ruusukaali, keräkaali, selleri, sienet, herneet, paprika, peruna ja lopuksi: lanttu.
Noh, mitä sanotte? Kerronpa, että Jonnan listalla oli tuolloin tammikuussa viisi raaka-ainetta. Oletin tietenkin, että minullakin tulisi jonkinmoinen samanmoinen tulos. No, tuli pikkasen pidempi lista.
Ajattelin, että tästä olisi varmaan joku toinenkin kiinnostunut, miten minun kävi? Ja siksi aloinkin jo helmikuussa kirjoittelemaan ajatuksiani ylös; kehitystä ja karikkoja ja uusia ahaa-elämyksiä. Ja nyt kesän kynnyksellä tiedän, että haluan julkaista nämä kirjoitukset, sillä tulokset olivat oikeasti hyvät. Nyt siis kesän aikana julkaisen muutaman postauksen aiheeseen liittyen; kuka tuhahtaa näitä lukiessaan, kuka kokee nämä hyödyllisenä, mutta itse koen, että tämä oli niin iso juttu elämässäni, että tuntuisi väärälle jättää jotain näin hienoa asiaa jakamatta.
Jatkoa siis seuraa!
I was analysed by MSAS-hardware and -expert on February. After three month diet I dear to publish my experiences; it helped!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
